Lue keskustelun säännöt.
Mies ei enää rakasta - onko pitkällä liitolla toivoa?
22.03.2020 |
15 vuotta yhteistä elämää, kaksi teini-ikäistä lasta, velaton okt, mökki ja auto. Molemmilla töitä ja talous erittäin vakaa. Elämä helppoa, ei sairauksia eikä muutakaan ongelmaa.
Mies ilmoitti että ei enää rakasta, kuulemma rakkaus loppui 4 kuukautta (!!) sitten. Ja nyt on ajatellut että eletään kämppiksinä. Ei koske minuun, ei tule metriä lähemmäksi. Jos yritän pussata tai halata on jäykkänä eikä katso edes minua.
Sanoo ettei ole toista naista. On päivät töissä, kaiken muun ajan kotona (ei harrasta mitään, eikä käy koskaan edes kavereilla eikä sukulaisilla). Jos joku nainen on niin en keksi muuta kuin face tms.
Juttelee kanssasi kuitenkin runsaasti arjen asioista eli ei pidä mykkäkoulua. Jos ei olisi sanonut, että tunteet kuolleet niin mistään en olisi huomannut, paitsi nyt kun ilmoitti asiasta. Sanoi, että ei näe meillä mitään yhteistä tulevaisuudessa. Kuulemma se sentään on hyvä puoli kämppisliitossa että saa vakipi*lua. Se viilsi sydämeen, enkä ole enää antanut tuon jälkeen koskea minuun.
Kuulemma teki erosuunnitelman jo viime marraskuussa, mihin aikoo muuttaa jne. Sanoin, että teet vain eropäätöksen ja lähdet, ovesta pääsee ulos koska vain. On kuulemma meinannut jo monta kertaa lähteä vuosien varrella, mutta ei tiedä itsekään miksi ei ole lähtenyt. Sanoin, että kerro heti kun haluat eron. Mies sanoi, että se pitää olla yhteinen päätös. Sanoin, että ei se ole yhteinen jos hän eron haluaa ja minä en ole ollut edes miettimässä eroa.
Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta ja miten lopulta kävi? Ja kyllä, voisin toki itsekin laittaa erohakemuksen, mutta ei ole koskaan ollut edes mielessä. Miksi mies ei eroa ja lähde jos kerran jo 4 kk sitten loppui rakkaus? Rahasta se ei ole kiinni, hän voi vuokrata vaikka heti asunnon itselleen. Omakotitalomme voi laittaa myyntiin ja rahat jakaa.
Sanoin miehelle että en halua elää missään välitilassa tietäen, että miehen tunteet loppuneet mutta ei saa aikaiseksi lähteä. Minä kuitenkin joko olen suhteessa rakkaudesta tai sitten erotaan. En halua kyräilevää kämppisliittoa.
Kommentit (228)
Ap, miksi haluaisit itse jatkaa tämän jälkeen mitä miehesi on sinulle ilmoittanut? Itse olisin lähtenyt jo! Ikävä mies. Ei toisen tunteilla voi leikkiä noin. Ihan kuin hän katsoisi miten sinä reagoit. Ja tietää pystyvänsä vaikuttamaan sinun päätöksiisi, eli olet tossun alla???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap. Ensin sympatiat sinulle ja sitten tämä kommentti: avauksestasi tökkää silmään se, että ette juuri ole keskustelleet auki sitä, mikä tällaiset tunteet on aiheuttanut. Vähän outoa vain todeta puolin ja toisin "no ei ole fiiliksiä enää". Jos haluat säästää liittosi, siis jos, yritä kysyä rauhallisesti mieheltäsi kysymyksiä. Ihan mitä tahansa kysymyksiä. Mistä hän pitää liitossa, mistä ei. Ota tästä johtolankoja. Kerro omista tuntemuksista. Älä haasta riitaa vaan yritä saada keskustelua aikaiseksi. Jos liittoa ei voi pelastaa, ei tässä silti mitään menetä.
Minulla ei nuoren ikäni takia ole parisuhteista kokemusta, joten kontribuutioni tähän asiaan jää tsemppaus tasolle. Kuitenkin, iso virtuaalinen hali sulle AP! Asioilla on tapana kääntyä parhain päin :)
Provo provo provo. Aivan selvä provo. Jollain on kotona tylsää.
Jos tämä on totta, niin mies pelleilee kustannuksellasi. Ja sinä nappaat syötin. Miksi annat jonkun kohdella sinua noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on totta, niin mies pelleilee kustannuksellasi. Ja sinä nappaat syötin. Miksi annat jonkun kohdella sinua noin?
Miksi kukaan pelleilisi vaimonsa kustannuksella näin julmasti?
AP
Mulla on AP hiukan samantyylinen tarina!
Muutama vuosi sitten, olin juuri saanut toisen keskenmenon. Olin aivan rikki ja purin pahaa oloa myös mieheen. Hän aivan yllättäen noin 1 kk keskenmenosta sanoi, että tää liitto oli tässä. Ei halua jäädä kanssani, riitelen kuulema liikaa. Olin alkuun ihan paniikissa ja yritin selittää kakoen, että antaisi armoa ja ymmärtäisi - olen henkisesti ihan paskana. Yritin muutaman päivän kaikkeni saada miestä kääntämään mielensä. Yhtenä iltana sitten kirjoitin tilanteesta perheelleni ja parille ystävälle. Ja PAM - jokin alkukantainen sisu nousi minussa. Tein koko yön suunnitelmia ja jatkoin seuraavana päivänä. Onnistuin päivässä hankkimaan itselleni, lapselleni ja koiralle asunnon. Sanoin valmistelujen jälkeen, että kerta tätä haluat - täältä pesee! Sanoin että mies jää meidän kotiin valmistelemaan myyntiä ja remppaamaan paikkoja. Hän voi jäädä tuijottelemaan yhteisen kotimme rauniota. Minä muutan pois. Sanoin että muuttoon menee 1 kk ja sen ajan ukko saa olla poissa silmistäni. Kerroin että vanhempani olivat jo matkalla auttamaan miehen tavaroiden uloskantamisessa. Olin niin, niin, niin vihainen. Mies oli myöskin ajatellut että jäisi siihen vähän hengailemaan ja sitten joskus muuttaisi pois. Keŕroin, että mikäli hän rikkoo liiton, minä päätän miten etenen - hän ei sitä osuutta tee. Mies näki minussa sellaisen leijonan, ettei olisi koskaan uskonut. Ja en mitään omia sopimuksia lapsentapaamisesta hyväksynyt. Kaikki virallisesti lastenvalvojalla.
Lopputulos - mies oli kuin peura ajovaloissa ja lopulta aneli etten lähtisi menemään. Jäin ja myöhemmin saimme toisen lapsenkin. Nyt kaikki yllättäen oikein hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on totta, niin mies pelleilee kustannuksellasi. Ja sinä nappaat syötin. Miksi annat jonkun kohdella sinua noin?
Miksi kukaan pelleilisi vaimonsa kustannuksella näin julmasti?
AP
Ja miksi kukaan trollaisi tätä sivua näin julmasti?
Tämä on provo ja se näkyy saman kierrättämisestä, eikä oo ees koherentti tarina.
En ole koko ketjua lukenut vielä mutta kommentoin silti. Minä en tuollaisen jälkeen enää haluaisi jatkaa liittoa mutta pitäisin huolen siitä että eron hoitaa mies ettei käy niin että mies rupeaa esittämään uhria kuinka julma vaimo jätti. On ihan älytöntä että mies ilmoittaa ettei rakasta ja että ero on edessä mutta odottaa avioliiton etujen pelaavan edelleen normaalisti! Tätä itseasiassa pelkään itse kun tietää sen että miehet pystyy esittämään että vakip*llu ja palvelut säilyy sinne saakka että on mukavampi erota. En todellakaan jatkaisi seksin harrastamista ihmisen kanssa joka on päättänyt jo erota minusta enkä kyllä muitakaan arjen uhrauksia enää jatkaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Ensin sympatiat sinulle ja sitten tämä kommentti: avauksestasi tökkää silmään se, että ette juuri ole keskustelleet auki sitä, mikä tällaiset tunteet on aiheuttanut. Vähän outoa vain todeta puolin ja toisin "no ei ole fiiliksiä enää". Jos haluat säästää liittosi, siis jos, yritä kysyä rauhallisesti mieheltäsi kysymyksiä. Ihan mitä tahansa kysymyksiä. Mistä hän pitää liitossa, mistä ei. Ota tästä johtolankoja. Kerro omista tuntemuksista. Älä haasta riitaa vaan yritä saada keskustelua aikaiseksi. Jos liittoa ei voi pelastaa, ei tässä silti mitään menetä.
Kyselin nyt mieheltä rauhallisesti. Kuulemma hän ei koe että rakastan häntä. Katseessani häneen ei ole kuulemma näkyvissä intohimoa. Jos otan hänestä kiinni (halaus, lanteilta kiinni ottaminen tms) niin kuulemma otteeni on löysä ja jos rakastaisin häntä niin otteeni olisi napakka. Hän ei kuulemma aisti kipinää.
Haluaa kuulemma myös parisuhteessa villimpää sek*siä. Ei se väritöntä ole ollut nytkään mutta kuulemma pitää olla tooooosi paljon leluja ja leikkejä, paljon enemmän kuin on ollut.
Lisäksi kuulemma jos rakastaisin häntä niin tekisin hänelle enemmän palveluksia ilman erillistä pyytämistä, kuten toisin saunaan saunaolutta, silittäisin hänen kauluspaitansa jne.
Ja vallitsevan tilanteen vuoksi on tulkinnut että en rakasta häntä ja siksi hänen tunteet on loppuneet.
Lisäksi hän ei pidä tietyistä harrastuksistani ja ei ole kiinnostunut osallistumaan niihin, joten se on kuulemma pois meidän kahdenkeskisestä ajasta.
Alaleukani meinasi tippua. Sanoin, että näistä monet ovat keskusteltavissa olevia asioita ja niitä voi korjata, jos haluaa. Ei kuulemma ole korjattavaa, koska jos rakastaisin häntä oikeasti niin hänen ei olisi tarvinnut kertoa näistä epäkohdista ja tekisin näitä em. asioita oma-aloitteisesti hänen hyväkseen. Lisäksi sanoin, että jos katseessani ei ole hänen mielestään riittävästi intohimoa niin sille en voi mitään, silmäni ovat millaiset ovat.
Mitä mieltä olette?
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Ensin sympatiat sinulle ja sitten tämä kommentti: avauksestasi tökkää silmään se, että ette juuri ole keskustelleet auki sitä, mikä tällaiset tunteet on aiheuttanut. Vähän outoa vain todeta puolin ja toisin "no ei ole fiiliksiä enää". Jos haluat säästää liittosi, siis jos, yritä kysyä rauhallisesti mieheltäsi kysymyksiä. Ihan mitä tahansa kysymyksiä. Mistä hän pitää liitossa, mistä ei. Ota tästä johtolankoja. Kerro omista tuntemuksista. Älä haasta riitaa vaan yritä saada keskustelua aikaiseksi. Jos liittoa ei voi pelastaa, ei tässä silti mitään menetä.
Kyselin nyt mieheltä rauhallisesti. Kuulemma hän ei koe että rakastan häntä. Katseessani häneen ei ole kuulemma näkyvissä intohimoa. Jos otan hänestä kiinni (halaus, lanteilta kiinni ottaminen tms) niin kuulemma otteeni on löysä ja jos rakastaisin häntä niin otteeni olisi napakka. Hän ei kuulemma aisti kipinää.
Haluaa kuulemma myös parisuhteessa villimpää sek*siä. Ei se väritöntä ole ollut nytkään mutta kuulemma pitää olla tooooosi paljon leluja ja leikkejä, paljon enemmän kuin on ollut.
Lisäksi kuulemma jos rakastaisin häntä niin tekisin hänelle enemmän palveluksia ilman erillistä pyytämistä, kuten toisin saunaan saunaolutta, silittäisin hänen kauluspaitansa jne.
Ja vallitsevan tilanteen vuoksi on tulkinnut että en rakasta häntä ja siksi hänen tunteet on loppuneet.
Lisäksi hän ei pidä tietyistä harrastuksistani ja ei ole kiinnostunut osallistumaan niihin, joten se on kuulemma pois meidän kahdenkeskisestä ajasta.
Alaleukani meinasi tippua. Sanoin, että näistä monet ovat keskusteltavissa olevia asioita ja niitä voi korjata, jos haluaa. Ei kuulemma ole korjattavaa, koska jos rakastaisin häntä oikeasti niin hänen ei olisi tarvinnut kertoa näistä epäkohdista ja tekisin näitä em. asioita oma-aloitteisesti hänen hyväkseen. Lisäksi sanoin, että jos katseessani ei ole hänen mielestään riittävästi intohimoa niin sille en voi mitään, silmäni ovat millaiset ovat.
Mitä mieltä olette?
AP
Mitä v*ttua. Kuulostaa ihan keksityltä! Yrittää vierittää syyn sinun niskoillesi. Ei mielestäni rakkaudesta kerro se, että silität miehen paidat kysymättä ja pyytämättä, vaan paita-asia on varmaan sovittavissa samoin kuin kaikki muutkin kotitehtävät, eli toinen hoitaa tiskit tänään ja toinen imuroi huomenna jne.
Ja miehelläkö ei ole omia juttuja tai harrastuksia? Vai ovatko vain sinun harrastuksesi pois yhteisestä ajasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei.
Kyllä toiseen voi rakastua uudestaan. Vaatii vain työtä suhteen eteen. Asian huomioimista ja muutoksia. Muutos alkaa itsestä. Omaa käytöstä muokkaamalla voit saada miehen rakastumaan itseesi uudelleen.
Suosittelen parisuhdeterapiaa, vaikka yksin. Netistäkin löytyy!! Mene itseesi, mieti mitä haluat ja tee töitä sen eteen.
Tie ei ole helppo, mutta palkitsee, myös sinut, kun saat entistä paremman ja vahvemman parisuhteen.
Puhin kokemuksesta. Olen elänyt läpi tuon kauheuden, kun mies ilmoitti haluavansa erota. Minä en halunnut. Erilleen muuton ajankohtakin jo sovittiin. Tein edeltä mainitut asiat. Löysimme toisemme uudelleen. Tie oli pitkä. Pari vuotta pahimman jälkeen menimme naimisiin. ♥ Arki ja elo on nykyään paljon parempaa. Ei toki mitään hattaraa. 😊
Tsemppiä! Muista, vain itseään voi muuttaa!! Toinen muuttuu siinä mukana. Mutta mitään ei tapahdu hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Ensin sympatiat sinulle ja sitten tämä kommentti: avauksestasi tökkää silmään se, että ette juuri ole keskustelleet auki sitä, mikä tällaiset tunteet on aiheuttanut. Vähän outoa vain todeta puolin ja toisin "no ei ole fiiliksiä enää". Jos haluat säästää liittosi, siis jos, yritä kysyä rauhallisesti mieheltäsi kysymyksiä. Ihan mitä tahansa kysymyksiä. Mistä hän pitää liitossa, mistä ei. Ota tästä johtolankoja. Kerro omista tuntemuksista. Älä haasta riitaa vaan yritä saada keskustelua aikaiseksi. Jos liittoa ei voi pelastaa, ei tässä silti mitään menetä.
Kyselin nyt mieheltä rauhallisesti. Kuulemma hän ei koe että rakastan häntä. Katseessani häneen ei ole kuulemma näkyvissä intohimoa. Jos otan hänestä kiinni (halaus, lanteilta kiinni ottaminen tms) niin kuulemma otteeni on löysä ja jos rakastaisin häntä niin otteeni olisi napakka. Hän ei kuulemma aisti kipinää.
Haluaa kuulemma myös parisuhteessa villimpää sek*siä. Ei se väritöntä ole ollut nytkään mutta kuulemma pitää olla tooooosi paljon leluja ja leikkejä, paljon enemmän kuin on ollut.
Lisäksi kuulemma jos rakastaisin häntä niin tekisin hänelle enemmän palveluksia ilman erillistä pyytämistä, kuten toisin saunaan saunaolutta, silittäisin hänen kauluspaitansa jne.
Ja vallitsevan tilanteen vuoksi on tulkinnut että en rakasta häntä ja siksi hänen tunteet on loppuneet.
Lisäksi hän ei pidä tietyistä harrastuksistani ja ei ole kiinnostunut osallistumaan niihin, joten se on kuulemma pois meidän kahdenkeskisestä ajasta.
Alaleukani meinasi tippua. Sanoin, että näistä monet ovat keskusteltavissa olevia asioita ja niitä voi korjata, jos haluaa. Ei kuulemma ole korjattavaa, koska jos rakastaisin häntä oikeasti niin hänen ei olisi tarvinnut kertoa näistä epäkohdista ja tekisin näitä em. asioita oma-aloitteisesti hänen hyväkseen. Lisäksi sanoin, että jos katseessani ei ole hänen mielestään riittävästi intohimoa niin sille en voi mitään, silmäni ovat millaiset ovat.
Mitä mieltä olette?
AP
Mitä v*ttua. Kuulostaa ihan keksityltä! Yrittää vierittää syyn sinun niskoillesi. Ei mielestäni rakkaudesta kerro se, että silität miehen paidat kysymättä ja pyytämättä, vaan paita-asia on varmaan sovittavissa samoin kuin kaikki muutkin kotitehtävät, eli toinen hoitaa tiskit tänään ja toinen imuroi huomenna jne.
Ja miehelläkö ei ole omia juttuja tai harrastuksia? Vai ovatko vain sinun harrastuksesi pois yhteisestä ajasta?
Siltä se minustakin kuulosti, että kaikki on minun syytäni. Tuntui, että mies vain luettelee minun vikalistaani. Mies sanoi myös että minun on turha väkisin muuttaa käyttäytymistäni hänen luettelemiensa 'vikojen' vuoksi, koska silloin se on kuulemma väkinäistä eikä tule minulta luonnostaan ja se taas kuulemma tarkoittaaa, että en aidosti rakasta häntä.
Miehellä ei ole mitään harrastuksia. Omat harrastukseni vievät ehkä 3-4 tuntia viikossa eli ei nyt ihan hirveästi. Yritän usein houkutella miestä mukaan harrastuksiini, mutta ei suostu koskaan lähtemään mukaan.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Ensin sympatiat sinulle ja sitten tämä kommentti: avauksestasi tökkää silmään se, että ette juuri ole keskustelleet auki sitä, mikä tällaiset tunteet on aiheuttanut. Vähän outoa vain todeta puolin ja toisin "no ei ole fiiliksiä enää". Jos haluat säästää liittosi, siis jos, yritä kysyä rauhallisesti mieheltäsi kysymyksiä. Ihan mitä tahansa kysymyksiä. Mistä hän pitää liitossa, mistä ei. Ota tästä johtolankoja. Kerro omista tuntemuksista. Älä haasta riitaa vaan yritä saada keskustelua aikaiseksi. Jos liittoa ei voi pelastaa, ei tässä silti mitään menetä.
Kyselin nyt mieheltä rauhallisesti. Kuulemma hän ei koe että rakastan häntä. Katseessani häneen ei ole kuulemma näkyvissä intohimoa. Jos otan hänestä kiinni (halaus, lanteilta kiinni ottaminen tms) niin kuulemma otteeni on löysä ja jos rakastaisin häntä niin otteeni olisi napakka. Hän ei kuulemma aisti kipinää.
Haluaa kuulemma myös parisuhteessa villimpää sek*siä. Ei se väritöntä ole ollut nytkään mutta kuulemma pitää olla tooooosi paljon leluja ja leikkejä, paljon enemmän kuin on ollut.
Lisäksi kuulemma jos rakastaisin häntä niin tekisin hänelle enemmän palveluksia ilman erillistä pyytämistä, kuten toisin saunaan saunaolutta, silittäisin hänen kauluspaitansa jne.
Ja vallitsevan tilanteen vuoksi on tulkinnut että en rakasta häntä ja siksi hänen tunteet on loppuneet.
Lisäksi hän ei pidä tietyistä harrastuksistani ja ei ole kiinnostunut osallistumaan niihin, joten se on kuulemma pois meidän kahdenkeskisestä ajasta.
Alaleukani meinasi tippua. Sanoin, että näistä monet ovat keskusteltavissa olevia asioita ja niitä voi korjata, jos haluaa. Ei kuulemma ole korjattavaa, koska jos rakastaisin häntä oikeasti niin hänen ei olisi tarvinnut kertoa näistä epäkohdista ja tekisin näitä em. asioita oma-aloitteisesti hänen hyväkseen. Lisäksi sanoin, että jos katseessani ei ole hänen mielestään riittävästi intohimoa niin sille en voi mitään, silmäni ovat millaiset ovat.
Mitä mieltä olette?
AP
Meidän mielipiteistä ei ole väliä. Sen sijan vastaa näihin kysymyksiin:
1. Tuoko hän sinulle kukkia, tai tekeekö voileivän?
2. Silittääkö hän sinulle verhot tai paidan?
3. Rajumpaa seksiä, tyydyttääkö se sinua?
4. Miksi sinulla ei saisi olla harrastuksia? Onko miehesi ikinä ehdottanut yhteistä tekemistä?
5. Halaako hän sinua rajummin? Tekeekö mitää ehdotuksia itse?
Syy liiton ongelmiin on aina kaksi. Kukaan ei ole yksin vastuussa kaikista ongelmista. Pariterapia voisi olla teille ratkaisu jos haluat olla miehesi kanssa yhdessä. Tosin miehesi käytös on aika uskomatonta, kerjää seksiä vaikka olette eron partaalla.
Meillä kävin noin ja lopulta mies otti eron.
Niin varmaan teilläkin käy.
Mies odottaa ensin että yhdessä innostutte viemään erohakemuksen. Jos ei saa sinua innostumaan, niin käy tekemässä sen itse kuten meillä kävi.
Minä en eroa halunnut, kun uskoin vielä että ongelmat saa ratkaistua ja rakkauden takaisin. Mutta mies ei uskonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Ensin sympatiat sinulle ja sitten tämä kommentti: avauksestasi tökkää silmään se, että ette juuri ole keskustelleet auki sitä, mikä tällaiset tunteet on aiheuttanut. Vähän outoa vain todeta puolin ja toisin "no ei ole fiiliksiä enää". Jos haluat säästää liittosi, siis jos, yritä kysyä rauhallisesti mieheltäsi kysymyksiä. Ihan mitä tahansa kysymyksiä. Mistä hän pitää liitossa, mistä ei. Ota tästä johtolankoja. Kerro omista tuntemuksista. Älä haasta riitaa vaan yritä saada keskustelua aikaiseksi. Jos liittoa ei voi pelastaa, ei tässä silti mitään menetä.
Kyselin nyt mieheltä rauhallisesti. Kuulemma hän ei koe että rakastan häntä. Katseessani häneen ei ole kuulemma näkyvissä intohimoa. Jos otan hänestä kiinni (halaus, lanteilta kiinni ottaminen tms) niin kuulemma otteeni on löysä ja jos rakastaisin häntä niin otteeni olisi napakka. Hän ei kuulemma aisti kipinää.
Haluaa kuulemma myös parisuhteessa villimpää sek*siä. Ei se väritöntä ole ollut nytkään mutta kuulemma pitää olla tooooosi paljon leluja ja leikkejä, paljon enemmän kuin on ollut.
Lisäksi kuulemma jos rakastaisin häntä niin tekisin hänelle enemmän palveluksia ilman erillistä pyytämistä, kuten toisin saunaan saunaolutta, silittäisin hänen kauluspaitansa jne.
Ja vallitsevan tilanteen vuoksi on tulkinnut että en rakasta häntä ja siksi hänen tunteet on loppuneet.
Lisäksi hän ei pidä tietyistä harrastuksistani ja ei ole kiinnostunut osallistumaan niihin, joten se on kuulemma pois meidän kahdenkeskisestä ajasta.
Alaleukani meinasi tippua. Sanoin, että näistä monet ovat keskusteltavissa olevia asioita ja niitä voi korjata, jos haluaa. Ei kuulemma ole korjattavaa, koska jos rakastaisin häntä oikeasti niin hänen ei olisi tarvinnut kertoa näistä epäkohdista ja tekisin näitä em. asioita oma-aloitteisesti hänen hyväkseen. Lisäksi sanoin, että jos katseessani ei ole hänen mielestään riittävästi intohimoa niin sille en voi mitään, silmäni ovat millaiset ovat.
Mitä mieltä olette?
AP
Mitä v*ttua. Kuulostaa ihan keksityltä! Yrittää vierittää syyn sinun niskoillesi. Ei mielestäni rakkaudesta kerro se, että silität miehen paidat kysymättä ja pyytämättä, vaan paita-asia on varmaan sovittavissa samoin kuin kaikki muutkin kotitehtävät, eli toinen hoitaa tiskit tänään ja toinen imuroi huomenna jne.
Ja miehelläkö ei ole omia juttuja tai harrastuksia? Vai ovatko vain sinun harrastuksesi pois yhteisestä ajasta?
Siltä se minustakin kuulosti, että kaikki on minun syytäni. Tuntui, että mies vain luettelee minun vikalistaani. Mies sanoi myös että minun on turha väkisin muuttaa käyttäytymistäni hänen luettelemiensa 'vikojen' vuoksi, koska silloin se on kuulemma väkinäistä eikä tule minulta luonnostaan ja se taas kuulemma tarkoittaaa, että en aidosti rakasta häntä.
Miehellä ei ole mitään harrastuksia. Omat harrastukseni vievät ehkä 3-4 tuntia viikossa eli ei nyt ihan hirveästi. Yritän usein houkutella miestä mukaan harrastuksiini, mutta ei suostu koskaan lähtemään mukaan.
AP
Miehellä on ideaali mielikuva siitä, millainen hän haluaisi sinun olevan, ja kun et sovi tähän muottiin, hän on tyytymätön. Huono lähtökohta.
Kysymys kuuluu sitten, onko teillä ennen ollut rajumpaa s*ksiä tai oletko halannut häntä "rakastavammin" ennen tms, että ovatko asiat oikeasti muuttuneet vai aivan keksittyjä, että mies saisi sinusta syntipukin erolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Ensin sympatiat sinulle ja sitten tämä kommentti: avauksestasi tökkää silmään se, että ette juuri ole keskustelleet auki sitä, mikä tällaiset tunteet on aiheuttanut. Vähän outoa vain todeta puolin ja toisin "no ei ole fiiliksiä enää". Jos haluat säästää liittosi, siis jos, yritä kysyä rauhallisesti mieheltäsi kysymyksiä. Ihan mitä tahansa kysymyksiä. Mistä hän pitää liitossa, mistä ei. Ota tästä johtolankoja. Kerro omista tuntemuksista. Älä haasta riitaa vaan yritä saada keskustelua aikaiseksi. Jos liittoa ei voi pelastaa, ei tässä silti mitään menetä.
Kyselin nyt mieheltä rauhallisesti. Kuulemma hän ei koe että rakastan häntä. Katseessani häneen ei ole kuulemma näkyvissä intohimoa. Jos otan hänestä kiinni (halaus, lanteilta kiinni ottaminen tms) niin kuulemma otteeni on löysä ja jos rakastaisin häntä niin otteeni olisi napakka. Hän ei kuulemma aisti kipinää.
Haluaa kuulemma myös parisuhteessa villimpää sek*siä. Ei se väritöntä ole ollut nytkään mutta kuulemma pitää olla tooooosi paljon leluja ja leikkejä, paljon enemmän kuin on ollut.
Lisäksi kuulemma jos rakastaisin häntä niin tekisin hänelle enemmän palveluksia ilman erillistä pyytämistä, kuten toisin saunaan saunaolutta, silittäisin hänen kauluspaitansa jne.
Ja vallitsevan tilanteen vuoksi on tulkinnut että en rakasta häntä ja siksi hänen tunteet on loppuneet.
Lisäksi hän ei pidä tietyistä harrastuksistani ja ei ole kiinnostunut osallistumaan niihin, joten se on kuulemma pois meidän kahdenkeskisestä ajasta.
Alaleukani meinasi tippua. Sanoin, että näistä monet ovat keskusteltavissa olevia asioita ja niitä voi korjata, jos haluaa. Ei kuulemma ole korjattavaa, koska jos rakastaisin häntä oikeasti niin hänen ei olisi tarvinnut kertoa näistä epäkohdista ja tekisin näitä em. asioita oma-aloitteisesti hänen hyväkseen. Lisäksi sanoin, että jos katseessani ei ole hänen mielestään riittävästi intohimoa niin sille en voi mitään, silmäni ovat millaiset ovat.
Mitä mieltä olette?
AP
Mitä v*ttua. Kuulostaa ihan keksityltä! Yrittää vierittää syyn sinun niskoillesi. Ei mielestäni rakkaudesta kerro se, että silität miehen paidat kysymättä ja pyytämättä, vaan paita-asia on varmaan sovittavissa samoin kuin kaikki muutkin kotitehtävät, eli toinen hoitaa tiskit tänään ja toinen imuroi huomenna jne.
Ja miehelläkö ei ole omia juttuja tai harrastuksia? Vai ovatko vain sinun harrastuksesi pois yhteisestä ajasta?
Siltä se minustakin kuulosti, että kaikki on minun syytäni. Tuntui, että mies vain luettelee minun vikalistaani. Mies sanoi myös että minun on turha väkisin muuttaa käyttäytymistäni hänen luettelemiensa 'vikojen' vuoksi, koska silloin se on kuulemma väkinäistä eikä tule minulta luonnostaan ja se taas kuulemma tarkoittaaa, että en aidosti rakasta häntä.
Miehellä ei ole mitään harrastuksia. Omat harrastukseni vievät ehkä 3-4 tuntia viikossa eli ei nyt ihan hirveästi. Yritän usein houkutella miestä mukaan harrastuksiini, mutta ei suostu koskaan lähtemään mukaan.
AP
Kun nyt luet näitä juttuja, ja mietit miten neuvoisit ystävääsi jos hän kertoisi sinulle samanlaisesta tilanteesta, niin varmaan huomaat itsekin mitä täytyy tehdä. Et voi alkaa muuttaa itseäsi, jotta toinen rakastaisi enemän. Jos et kelpaa sellaisena kuin olet (olettaen että kyse ei ole nyt mistään alkoholismista tai henkisestä väkivallallasta yms epänormaalista) niin et voi väkisin saada toista rakastamaan itseäsi.
Sen kun oivaltaa, ymmärtää että rakkautta ei voi pakottaa. Minä jäin aloittajan kuvaileman kaltaiseen suhteeseen useammaksi vuodeksi, koska ex oli sitä mieltä että se oli lapsille parasta. Vallankäyttöä se ainoastaan oli, ja lisäksi antoi lapsille aivan vääränlaisen kuvan siitä mikä on parisuhde ja miten toista kohdellaan.
Oma itsesi kannalta kannattaa alkaa rakentaa uutta elämää. Jos epäröit erota, ja toivot että voisitte vielä palata yhteen, voit vaikka vuokrata aluksi itsellesi asunnon. Vähän aikaa erillään selvittää kyllä tunteet siitä, että kaipaatko sinä tai kaipaako hän. Jos ei, niin miksi haluaisit viettää elämän ihmisen kanssa joka ei halua jakaa sitä sinun kanssasi?
Minä en enää taakseni eron jälkeen katsonut, eikä ole hetkeäkään ollut sellainen olo että haluaisin takaisin vanhaan. Toisten tilanteesta ei kuitenkaan voi kukaan muu lausua yhtään mitään, kuin se joka sitä tilannetta elää.
Mutta sun elämän ja tulevaisuuden kannalta olennaista on että mitä sinä elämältäsi haluat? Mistä iloitset, mikä saa sinut nauramaan? Mitkä asiat kannattelevat vaikeina hetkinä? Erosta eteenpäin on yksi hyvä kirja aiheesta, joka palauttaa miettimään asioita mitkä suhteessa ovat olleet hyvin ja mitkä huonosti, mitä voisi tehdä (seuraavalla kerralla tai nyt) toisin?
Voimia, raskasta aikaa vaikka päätöksestä olisi varma. Tunteiden ailahtelu kuuluu asiaan. Pitkää liittoa on lupa surra.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Ensin sympatiat sinulle ja sitten tämä kommentti: avauksestasi tökkää silmään se, että ette juuri ole keskustelleet auki sitä, mikä tällaiset tunteet on aiheuttanut. Vähän outoa vain todeta puolin ja toisin "no ei ole fiiliksiä enää". Jos haluat säästää liittosi, siis jos, yritä kysyä rauhallisesti mieheltäsi kysymyksiä. Ihan mitä tahansa kysymyksiä. Mistä hän pitää liitossa, mistä ei. Ota tästä johtolankoja. Kerro omista tuntemuksista. Älä haasta riitaa vaan yritä saada keskustelua aikaiseksi. Jos liittoa ei voi pelastaa, ei tässä silti mitään menetä.
Kyselin nyt mieheltä rauhallisesti. Kuulemma hän ei koe että rakastan häntä. Katseessani häneen ei ole kuulemma näkyvissä intohimoa. Jos otan hänestä kiinni (halaus, lanteilta kiinni ottaminen tms) niin kuulemma otteeni on löysä ja jos rakastaisin häntä niin otteeni olisi napakka. Hän ei kuulemma aisti kipinää.
Haluaa kuulemma myös parisuhteessa villimpää sek*siä. Ei se väritöntä ole ollut nytkään mutta kuulemma pitää olla tooooosi paljon leluja ja leikkejä, paljon enemmän kuin on ollut.
Lisäksi kuulemma jos rakastaisin häntä niin tekisin hänelle enemmän palveluksia ilman erillistä pyytämistä, kuten toisin saunaan saunaolutta, silittäisin hänen kauluspaitansa jne.
Ja vallitsevan tilanteen vuoksi on tulkinnut että en rakasta häntä ja siksi hänen tunteet on loppuneet.
Lisäksi hän ei pidä tietyistä harrastuksistani ja ei ole kiinnostunut osallistumaan niihin, joten se on kuulemma pois meidän kahdenkeskisestä ajasta.
Alaleukani meinasi tippua. Sanoin, että näistä monet ovat keskusteltavissa olevia asioita ja niitä voi korjata, jos haluaa. Ei kuulemma ole korjattavaa, koska jos rakastaisin häntä oikeasti niin hänen ei olisi tarvinnut kertoa näistä epäkohdista ja tekisin näitä em. asioita oma-aloitteisesti hänen hyväkseen. Lisäksi sanoin, että jos katseessani ei ole hänen mielestään riittävästi intohimoa niin sille en voi mitään, silmäni ovat millaiset ovat.
Mitä mieltä olette?
AP
Mitä v*ttua. Kuulostaa ihan keksityltä! Yrittää vierittää syyn sinun niskoillesi. Ei mielestäni rakkaudesta kerro se, että silität miehen paidat kysymättä ja pyytämättä, vaan paita-asia on varmaan sovittavissa samoin kuin kaikki muutkin kotitehtävät, eli toinen hoitaa tiskit tänään ja toinen imuroi huomenna jne.
Ja miehelläkö ei ole omia juttuja tai harrastuksia? Vai ovatko vain sinun harrastuksesi pois yhteisestä ajasta?
Siltä se minustakin kuulosti, että kaikki on minun syytäni. Tuntui, että mies vain luettelee minun vikalistaani. Mies sanoi myös että minun on turha väkisin muuttaa käyttäytymistäni hänen luettelemiensa 'vikojen' vuoksi, koska silloin se on kuulemma väkinäistä eikä tule minulta luonnostaan ja se taas kuulemma tarkoittaaa, että en aidosti rakasta häntä.
Miehellä ei ole mitään harrastuksia. Omat harrastukseni vievät ehkä 3-4 tuntia viikossa eli ei nyt ihan hirveästi. Yritän usein houkutella miestä mukaan harrastuksiini, mutta ei suostu koskaan lähtemään mukaan.
AP
Miehellä on ideaali mielikuva siitä, millainen hän haluaisi sinun olevan, ja kun et sovi tähän muottiin, hän on tyytymätön. Huono lähtökohta.
Kysymys kuuluu sitten, onko teillä ennen ollut rajumpaa s*ksiä tai oletko halannut häntä "rakastavammin" ennen tms, että ovatko asiat oikeasti muuttuneet vai aivan keksittyjä, että mies saisi sinusta syntipukin erolle.
Aivan, jos en vastaa mielikuvaa ihannevaimosta niin vaikea minun on sellaiseksi muuttua, jos kuitenkin 15 vuotta on ensin kelvannut sellaisena kuin olen luonnostani.
Ei ole ollut aiemmin rajumpaa sek*iä, pikemminkin se on muuttunut rajummaksi ajan myötä. Eli miehen näkökulmasta luulisi olevan myönteistä kehitystä. Halaukseni on ollut samanlainen aina eli 15 vuotta.
Mistä lie sen ideaalinaisen mielikuvan saanut mieleensä? Katsonut liikaa Hollywood- elokuvia? Kuvittelee ihmisten insta/facebook kuvien perusteella että on jotain parempaa? Tai sitten siellä on se toinen nainen oikeasti, vaikka kieltää tämän.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä. Kuulostaa siltä, että osaat tarvittaessa pitää puolesi ja asettaa rajoja. Jos mies on eksyksissä, eikö kannattaisi mennä pariterapiaan? Varmasti luottamuspulaa tulee miehen suhteen, jos hänen kanssaan jatkat.
Hämmästyin itsekin sitä, että pidin kerrankin puoliani. Olen aina ollut tosi (liian) kiltti ja mukautuvainen.
Mietin myös tuota pariterapian ehdottamista, mutta en ole vielä tuonut asiaa esille. Miksikö? Koska olen sisäisesti rikki. Ensimmäistä kertaa mietin nyt, että kuinka pitkälle minun täytyy puolisona venyä? Pystyykö yksikään aviovaimo vielä rakastaamaan miestään tällaisen jälkeen? Voinko enää koskaan tämän jälkeen luottaa mieheen? Ja jos mies päättää jäädä liittoon niin mikä on motiivi? Tunteethan hänellä loppuivat, onko liitto vai tapaliitto hänelle? Miten sieltä eksyksistä pääsee pois ja keksii, että kyllähän sitä vaimoa rakastaakin? Ja mahtaako mies tehdä saman tempun muutaman vuoden päästä uudelleen kun minä olen parsinut sydämeni kasaan?
Minun ei tarvitse jäädä avioliittoon rahan vuoksi. Pystyn ostamaan osituksen jälkeen itselleni velattoman perheasunnon ja auton. Eli se puoli ei huolestuta.
Onko joku käynyt onnistuneessa pariterapiassa tällaisen kokemuksen jälkeen?
AP
Vastaavassa tilanteessa käytiin pariterapiassa yhden kerran. Terapeutti ei oikein ymmärtänyt tilannetta, ja tuntui ettei häneen saanut kunnolla kontaktia. Ex näytteli siellä terapiassa hyvää ihmistä, eikä mistään oikeastaan päästy keskustelemaan. Toin esille sen ettemme enää tehneet yhdessä mitään kahdestaan, ja että hän ei halunnut kanssani lähteä mihinkään. Terapeutti kysyi että onko näin, ja jos niin miksi. Ex vastasi ettei tiedä, ei vaan huvita.
Olisi pitänyt ymmärtää siitä lauseesta oma arvoni, että miksi jatkaa ihmistä jota ei vaan huvita tehdä kanssani mitään? Jäin tuohon parisuhteeseen vielä useamman vuoden ajaksi, ja ei olisi todellakaan kannattanut niin tehdä.
Kiitos tästä, oli mukava kuulla tämä kommentti.
Luulen itsekin että minua pidetään itsestäänselvyytenä. Kuten sanoin, olen ollut aina (liian) kiltti eli mies varmaan ajattelee, että minä odotan vaikka ikuisesti hänen päätöstään jatkosta ja jos hän päättää jatkaa avioliittoa kanssani niin automaattinen vastaus on minulta "kyllä rakas, ihanaa että tulit järkiisi ja voimme taas olla onnellisia".
Sen olen jo mielessäni päättänyt, että jos eroamme niin en ole miehen kanssa enää missään kaverisuhteessakaan. Eli hoidan lasten huoltajuuteen liittyvät pakolliset asiat sähköpostitse tai tekstarina ja se riittää. En soittele kuulumisia, en juttele kuulumisia jos näemme julkisilla paikoilla tai lasten harrastuksissa. Hän on sitten ex, jonka kanssa tervehdin "moi" ja jatkan matkaa. Ja en todellakaan päästä kynnykseni yli uuteen kotiini. En tietenkään vihoittele hänelle, mutta hän on sitten minulle vain henkilö jonka kanssa hoidan pakollisia velvollisuuksia kirjallisessa, asiallisessa, muodossa.
AP