Lue keskustelun säännöt.
Mies ei enää rakasta - onko pitkällä liitolla toivoa?
22.03.2020 |
15 vuotta yhteistä elämää, kaksi teini-ikäistä lasta, velaton okt, mökki ja auto. Molemmilla töitä ja talous erittäin vakaa. Elämä helppoa, ei sairauksia eikä muutakaan ongelmaa.
Mies ilmoitti että ei enää rakasta, kuulemma rakkaus loppui 4 kuukautta (!!) sitten. Ja nyt on ajatellut että eletään kämppiksinä. Ei koske minuun, ei tule metriä lähemmäksi. Jos yritän pussata tai halata on jäykkänä eikä katso edes minua.
Sanoo ettei ole toista naista. On päivät töissä, kaiken muun ajan kotona (ei harrasta mitään, eikä käy koskaan edes kavereilla eikä sukulaisilla). Jos joku nainen on niin en keksi muuta kuin face tms.
Juttelee kanssasi kuitenkin runsaasti arjen asioista eli ei pidä mykkäkoulua. Jos ei olisi sanonut, että tunteet kuolleet niin mistään en olisi huomannut, paitsi nyt kun ilmoitti asiasta. Sanoi, että ei näe meillä mitään yhteistä tulevaisuudessa. Kuulemma se sentään on hyvä puoli kämppisliitossa että saa vakipi*lua. Se viilsi sydämeen, enkä ole enää antanut tuon jälkeen koskea minuun.
Kuulemma teki erosuunnitelman jo viime marraskuussa, mihin aikoo muuttaa jne. Sanoin, että teet vain eropäätöksen ja lähdet, ovesta pääsee ulos koska vain. On kuulemma meinannut jo monta kertaa lähteä vuosien varrella, mutta ei tiedä itsekään miksi ei ole lähtenyt. Sanoin, että kerro heti kun haluat eron. Mies sanoi, että se pitää olla yhteinen päätös. Sanoin, että ei se ole yhteinen jos hän eron haluaa ja minä en ole ollut edes miettimässä eroa.
Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta ja miten lopulta kävi? Ja kyllä, voisin toki itsekin laittaa erohakemuksen, mutta ei ole koskaan ollut edes mielessä. Miksi mies ei eroa ja lähde jos kerran jo 4 kk sitten loppui rakkaus? Rahasta se ei ole kiinni, hän voi vuokrata vaikka heti asunnon itselleen. Omakotitalomme voi laittaa myyntiin ja rahat jakaa.
Sanoin miehelle että en halua elää missään välitilassa tietäen, että miehen tunteet loppuneet mutta ei saa aikaiseksi lähteä. Minä kuitenkin joko olen suhteessa rakkaudesta tai sitten erotaan. En halua kyräilevää kämppisliittoa.
Kommentit (228)
Roikut miehessä liikaa. Käyt kampaajalla ja "unohtelet" nettisivuja auki miehesi takia. Niin läpinäkyvää.
Sinuna vetäisin kunnon rajat. En jutustelisi miehen kanssa mukavia, vaan olisin häntä kohtaan kylmä ja etäinen. Sanoisin ettei huvita jutella hänen selitellessä niitä näitä. Kun hän yrittää tunkea samaan aikaan saunaan huudahda kovaan ääneen "MITÄ SINÄ TEET?!" ja peitä rintasi. Jos haluat ärsyttää häntä, niin selaa puhelinta ja hymyile huulta purren ja kun/jos hän kysyy kenen kans kirjoittelet, niin vastaa vain "yhden uuden tuttavan". Voit myös kertoa että viimeisin seksi kerta oli ällöttävä ja katso häntä halveksuen.
Jos ei huvita pelailla (mikä olisi suositeltavaa), niin hommaa se asunto ja ota ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on kyllä armoton puhumattomuuden kulttuuri! Onko näin ollut aina? Sinulla on arvatenkin jo kotoa siirretty tämä kulttuuri.
Useissa viestissäsi kerrot, miten sinulle se-se- tarkkoittaa jotain, ja näin toimit ja periaatteen pidät. Selväksi tulee että mies ei ajattele samalla lailla, mutta ette ole asiasta mitään puhuneet. Sä vähän tiedät ettö tämä on näin, mies taas mielessään ajattelee että näin, JS siinäpä sitten ollaan.
Sinulta kyvytöntä kommunikointia etsiä ”salaa” juristi, päättää mielessäsi että näin toimin, selailla salaa asuntosivuja jne. Eikä sanaakaan , puhetta, edes kysymystä kun näkee että sormus on poissa sormesta!?
Te tarvitse todellakin terapiaa! Sekä yhdessä, että ehkä jotain saattaisi selvitä ja oppia puolisostaan, että erikseen että oppisi kommunikoimaan, eikö todellakaan siirrä tuota puhumattomuuden kulttuuria lapsillenne! Ajattele nyt edes heitä, vaikka itse tykkäätkin olla mykkänä ja olettaa että muut on ajatustenlukijoita!
Minua ihmetyttää, miten nielet tuollaisen kohtelun? Älä anna kohdella otseäsi niin että loukkaat siinä itsesi.
Jos toinen kertoo että haluaa erota ja ettei rakasta niin älä jää odottelemaan jotakin armonpullia ja kehittelemään miehen eleistä toivonkipinää.
Kerrot miehelle ( ja ennenkaikkea itse itsellesi) oman käyttäytymisen kautta, että sinua saa ja voi kohdella miten vain . Käänny jonkun ystävän puoleen ja laita ero vireille ja vedä kunnolla henkeä. Ajan päästä voi taas katsoa tilannetta uusin silmin jos todella haluat olla miehen kanssa.
Toivon sinulle paljon voimia, tosi ikävä tilanne! ..miehesi on selvästikin ihan sekaisin (uusi nainen, keski-iän kriisi tms, mikä ei kuitenkaan oikeutta kohtelemaan sinua noin)
Se on sellanen kulissi liitto. Monella on.
Rakkaus on meilläkin loppu.
Vaimo haluton. Kasvettu erilleen, jos nyt koskaan mitään yhteistä oli.
Nainen vaan oli kiinnostunut mun hyvästä (ex-)sosioekonomisesta asemasta.
Katotaan miten käy, voi olla ett aikaa kun kuluu niin ei siedetä toisiamme ja pakko vaihtaa eri osoitteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, miten nielet tuollaisen kohtelun? Älä anna kohdella otseäsi niin että loukkaat siinä itsesi.
Jos toinen kertoo että haluaa erota ja ettei rakasta niin älä jää odottelemaan jotakin armonpullia ja kehittelemään miehen eleistä toivonkipinää.
Kerrot miehelle ( ja ennenkaikkea itse itsellesi) oman käyttäytymisen kautta, että sinua saa ja voi kohdella miten vain . Käänny jonkun ystävän puoleen ja laita ero vireille ja vedä kunnolla henkeä. Ajan päästä voi taas katsoa tilannetta uusin silmin jos todella haluat olla miehen kanssa.
Toivon sinulle paljon voimia, tosi ikävä tilanne! ..miehesi on selvästikin ihan sekaisin (uusi nainen, keski-iän kriisi tms, mikä ei kuitenkaan oikeutta kohtelemaan sinua noin)
Miten nielen tämän kaiken? Olen miettinyt sitä itsekin.
Olen luonteeltani tosi kiltti, liian kiltti. Ja siellä taustalla on varmasti myös unelma ydinperheestä. Ja lisäksi se, että ei mies ole aina ollut tällainen, tunnen hänestä sen ihanan puolen ja haluaisin että se löytyisi uudelleen.
Tuntuu vain, että nyt on menty liian pitkälle. En tajua tätä miehen jahkailua ja kaksisuuntaista viestintää (haluan erota- jatketaan arkea normaalisti), tämä ei ole miehelle tyypillistä. Olen miettinyt, että jos itse olisin aloitteellinen erossa niin en vitkuttelisi yhdessä asumista vaan ilmoittaisin erosta ja kuukauden sisään lähtisin yhteisestä kodista. Sen viimeisen kuukauden keskustelisin asiallisesti vain arjen välttämättömät pakolliset asiat miehen kanssa enkä edes nukkuisi samassa sängyssä. Mielessäni pyörii kysymys että miksi mies vetkuttelee ja viivyttelee eikä tee päätöstä ja toimi sen mukaan?
Olen sanonut miehelle, että haluan päätöksen suuntaan tai toiseen (eli ero tai yhdessä), mutta en halua elää epätietoisuudessa. Mies ei vastaa siihen mitään. Minä tulkitsen tämän epävarmuudeksi eli että mies ei ole varma mitä haluaa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todennäköistä, että mies pelkää lopullista muutosta eikä halua jakaa omaisuutta. Ehkä hän kuvittelee voivansa seurustella omalla tahollaan jonkun toisen naisen kanssa (ja sinäkin sitten tehdä samaa myös), mutta omaisuus ja lasten kohti pidetään kasassa, ainakin kunnes lapset muuttavat omilleen. Saisi samalla myös ruoka-, siivous- ja pyykkipalvelut ilman suurempaa panosta tai edes jaettuna.
No tuohan on toiveajattelua, heti kun jommalla kummalla seurustelu muuttuisi vakavaksi i niin se uusi kumppani luultavasti vaatisi selvää eroa.
Mun isä oli tällainen sankari viiskymppisenä. Löysi uuden heilan, meni kihloihin naisen kanssa ennen kuin avioero astui voimaan ja oletti, että kyllä hän nyt voi pitää vaimon ja kihlatun molemmat yhtä aikaa. Vaimo siivoaa kodin, huolehtii lapsista ja antaa ehkä joskus piparia, jos kihlattua ei huvita, ja hän itse voi elellä kihlatun kanssa vapaata ja villiä elämää siinä samalla vapaana lapsista ja avioliiton velvoitteista.
Olikin sitten kuin perseelle ammuttu hemmoteltu karhu, kun asiat eivät menneet näin. Itse asiassa menetti kaiken; talon, lasten kunnioituksen, avioliittonsa ja se uusi kihlattukin osoittautui ihan kaistapääksi.
Mitäs läksit.
Nää tarinat on parhaita! Vahingonilo on paras ilo, kun vahingon kärsijänä on väärintekijä.
Minua myös ihmetyttää, jopa ärsyttää tuo kun eteenpäin puhu tai sano miehelle mitään, ainakaan negatiivista tässä tilanteessa.
Etkä edes tosiasioita.
Jos mies sanoo, että ei rakasta, ollaan kämppissuhteessa ja samaan aikaan, että olet vakipillu niin et saa suutasi auki? Olisin sinuna sanonut, että älä nyt hulluja puhu. Ei se nyt ihan niin mene.
Sitten mies sanoo myöhemmin, että haluaa seksiä kun se on mukavampi tapa kuin kaksi kättä. Siihen olisin sanonut kokolailla samat sanat.
Muutenkin kun sanoit, että miehen kanssa ei toimihan, että raivostut. No, mites olisi edes, että suuttuisit ja sanoisit mitä mieltä olet. Toimi tai ei, hullummaksi ei tilanne ainakaan nyt mene.
Tuntuu, että edelleen aristele miestä ja et uskalla sanoa mielipidettäsi. Mitä siinä menetät, sano nyt kerrankin mitä ajattelet.
Voi olla, että joku lukko aukeaa ja saatte sen puheyhteyden. Joka teiltä on ilmeisesti puuttunut.
Pystytte juttelemaan, jopa nytkin, niitä näitä, mutta todellisista ja vakavista asioista ette.
Auttaa sen keskustelun auki saaminen liittoanne pysymään tai sitten ei, mutta saat ainakin sanottua omat mielipiteesi ja ajatuksesi miehelle ilmi. Ja saattaa se mieskin jotain saada kakaistua ulos suustaan.
Tuntuu pahasti, että olet kävellyt jo kauan munankuorilla. Joko ihan tarpeesta tai itse kuvitellusti ja tarpeettomasti. Sitä me emme täällä nyt tiedä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on iloinen koska hänellä on toinen. Itse olin myös hilpeä ja ystävällinen kun olin eroamassa miehestäni ja olin jo tavannut uuden.
Tämä! Hän on iloinen ja onnellinen uudesta suhteesta, mutta ei osaa peittää sitä sinulta. Eikä tiedä oikein miten sinut saisi tyytyväisenä siirrettyä syrjään tästä kuviosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron oman kokemukseni.
Meillä oli sama tilanne, noin 15 v takana ja 3 kouluikäistä lasta. Vakityöt, miehellä työ melko stressaavakin.
Riitojen määrä alkoi lisääntyä. Juominen ulkona ja kotona miehellä lisääntyi. Stressi kasvoi. Ei jaksanut tehdä kotona mitään.
Yhteen riitaan se sitten eskaloitui, hän sanoi haluavansa erota. Viikon asui kotona niinku mitään ei olisi tapahtunut.
Tuon viikon jälkeen kysyin miten edetään. Hän meinasi asua kotona, koska se olisi lasten etu. Olin eri mieltä ja toimitin hänet muualle. Meni kaverilleen asumaan.
Välillä hän tuli sovitusti kotiin esim.viikonlopuksi, jolloin minä lähdin muualle. Hotelliin, mökille tms.
Ei juuri puhuttu muuta kuin pakolliset kotiin ja lapsiin kuuluvat asiat. Hän romahti niin, ettei käynyt edes töissä.
Viisi viikkoa tätä jatkui ja sitten hän halusi tulla kotiin. Päästiin siitä pikkuhiljaa puhumaan ja ammattilaisillakin käytiin. Ilmeni, että miehellä on paha uupumus ja sen vuoksi masennusoireita, mutta luuli kaiken johtuvan huonosta parisuhteesta.
Siitä alkoi pikkuhiljaa meidän ja hänen toipuminen, vuosi siinä meni. Nykyään menee paremmin kuin koskaan.
Uskalla tehdä ratkaisuja, kävipä loppujen lopuksi miten vain. Epätietoisuudessa eläminen on pahinta, sen tiedän kokemuksesta.
Tämä oli ihana tarina. Jossain sydämessäni elää toivo , että voisimme elää kuten ennen. Ei mies ole aiemmin ollut tällainen henkisen väkivallan käyttäjä. Ja kuten jo aiemmin kirjoitin, en olisi edes tiennyt että mies on miettinyt eroa jo viime vuoden puolella jos en olisi erikseen kysynyt, että miksi mies on kireällä tuulella.
Mies juo päivittäin iltaisin (olutta, kossupaukkuja), mutta käy töissä. Työ on vaativaa esimiestyötä hektisellä alalla. Välillä joutuu tekemään iltaisin kotoa käsin lisää töitä.
Eilen illalla mies oli taas superiloisella tuulella ja oma-aloitteisesti istuskeli vieressäni ja juttelimme ihan tavallisia arjen asioita. Ja ilmapiiri oli niin normaali kuin onnellisilla ja hyvin toimeen tulevilla ihmisellä voi olla. Eli ilmapiiri ei eilen mitenkään ollut sellainen , että kanssani juttelee mies joka puhuu erosta ja on ottanut juuri vihkisormuksen pois. Tämä on todella hämäävää. Itse olen luonteeltani sellainen, että jos sanoisin miehelle, että _minä_ olen nyt päättänyt elää hänen kanssaan kämppisliitossa niin itse ainakin en todellakaan menisi hänen kanssaan enää saunaan samaan aikaan, en puhuisi hänen kanssaan mukavia asioita iloisesti huvikseen vaan puhuisin vain asiallisella äänensävyllä lasten pakolliset asiat ja jos on vaikka jotain yhteisiä laskuja hoidettavana. En siis puhuisi mitään ylimääräistä.
Miksi ihmeessä mies on niin iloinen ja puhelias kanssani? Ja hakeutuu seuraani vapaaehtoisesti? Koska se ei millään tavalla viesti erohaluista, päivänvastoin että meillä luistaa jutut hyvin.
Eilen mies myös alkoi itse puhumaan mitä kaikkia talon julkisivun maalaushommia aikoo tehdä kesän kynnyksellä. Samoin puhui, että hänen täytyisi pestä talon ikkunoita kun ovat niin likaiset ja oikein tutki lähietäisyydeltä ikkunoita.
Eli kaikki arjen toiminta ja juttelu kanssani viittaa siihen että elämä jatkuu normaalina kotonamme, mutta sitten toisena hetkenä uhkaa lähdöllä, poistaa vihkisormuksen ja ilmoitaa elävänsä kämppiksenä. Todella sekavaa?!
AP
Huomioi nyt se, että mies ei ole sinä, ja sinä et ole mies. On turhaa peilata toisen toimintatapoja siihen, miten _itse_ toimisi vastaavassa tilantessa, ja tehdä sen mukaan johtopäätöksiä. Se, että sinä olisit rehellinen, ei tarkoita, että miehesi on. Aivan turhaa minusta pähkäillä enää tuossa tilanteessa, vaikka miehen mielentilat ailahteleekin sormuksen poisotosta ja yksiöönmuuttamisesta kesän julkisivuremontteihin. Sinun ei tarvitse seilata siinä mukana kuin peräsimetön alus tuuliajolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähde, hyvä ihminen.
Takerrut lähes säälittävästi miehesi heittämiin kiintymyksen murusiin. Mitä väliä miehen tekemisillä ja motiiveilla on? Hän on itse sanonut, että ei rakasta sinua ja haluaa eron. Mitä muuta tarvitsee enää tietää?
Haluatko antaa avioliitosta tällaisen esimerkin lapsillesi?
Miesten pitäisi tehdä rohkeasti ratkaisut eikä jäädä roikkumaan vanhaan.
Uusia kyllä löytyy kun pitää puitteet kunnossa.
On loppujen lopuksi parasratkaisu kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
oikeus olka tasainen, mittari uskalleta kohdata oikeita tunteita
Olette luoneet häiriintyä työnnä tavan
Mussä kohtaa liittolainen miehen e sulki suunsa? Mussä vaiheessa
Osoittaako sinä hänelle pettymyksesi
Eikö sinulla ole Kanaria puhua
Rosen kunnioitus on sitä, että ilmaisee tunteita
Teillä lukee paljon selvitettävää tai sitten ei mitään.
Hei korkki kiinni ja selvinpäin kommentoimaan ensi kerralla, eihän tuosta mongerruksesta ota selvää erkkikään! Mut varmaan ihan hyvä ajatus siellä taustalla, ei siinä.
Tää on kuulkaa keksitty juttu. Voisi sinällään olla ihan tosikin.
Monta pientä ristiriitaisuutta, joita vaikea niellä. En ala niitä kaikkia luettelemaan, mutta seuraava varmisti viimeiset epäilyt; mies hieman nuhjuinen, virttynyt villapaita+farkut päällä töissä, eikä ole muuttanut ulkonäköään, MUTTA työ on vaativa esimiestyö (akateemiella?) alalla. Ja työaika 8-16.00.
Ei ihan toimi noin. Esimiehet ovat (akateemisesta)alasta riippumatta kokemukseni mukaan siististi pukeutuvia ja harvalla on työ kellokortin täsmällinen. Eikä vaatteen tarvitse olla siis puku, mutta siisti.
Ja kuten sanottu, muita pieniä hassuja epätarkkuuksia siellä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä on totta, niin tuossa on kyllä selkeä alistussuhde. Mies muuttaa mieltään kuin Trump pahimmillaan ja raivoaa jos häntä kyseenalaistetaan, ap pelkää miestä eikä uskalla edes sanoa mitä ajattelee, kyyristelee vain mykkänä ja toivoo armopaloja.
Ap:n etu on päästä eroon öykkärimiehestä. Kasvun paikka, ap.
Kuten suurin osa on kommentoinutkin, niin kasvata selkäranka ja lakkaa miettimästä miehen sanomisia tai tekemisiä ja ota tilanne itse haltuun.
Itsekin sanoit että et voi antaa anteeksi sitä mitä mies sanoi, eli liitto on pysyvästi rikki.
Mies käyttäytyy törkeästi, alkaen siitä että töksäyttää rakkauden loppuneen, haluaa silti seksiä, eikä puheista huolimatta laita eroa vireille vaan pelaa jotain pelejään, hämmentää ja manipuloi ap:ta ja pitää löysässä hirressä.
En voisi tuollaisen jälkeen enää jatkaa liittoa. Lopettaisin kaikki palvelukset miehen suuntaan, turha odottaa lämmintä ruokaa tai puhdasta vaatetta seksistä puhumattakaan. Jos mies tulee lässyttämään niitä näitä, lähtisin jonnekin muualle. Ajaisin joka kerta matkoihinsa jos yrittäisi tunkea viereen tai saunaan yms. Kertoisin kyllä että minun osaltani liitto on loppu miehen käytöksen takia, eikä kiinnosta viettää aikaa hänen kanssaan.
Laittaisin asunnon etsintään, eron vireille ja muut käytännön asiat etenemään, ja siten poistaisin mieheltä kaikki manipulointi- ja vetkuttelukortit välittömästi. Hoitaisin kaiken pakollisen kommunikaation miehen kanssa asiallisesti mutta niin pienellä panostuksella kuin mahdollista. Ihan sama kuka on ulkopuolisten mielestä ”syyllinen” eroon, mitäpä se kenellekään kuuluu. Jos välittäisin asiasta, niin kertoisin välittömästi kaikille tutuille miehen edesottamuksista, sen jälkeen voivat ajatella asiasta mitä haluavat.
Aivan sama haluaisiko mies jossain vaiheessa perua puheensa ja jatkaa liittoa, tilanteesta ei olisi enää paluuta, ottaisin eron taatusti, en usko että sietäisin miestä enää silmissäni tuollaisen jälkeen.
Jos aikuisella ihmisellä on mielenterveysongelma, on silti vastuussa omasta käytöksestään. En sietäisi tuommoisia loukkauksia vaikka taustalla olisikin jotain masennusta yms. eli sekään ei toimisi lieventävänä asianhaarana. Jos mies tunnustaisi ongelmansa ja hakisi aktiivisesti apua sekä kohtelisi minua kunnolla, niin sitten tilanne olisi toinen.
Mies ei aio olla suhteessa enää. Parempi muuttaa erilleen kumpikin. Voithan nähdä erikseen miestä vaikka kaverina jos jää jotain juteltavaa. Näet kaukaa hyvät ja huonot puolet paremmin. Voit käsitellä tunteita omassa asunnossa ilman miehen vaikutusta.
Luulen, että jos tämän miehen kanssa jää eron jälkeen kaveriksi, niin se kaveruus pitää sisällään muutakin kuin kaveruutta. Miehen mielestä ainakin.
Ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Itsellä oli sama tilanne 21v yhdessäolon jälkeen. Mies halusi tosin heti muuttaa pois. Ei ollut mukamas toista, mutta olipa tietenkin. No, rakkaus meillä oli kyllä loppunut molemmin puolin ja nyt kahdeksan vuoden jälkeen olen erittäin tyytyväinen elämääni. Lasten asiat on kuitenkin pystytty hoitamaan yhdessä. Ei sitä rakkautta olisi mitenkään saanut enää heräteltyä.
Miksi jätät päätöksen miehelle? Sinä olet oman elämäsi ruorissa ja päätät, mitä sillä teet. Haluaisitko todella jatkaa, miehen kanssa kuin mitään ei olisi tapahtunut jos vain hän suostuisi siihen.
Kaikella ystävyydellä, nyt itsearvostusta nainen!
Jos pelkkä sormuksen pois ottaminen riittää, niin ei me oltais edes naimisiin ehditty. Nykyinen vaimo kun otti kihlasormuksen pois jo aiemmin.