Mitä tekisit jos tietäisit että elinaikaa ei kauaa?
Itsellä se tilanne, että pitää miettiä tätä tosissaan. Olen töissä paikassa, josta todennäköisesti saan koronan tulevina viikkoina. Vaikean perussairauteni vuoksi selvitytymismahdollisuudet ovat erittäin heikot, vaikka olen nuorehko ihminen.
En haluaisi kuolle, mutta hyväksyn rauhallisesti tulevan. Nyt kun on todennäköistä, että' en tule elämään kauaa, niin en teekään mitään erikoista. Elän samalla tavalla kuin muutkin jotka varovat tartuntaa, pesen käsiä a syön kalapuikkoja ja muuta halpaa. Elän toivossa, että saisin jäädä elämään. Ei siis mitään viimeisiä herkkuaterioita tai mitään muutakaan erityistä, kuolema tulee jos tulee.
Olen joskus aiemmin miettinyt, että jos itsellä kävisi niin, että tietäisi kuolevansa pian, niin mitä tekisi. Nyt tiedän, että elän vaan mahdollisimman tavallisesti. Ainoa ero tavalliseen on ehkä siinä, että olen katsellut vanhoja valokuvia ja miettinyt elettyä elämää.
Surettaa myös, että todennäköinen kuolemani tulee aiheuttamaan niin paljon surua läheisissä. Heidän pärjäämisestään olen eniten huolissani. En myöskään aio kertoa eräälle ihmisille, että pidän hänestä todella paljon. Meistä ei tullut me, mutta haluan että hän löytää vielä jonkun, vaikka tietysti itse olisin halunnut olla se joku. Parempi siis ettei tiedä tunteistani.
Olisin halunnut jäädä vielä tänne ja elää vanhaksi, mutta en halua viettää viimeisiä aikojani katkerana ja masentuneena, vaan yrittää olla mahdollisimman positiivinen ja huumorintajuinen viimeiseen asti.
Kommentit (36)
No ensimmäisenä ottaisin ainakin sinuna lopputilin.
En jaksanut lukea sen pidemmälle ..
Zinc
Ottaisin yhteyttä kaipaamaani henkilöön, johon olen totaalisen ihastunut, mutta en vaan saa normaalitilanteessa sanottua tai tehtyä mitään asian eteen. Ja lähinnä siksi kun en tiedä onko hän varattu. Tunnen hänet, mutta enpä tunnekaan tyyppinen tilanne.
No ainakin sanoisin läheisilleni kuinka tärkeitä ja rakkaita he ovat. Muuten varmaan eläisin ihan normaalisti.
Miksi miinukset ?
Zinc
Olette te ihme väkeä ..
Huhhuh. Jää sitten pois töistä, jos uskot, että kuolet koronaan perussairauden vuoksi. Siis jää vaikka psyykkisistä syistä saikulle.
Tai ehkä et halua tulla torjutuksi mahdollisesti viimeisinä hetkinäsi. Olisi ankeaa kuolla tietäen, että sydämesi valittu vain vaivautui tunteistasi häntä kohtaan.
Entä jos jäät henkiin ja epidemia menee ohi, otatko ihastukseesi yhteyttä ja annat mahdollisuuden, että teistä tulee te?
Siivoaisin äkkiä vaatekaappini ja tärkeimmät tavarani.
Jos sinulla on jokin perussairaus ja luulet, että sinulla on oikeasti iso riski kuolla koronaan, niin kannattaisi vain lopettaa työt ja eristäytyä kotiin. Tee kaikkesi, jotta et tartuntaa saa ja sinnittele kunnes on rokote saatavana. Elossa pysyminen on kuitenkin tärkeintä.
Samat fiilikset. Tiedän, etten tule koronasta selviämään, samoin pelkään perussairaan lapseni puolesta.
Kävin jokin aika sitten syöpäepäilyn vuoksi tutkimuksissa ja lopulta kaikki sen osalta hyvin, mutta jotenkin en edes siitä osaa olla iloinen. Olen jotenkin turta...
Samoja ajatuksia itsellä. Pakko oikeastaan sanoa niin, että olisin juuri hyvä ihminen lähtemään täältä. Pakko sanoa niin.
Vierailija kirjoitti:
Tai ehkä et halua tulla torjutuksi mahdollisesti viimeisinä hetkinäsi. Olisi ankeaa kuolla tietäen, että sydämesi valittu vain vaivautui tunteistasi häntä kohtaan.
Entä jos jäät henkiin ja epidemia menee ohi, otatko ihastukseesi yhteyttä ja annat mahdollisuuden, että teistä tulee te?
Ei ole kyse torjutuksi tulemisen pelosta, vaan hänen suojelemisestaan. Olisi epäreilua kertoa tunteista nyt ja sitten jättää hänet suremaan sen ajatuksen kanssa, mitä olisi voinut olla. En halua vaikeuttaa hänen tilannettaan sen suhteen, että löytäisi jonkun ihanan ihmisen vierelleen.
Toki, jos selviäisin tästä, niin sitten kyllä aikoisin tehdä jotain.
-ap
Kirjoittaisin läheisille kirjeitä ja tekisin heille videoita muistoiksi.
Sinuna kyllä jäisin töistä sairaslomalle tai jopa irtisanoutuisin näin vakavassa tilanteessa.
Mene heti aamulla mielisairaalaan. Kuolemasi todennäköisyys on 1/1 000 000
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittaisin läheisille kirjeitä ja tekisin heille videoita muistoiksi.
Se olisi teoreettisesti sellaista mitä tekisin, mutta nyt kun on tosi paikka, niin en. Sitä haluaa pitää pientä toivoa yllä ja teeskennellä että on normaalia. Jos nyt reagoin niin että alan jättämään jäähyväiskirjeitä läheisille, he ajattelevat että olen luovuttanut ja jotkut ilkeät voisivat pitää sitä huomionhakuisuutena. Mielestäni on parempi mennä sillä mielellä, että tästä kyllä selvitään,vaikka selviytyminen ei olisikaan todennäköistä. Sitä paitsi kun alan miettimään mitä kaikkea haluaisin sanoa viimeisiksi sanoikseni, lamaannun ja sanat loppuvat kesken.
Lähtisin matkalle Japaniin. Tapaisin vanhempani viimeisen kerran ja jättäisin jäähyväiset. Kirjoittaisin heille myös kirjeet.
Minä laittaisin kaikki pankki- ja vakuutustiedot kirjekuoreen. Kertoisin omaisille, että minulla on ollut hyvä elämä ja olen kaikista heistä kiitollinen. Lisäksi Toivon heidän jatkavan edelleen elämäänsä iloisina ja onnellisina.
Vierailija kirjoitti:
Minä laittaisin kaikki pankki- ja vakuutustiedot kirjekuoreen. Kertoisin omaisille, että minulla on ollut hyvä elämä ja olen kaikista heistä kiitollinen. Lisäksi Toivon heidän jatkavan edelleen elämäänsä iloisina ja onnellisina.
Käytännön asiat on onneksi hoidettu, eli kaikki tiedot jotka tarvitaan kuoleman jälkeen perunkirjan tekemistä varten ja kaikki mitä tarvitsee sulkea :) Myös sometilien salasanat ja kaikki yhdessä paikassa.
-ap
Vaikka kirjoititkin näinkin vakavasta aiheesta, sain silti lohtua tästä sun kirjoituksesta. Hienosti kirjoitit tuntemuksistasi. Mulla aika samankaltaiset fiilikset ja pelko on enemmän siinä miten lähiomaisille käy. Kestänkö heidän menetyksiään.