Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit jos tietäisit että elinaikaa ei kauaa?
20.03.2020 |
Itsellä se tilanne, että pitää miettiä tätä tosissaan. Olen töissä paikassa, josta todennäköisesti saan koronan tulevina viikkoina. Vaikean perussairauteni vuoksi selvitytymismahdollisuudet ovat erittäin heikot, vaikka olen nuorehko ihminen.
En haluaisi kuolle, mutta hyväksyn rauhallisesti tulevan. Nyt kun on todennäköistä, että' en tule elämään kauaa, niin en teekään mitään erikoista. Elän samalla tavalla kuin muutkin jotka varovat tartuntaa, pesen käsiä a syön kalapuikkoja ja muuta halpaa. Elän toivossa, että saisin jäädä elämään. Ei siis mitään viimeisiä herkkuaterioita tai mitään muutakaan erityistä, kuolema tulee jos tulee.
Olen joskus aiemmin miettinyt, että jos itsellä kävisi niin, että tietäisi kuolevansa pian, niin mitä tekisi. Nyt tiedän, että elän vaan mahdollisimman tavallisesti. Ainoa ero tavalliseen on ehkä siinä, että olen katsellut vanhoja valokuvia ja miettinyt elettyä elämää.
Surettaa myös, että todennäköinen kuolemani tulee aiheuttamaan niin paljon surua läheisissä. Heidän pärjäämisestään olen eniten huolissani. En myöskään aio kertoa eräälle ihmisille, että pidän hänestä todella paljon. Meistä ei tullut me, mutta haluan että hän löytää vielä jonkun, vaikka tietysti itse olisin halunnut olla se joku. Parempi siis ettei tiedä tunteistani.
Olisin halunnut jäädä vielä tänne ja elää vanhaksi, mutta en halua viettää viimeisiä aikojani katkerana ja masentuneena, vaan yrittää olla mahdollisimman positiivinen ja huumorintajuinen viimeiseen asti.
Kommentit (36)
Syö jotain tosi hyvää ruokaa. Osta jotain kivaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan en joutuisi välttämään ihmismassaa.
Haluaisin syödä hyvää lihaa ja juoda hyvää punaviiniä. Joku saisi hieroa öljyllä yläkropan ja joku saisi pkankkata kaikki mun kengät,
Siivoaisin kaapeista kaiken semmoisen pois mitä en haluaisi muiden näkevän edes kuolemani jälkeen
Etsisin koiralleni uuden kodin
Eläisin kuin viimeistä päivää
Ja viimeiseksi kertoisin ihmisille mitä oikeasti ajattelen heidän touhuistaan
Todellisuudessa tekisin varmaan vain kaksi ensimmäistä kohtaa ja miettisin, että kuinka hitossa näin kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai ehkä et halua tulla torjutuksi mahdollisesti viimeisinä hetkinäsi. Olisi ankeaa kuolla tietäen, että sydämesi valittu vain vaivautui tunteistasi häntä kohtaan.
Entä jos jäät henkiin ja epidemia menee ohi, otatko ihastukseesi yhteyttä ja annat mahdollisuuden, että teistä tulee te?Ei ole kyse torjutuksi tulemisen pelosta, vaan hänen suojelemisestaan. Olisi epäreilua kertoa tunteista nyt ja sitten jättää hänet suremaan sen ajatuksen kanssa, mitä olisi voinut olla. En halua vaikeuttaa hänen tilannettaan sen suhteen, että löytäisi jonkun ihanan ihmisen vierelleen.
Toki, jos selviäisin tästä, niin sitten kyllä aikoisin tehdä jotain.
-ap
Jos mun rakastama ihminen välittäisi myös musta, mutta olisi kuolemassa lähiaikoina, niin haluaisin silti tietää hänen tunteistaan mieluummin kuin tulla suojelluksi.
Miksi?
Vastaan kysymykseesi ottamatta kantaa tilanteeseesi. Olen aina miettinyt, että jos saisin tietää elinpäivieni olevan kortilla, ostaisin sikareita niin paljon, että loppuajaksi riittäisi. Niitä polttelisin. Poltin aikoinaan ja lopettaminen oli niin vaikeaa ja sain tavallaan voimaa siitä, että uskottelin itselleni, että nämä eivät ole viimeiset sikarit. Ja sitten ostaisin pehmistä jokaiselle päivälle. Siinähän sitä jo olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitan kuolinsiicouksen koska uskon kuolevani koronaan.
Mulla myös sama tilanne. Uskon kuolevani koronaan perussairauteni vuoksi. Tavallaan olen hyväksynyt tämän. Vaikeaksi tilanteen tekee se, että minulla on lapsia. Töissä on pakko käydä, koska elän vuoroviikkoelämää eron jälkeen. En selviytyisi ilman palkkaa. Etätyöt eivät onnistu kohdallani.
Olen pyrkinyt elämään mahdollisimman normaalia elämää lasten kanssa. Olen huomannut, että halailen heitä enemmän ja joskus kyyneleet meinaavat tulla silmiini. Ajattelin joskus, että jos tietäisin kuolevani, tekisin asioita, joista olen aina haaveillut. Nyt olen kuitenkin vain keskittynyt perusarkeen ja se tuntuu hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös sama tilanne. Uskon kuolevani koronaan perussairauteni vuoksi. Tavallaan olen hyväksynyt tämän. Vaikeaksi tilanteen tekee se, että minulla on lapsia. Töissä on pakko käydä, koska elän vuoroviikkoelämää eron jälkeen. En selviytyisi ilman palkkaa. Etätyöt eivät onnistu kohdallani.
Olen pyrkinyt elämään mahdollisimman normaalia elämää lasten kanssa. Olen huomannut, että halailen heitä enemmän ja joskus kyyneleet meinaavat tulla silmiini. Ajattelin joskus, että jos tietäisin kuolevani, tekisin asioita, joista olen aina haaveillut. Nyt olen kuitenkin vain keskittynyt perusarkeen ja se tuntuu hyvältä.
Juuri näin. Itse mietin että pyrin pitämään asiat mahdollisimman normaaleina.
Tällä hetkellä ei ole mahdollista toteuttaa niitä villeimpiä fantasioita, vaan elää mahdollisimman normaalisti.
Tekisin testamentin, jossa lahjoittaisin osan omaisuudestani hyväntekeväisyyteen (sekä eläinten että ihmisten auttamiseen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsemurhan määritelmä on lavea. Jos tietoisesti altistaa itsensä kuoleman vaaralle, eikö se ole sama asia kuin itsemurha?
Jos tietäisin kuolevani, nukuttaisin lapset pitkän kaavan kautta joka ilta. Makaisin vieressä, silittäisin, kuuntelisin, hassuteltaisiin ja kertoisin muutamia elämänviisauksia ja kehottaisin muistamaan läpi elämän, miten paljon rakastan. Yöllä kävisin nuuhkimassa nukkuvia lapsia ja silittämässä olkapäitä. Harrastaisin paljon sekksiä miehen kanssa. Näin olen toiminut tähän asti, kun tekee mieli kuolla.
Mikä perussairaus teidät nyt niin kovasti altistaa koronalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläkin monia perussairauksiaja korona voi viedä minut helposti hautaan.
Usko, luottamus Jumalaan, jotka olleet monta vuotta, tuoneet sisäistä rauhaa, että käy miten tarkoitettua. Lähtöpäivä se joka aikoja sitten määrätty ja sitä en vpi muuttaa. Elämäni paras päätös on ollut.
"Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo kuin minun kauttani"
Ota Jeesus henkilökohtaiseksi Vapahtajaksesi (ellet ole jo tehnyt niin)!
Siunausta elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittaisin läheisille kirjeitä ja tekisin heille videoita muistoiksi.
Se olisi teoreettisesti sellaista mitä tekisin, mutta nyt kun on tosi paikka, niin en. Sitä haluaa pitää pientä toivoa yllä ja teeskennellä että on normaalia. Jos nyt reagoin niin että alan jättämään jäähyväiskirjeitä läheisille, he ajattelevat että olen luovuttanut ja jotkut ilkeät voisivat pitää sitä huomionhakuisuutena. Mielestäni on parempi mennä sillä mielellä, että tästä kyllä selvitään,vaikka selviytyminen ei olisikaan todennäköistä. Sitä paitsi kun alan miettimään mitä kaikkea haluaisin sanoa viimeisiksi sanoikseni, lamaannun ja sanat loppuvat kesken.
Voihan ne kirjeet laittaa samaan paikkaan kuin muut tärkeät paperit, niin läheiset löytävät ne kuoleman jälkeen. Voi kirjoittaa, vaikka ihan lyhyestikin, niin jää kaunis, konkreettinen muisto.
Töihin mennään vaikka hengen menettämisen uhalla. Normaali ihminen tekisi vähän enemmän pysyäkseen hengissä. Jos nyt siis oikeasti olet niin sairas ja uhattuna kuin väität.
Mene korjauttamaan pääsi.
Jos mun rakastama ihminen välittäisi myös musta, mutta olisi kuolemassa lähiaikoina, niin haluaisin silti tietää hänen tunteistaan mieluummin kuin tulla suojelluksi.