Te jotka arvostelette vanhempia jotka eivät jaksa lapsia kotona

Ei tietenkään ole lapsia, nehän on aivan helvetin rasitttavia ja rajoittavat elämää. Eikä tilanne parane teini-iässäkään vielä yhtään. Näitä asioita pitää miettiä ennen jalkojen levittämistä. Jälkikäteen on myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten olet ylipäätään tehnyt lapsia jos on noin hirveää olla heidän kanssaan? Ja miksi sanotte että he ovat parasta elämässänne kun selvästi eivät ole ja oikeasti haluaisitte vain omaa aikaa?

En tiedä ketkä valittaa, mutta on eri asia olla lasten kanssa kuin olla lasten kanssa tehdessään työtä. Vaikka heidän kanssaan ei olisi hirveää noin muuten, niin voi olla aika hirveää yrittää olla läsnä kolmelle lapselle ja laumalliselle skype-palaveeraajia yhtä aikaa. Aika harva on lapsia hankkiessaan ajatellut että sitoudunpa hoitamaan ja kouluttamaan heidät itse samalla kun molemmat vanhemmat tekevät täyttä työaikaa - se on aika haastava yhtälö.

Sitä paitsi ne lapset ei ole ihanimmillaan silloin kun heiltä on viety kaverit ja vapaus, ja silloin saattaa jossain perheissä olla himpun rankempi vaihe.

Minä hain saikkua, nyt saa kun sanoo että kurkku kipeä. Olen voinut tämän viikon keskittyä lapsiini. Joo voi jotain toista ottaa päähän kun töissä kiire mutta eikö tämä ollut poikkeustilanne johon kaikkien pitää sopeutua. Etätöihinkin saa sairaslomaa.

Juuri noinhan äitylit muutenkin toimii, tässä tilanteessa se vaan tulee selvemmin esiin ja korostuu. Toivottavasti saat potkut. 

Keskityn nyt niihin lapsiini ja olemaan heidän kanssaan. Eikö nyt saanutkaan tehdä niin? Poikkeustilanne ja opettele sopeutumaan, niin me muutkin tehdään.

Kyllä me kollegat ollaan jo sopeuduttu sinun lapsiisi keskittymiseen aikoja sitten. Ei ole meille mikään poikkeustilanne, että olet jälleen pois töistä. 

Et ole kollegaani ja minähän vain sopeudun kuten piti. Miksi se menee sinulle niin tunteisiin?

On väärin jos vanhempi tekee töitä eikä voi koko ajan keskittyä lapseen mutta on myös väärin jos vanhempi päättää vain siihen lapseen keskittyä ja jättää työn sivuun.

Vierailija kirjoitti:

Mielellään olen omien lasteni kanssa kotona lomalla, mutta pakko sanoa että näinä aikoina kyllä hiukan stressiä ilmassa... olen kolmen lapsen yh, lasten isä ulkomailla joten ei mitään apuja hänen suunnalta luvassa. Nyt siis omat etätyöt, perusopetuksen opetus esikoiselle, eskariopetus keskimmäiselle ja varhaiskasvatus pienimmälle siinä ohessa. Eikä yhtään helpota tieto että tämä voi jatkua viikkoja ja oman työpaikan ja palkan jatkumisesta ei mitään tietoa.

Kuule, riittää että ollaan ihan vain äitejä ja isiä ja huolehditaan rakkaimmistamme parhaamme mukaan. Tuntuis kamalalta ajatella, että tässä nyt joudun tarjoamaan perusopetusta, esiopetusta Ja varhaiskasvatusta lapsilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin pieni lapsi, joka ei edes ymmärrä tilannetta, ja roikkuu huomionkipeänä lahkeessa koko ajan kun leikkikaverit, isovanhemmat ja vanhempien huomio on muualla vaikka kuinka monetta päivää putkeen. Koitetaan parhaamme ja onhan meitä kuitenkin kaksi aikuista tässä. 

Miksei sille pienelle lapselle suoda mitään huomiota sen jälkeen, kun työpäivä on ohi? Ette te nyt varmaan kaikki tee töitä kotoa käsin 24/7? 

Herran jestas miten kylmää tekstiä! Toivottavasti läheisyydessäsi ei ole yhtään lapsia eikä tule.

Lapset on ihmisiä. Ei esineitä jotka voi laittaa syrjään kun itseä ei huvita.

Just sitä tässä kommentissa varmaan yritettiinkin tuoda esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten olet ylipäätään tehnyt lapsia jos on noin hirveää olla heidän kanssaan? Ja miksi sanotte että he ovat parasta elämässänne kun selvästi eivät ole ja oikeasti haluaisitte vain omaa aikaa?

Tässä piti päivässä muuttua opettajaksi ja suunnitella aikataulut. Oletko itse kokeillut tehdä oman työn sivussa jotain toista työtä?

Kyse ei ole lasten kanssa olemisesta vaan siitä että opettamista ei kaikki lapset tällä hetkellä saa ollenkaan jos vanhemmat eivät ehdi tai pysty. Nimenomaan huoli niistä lapsista tässä on se asia.

Varmaan osaat arvostaa opettajan ammattia sitten jatkossa enemmän? Sitä huutoa ja riehumista he joutuvat koulupäivät kestämään, koska enää ei saa lapsia komentaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten olet ylipäätään tehnyt lapsia jos on noin hirveää olla heidän kanssaan? Ja miksi sanotte että he ovat parasta elämässänne kun selvästi eivät ole ja oikeasti haluaisitte vain omaa aikaa?

En tiedä ketkä valittaa, mutta on eri asia olla lasten kanssa kuin olla lasten kanssa tehdessään työtä. Vaikka heidän kanssaan ei olisi hirveää noin muuten, niin voi olla aika hirveää yrittää olla läsnä kolmelle lapselle ja laumalliselle skype-palaveeraajia yhtä aikaa. Aika harva on lapsia hankkiessaan ajatellut että sitoudunpa hoitamaan ja kouluttamaan heidät itse samalla kun molemmat vanhemmat tekevät täyttä työaikaa - se on aika haastava yhtälö.

Sitä paitsi ne lapset ei ole ihanimmillaan silloin kun heiltä on viety kaverit ja vapaus, ja silloin saattaa jossain perheissä olla himpun rankempi vaihe.

Minä hain saikkua, nyt saa kun sanoo että kurkku kipeä. Olen voinut tämän viikon keskittyä lapsiini. Joo voi jotain toista ottaa päähän kun töissä kiire mutta eikö tämä ollut poikkeustilanne johon kaikkien pitää sopeutua. Etätöihinkin saa sairaslomaa.

Minulla itse asiassa taitaa olla kurkku tulossa kipeäksi. Jos odotan maanantaihin saan koko viikon olla lasten kanssa. Tännekin joku ehti vedota poikkeustilanteeseen ja että pitää sopeutua niin mikä ettei. Sopeutukoon myös töissä muut.

Mehän sopeudumme joka kuukausi ja joka viikko siihen, että mammat hoitaa kipeitä kakaroitaan kotona. Ja me teemme ne ylityöt ja viikonlopputyöt, joihin mammat eivät pysty.  Ja ne joulun välipäivät ym. ym. ym. 

Nyt se on teille mammoille niiiin kamalaa, kun joudutte omien pentujenne kanssa olemaan ihan siellä kotona, voi että kun käy sääliksi. 

Ei ole kamalaa olla lasten kanssa kotona. Olen iloinen että tein myös sen päätöksen että jään ainakin tällä viikolla kotiin.

Jokaisen normaalin aikuisen luulisi tajuavan että meillä on varhaiskasvatus ja koulu siksi että vanhemmat voivat käydä töissä.

Nyt osa siitä vietiin pois eli luonnollinen seuraus on että osa vanhemmista jää pois töistä.

Kopion ensimmäiseltä sivulta:

"Aivan, tilanne ei ole normaali. Nyt lapsiperheiden on vaan siedettävä tilanne ja sillä hyvä."

Tämä koskee juuri nyt koko yhteiskuntaa kun sen toimintamallia aletaan muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten olet ylipäätään tehnyt lapsia jos on noin hirveää olla heidän kanssaan? Ja miksi sanotte että he ovat parasta elämässänne kun selvästi eivät ole ja oikeasti haluaisitte vain omaa aikaa?

Tässä piti päivässä muuttua opettajaksi ja suunnitella aikataulut. Oletko itse kokeillut tehdä oman työn sivussa jotain toista työtä?

Kyse ei ole lasten kanssa olemisesta vaan siitä että opettamista ei kaikki lapset tällä hetkellä saa ollenkaan jos vanhemmat eivät ehdi tai pysty. Nimenomaan huoli niistä lapsista tässä on se asia.

Varmaan osaat arvostaa opettajan ammattia sitten jatkossa enemmän? Sitä huutoa ja riehumista he joutuvat koulupäivät kestämään, koska enää ei saa lapsia komentaakaan.

Jos opettaminen on sitä mitä nyt lapsen luokka saa niin varmasti tässä kuukaudessa olen valmi ala-asteen opettajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten olet ylipäätään tehnyt lapsia jos on noin hirveää olla heidän kanssaan? Ja miksi sanotte että he ovat parasta elämässänne kun selvästi eivät ole ja oikeasti haluaisitte vain omaa aikaa?

En tiedä ketkä valittaa, mutta on eri asia olla lasten kanssa kuin olla lasten kanssa tehdessään työtä. Vaikka heidän kanssaan ei olisi hirveää noin muuten, niin voi olla aika hirveää yrittää olla läsnä kolmelle lapselle ja laumalliselle skype-palaveeraajia yhtä aikaa. Aika harva on lapsia hankkiessaan ajatellut että sitoudunpa hoitamaan ja kouluttamaan heidät itse samalla kun molemmat vanhemmat tekevät täyttä työaikaa - se on aika haastava yhtälö.

Sitä paitsi ne lapset ei ole ihanimmillaan silloin kun heiltä on viety kaverit ja vapaus, ja silloin saattaa jossain perheissä olla himpun rankempi vaihe.

Minä hain saikkua, nyt saa kun sanoo että kurkku kipeä. Olen voinut tämän viikon keskittyä lapsiini. Joo voi jotain toista ottaa päähän kun töissä kiire mutta eikö tämä ollut poikkeustilanne johon kaikkien pitää sopeutua. Etätöihinkin saa sairaslomaa.

Juuri noinhan äitylit muutenkin toimii, tässä tilanteessa se vaan tulee selvemmin esiin ja korostuu. Toivottavasti saat potkut. 

Keskityn nyt niihin lapsiini ja olemaan heidän kanssaan. Eikö nyt saanutkaan tehdä niin? Poikkeustilanne ja opettele sopeutumaan, niin me muutkin tehdään.

Kyllä me kollegat ollaan jo sopeuduttu sinun lapsiisi keskittymiseen aikoja sitten. Ei ole meille mikään poikkeustilanne, että olet jälleen pois töistä. 

Et ole kollegaani ja minähän vain sopeudun kuten piti. Miksi se menee sinulle niin tunteisiin?

On väärin jos vanhempi tekee töitä eikä voi koko ajan keskittyä lapseen mutta on myös väärin jos vanhempi päättää vain siihen lapseen keskittyä ja jättää työn sivuun.

Sopeudu sä vaan lastesi kanssa, me muut kanssa sopeudutaan ja tehdään työt kun jonkun on pakko. 

Mulle ei mene mitenkään tunteisiin mikään mikä liittyy sun lapseen, mutta jos sen takia sun työt siirtyy mulle, niin se menee.

-Ohis

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kuin lapsia tehtäisiin vain jotta ne voidaan tuupata johonkin mummolle/päiväkotiin/kouluun hoitoon.

Ajatella että lähes jokainen meistä on sitten tehty vain siksi. Vai kuinka moni oli peruskouluun asti kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kuin lapsia tehtäisiin vain jotta ne voidaan tuupata johonkin mummolle/päiväkotiin/kouluun hoitoon.

Ajatella että lähes jokainen meistä on sitten tehty vain siksi. Vai kuinka moni oli peruskouluun asti kotona?

Ja sen läpi. Myös osa toisen asteen opinnot. Jos ette olleet niin tuntuu että teidän vanhemmat teki teidät vain tuupatakseen muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi olevan ihanaa, kun kerrankin on aikaa olla oman lapsen kanssa. Olen äiti itsekin.

Sitä aikaa kun vaan ei ole kun pitää töitä tehdä ja illat opettaa lasta.

No eikö se lapsen opettaminen juuri ole sitä tärkeää yhdessä vietettyä aikaa?

Eikun siihen yhteiseen aikaan lasketaan vaan kaikki kiva, jolloin ei joudu komentamaan, opettamaan eikä kasvattamaan sitä mukulaansa. Noi ikävät hommat hoidetaan päiväkodissa, tarhassa tai koulussa. Kotona voidaan sit vaan olla kivasti. 

Taas kerran. Ei se lapseton tajua mitään perhe-elämästä. Ei se mitään, ei sinun tarvitsetkaan. Vähän vaan noloa tuo yrityksesi provosoida aiheella josta olet pihalla.

Ihan olen kyllä kovalla kivulla synnyttänyt nainen ja silti ihmettelen, että eikö ole juuri ihanaa kun on enemmän aikaa oman rakkaimpansa kanssa viettää arjessa. Lapsen opettaminen ilmeisesti ei ole yhteistä ajanviettoa, en tiedä miten se on mahdollista, mutta kannattaisiko muistaa elämässä olevan muutakin kuin työ?

Ei ole kiva, jos lapset muistavat aikuisina lapsuudestaan vain työtä tekevät, kireät, väsyneet vanhemmat. Vanhemmat jotka eivät poikkeustilassakaan jaksaneet heitä kotonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten olet ylipäätään tehnyt lapsia jos on noin hirveää olla heidän kanssaan? Ja miksi sanotte että he ovat parasta elämässänne kun selvästi eivät ole ja oikeasti haluaisitte vain omaa aikaa?

Tässä piti päivässä muuttua opettajaksi ja suunnitella aikataulut. Oletko itse kokeillut tehdä oman työn sivussa jotain toista työtä?

Kyse ei ole lasten kanssa olemisesta vaan siitä että opettamista ei kaikki lapset tällä hetkellä saa ollenkaan jos vanhemmat eivät ehdi tai pysty. Nimenomaan huoli niistä lapsista tässä on se asia.

EI pidä olla liian suorittaja. Tärkeintä on, että fiilis pysyy turvallisena ja päivät kuluvat ja hyvä, jos oppivat samalla jotain. Kenenkään loppuelämä ei mene pilalle siksi, että kuutosluokan kevät meni ontuen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kuin lapsia tehtäisiin vain jotta ne voidaan tuupata johonkin mummolle/päiväkotiin/kouluun hoitoon.

Ajatella että lähes jokainen meistä on sitten tehty vain siksi. Vai kuinka moni oli peruskouluun asti kotona?

Ei kaikki tuuppaa lapsia heti mummoille ja päiväkotiin muiden hoidettavaksi kun mahdollista. Toiset ihan oikeasti haluavat olla mahdollisimman paljon lastensa kanssa. Jopa vähentävät töitä mahdollistaakseen tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin pieni lapsi, joka ei edes ymmärrä tilannetta, ja roikkuu huomionkipeänä lahkeessa koko ajan kun leikkikaverit, isovanhemmat ja vanhempien huomio on muualla vaikka kuinka monetta päivää putkeen. Koitetaan parhaamme ja onhan meitä kuitenkin kaksi aikuista tässä. 

Miksei sille pienelle lapselle suoda mitään huomiota sen jälkeen, kun työpäivä on ohi? Ette te nyt varmaan kaikki tee töitä kotoa käsin 24/7? 

Tottakai suodaan, toinen vanhempi on koko ajan hänen kanssa sataprosenttisesti koska kolmevuotias ei kauhean pitkään puuhaile yksin. Mutta kun lapsi voikin haluta juuri sen toisen huomiota, ehkä juuri siksi että ei ymmärrä miksi äiti/isi on nyt sulkeutunut eri huoneeseen ja tekee töitä ja kotona on hässäkkää kun vanhemmat vielä pallottelevat "työvuoroja" ja sitä kuka ehtii tehdä ruuan. Lapselle on ollut helpompi olla päiväkodissa, josta hän kovasti pitää, ja jonka jälkeen ilta vietetty joko yhdessä perheen kesken tai kavereita tavaten, ei pieni ymmärrä tällaista tilannetta että vaan toinen vanhempi saataville miten sattuu ja sopeutuminen kestää aikansa. Päiväkodin kasvattajia ja isovanhempia on kova ikävä myös.

Vierailija kirjoitti:

En jaksaisikaan.

Siksi minulla ei ole lapsia.[/

MONTAKOS kuolematonta sielua olet saanut aikaiseksi kuitenkin eli montako aborttia takana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten olet ylipäätään tehnyt lapsia jos on noin hirveää olla heidän kanssaan? Ja miksi sanotte että he ovat parasta elämässänne kun selvästi eivät ole ja oikeasti haluaisitte vain omaa aikaa?

En tiedä ketkä valittaa, mutta on eri asia olla lasten kanssa kuin olla lasten kanssa tehdessään työtä. Vaikka heidän kanssaan ei olisi hirveää noin muuten, niin voi olla aika hirveää yrittää olla läsnä kolmelle lapselle ja laumalliselle skype-palaveeraajia yhtä aikaa. Aika harva on lapsia hankkiessaan ajatellut että sitoudunpa hoitamaan ja kouluttamaan heidät itse samalla kun molemmat vanhemmat tekevät täyttä työaikaa - se on aika haastava yhtälö.

Sitä paitsi ne lapset ei ole ihanimmillaan silloin kun heiltä on viety kaverit ja vapaus, ja silloin saattaa jossain perheissä olla himpun rankempi vaihe.

Minä hain saikkua, nyt saa kun sanoo että kurkku kipeä. Olen voinut tämän viikon keskittyä lapsiini. Joo voi jotain toista ottaa päähän kun töissä kiire mutta eikö tämä ollut poikkeustilanne johon kaikkien pitää sopeutua. Etätöihinkin saa sairaslomaa.

Juuri noinhan äitylit muutenkin toimii, tässä tilanteessa se vaan tulee selvemmin esiin ja korostuu. Toivottavasti saat potkut. 

Keskityn nyt niihin lapsiini ja olemaan heidän kanssaan. Eikö nyt saanutkaan tehdä niin? Poikkeustilanne ja opettele sopeutumaan, niin me muutkin tehdään.

Kyllä me kollegat ollaan jo sopeuduttu sinun lapsiisi keskittymiseen aikoja sitten. Ei ole meille mikään poikkeustilanne, että olet jälleen pois töistä. 

Et ole kollegaani ja minähän vain sopeudun kuten piti. Miksi se menee sinulle niin tunteisiin?

On väärin jos vanhempi tekee töitä eikä voi koko ajan keskittyä lapseen mutta on myös väärin jos vanhempi päättää vain siihen lapseen keskittyä ja jättää työn sivuun.

Sopeudu sä vaan lastesi kanssa, me muut kanssa sopeudutaan ja tehdään työt kun jonkun on pakko. 

Mulle ei mene mitenkään tunteisiin mikään mikä liittyy sun lapseen, mutta jos sen takia sun työt siirtyy mulle, niin se menee.

-Ohis

Totta kai työt siirtyvät muualle koska osan vanhemmista on pakko tehdä se minkä ennen hoiti muut. Nyt ei ole kyse siitä ettei vanhempia huvita vaan siitä että niin koko systeemi rakennettiin. Osa vanhemmista ei olisi ollenkaan töissä jos meillä ei olisi päiväkoteja ja kouluja.

Miten sinulla voi mennä tunteisiin se että osa jää pois töistä kun nämä heidän työn käynnistäneet osat viedään pois? Sehän on täysin luonnollinen seuraus jonka ei pitäisi ketään yllättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3 lasta ja jaksettava on. Totta kai se kysyy aikuiselta paljon mutta tilanne on nyt tämä eikä auta itku markkinoilla. Enkä kyllä suoraan sanottuna ymmärrä yhtään vanhempaa joka sanoo ettei kestä omia lapsiaan. En ollenkaan.

En ymmärrä minäkään. Meillä 2 lasta kahdessa vuodessa, olin kotiäitinä 5v, samalla 1 naapurin samanikäinen hoitolapsi arkipäivisin. En ajatellut sitä työnä, vaan elämäntapana. 

Tein myös keikkatöitä hoitoalalla (aikuisten kanssa=vaihtelua arkeen) viikonloppuisin ja miehen loma-aikoina. Aika usein olin tietysti väsynyt, mutta "työtä" mitä rakastaa, siitä voi myös nauttia.

Toivon kaikkea hyvää väkisin kotiin pakotetuille vanhemmille, jotka joutuvat ihan itse hoitamaan, kasvattamaan ja opettamaan omia lapsiaan (kaikkien ns. tärkeämpien harrastusten ja projektien ohessa?)

Harrastusten ohessa? Olen etänä kotona, vaativassa asiantuntijatyössä kansainvälisessä yrityksessä, jolle nyt alkoi todella haastavat ajat. Teitkö säkin niitä keikkatöitä samalla kun vedit ala-asteen matikantuntia ja sekoitit taaperolle puuroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi olevan ihanaa, kun kerrankin on aikaa olla oman lapsen kanssa. Olen äiti itsekin.

Sitä aikaa kun vaan ei ole kun pitää töitä tehdä ja illat opettaa lasta.

No eikö se lapsen opettaminen juuri ole sitä tärkeää yhdessä vietettyä aikaa?

Eikun siihen yhteiseen aikaan lasketaan vaan kaikki kiva, jolloin ei joudu komentamaan, opettamaan eikä kasvattamaan sitä mukulaansa. Noi ikävät hommat hoidetaan päiväkodissa, tarhassa tai koulussa. Kotona voidaan sit vaan olla kivasti. 

Taas kerran. Ei se lapseton tajua mitään perhe-elämästä. Ei se mitään, ei sinun tarvitsetkaan. Vähän vaan noloa tuo yrityksesi provosoida aiheella josta olet pihalla.

Ihan olen kyllä kovalla kivulla synnyttänyt nainen ja silti ihmettelen, että eikö ole juuri ihanaa kun on enemmän aikaa oman rakkaimpansa kanssa viettää arjessa. Lapsen opettaminen ilmeisesti ei ole yhteistä ajanviettoa, en tiedä miten se on mahdollista, mutta kannattaisiko muistaa elämässä olevan muutakin kuin työ?

Ei ole kiva, jos lapset muistavat aikuisina lapsuudestaan vain työtä tekevät, kireät, väsyneet vanhemmat. Vanhemmat jotka eivät poikkeustilassakaan jaksaneet heitä kotonaan.

Elämä nimenomaan on muutakin kuin työ. Muunmuassa ne lapset ja heidän kanssa vietetty aika ja leikkiminen on yksi tärkein osa.

Nyt elämä on vain työ ja koululaisen "työ" sen jälkeen. Aikaa ei ole enää millekään muulle.

Joku kirjoitti lasten pois laittamisesta, se on se mitä minun nyt pitää tehdä pienemmälle. Ei leikitä tai pelata koska pitää opettaa koululaista. Kivasti alkoi hänellä juuri melkein joka aineesta uusi aihealue ettei yksin voi kaikkea tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On yksi lapsi, sen kanssa nyt ollut kotona sen 2,5 vuotta. "Oma aika" jolloin lapsi on muualla on laskettavissa sormilla. Siis tunnit, koko tänä aikana. Ja ihan parastahan tämä on ollut, vietän aikaa lapseni kanssa oikein mielelläni. Ja ihmettelen miten jotkut ei jaksa katsella omiaan paria päivää, parhaimmillaan valitus alkaa tunneissa.

Ja opetat koululaista samalla ja teet etänä töitä?

Miehen lapsi tulee ensi viikoksi, joten opetan kouluaista siinä samalla sitten, kun ei äitinsä viitsi (työttömänä kotona). Ja onhan tämä toki helppoa kun en itsekään töitä tee, kun olen tosiaan tuon oman kanssa kotona (päätin olla sen täyden 3 vuotta lapseni kanssa sen sijaan että singahdan heti töihin ja jätän toisten hoidettavaksi).

Miksei miehesi jäänyt myös kotiin?

Kyllä on kaksi vilkasta poikaa.Olen aina tehnyt kolmivuorotyötä,hoitanut pojat ja kodin.opiskellut ohessa myös kaksi kolme vuoden tutkintoa.

Välillä luin jopa autotallissa,jotta sai rauhaa:)

Pojat olivat jokaikisen vapaapäivän kotona ja muutenkin vain lyhyitä hoitopäiviä.

Mistään en koskaan jäänyt paitsi.Siksihän lapsia tein.

Nyt alkavat olla aikuisia ja sitä omaa rauhaa piisaa.Liiankin kanssa.

Nauttikaa nyt herrajumala niistä lapsista,jotka olette itse tehneet!ovat vain hetken pieniä.