Te jotka arvostelette vanhempia jotka eivät jaksa lapsia kotona

En arvostele tällaisena aikana, kun lasten kanssa ei voi mennä mihinkään, ilmassa on pelkoa ja uhka sairastumisesta. Vaikeaa kaikille.

Eri asia nämä kesälomalla itkijät, kun koko Suomi (ja maailma) on avoin, täynnä ilmaistakin tekemistä ja silti on muka niin vaikeaa..

Nyt on tällainen tilanne ja se on vaan kaikien lapsia hankkineiden kestettävä.

Juuri nyt olen tyytyväisempi kuin koskaan, että teimme vain yhden lapsen. Hän on eskarissa, joten vaativia tehtäviä ei ole, mutta toisaalta osaa viihdyttää itseään ja antaa vanhemmille työskentelyrauhan.

Saimme eskarista tehtäviä jokaiselle päivälle. Lisäksi olen tulostanut vähän haastavampia tehtäviä netistä, jos/kun intoa joinain päivinä riittää. On lisäksi saanut nyt YouTube- ja konsolipeliaikaa tavallista enemmän. Latasin hänelle myös kielenopettelupelin ja matikkapelin. Hän on osannut jo pari vuotta lukea, joten lukee nyt myös paljon.

Kun me vanhemmat olemme saaneet päivän työt tehtyä, olemme koko porukka lähteneet ulos. Joko metsään tai futiskentälle. Eilen illalla lapsi sanoi, että onpa ihanaa, kun ollaan kaikki kotona rauhassa. Ollaan introverttejä koko porukka. Ehkä se on myös tässä tilanteessa etu.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on tällainen tilanne ja se on vaan kaikien lapsia hankkineiden kestettävä.

Sanon samoin sinulle sitten kun sinua kohtaa jokin seurasi olennaisesti hankaloittava asia, jolle itse et voi mitään. Tilanne on nyt tämä, mutta sori sun on vaan kestettävä. Itsellä toki on helpompaa. (Ja ei, lasta suunnitellessa on kohtuutonta vaatia että miettii jaksaisiko tällaisessa poikkeustilanteissa hoitaa sekä oman vaativan palkkatyön että lasten kotiopetyksen pienessä kerrostaloasunnossa).

4 lasta enkä todellakaan ymmärrä miksei jaksaisi.

Kun omat oli pieniä ei ollut subjektiivistä päivähoito-oikeutta vaan isommat lapset pantiin pois tarhasta viikko nuorimman syntymän jälkeen oli sitten keisarinleikkaus tai normisynnytys.

Yh:na hoidin yksin 3 lasta ilman tukiverkkoa.

Toki vaatii vähän järjestelyjä että saa etätyöt tehtyä kun lapset pyörii jaloissa mutta ei se mahdotonta ole

Vierailija kirjoitti:

Minustakin on epäreilua tulla mussuttamaan, että miksi teit lapsia, jos et jaksa olla heidän kanssaan. En tehnyt lapsia hoitaakseni heitä yksin neljän seinän sisällä kuukauden, ilman sosiaalisia suhteita. hoitaakseni työt ja kotityöt yksin, samalla hoitaen alle kouluikäistä lasta ja auttaa koululaista läksyissä. MIKÄÄN  tässä ei ole sitä normaalia arkea, joka on oikeasti ihanaa. Tämä vankila on aivan paskaa.

No epäempaattista se on, ettei pysty katsomaan asioita muiden näkökulmasta. Ylipäätään ihmettelen tätä nuorempaa sukupolvea miten kovia ihmisiä ovat asenteiltaan. Ehkä tämä nykypäivän karu asenneilmasto, jossa jokainen pärjää omillaan, muita ei auteta ja sääli on sairautta sitten muokkaa ihmisistä tällaisia. Toivon, että maailma muuttuu tulevaisuudessa takaisin mukavampaan ja suvaitsevaisempaan suuntaan. Jokainen sukupolvi pyrkii olemaan aina erilainen kuin vanhempansa. Eli vielä nuoremmissa on taas toivoa. :)

Oon yllättänyt miten helppoa ja rentoa on ollut olla lasten kanssa kotona. Ei aikaisia aamuherätyksiä eikä haittaa jos nukkumaanmeno myöhästyy puoli tuntia. Ei minkäänlaisia pakollisia menoja. Saadaan suunnitella päivä sellaiseksi kuin itse halutaan. Lapset ovat olleet tavallista paremmalla tuulella, ehkä heilläkin on vähemmän stressiä. Mulla siis 7v, 4v ja 1v lapset.

Ei tämä mahdotonta ole. Opetan koululaisiani päivät, pidän kokouksia ja sitten iltaisin teen keskittymistä vaativat hommat. Pari lapsetonta työkaveria on pikkuisen kyseenalaistanut pystynkö hoitamaan työni, mutta aion nyt näyttää, että pystyn kyllä. Ei ole ehidän asiansa arvostella minun elämänvalintojani eikä saisi tuomita ennen aikojaan.

Tylsää olla tietysti koko ajan sisällä, mutta silti ihan kivaa olla lasten kanssa eikä tarvitse laittautua aamulla tai vääntäytyä töihin. Eli plussan puolella ollaan, vaikka lapset välillä riitelevätkin. :D

Vierailija kirjoitti:

Minustakin on epäreilua tulla mussuttamaan, että miksi teit lapsia, jos et jaksa olla heidän kanssaan. En tehnyt lapsia hoitaakseni heitä yksin neljän seinän sisällä kuukauden, ilman sosiaalisia suhteita. hoitaakseni työt ja kotityöt yksin, samalla hoitaen alle kouluikäistä lasta ja auttaa koululaista läksyissä. MIKÄÄN  tässä ei ole sitä normaalia arkea, joka on oikeasti ihanaa. Tämä vankila on aivan paskaa.

Tämä! Ei kukaan halua olla 24/7 kenenkään kanssa, en ymmärrä miksi lasten kanssa pitäisi haluta olla?? En halua miehenkään kanssa olla ihan.koko.ajan, se on ihan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on tällainen tilanne ja se on vaan kaikien lapsia hankkineiden kestettävä.

Sanon samoin sinulle sitten kun sinua kohtaa jokin seurasi olennaisesti hankaloittava asia, jolle itse et voi mitään. Tilanne on nyt tämä, mutta sori sun on vaan kestettävä. Itsellä toki on helpompaa. (Ja ei, lasta suunnitellessa on kohtuutonta vaatia että miettii jaksaisiko tällaisessa poikkeustilanteissa hoitaa sekä oman vaativan palkkatyön että lasten kotiopetyksen pienessä kerrostaloasunnossa).

Mitä sinäkin tiedät toisten ihmisten elämää jo hankaloittavista asioista? 

Niistä nenä, vaikka hihaan.

Kaikkien tässä pitää sopeutua poikkeustilanteeseen. Tuskin on kovin montaa jota tilanne ei kosketa mitenkään. Lasten kanssa voi olla rankkaa mutta se vaan pitää nyt sietää. Puolison naama alkaa satavarmasti ottamaan päähän. Kyllä asioista pitää myös voida valittaa edes tällaisella kurapalstalla mieluummin kuin että tappaa koko samassa talossa asuvan porukan

Tällaisina aikoina saan olla tyytyväinen siihen päätökseen, että lapset ovat olleet aina kotihoidossa, eivät ole edes tottuneet oravanpyöräarkeen.

Meillä siis 5v, 4v, 2v ja vauva. Toki lasten elämä on sikäli muuttunut, että vanhempien lasten kerhot on tauolla, kavereilla ei kyläillä, ei kirjastoa, kauppareissuja ym

Lisäksi asutaan maalla, omalta tontilta löytyy tekemistä vaikka kuinka. Kun ilmat tässä lämpenee, aloitetaan pihatyöt kunnolla ja eläinsuojien kevätsiivous, kasvimaan ja kasvihuoneen valmistelu jne.

Meillä vielä lapset on sen verran pieniä, että ei tarvi koulusta vielä huolehtia.

Kyllähän lapset on normaalia levottomampia, ja aistivat tilanteen vaikka emme siitä tarkoituksella puhukaan hirveästi.

Ja onneksi on näitä lapsia useampi niin on leikkikavereita toisistaan :)

Mies on vielä toistaiseksi ollut töissä, kun etätyön mahdollisuutta ei ole. Toivottavasti töitä vielä riittää, eikä lomautuksia tulisi.

Olemme tottuneet elämään aika pienesti ja hitaasti, tällasina aikoina olen onnellinen siitä että sekä me vanhemmat että lapset olemme tottuneet tällaiseen.

Sinkkuja nuo urputtavat on. Ovat kyllä joskus tilanteessa etteivät itsekkään jaksa niitä lapsiaan tai katkeria kun eivät saa kumppania jonka kanssa saada niitä lapsia.

Mun kuopus 16v, ja pystyn hyvin ymmärtämään että monella nyt raskasta.

Tsemppiä kaikille!

Meillä on nyt poikkeustilanne.

Yrittäkää nyt vaan venyä. 

Ei tätä loputtomiin kestä.

Kaksi lasta, hyvin pärjätään. Koulutöissä autan nuoria.

Mitä ihmettä, eikö lapsista huolenpito juuri vanhemmille kuulu? On sitten eri asia jos mielenterveys on järkkynyt mutta ei kaikki valittajat voi olla mt-potilaita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten olet ylipäätään tehnyt lapsia jos on noin hirveää olla heidän kanssaan? Ja miksi sanotte että he ovat parasta elämässänne kun selvästi eivät ole ja oikeasti haluaisitte vain omaa aikaa?

Tässä piti päivässä muuttua opettajaksi ja suunnitella aikataulut. Oletko itse kokeillut tehdä oman työn sivussa jotain toista työtä?

Kyse ei ole lasten kanssa olemisesta vaan siitä että opettamista ei kaikki lapset tällä hetkellä saa ollenkaan jos vanhemmat eivät ehdi tai pysty. Nimenomaan huoli niistä lapsista tässä on se asia.

EI pidä olla liian suorittaja. Tärkeintä on, että fiilis pysyy turvallisena ja päivät kuluvat ja hyvä, jos oppivat samalla jotain. Kenenkään loppuelämä ei mene pilalle siksi, että kuutosluokan kevät meni ontuen. 

Ja se aikataulujen suunnittelu kannattaa oikeasti. Me tehtiin kolmelle lapselle aikatalut ihan koko päiväksi, eli "klo 8 ylös, aamupala, pukemiset ja pesut. 8:30 "koulumatka" eli happihyppely korttelin ympäri. 9:00 koulutyö alkaa" jne. Yhdessä käydään ulkona puolilta päivin, iltapäivällä yleltä dokumentteja (niitä on lisätty nyt paljon), illalla uudestaan porukalla ulos. Nyt ne noudattaa sitä kiltisti. Helpottaa tosi paljon. 

Lapsista valittajille, voihan ne kuolla tähän virukseen tai sinä voit kuolla. Eipä tarvitse enää kestää.

Mä olen ainakin kasvattanut alakoulu-ikäisistä lapsistani itsenäisiä ihmisiä, jotka ovat tottuneet menemään ja tulemaan kavereidensa kanssa. Ja lapset ovat myös tottuneet siihen, että vanhemmilla on omia menojaan. Ei nekään halua olla 24/7 vanhempiensa kanssa kotona. Kaikille tämä nyt vaatii totuttelua, mutta kyllä me pärjätään tämä poikkeusaika :)

 

Tottakai se on hankalaa jos vanhemmat ovat sopeutumiskyvyttömiä hysteerikkoja. Lapset kasvatettu samanlaisiksi ja sitten seotaan kun joudutaan olemaan 24/7 yhdessä. Enemmän epävarmuutta tuo se jos pitää nytkin käydä normaalisti työssä ja koulussa tartuntaa vältellen.

Itse mietin hyvin tarkkaan jo ennen lisääntymistä esim sitä pärjäisinkö vaikkapa yksinhuoltajana, elämästä kun ei koskaan tiedä. Nyt asun kolmisin lasten kanssa, toinen käy alakoulua, toinen aloittaa syksyllä esikoulun. Tylsää on välillä, mutta kyllähän kodissa vaikka mitä tekemistä keksii jos osaa mielikuvitusta käyttää, alussahan tässä vasta ollaan tämän tilanteen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten olet ylipäätään tehnyt lapsia jos on noin hirveää olla heidän kanssaan? Ja miksi sanotte että he ovat parasta elämässänne kun selvästi eivät ole ja oikeasti haluaisitte vain omaa aikaa?

Tässä piti päivässä muuttua opettajaksi ja suunnitella aikataulut. Oletko itse kokeillut tehdä oman työn sivussa jotain toista työtä?

Kyse ei ole lasten kanssa olemisesta vaan siitä että opettamista ei kaikki lapset tällä hetkellä saa ollenkaan jos vanhemmat eivät ehdi tai pysty. Nimenomaan huoli niistä lapsista tässä on se asia.

EI pidä olla liian suorittaja. Tärkeintä on, että fiilis pysyy turvallisena ja päivät kuluvat ja hyvä, jos oppivat samalla jotain. Kenenkään loppuelämä ei mene pilalle siksi, että kuutosluokan kevät meni ontuen. 

Ja se aikataulujen suunnittelu kannattaa oikeasti. Me tehtiin kolmelle lapselle aikatalut ihan koko päiväksi, eli "klo 8 ylös, aamupala, pukemiset ja pesut. 8:30 "koulumatka" eli happihyppely korttelin ympäri. 9:00 koulutyö alkaa" jne. Yhdessä käydään ulkona puolilta päivin, iltapäivällä yleltä dokumentteja (niitä on lisätty nyt paljon), illalla uudestaan porukalla ulos. Nyt ne noudattaa sitä kiltisti. Helpottaa tosi paljon. 

Meillä taas nautitaan kun ei tarvitse olla kellon orja. Koulutyöt hoituu jokatapauksessa.