Te jotka arvostelette vanhempia jotka eivät jaksa lapsia kotona

Ei ole, koska tiedän, etten jaksaisi lasta tässä talossa, miehen koirakin on siinä rajoilla välillä.

Ja tästä olen saanut lapsellisilta kuittia, että en voi tietää tai ymmärtää ennen kiin mulla on niitä lapsia jne. No nyt ovat lapselliset helisemässä, kun joku muu ei enää huolehdikaan heidän itsekkyytensä hedelmistä.

Yritän ymmärtää, mutta esim. kaverini kohdalla se on vaikeeta. Tekevät miehensä kanssa nyt kumpikin etätyötä ja jo ennen, kun suositeltiin lapset pitään pois päiväkodista, oli sitä mieltä ettei tuu mitään, kun lapset pyörii kotona. Lähetti kuvan, kun lapset yöpaidoissa pomppii olkkarissa puolen päivän aikaan. Tolla menolla ei varmaan tuukaan mistään mitään 🤬 On joskus heittäny, että kolmas lapsi tehtiin, ettei tarvis mennä töihin....

Tänne saatiin pitkän yrityksen jälkeen lapsi. Ärsyttää valivalittajat. Jos ei kiinnosta lapset niin hankkiutukaa niistä eroon. Antakaa lastensuojeluun jos ette nyt pärjää tätäkään aikaa. Tai ostarilta voivat hakea koronan. Case closed.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten olet ylipäätään tehnyt lapsia jos on noin hirveää olla heidän kanssaan? Ja miksi sanotte että he ovat parasta elämässänne kun selvästi eivät ole ja oikeasti haluaisitte vain omaa aikaa?

Tässä piti päivässä muuttua opettajaksi ja suunnitella aikataulut. Oletko itse kokeillut tehdä oman työn sivussa jotain toista työtä?

Kyse ei ole lasten kanssa olemisesta vaan siitä että opettamista ei kaikki lapset tällä hetkellä saa ollenkaan jos vanhemmat eivät ehdi tai pysty. Nimenomaan huoli niistä lapsista tässä on se asia.

Hah, juu olen tehnyt toisen töitä omieni sivussa. Useimmin perheellisten, kun ovat paljon enemmän poissa töistä ainakin minun työpaikallani. Pahin flunssakausi on tämän vuoksi rankkaa aikaa töissä muillekin, melkeen arvaa että täytyy lyhyellä varoitusajalla ottaa sekä Mirkun, että Riitan puhelimet omien lisäksi ja vastata niihin, "valitettavasti en ehdi hoitaa kuin kiireisimmät, niin, ei ole teidän vika poissaolot, kyllä varmasti apu kelpaisi, no jos minä nyt ihan nopeasti tulen on 10 min. palaverien välissä ok" Kyse siis asiakastyöstä, eli asioihin perehtyminen vie oman aikansa ja tosiaan kaikkia hommia ei voi järjestellä myöhemmäksi. Sitten tehdään minuuttiaikataululla muutamat päivät. Kuulostaa samanlaiselta organisoinnilta ja aikataulutukselta tämä karanteeni, kun omat hommat keskeytyy ja täytyy aikatauluttaa kaaosta. Tietenkin monet muut perheelliset sitten välttelevät vielä näitä lisätöitä.

Pointtini oli, että joustan kyllä perheellisten ja muidenkin vuoksi koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Mutta sitten loppuu huumorintaju, kun perheellisten täytyisi kerrankin itse joustaa _oman_ perheensä vuoksi ja se ei onnistu. Ihan oikeasti. Toivottavasti arvostatte myös kollegoja, jotka hoitaa teidän työt omienne lisäksi, jotta lapsen ei tarvitse olla sairaana yksin kotona.

Kun on aikanaan elänyt arkea jossa valvottava vauva, vahvatahtoinen uhmaikäinen ja masennuksen kautta alkoholiongelmaan ja psykoottisuuteen päätynyt mies, niin siihen verrattuna tämä kotikaranteeni kolmisin 6 ja 8v lasten kanssa on todella iisiä, kodissa joka todella tuntuu rauhaisalta turvapaikalta.

Kunhan nyt välttämättömät kaupassakäynnit saa hoidettua ja välillä ulkoiltua niin ei ongelmaa. Entisessä elämässä toivoin että voi kunpa elämä olisikin VAIN tylsää.

No kyllä ymmärrän siinä tilanteessa, että vanhemman tarvitsee tehdä vaativia etätöitä kotona ja siihen oheen onkin nyt sälytetty lastenhoito. Muuten en. Olen ollut aina kotiäiti, nykyisin teen myös töitä kotoa käsin. Onhan tässä nyt koko ajan jonkinlainen pelko selkäytimessä koronan takia, mutta käytännössä meidän elämä on tällä hetkellä ihan leppoisaa. Lapset ovat kouluikäisiä ja tekevät netissä koulutehtävät. Kuopus tarvitsee hieman apua kielissä, mutta totta kai autan. Oppiihan siinä samalla vähän itsekin uutta sanastoa :) Käymme yhdessä ulkona kävelylenkeillä eli ei kökitä neljän seinän sisällä. Asumme omakotitalossa, joten pihalla voi oleilla muutenkin, mutta kävelylenkit onnistunevat monelta muultakin. Minusta on vain ihanaa, että lapsilla on nyt vähän rennompaa ja näen heitä enemmän. Toki muistan niitä aikoja, kun lapset olivat pienempiä ja kun esikoinen on erityislapsi niin niitä vaikeita aikoja oli myöhemminkin, mutta että ihan noin periaatteessa on kamalaa olla lasten kanssa, sitä en vaan käsitä ollenkaan! Luulen, että asenteessa olisi monilla parantamisen varaa. Mistä vaan kun kyllä saa kamalaa raatamista ja tylsää, kun oikein niin ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Tässä piti päivässä muuttua opettajaksi ja suunnitella aikataulut. Oletko itse kokeillut tehdä oman työn sivussa jotain toista työtä?

Kyse ei ole lasten kanssa olemisesta vaan siitä että opettamista ei kaikki lapset tällä hetkellä saa ollenkaan jos vanhemmat eivät ehdi tai pysty. Nimenomaan huoli niistä lapsista tässä on se asia.

No hohhoijaa. Itsekkyys taas huipussaan. Moni tekee nyt montaa työtä ja joustaa. Kokopäiväinen etätyö, lastenhoito, opettaja, kokki, tarjoilija, siivooja, diplomaatti jne jne. kaikki yhtä aikaa. Yritä nyt vaan sinäkin pärjätä. Jos et osaa mitään opettaa niin tuskin niiden lasten elämät pilalla on parin kuukauden, tai edes puolen vuoden vähemmän oppimisen takia. Tai jos on liian vaikeaa, työnnä omat lapsesi vaikka jonkun kaverin vastuulle. Ehkä ystävistäsi, suvustasi tai työporukasta joku hyväksikäytettävä löytyy. Aina voi yrittää ulkoistaa vastuunsa lapsistaan jollekin muulle instanssille kuin omalle perheelle.

Ymmärrän, että tilanne voi turhauttaa sellaisia vanhempia, jotka joutuvat tekemään samaan aikaan kotona etätöitä ja lapset pyörivät etäopiskelemassa jaloissa. Silloin tuo tilanne ja järjestely voi olla haastava, mutta jos oikeasti ei vain jakseta niitä lapsia kotona hengailemassa, niin silloin kyllä tuomitsen. Pitäähän niitä jaksaa myös lomaikoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä piti päivässä muuttua opettajaksi ja suunnitella aikataulut. Oletko itse kokeillut tehdä oman työn sivussa jotain toista työtä?

Kyse ei ole lasten kanssa olemisesta vaan siitä että opettamista ei kaikki lapset tällä hetkellä saa ollenkaan jos vanhemmat eivät ehdi tai pysty. Nimenomaan huoli niistä lapsista tässä on se asia.

No hohhoijaa. Itsekkyys taas huipussaan. Moni tekee nyt montaa työtä ja joustaa. Kokopäiväinen etätyö, lastenhoito, opettaja, kokki, tarjoilija, siivooja, diplomaatti jne jne. kaikki yhtä aikaa. Yritä nyt vaan sinäkin pärjätä. Jos et osaa mitään opettaa niin tuskin niiden lasten elämät pilalla on parin kuukauden, tai edes puolen vuoden vähemmän oppimisen takia. Tai jos on liian vaikeaa, työnnä omat lapsesi vaikka jonkun kaverin vastuulle. Ehkä ystävistäsi, suvustasi tai työporukasta joku hyväksikäytettävä löytyy. Aina voi yrittää ulkoistaa vastuunsa lapsistaan jollekin muulle instanssille kuin omalle perheelle.

Nyt saattaa olla vaikeat ajat löytää joku höynäytettävä, ilmaisen lastenhoidon ja ruokailun toivossa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että tilanne voi turhauttaa sellaisia vanhempia, jotka joutuvat tekemään samaan aikaan kotona etätöitä ja lapset pyörivät etäopiskelemassa jaloissa. Silloin tuo tilanne ja järjestely voi olla haastava, mutta jos oikeasti ei vain jakseta niitä lapsia kotona hengailemassa, niin silloin kyllä tuomitsen. Pitäähän niitä jaksaa myös lomaikoina.

Loma-aikoinahan normaalistikin suhteet kärjistyvät kun se ihan itse valittu unelmamussu ja ne tavan vuoksi väännetyt nahkapokaalit onkin kokoajan mukana menossa.

Sinkkuäitinä kahden hyvinkin suunnitellut jälkeläisen kanssa on iisiä.

Unelmamussun voi nyt laittaa takasin kouluun (1-3 lk) hakemaan viruksen kotio. Jipiiii.

Jee, vinkujat voivat laittaa kersansa kouluun. Hoitsun lapsi tartuttaa oikein hyvin oireettomana teidänkin mukulat. Saatte kotiin koulutuliaisia ;) Loppuu se valitus.

Eikö etäkoulu rajattu kriittisillä aloilla työskentelevien lapsille siksi ettei olisi epäselvää kuka siihen osallistuu, nyt koulut avataan kaikille koska tuota rajaustakaan ei ihmiset ymmärtäneet. Vahva suositus kuitenkin edelleen etäkouluun, mutta eihän nämä russuttajat niitä lapsiaan jaksa vaan käyvät hakemassa sitten pöpöt leviämään. Ihme touhua.

Vierailija kirjoitti:

Eikö etäkoulu rajattu kriittisillä aloilla työskentelevien lapsille siksi ettei olisi epäselvää kuka siihen osallistuu, nyt koulut avataan kaikille koska tuota rajaustakaan ei ihmiset ymmärtäneet. Vahva suositus kuitenkin edelleen etäkouluun, mutta eihän nämä russuttajat niitä lapsiaan jaksa vaan käyvät hakemassa sitten pöpöt leviämään. Ihme touhua.

Siis lähiopetus*

Liian montaa aikuista ei kiinnosta olla lastensa kanssa. Sinne menevät lapset kouluun, kun vanhemmat eivät vaan välitä.

Kyllä tällaisia on ollut ennenkin. Siis miettikää vaikka suurperheiden äitejä sodan aikaan. Ehkä omia poikia rintamallakin jo tai mies siellä. Tai suuret nälkävuodet.

Ja on sitä ennenkin taudit riehuneet. Vaikka kolera ja rutto.

Vierailija kirjoitti:

Juuri nyt olen tyytyväisempi kuin koskaan, että teimme vain yhden lapsen. Hän on eskarissa, joten vaativia tehtäviä ei ole, mutta toisaalta osaa viihdyttää itseään ja antaa vanhemmille työskentelyrauhan.

Saimme eskarista tehtäviä jokaiselle päivälle. Lisäksi olen tulostanut vähän haastavampia tehtäviä netistä, jos/kun intoa joinain päivinä riittää. On lisäksi saanut nyt YouTube- ja konsolipeliaikaa tavallista enemmän. Latasin hänelle myös kielenopettelupelin ja matikkapelin. Hän on osannut jo pari vuotta lukea, joten lukee nyt myös paljon.

Kun me vanhemmat olemme saaneet päivän työt tehtyä, olemme koko porukka lähteneet ulos. Joko metsään tai futiskentälle. Eilen illalla lapsi sanoi, että onpa ihanaa, kun ollaan kaikki kotona rauhassa. Ollaan introverttejä koko porukka. Ehkä se on myös tässä tilanteessa etu.

Eskari-ikäinen osannut jo pari vuotta lukea? Huoh.

Rakastan lapsiani, ja tykkään kyllä aidosti olla ja puuhailla heidän kanssaan kaikkea, lapsia siis yhteensä kolme. Enkä edes kaipaa varsinaisesti omaa aikaa, mitä nyt joskus pikku lenkin verran, vaikka usein sinnekin otan jonkun lapsen mukaan.

Mutta kaksi vanhinta lasta (poikaa) ovat ihan todella villejä, painivat jatkuvasti ja välillä tuntuu että päivät ovat sellaista jatkuvaa älämölöä, sitä ylimääräistä energiaa on vaan niin paljon, etenkin nyt kun kaikki harrastukset ja kavereiden näkemisetkin ovat tauolla. Olen jopa alkanut miettiä, että mitä jos etenkin vanhemmalla lapsella (3-luokkalainen) onkin joku keskittymishäiriö tms. Mitään sellaista palautetta ei ole koskaan tullut koulusta, koska kouluasiat ovat aina hoituneet hyvin. Mutta se vapaa-aika kun ei ole mitään ohjattua tekemistä... Kokoajan kauhea meteli, tavarat hajoaa, jotain sattuu...Sitä on kyllä äitinä aivan loppu iltaisin, kun lapset ovat menneet nukkumaan! 😩

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri nyt olen tyytyväisempi kuin koskaan, että teimme vain yhden lapsen. Hän on eskarissa, joten vaativia tehtäviä ei ole, mutta toisaalta osaa viihdyttää itseään ja antaa vanhemmille työskentelyrauhan.

Saimme eskarista tehtäviä jokaiselle päivälle. Lisäksi olen tulostanut vähän haastavampia tehtäviä netistä, jos/kun intoa joinain päivinä riittää. On lisäksi saanut nyt YouTube- ja konsolipeliaikaa tavallista enemmän. Latasin hänelle myös kielenopettelupelin ja matikkapelin. Hän on osannut jo pari vuotta lukea, joten lukee nyt myös paljon.

Kun me vanhemmat olemme saaneet päivän työt tehtyä, olemme koko porukka lähteneet ulos. Joko metsään tai futiskentälle. Eilen illalla lapsi sanoi, että onpa ihanaa, kun ollaan kaikki kotona rauhassa. Ollaan introverttejä koko porukka. Ehkä se on myös tässä tilanteessa etu.

Eskari-ikäinen osannut jo pari vuotta lukea? Huoh.

No kyllä meillä oppi eskarilainen jo 4-vuotiaana lukemaan. Ja täytti itse asiassa nyt jo 7v, joten siitä onkin jo kolme vuotta aikaa. Toinen lapsi oppi 5v. Etkö tiennyt että herkkyyskausi lukemaan oppimiseen on siinä n. 5v? T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tällaisia on ollut ennenkin. Siis miettikää vaikka suurperheiden äitejä sodan aikaan. Ehkä omia poikia rintamallakin jo tai mies siellä. Tai suuret nälkävuodet.

Ja on sitä ennenkin taudit riehuneet. Vaikka kolera ja rutto.

Eivät muuten varmasti keskittyneet naapurin haukkumiseen nuo muorit.

Oikein Talvisodan henkeä täällä! Miten te vellihousut olette edistäneet kanssaihmisten jaksamista näissä poikkeusoloissa? Haukkumalla ja nauramalla toisten vaikeuksille? Hävetkää!

Onko tullut mieleen, että me lasten kanssa kotona etätöitä tekevät pidämme osaltamme näitä tartuntaketjuja kurissa? Mutta ei saa valittaa, hymy pintaan vaikka sydän märkänis!

Rakastan lapsiani ja vietän mielelläni aikaa heidän kanssaan, mutta en töitä tehdessäni. Mutta tämä on nyt kestettävä ja etsittävä positiivisia asioita joka päivästä.

Älkää levittäjä tuota negatiivisuutta vaikka tämä teitä ahdistaa ja pelottaakin, tukekaa toisia!