Te jotka arvostelette vanhempia jotka eivät jaksa lapsia kotona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi olevan ihanaa, kun kerrankin on aikaa olla oman lapsen kanssa. Olen äiti itsekin.

Sitä aikaa kun vaan ei ole kun pitää töitä tehdä ja illat opettaa lasta.

No eikö se lapsen opettaminen juuri ole sitä tärkeää yhdessä vietettyä aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten olet ylipäätään tehnyt lapsia jos on noin hirveää olla heidän kanssaan? Ja miksi sanotte että he ovat parasta elämässänne kun selvästi eivät ole ja oikeasti haluaisitte vain omaa aikaa?

En tiedä ketkä valittaa, mutta on eri asia olla lasten kanssa kuin olla lasten kanssa tehdessään työtä. Vaikka heidän kanssaan ei olisi hirveää noin muuten, niin voi olla aika hirveää yrittää olla läsnä kolmelle lapselle ja laumalliselle skype-palaveeraajia yhtä aikaa. Aika harva on lapsia hankkiessaan ajatellut että sitoudunpa hoitamaan ja kouluttamaan heidät itse samalla kun molemmat vanhemmat tekevät täyttä työaikaa - se on aika haastava yhtälö.

Sitä paitsi ne lapset ei ole ihanimmillaan silloin kun heiltä on viety kaverit ja vapaus, ja silloin saattaa jossain perheissä olla himpun rankempi vaihe.

Minä hain saikkua, nyt saa kun sanoo että kurkku kipeä. Olen voinut tämän viikon keskittyä lapsiini. Joo voi jotain toista ottaa päähän kun töissä kiire mutta eikö tämä ollut poikkeustilanne johon kaikkien pitää sopeutua. Etätöihinkin saa sairaslomaa.

Minulla itse asiassa taitaa olla kurkku tulossa kipeäksi. Jos odotan maanantaihin saan koko viikon olla lasten kanssa. Tännekin joku ehti vedota poikkeustilanteeseen ja että pitää sopeutua niin mikä ettei. Sopeutukoon myös töissä muut.

Mehän sopeudumme joka kuukausi ja joka viikko siihen, että mammat hoitaa kipeitä kakaroitaan kotona. Ja me teemme ne ylityöt ja viikonlopputyöt, joihin mammat eivät pysty.  Ja ne joulun välipäivät ym. ym. ym. 

Nyt se on teille mammoille niiiin kamalaa, kun joudutte omien pentujenne kanssa olemaan ihan siellä kotona, voi että kun käy sääliksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kun lasten kasvatuksen ulkoistaa ihan muille kuin itselle eikä ole mitään äkkyysosamäärää niin peli on aika menetetty. 

Jos olisin lapsia tehnyt niin olisin kasvattanut ne itse ja ollut läsnä oleva vanhempi eikä joku kännykkän tai tietokoneen orja silloin kuin lapsi tarvitsee aikuista. Minulle olisi ollut lapsi tarpeen vaatiessa ainoa harrastus ja kaikki muut heivattu tulevaisuuteen. 

Joo ei jaksa, ei varmasti jaksa jos se lapsi on vain siinä sivu tuotteena mennyt ja heivattu koko ajan hoitajalta toiselle päästäkseen mahdollisimman paljon eroon siitä. 

Mistä se johtuu lasten koko ajan lisäntyneet mielenterveysongelmat. Siitä kun niillä ei ei ole läsnä olevia vanhempia ja varhain hoito ulkoistettu yhteiskunnalle. Sen minkä taakseen jättää niin sen edestään löytää. 

Olisikin jotain harrastuksia. Käyn töissä, siihen päiväni menee etten voi lapseni kanssa olla ja sekös nyt hajottaa kun toisen pitää yhtäkkiä selviytyä yksin. Voisin käydä suihkun jälkeen hyppimässä pihalla että saan sen saikun ja pääsen olemaan ihan kunnolla lapseni kanssa vaikka näköjään sekin sitten oli väärin.

Tässä ei voi voittaa vaan haukutaan joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi olevan ihanaa, kun kerrankin on aikaa olla oman lapsen kanssa. Olen äiti itsekin.

Sitä aikaa kun vaan ei ole kun pitää töitä tehdä ja illat opettaa lasta.

No eikö se lapsen opettaminen juuri ole sitä tärkeää yhdessä vietettyä aikaa?

Eikun siihen yhteiseen aikaan lasketaan vaan kaikki kiva, jolloin ei joudu komentamaan, opettamaan eikä kasvattamaan sitä mukulaansa. Noi ikävät hommat hoidetaan päiväkodissa, tarhassa tai koulussa. Kotona voidaan sit vaan olla kivasti. 

Ei kyse ole vain lapsista vaan ylipäätään ihmisten kanssa koko ajan yhdessä olemisesta. Ihan aikuisillakin menee hermot toisiinsa, perheväkivalta ja erot lisääntyvät aina loma-aikoina saati sitten stressaavissa poikkeusoloissa.

Moni hempukka äiti kokee tärkeimmäksi sosiaalisessa mediassa näyttää kuinka ihanaa on ja lapselle ei ole aikaa eikä se lapsi järin kiinnosta muuta kuin valokuvaamisen ajan sinne sosiaaliseen mediaan. Kunhan on oma narsistinen luonne etusijalla ja saadaan näyttää kavereille. Telkkarista tulee näitä narsisti ohjelmia kuten ne fitnes ämmät ja exä rannalla ja ei hitto mikä ohjelmia. Kaikki ovat itsekeskeisiä narsisteja joidenka elämä pyörii jonkun vain yhden asian ympärillä ka se yksi on oma itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On yksi lapsi, sen kanssa nyt ollut kotona sen 2,5 vuotta. "Oma aika" jolloin lapsi on muualla on laskettavissa sormilla. Siis tunnit, koko tänä aikana. Ja ihan parastahan tämä on ollut, vietän aikaa lapseni kanssa oikein mielelläni. Ja ihmettelen miten jotkut ei jaksa katsella omiaan paria päivää, parhaimmillaan valitus alkaa tunneissa.

Ja opetat koululaista samalla ja teet etänä töitä?

Miehen lapsi tulee ensi viikoksi, joten opetan kouluaista siinä samalla sitten, kun ei äitinsä viitsi (työttömänä kotona). Ja onhan tämä toki helppoa kun en itsekään töitä tee, kun olen tosiaan tuon oman kanssa kotona (päätin olla sen täyden 3 vuotta lapseni kanssa sen sijaan että singahdan heti töihin ja jätän toisten hoidettavaksi).

Tuntuu kuin lapsia tehtäisiin vain jotta ne voidaan tuupata johonkin mummolle/päiväkotiin/kouluun hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi olevan ihanaa, kun kerrankin on aikaa olla oman lapsen kanssa. Olen äiti itsekin.

Sitä aikaa kun vaan ei ole kun pitää töitä tehdä ja illat opettaa lasta.

No eikö se lapsen opettaminen juuri ole sitä tärkeää yhdessä vietettyä aikaa?

Eikun siihen yhteiseen aikaan lasketaan vaan kaikki kiva, jolloin ei joudu komentamaan, opettamaan eikä kasvattamaan sitä mukulaansa. Noi ikävät hommat hoidetaan päiväkodissa, tarhassa tai koulussa. Kotona voidaan sit vaan olla kivasti. 

No siltä kyllä vaikuttaakin. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten olet ylipäätään tehnyt lapsia jos on noin hirveää olla heidän kanssaan? Ja miksi sanotte että he ovat parasta elämässänne kun selvästi eivät ole ja oikeasti haluaisitte vain omaa aikaa?

En tiedä ketkä valittaa, mutta on eri asia olla lasten kanssa kuin olla lasten kanssa tehdessään työtä. Vaikka heidän kanssaan ei olisi hirveää noin muuten, niin voi olla aika hirveää yrittää olla läsnä kolmelle lapselle ja laumalliselle skype-palaveeraajia yhtä aikaa. Aika harva on lapsia hankkiessaan ajatellut että sitoudunpa hoitamaan ja kouluttamaan heidät itse samalla kun molemmat vanhemmat tekevät täyttä työaikaa - se on aika haastava yhtälö.

Sitä paitsi ne lapset ei ole ihanimmillaan silloin kun heiltä on viety kaverit ja vapaus, ja silloin saattaa jossain perheissä olla himpun rankempi vaihe.

Minä hain saikkua, nyt saa kun sanoo että kurkku kipeä. Olen voinut tämän viikon keskittyä lapsiini. Joo voi jotain toista ottaa päähän kun töissä kiire mutta eikö tämä ollut poikkeustilanne johon kaikkien pitää sopeutua. Etätöihinkin saa sairaslomaa.

Minulla itse asiassa taitaa olla kurkku tulossa kipeäksi. Jos odotan maanantaihin saan koko viikon olla lasten kanssa. Tännekin joku ehti vedota poikkeustilanteeseen ja että pitää sopeutua niin mikä ettei. Sopeutukoon myös töissä muut.

Mehän sopeudumme joka kuukausi ja joka viikko siihen, että mammat hoitaa kipeitä kakaroitaan kotona. Ja me teemme ne ylityöt ja viikonlopputyöt, joihin mammat eivät pysty.  Ja ne joulun välipäivät ym. ym. ym. 

Nyt se on teille mammoille niiiin kamalaa, kun joudutte omien pentujenne kanssa olemaan ihan siellä kotona, voi että kun käy sääliksi. 

Juurihan kerroin että täällä kotona olen pitämässä huolta lapsistani mutta ei sekään kelpaa. Mikähän mahtaisi olla hyvä? Tuskin mikään kun vedät siellä kirjallisesti pahempia itkupotkuraivareita kuin kolmevuotiaani.

Meillä ei töissä tehdä viikonloppuja ja iltoja mutta mene sinä sinne omaan työhösi esittämään uhria kun et osaa sopeutua.

Minusta on ihanaa että lapset ovat kotona ja saa olla heidän kanssa enemmän. Kotikoulu, harrastukset ja muut katkolla, aikaa on enemmän olla yhdessä, vähemmän kiirettä. Tämä on oikeasti samalla ainutlaatuinen tilaisuus. Ja täysipäiväinen työ on minullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On lapsia. Kotiäiti olen ollut kunnes esikoinen meni esikouluun. Kolme lasta. Aina olen pitänyt lasten kanssa olosta. Nyt tosin jo teinejä ovat kaikki.

Kai sä nyt tajuat itsekin, että nyt on HIEMAN eri tilanne? Olen itsekin ollut kotiäitinä ja se oli mukavan rentoa. Sai käydä kaupassa milloin halusi, sai käydä jumpassa ja viedä lapset lapsiparkkiin, sai kutsua kavereita lapsineen kylään, käydä tapahtumissa, pääsi kirjastoon ja kerhoihin... EIKÄ tarvinnut samaan aikaan kotitöiden kanssa tehdä omia palkkatöitä ja opettaa koululaisia. 

Tässä tulee viimein se totuus kotiäit*kkänä olemisesta. Rentoa, voi tehdä mitä tahansa milloin haluaa, jättää kakarat hoitoon vaikka lapsiparkkiin, käydä siellä ja täällä..

EI siis ollenkaan sitä p*skaa mitä monet mammat täällä yrittää esittää kotiäitiyden olevan. 

Mutta nyt onkin vähän eri ääni kellossa, kun kaikki ulkopuoliset muksujen hoitajat on pois pelistä.

Hahahahaha.

Se kotiäiti kun ei tee töitä samalla. Jos et vielä tajunnut niin kirjoitin nyt tuon itsestään selvän lauseen tuohon.

Tuo ylläoleva olikin erään kotiäidin oma kuvaus siitä, mitä hän teki silloin, kun hän oli pelkästään kotiäiti. Ei liity mitenkään työntekoon, kuten juuri itsekin totesit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi olevan ihanaa, kun kerrankin on aikaa olla oman lapsen kanssa. Olen äiti itsekin.

Sitä aikaa kun vaan ei ole kun pitää töitä tehdä ja illat opettaa lasta.

No eikö se lapsen opettaminen juuri ole sitä tärkeää yhdessä vietettyä aikaa?

Eikun siihen yhteiseen aikaan lasketaan vaan kaikki kiva, jolloin ei joudu komentamaan, opettamaan eikä kasvattamaan sitä mukulaansa. Noi ikävät hommat hoidetaan päiväkodissa, tarhassa tai koulussa. Kotona voidaan sit vaan olla kivasti. 

Taas kerran. Ei se lapseton tajua mitään perhe-elämästä. Ei se mitään, ei sinun tarvitsetkaan. Vähän vaan noloa tuo yrityksesi provosoida aiheella josta olet pihalla.

Mielellään olen omien lasteni kanssa kotona lomalla, mutta pakko sanoa että näinä aikoina kyllä hiukan stressiä ilmassa... olen kolmen lapsen yh, lasten isä ulkomailla joten ei mitään apuja hänen suunnalta luvassa. Nyt siis omat etätyöt, perusopetuksen opetus esikoiselle, eskariopetus keskimmäiselle ja varhaiskasvatus pienimmälle siinä ohessa. Eikä yhtään helpota tieto että tämä voi jatkua viikkoja ja oman työpaikan ja palkan jatkumisesta ei mitään tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyse ole vain lapsista vaan ylipäätään ihmisten kanssa koko ajan yhdessä olemisesta. Ihan aikuisillakin menee hermot toisiinsa, perheväkivalta ja erot lisääntyvät aina loma-aikoina saati sitten stressaavissa poikkeusoloissa.

Eivät nuo lapsettomat tätä tajua. Kunhan vaan kiillottavat omaa sädekehäänsä voimafantasioilla, joihin kuuluu täydellinen omistautuminen äitiydelle (johan tuolla jo yksi kertoi, ettei edes harrastaisi mitään...). Eivät vaan tiedä, ettei sekään ole tervettä. Joillekin äideille pitää ihan kirjaimellisesti ammattilaisen sanoa, ettei lapselle ole hyväksi jos äidin maailma pyörii vain lapsen ympärillä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi olevan ihanaa, kun kerrankin on aikaa olla oman lapsen kanssa. Olen äiti itsekin.

Sitä aikaa kun vaan ei ole kun pitää töitä tehdä ja illat opettaa lasta.

No eikö se lapsen opettaminen juuri ole sitä tärkeää yhdessä vietettyä aikaa?

Eikun siihen yhteiseen aikaan lasketaan vaan kaikki kiva, jolloin ei joudu komentamaan, opettamaan eikä kasvattamaan sitä mukulaansa. Noi ikävät hommat hoidetaan päiväkodissa, tarhassa tai koulussa. Kotona voidaan sit vaan olla kivasti. 

Ja kivasti yhdessä olemiseen kuuluu näille kotiopetusvastaisille vanhemmille olennaisena osana tabletti tai älypuhelin. Tosi kivaa yhteistä tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten olet ylipäätään tehnyt lapsia jos on noin hirveää olla heidän kanssaan? Ja miksi sanotte että he ovat parasta elämässänne kun selvästi eivät ole ja oikeasti haluaisitte vain omaa aikaa?

En tiedä ketkä valittaa, mutta on eri asia olla lasten kanssa kuin olla lasten kanssa tehdessään työtä. Vaikka heidän kanssaan ei olisi hirveää noin muuten, niin voi olla aika hirveää yrittää olla läsnä kolmelle lapselle ja laumalliselle skype-palaveeraajia yhtä aikaa. Aika harva on lapsia hankkiessaan ajatellut että sitoudunpa hoitamaan ja kouluttamaan heidät itse samalla kun molemmat vanhemmat tekevät täyttä työaikaa - se on aika haastava yhtälö.

Sitä paitsi ne lapset ei ole ihanimmillaan silloin kun heiltä on viety kaverit ja vapaus, ja silloin saattaa jossain perheissä olla himpun rankempi vaihe.

Minä hain saikkua, nyt saa kun sanoo että kurkku kipeä. Olen voinut tämän viikon keskittyä lapsiini. Joo voi jotain toista ottaa päähän kun töissä kiire mutta eikö tämä ollut poikkeustilanne johon kaikkien pitää sopeutua. Etätöihinkin saa sairaslomaa.

Juuri noinhan äitylit muutenkin toimii, tässä tilanteessa se vaan tulee selvemmin esiin ja korostuu. Toivottavasti saat potkut. 

Keskityn nyt niihin lapsiini ja olemaan heidän kanssaan. Eikö nyt saanutkaan tehdä niin? Poikkeustilanne ja opettele sopeutumaan, niin me muutkin tehdään.

Kyllä me kollegat ollaan jo sopeuduttu sinun lapsiisi keskittymiseen aikoja sitten. Ei ole meille mikään poikkeustilanne, että olet jälleen pois töistä. 

Suomessa kasvatus on aikojen saatossa ammatillistunut eli vain osa vastuusta jää vanhemmille. Tällä ajatuksella niitä myös moni pykkää maailmaan. Nyt on aika palata juurille ja opetella taas vastaamaan jälkeläisistään ihan itse ilman että levittelee käsiään ja ulkoistaa kodin ongelmat koulun ja päivähoidon varaan. Aika monta kertaa olen kuullut lauseen, että ”enhän minä voi valvoa monelta perttipeppiina tulee kotiin koska mä nukun silloin”. Pelkään vain, että kriisitilanteessa tämän opin oppiminen on liian raskasta monelle. Jälkiä korjataan ja pitkään.

Tilanne on poikkeuksellinen myös niille lapsille. Monella ei ole ennen tätä minkäänlaista kokemusta itseohjautuvasta vastuunotosta opiskelujen suhteen ja osalla saattaa myös pelottaa uusi tilanne ja sairastumisen pelko. Osa lapsista reagoi siihen levottomuudella, se on ihan normaalia ja tasaantuu kun päästään taas jonkunlaiseen rutiiniin kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin pieni lapsi, joka ei edes ymmärrä tilannetta, ja roikkuu huomionkipeänä lahkeessa koko ajan kun leikkikaverit, isovanhemmat ja vanhempien huomio on muualla vaikka kuinka monetta päivää putkeen. Koitetaan parhaamme ja onhan meitä kuitenkin kaksi aikuista tässä. 

Miksei sille pienelle lapselle suoda mitään huomiota sen jälkeen, kun työpäivä on ohi? Ette te nyt varmaan kaikki tee töitä kotoa käsin 24/7? 

Herran jestas miten kylmää tekstiä! Toivottavasti läheisyydessäsi ei ole yhtään lapsia eikä tule.

Lapset on ihmisiä. Ei esineitä jotka voi laittaa syrjään kun itseä ei huvita.