Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te jotka arvostelette vanhempia jotka eivät jaksa lapsia kotona
19.03.2020 |
Onko teillä lapsia? Tulee kuva ettei ole.. helppohan silloin on haukkua kun teidän ei tarvitse olla sellaisessa tilanteessa ollenkaan. Ette varmaan itsekään jaksaisi samaa päivääkään.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Olen perhepäivähoitaja. Yksinhuoltaja. Ryhmässäni on neljä alle 3-vuotiasta, joista yksi on kaksivuotias oma lapseni. Lisäksi opiskelen avoimessa yliopistossa kursseja.
Tottakai kiirettä on näiden joka suuntaan kiipeilevien vaippapöksyjen kanssa, kun olen ainoa kasvattaja, teen siis ruoat yksin ja siivoan ym. pedagogisen toiminnan lisäksi.
Lapseni isän kanssa olemme eronneet eivätkä he ole tekemisissä lainkaan. Omat vanhempani eivät asu tällä paikkakunnalla.
Yritän opiskella iltaisin ja viikonloppuisin. Aivan järisyttävän kiire elämä mulla on, mutta en halua valittaa.
Oikeasti nyt, te joilla on poikkeuksellinen tilanne olla nyt omien lastenne kanssa koittakaa, koittakaa ryhdistäytyä!!
Tilanne olisi vertailukelpoinen, jos tekisit etätyötä tuossa ohessa, kuten etätyöhön määrätyt aikuiset tekevät. Koitapa pitää tunnin skype-palaveri ja tule sitten sanomaan ryhdistäytymisestä yhtään mitään. Tai auta koululaista läksyissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi olevan ihanaa, kun kerrankin on aikaa olla oman lapsen kanssa. Olen äiti itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten olet ylipäätään tehnyt lapsia jos on noin hirveää olla heidän kanssaan? Ja miksi sanotte että he ovat parasta elämässänne kun selvästi eivät ole ja oikeasti haluaisitte vain omaa aikaa?
En tiedä ketkä valittaa, mutta on eri asia olla lasten kanssa kuin olla lasten kanssa tehdessään työtä. Vaikka heidän kanssaan ei olisi hirveää noin muuten, niin voi olla aika hirveää yrittää olla läsnä kolmelle lapselle ja laumalliselle skype-palaveeraajia yhtä aikaa. Aika harva on lapsia hankkiessaan ajatellut että sitoudunpa hoitamaan ja kouluttamaan heidät itse samalla kun molemmat vanhemmat tekevät täyttä työaikaa - se on aika haastava yhtälö.
Sitä paitsi ne lapset ei ole ihanimmillaan silloin kun heiltä on viety kaverit ja vapaus, ja silloin saattaa jossain perheissä olla himpun rankempi vaihe.
Minä hain saikkua, nyt saa kun sanoo että kurkku kipeä. Olen voinut tämän viikon keskittyä lapsiini. Joo voi jotain toista ottaa päähän kun töissä kiire mutta eikö tämä ollut poikkeustilanne johon kaikkien pitää sopeutua. Etätöihinkin saa sairaslomaa.
Minulla itse asiassa taitaa olla kurkku tulossa kipeäksi. Jos odotan maanantaihin saan koko viikon olla lasten kanssa. Tännekin joku ehti vedota poikkeustilanteeseen ja että pitää sopeutua niin mikä ettei. Sopeutukoon myös töissä muut.
Vierailija kirjoitti:
Jaksamattomien joukossa on paljon niitä, joilla on erityislapsia. Itselläni autisti nyt kotiopetuksessa (olisi oikeutettu lähiopetukseen mutta erinäisistä syistä päätin pitää kotona), ja voin sanoa ettei tämä ole helppoa. Sen lisäksi etten ole mikään erityisopettaja tiedoiltani tai taidoiltani, olin jo ehtinyt viime vuosien aikana tottua siihen luksukseen että minulla oli päivisin pari tuntia omaa aikaa kun erityinen oli koulussa. Nyt ei ole; olen hänen kanssaan 24/7 kotona jumissa. Se parituntinen merkitsi jaksamiselleni yllättävän paljon.
Erityislasten kanssa ei aina tehdä tavallisia, kivoja juttuja. Tai jos tehdään, ne menevät päin helvettiä vaikkapa siksi että jokin asia, johon et voi mitenkään vaikuttaa, tapahtui. Autistille riittää, että kävellään hänen mielestään väärää reittiä viimeiset metrit kotiin, ja siinä onkin sitä raivarin paikka + jumitusta loppupäiväksi.
Koitetaan olla vähän inhimillisempiä toisillemme. Kukaan ei tiedä toisen tilannetta tarkkaan, ihmiset jaksavat eri tavoin. Lapsettomat tuntuvat vaativan äideiltä kovasti, kun haukkuvat herkästi, miksi?
No minulla on juurikin autistinen lapsi ja jumittamista on päivittäin. Mutta en minä silti hänestä halua eroon, hän on minun lapseni.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi olevan ihanaa, kun kerrankin on aikaa olla oman lapsen kanssa. Olen äiti itsekin.
Sitä aikaa kun vaan ei ole kun pitää töitä tehdä ja illat opettaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lasten kasvatuksen ulkoistaa ihan muille kuin itselle eikä ole mitään äkkyysosamäärää niin peli on aika menetetty.
Jos olisin lapsia tehnyt niin olisin kasvattanut ne itse ja ollut läsnä oleva vanhempi eikä joku kännykkän tai tietokoneen orja silloin kuin lapsi tarvitsee aikuista. Minulle olisi ollut lapsi tarpeen vaatiessa ainoa harrastus ja kaikki muut heivattu tulevaisuuteen.
Joo ei jaksa, ei varmasti jaksa jos se lapsi on vain siinä sivu tuotteena mennyt ja heivattu koko ajan hoitajalta toiselle päästäkseen mahdollisimman paljon eroon siitä.
Mistä se johtuu lasten koko ajan lisäntyneet mielenterveysongelmat. Siitä kun niillä ei ei ole läsnä olevia vanhempia ja varhain hoito ulkoistettu yhteiskunnalle. Sen minkä taakseen jättää niin sen edestään löytää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin pieni lapsi, joka ei edes ymmärrä tilannetta, ja roikkuu huomionkipeänä lahkeessa koko ajan kun leikkikaverit, isovanhemmat ja vanhempien huomio on muualla vaikka kuinka monetta päivää putkeen. Koitetaan parhaamme ja onhan meitä kuitenkin kaksi aikuista tässä.
Miksei sille pienelle lapselle suoda mitään huomiota sen jälkeen, kun työpäivä on ohi? Ette te nyt varmaan kaikki tee töitä kotoa käsin 24/7?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On yksi lapsi, sen kanssa nyt ollut kotona sen 2,5 vuotta. "Oma aika" jolloin lapsi on muualla on laskettavissa sormilla. Siis tunnit, koko tänä aikana. Ja ihan parastahan tämä on ollut, vietän aikaa lapseni kanssa oikein mielelläni. Ja ihmettelen miten jotkut ei jaksa katsella omiaan paria päivää, parhaimmillaan valitus alkaa tunneissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten olet ylipäätään tehnyt lapsia jos on noin hirveää olla heidän kanssaan? Ja miksi sanotte että he ovat parasta elämässänne kun selvästi eivät ole ja oikeasti haluaisitte vain omaa aikaa?
Tässä piti päivässä muuttua opettajaksi ja suunnitella aikataulut. Oletko itse kokeillut tehdä oman työn sivussa jotain toista työtä?
Kyse ei ole lasten kanssa olemisesta vaan siitä että opettamista ei kaikki lapset tällä hetkellä saa ollenkaan jos vanhemmat eivät ehdi tai pysty. Nimenomaan huoli niistä lapsista tässä on se asia.Kotiopetus ei kuulu tähän ketjuun, AP nimenomaan haluaa kommentteja niiltä, jotka eivät alkujaankaan jaksa omia pentujaan kotona.
Ei sitten käynyt mielessä että se saattaa suurelle osalle olla se miksi tämä on rankaa. Jos ei halua että kerrotaan mikä tilanne on niin älä kysy.
Minä en ole kysynyt yhtään mitään, naurattaa vain nämä äityleiden "on niin rankkaa, ei pysty" -vastaukset täällä. Ei kannata poikia, jos ei pysty pennuistaan huolehtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapsia. Kotiäiti olen ollut kunnes esikoinen meni esikouluun. Kolme lasta. Aina olen pitänyt lasten kanssa olosta. Nyt tosin jo teinejä ovat kaikki.
Kai sä nyt tajuat itsekin, että nyt on HIEMAN eri tilanne? Olen itsekin ollut kotiäitinä ja se oli mukavan rentoa. Sai käydä kaupassa milloin halusi, sai käydä jumpassa ja viedä lapset lapsiparkkiin, sai kutsua kavereita lapsineen kylään, käydä tapahtumissa, pääsi kirjastoon ja kerhoihin... EIKÄ tarvinnut samaan aikaan kotitöiden kanssa tehdä omia palkkatöitä ja opettaa koululaisia.
Tässä tulee viimein se totuus kotiäit*kkänä olemisesta. Rentoa, voi tehdä mitä tahansa milloin haluaa, jättää kakarat hoitoon vaikka lapsiparkkiin, käydä siellä ja täällä..
EI siis ollenkaan sitä p*skaa mitä monet mammat täällä yrittää esittää kotiäitiyden olevan.
Mutta nyt onkin vähän eri ääni kellossa, kun kaikki ulkopuoliset muksujen hoitajat on pois pelistä.
Hahahahaha.
Se kotiäiti kun ei tee töitä samalla. Jos et vielä tajunnut niin kirjoitin nyt tuon itsestään selvän lauseen tuohon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksamattomien joukossa on paljon niitä, joilla on erityislapsia. Itselläni autisti nyt kotiopetuksessa (olisi oikeutettu lähiopetukseen mutta erinäisistä syistä päätin pitää kotona), ja voin sanoa ettei tämä ole helppoa. Sen lisäksi etten ole mikään erityisopettaja tiedoiltani tai taidoiltani, olin jo ehtinyt viime vuosien aikana tottua siihen luksukseen että minulla oli päivisin pari tuntia omaa aikaa kun erityinen oli koulussa. Nyt ei ole; olen hänen kanssaan 24/7 kotona jumissa. Se parituntinen merkitsi jaksamiselleni yllättävän paljon.
Erityislasten kanssa ei aina tehdä tavallisia, kivoja juttuja. Tai jos tehdään, ne menevät päin helvettiä vaikkapa siksi että jokin asia, johon et voi mitenkään vaikuttaa, tapahtui. Autistille riittää, että kävellään hänen mielestään väärää reittiä viimeiset metrit kotiin, ja siinä onkin sitä raivarin paikka + jumitusta loppupäiväksi.
Koitetaan olla vähän inhimillisempiä toisillemme. Kukaan ei tiedä toisen tilannetta tarkkaan, ihmiset jaksavat eri tavoin. Lapsettomat tuntuvat vaativan äideiltä kovasti, kun haukkuvat herkästi, miksi?
No minulla on juurikin autistinen lapsi ja jumittamista on päivittäin. Mutta en minä silti hänestä halua eroon, hän on minun lapseni.
Onko parin tunnin tauko per arkipäivä sinusta "eroon haluamista"? Autisteja on monitasoisia, monella liitännäissairauksina mm. ylivilkkautta, Tourettea, erinäisiä ongelmia kehityksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahan ahneus. Niin että pärjättäisiin vähemmälläkin mutta ei voida tinkiä kalliista harrastuksista, ulkomaan matkailuista ja muista ylellisyyksistä kun lapsi on pieni ja tarvitsisi omia vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapsia. Kotiäiti olen ollut kunnes esikoinen meni esikouluun. Kolme lasta. Aina olen pitänyt lasten kanssa olosta. Nyt tosin jo teinejä ovat kaikki.
Kai sä nyt tajuat itsekin, että nyt on HIEMAN eri tilanne? Olen itsekin ollut kotiäitinä ja se oli mukavan rentoa. Sai käydä kaupassa milloin halusi, sai käydä jumpassa ja viedä lapset lapsiparkkiin, sai kutsua kavereita lapsineen kylään, käydä tapahtumissa, pääsi kirjastoon ja kerhoihin... EIKÄ tarvinnut samaan aikaan kotitöiden kanssa tehdä omia palkkatöitä ja opettaa koululaisia.
Tässä tulee viimein se totuus kotiäit*kkänä olemisesta. Rentoa, voi tehdä mitä tahansa milloin haluaa, jättää kakarat hoitoon vaikka lapsiparkkiin, käydä siellä ja täällä..
EI siis ollenkaan sitä p*skaa mitä monet mammat täällä yrittää esittää kotiäitiyden olevan.
Mutta nyt onkin vähän eri ääni kellossa, kun kaikki ulkopuoliset muksujen hoitajat on pois pelistä.
Hahahahaha.
Niin, meillä on varhaiskasvatuslaitos, jotta vanhemmat voivat mennä töihin. Meillä on myös koululaitos, jotta vanhempien ei tarvitse opettaa itse lapsiaan päivätyön ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulisi olevan ihanaa, kun kerrankin on aikaa olla oman lapsen kanssa. Olen äiti itsekin.
Juuri näin, ja minusta on ainakin!
Vierailija kirjoitti:
3 lasta ja jaksettava on. Totta kai se kysyy aikuiselta paljon mutta tilanne on nyt tämä eikä auta itku markkinoilla. Enkä kyllä suoraan sanottuna ymmärrä yhtään vanhempaa joka sanoo ettei kestä omia lapsiaan. En ollenkaan.
En ymmärrä minäkään. Meillä 2 lasta kahdessa vuodessa, olin kotiäitinä 5v, samalla 1 naapurin samanikäinen hoitolapsi arkipäivisin. En ajatellut sitä työnä, vaan elämäntapana.
Tein myös keikkatöitä hoitoalalla (aikuisten kanssa=vaihtelua arkeen) viikonloppuisin ja miehen loma-aikoina. Aika usein olin tietysti väsynyt, mutta "työtä" mitä rakastaa, siitä voi myös nauttia.
Toivon kaikkea hyvää väkisin kotiin pakotetuille vanhemmille, jotka joutuvat ihan itse hoitamaan, kasvattamaan ja opettamaan omia lapsiaan (kaikkien ns. tärkeämpien harrastusten ja projektien ohessa?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten olet ylipäätään tehnyt lapsia jos on noin hirveää olla heidän kanssaan? Ja miksi sanotte että he ovat parasta elämässänne kun selvästi eivät ole ja oikeasti haluaisitte vain omaa aikaa?
En tiedä ketkä valittaa, mutta on eri asia olla lasten kanssa kuin olla lasten kanssa tehdessään työtä. Vaikka heidän kanssaan ei olisi hirveää noin muuten, niin voi olla aika hirveää yrittää olla läsnä kolmelle lapselle ja laumalliselle skype-palaveeraajia yhtä aikaa. Aika harva on lapsia hankkiessaan ajatellut että sitoudunpa hoitamaan ja kouluttamaan heidät itse samalla kun molemmat vanhemmat tekevät täyttä työaikaa - se on aika haastava yhtälö.
Sitä paitsi ne lapset ei ole ihanimmillaan silloin kun heiltä on viety kaverit ja vapaus, ja silloin saattaa jossain perheissä olla himpun rankempi vaihe.
Minä hain saikkua, nyt saa kun sanoo että kurkku kipeä. Olen voinut tämän viikon keskittyä lapsiini. Joo voi jotain toista ottaa päähän kun töissä kiire mutta eikö tämä ollut poikkeustilanne johon kaikkien pitää sopeutua. Etätöihinkin saa sairaslomaa.
Juuri noinhan äitylit muutenkin toimii, tässä tilanteessa se vaan tulee selvemmin esiin ja korostuu. Toivottavasti saat potkut.
Keskityn nyt niihin lapsiini ja olemaan heidän kanssaan. Eikö nyt saanutkaan tehdä niin? Poikkeustilanne ja opettele sopeutumaan, niin me muutkin tehdään.
Vierailija kirjoitti:
On yksi lapsi, sen kanssa nyt ollut kotona sen 2,5 vuotta. "Oma aika" jolloin lapsi on muualla on laskettavissa sormilla. Siis tunnit, koko tänä aikana. Ja ihan parastahan tämä on ollut, vietän aikaa lapseni kanssa oikein mielelläni. Ja ihmettelen miten jotkut ei jaksa katsella omiaan paria päivää, parhaimmillaan valitus alkaa tunneissa.
Ja opetat koululaista samalla ja teet etänä töitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi olevan ihanaa, kun kerrankin on aikaa olla oman lapsen kanssa. Olen äiti itsekin.
Sitä aikaa kun vaan ei ole kun pitää töitä tehdä ja illat opettaa lasta.
No eikö sekin ole sitä lapsen kanssa olemista?
Vierailija kirjoitti:
Kun lasten kasvatuksen ulkoistaa ihan muille kuin itselle eikä ole mitään äkkyysosamäärää niin peli on aika menetetty.
Jos olisin lapsia tehnyt niin olisin kasvattanut ne itse ja ollut läsnä oleva vanhempi eikä joku kännykkän tai tietokoneen orja silloin kuin lapsi tarvitsee aikuista. Minulle olisi ollut lapsi tarpeen vaatiessa ainoa harrastus ja kaikki muut heivattu tulevaisuuteen.
Joo ei jaksa, ei varmasti jaksa jos se lapsi on vain siinä sivu tuotteena mennyt ja heivattu koko ajan hoitajalta toiselle päästäkseen mahdollisimman paljon eroon siitä.
Mistä se johtuu lasten koko ajan lisäntyneet mielenterveysongelmat. Siitä kun niillä ei ei ole läsnä olevia vanhempia ja varhain hoito ulkoistettu yhteiskunnalle. Sen minkä taakseen jättää niin sen edestään löytää.
:D "Minäminäminä olisin näin tehnyt ja hoitanut, mutta enpäs tehnytkään." Vau. Tuletko seuraavaksi neuvomaan, miten pääministerin kuuluu hoitaa työnsä? Kun tuo lastenkasvatuskin onnistuu etänä noin hienosti. ;)
Alue: Aihe vapaa
Kovin moni valittaa, että lapset (monikossa) hyppivät seinille, kun eivät saa nähdä kavereita (koulujen sulkemisesta on kaksi päivää). Tässäkö nyt näkyy lopputulos, kun isommat sisarukset on viety päiväkotiin, jotta vanhempi on saanut rauhassa keskittyä vauvaan, ei sisaruksille ole kehittynyt sellaista suhdetta, että heistä olisi kavereiksi toisilleen?