Yle Uutiset: Vanhemmat eivät enää jaksa lapsiaan kotona etäopiskelemassa, nyt haluavat heidät takaisin kouluun

Suhteellisuuden tajua. Tilanne haastaa kaikkia.

Jotenkin tätä ketjua lukemalla tulee sellainen olo, että porukka mieluummin joutuisi hengityskoneeseen tai kuolisi, kuin jaksaisi vaivaa omista lapsistaan. Ja samalla ajattelevat, että muille se heidän lasten kanssa olo toki olisi vain ilo.

Huoh teitä. Nyt on poikkeustila - ei mukavuuden ja helppouden optimointi.

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla ettei kouluun mennä ennen syksyä. Miettikääpä sitä. Tulee tuskainen kevät ja kesä.

Minusta on hienoa, että vihdoinkin vanhemmat ja lapset voivat rauhassa tutustua toisiinsa! Lue: nyt on pakko, ei enää voi paeta.

Vierailija kirjoitti:

Tämäpä se, vanhemmat eivät edes itse kestä omia lapsiaan. Toki ennen tätä haukuttiin opettajaa, kun ei lauman kullannuppuja kanssa pärjää. Vanhemmat eivät pärjää edes omansa kanssa. Ja päälle ihmetellään äitipuolia, kun ne ei palvo toisten lapsia. Jos nyt joku edes ne omat jaksaisi.

Eihän omien lasten kanssa ole tarvinnutkaan pärjätä, päiväkodin tädit ovat heidät hoitaneet ja kasvattaneet liki vauvasta saakka kouluikään asti. Nyt yhtäkkiä nämä vanhemmat JOUTUVAT olemaan jopa päivät päästään omien lastensa kanssa!! Mikä rangaistus! Eihän sellaista kestä kukaan! Eikö ole mitään paikkaa, mihin heidät veisi, tai joku tulisi kaveriksi, että saisi olla helpommalla?

Opettajia käy sääli - opettavat niitä, joilla vielä lähiopetusta on, koettavat samalla opettaa (jos ehtivät) etänä edes jotenkin... eli tekevät tuplatyötä. Ja vanhemmat vaan valittaa kun eivät osaa edes alakoululaista auttaa koulutöissä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan käsittämättömiä kommentteja täällä. Ihan oikeasti, on ihan erilaista onko siellä kotiopetuksessa ekaluokkalainen vai lukiolainen. Ja myös se, että pitääkö itse tehdä samalla töitä vai oletko kokopäivän käytettävissä lasten opetukseen ja hoitoon.

Kyllä, mulla on kolme lasta kotona. Tekevät ihan itsenäisesti hommansa, nuorimman kohdalla tarkistan, että varmasti kaikki tehty. Itse teen samalla etänä täyttä työpäivää ja pelkästään se ruuanlaitto (vaikka kuinka teen illalla valmiiksi) vie ylimääräistä aikaa.

Ystävälläni on eka- ja kolmosluokkalaiset kotona. Ekaluokkalainen ei käytännössä pysty tekemään mitään itsenäisesti, kolmasluokkalainen jotain. Eli ystäväni käyttää joka aamusta vähintään kolme tuntia, että lapset saavat koulun tehtyä. Sen jälkeen etänä omat kahdeksan tuntia, joka keskeytyy vähän väliä siihen että tarvitaan ruokaa, on tylsää, täytyy auttaa jonkun asian kanssa. Siis sitä ihan normaalia elämää MUTTA KUN SE TYÖ PITÄÄ TEHDÄ MYÖS!

Ellei lapsi selviydy ja vanhemmalla etätyö niin antaa leikkiä ja välillä lukea kirjaa jos osaa. Paneutuu sitten koulutehtäviin kun omat työt tehty.

Vierailija kirjoitti:

Suhteellisuuden tajua. Tilanne haastaa kaikkia.

Jotenkin tätä ketjua lukemalla tulee sellainen olo, että porukka mieluummin joutuisi hengityskoneeseen tai kuolisi, kuin jaksaisi vaivaa omista lapsistaan. Ja samalla ajattelevat, että muille se heidän lasten kanssa olo toki olisi vain ilo.

Huoh teitä. Nyt on poikkeustila - ei mukavuuden ja helppouden optimointi.

Siis tämän ketjun irvailijat antavat tuollaisen kuvan. Vanhemmat varmasti toivovat, että saisivat tehdä työnsä rauhassa, ei muuta. Etkö itse toivo, vai tiedätkö mitä työnteko ylipäätään tarkoittaa?

Suurin osa vanhemmista varmasti mielellään puuhastelisi lasten kanssa kaikkea, jos ei olisi omat työtkin tehtävänä. Itse tykkään käydä koulujuttujakin lasten kanssa läpi. Mutta nyt on vielä 2-vuotias ja etätyöt lisänä. Uskotko, ettei kaikkeen tähän kykene keskittymään yhtäaikaa ja se stressaaa. Miksei tätä saa sanoa ääneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteellisuuden tajua. Tilanne haastaa kaikkia.

Jotenkin tätä ketjua lukemalla tulee sellainen olo, että porukka mieluummin joutuisi hengityskoneeseen tai kuolisi, kuin jaksaisi vaivaa omista lapsistaan. Ja samalla ajattelevat, että muille se heidän lasten kanssa olo toki olisi vain ilo.

Huoh teitä. Nyt on poikkeustila - ei mukavuuden ja helppouden optimointi.

Siis tämän ketjun irvailijat antavat tuollaisen kuvan. Vanhemmat varmasti toivovat, että saisivat tehdä työnsä rauhassa, ei muuta. Etkö itse toivo, vai tiedätkö mitä työnteko ylipäätään tarkoittaa?

Suurin osa vanhemmista varmasti mielellään puuhastelisi lasten kanssa kaikkea, jos ei olisi omat työtkin tehtävänä. Itse tykkään käydä koulujuttujakin lasten kanssa läpi. Mutta nyt on vielä 2-vuotias ja etätyöt lisänä. Uskotko, ettei kaikkeen tähän kykene keskittymään yhtäaikaa ja se stressaaa. Miksei tätä saa sanoa ääneen?

Tietenkin haastaa ja äitinä tiedän, millaista on olo lasten kanssa - useammankin. Ja töitäkin olen aina tehnyt, myös etä ja hyvinkin vaativia. En silti ymmärrä, että kun on kyse poikkeusolosta - vähän kuin eräänlaisesta sodasta - että miten se voi rasittaa, jos hieman haastaa ja ei olekaan mukavasti sujuvaa. Tämä ei ole kenellekään kivaa, mutta ihmiskunta on pärjännyt pahemmassakin.

Pääministerimme näyttää itse kermaperseille mallia. Eihän hänkään jaksa 2-vuotiasta tytärtään kun hinkui pääministerin pallille ja nyt haastattelussa kertoo, että ei ehdi tytärtään nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteellisuuden tajua. Tilanne haastaa kaikkia.

Jotenkin tätä ketjua lukemalla tulee sellainen olo, että porukka mieluummin joutuisi hengityskoneeseen tai kuolisi, kuin jaksaisi vaivaa omista lapsistaan. Ja samalla ajattelevat, että muille se heidän lasten kanssa olo toki olisi vain ilo.

Huoh teitä. Nyt on poikkeustila - ei mukavuuden ja helppouden optimointi.

Siis tämän ketjun irvailijat antavat tuollaisen kuvan. Vanhemmat varmasti toivovat, että saisivat tehdä työnsä rauhassa, ei muuta. Etkö itse toivo, vai tiedätkö mitä työnteko ylipäätään tarkoittaa?

Suurin osa vanhemmista varmasti mielellään puuhastelisi lasten kanssa kaikkea, jos ei olisi omat työtkin tehtävänä. Itse tykkään käydä koulujuttujakin lasten kanssa läpi. Mutta nyt on vielä 2-vuotias ja etätyöt lisänä. Uskotko, ettei kaikkeen tähän kykene keskittymään yhtäaikaa ja se stressaaa. Miksei tätä saa sanoa ääneen?

Juu, kivaa olisi rauhassa puuhastella oman lapsen kanssa. Jos suvustasi löytyy vielä sotaveteraaneja tai kotirintaman naisia, niin kysäsepä heiltä stressistä. Saatat yllättyä. Oma lapsi ja etätyö ei vielä sitä ole. Tietenkin haastaa, eikä ole sujuvaa sekä ison osan työstä (minkä voi) joutuu tekemään öisin. Mutta tässäkin pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteellisuuden tajua. Tilanne haastaa kaikkia.

Jotenkin tätä ketjua lukemalla tulee sellainen olo, että porukka mieluummin joutuisi hengityskoneeseen tai kuolisi, kuin jaksaisi vaivaa omista lapsistaan. Ja samalla ajattelevat, että muille se heidän lasten kanssa olo toki olisi vain ilo.

Huoh teitä. Nyt on poikkeustila - ei mukavuuden ja helppouden optimointi.

Siis tämän ketjun irvailijat antavat tuollaisen kuvan. Vanhemmat varmasti toivovat, että saisivat tehdä työnsä rauhassa, ei muuta. Etkö itse toivo, vai tiedätkö mitä työnteko ylipäätään tarkoittaa?

Suurin osa vanhemmista varmasti mielellään puuhastelisi lasten kanssa kaikkea, jos ei olisi omat työtkin tehtävänä. Itse tykkään käydä koulujuttujakin lasten kanssa läpi. Mutta nyt on vielä 2-vuotias ja etätyöt lisänä. Uskotko, ettei kaikkeen tähän kykene keskittymään yhtäaikaa ja se stressaaa. Miksei tätä saa sanoa ääneen?

Nyt ei ole se hetki, kun kaiken pitäisi olla mukavaa puuhastelua.

Ei mulla muuta.

Vierailija kirjoitti:

Uusavuttomat vanhemmat taas asialla.

Etätöiden tekeminen on itse asiassa käytännössä todella hankalaa, jos on pieniä lapsia vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vain 2. luokkalainen kotona ja nyt pärjätty hyvin kun 2 aikuista etätöissä. Minulla työt ei nyt täydellä painolla joten ehdin myös ohjata kouluhommissa, mutta ollut hiljainen viikko. Opettaja on 10+, yhteydenpito todella hyvää.

Mutta ensi viikolla en saa enää olla etätöissä, vaan pitää palata työpaikalle. Mies kotona, mutta hänellä työ niin kiirettä että saa nähdä saako edes lounaan ajallaan pöytään. Voi olla että pitää välillä viedä lapsi kouluun (saadaan viedä, ollaan kriittisellä aloilla) jotta oppiminen etenee, mutta haluttaisiin välttää.

Voi kun voisin aina olla etätöissä! Kotona on ihanaa ja multitasking onnistuu.

Ruoka tehdään edellisenä päivänä valmiiksi, kakkosluokkalainen osaa käyttää mikroa. Voi laittaa puhelimen hälyttämään, kun on ruoka-aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteellisuuden tajua. Tilanne haastaa kaikkia.

Jotenkin tätä ketjua lukemalla tulee sellainen olo, että porukka mieluummin joutuisi hengityskoneeseen tai kuolisi, kuin jaksaisi vaivaa omista lapsistaan. Ja samalla ajattelevat, että muille se heidän lasten kanssa olo toki olisi vain ilo.

Huoh teitä. Nyt on poikkeustila - ei mukavuuden ja helppouden optimointi.

Siis tämän ketjun irvailijat antavat tuollaisen kuvan. Vanhemmat varmasti toivovat, että saisivat tehdä työnsä rauhassa, ei muuta. Etkö itse toivo, vai tiedätkö mitä työnteko ylipäätään tarkoittaa?

Suurin osa vanhemmista varmasti mielellään puuhastelisi lasten kanssa kaikkea, jos ei olisi omat työtkin tehtävänä. Itse tykkään käydä koulujuttujakin lasten kanssa läpi. Mutta nyt on vielä 2-vuotias ja etätyöt lisänä. Uskotko, ettei kaikkeen tähän kykene keskittymään yhtäaikaa ja se stressaaa. Miksei tätä saa sanoa ääneen?

Kun on lapsia hankkinut, niin ei aina voi tehdä töitään RAUHASSA. Lasten kanssa on joustettava, ellei veitä tuuppaa jonkun toisen hoidettavaksi, et itse saisi RAUHASSA keskittyä hommiinsa. Just.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteellisuuden tajua. Tilanne haastaa kaikkia.

Jotenkin tätä ketjua lukemalla tulee sellainen olo, että porukka mieluummin joutuisi hengityskoneeseen tai kuolisi, kuin jaksaisi vaivaa omista lapsistaan. Ja samalla ajattelevat, että muille se heidän lasten kanssa olo toki olisi vain ilo.

Huoh teitä. Nyt on poikkeustila - ei mukavuuden ja helppouden optimointi.

Siis tämän ketjun irvailijat antavat tuollaisen kuvan. Vanhemmat varmasti toivovat, että saisivat tehdä työnsä rauhassa, ei muuta. Etkö itse toivo, vai tiedätkö mitä työnteko ylipäätään tarkoittaa?

Suurin osa vanhemmista varmasti mielellään puuhastelisi lasten kanssa kaikkea, jos ei olisi omat työtkin tehtävänä. Itse tykkään käydä koulujuttujakin lasten kanssa läpi. Mutta nyt on vielä 2-vuotias ja etätyöt lisänä. Uskotko, ettei kaikkeen tähän kykene keskittymään yhtäaikaa ja se stressaaa. Miksei tätä saa sanoa ääneen?

Kun on lapsia hankkinut, niin ei aina voi tehdä töitään RAUHASSA. Lasten kanssa on joustettava, ellei veitä tuuppaa jonkun toisen hoidettavaksi, et itse saisi RAUHASSA keskittyä hommiinsa. Just.

Multitask-48-tuntia-vuorokaudessa-jumala on puhunut. Tai sitten olet vain joku vähä-älyinen urpo, jolla on sosiaalista verkkoa paljon apuna mutta ei myönnä sitä oman päänsä sisällä kun kirjoittelee tänne. Senkus. Ei kiinnosta. Myötätuntoni menee sille jolle kommentoit.

Mitvit. Mulla on ainakin hyvä fiilis, kun lapset ovat kotona turvassa. Olen parhaani mukaan auttanut heitä koulujutuissa ja opettanut eri aineita. Lapsesta saakka haaveeni on ollut opettaja, mutta päädyinkin tekemään jotain muuta, joten nyt saan toteuttaa haavettani 😊 samalla opettajan kuorma helpottuu, kun itsekin kantaa kortensa kekoon.

Vanhemmat voisivat nyt todella haastaa itsensä myös kasvattajina ja panostaa lapsensa ja nuorensa koulunkäyntiin. Voisi samalla opettajien arvostus nousta, kun tajuavat, millaista homma todellisuudessa on.

Taitaa riippua monesta asiasta, miten kotikoulu sujuu. Meillä on 4 lasta, nuorin 5 v., vanhin 13 v. Tällä vanhimmalla joka opettaja laittaa eri kautta tehtävät (teams, pedanet, wilma). Jopa wilmassa on 2 tapaa merkitä: viesti tai kyseisen päivän työjärjestys. Tehtävissä on ihmeellisiä palautusaikoja; osa pitää tehdä samana päivänä, osassa iso kokonaisuus moneksi viikoksi. Nuo isot kokonaisuudet pitää vieläpä tehdä ryhmätöinä. Niillä on jokin keskustelualusta, jota käyttävät. On sekavaa! Torstaina oli reaaliaikainen koe, johon puolet eivät päässeet kirjautumaan.

Mutta meidän 8-vuotiaalla taas sujuu kotikoulu tosi hyvin. Tehtävät tulee selkeästi aamulla kyseiselle päivälle ja käytössä on kirjat ja vihkot, kuten koulussakin olisi. Fiksu ope on jättänyt pois kaikki ryhmätyöt ja monialaiset kokonaisuudet, koska kotona pitää olla selkeää.

Poika 10 v. ei ole koulusta kiinnostunut. Vetkuttaa tuntikausia tehtäviä tuijotellen ja kynää pureskellen. Hänen päässään pyörii pikemminkin, kuollaanko me kaikki tähän koronaan. Hän kokee maailmantuskaa.

Ja nuorimmainen on kotihoidossa myös Koronan takia. Minulla on etätyö, jossa joudun myös olemaan paljon puhelimessa ja osallistumaan kokouksiin. Eilen olin ainakin 6 tuntia päivän aikana puhelimessa. Että opeta siinä sitten koululaiselle matikkaa ja laita ruokaa (no oikeasti mennään valmisruuilla lounaat). Kyllä eilen alkoi jo ottaa päähän tuon vanhimman sekavat koulusysteemit.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat voisivat nyt todella haastaa itsensä myös kasvattajina ja panostaa lapsensa ja nuorensa koulunkäyntiin. Voisi samalla opettajien arvostus nousta, kun tajuavat, millaista homma todellisuudessa on.

Eli mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Vai heitteletkö vain hienoja sanoja ilmaan kauniin Hollywood-musiikin saattelemana?

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat voisivat nyt todella haastaa itsensä myös kasvattajina ja panostaa lapsensa ja nuorensa koulunkäyntiin. Voisi samalla opettajien arvostus nousta, kun tajuavat, millaista homma todellisuudessa on.

Niin voisivat, mutta vanhemmilla on myös omat työt. Osalla meistä korona aiheuttaa lisää töitä, ei suinkaan vähennä työtehtävien määrää.

Olen opettaja ja teen etäopetusta tällä hetkellä. Olisi tosi ihanaa käyttää jotakin verkko-opetusalustaa, mutta kunta ei ole satsannut näihin asioihin. Ei ole muuta kuin Wilma. Ei Pedanet-tunnuksia, ei o365-tilejä, ei mitään. Nyt Visma ilmoitti, että Wilma-viestittelyä pitää vähentää. Yritä siinä sitten neuvoa ketään, edes sen Wilman kautta.