Lue keskustelun säännöt.
Lasten etäopiskelu on vanhemman kidutusta
18.03.2020 |
Vasta yksi päivä takana kotikoulua ja mä olen aivan poikki. Olen laitoshuoltaja ja en siis etätöitä tee. Kotona on nyt kaksi erityislapsta kahdestaan, 4 luokkalainen ja 7 luokkalainen. Adhd ja oppimisvaikeuksia mutta normaalilla luokalla ovat ja siis samat tehtävät saavat kun kaikki muutkin. Vaikka kuinka ohjeistan ja soittelen ja aikataulutan, nämä nukkuu ja pelaa sen ajan kun olen töissä, kerrankin kun siihen pystyvät! Nyt sitten illat menee kaikki työpäivän jälkeen siihen kun ensin kiireellä teen ruokaa ja sitten käydään tehtävien kimppuun, tänään oli 7 luokkalaisella 7 eri aineesta tehtäviä ja nelosella kolmesta. Seiskalainen vaatii kokoaikaisen vieressäolon et saa mitään tehdyksi, rutiinien rikkoutuminen sotkee täysin.
Miten tätä voi jaksaa kuukauden ehkä ylikin? Millä mä saan nuo lapset selviytymään tehvistään ilman että jäävät luokalleen ja ilman että oon ite suljetulla.
Kyllä, vanhemman velvollisuus huolehtia että hommat tulee tehdyksi. Kyllä, varmasti monella onnistuu suit sait vaan kun on ihanat täydelliset reippaat lapset. Meillä näin ei ole.
Kommentit (65)
Meilläkin on kotona lapsi joka varmasti vaan pelaisi jos voisi. Mutta kun järjestin niin ettei voi. Pleikka on lukkojan takana ja samoin älypuhelin. Lapselle annoin vanhan yksinkertaisen puhelimen että voimme soitella kun olen töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähiopetukseen. Adhd-lapsella on varmasti tehostetun tuen päätös ja on näin oikeutettu lähiopetukseen. Soita koulun rehtorille ja kysy siitä. Meidän kunnassamme lähiopetukseen pääsee, jos on tukea vaativa oppilas ja vanhempi sitä pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Lähiopetukseen. Adhd-lapsella on varmasti tehostetun tuen päätös ja on näin oikeutettu lähiopetukseen. Soita koulun rehtorille ja kysy siitä. Meidän kunnassamme lähiopetukseen pääsee, jos on tukea vaativa oppilas ja vanhempi sitä pyytää.
Kyse oli ykköskolmosista joilla erityisentuen päätös joka on astetta enemmän tukea tarvitseville.
Meillä on rauhallista. lapsi saa tehtävät ja tekee ne. Etenee lukujärjestyksen mukaan. Autan tarvittaessa. Opettajatkin saisi hieman löysätä. Voi laittaa ihan ne normaalit kotitehtävät ja se riittää näin poikkeusoloissa. Itse en ainakaan muista mitään kouluopetuksesta koska se opetus ei ole mitenkään tärkeää, joten sitä ei pidä yrittää replikoida kotiin. Minulla oli aina parhaimmat numerot aineista missä en suorittanut lainkaan tuntiopiskelua. Keskimäärin 3 numeroa parempi tuli kun tein kotona. Koulupäiviin sisältyy todella paljon täysin epäolennaista huuhaata jolla ei tee mitään ja tehotonta mieleenpainumatonta puuhastelua jonka tarkoitus on lähinnä väsyttää nuori tai lapsi. Antaa läksyt ja opiskelija lukee ne samat jutut jotka opettaja normaalioloissa monotonisesti lukisi luokan edessä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ehkä nyt alatte kunnioittamaan opettajien työtä.
Mitä työtä se opettaja nyt tekee? Ei opettajalta riitä, että laittaa wilmaan tehtävät ja ei tee muuta. Opettajalle maksetaan edelleen palkkaa ja hänen tulisi etänä opettaa niitä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsi 6lklla ja heidän pitää viimeistään 9.15 kuitata opeille itsensä paikalla olevaksi. Ope on paikalla chatin ja puhelimen välityksellä klo.15 saakka ja silloin pitää lähettää opeille raportti päivästä, ns.päiväkirja. Eli kaikki koulutehtävät pitää olla tehty tuohon klo.15 mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi 6lklla ja heidän pitää viimeistään 9.15 kuitata opeille itsensä paikalla olevaksi. Ope on paikalla chatin ja puhelimen välityksellä klo.15 saakka ja silloin pitää lähettää opeille raportti päivästä, ns.päiväkirja. Eli kaikki koulutehtävät pitää olla tehty tuohon klo.15 mennessä.
Ohjeena myös ensin syödä aamupala ja pukea päivävaatteet, eli pidetään rutiinit päällä. Ei olla lomalla vaan etäopetuksessa!
Tehtäviä ei ole tuohon koko 9-15 ajaksi vaan siinä voi välissä pitää taukoja ja tehdä tehtäviä omassa tahdissa, mutta niitä ei ole tarkoitus tehdä illalla eikä minun tarvitse niihin puuttua vaan opettaja on sitä varten!
Toki erityislaöset on asia erikseen, siitä einkokemusta. Mutta suurinosa on tavallisia lapsia. Näyttää nyt siltä, että moni opettaja on vaan vetänyt mutkat suoriksi ja syö vastuun kotiin vaikka se on opettajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän OT mutta mun tekisi mieli murtua.
Olen mielenterveyskuntoutuja, sekä yhden erityislapsen (autismi ym.) ja yhden "taviksen" äiti. Toistaiseksi molemmat ovat olleet päivät tahoillaan koulussa, joten olen jaksanut kohtalaisesti arkea + olen päässyt aina tarpeen mukaan juttelemaan mielenterveyshoitajalle. Sitten iski korona, ja poikkeusolosuhteet.
Mies lomautettiin. Lapset ovat kotona, autistilta puuttuu omatoiminnanohjaus eli jos hänen haluaa opiskelevan, pitää käytännössä istua vieressä ja jankata samaa asiaa + käyttää erilaisia tukitoimia että hän ymmärtää. Tavis suoriutuu koulusta hyvin, mutta on vielä aika pieni ja siten myös vaatii enemmän hoivaa ja läsnäoloa päivän aikana. Autisti alkaa helposti kiusaamaan tätä tavista, joten koko ajan pitäisi keksiä ainakin autistille tekemistä ettei tee kaikkia hulluksi käytöksellään. Nyt kun kaikki mahdolliset paikat on suljettu ja harrastukset tauolla, se ei aina ole niin yksinkertaista!
Lomautuksen takia rahat on tiukilla, käytettiin juuri viimeiset säästöt autoremonttiin viime kuussa ja nyt voi olla ettei ole varaa pitää sitä autoa kumminkaan. Pitää myös muuttaa halvempaan asuntoon, vaikka asutaan nytkin niin edullisesti kuin mahdollista. Lapset ovat päivät kotona joten ruokaa kuluu, eikä koko ajan voi pelkästään keittää puuroa tai vääntää makaronilaatikkoa tms. halpaa.
Sitten vielä oma mielenterveyteni. Se on nojannut siihen, että olen syönyt lääkkeeni, saanut olla päivät pääsääntöisesti yksinäni rauhassa ja päässyt tarvittaessa juttelemaan sille hoitajalle. No, nyt tilanne on se, että lääkkeet maksavat eli olen alkanut syömään niitä vain joka toinen päivä (vaikuttaa vointiin mutta pakko), lapset ovat käytännössä koko ajan kotona eli en saa olla hetkeäkään rauhassa + hoitajalle ei varmastikaan pääse akuutin kriisin aikana. Mieheni tekee parhaansa tukiakseen minua, mutta on itsekin stressaantunut työtilanteestaan eikä hänkään ihmeisiin pysty pienellä rahalla.
Joo, ymmärrän kyllä että nyt ollaan poikkeustilanteessa ja "kaikkien on joustettava". Mutta en usko olevani yksin vastaavanlaisessa tilanteessa, ja oli ihan pakko purkaa jonnekin. Kiitos ja anteeksi.
Jaksamisia ap:lle todella, ymmärrän tilanteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tyttö taas teki itselleen lukujärjestyksen ja seuraa sitä. Myös välitunnit pidetään ja ruokatunti
Vierailija kirjoitti:
Vähän OT mutta mun tekisi mieli murtua.
Olen mielenterveyskuntoutuja, sekä yhden erityislapsen (autismi ym.) ja yhden "taviksen" äiti. Toistaiseksi molemmat ovat olleet päivät tahoillaan koulussa, joten olen jaksanut kohtalaisesti arkea + olen päässyt aina tarpeen mukaan juttelemaan mielenterveyshoitajalle. Sitten iski korona, ja poikkeusolosuhteet.
Mies lomautettiin. Lapset ovat kotona, autistilta puuttuu omatoiminnanohjaus eli jos hänen haluaa opiskelevan, pitää käytännössä istua vieressä ja jankata samaa asiaa + käyttää erilaisia tukitoimia että hän ymmärtää. Tavis suoriutuu koulusta hyvin, mutta on vielä aika pieni ja siten myös vaatii enemmän hoivaa ja läsnäoloa päivän aikana. Autisti alkaa helposti kiusaamaan tätä tavista, joten koko ajan pitäisi keksiä ainakin autistille tekemistä ettei tee kaikkia hulluksi käytöksellään. Nyt kun kaikki mahdolliset paikat on suljettu ja harrastukset tauolla, se ei aina ole niin yksinkertaista!
Lomautuksen takia rahat on tiukilla, käytettiin juuri viimeiset säästöt autoremonttiin viime kuussa ja nyt voi olla ettei ole varaa pitää sitä autoa kumminkaan. Pitää myös muuttaa halvempaan asuntoon, vaikka asutaan nytkin niin edullisesti kuin mahdollista. Lapset ovat päivät kotona joten ruokaa kuluu, eikä koko ajan voi pelkästään keittää puuroa tai vääntää makaronilaatikkoa tms. halpaa.
Sitten vielä oma mielenterveyteni. Se on nojannut siihen, että olen syönyt lääkkeeni, saanut olla päivät pääsääntöisesti yksinäni rauhassa ja päässyt tarvittaessa juttelemaan sille hoitajalle. No, nyt tilanne on se, että lääkkeet maksavat eli olen alkanut syömään niitä vain joka toinen päivä (vaikuttaa vointiin mutta pakko), lapset ovat käytännössä koko ajan kotona eli en saa olla hetkeäkään rauhassa + hoitajalle ei varmastikaan pääse akuutin kriisin aikana. Mieheni tekee parhaansa tukiakseen minua, mutta on itsekin stressaantunut työtilanteestaan eikä hänkään ihmeisiin pysty pienellä rahalla.
Joo, ymmärrän kyllä että nyt ollaan poikkeustilanteessa ja "kaikkien on joustettava". Mutta en usko olevani yksin vastaavanlaisessa tilanteessa, ja oli ihan pakko purkaa jonnekin. Kiitos ja anteeksi.
Asenne ratkaisee. Minä en jaksa, Minä tarvitset, Ne muut ovat hankalia ja taakka.
Nyt ei auta narina, vaan pitää jaksaa ja miettiä ensi vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ollut koko talven pojan kanssa käden vääntöä koulun kanssa, eilen ensimmäinen päivä etäopiskelua, opettaja laittaa vilmaan tehtävät ja opettajan numeron joka päivystää puhelinta jos tulee ongelmia.
No lapsi sitten valitti koko päivän äidille, väsyttää, ei osaa, ei ymmärrä ja illalla kun menin töistä kotiin oli vielä tehtävät tekemättä ja poika soittelee kavereille ja on lähdössä jonnekin.
Vihelsin pelin poikki ja poika tekemään tehtäviä.
Vit*u että vi*uttaa kun akka on saikulla eikä saa edes koulu tehtäviä pojan kanssa hoidettua, mun pitää vielä illalla käydä kaikki läpi töiden jälkeen ja kuunnella molempien valitusta.
Nyt on kaikki vehkeet kanissa ja yhtään mitään ei tehdä muuta ennen kuin kaikki koulutehtävät on hoidettu.
Saa nähdä kauan menee että tajuavat miten asiat on nyt hoidettava.
Ja kaikkille tiedoksi, poika on normaali tavallista koulua käyvä ilman mitään diagnoseja, kaikki muu kuin koulunkäynti vaan kiinnostaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo eilen meni ihan hyvin, tänään lapsilla paljon enemmän tarvetta tuelle. Voi vain arvata miten omat työt etenee.
Vierailija kirjoitti:
Vähän OT mutta mun tekisi mieli murtua.
Olen mielenterveyskuntoutuja, sekä yhden erityislapsen (autismi ym.) ja yhden "taviksen" äiti. Toistaiseksi molemmat ovat olleet päivät tahoillaan koulussa, joten olen jaksanut kohtalaisesti arkea + olen päässyt aina tarpeen mukaan juttelemaan mielenterveyshoitajalle. Sitten iski korona, ja poikkeusolosuhteet.
Mies lomautettiin. Lapset ovat kotona, autistilta puuttuu omatoiminnanohjaus eli jos hänen haluaa opiskelevan, pitää käytännössä istua vieressä ja jankata samaa asiaa + käyttää erilaisia tukitoimia että hän ymmärtää. Tavis suoriutuu koulusta hyvin, mutta on vielä aika pieni ja siten myös vaatii enemmän hoivaa ja läsnäoloa päivän aikana. Autisti alkaa helposti kiusaamaan tätä tavista, joten koko ajan pitäisi keksiä ainakin autistille tekemistä ettei tee kaikkia hulluksi käytöksellään. Nyt kun kaikki mahdolliset paikat on suljettu ja harrastukset tauolla, se ei aina ole niin yksinkertaista!
Lomautuksen takia rahat on tiukilla, käytettiin juuri viimeiset säästöt autoremonttiin viime kuussa ja nyt voi olla ettei ole varaa pitää sitä autoa kumminkaan. Pitää myös muuttaa halvempaan asuntoon, vaikka asutaan nytkin niin edullisesti kuin mahdollista. Lapset ovat päivät kotona joten ruokaa kuluu, eikä koko ajan voi pelkästään keittää puuroa tai vääntää makaronilaatikkoa tms. halpaa.
Sitten vielä oma mielenterveyteni. Se on nojannut siihen, että olen syönyt lääkkeeni, saanut olla päivät pääsääntöisesti yksinäni rauhassa ja päässyt tarvittaessa juttelemaan sille hoitajalle. No, nyt tilanne on se, että lääkkeet maksavat eli olen alkanut syömään niitä vain joka toinen päivä (vaikuttaa vointiin mutta pakko), lapset ovat käytännössä koko ajan kotona eli en saa olla hetkeäkään rauhassa + hoitajalle ei varmastikaan pääse akuutin kriisin aikana. Mieheni tekee parhaansa tukiakseen minua, mutta on itsekin stressaantunut työtilanteestaan eikä hänkään ihmeisiin pysty pienellä rahalla.
Joo, ymmärrän kyllä että nyt ollaan poikkeustilanteessa ja "kaikkien on joustettava". Mutta en usko olevani yksin vastaavanlaisessa tilanteessa, ja oli ihan pakko purkaa jonnekin. Kiitos ja anteeksi.
Laitat auton seisontaan, pennut päivällä lähimpään kouluun syömään ja sille ei voi mitäön että aapeella on päässä vikaa, miehien pitäisi ehdottomasti kiertää kaukaa kaikki naiset joilla ei pää ole kunnossa.
Anteeksi vaan sulle, mutta niin se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän OT mutta mun tekisi mieli murtua.
Olen mielenterveyskuntoutuja, sekä yhden erityislapsen (autismi ym.) ja yhden "taviksen" äiti. Toistaiseksi molemmat ovat olleet päivät tahoillaan koulussa, joten olen jaksanut kohtalaisesti arkea + olen päässyt aina tarpeen mukaan juttelemaan mielenterveyshoitajalle. Sitten iski korona, ja poikkeusolosuhteet.
Mies lomautettiin. Lapset ovat kotona, autistilta puuttuu omatoiminnanohjaus eli jos hänen haluaa opiskelevan, pitää käytännössä istua vieressä ja jankata samaa asiaa + käyttää erilaisia tukitoimia että hän ymmärtää. Tavis suoriutuu koulusta hyvin, mutta on vielä aika pieni ja siten myös vaatii enemmän hoivaa ja läsnäoloa päivän aikana. Autisti alkaa helposti kiusaamaan tätä tavista, joten koko ajan pitäisi keksiä ainakin autistille tekemistä ettei tee kaikkia hulluksi käytöksellään. Nyt kun kaikki mahdolliset paikat on suljettu ja harrastukset tauolla, se ei aina ole niin yksinkertaista!
Lomautuksen takia rahat on tiukilla, käytettiin juuri viimeiset säästöt autoremonttiin viime kuussa ja nyt voi olla ettei ole varaa pitää sitä autoa kumminkaan. Pitää myös muuttaa halvempaan asuntoon, vaikka asutaan nytkin niin edullisesti kuin mahdollista. Lapset ovat päivät kotona joten ruokaa kuluu, eikä koko ajan voi pelkästään keittää puuroa tai vääntää makaronilaatikkoa tms. halpaa.
Sitten vielä oma mielenterveyteni. Se on nojannut siihen, että olen syönyt lääkkeeni, saanut olla päivät pääsääntöisesti yksinäni rauhassa ja päässyt tarvittaessa juttelemaan sille hoitajalle. No, nyt tilanne on se, että lääkkeet maksavat eli olen alkanut syömään niitä vain joka toinen päivä (vaikuttaa vointiin mutta pakko), lapset ovat käytännössä koko ajan kotona eli en saa olla hetkeäkään rauhassa + hoitajalle ei varmastikaan pääse akuutin kriisin aikana. Mieheni tekee parhaansa tukiakseen minua, mutta on itsekin stressaantunut työtilanteestaan eikä hänkään ihmeisiin pysty pienellä rahalla.
Joo, ymmärrän kyllä että nyt ollaan poikkeustilanteessa ja "kaikkien on joustettava". Mutta en usko olevani yksin vastaavanlaisessa tilanteessa, ja oli ihan pakko purkaa jonnekin. Kiitos ja anteeksi.
Laitat auton seisontaan, pennut päivällä lähimpään kouluun syömään ja sille ei voi mitäön että aapeella on päässä vikaa, miehien pitäisi ehdottomasti kiertää kaukaa kaikki naiset joilla ei pää ole kunnossa.
Anteeksi vaan sulle, mutta niin se on.
MIta mies tekee nyt, kun on lomautettuna? Jakakaa vastuualueet ja mene valilla kavelemaan tuonne raittiiseen ilmaan, niin saat olla yksin. Soita vaikka samalla auttavaan puelimeen ja pura oloasi. Tsemppia!
Oppilashuolto on kyllä töissä ihan normaalisti. Laitappa heille viestiä, että tämä ei nyt vaan toimi tämä systeemi. Kun 1-3 luokkalaisille on opetusta järjestetty muutenkin, voisivatkohan sun lapset päästä vaikka erilliseen tilaan koululle tekemään noita kouluhommia aina aamupäiviksi tms koululla olevien opettajien valvontaan ja ohjaukseen? Uskon hyvin, että jos on muutenkin keskittymisvaikeuksia, kotona opiskelu voi olla todella vaikeaa. Kun omilla ihan normilapsillakin tässä on muutama päivä mennyt tän rytmin opetteluun.
Heippa. Tsemppiä haastavaan tilanteeseen.
Onko erityislapsesi erityisen tuen piirissä? Mikäli näin on,on hänellä oikeus lähiopetukseen. Omani on erityislapsi ja hän olisi päässyt ilman muuta lähiopetukseen. Erityislasta ei voi vaatia pärjäämään itsenäisesti.
Itse olen onneksi äitiyslomalla tällä hetkellä, joten ei tarvitse murehtia. Tosin jo ensimmäisenä päivänä pohdin,tuleeko tämä kotikoulu onnistumaan. Meillä on arki todella strukturoitua ja mm.pelit ja puhelimet ovat käytössä max2h/päivä. Eli ruutuajan hallinta.
Kokeile tehdä lapsellesi lukujärjestys ja päiväohjelma. Onhan myös lääkitys kunnossa ja teillä tarvittaessa yhteys lasten neuropsykalle teitä hoitavaan tahoon? Sieltä voit saada myös perhetyötä,jos arki kuormittaa.
Tämä on tosi rankkaa ja ymmärrän sinua täysin. Meinaa välillä omat taidot ja jaksaminen loppua,vaikka en olekaan töissä tällä hetkellä.
Kysy apua koululta ja lastenpsykalta.
Voimia arkeen.
Mä tiedän, että tämän kuuleminen on nyt "julmaa" ja totaalisen "sydämetöntä", mutta sun jaksaminen [b]ei ole nyt ongelmien keskiössä.[/b] Tässä koitetaan pelastaa ihmishenkiä ja fokus on kansanterveydessä. Tsemppiä ja jaksamista. Mutta jos et jaksa, niin sitten olet jaksamatta. Niin valitettavaa kuin se onkin, niin se ei nyt ole tässä olennaisinta.
Otat kouluun yhteyttä. Sun lapset tarvitsee tukea etäoppimiseen. Mun 7-luokkalaisella alkoi koulu tänään 8:15 matikan tunnilla koko luokan videoneuvotteluna. Eli kaikki oli teamsissa paikalla ja opettaja jutteli & antoi neuvot tehtäviin. Sit jokainen teki tehtäviä omaan tahtiin ja tunnin lopuksi taas yhteinen videoneuvottelu jossa katsottiin että kaikki edelleen paikalla ja hommat sujui. Ope auttoi tarvittaessa koko ajan netin kautta.
Ei etäopetukseksi pidemmän päälle riitä se, että wilmaan tulee lista tehtäviä. Näin ensimmäisinä päivinä vielä ok, mutta jatkossa vaadit opettajilta enemmän.