Lue keskustelun säännöt.
Juuri kun aloin löytämään suunnan elämässäni, niin iski tämä koronaepidemia.
18.03.2020 |
Tuntuu, että maailmankaikkeus tekee kaikkensa, että olen hukassa.
Kommentit (112)
En tiedä itkeäkö vai nauraa. Just vuoden alusta aloitin uudessa kivassa työpaikassa, jossa töistä ei pitänyt olla pulaa. Ja sit tuli tämä epidemia ja työt loppuivat kuin seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä harkitsen jo kuolemista.
Olen 29v nainen, takana pelkkää epävarmuutta ja kovia pettymyksiä liittyen työelämään. Nyt taas työttömänä ollut 6kk. Minulle tarjotaan siivoustöitä 8 eurolla.
Minusta ei täällä ole enää mitään jäljellä. Olen terve, osaava, peruselämä kunnossa. Tämä maailma on vain muuttunut liian isoksi ja monimutkaiseksi paikaksi. Kokoajan elämä kaatuu pysähtyneisyyteen.
Rupea opiskelemaan. on vaikak mitä etänä. Meilenkiintoisia.
Nyt on mahdollsiista vaikka mikä, kun asiat on pysähdyksissä-
ulkoilu, uni, ravinto.
Nettiin vaan.
Tämä ketju on täynnä itsesääliä. Se on ehkä kaikkein tuhoavin juttu, jonka voi itselleen tehdä.
Tietääkseni se ei auta missään muussa kuin uppoamisessa.
Riuhtaise itsesi ylös.
Sinulla on kaikki avut ja mahdollisuus.
Tämä seisaus koskee kaikkia.
Kyllä keksit jotakin itsellesi kivaa.
Ulkoilu, polkukävely, polkujuoksu. Luonto.
Entä jos menisit auttamaan jotakuta, joka nyt tarvitsee apua?
Voi vaikka soittaa ja ilahduttaa tai laittaa tekstarin.
Tsemppiä. Nyt vaan on tämmöinen tilanne, mutta ei tämä maailam tähän lopu.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tunne. Olen perimässä miljoonan euron omaisuuden, niin ihan huippukivaa katsella, kun en voi vielä myydä mitään, miten osakkeiden arvo romahtaa ja miettiä, mitä teen asunnoille, joita pitäisi remontoida jotta ne voi hyvillä mielin vuokrata eteenpäin. Asunnot sinänsä sijaitsevat ihan hyvillä alueilla Helsingissä, mutta kymppitonni on tuonkokoisessakin perinnössä iso raha silti. Vaikka menisi vain 3-4 vuotta, että ollaan tammikuun tilanteessa, niin onhan se ikävää. Miksen mä ole ikinä siellä, missä taloudellista onnenkauppaa sattuu ja tapahtuu???????????
Mutta itseä huolestuttaisi oma taloudellinen tilanne kyllä vielä enemmän tässä tilanteessa, jos perintöä ei olisi. Että siinä mielessä pitäisi van olla kiitollinen, että saa vaikka sitten omissa silmissä kasaan sulavan perinnön nyt, kun paska iskee tuulettimeen.
Ja siis tämä perinnönsaaminen on itselläni yksi osa elämän pohjkuopasta nostavista tekijöistä. Eli olen minäkin lähtenyt aika pohjalta liikkeelle, mutta voin sanoa, että minua on aina suojellut täydelliseltä syrjäytymiseltä ja romahtamiselta raha. Se tietous, etten ole oikeasti kenenkään toisen armoilla, vaan omistan aina asunnon, jonka olen saanut jo ennen perintöä lahjaksi, ja jonka saamisen eteen muiden pitää työskennellä vuosikymmeniä. Tietenkin moni on nykyisin hankkinut asuntoja velkavivulla niin että vuokralainen maksaa ne, mutta en itse luottaisi siihen järjestelyyn. Eihän tätä koronankaan tuloa ja miten se vaikuttaa nähty ennalta. Miksi siis näkisimme ennalta sitäkään, millä melanismilla 10 velkaista sijoitusasuntoa omaava ne menettää.
Minäkin olen ollut tilanteessa, jossa tein työtä vajaatyökykyisenä kaupungille! Muut samassa yksikössä olivat suojatyössä! Siis moni kuvittelee, että tuo on ihan normaalia, no ei ole, kun katsoo ylioppilastodistustani ja muuta älykkyyttäni. Kaikki oli sosiaalisista ja henkisistä syistä huonosti.
Kaikenlisäksi menin myöhemmin ihan paskaan ammattiin, jota vihaan. Ajattelin, että perinnön avulla minun ei ole pakko tehdä sitäkään. No, ei olekaan, mutta vaikeuttaahan tämä tilanne perinnön saamista tuottavaksi huomattavasti. Ansaitsen parempaa, sim. työn, joka ei ole alle oman arvoni.
Positiivisuutta kehiin! Tää tulee kääntymään vielä voitoksi, kun jaksatte vain uskoa ja luottaa itseenne! Kaikella on aikansa ja paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, et ole yksin. Avioliittoni on myrskyisten vuosien jälkeen lopulta seesteistynyt. Olemme puolisoni kanssa toistemme parhaat kaverit. Lapset ovat yhtä teiniä lukuunottamatta maailmalla ja siivet kantavat. Löysimme unelmakotimme, josta velkaa kylläkin. Ensi viikolla olisi viimein koittanut unelmiemme kauan odotettu ja ansaittu lomamatka. Mieheni melko uusi yritys lähti lopulta nousukiitoon ja kiito katkesi nyt kuin kanan lento. Terveys on toki tärkeintä, mutta pakko myöntää, että tunnen hienoista katkeruutta. Tulevaisuus on yksi suuri kysymysmerkki.....
Tämä on kyllä omaan napaan tuijottelun huippu. Jotkut kuolee ja sä harmittelet lomamatkan menestystä.
Koronapandemia ei ole nostanut vielä kuolleisuutta yhtään. Koronaan ovat kuolleet ne, jotka muutenkin ihan kohta kuolisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ennätin käydä pitkällä aamulenkillä hohtavilla hangilla, kun opiskelussa siirryttiin etään eikä tarvitse varata tuntia matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, et ole yksin. Avioliittoni on myrskyisten vuosien jälkeen lopulta seesteistynyt. Olemme puolisoni kanssa toistemme parhaat kaverit. Lapset ovat yhtä teiniä lukuunottamatta maailmalla ja siivet kantavat. Löysimme unelmakotimme, josta velkaa kylläkin. Ensi viikolla olisi viimein koittanut unelmiemme kauan odotettu ja ansaittu lomamatka. Mieheni melko uusi yritys lähti lopulta nousukiitoon ja kiito katkesi nyt kuin kanan lento. Terveys on toki tärkeintä, mutta pakko myöntää, että tunnen hienoista katkeruutta. Tulevaisuus on yksi suuri kysymysmerkki.....
Tämä on kyllä omaan napaan tuijottelun huippu. Jotkut kuolee ja sä harmittelet lomamatkan menestystä.
Koronapandemia ei ole nostanut vielä kuolleisuutta yhtään. Koronaan ovat kuolleet ne, jotka muutenkin ihan kohta kuolisivat.
Muutama vuosi elämää ikäihmisille on paljon tärkeämpää kuin jonkun itsekeskeisen passkan lomamatka.
Vierailija kirjoitti:
Helpottaa kun muistaa, ettei ole tämän maailman keskipiste.
Mullakin opiskelijana masennusta pukkaa ja kesätyöpaikka meni alta koronan takia, mutta onhan tää korona paljon minun pientä elämääni suurempi asia.
Itsekeskeisyys on yksi masennuksen oire ja siitä kannattaa pyristellä pois. Itseä suurempi huoli mulla on myös ikääntyneistä läheisistä ja ehkä siksi tulen niin vihaiseksi nuorten ihmisten ulinasta ( vaikka yleensä symppaan meitä joilla pallo hukassa).
Taidat olla vähän yksinkertainen tai muuten vähä-älyinen, kun kuvittelet, että otteen menettämisessä elämästä on kyse itsekeskeisyydestä. Ettei olisi niin, että sinä tässäse omaan napaan tuijottaja olet? Riittää, ettei sinun maailmasi romahda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, et ole yksin. Avioliittoni on myrskyisten vuosien jälkeen lopulta seesteistynyt. Olemme puolisoni kanssa toistemme parhaat kaverit. Lapset ovat yhtä teiniä lukuunottamatta maailmalla ja siivet kantavat. Löysimme unelmakotimme, josta velkaa kylläkin. Ensi viikolla olisi viimein koittanut unelmiemme kauan odotettu ja ansaittu lomamatka. Mieheni melko uusi yritys lähti lopulta nousukiitoon ja kiito katkesi nyt kuin kanan lento. Terveys on toki tärkeintä, mutta pakko myöntää, että tunnen hienoista katkeruutta. Tulevaisuus on yksi suuri kysymysmerkki.....
Tämä on kyllä omaan napaan tuijottelun huippu. Jotkut kuolee ja sä harmittelet lomamatkan menestystä.
Koronapandemia ei ole nostanut vielä kuolleisuutta yhtään. Koronaan ovat kuolleet ne, jotka muutenkin ihan kohta kuolisivat.
Muutama vuosi elämää ikäihmisille on paljon tärkeämpää kuin jonkun itsekeskeisen passkan lomamatka.
Niin, ehkä terveille ikäihmisille, joskin olen kanssasi ei mieltä 95-vuotiaaksi elänyt isoäitini olisi halunnut kuolla jo muutama vuosi aiemmin, kuin kuoli, hän eitykännyt yhtään elämästään vanhana ja avuttomana. Vaikka asui 4kk ennen kuolemaansa saakka kotona. Isäni taas eli viimeiset 1,5 v puhekyvyttömänä dementikkona, jolla vielä ajatus kulki, miten kivaa kuvittelet hänen elämänsä viimeisten vuosien olleen? Muut kuolleet ovat samaa sakkia.
Sama. Mutta nyt ainakin saan pakollista lepoa. Olen aina ollut vain menossa ja menossa. Nyt on pakko pysähtyä ajattelemaan ja väkisin ne taka-alalla olleet ajatukset on nyt pakko käydä läpi. Pääsee ainakin tämän tilanteen jälkeen jatkamaan kevyin mielin!
Tsemppiä kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on töitä enemmän kuin ehtisin paiskia. Siksikin ahdistaa, kun näkee ympärillä, että kaikilla ei ole. Teen osa-aikaista, siksi tänään vapaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpottaa kun muistaa, ettei ole tämän maailman keskipiste.
Mullakin opiskelijana masennusta pukkaa ja kesätyöpaikka meni alta koronan takia, mutta onhan tää korona paljon minun pientä elämääni suurempi asia.
Itsekeskeisyys on yksi masennuksen oire ja siitä kannattaa pyristellä pois. Itseä suurempi huoli mulla on myös ikääntyneistä läheisistä ja ehkä siksi tulen niin vihaiseksi nuorten ihmisten ulinasta ( vaikka yleensä symppaan meitä joilla pallo hukassa).
Taidat olla vähän yksinkertainen tai muuten vähä-älyinen, kun kuvittelet, että otteen menettämisessä elämästä on kyse itsekeskeisyydestä. Ettei olisi niin, että sinä tässäse omaan napaan tuijottaja olet? Riittää, ettei sinun maailmasi romahda.
Kuule, mun maailma on romahtanut monesti. Tiedän ettei siinä tilanteessa nähdä omaa itsekeskeisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, et ole yksin. Avioliittoni on myrskyisten vuosien jälkeen lopulta seesteistynyt. Olemme puolisoni kanssa toistemme parhaat kaverit. Lapset ovat yhtä teiniä lukuunottamatta maailmalla ja siivet kantavat. Löysimme unelmakotimme, josta velkaa kylläkin. Ensi viikolla olisi viimein koittanut unelmiemme kauan odotettu ja ansaittu lomamatka. Mieheni melko uusi yritys lähti lopulta nousukiitoon ja kiito katkesi nyt kuin kanan lento. Terveys on toki tärkeintä, mutta pakko myöntää, että tunnen hienoista katkeruutta. Tulevaisuus on yksi suuri kysymysmerkki.....
Tämä on kyllä omaan napaan tuijottelun huippu. Jotkut kuolee ja sä harmittelet lomamatkan menestystä.
Koronapandemia ei ole nostanut vielä kuolleisuutta yhtään. Koronaan ovat kuolleet ne, jotka muutenkin ihan kohta kuolisivat.
Muutama vuosi elämää ikäihmisille on paljon tärkeämpää kuin jonkun itsekeskeisen passkan lomamatka.
Tällainen ajattelu on itsekeskeisyyden huipentuma. Ihminen luulee, että hänellä on oikeus määritellä muiden ilot ja surut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpottaa kun muistaa, ettei ole tämän maailman keskipiste.
Mullakin opiskelijana masennusta pukkaa ja kesätyöpaikka meni alta koronan takia, mutta onhan tää korona paljon minun pientä elämääni suurempi asia.
Itsekeskeisyys on yksi masennuksen oire ja siitä kannattaa pyristellä pois. Itseä suurempi huoli mulla on myös ikääntyneistä läheisistä ja ehkä siksi tulen niin vihaiseksi nuorten ihmisten ulinasta ( vaikka yleensä symppaan meitä joilla pallo hukassa).
Taidat olla vähän yksinkertainen tai muuten vähä-älyinen, kun kuvittelet, että otteen menettämisessä elämästä on kyse itsekeskeisyydestä. Ettei olisi niin, että sinä tässäse omaan napaan tuijottaja olet? Riittää, ettei sinun maailmasi romahda.
Kuule, mun maailma on romahtanut monesti. Tiedän ettei siinä tilanteessa nähdä omaa itsekeskeisyyttä.
Niin minunkin, enkä ole koskaan ollut silloin itsekeskeinen. En ymmärrä, mistä oikein puhut? Sinun maailmasiko romahtaminen peruuntui, kun aloit elää toisille? Silloinhan elämäsi on siis edelleen pohjalla, ja muilla menee hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, et ole yksin. Avioliittoni on myrskyisten vuosien jälkeen lopulta seesteistynyt. Olemme puolisoni kanssa toistemme parhaat kaverit. Lapset ovat yhtä teiniä lukuunottamatta maailmalla ja siivet kantavat. Löysimme unelmakotimme, josta velkaa kylläkin. Ensi viikolla olisi viimein koittanut unelmiemme kauan odotettu ja ansaittu lomamatka. Mieheni melko uusi yritys lähti lopulta nousukiitoon ja kiito katkesi nyt kuin kanan lento. Terveys on toki tärkeintä, mutta pakko myöntää, että tunnen hienoista katkeruutta. Tulevaisuus on yksi suuri kysymysmerkki.....
Tämä on kyllä omaan napaan tuijottelun huippu. Jotkut kuolee ja sä harmittelet lomamatkan menestystä.
Koronapandemia ei ole nostanut vielä kuolleisuutta yhtään. Koronaan ovat kuolleet ne, jotka muutenkin ihan kohta kuolisivat.
Muutama vuosi elämää ikäihmisille on paljon tärkeämpää kuin jonkun itsekeskeisen passkan lomamatka.
Niin, ehkä terveille ikäihmisille, joskin olen kanssasi ei mieltä 95-vuotiaaksi elänyt isoäitini olisi halunnut kuolla jo muutama vuosi aiemmin, kuin kuoli, hän eitykännyt yhtään elämästään vanhana ja avuttomana. Vaikka asui 4kk ennen kuolemaansa saakka kotona. Isäni taas eli viimeiset 1,5 v puhekyvyttömänä dementikkona, jolla vielä ajatus kulki, miten kivaa kuvittelet hänen elämänsä viimeisten vuosien olleen? Muut kuolleet ovat samaa sakkia.
Koronaan tulee kuolemaan myös noita perusterveitä ihmisiä, jotka haluaisivat elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpottaa kun muistaa, ettei ole tämän maailman keskipiste.
Mullakin opiskelijana masennusta pukkaa ja kesätyöpaikka meni alta koronan takia, mutta onhan tää korona paljon minun pientä elämääni suurempi asia.
Itsekeskeisyys on yksi masennuksen oire ja siitä kannattaa pyristellä pois. Itseä suurempi huoli mulla on myös ikääntyneistä läheisistä ja ehkä siksi tulen niin vihaiseksi nuorten ihmisten ulinasta ( vaikka yleensä symppaan meitä joilla pallo hukassa).
Taidat olla vähän yksinkertainen tai muuten vähä-älyinen, kun kuvittelet, että otteen menettämisessä elämästä on kyse itsekeskeisyydestä. Ettei olisi niin, että sinä tässäse omaan napaan tuijottaja olet? Riittää, ettei sinun maailmasi romahda.
Kuule, mun maailma on romahtanut monesti. Tiedän ettei siinä tilanteessa nähdä omaa itsekeskeisyyttä.
Kuvitteletko idiootti, että muiden pahan olon katselu ja miettiminen jotenkin nostaa oman tilanteen romahduksesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, et ole yksin. Avioliittoni on myrskyisten vuosien jälkeen lopulta seesteistynyt. Olemme puolisoni kanssa toistemme parhaat kaverit. Lapset ovat yhtä teiniä lukuunottamatta maailmalla ja siivet kantavat. Löysimme unelmakotimme, josta velkaa kylläkin. Ensi viikolla olisi viimein koittanut unelmiemme kauan odotettu ja ansaittu lomamatka. Mieheni melko uusi yritys lähti lopulta nousukiitoon ja kiito katkesi nyt kuin kanan lento. Terveys on toki tärkeintä, mutta pakko myöntää, että tunnen hienoista katkeruutta. Tulevaisuus on yksi suuri kysymysmerkki.....
Tämä on kyllä omaan napaan tuijottelun huippu. Jotkut kuolee ja sä harmittelet lomamatkan menestystä.
Koronapandemia ei ole nostanut vielä kuolleisuutta yhtään. Koronaan ovat kuolleet ne, jotka muutenkin ihan kohta kuolisivat.
Muutama vuosi elämää ikäihmisille on paljon tärkeämpää kuin jonkun itsekeskeisen passkan lomamatka.
Niin, ehkä terveille ikäihmisille, joskin olen kanssasi ei mieltä 95-vuotiaaksi elänyt isoäitini olisi halunnut kuolla jo muutama vuosi aiemmin, kuin kuoli, hän eitykännyt yhtään elämästään vanhana ja avuttomana. Vaikka asui 4kk ennen kuolemaansa saakka kotona. Isäni taas eli viimeiset 1,5 v puhekyvyttömänä dementikkona, jolla vielä ajatus kulki, miten kivaa kuvittelet hänen elämänsä viimeisten vuosien olleen? Muut kuolleet ovat samaa sakkia.
Koronaan tulee kuolemaan myös noita perusterveitä ihmisiä, jotka haluaisivat elää.
Ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, et ole yksin. Avioliittoni on myrskyisten vuosien jälkeen lopulta seesteistynyt. Olemme puolisoni kanssa toistemme parhaat kaverit. Lapset ovat yhtä teiniä lukuunottamatta maailmalla ja siivet kantavat. Löysimme unelmakotimme, josta velkaa kylläkin. Ensi viikolla olisi viimein koittanut unelmiemme kauan odotettu ja ansaittu lomamatka. Mieheni melko uusi yritys lähti lopulta nousukiitoon ja kiito katkesi nyt kuin kanan lento. Terveys on toki tärkeintä, mutta pakko myöntää, että tunnen hienoista katkeruutta. Tulevaisuus on yksi suuri kysymysmerkki.....
Tämä on kyllä omaan napaan tuijottelun huippu. Jotkut kuolee ja sä harmittelet lomamatkan menestystä.
Koronapandemia ei ole nostanut vielä kuolleisuutta yhtään. Koronaan ovat kuolleet ne, jotka muutenkin ihan kohta kuolisivat.
Muutama vuosi elämää ikäihmisille on paljon tärkeämpää kuin jonkun itsekeskeisen passkan lomamatka.
Niin, ehkä terveille ikäihmisille, joskin olen kanssasi ei mieltä 95-vuotiaaksi elänyt isoäitini olisi halunnut kuolla jo muutama vuosi aiemmin, kuin kuoli, hän eitykännyt yhtään elämästään vanhana ja avuttomana. Vaikka asui 4kk ennen kuolemaansa saakka kotona. Isäni taas eli viimeiset 1,5 v puhekyvyttömänä dementikkona, jolla vielä ajatus kulki, miten kivaa kuvittelet hänen elämänsä viimeisten vuosien olleen? Muut kuolleet ovat samaa sakkia.
Koronaan tulee kuolemaan myös noita perusterveitä ihmisiä, jotka haluaisivat elää.
Mitä sitten? Kuoleehan terveitä auto-onnettomuuksissa. Kannatatko kaiken tieliikenteen lopettamista?
Tämä on kyllä omaan napaan tuijottelun huippu. Jotkut kuolee ja sä harmittelet lomamatkan menestystä.