Lue keskustelun säännöt.
Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?
Ollessani pieni äitini muistutti aina kerrostaloasunnossamme, ettei lämpöpatteria saa kolistella eikä lattialle tarpeettomasti heitellä/pudotella esineitä. Onko niin, ettei nykyisin enää välitetä eikä ymmärretä elää hiljaisesti, eikö siihen enää pyritä? Villasukissa ei tietenkään tarvitse hipsutella eikä keskustella kuiskaten, mutta voisiko äänten kantautumista muihin asuntoihin yrittää välttää - vai eivätkö ihmiset enää tule ajatelleeksi koko asiaa?
Kommentit (7839)
Vierailija kirjoitti:
Aina valitetaan yläkerran kanta-astujista, mutta meillä TUM TUM TUM kuuluu alakerrasta. En tiedä johtuuko alakerran lattiamateriaalista vai vain huonosta äänieristyksestä. Lisäsi säestyksenä on jatkuva huonekalujen jyrääminen paikasta toiseen, patterin paukuttaminen ja kaiken kruunaa äänekäs kailottava puhetyyli. Olin hermostua totaalisesti, kun aloitin keväällä etätyöt. Ratkaisu löytyi musiikikaupan korvatulpista ja siihen vielä tarvittaessa päälle kuulokkeet rautakaupasta.
Minulla on ihan sama ongelma! Entinen alakerran naapuri oli tosi hiljainen, mutta muutti valitettavasti pois, ja tilalle tuli joku parikymppinen tyttö, jonka marssimisesta kuuluu tänne ylöspäin ihan käsittämätön PAM PAM PAM PAM! Pari kertaa tuo naapuri on lähtenyt liikkeelle niin kovalla jyskeellä, että minulla helähtävät astiat lasikaapissa. Tömistyksen lisäksi kuuluu myös huutonaurua ja kimeää kiekumista, ja ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, naapuri on vielä parveketupakoitsijakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on lapsia ja kyllä meillä meteliä riittää. Aamupalasta klo 08 siihen klo 20 asti kunnes lapset menevät nukkumaan. Itse ymmärrän hyvinkin jonkinlaista meteliä mitä nyt tulee perus elämisestä, se mikä itseä henk.koht. alkaa ottaa aivoon jos naapurissa joka ilta aloitetaan ryyppäys, musiikki täysille ja sit jo riidellään niin, että itse miettii jo tarvitaankohan yläkerrassa poliisia paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Aina valitetaan yläkerran kanta-astujista, mutta meillä TUM TUM TUM kuuluu alakerrasta. En tiedä johtuuko alakerran lattiamateriaalista vai vain huonosta äänieristyksestä. Lisäsi säestyksenä on jatkuva huonekalujen jyrääminen paikasta toiseen, patterin paukuttaminen ja kaiken kruunaa äänekäs kailottava puhetyyli. Olin hermostua totaalisesti, kun aloitin keväällä etätyöt. Ratkaisu löytyi musiikikaupan korvatulpista ja siihen vielä tarvittaessa päälle kuulokkeet rautakaupasta.
Kenenkään ei pitäisi joutua elämään kämpässään korvatulpat ja kuulokkeet korvissa
Ei kenenkään kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina valitetaan yläkerran kanta-astujista, mutta meillä TUM TUM TUM kuuluu alakerrasta. En tiedä johtuuko alakerran lattiamateriaalista vai vain huonosta äänieristyksestä. Lisäsi säestyksenä on jatkuva huonekalujen jyrääminen paikasta toiseen, patterin paukuttaminen ja kaiken kruunaa äänekäs kailottava puhetyyli. Olin hermostua totaalisesti, kun aloitin keväällä etätyöt. Ratkaisu löytyi musiikikaupan korvatulpista ja siihen vielä tarvittaessa päälle kuulokkeet rautakaupasta.
Kenenkään ei pitäisi joutua elämään kämpässään korvatulpat ja kuulokkeet korvissa
Näinhän sitä vähän on taipuvainen ajattelemaan. Toisaalta minkäs teet asialle. Tuollainenkin asia kuin tömistely tai puheääni on hankala ottaa puheeksi kun siinä puututaan ihmisen perusolemukseen, eli voiko ketään vaatia muuttumaan toisenlaiseksi ihmiseksi. Ehkä joillain on tosiaan jotain motorisia häiriöitä ettei kävely päkiöillä onnistu, yleinen lihominen ja liikunnan puute tätä asiaa myös varmasti vahvistavat. Lapsena on voitu pudottaa vahingossa pää edellä parketille josta on seurausta kykenemättömyys kontrolloida omaa puheäänen voimakkuutta.
Päivisin elän tavallisesti. En hissuttele. Hiljaisuuden jälkeen katson, ettei kuulu ääniä muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina valitetaan yläkerran kanta-astujista, mutta meillä TUM TUM TUM kuuluu alakerrasta. En tiedä johtuuko alakerran lattiamateriaalista vai vain huonosta äänieristyksestä. Lisäsi säestyksenä on jatkuva huonekalujen jyrääminen paikasta toiseen, patterin paukuttaminen ja kaiken kruunaa äänekäs kailottava puhetyyli. Olin hermostua totaalisesti, kun aloitin keväällä etätyöt. Ratkaisu löytyi musiikikaupan korvatulpista ja siihen vielä tarvittaessa päälle kuulokkeet rautakaupasta.
Kenenkään ei pitäisi joutua elämään kämpässään korvatulpat ja kuulokkeet korvissa
Näinhän sitä vähän on taipuvainen ajattelemaan. Toisaalta minkäs teet asialle. Tuollainenkin asia kuin tömistely tai puheääni on hankala ottaa puheeksi kun siinä puututaan ihmisen perusolemukseen, eli voiko ketään vaatia muuttumaan toisenlaiseksi ihmiseksi. Ehkä joillain on tosiaan jotain motorisia häiriöitä ettei kävely päkiöillä onnistu, yleinen lihominen ja liikunnan puute tätä asiaa myös varmasti vahvistavat. Lapsena on voitu pudottaa vahingossa pää edellä parketille josta on seurausta kykenemättömyys kontrolloida omaa puheäänen voimakkuutta.
Tuohon ihmisen perusolemukseen puuttumisesta vastaan, että kyllä voi puuttua.
Kyse on kerrostalossa tai rivitalossa asumisesta, eli asumismuodosta, jossa tömistelyä ja jytistelyä on varottava. Asumismuodon lähtökohtakin on jo, että ota muut huomioon. Sehän oli jo tämän ketjun aloituksessakin. J o s jonkun tömpstöms aiheuttaa ärtymystä, kyllä siihen saa puuttua JA siihen löytyy ratkaisuja.
Voi käyttää tossuja, tai sukat, tossut ja vielä aikuisten jarrusukat päälle. Jos välttämättä haluaa tömistellä avojaloin ja sukat/tossut/whatever on kauhistus, sitten vaan opetella uusi kävelytyyli.
Kun pääsee omakotitaloon asumaan, sitten voi jytistellä 24/7.
Kun elämä tasii meitä kaikkia. Jos joku puolustaa omaa kävelytapahäiriköintiä 'ihmisyyden perusolemuksella', niin kyllä siihen puututaan kohta siperianopetussuunnitelman mukaisesti. Olen vaan nähnyt näin käyvän.
Hsss nyt on kiihkeä hetki en voii puhua enempääää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrostalossa saa elää normaalisti. Lapset saa leikkiä, koirat haukkua, kävelläkin saa vaikka huvikseen ympyrää, jopa tanssia ja tapella saa päiväsaikaan, vieraitakin saa kutsua, suihkussa saa käydä vaikka keskiyöllä, samoin kuin rakastella jne. Jos ei kestä mitään elämän ääniä on syytä muuttaa jonnekin metsään.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa saa elää normaalisti. Lapset saa leikkiä, koirat haukkua, kävelläkin saa vaikka huvikseen ympyrää, jopa tanssia ja tapella saa päiväsaikaan, vieraitakin saa kutsua, suihkussa saa käydä vaikka keskiyöllä, samoin kuin rakastella jne. Jos ei kestä mitään elämän ääniä on syytä muuttaa jonnekin metsään.
Kuvaamasi elämisen tyyli ei kuulu kerros- eikä rivitaloon. Kyse on naapurin kunnioittamisesta - itse asiassa se kuuluu sivistykseen.
Lapset saavat leikkiä, on kiva kuunnella pihalla lasten leikkimisen ääniä. Sivistynyt vanhempi vaan puuttuu patterinpaukkuttamiseen ja jatkuvaan kiljuntaan sisällä.
On muuten kumma kun valittaa m ö l y s t ä, vastataan, että 'kyllä yöllä voi vetää vessaa ja käydä suihkussa'.
Ei siitä ole kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kyllä sanotaan lapsille, jos volyymit nousee liikaa, ihan tarpeetonta älämölöä ei tarvitse kerrostaloasunnossa pitää. Jos lapsilla on tarve hyppiä tasajalkaa tai juosta päin seiniä, niin sitten pyritään menemään aina pihalle tai yritetään keksiä joku naapuriystävällisempi leikki. Nukkumassa ollaan hiljaisuuden aikaan, päivät töissä ja päiväkodissa ja viikonloputkin usein pois kotoa. JA SILTI yläkerran nillittäjä paukuttaa patterita ja tamppaa lattiaa, kun lapset nauraa tai itkee enemmän kuin minuutin. Aina lasten äänistä triggeröityy, ei tehosekoittimesta, imurista tai koiran haukahduksista. Jessus, onneksi isännöitsijä on meidän puolella.
Ovien paiskojat joko aikaisin aamusta tai myöhään yöllä, yläpuolelta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me kyllä sanotaan lapsille, jos volyymit nousee liikaa, ihan tarpeetonta älämölöä ei tarvitse kerrostaloasunnossa pitää. Jos lapsilla on tarve hyppiä tasajalkaa tai juosta päin seiniä, niin sitten pyritään menemään aina pihalle tai yritetään keksiä joku naapuriystävällisempi leikki. Nukkumassa ollaan hiljaisuuden aikaan, päivät töissä ja päiväkodissa ja viikonloputkin usein pois kotoa. JA SILTI yläkerran nillittäjä paukuttaa patterita ja tamppaa lattiaa, kun lapset nauraa tai itkee enemmän kuin minuutin. Aina lasten äänistä triggeröityy, ei tehosekoittimesta, imurista tai koiran haukahduksista. Jessus, onneksi isännöitsijä on meidän puolella.
Tuo ei ole kiva, jos reagoidaan lasten normaalin käytökseen yläkerrasta. Lapsi tuon tuosta saattaa itkeä pitkän itkunsa loppuun vaikka saunan lauteilla. Vaikutat kuitenkin tolkun ihmiseltä (päiväsaikaan lapsen elämässä muutenkin sattuu ja tapahtuu).
Ite olen huomannut että lapsen elämä ei häiritse, mutta vanhempien turha ja äänekäs säntäily saattaa ylittää ärsytyskynnyksen.
jahans, se olisi perjantai ilta. Soitanpa tässä tuvalaista kurkkulaulua niin kovaa kun kauittimista lähtee samalla humaltuen halvasta brandysta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kans ison siivun elämästäni asunut kerrostaloissa ja olen oppinut, miten olla aiheuttamatta suurempia äänihaittoja naapureille. Siksi tuntuukin, että ärsyynnyn jopa välillä turhasta. Olen opetellut, etten nillitä miehelleni, vaikka yläkerran naapuri laahaisi huonekaluja ympäriinsä (tai mitä ikinä tekeekään, kuulostaa välillä painilta) koko päivän, mutta jos melu menee kunnolla iltahiljaisuuden yli, mulla kyllä kiehuu. Mutta siis päivällä kuuluvaan meteliin olen oppinut suhtautumaan lähinnä ihmetellen ja huvittuneesti. (Toki se jatkuva hiissaus ja pauke vöhön ärsyttää ja ihmetyttää nimenomaan, mutta olen oppinut sulkemaan sen ulos pitämällä Netflixiä tms. taustahälynä päivisin.)
Tässä nykyisessä asunnossa olen pari kertaa joutunut viemään heippalappua tuohon suoraan yläkertaan yöllisestä musiikista, joka ei siis ole pelkkää bassonjytkettä, vaan ihan biisit sanoineen voi kuulla meille. Isännöitsijälle on myös lähtenyt ilmoitukset. Se huudatus on ollut jäätävää ja olen saanut tietää, että siitä on valittaneet muutamat muutkin.
Hiljaisuuden jälkeen ja muutenkin jo illemmalla alan itse pitää huolta, etten pidä telkkaria isolla, keskustelen hillityllä äänellä, enkä rymistele esim. vessan ovea, vaan vedän sen hieman hiljempaa kiinni ja pidän huolen, että kahva on kunnolla alhaalla, ettei se rymähdä. Mies taas kyllä rymistelee vielä puolilta öinkin ihan huolella ja kun siitä huomautan, olen nipo ja turhan tarkka. En vain tykkää, että illalla melutaan.
Ja kyllä mekin esim. tänään nauroimme ihan kunnolla typerille tiktok-videoille estoitta. Kello oli about 17-18. Että ei meilläkään eletä niin kuin kirkossa.:D Päivällä kuuluu ääntä meiltäkin. Mutta ärsyttää esim se oven paukkominen illalla, kun olisi niin helppoa sulkea se hiljaisesti. Mutta kun ei.
Se kuka keksi ´´soittaa´´ nokkahuilua kerrostalossa saa painua maan alimpaan rakoon. Ei ole edes soittamista, vaan puhalletaan se sama nuotti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa saa elää normaalisti. Lapset saa leikkiä, koirat haukkua, kävelläkin saa vaikka huvikseen ympyrää, jopa tanssia ja tapella saa päiväsaikaan, vieraitakin saa kutsua, suihkussa saa käydä vaikka keskiyöllä, samoin kuin rakastella jne. Jos ei kestä mitään elämän ääniä on syytä muuttaa jonnekin metsään.
Kuvaamasi elämisen tyyli ei kuulu kerros- eikä rivitaloon. Kyse on naapurin kunnioittamisesta - itse asiassa se kuuluu sivistykseen.
Lapset saavat leikkiä, on kiva kuunnella pihalla lasten leikkimisen ääniä. Sivistynyt vanhempi vaan puuttuu patterinpaukkuttamiseen ja jatkuvaan kiljuntaan sisällä.
On muuten kumma kun valittaa m ö l y s t ä, vastataan, että 'kyllä yöllä voi vetää vessaa ja käydä suihkussa'.Ei siitä ole kysymys.
Lakien mukaa kyllä kuuluu. Ihmiset saa kutsua vieraita, tanssia ja laulaakin, kunhan se ei ole yöaikaan ja jatkuvaa. Koiratkin saa haukahdella, kunhan eivät koko päivää huuda ja yöllä hauku. Kannattaa ihan googlata asiasta.
Olen asunut 40 vuotta kerrostalossa, ja kyllä kerrostaloja on erilaisia. Vuokralaisia vainotaan ihan eri tavalla kuin osakkeenomistajia. Ja koska tykkään elää normaalia elämää koirieni kanssa asun omistamassani kerrostaloasunnossa, jossa musiikki ja haukku ei ketään haittaa, jossa pidetään yhdessä pihajuhlia ja talkoita ja kaikki tuntevat toisensa.
Paras nillitys, jonka muistan tuttavapiiristä, että ystäväni jolla jalkaproteesi sai nopeasti kaksi valitusta, että kulkee jatkuvasti korkokengillä kopistellen. Hän kävi siis päivät töissä, teki vielä tosi pitkää päivää, että kauhean jatkuvaa tuo ei voinut olla. Meni jo tasavertaisuusongelmien puolelle, kyllä hänelläkin on asunnossaan oikeus liikkua.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kans ison siivun elämästäni asunut kerrostaloissa ja olen oppinut, miten olla aiheuttamatta suurempia äänihaittoja naapureille. Siksi tuntuukin, että ärsyynnyn jopa välillä turhasta. Olen opetellut, etten nillitä miehelleni, vaikka yläkerran naapuri laahaisi huonekaluja ympäriinsä (tai mitä ikinä tekeekään, kuulostaa välillä painilta) koko päivän, mutta jos melu menee kunnolla iltahiljaisuuden yli, mulla kyllä kiehuu. Mutta siis päivällä kuuluvaan meteliin olen oppinut suhtautumaan lähinnä ihmetellen ja huvittuneesti. (Toki se jatkuva hiissaus ja pauke vöhön ärsyttää ja ihmetyttää nimenomaan, mutta olen oppinut sulkemaan sen ulos pitämällä Netflixiä tms. taustahälynä päivisin.)
Tässä nykyisessä asunnossa olen pari kertaa joutunut viemään heippalappua tuohon suoraan yläkertaan yöllisestä musiikista, joka ei siis ole pelkkää bassonjytkettä, vaan ihan biisit sanoineen voi kuulla meille. Isännöitsijälle on myös lähtenyt ilmoitukset. Se huudatus on ollut jäätävää ja olen saanut tietää, että siitä on valittaneet muutamat muutkin.
Hiljaisuuden jälkeen ja muutenkin jo illemmalla alan itse pitää huolta, etten pidä telkkaria isolla, keskustelen hillityllä äänellä, enkä rymistele esim. vessan ovea, vaan vedän sen hieman hiljempaa kiinni ja pidän huolen, että kahva on kunnolla alhaalla, ettei se rymähdä. Mies taas kyllä rymistelee vielä puolilta öinkin ihan huolella ja kun siitä huomautan, olen nipo ja turhan tarkka. En vain tykkää, että illalla melutaan.
Ja kyllä mekin esim. tänään nauroimme ihan kunnolla typerille tiktok-videoille estoitta. Kello oli about 17-18. Että ei meilläkään eletä niin kuin kirkossa.:D Päivällä kuuluu ääntä meiltäkin. Mutta ärsyttää esim se oven paukkominen illalla, kun olisi niin helppoa sulkea se hiljaisesti. Mutta kun ei.
Olen kanssasi samoilla linjoilla. Päiväsydännä naapurimelua ounastelen, mutta hiljaisuusaika kun alkaa, en siedä älämölöä. On melua, jota vastaan ei voi suojautua korvakuulokkeilla (tömpsiläiset).
Ovenkahvan käyttömekanismin (rysäytys) tuntemattomuus kertoo jo alhaisesta älykkyysosamäärästä.
Nuorilla on joku outo käsitys et saa metelöidä niin paljon kuin haluaa päivällä, koska se tapahtuu päivällä
Miten väärässä ovatkaan, se että päivisin metelöidään ei tarkoita sitä että se olisi sallittua metelöintiä, saatikka et se tapahtuu ennen klo 22.00
Suurimalla osalla on vääristynyt kuva siitä miten saa elää ja asua kerrostalossa, toista oli 80 luvulla, oli enemmän yhteisöllisyyttä,, annettiin yörauha, monet kävi töissä, yöt nukuttiin ja päivät töissä, jopa vessaa ei vedetty öisin tai otettiin sankoon vettä ja kaadettiin pyttyyn,
Tänään: järjestyssäännöt ovat vaan koriste, yöt meuhkataan, kolistellaan, huutokarjutaan ja puhutaan kovaan ääneen, tömistään yms,, päivisin hiljaista, kunnes illalla alkaa metelöinti ja pahenee yötä myöten
Mielestäni pitäisi erikseen olla sellaisille kerrostalo jotka saa metelöidä ja häiriköidä muita asukkaita niin paljon kuin haluaa ja erikseen työssäkäyville ja hiljaisuutta arvostaville
Yläkerrassa asuu tarmokas kantapääastuja.Kuuluu THUNG THUNG THUNG,käännös ja taas THUNG THUNG THUNG.Ja sitten raahataan jotain pitkin lattiaa.KRAAH KRAAH.Voin paikallistaa (en halua tietää naapureistani yhtään mitään!) missä kyseinen
ylähenkilö spottaa milloinkin.(En ole kiinnostunut shittiäkään.)
Olisi ihan O.K mutta kun tuo jatkuu pitkään yöhön.Meillä alakerrassa soi herätys 5.40 .Kas käymme töissä.Pakko rientää.
Asun alimmaisessa kerroksessa ja taloyhtiön roskis on ihan vieressä.Keräysastioiden luukut paukkuu pitkin päivää ja mukulat huutaa pihalla.No problemos,niin pitää ollakin.Ei haittaa.Lapset kiljuu.Ihan sama,itekkin metelöin.
Norsuko siellä asuu vai mikä.Nukun yöni tulpat korvissa,mutta olen jo alkanut etsiskellä netistä totaalista korvablokkeria.
Duunissa on pakko olla vielä muutama vuosi,sitten meikä haistattaa ja painuu maalle.
Aina valitetaan yläkerran kanta-astujista, mutta meillä TUM TUM TUM kuuluu alakerrasta. En tiedä johtuuko alakerran lattiamateriaalista vai vain huonosta äänieristyksestä. Lisäsi säestyksenä on jatkuva huonekalujen jyrääminen paikasta toiseen, patterin paukuttaminen ja kaiken kruunaa äänekäs kailottava puhetyyli. Olin hermostua totaalisesti, kun aloitin keväällä etätyöt. Ratkaisu löytyi musiikikaupan korvatulpista ja siihen vielä tarvittaessa päälle kuulokkeet rautakaupasta.