Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävä valitti eilen kuinka ei tule jaksamaan koko perhettä kotona!
17.03.2020 |
On ollut itse nyt työttömänä ja ahdistui kovasti siitä että lapset, 4 kpl, jäävät nyt kotiin ja mies tekee töitä kotoa käsin.
Kaikesta ihminen voikin ahdistua! Heillä on isohko omakotitalo ja lapset ovat normaaleja 9-15 vuotiaita.
Kommentit (155)
Niin yksi tän poikkeustilan seurauksista on se, etteivät ihmiset pääse pakoon vastuitaan ja valintojaan. On kohdattava perheensä, lapsilukunsa, oma hyvinvointinsa, kaikki se minkä on ehkä kaikessa kiireessä voinut ohittaa. Ja siihenhän sisältyy myös hyvä puoli, mahdollisuus opetella olemaan läsnä itselleen, kumppanilleen ja varsinkin lapsilleen. Moni on elänyt pitkään kiireessä eli välttämiskulttuurissa. Kohtaamatta omia ongelmiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioerot ei lisäänny: talouden romahtaessa ei ole varaa erota.
Totta!
Mut terapeuteilla varmaan riittää hommia....
Erikoista.. mun mielestä se on koko tässä asiassa ainoa hyvä puoli että saadaan olla perheen kesken yhdessä. Perhe on paras ja tärkein asia mun elämässä. Miksi ihminen joka ei edes halua perhettä ei pysy sinkkuna?
Vierailija kirjoitti:
No mäkään hyppää riemusta. Teen etätöitä usein, mutta yleensä olen kotona yksin tai max. 1 sairas lapsi. Nyt ollaan kaikki tässä kerrostaloasunnossa. Avopuoliso tekee töitä olohuoneessa (on jatkuvasti puhelimessa), minä työhuoneessa (jonkin määrin puhelimessa) ja lapset 7 ja 9 v. koko ajan haluavat jotain. Hermot ovat kireällä jo nyt.
Meillä on sentään se erillinen työhuone. Säälin niitä ihmisiä, jotka esim. asuvat lasten kanssa kaksiossa. Voimia! :)
No pitäisikö niiden 7 ja 9 vuotiaiden kanssa keskustella ja sopia että vanhempia EI HÄIRITÄ kun vanhempi on työpisteellään? Kyllähän nyt herranjestas tuonikäiset osaa olla itsenäisesti ja härkkimättä aikuisia koko ajan, toki heidät pitää ohjata tekemään jotain fiksua siksi aikaa kun vanhempi työskentelee. Sovitte vaikka että kun kello on puoli, isä kuuntelee hetken/ratkoo ongelmia/on läsnä lapsille ja kun kello on tasan niin äiti on hetken lapsia varten. Siinä tulee tunti aina kummallekin tehokasta työaikaa, sen jälkeen onkin hyvä pitää pikku tauko ja vaikka halia vähän lapsiaan niin jaksaa taas tunnin tehdä töitä. Ei tarvitse kiristellä hermojaan.
Meillä muuten sama tilanne, mutta lapsia on 5, iältään 6-17v ja alle 90 neliön kerostaloasunto. Aluksi vähän ahdisti, mutta nyt ei enää. Voihan se ahdistus vielä tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muakin vähän mietityttää olla melkein kuukausi kahdestaan 7-vuotiaan kanssa. Asumme kerrostalokaksiossa. Olisi edes puoliso, niin olisi aikuista seuraa.
Ulkoilette paljon. Nyt on kevät ja kelit paranee päivä päivältä.
Kun pitäis ensin hoitaa omat työt, joihin työnantaja olettaa kuluvan 7,5h/päivä. Päälle lapsen koulunkäynti. Ulkoillaan se mitä ehditään.
Lähinnä rasittaa se, ettei saa hetken rauhaa. Käytännössä pitää mennä vessaan, että saa olla yksin. Introvertille raskasta. Olisi ihan eri asia, jos olisi puoliso jakamassa arkea.
Miksi 7-vuotias ei viihdy yhtään itsekseen? Laita se vaikka pesemään kaapien ovia, pyyhkimään pölyjä, siivoamaan oman huoneensa kaikki laatikot jne. Omat lapseni keksivät välittömästi itselleen mielenkiintoista tekemistä, kun heidän narinaansa vastasin, että "niin, vaatehuoneen tosiaan voisikin siivota ja sen jälkeen vaikka parvekkeen, jos edelleenkin on tylsää". Ei niillä jostain syystä sitten ollutkaan tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Siis on ollut itsekseen päivät kun lapset ovat olleet kouluissa ja mies töissä ja nyt siis menettää oman runkkuajan.
Todellakin ymmärrän. Harmi että lapset ovat jo koulussa, eivätkä päiväkoti-ikäisiä. Silloinhan ongelmaa ei olisi.
Miten niin ongelmaa ei olisi, jos lapset olisivat päiväkoti-ikäisiä? Kotona ne päiväkoti-ikäisetkin lapset nyt olisivat. Ei päiväkoteihin työttömien lapsia nyt oteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä meuhkataan nyt niin paljon että ihmettelen miten mun vanhemmat on vielä täyspäisiä ja jopa naimisissa. Neljä lasta kahden vuoden ikäeroilla, lypsylehmiä, eikä meitä mihinkään päiväkotiin laitettu.
Vierailija kirjoitti:
Ja tälläset on sitte menny naimisiin ja tehneet lapsia. Miksi?
Koska taloudelliset syyt..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla alkaa myös jo seinät kaatua päälle. Mieheni tekee muutenkin freelancetyötä kotoa käsin, ja se, että nyt kotona on hänen lisäkseen minä ja yläkouluikäinen teini, tuntuu olevan hänelle aivan ylivoimainen tilanne. Hän on tottunut siihen, että saa metelöidä kotona mielensä mukaan päiväsaikaan, ja muiden ottaminen huomioon ei ota millään onnistuakseen. Asumme pienehkössä kerrostalokolmiossa, eikä meillä ole erillistä työhuonetta. Teinin pitäisi pystyä opiskelemaan ja minun työskentelemään etänä, mutta mies saattaa esimerkiksi keskellä päivää laittaa television päälle minun ollessani työpisteellä metrin päässä.
Toivoin, että karanteeniaika lähentäisi meitä perheenä ja pariskuntana, mutta valitettavasti näyttää siltä, että aika lähinnä paljastaa miehen itsekkyyden.
Hanki vastamelukuulokkeet.
Eipä voi muuta sanoa kuin että kyllä on ihmisillä helppo elämä kun ap:n kaveria ymmärretään. No ehkä makaaminen hengityskoneessa on mitätön juttu siihen verrattuna että joutuu katselemaan omaa jälkikasvuaan ja puolisoaan päivät pitkät. Siis aivan kamalaa, miten voi jaksaa kun ei saa enää nauttia omasta rauhasta, yhyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai oikeastaan, hullujahan nämä ihmiset ovat. Ihmisiä kuolee kohta satoja tai tuhansia ja jotkut valittavat siitä, että perhe on kotona. Kyllä se marina pikkuasioista kohta loppuu. (#94)
Vierailija kirjoitti:
Eipä voi muuta sanoa kuin että kyllä on ihmisillä helppo elämä kun ap:n kaveria ymmärretään. No ehkä makaaminen hengityskoneessa on mitätön juttu siihen verrattuna että joutuu katselemaan omaa jälkikasvuaan ja puolisoaan päivät pitkät. Siis aivan kamalaa, miten voi jaksaa kun ei saa enää nauttia omasta rauhasta, yhyy.
En ymmärrä, miksi minun pitäisi erityisesti surra juuri nyt vanhusten puolesta. He kuolevat, koska ovat vanhoja. Toki omaisille luopuminen voi olla tuskallista, mutta en ymmärrä, miksi minun pitäisi olla vieraiden vanhusten puolesta suruissani, kun heidän elinvuotensa kuitenkin olisivat muutenkin olleet vähäiset. Jos ihminen on saanut elää +80 vuotta, on luonnollista, että luopumisen aika voi tulla koska vain. Tietenkään en halua, että virus leviää, mutta vanhan ihmisen kuolemassa sinänsä ei ole mitään ku nnotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla alkaa myös jo seinät kaatua päälle. Mieheni tekee muutenkin freelancetyötä kotoa käsin, ja se, että nyt kotona on hänen lisäkseen minä ja yläkouluikäinen teini, tuntuu olevan hänelle aivan ylivoimainen tilanne. Hän on tottunut siihen, että saa metelöidä kotona mielensä mukaan päiväsaikaan, ja muiden ottaminen huomioon ei ota millään onnistuakseen. Asumme pienehkössä kerrostalokolmiossa, eikä meillä ole erillistä työhuonetta. Teinin pitäisi pystyä opiskelemaan ja minun työskentelemään etänä, mutta mies saattaa esimerkiksi keskellä päivää laittaa television päälle minun ollessani työpisteellä metrin päässä.
Toivoin, että karanteeniaika lähentäisi meitä perheenä ja pariskuntana, mutta valitettavasti näyttää siltä, että aika lähinnä paljastaa miehen itsekkyyden.
Miehet ei aina osaa ajatella, josko nätisti juttelisit hänelle tilanteesta. Ei useat työ- ja opiskelupaikatkaan ole hiljaisia, joten miten juuri se puolison käytös ärsyttää? Mitä tulee teiniin, niin itsehän olet hänet kasvattanut. Olisiko hyvä opettaa ettei siellä kerrostalossa kuulu mekkaloida pitkin päivää muutenkaan, ja opettaa sitä muiden ihmisten huomioonottsmista.
Vierailija kirjoitti:
Siis on ollut itsekseen päivät kun lapset ovat olleet kouluissa ja mies töissä ja nyt siis menettää oman runkkuajan.
Todellakin ymmärrän. Harmi että lapset ovat jo koulussa, eivätkä päiväkoti-ikäisiä. Silloinhan ongelmaa ei olisi.
Eikö se vois käydä autotallissa tai metsässä runkulla?
Miksi hankkia perhe, jos sen kanssa on niin kamalaa viettää aikaa? Luulisi, että olisi ihanaa vihdoin ajan kanssa olla koko perhe yhdessä. Tai siis, minulle tuo kuulostaa painajaiselta, mutta siksi en olekaan perhettä hankkinut. Pitää kantaa vastuu omasta elämästään ja valinnoistaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioerot ei lisäänny: talouden romahtaessa ei ole varaa erota.
Totta!
Mut terapeuteilla varmaan riittää hommia....
Kerrankin tajuat itsekkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis on ollut itsekseen päivät kun lapset ovat olleet kouluissa ja mies töissä ja nyt siis menettää oman runkkuajan.
Todellakin ymmärrän. Harmi että lapset ovat jo koulussa, eivätkä päiväkoti-ikäisiä. Silloinhan ongelmaa ei olisi.Eikö se vois käydä autotallissa tai metsässä runkulla?
Kun lapset kasvaa, voit lukea näitä juttujasi ääneen. Ota ihmeessä talteen.
Meillä taasen yleensä joulun aikaan alkaa helvetti käymään käsille.
Isäntä lukkiutuu alakertaan ja jos erehtyy alakertaan ja kävelee pyykkihuoneen ohi, kylpyhuoneen ohi, kurkistaa ovenraosta ja näkee isännän pytyllä istunnolla vääntämässä pitkää booaa...
Isäntä nostaa katseensa kaakeleilta suoraan ovenrakoon ja näkee sinut.
Hän sihisee kuin hiisi. Hampaat irvessä.
Ja se lannan haju.
Tropiikkinen suolen kosteus, valmiiksi lahonneen aineksen ja maatuneen aineksen paino sieraimissa.
Isännän katse ( ei mitenkään pahoillaan, että ovi oli jätetty tarkoituksella raolleen), mene siittä, mene siittä katse!
Kun käännän katseen ovelta, niin isännän katseessa saattaa näkyä pilke huvittuneisuutta.
Paperirulla pyörähtää ja paperi rapsahtaa poikki.
En kerro että tapasin isännän kesken istunnon alakerrassa.
Sanon vain lapsille ettei isää saa häiritä. Hän tekee töitä karanteenissa.
Alue: Aihe vapaa
Onko kyse yläasteikäisestä nuoresta? Meillä näin yläasteella ja todellakin sen ikäinen saa luvan selviytyä opiskelusta etänä. Siinähän nimenomaan on mahdollisuus ottaa myös videoyhteys open kanssa. Ala-asteelaisilla ei samaa vaan pelkät tehtävät annetaan. Ne voi tehdä mihin tahansa aikaan.