Perseilevä peikonlehti - neuvoja kaivataan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peikonlehden riehaantumiselle ei voi mitään. Minäkin yritin hyvällä ja pahalla, mutta meillä oli ihan erilainen esteettinen silmä. Vuosien mittaan peikonlehteni teki itsestään ison G-kirjaimen näköisen: mullasta pisti esiin vaaksan mittainen keppi, jonka puolivälistä lähti valtavana puolikaarena yksi haara, joka teki pieniä yhden lehden versoja eli toivonpilkahduksia juuri siinä mitassa, että en raaskinut heittää koko kasvia roskikseen. Lopulta oli kovetettava sydän, ja se oli peikonlehden menoa sitten.

Valitettavasti orkideani elivät rinnatusten peikonlehden kanssa niin pitkään, että ehtivät omaksua sen huonot tavat. Nyt kolme orkideaa on tehnyt ensin pitkiä varsia ja niiden puoliväliin keikin. Keikit taas tekevät pitkiä varsia sojottamaan niin kummallisiin suuntiin, että koko kasvi vie leveyssuunnassa paljon enemmän tilaa kuin pystysuunnassa. Orkideat sentään tekevät silloin tällöin kauniita kukkia peittämään sitä todellisuutta, että vanha orkidea - samoin kuin vanha peikonlehtikin - on suurin piirtein yhtä viehättävä kodinkoristus kuin auki levitetty pyykinkuivausteline.

Ärsyttää huonotapaiset huonekasvit >:( Ei toimi naksutin- tai muukaan koulutus. Täytyy yrittää kepittää sitä sitten varmaan (mitä en toki tekisi eläimille, toim. huom.)

Hyvä huomioi tosiaan ja voi auttaa vastaisuudessa käytösongelmien ruotimisessa. Eläin-, kasvi- ja ihmiskunnan edustajia tosiaan pääsääntöisesti koulutetaan kutakin aivan eri menetelmin. Kasvit ovat varsin itsepäisiä, eivätkä ehdollistu juuri lainkaan. Niitä ei voi myöskään motivoida esim. onnellisuuteen, moraaliin tai altruismiin vedoten eikä niitä voi voittaa väittelyssä puhuen. 

Siinä missä yleensä keppi ja porkkana vaikkapa eläimillä painottuvat selvästi porkkanaan, kasvit eivät tarvitse kuin pelkkää keppiä. Paitsi tietenkin porkkana, joka tarvitsee itseään. Kasvien kohdalla häikäilemätön väkivalta on ihan oikea tapa kohdella niitä. Ne voi repiä juuriltaan ja pakkosiirtää eri paikkaan. Niitä voi leikellä ja silpoa elävältä ilman kivunlievitystä. Niillä voi tehdä jopa elinsiirtoja luoden frankensteinmaisia hybridiotuksia. 

Olet ihana. Voidaanko mennä naimisiin?

Onko tämä palstan eka kosinta? Jotenkin suloista. Onko Porvoon kirkko jo varattuna? Haluaisin kovasti kutsun...

Muovaa se tukikeppeihin / tukeen juuttilangan avulla sitomalla kauniin näköiseksi. Niin minä tein omalleni ja nyt ruodussa eikä perseile enää.

Juopon kusta sinne ruukkuun, johan rauhottuu.

Meillä ongelma on kieroon kasvanut yucca (palmu). Jostain syystä tuo kasvaa tosi vauhdilla vaikka täysin vaakasuoraan jos sitä ei muista käännellä tuossa ikkunalla. Sitten siinä on tuollainen ihme mutka kun sen saa taas ojennukseen. 

En peikonlehden kanssa osaa auttaa, mutta rasittavan rasavillin rönsyliljan pilkoin säännöllisesti pienempiin osiin ja vein töihin ja tuttaville tuparilahjaksi niitä vauveleita, joita en halunnut itse pitää. Sitten eräänä kauniina päivänä meille muutti maukuvainen maine coon, joka pisti rönsylilja-ressukan kertaheitolla niin kovaan kuriin ja herran nuhteeseen, ettei se koskaan toipunut ennalleen. Sen jälkeläisiä ties kuinka monennessa polvessa löytyy vielä ainakin enoltani ja entiseltä työpaikaltani.

En tiedä oliko tästä apua ja tekeekö perseilevät peikonlehdet helposti uutta juurta katkaistuihin lehtiin, mutta tää aloitus oli niin ylisöpö, että oli pakko kommentoida...🥰❤

Maine coonin omistaja. Älä nuolaise ennen kun tipahtaa. Otin rescuekissanpennut Ainon ja Reinon nelisen vuotta sitten, ja ne laittoivat alussa koko kasvitarhan ojennukseen tyyliin halki, poikki ja pinoon. Nyt arvon kissat ovat kohta neljä ja huomaamatta kasvit taas kurkottelevat ja riiputtavat oksiaan siellä sun täällä ja katteja ei voisi enää vähempää kiinnostaa...paitsi tulppaanit. Niille ei armoa anneta.

Vierailija kirjoitti:

Maine coonin omistaja. Älä nuolaise ennen kun tipahtaa. Otin rescuekissanpennut Ainon ja Reinon nelisen vuotta sitten, ja ne laittoivat alussa koko kasvitarhan ojennukseen tyyliin halki, poikki ja pinoon. Nyt arvon kissat ovat kohta neljä ja huomaamatta kasvit taas kurkottelevat ja riiputtavat oksiaan siellä sun täällä ja katteja ei voisi enää vähempää kiinnostaa...paitsi tulppaanit. Niille ei armoa anneta.

Viisaita ovat tohvelisankarisi. Tulppaanissa on aina ollut jotain perin epäilyttävää. Se on kaikkinensa jotenkin epätyypillinen kukaksi; ensin piileskelee sipulissa ja sitten esittää hetken aikaa kukintoineen kauniimpaa kuin onkaan, hakeutuen ikäihmisten aaltomaljakoihin ja kristallivaaseihin erityisellä tarmolla. Tulppaani kuulemma aiheutti tunnetun taloushistorian ensimmäisen pörssiromahduksen ja laman. Sillä ei voi olla hyvät aikeet mielessään. 

Ihailen aina töihin mennessä [tai siis ihailin - nyt työmaalle ei varmaan tartte mennä ennen joulua] naapurikonttorin ikkunasta näkyvää tuuheaa, symmetristä, tasaisen syvän vihreää peikonlehtikaunotarta. Voi kun tietäis miten se saadaan kukoistamaan niin kukkeana.

Oma yksilöni on tällä hetkellä ämpärissä olohuoneen nurkassa kun ei enää mahdu yhteenkään omistamaani ruukkuun. Ja kyseinen peikonlehden irvikuva tuo mieleen lähinnä risusavotan. Ne parit harvat lehdet siinä on joko keltaisia tai ruskeita, kuivettuneita känttyjä. Oksat sen sijaan tunkevat joka helvatan paikkaan. Vissiin se raivaussaha ois aika jees.

Niin että ei oo mitään vinkkejä ap:lle. Paitsi että heitä kuikkaa sillä peikkikselläsi vielä niin kauan kuin voit.

Entisellä työpaikalla kahvihuoneen peikonlehden asuinsaaviin dumpattiin toisinaan muun muassa käytetyt kahvinkeittimen purut ja kerran pikkujouluissa erään hätähousun rakon sisus. Yksilö menestyi oivasti. 

Vierailija kirjoitti:

Ihailen aina töihin mennessä [tai siis ihailin - nyt työmaalle ei varmaan tartte mennä ennen joulua] naapurikonttorin ikkunasta näkyvää tuuheaa, symmetristä, tasaisen syvän vihreää peikonlehtikaunotarta. Voi kun tietäis miten se saadaan kukoistamaan niin kukkeana.

Oma yksilöni on tällä hetkellä ämpärissä olohuoneen nurkassa kun ei enää mahdu yhteenkään omistamaani ruukkuun. Ja kyseinen peikonlehden irvikuva tuo mieleen lähinnä risusavotan. Ne parit harvat lehdet siinä on joko keltaisia tai ruskeita, kuivettuneita känttyjä. Oksat sen sijaan tunkevat joka helvatan paikkaan. Vissiin se raivaussaha ois aika jees.

Niin että ei oo mitään vinkkejä ap:lle. Paitsi että heitä kuikkaa sillä peikkikselläsi vielä niin kauan kuin voit.

Ehkä mun peikkis ei ookkaan niin käytöshäriöinen! Teillä paljon pahimpia..

Ap

Anna se minulle niin tapan sen ihan vahingossa. Näin on käynyt aina ja vanha kaktuksenikin kuoli eli minussa ei ole paljon ainesta puutarhuriksi. En ole ylpeä tästä.

Vierailija kirjoitti:

Anna se minulle niin tapan sen ihan vahingossa. Näin on käynyt aina ja vanha kaktuksenikin kuoli eli minussa ei ole paljon ainesta puutarhuriksi. En ole ylpeä tästä.

Tähän pitää lisätä, että ainoa kasvi jota en ole tappanut on juuri rönsylilja. Ne yksilöt ovat edelleen elossa ja olleet jo 15- vuotta siitä lähtien, kun asunnon edellinen omistaja jätti ne ja ovat sen jälkeen seuranneet elämässäni mukana. Osa välillä kituen, mutta kuitenkin hengissä pysyen. Ovat taas kevään tullen piristyneet. Kaikki muut kasvit kuolevat käsissäni.

Voisko sille hankkia ystävän? Jos se rauhottuis.

Vierailija kirjoitti:

Voisko sille hankkia ystävän? Jos se rauhottuis.

Hyvä idea! Toinen peikko kaveriksi! Sen jälkeen ap saakin sitten hankkia isomman asunnon, jotta mahtuu vielä itsekin elämään siellä peikkojen keskellä...😂😂

Paras ketju naismuistiin, kiitos! Kiinnostunut myös osallistumaan peikkisläisten häihin! Ootte ihania!

Kuulostaa siltä jos peikonlehti kellertää tai rusehtaa että on väärä määrä kastelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leppoisa AV-koti: Muriseva piirakka, tuijottava koira ja perseilevä peikonlehti! xD

Unohtamatta marisevaa teekuppia ja kurnuttavaa kuukuppia.

Vapise, isoäidin kaappikello.

Eikä sovi unohtaa perseelle haisevaa sohvaa.

Ja saunastakin kuuluu "HÖÖ".

Ja pesukone mölisee omituisia. Kotielämä on huisin jännää.

Meidän lemmikki, söpö pieni robotti-imuri, menee toisinaan sängyn alle ja alkaa sieltä huutelemaan. Ollaan yritetty antaa aikaa ja huomiota mutta reppana on niin ujo ja kaipaava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna se minulle niin tapan sen ihan vahingossa. Näin on käynyt aina ja vanha kaktuksenikin kuoli eli minussa ei ole paljon ainesta puutarhuriksi. En ole ylpeä tästä.

Tähän pitää lisätä, että ainoa kasvi jota en ole tappanut on juuri rönsylilja. Ne yksilöt ovat edelleen elossa ja olleet jo 15- vuotta siitä lähtien, kun asunnon edellinen omistaja jätti ne ja ovat sen jälkeen seuranneet elämässäni mukana. Osa välillä kituen, mutta kuitenkin hengissä pysyen. Ovat taas kevään tullen piristyneet. Kaikki muut kasvit kuolevat käsissäni.

What? Rönsyliljahan kukoistaa, kun sen unohtaa totaalisesti johonkin hyllyn päälle ja sitten paniikissa laittaa tilkan vettä! Olet hoitanut liian hyvin jos olet saanut sen tapettua. Kidutus, ystäväiseni, kidutus on se ratkaisu.

Tämä on kyllä paras ketju AV:lla hyvin pitkään aikaan!😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna se minulle niin tapan sen ihan vahingossa. Näin on käynyt aina ja vanha kaktuksenikin kuoli eli minussa ei ole paljon ainesta puutarhuriksi. En ole ylpeä tästä.

Tähän pitää lisätä, että ainoa kasvi jota en ole tappanut on juuri rönsylilja. Ne yksilöt ovat edelleen elossa ja olleet jo 15- vuotta siitä lähtien, kun asunnon edellinen omistaja jätti ne ja ovat sen jälkeen seuranneet elämässäni mukana. Osa välillä kituen, mutta kuitenkin hengissä pysyen. Ovat taas kevään tullen piristyneet. Kaikki muut kasvit kuolevat käsissäni.

What? Rönsyliljahan kukoistaa, kun sen unohtaa totaalisesti johonkin hyllyn päälle ja sitten paniikissa laittaa tilkan vettä! Olet hoitanut liian hyvin jos olet saanut sen tapettua. Kidutus, ystäväiseni, kidutus on se ratkaisu.

Ai sori luin huonosti. Olet toiminut esimerkillisesti jos rönsylilja on ainoa kasvi hengissä!