Lue keskustelun säännöt.
Perseilevä peikonlehti - neuvoja kaivataan!
Leviää ihan joka suuntaan, ja ei pysy ollenkaan ruodussa, vaikka mitä tekisi. Jotkin lehdet alkaneet kellastumaan ja ruskistumaan reunoista, vaikka samalla hoidolla kun aina ennenkin (4v vanha). Hieno kasvi yleisesti ottaen, mutta minun yksilöni ei lainkaan pysty hillitsemään itseään. Mitä teen?
Kommentit (227)
Eikö viirivehka kuki enää uudestaan? Minulla on ollut kirjovehka muutaman vuoden ajan ja kukki tasan kerran, sen jälkeen kukat kuihtui eikä ole enää uusia tullut.
Hyvin kyllä säilyy, jopa minunlaisellani poropeukalolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun Peikkuli on 6 vuotta vanha ja kerran kun vaihdoin sille multia, noin 3 vuotta sitten, repäsin siltä vahingossa KAIKKI juuret irti. No tökkäsin sen takas multaan ja vielä se porskuttaa. Se ei ole kasvanut kokoa juurikaan, uusia lehtiäkin tulee maltillisesti, ehkä 1 vuodessa mutta näyttää voivan todella hyvin. Eli mun neuvo on vetästä juuret muutaman vuoden välein irti ni loppuu tollanen perseily.
Onks tää joki 2020-luvun liehuva liekinvarsi?
Entäs nämä omituiset orkideat sitten...
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen fyysistä kurittamista.
Tuo on vanhanaikaista.
Sille pitää puhua kauniisti ja selittää, kaikilla on kivempaa jos kaikki ottavat huomioon toistensa tunteet.
Ennen kaikkea: ei saa syyllistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kakkaava kaktus.
Apua!😂
Vierailija kirjoitti:
Entäs nämä omituiset orkideat sitten...
Meidän vittuilevia viirivehkoja unohtamatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leppoisa AV-koti: Muriseva piirakka, tuijottava koira ja perseilevä peikonlehti! xD
Ja perseenhajuinen sohva, jonka hajuperse on jääkaapilla syömässä lasten vanukkaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen fyysistä kurittamista.
Tuo on vanhanaikaista.
Sille pitää puhua kauniisti ja selittää, kaikilla on kivempaa jos kaikki ottavat huomioon toistensa tunteet.
Ennen kaikkea: ei saa syyllistää.
Ei ei ei. Vapaa kasvatus ei kerta kaikkiaan toimi. Sillä tavoin saadaan huomiohakuisia ja rajattomia huonekasveja. Viherkasveilla ei ole empatiakykyä. Niiden on mahdotonta samaistua jaloilla liikkuviin, näköaistiviin ja puhuviin ihmisiin. Kasvikunnassa kommunikoidaan fyysisellä koskettelulla ja erittämällä kaasuja. Kilpailu elintilasta on yksi ja symbioottinen yhteistyö aineenvaihdunnassa toinen tapa. Lisäksi erilaisia hormoneita aerosolein voidaan välittää.
Kaikessa kasvatuksessa tarvitaan rajoja. Jollet pysty uloshengitykssen, hien ja pierun välityksellä kuvailemaan peikonlehdelle suunnatonta ketutustasi sekä ilmaisemaan vallattoman käytöksen mahdollista tulevaa harmia kasvin kohtalon muodossa, niin mikä tahansa puheella vetoaminen valuu hukkaan. Pälätyksen tuottama hiilidioksidi vain lietsoo kasvia.
Kasvi tottelee viidakkoveistä mukisematta. Huokailu ja hiplailu yllyttää pahentamaan ongelmakäytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halp! Nosto koska tarvitsen apua, minulla on kenkkuileva kultapalmu.
Lahjonta (uusi multa, lisäravinteet, kahvi), kiristys tai uhkailu ei ole tuottanut tulosta. Ei myöskään hemmotteluhoidot eli päivittäinen sumutus, seuranpito ja lepertely. Palmu on kuivattanut kaikki lehtensä paitsi yhden, ja nyt se pysyy vain ihan kiusallaan hengissä riutuneen oloisena. Voisiko se olla sadistiluonne?
Mitä kokeilen seuraavaksi, luenko sille Dostojevskia tai kuuntelutan Olavi Virtaa (jos se onkin pelkästään tylsistynyt kultturelli henkilö)? Vai pitäskö vain heivata mäkeen?
Vierailija kirjoitti:
Halp! Nosto koska tarvitsen apua, minulla on kenkkuileva kultapalmu.
Lahjonta (uusi multa, lisäravinteet, kahvi), kiristys tai uhkailu ei ole tuottanut tulosta. Ei myöskään hemmotteluhoidot eli päivittäinen sumutus, seuranpito ja lepertely. Palmu on kuivattanut kaikki lehtensä paitsi yhden, ja nyt se pysyy vain ihan kiusallaan hengissä riutuneen oloisena. Voisiko se olla sadistiluonne?
Mitä kokeilen seuraavaksi, luenko sille Dostojevskia tai kuuntelutan Olavi Virtaa (jos se onkin pelkästään tylsistynyt kultturelli henkilö)? Vai pitäskö vain heivata mäkeen?
Heivaa mäkeen, ei tollasella intelektuellilla ihrakasalla tee yhtikääs mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän peikonlehti on amppelissa, siinä saa roikkua miten tykkää. Lehdet eivät ole tyypillisesti liuskoittuneet, mikähän siihen syynä? On kymmeniä vuosia vanha.
Syynä on vähäinen valo. Peikonlehti viihtyy valoisassa, ei kuitenkaan suorassa auringonpaahteessa.
Ilmeisen suosittu ketju ja kruununkin saanut, mutta eivät kasvit perseile. Ruma ja muka hauska sana tuohon yhteyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halp! Nosto koska tarvitsen apua, minulla on kenkkuileva kultapalmu.
Lahjonta (uusi multa, lisäravinteet, kahvi), kiristys tai uhkailu ei ole tuottanut tulosta. Ei myöskään hemmotteluhoidot eli päivittäinen sumutus, seuranpito ja lepertely. Palmu on kuivattanut kaikki lehtensä paitsi yhden, ja nyt se pysyy vain ihan kiusallaan hengissä riutuneen oloisena. Voisiko se olla sadistiluonne?
Mitä kokeilen seuraavaksi, luenko sille Dostojevskia tai kuuntelutan Olavi Virtaa (jos se onkin pelkästään tylsistynyt kultturelli henkilö)? Vai pitäskö vain heivata mäkeen?
Aika usein syynä on epäsäännöllinen kastelu. Mullan pitäisi olla jatkuvasti hieman kosteaa, ei kuitenkaan märkää, leponautena kasteltuväli on tietysti pidempi. Saattaa myös olla, että kasvisi on saanut yliannostuksen ravinteita, niiden kanssa kannattaa olla varovainen.
Keksi parempi kirjoitti:
Ilmeisen suosittu ketju ja kruununkin saanut, mutta eivät kasvit perseile. Ruma ja muka hauska sana tuohon yhteyteen.
Oletko kuullut kuvallisesta ilmaisutavasta? Joo, ei tietenkään kasvi voi perseillä samalla lailla kuin ihminen, mutta Ap ilmaisi asian noin koska kasvi ikään kuin ryhtyi hankalaksi, kun levisi joka suuntaan ja ruskisti lehtiään, vaikka hoito oli sama kuin aina ennen. Älä ole niin tosikko!
Varmaan suomen kuuluisin peikonlehti, on perseilystään päässyt radioonkin!
Haastattelu vielä puuttuu! xD
https://www.radionova.fi/ohjelmat/radio-novan-iltapaiva/a-191161
Keksi parempi kirjoitti:
Ilmeisen suosittu ketju ja kruununkin saanut, mutta eivät kasvit perseile. Ruma ja muka hauska sana tuohon yhteyteen.
Pthyi! Ei ollut parempi keksi. Rutikuiva, kova ja jauhoinen. Nyt suu on kuin Sahara. Harhaanjohtavaa markkinointia. Tarvitsen tonkan kahvia huuhtomaan tämän totisuuden suustani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs nämä omituiset orkideat sitten...
Meidän vittuilevia viirivehkoja unohtamatta!
Mulla taas on kyyläävä kumipuu.
Lahjoita se perseilevä peikonlehti ituhippinaapurin kompostiin