Perseilevä peikonlehti - neuvoja kaivataan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peikonlehden riehaantumiselle ei voi mitään. Minäkin yritin hyvällä ja pahalla, mutta meillä oli ihan erilainen esteettinen silmä. Vuosien mittaan peikonlehteni teki itsestään ison G-kirjaimen näköisen: mullasta pisti esiin vaaksan mittainen keppi, jonka puolivälistä lähti valtavana puolikaarena yksi haara, joka teki pieniä yhden lehden versoja eli toivonpilkahduksia juuri siinä mitassa, että en raaskinut heittää koko kasvia roskikseen. Lopulta oli kovetettava sydän, ja se oli peikonlehden menoa sitten.

Valitettavasti orkideani elivät rinnatusten peikonlehden kanssa niin pitkään, että ehtivät omaksua sen huonot tavat. Nyt kolme orkideaa on tehnyt ensin pitkiä varsia ja niiden puoliväliin keikin. Keikit taas tekevät pitkiä varsia sojottamaan niin kummallisiin suuntiin, että koko kasvi vie leveyssuunnassa paljon enemmän tilaa kuin pystysuunnassa. Orkideat sentään tekevät silloin tällöin kauniita kukkia peittämään sitä todellisuutta, että vanha orkidea - samoin kuin vanha peikonlehtikin - on suurin piirtein yhtä viehättävä kodinkoristus kuin auki levitetty pyykinkuivausteline.

Ärsyttää huonotapaiset huonekasvit >:( Ei toimi naksutin- tai muukaan koulutus. Täytyy yrittää kepittää sitä sitten varmaan (mitä en toki tekisi eläimille, toim. huom.)

Myös pihapenkissä on muutama huonotapainen kukka: esimerkiksi rohtosuopayrtti ja akilleija ovat aivan kurittomia, kumpikin yrittää sitkeästi vallata koko penkin. Kolmas helposti riehaantuva on unikko, sen juuret ulottuvat turhan syvälle ja vielä helposti katkeilevat poiskitkemisyrityksissä :-(

Ui juma, maailman ihanin tuoksu : rohtosuopayrtti. Akileijatkin ovat ihania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä on liian iso ego, kun noin rehevästi rönsyilee. Laita viereen anopinkieli, niin lakkaa tuollainen rehentely.

Mainio neuvo, eiköhän ala kohta lehdet painua luimuun :-)

Uotinen kasvaa vapaaehtoisesti ulos tuota menoa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peikonlehden riehaantumiselle ei voi mitään. Minäkin yritin hyvällä ja pahalla, mutta meillä oli ihan erilainen esteettinen silmä. Vuosien mittaan peikonlehteni teki itsestään ison G-kirjaimen näköisen: mullasta pisti esiin vaaksan mittainen keppi, jonka puolivälistä lähti valtavana puolikaarena yksi haara, joka teki pieniä yhden lehden versoja eli toivonpilkahduksia juuri siinä mitassa, että en raaskinut heittää koko kasvia roskikseen. Lopulta oli kovetettava sydän, ja se oli peikonlehden menoa sitten.

Valitettavasti orkideani elivät rinnatusten peikonlehden kanssa niin pitkään, että ehtivät omaksua sen huonot tavat. Nyt kolme orkideaa on tehnyt ensin pitkiä varsia ja niiden puoliväliin keikin. Keikit taas tekevät pitkiä varsia sojottamaan niin kummallisiin suuntiin, että koko kasvi vie leveyssuunnassa paljon enemmän tilaa kuin pystysuunnassa. Orkideat sentään tekevät silloin tällöin kauniita kukkia peittämään sitä todellisuutta, että vanha orkidea - samoin kuin vanha peikonlehtikin - on suurin piirtein yhtä viehättävä kodinkoristus kuin auki levitetty pyykinkuivausteline.

Ärsyttää huonotapaiset huonekasvit >:( Ei toimi naksutin- tai muukaan koulutus. Täytyy yrittää kepittää sitä sitten varmaan (mitä en toki tekisi eläimille, toim. huom.)

Myös pihapenkissä on muutama huonotapainen kukka: esimerkiksi rohtosuopayrtti ja akilleija ovat aivan kurittomia, kumpikin yrittää sitkeästi vallata koko penkin. Kolmas helposti riehaantuva on unikko, sen juuret ulottuvat turhan syvälle ja vielä helposti katkeilevat poiskitkemisyrityksissä :-(

Ui juma, maailman ihanin tuoksu : rohtosuopayrtti. Akileijatkin ovat ihania.

Aki heittää liikaa kaniksia ilmoille. Yök.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peikonlehden riehaantumiselle ei voi mitään. Minäkin yritin hyvällä ja pahalla, mutta meillä oli ihan erilainen esteettinen silmä. Vuosien mittaan peikonlehteni teki itsestään ison G-kirjaimen näköisen: mullasta pisti esiin vaaksan mittainen keppi, jonka puolivälistä lähti valtavana puolikaarena yksi haara, joka teki pieniä yhden lehden versoja eli toivonpilkahduksia juuri siinä mitassa, että en raaskinut heittää koko kasvia roskikseen. Lopulta oli kovetettava sydän, ja se oli peikonlehden menoa sitten.

Valitettavasti orkideani elivät rinnatusten peikonlehden kanssa niin pitkään, että ehtivät omaksua sen huonot tavat. Nyt kolme orkideaa on tehnyt ensin pitkiä varsia ja niiden puoliväliin keikin. Keikit taas tekevät pitkiä varsia sojottamaan niin kummallisiin suuntiin, että koko kasvi vie leveyssuunnassa paljon enemmän tilaa kuin pystysuunnassa. Orkideat sentään tekevät silloin tällöin kauniita kukkia peittämään sitä todellisuutta, että vanha orkidea - samoin kuin vanha peikonlehtikin - on suurin piirtein yhtä viehättävä kodinkoristus kuin auki levitetty pyykinkuivausteline.

Ärsyttää huonotapaiset huonekasvit >:( Ei toimi naksutin- tai muukaan koulutus. Täytyy yrittää kepittää sitä sitten varmaan (mitä en toki tekisi eläimille, toim. huom.)

Myös pihapenkissä on muutama huonotapainen kukka: esimerkiksi rohtosuopayrtti ja akilleija ovat aivan kurittomia, kumpikin yrittää sitkeästi vallata koko penkin. Kolmas helposti riehaantuva on unikko, sen juuret ulottuvat turhan syvälle ja vielä helposti katkeilevat poiskitkemisyrityksissä :-(

Ui juma, maailman ihanin tuoksu : rohtosuopayrtti. Akileijatkin ovat ihania.

Aki heittää liikaa kaniksia ilmoille. Yök.

Oikeesti? Yhh. Sopii sit anopin seuraksi ulos.

Mä rakastan peikonlehteä. Mutta minulla ei ole koskaan sitä ollut kotona, työpaikalla olen sitä ihaillut. Apn kertomus sai minut peikkokuumeen valtaan, tuo kasvi tulee mulle seuraavaksi. Ap, leikkaa vaan omasi nättiin kuosiin, kyllä se siitä asettuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peikonlehden riehaantumiselle ei voi mitään. Minäkin yritin hyvällä ja pahalla, mutta meillä oli ihan erilainen esteettinen silmä. Vuosien mittaan peikonlehteni teki itsestään ison G-kirjaimen näköisen: mullasta pisti esiin vaaksan mittainen keppi, jonka puolivälistä lähti valtavana puolikaarena yksi haara, joka teki pieniä yhden lehden versoja eli toivonpilkahduksia juuri siinä mitassa, että en raaskinut heittää koko kasvia roskikseen. Lopulta oli kovetettava sydän, ja se oli peikonlehden menoa sitten.

Valitettavasti orkideani elivät rinnatusten peikonlehden kanssa niin pitkään, että ehtivät omaksua sen huonot tavat. Nyt kolme orkideaa on tehnyt ensin pitkiä varsia ja niiden puoliväliin keikin. Keikit taas tekevät pitkiä varsia sojottamaan niin kummallisiin suuntiin, että koko kasvi vie leveyssuunnassa paljon enemmän tilaa kuin pystysuunnassa. Orkideat sentään tekevät silloin tällöin kauniita kukkia peittämään sitä todellisuutta, että vanha orkidea - samoin kuin vanha peikonlehtikin - on suurin piirtein yhtä viehättävä kodinkoristus kuin auki levitetty pyykinkuivausteline.

Ärsyttää huonotapaiset huonekasvit >:( Ei toimi naksutin- tai muukaan koulutus. Täytyy yrittää kepittää sitä sitten varmaan (mitä en toki tekisi eläimille, toim. huom.)

Hyvä huomioi tosiaan ja voi auttaa vastaisuudessa käytösongelmien ruotimisessa. Eläin-, kasvi- ja ihmiskunnan edustajia tosiaan pääsääntöisesti koulutetaan kutakin aivan eri menetelmin. Kasvit ovat varsin itsepäisiä, eivätkä ehdollistu juuri lainkaan. Niitä ei voi myöskään motivoida esim. onnellisuuteen, moraaliin tai altruismiin vedoten eikä niitä voi voittaa väittelyssä puhuen. 

Siinä missä yleensä keppi ja porkkana vaikkapa eläimillä painottuvat selvästi porkkanaan, kasvit eivät tarvitse kuin pelkkää keppiä. Paitsi tietenkin porkkana, joka tarvitsee itseään. Kasvien kohdalla häikäilemätön väkivalta on ihan oikea tapa kohdella niitä. Ne voi repiä juuriltaan ja pakkosiirtää eri paikkaan. Niitä voi leikellä ja silpoa elävältä ilman kivunlievitystä. Niillä voi tehdä jopa elinsiirtoja luoden frankensteinmaisia hybridiotuksia. 

Minä luovuin tuosta ja nyt kasvatan kyrväkkeitä parvekelaatikossani.

Vierailija kirjoitti:

Minä luovuin tuosta ja nyt kasvatan kyrväkkeitä parvekelaatikossani.

Kasvatusohjeita löytyy tuolta

https://www.vauva.fi/keskustelu/4211306/ketju/neuvoa_kaivataan_kyrvakke…

Muistakaa että Heinolan TKK-liiton vuotuiset kyrväkepäivät järjestetään taasen elokuussa.

Kankaanpään kyrväkemartat palkitsevat vuoden kyrväkekasvattajan.

Kaikki joukolla mukaan tekokyrväkkeenkasvattajien iloiseen joukkoon!

Kosteita multia!

KALEVAUVA.FI! Vaadin Perseileva peikonlehti -sinkun julkaisua  :D

Apropo, tietääkö kukaan miten uurremuorin saisi leviämään/mätästämään vähän laajemmalle alueelle? Omani pääsi muutama kuukausi sitten kuivahtamaan niin pahasti että osa siitä kuivui kuoliaaksi ja jäljelle jääneet muutamat lehdet saavat kasvin näyttämään säälittävän harvalta. Uutta lehteä se ei vain tahdo tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen fyysistä kurittamista. 

Miten muka auttaisi asiaan? Menisi vielä rumempaan kuntoon!

Ap

Oppisipahan olemaan.

Ei sstana mä kuolen nauruun😂😂😂😂😀

Luen ketjua ja syön samalla lasten vanukkaat😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leppoisa AV-koti: Muriseva piirakka, tuijottava koira ja perseilevä peikonlehti! xD

Unohtamatta marisevaa teekuppia ja kurnuttavaa kuukuppia.

Vapise, isoäidin kaappikello.

Eikä sovi unohtaa perseelle haisevaa sohvaa.

Ja saunastakin kuuluu "HÖÖ".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leppoisa AV-koti: Muriseva piirakka, tuijottava koira ja perseilevä peikonlehti! xD

Unohtamatta marisevaa teekuppia ja kurnuttavaa kuukuppia.

Vapise, isoäidin kaappikello.

Eikä sovi unohtaa perseelle haisevaa sohvaa.

Ja saunastakin kuuluu "HÖÖ".

Ja pesukone mölisee omituisia. Kotielämä on huisin jännää.

Mulla on ihan samanlainen perseilijä kotona. Kasvaa kymmenen senttiä ylöspäin, sitten kymmenen ulospäin, kymmenen ylös, kymmenen sivulle. Lehdet lurpattaa, paitsi ne, jotka kellertää. Ilmajuuret on haaroittuneet, ja koko touhu muutenkin ihan levällään. Olen sitonut kasvin kolmeen-neljään kepukkaan kiinni, mutta perkele vääntää niitä kumoon.

Sama täällä. Olen köyttänyt siimalla ja ripustellut ties mihin ja mitä vasten, mutta aina se rimpulee irti. On kuin kädet levällään oleva juoppo jota yrittän nostaa ylös. Ulos tuo joutaisi, mutta en anna periksi ja laita ulos sen mieliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peikonlehden riehaantumiselle ei voi mitään. Minäkin yritin hyvällä ja pahalla, mutta meillä oli ihan erilainen esteettinen silmä. Vuosien mittaan peikonlehteni teki itsestään ison G-kirjaimen näköisen: mullasta pisti esiin vaaksan mittainen keppi, jonka puolivälistä lähti valtavana puolikaarena yksi haara, joka teki pieniä yhden lehden versoja eli toivonpilkahduksia juuri siinä mitassa, että en raaskinut heittää koko kasvia roskikseen. Lopulta oli kovetettava sydän, ja se oli peikonlehden menoa sitten.

Valitettavasti orkideani elivät rinnatusten peikonlehden kanssa niin pitkään, että ehtivät omaksua sen huonot tavat. Nyt kolme orkideaa on tehnyt ensin pitkiä varsia ja niiden puoliväliin keikin. Keikit taas tekevät pitkiä varsia sojottamaan niin kummallisiin suuntiin, että koko kasvi vie leveyssuunnassa paljon enemmän tilaa kuin pystysuunnassa. Orkideat sentään tekevät silloin tällöin kauniita kukkia peittämään sitä todellisuutta, että vanha orkidea - samoin kuin vanha peikonlehtikin - on suurin piirtein yhtä viehättävä kodinkoristus kuin auki levitetty pyykinkuivausteline.

Ärsyttää huonotapaiset huonekasvit >:( Ei toimi naksutin- tai muukaan koulutus. Täytyy yrittää kepittää sitä sitten varmaan (mitä en toki tekisi eläimille, toim. huom.)

Hyvä huomioi tosiaan ja voi auttaa vastaisuudessa käytösongelmien ruotimisessa. Eläin-, kasvi- ja ihmiskunnan edustajia tosiaan pääsääntöisesti koulutetaan kutakin aivan eri menetelmin. Kasvit ovat varsin itsepäisiä, eivätkä ehdollistu juuri lainkaan. Niitä ei voi myöskään motivoida esim. onnellisuuteen, moraaliin tai altruismiin vedoten eikä niitä voi voittaa väittelyssä puhuen. 

Siinä missä yleensä keppi ja porkkana vaikkapa eläimillä painottuvat selvästi porkkanaan, kasvit eivät tarvitse kuin pelkkää keppiä. Paitsi tietenkin porkkana, joka tarvitsee itseään. Kasvien kohdalla häikäilemätön väkivalta on ihan oikea tapa kohdella niitä. Ne voi repiä juuriltaan ja pakkosiirtää eri paikkaan. Niitä voi leikellä ja silpoa elävältä ilman kivunlievitystä. Niillä voi tehdä jopa elinsiirtoja luoden frankensteinmaisia hybridiotuksia. 

Olet ihana. Voidaanko mennä naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peikonlehden riehaantumiselle ei voi mitään. Minäkin yritin hyvällä ja pahalla, mutta meillä oli ihan erilainen esteettinen silmä. Vuosien mittaan peikonlehteni teki itsestään ison G-kirjaimen näköisen: mullasta pisti esiin vaaksan mittainen keppi, jonka puolivälistä lähti valtavana puolikaarena yksi haara, joka teki pieniä yhden lehden versoja eli toivonpilkahduksia juuri siinä mitassa, että en raaskinut heittää koko kasvia roskikseen. Lopulta oli kovetettava sydän, ja se oli peikonlehden menoa sitten.

Valitettavasti orkideani elivät rinnatusten peikonlehden kanssa niin pitkään, että ehtivät omaksua sen huonot tavat. Nyt kolme orkideaa on tehnyt ensin pitkiä varsia ja niiden puoliväliin keikin. Keikit taas tekevät pitkiä varsia sojottamaan niin kummallisiin suuntiin, että koko kasvi vie leveyssuunnassa paljon enemmän tilaa kuin pystysuunnassa. Orkideat sentään tekevät silloin tällöin kauniita kukkia peittämään sitä todellisuutta, että vanha orkidea - samoin kuin vanha peikonlehtikin - on suurin piirtein yhtä viehättävä kodinkoristus kuin auki levitetty pyykinkuivausteline.

Ärsyttää huonotapaiset huonekasvit >:( Ei toimi naksutin- tai muukaan koulutus. Täytyy yrittää kepittää sitä sitten varmaan (mitä en toki tekisi eläimille, toim. huom.)

Hyvä huomioi tosiaan ja voi auttaa vastaisuudessa käytösongelmien ruotimisessa. Eläin-, kasvi- ja ihmiskunnan edustajia tosiaan pääsääntöisesti koulutetaan kutakin aivan eri menetelmin. Kasvit ovat varsin itsepäisiä, eivätkä ehdollistu juuri lainkaan. Niitä ei voi myöskään motivoida esim. onnellisuuteen, moraaliin tai altruismiin vedoten eikä niitä voi voittaa väittelyssä puhuen. 

Siinä missä yleensä keppi ja porkkana vaikkapa eläimillä painottuvat selvästi porkkanaan, kasvit eivät tarvitse kuin pelkkää keppiä. Paitsi tietenkin porkkana, joka tarvitsee itseään. Kasvien kohdalla häikäilemätön väkivalta on ihan oikea tapa kohdella niitä. Ne voi repiä juuriltaan ja pakkosiirtää eri paikkaan. Niitä voi leikellä ja silpoa elävältä ilman kivunlievitystä. Niillä voi tehdä jopa elinsiirtoja luoden frankensteinmaisia hybridiotuksia. 

Olet ihana. Voidaanko mennä naimisiin?

Sepäs oli reaktio. Jos halajat silmitöntä kasvikurittajaa, niin mikäpä ettei voidakin. Ei mulla tässä nyt oikein muutakaan ole.

Meidän peikonlehti on amppelissa, siinä saa roikkua miten tykkää. Lehdet eivät ole tyypillisesti liuskoittuneet, mikähän siihen syynä? On kymmeniä vuosia vanha.

Minä paloittelin, siis jaoin yhden ison ja vanhan rönsyilevän yksilön kymmeniin osiin. Nyt se vanhus kukoistaa useissa ruukuissa ja vesiastiassa on useita juurikkaita odottamassa ruukuttajaa. On todella sitkeää lajia peikonlehti!