Muita sinkkuja, jotka olisivat halunneet parisuhteen?
Todella yksinäinen olo. Olen nyt viisi vuotta yrittänyt etsiä parisuhdetta ja nyt luovutin. Minussa on jokin, mistä miehet eivät pidä. En vain tiedä mikä se on. Saan vain pakkeja tai seksisuhteita. Kukaan ei halua kanssani parisuhteeseen.
Arki sujuu hyvin, kun päivä menee töissä ja ilta erilaisissa askareissa ja levätessä. Viikonloput ovat yksinäisiä. Vaikka täytän viikonloputkin erilaisissa harrastuksissa, niin ei jaksaisi aina tehdä kaikkea yksin. On minulla muutamia ystäviä, mutta heilläkin perheet ja parisuhteet.
Kommentit (1222)
En ole löytänyt hyvää miestä. Minua on lähestynyt epätoivoisimmat. Haluan rakastavan miehen ja parisuhteen tämän kanssa. Sinkkuna olen aina ollut.
Olen koko ikäni ollut sinkku enkä ole koskaan edes pyrkinyt parisuhteeseen, naiset ovat jonkin verran lähestyneet minua mutta ne ovat jäänneet usein vain muutaman kuukauden tapailuihin.
Pärjään sekä viihdyn hyvin näin joten en koe naista/parisuhdetta tärkeäksi asiaksi elämässäni.
Muutama kaveri ja tuttu on ihmetellyt miksi en ole parisuhteessa.
Olen aika komea,tulen hyvin toimeen,käyn töissä, olen iloinen ja rempseä kolmekymppinen mies.
Halusin aikanaan parisuhteen. Sitä tuli kokeiltua pari vuotta, enää en voi kuvitellakaan sitä elämäntyyliä.
Tuttuja on kiva nähdä välillä, mutta ajatus siitä, että pitäisi olla valtaosa ajasta jonkun toisen kanssa on sietämätön.
Vierailija kirjoitti:
Olen koko ikäni ollut sinkku enkä ole koskaan edes pyrkinyt parisuhteeseen, naiset ovat jonkin verran lähestyneet minua mutta ne ovat jäänneet usein vain muutaman kuukauden tapailuihin.
Pärjään sekä viihdyn hyvin näin joten en koe naista/parisuhdetta tärkeäksi asiaksi elämässäni.
Muutama kaveri ja tuttu on ihmetellyt miksi en ole parisuhteessa.
Olen aika komea,tulen hyvin toimeen,käyn töissä, olen iloinen ja rempseä kolmekymppinen mies.
Miksi halusit tulla kertomaan tämän lankaan jonka aihe on "muita-sinkkuja-jotka-olisivat-halunneet-parisuhteen?"?
Itse ainakin jo päätin luopua koko hommasta. Normaalia naista melko mahdotonta löytää, joka vielä olisi myös itsestä kiinnostunut.
M37
Teininä löytyi yksi jonka kanssa olin siihen asti kunnes hän paljastui ihan pommiksi. Sen jälkeen olen saanut rauhassa ajautua yksinäisyyden seuraan. Ihanaa olisi löytää joku jonka kanssa pystyisi jakamaan elämänsä.
Olen aina ollut se "tosi hyvä tyyppi, mutta" Siltä huolimatta olen seurustellut 3 kertaa, ne on itse asiassa ainoat naiset jolle olen kelvannut. Mitään suuria tunteita ei ollut alussa mun puolelta, lämpenen sen verran hitaasti. Kaikki 3 kävi vieraissa, ja 2 ekaa jätti niihin aikoihin kun ne valmistui koulusta (aikuisopiskelijoita) joten tietty tuli sellainen fiilis etten ollut muuta kun lompakko niille. Kolmannen kanssa harrastettiin seksiä tasan 3 kertaa 3 vuoden aikana, alkuaikoina, kun vielä tein aloitteita seksiin tuli aina tekosyy X, miksei tänään. Jossain vaiheessa luovutin, ja silti roikuin siinä suhteessa yllättävän kauan..
Erottiin mun pyynnöstä, ja siitä asti olen ollut yksin. Olen kokeillu nettideittailua, tinderiä ja livenäkin ollut aloitteellinen, mutta ne muutamat kerrat kun kiinnostus on herännyt, on ollut yksipuolista.
Pari vuotta sitten luovutin tuon suhteen, mutta tietty iskee kaipuu välillä ja huonoina päivinä on vähän surullinen olo kun kaikki on mennyt niin kun on mennyt..
Elämä on mielekästä muuten, omaisuutta on kiitettävästi, oma yritys, ystäviä löytyy, harrastuksia ym.
Tietty olisi kivaa jakaa tämän elämän jonkun kanssa, ja myönnän olevani vähän kateellinen ystäville jotka löysi kumppanin ja sai lapsia...nallekarkit ei aina mene tasan..
Toinen M37
Itselläni syy pitkään sinkkuuteen oli se, että oikeasti vain suoritin seurustelemista. En ollut oikeasti valmis siihen tunnemyrskyyn, minkä läheinen kumppani tuo. En mennyt oikeasti lähelle ketään. Etsin vain sellaisia, joiden kanssa juttu päättyy melko pian. Toden myöntäminen oli nuorelle ihmiselle liikaa. Nuoruus ja seurustelu ja seksi vaan kuuluvat yhteen. On liian luonnotonta myöntää pelkäävänsä läheisen tuomaa tilannetta, jossa et enää hallitse kaikkea itse. Menettämisen pelkoa, muuttumisen ja henkisen kasvun välttämättömyyttä, sopeutumista, tyytymistä, pettymyksiä, mutta myös riemua, selviytymistä, kumppanuutta ja aikuisemmaksi tuloa. Nyt olen ollut jo yli 24 vuotta parisuhteessa, josta 20 vuotta naimisissa.
Juu haluaisin suhteen ja ulkonäön tai jonkin piirteen herätettyä kiinnostuksen pyrin tutustumaan paremmin. Luonne on olennaisinta jos se ei natsaa yksiin ja toinen koe kanssani samoin niin yhtään mitään ei tapahdu. Sellaista ulkonäköä ei ole olemassakaan että sen varjolla voisi olla luonteeesta piittaamatta. Ja kyllä, olen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kohtalotoveri, minulla myös sinkkuilua 5v. Ei löydy miestä vaikka kuinka etsin. Minäkin mietin, että mikä minussa on vikana kun ei oikeaa miestä löydy.
Ei auta lannistua. Oletko ap kokeillut nettideitit jne?Nettideittejä juuri olen kokeillut, koska livenä en oikein tapaa muita sinkkuja. Ei vaan löydy ketään sopivaa. Lähdenkin jo treffeille sillä mentaliteetillä, että ei tästä tule mitään kuitenkaan. Ei hyvä ollenkaan.
Minä olen muutaman kerran ollu tollasen naisen kanssa treffeillä jaa onhan se aina luotaantyöntävää, kun toisesta huomaa, eträ suurinpiirtein väkisin joutunu treffeille lähtemään. Näyttää ettei vois vähempää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Halusin aikanaan parisuhteen. Sitä tuli kokeiltua pari vuotta, enää en voi kuvitellakaan sitä elämäntyyliä.
Tuttuja on kiva nähdä välillä, mutta ajatus siitä, että pitäisi olla valtaosa ajasta jonkun toisen kanssa on sietämätön.
Varmaan tulee ihan puun takaa, mut parisuhde ei ole mikään elämäntyyli, vaan se on kahden ihmisen välinen sopimus. Sitä sopimusta voi elää ihan millasella tavalla se tälle kahdelle vaan käy.
Vierailija kirjoitti:
Vähän offtopic, mutta jännä miten moni mies on tässä unelmanaista kuvatessaan maininnut "ison perän". Niin ne ajat muuttuu - näin 45v muistaa hyvin ajan, kun iso perä oli kauhistus ja hyvännäköinen nainen oli hoikka, tyttömäinen ja jopa vähän androgyyni. Ymmärtääkö miehet itsekään miten vahvasti on muoti-ilmiön, trendien ja kuvamuokkausten ja somejulkkisten vietävänä, kun arvioi mikä on hyvän näköistä? Ja tällä perusteella sitten valitsee itselleen elämänkumppania.
Miehenä kommentoisin omasta puolestani että mä oon ollut "isojen perien" fani noin 14 vuotiaasta saakka, kauan ennen kuin ne olivat muotia.
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin jo päätin luopua koko hommasta. Normaalia naista melko mahdotonta löytää, joka vielä olisi myös itsestä kiinnostunut.
M37
Sama mulla. Olen huomannut, että näissä nettitreffeissä aika monella nelikymppisellä naisella on mielenterveydellisiä ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen käsitys, että se tutustumisen lässyn lässyn vaihe pitäisi olla mahdollisimman lyhyt ja intiimiin kanssakäymiseen pitäisi siirtyä mahdollisimman pian jotta sitä suhteen liimaa voisi syntyä.
Tämän on tietysti vain minun käsitykseni ja voi koskea vain minua mutta olen kokenut että se siirtyminen platonisesta vaiheesta intiimimmälle puolelle on se kriittisin vaihe. Jos sitä ei tapahdu, suhde kuihtuu aika nopeasti.
M43
Oletko minä? Ihan samat speksit ja havainnot. Aina jos suhde on syntynyt, on siirrytty seksiin hyvin nopeasti. Ehkä se on niinkin päin, että kun toinen tuntuu muuten hyvältä ja sopivalta niin se herättää nopeasti ne halutkin sitten. Se on vähän että jos ei viimeistään kolmannella tapaamisella ole minkäänlaista eroottista hipaisuakaan, niin sitä tuskin tuleekaan.
Aika lailla samat havainnot.
Mun isoin ongelma deittailussa on se että naiset ei lämpene romanttisesti. Olen jostain syystä "kiva kaveri", "ei romanttisia tunteita" "ei syntynyt ihastumista" "vaikutat mukavalta ja sydämelliseltä mutta.."
Lähes aina käy niin, että vaikka saisi naisen kotiini 3 tai 4 treffeillä niin kaverivyöhykkeelle joutuu.
Joten mulle on ainakin kehittynyt paha friendzonen pelko, en uskalla tutustua hitaasti kun en voi ikinä olla varma onko naisella vain kaverifiilikset.
Voisiko myös olla niin, että luot hyvän ensivaikutelman, mutta muutamien treffien jälkeen korostuu tai tulee esiin jotain monien mielestä epäviehättävää? Esim. epäsiisti asunto tai pahanhajuinen hengitys? Kaverifiiliksiin vetoaminen on helppo tapa lopettaa tapailu, jos todellinen syy on jollain tapaa kiusallinen. Jotkut miehet voivat suuttuakin todellisen syyn ilmaisemisesta, joten helpompi kertoa valkoinen valhe. Jos olet todella rohkea, voisit kysyä läheiseltä ystävältä (mies tai nainen), keksiikö tämä mitään "kosmeettista" aihetta, joka voisi johtaa toistuvaan tunteiden viilenemiseen.
Nuo kaksi mainitsemaasi asiaa on kyllä kunnossa, asunto on uudehko ja täysin siisti ja hammaslääkärissä käyty kaksi kuukautta sitten.
Ei ne treffatut naiset oikein tahdo kertoa totuutta mistä kiikastaa edes kysymällä. Sieltä tulee aina sitä "löydät varmasti sen oikean pian"-liirumlaarumia. Oma epäilykseni on, että naama ei herätä romanttista kiinnostusta ja flirttailutaidot puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vähän offtopic, mutta jännä miten moni mies on tässä unelmanaista kuvatessaan maininnut "ison perän". Niin ne ajat muuttuu - näin 45v muistaa hyvin ajan, kun iso perä oli kauhistus ja hyvännäköinen nainen oli hoikka, tyttömäinen ja jopa vähän androgyyni. Ymmärtääkö miehet itsekään miten vahvasti on muoti-ilmiön, trendien ja kuvamuokkausten ja somejulkkisten vietävänä, kun arvioi mikä on hyvän näköistä? Ja tällä perusteella sitten valitsee itselleen elämänkumppania.
Iso perä ei kuitenkaan tarkoita läskiä perää vaan treenattua timmiä.
Joku tämän kaltainen on varmaan se isoin haluttu timmi perä https://www.dailymail.co.uk/tvshowbiz/article-7772135/Tammy-Hembrow-rev…
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt hyvää miestä. Minua on lähestynyt epätoivoisimmat. Haluan rakastavan miehen ja parisuhteen tämän kanssa. Sinkkuna olen aina ollut.
Useimmat ihmiset vaipuvat joskus epätoivoon. Se ei tarkoita etteikö se kultakimpale voisi löytyä juuri sieltä epätoivoisten joukosta. Tietysti helpottaisi, jos epätoivonsa pystyy kätkemään.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Tietäjät tietää kirjoitti:
Ikisinkku naisilla on aina yksi ja sama ongelma. Aina ensin valitaan se baarin/tinderin tms. komein mies mitä löytyy tai mihin just ja just rahkeet riittää treffiseuraksi. Ja sitten lähdetään tapailemaan ja todetaan, että mies ei ollut tosissaan, vonkas vaan seksiä, päästään vialla tai muuta ratkaisevaa vikaa. Yrittäkää ymmärtää että mies kuten nainenkin on kokonaisuus, jossa harvoin kaikki asiat on täydellistä.
Naisille komea mies on statussymboli siinä missä auto miehille. Nainen ei kehtaa esitellä rumaa tai edes keskiverto miestä kavereille. Pitää olla paremman näköinen kun kaverin mies. Toisaalta erityisen komea mies on kaikkien muidenkin naisten mieleen, joten hänellä riittää kyllä naisia joka sormelle.
Nämä kaikki ongelmat poistuisi, jos sinkkunainen tajuaisi valita taviksen näköisen (oman tasoinen ulkoisesti) miehen ja sitten lähtisi tutkimaan että onko mies empaattinen, fiksu, jne.. eli sisäisesti kaunis. Jos ei ole, niin lemppaa mutta jos on, niin tyytyy siihen. Mä luulen että valtaosa naisista tällöin löytäisi miehen. Vaan kun tuo ulkonäkö on aina kaiken lähtökohta, niin lopputulos on kusettava narsisti jolla naisia pyörii joka sormelle. Ja sitten nainen kertoo että kaikki miehet on pelkän seksin perässä juoksevia hyväksikäyttäjiä.
T:Tietäjä
Ei kiitos. Haluan miehen joka miellyttää minua myös ulkoisesti. Joko saan sellaisen pidettyä tai sitten en. Miehellä ei vain tee mitään, jos hän ei näytä haluttavalta. En etsi kämppäkaveria.
Sittenhän sinulla ei ole mitään ongelmaa. Olet sinkkuna ja tyytyväinen siihen tilaan. Tai vaihtoehtoisesti olet pelimiehen (alfan) pyöriteltävänä muutaman kuukauden tai vuoden ja loppuajan vietät sinkkuna.
Vinkkini oli niille naisille, jotka valittavat että ei löydy luotettavaa täyspäistä empaattista miestä, jonka kanssa voisi perustaa perheen ja saada lapsia.
Haluaisin rakastua ja sitoutua sen oikean kanssa. Haluan löytää unelmieni miehen.
Vierailija kirjoitti:
Tietäjät tietää kirjoitti:
Ikisinkku naisilla on aina yksi ja sama ongelma. Aina ensin valitaan se baarin/tinderin tms. komein mies mitä löytyy tai mihin just ja just rahkeet riittää treffiseuraksi. Ja sitten lähdetään tapailemaan ja todetaan, että mies ei ollut tosissaan, vonkas vaan seksiä, päästään vialla tai muuta ratkaisevaa vikaa. Yrittäkää ymmärtää että mies kuten nainenkin on kokonaisuus, jossa harvoin kaikki asiat on täydellistä.
Naisille komea mies on statussymboli siinä missä auto miehille. Nainen ei kehtaa esitellä rumaa tai edes keskiverto miestä kavereille. Pitää olla paremman näköinen kun kaverin mies. Toisaalta erityisen komea mies on kaikkien muidenkin naisten mieleen, joten hänellä riittää kyllä naisia joka sormelle.
Nämä kaikki ongelmat poistuisi, jos sinkkunainen tajuaisi valita taviksen näköisen (oman tasoinen ulkoisesti) miehen ja sitten lähtisi tutkimaan että onko mies empaattinen, fiksu, jne.. eli sisäisesti kaunis. Jos ei ole, niin lemppaa mutta jos on, niin tyytyy siihen. Mä luulen että valtaosa naisista tällöin löytäisi miehen. Vaan kun tuo ulkonäkö on aina kaiken lähtökohta, niin lopputulos on kusettava narsisti jolla naisia pyörii joka sormelle. Ja sitten nainen kertoo että kaikki miehet on pelkän seksin perässä juoksevia hyväksikäyttäjiä.
T:Tietäjä
Tämä jankutus on todella väsyttävää. Tässäkin ketjussa kymmenet naiset ovat kertoneet ihan erilaista tarinaa, mutta sinähän katkerana vain jankutat kuinka aina ja kaikki naiset.
Mutta tässä onkin juuri se seikka, että ne naiset valittaa kun se mies ei ole sisäisesti kaunis. Mutta unohtavat kertoa, että ensimmäinen lähtökohtakriteeri oli jo se ulkoinen kauneus. Eli mies oli jo ulkoisesti kaunis ja pitäisi olle vielä sisäisesti. Sellaisiakin miehiä on, mutta ymmärtänet että niitä ei ole kovin paljoa. Sellaista miestä joka on todella komea ja vielä empaattinen ja fiksu, menestynyt yms. ei millään riitä kaikille naisille. Eihän kaikki naisetkaan ole ulkoisesti ja sisäisesti kauniita.
Enkä jankuta että kaikki naiset vaan tuo kommentti oli nimenomaan ikisinkku naisille jotka jankuttaa että kaikki miehet on sitoutumiskammoisia sikoja, hyväksikäyttäjiä ja narsisteja. Yritin vaan auttaa tässä.
T:Tietäjä
Vähän offtopic, mutta jännä miten moni mies on tässä unelmanaista kuvatessaan maininnut "ison perän". Niin ne ajat muuttuu - näin 45v muistaa hyvin ajan, kun iso perä oli kauhistus ja hyvännäköinen nainen oli hoikka, tyttömäinen ja jopa vähän androgyyni. Ymmärtääkö miehet itsekään miten vahvasti on muoti-ilmiön, trendien ja kuvamuokkausten ja somejulkkisten vietävänä, kun arvioi mikä on hyvän näköistä? Ja tällä perusteella sitten valitsee itselleen elämänkumppania.