Muita sinkkuja, jotka olisivat halunneet parisuhteen?

Vierailija kirjoitti:

31 v ikisinkku täällä. 14-vuotiaasta asti halunnut seurustella mutta kun ei niin ei. Enää en edes yritä kun aina pakit/haukut/ghostaus. En vain ole miesten mieleen valitettavasti. En tunne ketään ikäistäni joka ei olisi koskaan seurustellut. Häpeän itseäni valtavasti tämän takia.

Täällä sama juttu. Sattuu tosi paljon tämä oma kelpaamattomuus, mutta tuntuu, että oikein kukaan ei ymmärrä. Kaikilla tutuilla on vientiä koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reilu pari vuotta sinkkuilua takana. Alkuun olisi ollut vientiä mutta en ollut valmis uuteen suhteeseen heti. Nykyään ihastumiset on sitten vaan yksipuolisia. Ei ketään kenen kanssa käydä reissuissa tai edes ravintolassa, kaverit hengaa vaan miestensä kanssa. Melko yksinäistä on, varsinkin koronahässäkän aikaan kun ei edes työkavereita näe.

Kuulostaa varmaan aika kamalalta, mutta kyllä kaikkeen tottuu ja turtuu ajan kanssa. Muistan itsekin kipuilleeni muutaman vuoden edellisen parisuhteen päättymisen jälkeen. Yksinäisyys tuntui välillä todella kovalta ja toisen ihmisen läheisyydenkaipuu meinasi välillä musertaa. Nyt edellisestä kerrasta, kun joku esimerkiksi edes halasi minua, on kulunut jo yli kuusi vuotta, ja tunnetta jota ei edes oikein muista, ei myöskään oikein osaa enää kaivata samalla tavalla.

Pakko kuitenkin myöntää, että vaikka haavani ovatkin arpeutuneet, niin minusta on samalla tullut selvästi ilottomampi ja sulkeutuneempi kuin ennen. Kaikki on vain selvästi köyhempää, värittömämpää ja vähemmän merkityksellistä yksin koettuna - ja tämä ajatus on vain kirkastunut, mitä kauemmin olen ollut yksin.

Sama juttu. Lisäksi on hyvinkin selväksi se, että itselle parisuhde ja oma perhe on oikeasti se tärkein ja isoin asia joka elämästä tekee elämisen arvoista. Nyt sen puuttuessa puuttuu ihan kaikki ja tuntuu todella musertavalta hyväksyä ajatuskin siitä, että tämä tilanne on omalla kohdalla myös pysyvä eikä aikaa perheenperustamiseen enää ole. Eikä ole ollutkaan enää muutamaan vuoteen, mutta jotenkin sitä on vaan ollut niin kiinni siinä toivossa, että tänään voi olla just se päivä kun tapaa sen oikean ihmisen ettei sitä ole sisäistänyt että se juna meni jo. On siis jotenkin mieltänyt elämän olevan pausella. Ja siinä samalla meni myös mahdollisuus lapsenlapsiin ja kaikkeen siihen mitä se elämänvaihe olisi tuonut tullessaan.

Ihan liikaa hyväksyttäviä asioita ja luovuttavaa kerralla. Kaikki vaan tuntuu niin ylitsepääsemättömän raskaalle ja epäoikeudenmukaiselle.

N44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ikää on yli kolmenkymmentä niin vapaan miehen löytäminen on vaikeaa ja semmoisen joka kiinnostuu susta ja haluaa vakavempaa on vielä vaikeampaa. Muistan ku jo tätä ongelmaa pohdin kuusi vuotta sitten kun etin kumppania. Nyt ollut kuusi vuotta parisuhteessa niin ei ole tietoa onko ongelma pahentunut vai helpottunut.

Eipä tuo naisenkaan löytäminen tunnu samoilla kriteereillä olevan yhtään helpompaa.

M37

Ongelma on siinä että miehet haluaa itseään nuoremman naisen, naiset taas itseään nuoremman miehen. Itse otin 5 vuotta nuoremman, enkä kyllä pystyis kuvittelemaan itelleni itseäni vanhempaa. Tästä johtuu se että kysyntä ja tarjonta ei vastaa, joka johtaa siihen että naisen ehdoilla mennään jos mennään.

Sulle ei varmasti kelpaisi 40-45 vuotias nainen?

Missä todellisuudessa naisetkin haluaa nimenomaan nuoremman miehen?! Toisaalta ei sekään auta, että kelpaa mainiosti itseä vanhempi mies, kun silti ei kelpaa näille vaikka samallahan sitä itse on se jota nämä hakee eli nuorempi nainen.. Viimeisin tapailu/seurustelusuhde (josta siis itse toivoin enemmän) oli ollessani 37-vuotias ja mies oli 7 vuotta vanhempi mutta kun ei niin ei..

N40+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan "hyvä mies" omasta ja äidin mielestä.

Tuntuu silti oudolta että joku määrittelee itsensä hyväksi mieheksi, vaikka suhteet eivät kestä.

Mies voi olla hyvä, vaikka on pidemmän päälle tylsä. Tämähän se ongelma monesti varmaan onkin, huonot miehet ovat harvemmin tylsiä ja siksi heillä riittää säpinää kaikista ongelmista huolimatta.

Erikoisinta on, että nämä itsekin tylsät miehet kaipaa naisesta säpinää ja sellainen normiaktiivinen arki ilman sen kummempia kohokohtia tekee naisesta liian tylsän että kiinnostus heräisi. Ihan sama juttu kuin siinä, että introvertti mies on useinkin ekstroverttien naisten perään vaikka eihän sellainen suhde edes pidemmän päälle yleensä toimi, kun toinen kaipaa rauhaa ja viihtyy kotona kun taas toinen puhuu tauotta ja on kokoajan menossa.

Itse en ole ihan täysin introvertti ja silti väsyn näihin sosiaalisiin suupaltteihin hetkessä. Kaipaan siis myös hiljaisuutta ja rauhaa sekä olen ilmeisen tylsä myös näiden tylsien semi-introverttimiesten mielestä, koska ikisinkkuna elo jatkuu vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ikää on yli kolmenkymmentä niin vapaan miehen löytäminen on vaikeaa ja semmoisen joka kiinnostuu susta ja haluaa vakavempaa on vielä vaikeampaa. Muistan ku jo tätä ongelmaa pohdin kuusi vuotta sitten kun etin kumppania. Nyt ollut kuusi vuotta parisuhteessa niin ei ole tietoa onko ongelma pahentunut vai helpottunut.

Eipä tuo naisenkaan löytäminen tunnu samoilla kriteereillä olevan yhtään helpompaa.

M37

Ongelma on siinä että miehet haluaa itseään nuoremman naisen, naiset taas itseään nuoremman miehen. Itse otin 5 vuotta nuoremman, enkä kyllä pystyis kuvittelemaan itelleni itseäni vanhempaa. Tästä johtuu se että kysyntä ja tarjonta ei vastaa, joka johtaa siihen että naisen ehdoilla mennään jos mennään.

Sulle ei varmasti kelpaisi 40-45 vuotias nainen?

Missä todellisuudessa naisetkin haluaa nimenomaan nuoremman miehen?! Toisaalta ei sekään auta, että kelpaa mainiosti itseä vanhempi mies, kun silti ei kelpaa näille vaikka samallahan sitä itse on se jota nämä hakee eli nuorempi nainen.. Viimeisin tapailu/seurustelusuhde (josta siis itse toivoin enemmän) oli ollessani 37-vuotias ja mies oli 7 vuotta vanhempi mutta kun ei niin ei..

N40+

Totta kai nuorempi on parempi. Saman ikäistäkin voi ajatella. Mutta ei nyt vanhempaa miestä missään tapauksessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivänä miehet ovat ihan järjettömän ulkonäkökeskeisiä. Tämä tuntuu menevän siihen pisteeseen saakka, että naisen arvo mitataan tasan sillä ulkonäöllä.

Kaikilla meillä on toki tietty ihmistyyppi, joka miellyttää..myös teillä naisilla. Mutta aivan liian usein olen törmännyt eräässä sovelluksessa siihen ilmiöön, että naiset ovat vanhoilla kuvilla liikenteessä. Olen mätsännyt sen minun ihmistyypin kanssa, mutta treffeille tuleekin nainen, jonka kuvat on otettu 5 vuotta ja 30 kiloa sitten. Ette te naiset katsokaan lihavaa miestä päin, joten turha on vetää herneitä nokkaan.

Tai kuvissa naisella on upeat pitkät hiukset, ja sitten paikalle tulee mustaksi värjätty ja kynitty kananpee. Esimerkkejä löytyisi vaikka kuinka paljon, mutta jokainen saanee kuvan mitä tarkoitan. Täällä väitetään, että miehillä on aina rippikuvat deittisovelluksissa, mutta oma kokemukseni kertoo sen, että noin 75 prosentilla tapaamistani naisista on vanhat kuvat jotka valehtelevat. Mutta pahin kaikista on ylipaino, sitä ei voi antaa anteeksi, en vaan koe ylipainoista ihmistä haluttavana.

Mitäpä luulette, että jos heti alussa huijataan, niin miten siitä mätsistä voisi tulla ylipäätään mitään?

Niin että ensin dissaat naisia siitä, että he eivät katsokaan lihaviin miehiin päin, mutta seuraavaksi kerrot että sinulle kaikkein pahin töönoff on ylipaino. Ehh??????

Miksi naisten pitäisi olla sen enempää kiinnostuneita lihavista miehistä (ja miksi se, että naisia eivät kiinnosta lihavat miehet, sinua häiritsee vai oletko itse sellainen?) kuin sinunkaan lihavista naisista? Miksi katsot naisille sen viaksi, että he eivät vilkaisekaan lihaviin miehiin päin kun itsekään et voisi ottaa itsellesi lihavaa naista?

Toki jokainen saa olla mitä mieltä mitä tahansa, mutta jonkinlainen logiikka olisi suotava.

Joo tämä miesten logiikka on hassua. Valittavat siitä ettei naisille kelpaa tavismies, mutta samalla itse haukkuvat tavisnaisia rumiksi. Valitettavasti nykyaikana ylipainoinen on se tavis. Molemmilla sukupuolilla. Hoikkia ihmisiä on määrällisesti vähemmän ja vähenee koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut riman laskemista? Pitkän komean ja lihaksikkaan supliikkimiehen löytäminen on toden totta vaikeaa, koska niitä on hyvin pieni osa miehistä eikä niitä riitä kaikille naisille. Sen sijaan jos tavallinen, lyhyt, ei-niin-komea, perustylsä insinöörimies alkaisi kelvata niin miehen löytäminen ei olekkaan enää niin vaikeaa. Valintoja valintoja.

Tuollaisen pitkän ja komean supliikkimiehen kanssa eläminen on taatusti ihan yhtä liki hlvettiä kuin lyhyehkön, ylipainoisen ja tavisnaamaisen supliikkimiehenkin kanssa eli ei kiitos, ihan kertasuhde riitti sitä jatkuvaa läpätystä, puujalkavitsejä ja jatkuvaa menemistä sinne ja tänne.

Itse ymmärsin tuon nuoruudensuhteen jälkeen, että haluan nimenomaan sellaisen miehen jonka kanssa on hyvä olla hiljaa ja seurassa helppo viihtyä ihan vaitikin. Lisäksi miehellä pitää olla siinä mielessä samanlainen sosiaalinen elämä ja sen tarve mitä itselläkin eli en jaksa jatkuvaa kyläilyä sen paremmin vieraana kuin emäntänäkään vaan haluan, että kotini on paikka jossa saa olla rauhassa. En siis tarvitse enkä halua 24/7/365 yhdessäoloa eikä missään ravintoloissakaan istuminen kiinnosta pätkääkään kaksin eikä isommalla porukalla, mutta satunnaisesti muutamat juhlat ja illanistujaiset vuodessa on ok pariskuntana.

Hiljaista on sittemmin ollutkin,  mutta väärällä tavalla.

ikisinkku N43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ikää on yli kolmenkymmentä niin vapaan miehen löytäminen on vaikeaa ja semmoisen joka kiinnostuu susta ja haluaa vakavempaa on vielä vaikeampaa. Muistan ku jo tätä ongelmaa pohdin kuusi vuotta sitten kun etin kumppania. Nyt ollut kuusi vuotta parisuhteessa niin ei ole tietoa onko ongelma pahentunut vai helpottunut.

Eipä tuo naisenkaan löytäminen tunnu samoilla kriteereillä olevan yhtään helpompaa.

M37

Ongelma on siinä että miehet haluaa itseään nuoremman naisen, naiset taas itseään nuoremman miehen. Itse otin 5 vuotta nuoremman, enkä kyllä pystyis kuvittelemaan itelleni itseäni vanhempaa. Tästä johtuu se että kysyntä ja tarjonta ei vastaa, joka johtaa siihen että naisen ehdoilla mennään jos mennään.

Sulle ei varmasti kelpaisi 40-45 vuotias nainen?

Missä todellisuudessa naisetkin haluaa nimenomaan nuoremman miehen?! Toisaalta ei sekään auta, että kelpaa mainiosti itseä vanhempi mies, kun silti ei kelpaa näille vaikka samallahan sitä itse on se jota nämä hakee eli nuorempi nainen.. Viimeisin tapailu/seurustelusuhde (josta siis itse toivoin enemmän) oli ollessani 37-vuotias ja mies oli 7 vuotta vanhempi mutta kun ei niin ei..

N40+

Totta kai nuorempi on parempi. Saman ikäistäkin voi ajatella. Mutta ei nyt vanhempaa miestä missään tapauksessa!

No en minäkään mitään +10 vuotta vanhempaa saati ihan toisen sukupolven miestä huoli, mutta kyllä mulle tässä iässä vielä tuo +/-5 vuotta on ihan samanikäinen.. Tuo + 7 vuottakin oli ihan ok ja olisi tietty edelleen jos juttu olisi jatkunut, mutta en minäkään nyt yli 50-vuotiaita huoli koska parisuhteeseen kuuluu seksi ja tuossa iässä alkaa miehillä olla vähän niin ja näin sen suhteen. Ilman seksiä voin elää mainiosti sinkkunakin..

N40+

Taas näitä ikähulluja. Ei ole ihme, jos olette ikisinkkuja, en muuta sano.

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä ikähulluja. Ei ole ihme, jos olette ikisinkkuja, en muuta sano.

No, voit solvata periaatteessa kaikkia minkä tahansa mielipiteen takia, joka ei sinua satu miellyttämään ja väittää että juuri tämä on syy sinkkuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sellainen käsitys, että se tutustumisen lässyn lässyn vaihe pitäisi olla mahdollisimman lyhyt ja intiimiin kanssakäymiseen pitäisi siirtyä mahdollisimman pian jotta sitä suhteen liimaa voisi syntyä.

Tämän on tietysti vain minun käsitykseni ja voi koskea vain minua mutta olen kokenut että se siirtyminen platonisesta vaiheesta intiimimmälle puolelle on se kriittisin vaihe. Jos sitä ei tapahdu, suhde kuihtuu aika nopeasti.

M43

Oikeassa olet. Minä olen myös ollut sinkkuna viitisen vuotta ja taidan luovuttaa. Nettideiteissä tapasin näiden vuosien varrella tästä omasta kaupungista muutaman tyypin, joista kolme kaveria olis kiinnostanut niin, että olisin halunnut tutustua. Kaksi yritti puoliväkisin pöksyihin illan päätteeksi, yksi tarjosi tekstiviestillä itseään "tekemään hommat" tunti treffien jälkeen ja sitt ois voitu katella jatkoja. Kukaan ei sitt innostunut siitä, ett esitin tapailua ja tutustumista ensin.

Masentaa suorastaan, mutta kai se on tyydyttävä siihen, ett mulle ei rakkautta ole enää tarkoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä ikähulluja. Ei ole ihme, jos olette ikisinkkuja, en muuta sano.

No, voit solvata periaatteessa kaikkia minkä tahansa mielipiteen takia, joka ei sinua satu miellyttämään ja väittää että juuri tämä on syy sinkkuuteen.

Ahdasmieliset ihmiset yleensä jäävät yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä ikähulluja. Ei ole ihme, jos olette ikisinkkuja, en muuta sano.

No, voit solvata periaatteessa kaikkia minkä tahansa mielipiteen takia, joka ei sinua satu miellyttämään ja väittää että juuri tämä on syy sinkkuuteen.

Ahdasmieliset ihmiset yleensä jäävät yksin.

Pidät ahdasmielisyytenä sitä, että et saa haukkua muita kuin ilkeä kakara hiekkakaatikolla.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut riman laskemista? Pitkän komean ja lihaksikkaan supliikkimiehen löytäminen on toden totta vaikeaa, koska niitä on hyvin pieni osa miehistä eikä niitä riitä kaikille naisille. Sen sijaan jos tavallinen, lyhyt, ei-niin-komea, perustylsä insinöörimies alkaisi kelvata niin miehen löytäminen ei olekkaan enää niin vaikeaa. Valintoja valintoja.

Olen. Se ei vaan johtanut mihinkään "ihan kivan miehen kanssa". Tarvitsen sen jonkun jutun jotta lempi roihahtaa ja se on äly tai persoona ja harvemmin ollut ulkokuori. Mielummin yksin kuin jonkun kanssa jota ei oikeasti rakasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu täällä n37 ikisinkkuja. Aina välillä olen pystynyt tukahduttamaan parisuhteen ja kumppanuuden kaipauksen, mutta jos ihastun, tuskan on lähes sietämätöntä.

Olin viimeiset 2 vuotta melko hyvin romanttisessa horroksessa mutta piru vie töihin tuli syksyllä ihana mies. Joka tykkää minusta tosi paljon. Ystävänä. Aina sama juttu.

Nyt sitten kärvistelen tässä liemissä kunnes jompikumpi jää pois töistä. Ei se sitä ennen ainakaan sammu, kun vietämme 40h viikossa vierekkäin.

Myös minä olen ollut usealle miehelle pelkkä kaveri, kun taas itse olen ihastunut. Se on ihan mielettömän raastavaa ja syö itsetuntoa. Väkisinkin miettii, että enkö ole naisena tarpeeksi viehättävä vai mistä on kyse?

Joo ja kun mulle käy näin ihan jokaikinen kerta. Miksi kukaan ei ihastu muhun? Miksi se on aina yksipuolista? Miksi muut saa kokea sen?

Itse olen tullut siihen tulokseen, että minussa on oltava jokin ärsyttävä piirre, jota itse en tajua. Koska muakin kehutaan aina mukavaksi, reiluksi ja luotettavaksi, mutta silti kukaan ei ihastu. Joo, en näytä missiltä, mutta ei muutkaan tuntemani naiset ja silti nekin saa jatkuvasti miehiä. Joku valuvika minussa on jota en itse tiedosta. On mulle usein sanottu, että oon vähän outo, mutta kuulemma hyvällä tavalla. No ei näytä olevan hyvällä tavalla sitten kuitenkaan.

Mä erosin 14 vuotta sitten, enkä ole löytänyt uutta parisuhdetta, että repikää siitä! :D Seksiä harrastin viimeksi viisi vuotta sitten yhden kerran. Seksi ilman sitoutumista ei vaan ole minun juttu. En ole edes tapaillut ketään tai käynyt treffeillä.

Onneksi ehdin tehdä lapset eksän kanssa ja olen löytänyt onneni äitiydestä. Ei tämä elämä huonoa ole ollenkaan, koen olevani onnellinen ja olen todella kiitollinen siitä että sain lapset.

Joskus sitä käy mielessä, että olisi tällä parisuhdepuolella voinut paremminkin mennä, mutta kun ikääkin alkaa olla, niin on tosi vaikeaa edes aloittaa mitään, olen oppinut elämään ja pärjäämään yksin. Enkä halua tehdä mitään kompromisseja miehen suhteen, jos en löydä hyvää miestä, niin olen sitten yksin. (Hyvä mies on mun mielestä siisti, tuoksuu hyvälle, käy töissä, fiksu ja raitis, reipas mies, mutta kaikki vapaana olevat ikäiseni miehet ovat jotenkin löysiä sekä moraaliltaan, että luonteeltaan)

Olisin kyllä tehnyt lapset yksin, hedelmöityshoidoilla, jos en olisi heitä saanut ja olisin ollut sinkku 10 vuotta sitten. Ei miehiä onneksi tarvi lastentekoon, kun spermanluovuttajia aina löytyy.

Elämä on tällasta, kaikkee ei voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kohtalotoveri, minulla myös sinkkuilua 5v. Ei löydy miestä vaikka kuinka etsin. Minäkin mietin, että mikä minussa on vikana kun ei oikeaa miestä löydy.

Ei auta lannistua. Oletko ap kokeillut nettideitit jne?

Nettideittejä juuri olen kokeillut, koska livenä en oikein tapaa muita sinkkuja. Ei vaan löydy ketään sopivaa. Lähdenkin jo treffeille sillä mentaliteetillä, että ei tästä tule mitään kuitenkaan. Ei hyvä ollenkaan. 

Kokeile joskus lähtee treffeille sil mentaliteetil et nää on parhaat treffit ikinä.

Visualisoi mielessäsi että Treffit sujuu kun unelma ja sit mennää pánéé pánéé!

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuilua takana viitisen vuotta. Ärsyttää kyllä, mutta toisaalta tykkään vapaudesta tehdä mitä haluan. Parinhaku käy keski-iässä työstä, kun ketään ei livenä tapaa vaan pitäisi roikkua jatkuvasti deittisovelluksissa. Ne taas toimivat huonosti, jos vakavampaa seuraa etsii. Ihminen on yleensä muuta kuin profiilinsa, meitä ei voi typistää pariin kuvaan ja sanaseen.

Molemminpuolinen kiinnostus on kultaakin harvinaisempaa. Tuntuu, että minusta kiinnostuvat vääränlaiset miehet. Hissukat, joilla ei ole rohkeutta elää omaa elämäänsä ja etsivät itselleen pelastajaa näyttämään suuntaa. Hirveä turn-off on ihminen, joka intoilee minun tekemisistäni, mutta itsellään ei ole mitään vastaavaa tarinaa kerrottavaksi itsestään. Kotiin lukittautiminen vailla unelmia ei ole elämää. Hankkikaa elämä miehet!

Mitens sitä elämää lähtis hankkimaan, pistä toki vinkkei.

Vierailija kirjoitti:

Kun nuoruuden pidempi suhde karahti, niin jaksoin jokusen vuoden treffailla ja etsiä uutta kumppania, mutta ei löytynyt oikein mitään säväyttävää. Sitten lopetin etsinnän ja törmåsinkin naiseen joka laittoi sukat todella pyörimään. Kuin nykynaiset garusellissa... mutta enpä juuri tässä tapauksessa saanut vastakaikua, eikä oikein vieläkään kiinnosta edes muut. Ehkä kesän jälkeen taas aktivoidun kun korona on esivalinnut naisista vahvimmat.

Edit. Vattu kun täällä on modet ja kaikki sekaisin. Garuselli on jo bännätty sana, lol. Miten mammat puhuu koko perheen huvipuistoreissuista? Kysynpähän vaan.

Kuka täällä on enää aikoihin viitsinyt sellaisista puhua? Voih ja nyyh nyt kuitenkin.

Huvipuistoon , karuselliin. Sieltä sitä parisuhdetta löytyy.