Naiset, jotka vaihtavat sukunimeään mennessään naimisiin?
Minkälaiset naiset vaihtavat sukunimensä mennessään naimisiin? Epäitsenäiset? Naiset, joille avioliitto on ollut elämän päämäärä? Konservatiivit?
En tajua, en.
Kommentit (131)
Vierailija:
" Ja hei - onko mitään älyttömämpää, että ollaan naimisissa ja sitten äidillä ja lapsilla on eri sukunimet? "
Vierailija:
Vierailija:
Kenen omanarvontunto voi riippua siitä, että pitää oman sukunimen ?No vaikka melkein kaikkien avioituvien miesten
ja miehen nimi oli minusta kaunis. Eikä tarvitse selitellä mitään, kaikki tietää heti että ollaan yhdessä ja naimisissa ja lapsi yhteinen. Sama sukunimi yksinkertaistaa asioita.
Inhosin tyttönimeäni, koska vanhempani olivat kammottavia eikä suvussa muutenkaan kehumista. Nimi ei tuutenkaan ollut mikään maailman tyylikkäin, ennemminkin sarjaa "Möttönen".
Miehelläni oli oikein kiva nimi ja siihen sukuun minut otettiin avosylin vastaan, joten ratkaisu oli aika ilmeinen.
Ja etunimikin oli yleinen. Päädyttiin sitten ottamaan mun sukunimi, ja nyt hän on ainoa tämän niminen mies suomessa.
Miehen sukulaiset (anoppia lukuunottamatta) olivat aivan raivoissaan. Anoppi tuli sanomaan meille häiden jälkeen että aivan ihanaa että uskalsitte tehdä näin, koska kyllähän sitä tulee perheeseen yhtenäisempi olo kun kaikki ovat saman sukunimen alla.
Ihan hyvinhän tuo mies on tottunu tuohon uuteen nimeensä.
Kait jokainen nainen osaa itse tehdä päätöksensä?
Jos ei halua pitää omaa nimeään naimisiin mennessään, sitten ei pidä. Jos haluaa, sitten pitää.
Ihme vänkäämistä.
Kait jokainen nainen osaa itse tehdä päätöksensä?
Jos ei halua pitää omaa nimeään naimisiin mennessään, sitten ei pidä. Jos haluaa, sitten pitää.
Ihme vänkäämistä.
Sitähän tässä on kolme sivua ihmetelty. Sukunimi on ollut avioituessa vapaavalintainen jo 30 vuotta, mutta se ei näkjään riitä. Pitäisi ymmärtää pitää tyttönimi, koska muuten valinta ei ole ollut aito. Ihan sekoa juttua ja muiden ihmisten elämään puuttumista. Huhhuh.
En ymmärrä, miksi pitää vetää niin isot herneet nenään toisten ihmisten valinnoista. Sehän tässä nykyajassa juuri on hienoa, kun jokainen saa tehdä itselleen sopivimman ratkaisun.
Minulla on kaksoisnimi. Ja kyllä, minulla on vahvat juuret ja vahva sukuidentiteetti sekä isäni että äitini sukuun. Sukuhistoria ulottuu 1500-luvulle. Sukunimi myös tunnistetaan positiivisessa merkityksessä nykyisin elossa olevien sukulaisten perusteella. Mieheni nimi on omaa sukunimeäni yleisempi (6 x yleisempi tarkkaan ottaen) ja mielestäni vieläpä rumempi. Silti halusin mieheni nimen ottaa osaksi nimeäni, koska haluan, että jo nimestä minut yhdistetään myös lapsiini ja mieheeni.
Lastenkaan sukunimi ei tullut ilman pitkiä pohdiskeluja. Meillä lapset saavat miehen sukunimen, sillä minulla on tyttönimen jatkajia sisaruksissa ja serkuissa. Miehen nimeä (vaikka sinänsä yleinen onkin) ei miehen lähisuvussa jatka kukaan - korkeintaan joku pikkuserkku tai hyvin etäinen serkku jossain.
Näin meillä, toisin muualla. Mitä sitä kritisoimaan?
Minulla oli isäni sukunimi ennen naimisiinmenoa. En ole isäni kanssa mitenkään läheinen, joten nimi ei sillä tavalla ollut tärkeä. Nimeni oli myös etunimi mukaan luettuna niin tavallinen, että sain usein postia joka kuului jollekkin täyskaimalle. Kerran jopa pääsykokeeni tulokset sotkettiin toisen saman nimisen kanssa.
Mieheni nimi on harvinainen, se on sukunimenä noin 200 henkilöllä. Vaihdoin siihen sekä käytännön syistä, että siksi ettei entisellä nimelläni ollut mitään tunnearvoa. Pidän uudesta sukunimestäni todella paljon. Olisin saattanut vaihtaa sukunimeni joksikin toiseksi vaikka en olisi mennyt naimisiinkaan.
Silti olen feministi. Eli tälläinen nainen täällä.
Nimenvalinta on varmasti tunnetason päätös useimmille. Vaikka mitä 'järkisyitä' asian tueksi keksittäisiinkin.
Jos nyt joku haluaa perinteitä kunnioittaa, niin tutustukaapa:
http://www.genealogia.fi/nimet/nimi17s.htm
nimet eivät pidä perhettä koossa, sen jo todistaa avierotilastot.
Ja sitten kun te yhteisen nimen haluavat sitten ehkä eroatte, niin miten sitten uusioperheessä järjestätte kaikille samat nimet? Ei niin mitenkään. Ja sitten ei taas avio-onni voi kukoistaa ja yhteisen perheen eteen ei olla valmiita sitoutumaan ja...
Todella väisäsen logiikkaa tuo meiniki.