Naiset, jotka vaihtavat sukunimeään mennessään naimisiin?

että ne kauniit ja harvinaiset sukunimet näyttävät kasautuvan vain miehille :D

Yhtään elävään elämään perustuvaa esimerkkiä ei kukaan ole näissä ketjuissa koskaan pystynyt esittämään, että miten se muka on hankalaa.

Vierailija:

Tämä on minun tuntemukseni, eikä luonnollisestikaan saa hyväksyntää toisin valinneiden naisten keskuudessa.

Ja ennen kuin kaikki ryhtyvät kiljumaan, että miehellä on kauniimpi sukunimi, niin näin voi olla tilastollisesti pain puolella pariskunnista. Yhtä todennäköisesti naisella voi olla kauniimpi sukunimi kuin miehellä.



Ja jos sukunimen vaihto kertoo sitoutumisesta avioliittoon, eikö sitoutuminen ole miehelle yhtä tärkeää?

En osaa sen kummemmin perustella. Jos en olisi ottanut miehen nimeä niin olisimme ottaneet minun nimeni.

Minusta on outoa että saman perheen jäsenillä eri sukunimi. Kumman nimiin teidän mielstä pitäisi sitten lapset laittaa? Naisen? Vai miehen?

Olisihan se kamalaa jos lapsetkin " antaisi" miehelle eikä pitäisi puoliaan.=)

Aikanaan olisin tosin itsekin niin tehnyt. Onneksi havahduin, ennen kuin mitään peruuttamatonta ehti tapahtua. Nyt minun sukunimeni on perheen yhteinen nimi, tosin miehellä on yhdistelmänimi, koska ei jaksanut töissä (todella suuri yhteisö) ruveta kaikille selittelemään. Olisi luultavasti mennyt kymmenen vuotta, ennen kuin postit olisivat työpaikalla alkaneet toimia ongelmattomasti.



Minustakin on mukavaa, jos perheellä on yhteinen nimi, mutta sitä en ymmärrä, että ainoa vaihtoehto, jota edes ajatellaan, on se, että nainen vaihtaa nimensä. Jos nainen päätyy yhteisen harkinnan jälkeen nimenvaihtoon, tilanne on ok. Mutta muitakin vaihtoehtoja on mietittävä ja myös miehen täytyy ajatella asiaa oikein tosissaan.

enkä etunimiänikään...;) Nimeni on minulle osa identiteettiäni. Minulle tämä on myös sinänsä luonnollista, ettei äitinikään ole vaihtanut nimeään aikanaan, eikä siskoni, joka pari vuotta sitten meni naimisiin.



En ymmärrä mikä ongelma voi tulla nuvolassa/koulussa tmv. jos lapsella eri sukunimi kun äidillä? Nykyään on varsin yleistä, että lapsella ja toisella vanhemmalla on eri sukunimi, koska ihmiset elävät avoliitossa, ovat eronneet jne.



Jos saamme lapsia joskus, saavat isänsä nimen, joka " tavallinen -nen päätteinen" , oma nimeni erikoisempi, mutta miehestä lapsilla tulee olla isän sukunimi, ja koska asialla ei ole minulle merkitystä niin se on ok:)



Toki jos isän sukunimi olisi AIVAN järkyttävä, saattaisin olla eri mieltä... Tyyliin: Mällinen tmv. Tämä lähinnä siksi, että tuttuni on kovasti kärsinyt sukunimestään, ja vaihtanu sen aikanaan toiseksi, vaikkei ole edes naimisissa ja on mies...



Mutta tosiaan, minua ei kiinnosta olla mikään " Virtasen perhe" tai " Virtaska" . Mielummin olen vaikka " Maijan/Matin äiti/perhe" (=Maija/Matti tässä siis lapsi) tai " Kallen vaimo Kaija" .



Mutta tosiaan, aivan sama minulle, minkä nimen kukin ottaa/pitää!:) Minusta vaan tuntuisi kummalta vaihtaa nimeäni. Sitä voisi tosiaan verrata siihen, että vaihtaisin etunimeni toiseksi ---never---

että minusta se on yllättävin vaihtoehto. Olen aina ajatellut, että en ikinä ota miehen nimeä, kun menen naimisiin, en ikinä! Mutta nyt se on minusta ihan hauska vaihtoehto, jolla voi sitäpaitsi järkyttää kaikkia femakkotuttuja ;)

Olen reilu 30v ja pyörinyt ikäni piireissä joissa kaikki pitävät oman nimensä, jos nyt ylipäätään naimisiin menevät. Joten omassa ryhmässäni kuulun vähemmistöön ottaessani mieheni nimen.

Ja sitäpaitsi, kyllä se tyttönimikin on MIEHEN sukunimi - nimittäin isän nimi. Joten eivät ne " oman" nimensä pitäneet ole sen feministisimpiä kuin muutkaan, vaikka mielellään varmaan niin ajattelevatkin.

heillä on usein joko hyvin läheinen suhde omaan isäänsä/sukuun yleensä tai sitten he ovat jo aiemmin vaihtaneet sukunimensä syystä tai toisesta.



Joskus tätä asiaa mietimme ystäväni kanssa. Hän halusi ilman muuta säilyttää rakkaan isänsä nimen, kun taas minä halusin päästä eroon vanhasta sukunimestä, johon liittyy liikaa painolastia (lapsuudenkotini ei todellakaan ollut onnellinen, isäni mm. haukkui koko suvun rupusakiksi jne.). Ymmärsin toki ystävääni mainiosti, vaikka itselläni oli asia päinvastoin.



Tärkein syy itselläni aviomiehen nimen ottamiseen oli kuitenkin sama kuin monella muullakin: halusin perheelle yhteisen sukunimen. On selkeää, kun lapsilla ja molemmilla vanhemmilla on sama nimi. Mieheni sukunimi/nykyinen koko perheemme nimi on myös todella harvinainen nimi - Suomessa ei tällä hetkellä ole samannimisiä ihmisiä kuin meidän perheessämme (etunimet+sukunimet).

OHO! No kai se mieskin saa lapset itselleen jos ero tulee??? Jos jonkun kanssa lapsia tekee niin kyllä ne lapset on siinä miehen kuin ne on naisenkin -ei siinä kenenkään tasa-arvosen ihmisen kuulu " pitää puoliaan" vaan vanhemmuus kuuluu molemmille AUTOMAATTISESTI!



Jos haluaa ottaa toisen nimen niin sitä ottaa toisen nimen, tai molempien nimet tai keksii jonkun uuden yhdistelmän! Ei se kerro mistään alistumisesta jos vaihtaa nimensä pois.



Meillä on tällä hetkellä kaksi sukunimeä talossa; minun sukunimi vaan mulla. Esikoiselle lätkästiin miehen nimi koska se oli mulle selvä juttu et miehen nimi lapsille. Tokan lapsen nimeä ei enää tarttenu miettiä kun isä oli sama niin lakikin määrää et sama sukunimi. :)) Mun nimi vaihtuu muitten kanssa samaan nimeen kunhan joskus mennään naimisiin.



Mies olis tykänny et lapsille jää mun sukunimi kun oli mun nimellä sairaalasta lähtien kun ollaan avopari mut näin tehtiin. Lapset isän nimellä. Minä samoin joskus.



9

Kun laitetaan tälle perheelle esim joulukortti, niin ei siihen kyllä käydä erikseen kirjoittamaan Matti Virtanen ja Maija Mäkinen ja muksut se ja se ja se Virtanen. Vaan kirjoitetaan Matti, Maija ja muksut Virtanen.

Ihan sama mitä tämä " Maija ei-Virtanen" tästä tykkää!

Ei mikään sukunimi ole alunperin sen enempää " miehen nimi" kuin naisenkaan. Ennenvanhaanhan oli tapana, että naisen sukunimi annettiin lapsille. Tämä ennen 1920-lukua, jolloin tuli laki joka määräsi miehen sukunimen avioparin yhteiseksi sukunimeksi.



Tasa-arvoista olisi se, että sekä naisen että miehen sukunimi olisivat yhtä paljon vaihtoehtoina yhteiseksi sukunimeksi. Että valitsipa kummin vain, kyse ei olisi siitä, kumpaa sukupuolta nimen alkuperäinen omistaja on.

Vierailija:

Mies olis tykänny et lapsille jää mun sukunimi kun oli mun nimellä sairaalasta lähtien kun ollaan avopari mut näin tehtiin. Lapset isän nimellä. Minä samoin joskus.

9

Vierailija:

Ja sitäpaitsi, kyllä se tyttönimikin on MIEHEN sukunimi - nimittäin isän nimi. Joten eivät ne " oman" nimensä pitäneet ole sen feministisimpiä kuin muutkaan, vaikka mielellään varmaan niin ajattelevatkin.

Vierailija:

Kun laitetaan tälle perheelle esim joulukortti, niin ei siihen kyllä käydä erikseen kirjoittamaan Matti Virtanen ja Maija Mäkinen ja muksut se ja se ja se Virtanen. Vaan kirjoitetaan Matti, Maija ja muksut Virtanen.

Ihan sama mitä tämä " Maija ei-Virtanen" tästä tykkää!

Ymmärrän kyllä, ettei kiireisen perheenäidin aika/aivokapasiteetti riitä kaikkeen. Kuitenkin jos joku erehtyisi lähettämään minulle postia mieheni sukunimellä, palauttaisin lähetyksen postiin kategoriassa " vastaanottaja tuntematon" - enhän voisi olla varma, olenko oikea vastaanottaja, jos sukunimi on väärin. Onneksi olen tähän mennessä saanut postia vain ihmisiltä, jotka kykenevät kirjoittamaan nimeni oikein - jopa kaksi sukunimeä postikorttiin, jos niikseen tulee.

Että perheessä ei voi toteutua tasa-arvo, jos nainen ei saa pitää omaa nimeään. Hassu ajatus. Minulle tasa-arvo on vähän enemmän kuin joku merkityksetön nimiasia.

Sitäpaitsi olen ihan samaa mieltä kuin joku edellinen kirjoittaja: Tyttönimeni on saatu isältäni, eikä minulla ollut siihen osaa tai arpaa. Nykyisen sukunimeni olen sentään saanut itse valita, eikö se juuri ole osoitus itsenäisyydestä? Yhtä lailla voisin väittää että epäitsenäiset vässykät vaan tyytyvät isänsä nimeen.



Ja muuten, myös minun sukunimeni on minun oma nimeni vaikka se onkin peräisin mieheltäni.

Perheellä kuuluu olla sama sukunimi. Mietimme miehen kanssa kumman sukunimen ottaisimme ja koska hänellä harvinaisempi sukunimi, päädyimme siihen. Mies ei olisi suostunut olemaan ainoa eri niminen ihminen taloudessa ja minä en keskustele asiasta kenenkään kanssa, vaan lapset ovat automaattisesti samalla sukunimellä kuin minä olen.



Mikä siinä on niin ihmeellistä, että samassa perheessä asuvilla on sama sukunimi?? Niin on ollut kautta aikojen.

sukunimeen ;-))) En ole konservatiivi, ennemminkin kosmopoliitti. En ole epäitsenäinen, itsenäinen 16-vuotiaasta lähtien. Avioliitto ei ole ollut elämäni päämäärä, asuinmaassani se vaan on taloudellisesti kannattavampaa kuin avoliitto...

En tajua, en ap:n kaltaisia ihmisiä jotka pitävät sitä omaa toimintatapaansa ainoana oikeana vaihtoehtona. Yksi lysti minulle pitääkö joku sukunimensä vai vaihtaako sen avioituessaan... kuten myös on ihan sama mulle valitseeko jotkut avioliiton vai avoliiton.

Vierailija:

Minkälaiset naiset vaihtavat sukunimensä mennessään naimisiin? Epäitsenäiset? Naiset, joille avioliitto on ollut elämän päämäärä? Konservatiivit?

En tajua, en.

Otin miehen sukunimen omani tilalle mennessäni naimisiin 20-vuotiaana. Muutaman vuoden kuluttua ilmeisesti kolmenkympin kriisissä otin miehen nimen eteen takaisin oman sukunimeni. Nyt olen jo monta vuotta käyttänyt tuota erittäin harvinaista kaksiosaista nimeä.



Itse en ymmärrä niitä, jotka eivät ota miehensä nimeä missään muodossa.

Sitäpaitsi tyttönimeni oli ruotsinkielinen >:p