Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ei-vapaaehtoinen perhetyö
11.03.2020 |
Onko kellään kokemusta perhetyöstä joka on aloitettu ja jota jatketaan vastoin perheen tahtoa?
Meillä on tilanne että perheen isä on aiemmin hakeutunut päivystykseen kun oli jo pidempään nukkunut huonosti. Minä eli perheen äiti saatoin häntä päivystykseen.
Meillä on 1 lapsi ja hän oli mummolassa kun me menimme päivystykseen.
Päivystyksessä hoitajilla oli ollut ilmeisesti huoli siitä että lapsi olisi yksin ja siksi lapsesta tehtiin lastensuojelu ilmoitus.
Nyt meillä käy perhetyöntekijä 2x viikko, yhteensä 5 tuntia viikossa. Tuntuu aika väsyttävältä kun käynnit on keskustelu luonteisia ja aina pitää selittää, mitä arkeen kuuluu ja miten ollaan jakseltu, vaikka oma jaksaminen on hyvä. Lapsi voi hyvin, on terve ja hyvin menee koulussa, on ystäviä.
Ainoa henkilö perheessä jolla ei ole niin hyvä jaksaminen on perheen isä, koska hän on usein väsynyt lääkityksen vuoksi, joka auttaa häntä toipumaan unettomuudesta.
En ymmärrä lastensuojelullista huolta. Arki menee hyvin ja lapsella on harrastuksia, meillä kaikilla perheenjäsenillä on perustarpeet kunnossa. En koe saavani tästä perhetyöstä mitään. Silti on puhuttu että nyt ollaan vasta "kakkosvaiheessa" ja perhetyössä on 4 vaihetta, voi olla että tämä perhetyö jatkuu vielä 1-2 vuotta.
Onko muilla kokemuksia siitä että perhetyötä on aloitettu ilman että itse sitä haluaisi?
Kauanko teillä on kestänyt perhetyö ja mitkä tavoitteet on ollut perhetyössä? Onko työ loppunut kun tavoitteet on saavutettu?
Olisi kiva saada vertaistukea, sillä ärsyttää tämä työskentelyn tiheys ja sitovuus. Tuntuu ettei ole sitten viikolla muuhun aikaa kuin tehdä kotitöitä ja viedä lasta harrastuksiin näiden perhetyökäyntien tiheyden vuoksi.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tosiaan tämä asiakkuuden aloituspalaveri viime vuonna toukokuussa.
- ap
Eli sun miehen unettomuusjakso oli viime vuonna maalis-huhtikuussa? Ja edelleen on siihen lääkitys ja päiväväsymystä?
Kuulostaa kyllä siltä että jotain isompaa fyysistä tai psyykkistä sairautta on väsymyksen takana, jos tilanne ei yhtään ole vuodessa helpottanut. Onko miehelläsi muuta hoitoa kuin lääkitys? Unettomuuteen auttaa yleensä elintapojen korjaaminen ja kognitiivis-behavioraaliset menetelmät. Ja toki niiden taustalla olevien sairauksien hoitotasapaino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan nyt suoraan sanoen nämä perhetyön asiakkaat ovat aika usein näitä heikkolahjaisia, jotka eivät ihan oikeasti itse ymmärrä, että jotain on perheessä pielessä. Silloin on toki vaikea ymmärtää, miksi joku siellä perheessä käy..
Pitäisi kai niille heikkolahjaisillekin selittää perhetyön tekemisen syyt?
Meillä on ympäripyöreästi vaan laitettu että:
huoli vanhempien jaksamisesta.
Mieheni saa jo kuntoutusta unettomuuteen ja hänen terveydentilansa on kohentunut päivä päivältä. Siihen on auttanut ainoastaan toimiva lääke ja hyvin nukutut yöt, ei perhetyö.
Minulla oli hyvä jaksaminen ennen miehen unettomuutta ja olo ja terveys on edelleenkin hyvä. Ainoa mikä tuntui että vei voimia, oli se että mietin miten mies kuntoutuu. Huoli miehen terveydestä masensi ajoittain omaa iloista mieltä. Omaan huoleen auttoi vain aika ja toteamus että onneksi mies kuntoutuu.
Perhetyö ei sen sijaan ole tuonut minulle iloa. Sen sijaan että voisin käyttää sen 5h viikossa johonkin minulle mielekkääseen tekemiseen, joka aidosti piristäisi minua, esim. lenkkeilyyn, niin minun on oltava kotona perhetyöntekijän seurana, käytävä läpi arkeamme ja selitettävä, että kyllä, olen tyytyväinen arkeemme ja ei, minulla ei ole sen ihmeempiä huolia.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua. Sanot, että sinullan mielestä ei tälle ole enää tarvetta, etkä halua nyt enää jatkaa.
Ei ne voi pakottaa. Lapsia ei todellakaan oteta huostaan toisen vanhemman uniongelman vuoksi.
Ja sille suklaapuurosta valittajalle, mikset sanonut napakasti perhetyöntekijälle, että meillä syödään nyt tänään näin. Olisit voinut lisätä, että pidät kommentointia asiattomana.
Itse joutunut pari kertaa asioimaan ls-sossujen kanssa, kummallakin kerralla kieltäydyin kaikesta tuesta kun ei ole tarve. Mitään lastensuojeluasiakkuutta ei aloitettu, ja pääsin sossuista eroon heti.
Olen tosi iloinen että sulla kävi noin helposti! Hyvä kuulla :) Meillä oli tosiaan tämä asiakkuuden aloituspalaveri viime vuonna toukokuussa.
Minulle pitkään selitettiin että suostuminen on vapaaehtoista mutta erittäin suositeltavaa.
Noin 5 kertaa perustelin kantaani ja sanoin että ei kiitos, minulla on tunne että arki menee hyvin ja on kyllä voimavaroja.
No, palaverissa työntekijät jankkasivat ja jankkasivat palvelun eduista ja lopulta suostuin. En edes tiennyt että kyseessä on sitova asiakkuus, jota ei voi lopettaa, jos tuntuu siltä että kaikki on hyvin.
Siksi varoituksena muillekkin: lastensuojelun asiakkuus on tosiaan sitovaa ja voi kestää kauan. Itse en tätä tiennyt. Meillä oli neuvolan kautta käynyt pari kertaa kotona työntekijä kun lapsemme oli pieni, juttelemassa lapsen hoidosta yms. arkisista asioista. Se oli mukavaa ja loppui tosiaan piakkoin kun sanoin että kiitos, nyt olen saanut tarpeeksi apua.
Ja kun kommentoit että lasta ei oteta huostaan, mitä mieltä olet tästä:
Aluksi meidät velvoitettiin tähän perhetyöhön. Alussa se menetteli, mutta välillä minua väsytti se että pakko olla paikalla, ja syksyllä n. 1-2 krt lähdin asioille kauppoihin ja pyysin miestäni sen sijaan puhumaan perhetyöntekijän kanssa.
Sitten n. 3-4 käyntiä syksyn aikana ei toteutunut sillä minulle tarjottiin juuri niille päiville töitä ( teen keikkatöitä), ja en luonnollisesti päässyt paikalle = vanhempien yhteiset tapaamiset eivät toteutuneet sovitusti.
No, sitten perhetyöntekijä informoi näistä peruuntuneista tapaamisista sosiaalityöntekijälle ja sanoi että perhetyö ei ole edennyt tavoitteiden mukaan.
Pidettiin kokous meidän kotona ( tämä oli ihan vasta) ja kokouksessa todettiin että koska perhetyön tavoitteet eivät ole toteutuneet riittävän nopeasti, on aika ottaa isompi tukitoimi:
Perheemme on nyt lähdettävä asumaan joksikin aikaa perhekuntoutuskeskukseen. Sitten voimme tulla takaisin kotiin.
Olin aluksi ihan ymmälläni ja sanoin että en ymmärrä miksi meidän pitäisi mennä sellaiseen, arki sujuu hyvin kotona. Sanoin että mielelläni en menisi kun pitäisi pakata laukkuja jne. eli aika paljon työtä.
Tästähän sosiaalityön esimies, joka oli kokouksessa, suivaantui. Hän sanoi että meidän on toimittava tämän mallin mukaan, halusimme tai emme. Jos emme menisi asumuskeskukseen vapaaehtoisesti, hän sanoi tekevänsä huostaanotto selvityksen lapsestamme.
Hän ei mitenkään perustellut huostaanottoa, sanoi vaan että se on seuraava, välttämätön askel, jos emme tottele.
Kokous päättyi ja jäin yksin miettimään kaikkea tätä. Minulle tuli todella ahdistunut ja epävarma olo. Olin hoitanut arkeamme hyvin ja lapsemme kertoi joka päivä mitä kaikkea kivaa olo tehnyt ja kuinka rakastaa minua. Selvästi lapsellamme on nytkin hyvä olla.
Siksi olin ja olen vieläkin järkyttynyt. Onko tosiaan niin että perheitten on aina pakko ottaa kaikenlaista apua vastaan vaikka ei tuntisi tarvetta? Ja jos ei ota vastaan apua, se on sitten yksi huolenaihe lisää ja oikeuttaa sosiaalitoimen tekemään huostaanotto päätöksen?
Siksi halusin jakaa näitä kokemuksiani, sillä tuntuu että olen todella yksin. Minulla oli aiemmin positiivinen mielikuva lastensuojelusta, luulin että he auttavat nimenomaan perheitä jotka ovat heikoilla ja itse kaipaavat apua. Ei ole koskaan aiemmin ollut kokemusta tällaisesta uhkailusta, ja nimenomaan huostaanotolla uhkailusta, joka minusta on äärimmäinen tukitoimi.
- ap
Missä sä asut, että kunnalla olis varaa laittaa teidät perhekuntoutukseen? Siitä pitää tehdä myös päätös ja siinä pitäis olla perustelut? Må olen aikoinani ollut ls. Sosiaalityöntekijä ja ikinä ei tuommoisesta olis tarjottu perhekuntoutusta, eikä olisi päässyt ikinä tuommoisen takia. Myöskään 2 vuotta ei ikinä määrätty suoraan, vaan ihan maksimissaan puoli vuotta. Toki monilla kävi pitkään, mutta päätöksiä en ikinä tehnyt noin pitkäksi ajaksi. Jos kaikki tuo sun kertomasi on totta, niin äkkiä juristiin yhteys ja kaikki päätökset nähtäville, mutta anteeksi että kuulostaa aika uskomattomalta.
Vierailija kirjoitti:
- Eli tiedät perhetyön tavoitteet, jotka eivät toteutuneet. Mitä ne olivat/ovat nyt ja silloin toukokuussa?
- Teillä on käynyt pt jo lapsen ollessa pieni, kun tarvitsitte tukea lapsen kasvatukseen. Mitkä olivat tavoitteet silloin, nehän täyttyivät? Nyt on siis eri tavoitteet, tarpeet ja voimavarat kuin silloin?
- Miehesi on lääkityksestä väsynyt arjessanne, mutta kuitenkin jaksaa joka päivä tehdä kaikenlaista kuten muutkin vanhemmat. Kumpi pitää enemmän paikkaansa, se että hän on kovin väsynyt vai toimii normaalin isän tavoin? Millaista hänen toimintakykynsä ja jaksamisensa rehellisesti sanottuna on? Kuvaile vaikka arkinen päivänne.
- Perhekuntoutukseen ei lähdetä kevyistä syistä. Näin se vaan on. Huostaanottoa on pakko alkaa valmistella, jos perhe säännönmukaisesti kieltäytyy heille soveltuvista, ja heidän tarvitsemistaan tukitoimista. Lain mukaan meidän on pakko toimia niin. Selvityksen aloitusta ei tehdä salassa, siksi sinulle kerrottiin siitä. Halusivat olla mahdollisimman avoimia.
- Edelleen: mitä sinä jätät kertomatta meille?
Oletan, että sosiaalityöntekijänä olet lukenut sosiaalialaa ihan yliopistossa viitisen vuotta ja siksi hämmästyn. Minä en ole sossu enkä alaa juurikaan lukenut, mutta silti tiedän, että on avohuollon palveluita ja on lastensuojelun palveluita ja näitä molempia tarjotaan myös lastensuojelun puolelta, tilanteesta riippuen. Avohuollon palvelut on vapaaehtoisia eikä huostaanotoilla voi ruveta uhkailemaan, jos asiakas ei halua palveluja. Siis silloin, kun kyse on avohuollon palveluista. Ei ole myöskään totta, että perhetyössä olisi joku minimimäärä tai minimimäärä eri vaiheita. Eihän siinä olisi mitään järkeä! Tiedät varmasti myös sossuna sen, että teidän oman kyvyttömyyden takia ei ole yksi tai kaksi nepsyperhettä, joita on uhattu / joille on ehdotettu sijoitusta tai hetkellistä huostaanottoa, vaikka perhe tarvitsisi oikeasti ihan muuta apua. Lastensuojelun ongelma on se, että kuvitellaan samojen asioiden auttavan kaikkia. Ei, se perhetyö, jossa perheet toimivat perhetyöntekijöiden viihdyttäjinä tuntikausia viikossa (tätähän se perhetyö käytännössä on) auta sitä muutenkin kovassa kuormituksessa olevaa nepsyperhettä. Voi olla, että perheessä muut lapset käyttäytyvät ns. normaalisti, vanhemmissa ei ole vikaa (koska nepsy ei johdu vanhemmista) mutta silti sitä sijoituskorttia heitetään ainakin meidän kaupungissa vähän liiankin kanssa. Tiedän, koska olen itse nepsyaikuinen ja sitä kautta asia on tuttu.
Arvostan lastensuojelua ja minulla itselläni on siitä sinänsä hyvät kokemukset. Ongelmana on kuitenkin se, että perhetyöntekijöiden kanssa kahvittelu, rutiinien tai rajojen asettaminen jne. helpot ongelmat saadaan aika helposti korjattua, mutta jos asiakkaat ovatkin "älykkäämpiä" kuin sossut, ei sossujen taidot riitä ja silloin lastensuojelussa mennään monesti pää edelle puskaan. Lastensuojelu ON bisnes. Kallista kunnalle, mutta erittäin tuottoisaa juuri näille yksityisille firmoille. Ja siitä voi jokainen miettiä, että voisiko joskus ylitulkittuja tai virheellisiäkin raportteja.
Vierailija kirjoitti:
Ihan nyt suoraan sanoen nämä perhetyön asiakkaat ovat aika usein näitä heikkolahjaisia, jotka eivät ihan oikeasti itse ymmärrä, että jotain on perheessä pielessä. Silloin on toki vaikea ymmärtää, miksi joku siellä perheessä käy..
Mä pidän itse itseäni ihan tervejärkisenä aikuisena. Itse asiassa tein meistä itse lasun, josta on ollut hyötyä sinänsä. mutta usko tai älä, niitä perusteluja on oikeasti vaikea saada. Kyllä, kaikki asiat kirjataan perhetyön toimesta, mutta perusteluja asiakkuuden jatkamiselle ei ole kerrottu suullisesti eikä kirjallisesti, vaikka niitä olen useita kertoja kysynyt. Tilanne on siis vakaa ja hyvä nykyään. Oikea syyhän tälle on se, että sopimukset tehdään yksityisten firmojen kanssa useaksi kuukaudeksi kerrallaan ja ajat on pidettävä, jotta kuntaa voisi laskuttaa. Että kyllä meitä ihan täysjärkisiäkin on, jotka tekevät itsestään ilmoituksen vaikka nepsylapsen takia, kun ei enää muuta keksitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tosiaan tämä asiakkuuden aloituspalaveri viime vuonna toukokuussa.
- ap
Eli sun miehen unettomuusjakso oli viime vuonna maalis-huhtikuussa? Ja edelleen on siihen lääkitys ja päiväväsymystä?
Kuulostaa kyllä siltä että jotain isompaa fyysistä tai psyykkistä sairautta on väsymyksen takana, jos tilanne ei yhtään ole vuodessa helpottanut. Onko miehelläsi muuta hoitoa kuin lääkitys? Unettomuuteen auttaa yleensä elintapojen korjaaminen ja kognitiivis-behavioraaliset menetelmät. Ja toki niiden taustalla olevien sairauksien hoitotasapaino.
Miehelläni on ollut jo 5-7 vuotiaana nukkuminen kuulemma sellaista että hän om voinut makoilla tuntikausia saamatta unta. On sitten kehitellyt mukavia tarinaprojekteja mielessään kun ei uni tullut. Välillä hän on nukkunut hyvin, välillä huonommin.
Lukio-iässä hänen unettomuutensa paheni. Koko ala-asteen ja yläasteen sai ihme kyllä paljon ysejä ja kymppejä vaikka nukkuikin huonosti. Mutta lukiossa opiskelutahti kiihty ja samalla hän teki baarissa yötöitä (vanhempansa kannustamana) joka entisestään pahensi unettomuuttaan.
Unettomuutta on siis ollut kauan ja vasta kun me tapasimme ja lapsemme syntyi, havahduin kuinka paha unettomuus hänellä oli ja haimme siihen heti hoitoa. Noin 3 vuotta hoito toimi hyvin ja lopulta mies jätti unilääkkeet kokonaan kun alkoi nukkumaan hyvin ilman lääkkeitä.
Unettomuus alkoi uudelleen vuonna 2018 syksyllä kun mies alkoi viettää useammin aikaa tietokoneella iltasella ja unirytmi häiriintyi. Lopulta tilanne meni siihen että hänen oli vaikeaa saada spontaanisti unta ja siksi päädyimme päivystykseen.
Olen samaa mieltä että unettomuus korjaantuu monen asian yhteisvaikutuksessa:
tarpeeksi liikuntaa, hyvä ruokavalio, hyvä päivärytmi, ei liikaa tekniikkavirikkeitä illalla ja sopiva unilääke tarpeen mukaan. Miehellä kyllä kuntoutus edistyy, joten ei huolta.
Tämän keskustelun tarkoituksena oli, että ihmiset voivat jakaa kokemuksia siitä miltä tuntuu kun perhetyötä tarjotaan vasten perheen omaa tahtoa. Ja kokemuksia siitä, miten perhetyöntekijöiden huoli saadaan loppumaan ja perhetyö päätökseen.
Nimittäin minulla ei ole muuta stressinaihetta tällä hetkellä kuin liian usein tapahtuva perhetyö, ja masentaa etten voi vaikuttaa tuntimääriin mitenkään.
Voinhan tietysti ottaa asenteen että kaikki työ on meidän parhaaksi, mutta helppoa se ei ole. Olen sen luonteinen ihminen että rentoudun ja piristyn kun touhuan kaikkea mukavaa itsekseni. Perheeni kanssa minulla on hyvä olla. Meillä on 4 isovanhempaa jotka tarjoavat lastenhoito apua, ja n. 10 ystäväperhettä joiden kanssa sovitaan tapaamisia aina kun kaipaan seuraa. Olen siis arkeeni muuten hyvin tyytyväinen, tuntuu vaan että perhetyö vie vapaa-ajastani liikaa aikaa, eikä se myöskään ole tarkoituksenmukaista.
- ap
Juu, kyllä kuulostaa todella oudon suurelta määrältä käyntejä. Itsellä loppui jaksaminen yh:na haastavan lapsen kanssa ja lapsi oli sijoituksessa yhden kuukauden. Lapsi palasi kotiin ja alkoi perhetyö. Perhetyöntekijät kävivät 3 kertaa istumassa 1 tunnin verran, jolloin kerroin arjen rullaavan nyt paremmin ja kerran lastensuojelun sosiaalityöntekijät kävivät kotikäynnillä. Palaverissa päätettiin perhetyön lopettamisesta, koska sille ei ollut tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko su mies ollut psykoosissa tai onko sillä jokin mielenterveyden häiriö /sairaus ton unettomuuden johdosta? Päätökset myös pitää tulla kirjallisena, ja niistä pitää löytyä perustelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua. Sanot, että sinun mielestä ei tälle ole enää tarvetta, etkä halua nyt enää jatkaa.
Ei ne voi pakottaa. Lapsia ei todellakaan oteta huostaan toisen vanhemman uniongelman vuoksi.
Ja sille suklaapuurosta valittajalle, mikset sanonut napakasti perhetyöntekijälle, että meillä syödään nyt tänään näin. Olisit voinut lisätä, että pidät kommentointia asiattomana.
Itse joutunut pari kertaa asioimaan ls-sossujen kanssa, kummallakin kerralla kieltäydyin kaikesta tuesta kun ei ole tarve. Mitään lastensuojeluasiakkuutta ei aloitettu, ja pääsin sossuista eroon heti.
Olen tosi iloinen että sulla kävi noin helposti! Hyvä kuulla :) Meillä oli tosiaan tämä asiakkuuden aloituspalaveri viime vuonna toukokuussa.
Minulle pitkään selitettiin että suostuminen on vapaaehtoista mutta erittäin suositeltavaa.
Noin 5 kertaa perustelin kantaani ja sanoin että ei kiitos, minulla on tunne että arki menee hyvin ja on kyllä voimavaroja.
No, palaverissa työntekijät jankkasivat ja jankkasivat palvelun eduista ja lopulta suostuin. En edes tiennyt että kyseessä on sitova asiakkuus, jota ei voi lopettaa, jos tuntuu siltä että kaikki on hyvin.
Siksi varoituksena muillekkin: lastensuojelun asiakkuus on tosiaan sitovaa ja voi kestää kauan. Itse en tätä tiennyt. Meillä oli neuvolan kautta käynyt pari kertaa kotona työntekijä kun lapsemme oli pieni, juttelemassa lapsen hoidosta yms. arkisista asioista. Se oli mukavaa ja loppui tosiaan piakkoin kun sanoin että kiitos, nyt olen saanut tarpeeksi apua.
Ja kun kommentoit että lasta ei oteta huostaan, mitä mieltä olet tästä:
Aluksi meidät velvoitettiin tähän perhetyöhön. Alussa se menetteli, mutta välillä minua väsytti se että pakko olla paikalla, ja syksyllä n. 1-2 krt lähdin asioille kauppoihin ja pyysin miestäni sen sijaan puhumaan perhetyöntekijän kanssa.
Sitten n. 3-4 käyntiä syksyn aikana ei toteutunut sillä minulle tarjottiin juuri niille päiville töitä ( teen keikkatöitä), ja en luonnollisesti päässyt paikalle = vanhempien yhteiset tapaamiset eivät toteutuneet sovitusti.
No, sitten perhetyöntekijä informoi näistä peruuntuneista tapaamisista sosiaalityöntekijälle ja sanoi että perhetyö ei ole edennyt tavoitteiden mukaan.
Pidettiin kokous meidän kotona ( tämä oli ihan vasta) ja kokouksessa todettiin että koska perhetyön tavoitteet eivät ole toteutuneet riittävän nopeasti, on aika ottaa isompi tukitoimi:
Perheemme on nyt lähdettävä asumaan joksikin aikaa perhekuntoutuskeskukseen. Sitten voimme tulla takaisin kotiin.
Olin aluksi ihan ymmälläni ja sanoin että en ymmärrä miksi meidän pitäisi mennä sellaiseen, arki sujuu hyvin kotona. Sanoin että mielelläni en menisi kun pitäisi pakata laukkuja jne. eli aika paljon työtä.
Tästähän sosiaalityön esimies, joka oli kokouksessa, suivaantui. Hän sanoi että meidän on toimittava tämän mallin mukaan, halusimme tai emme. Jos emme menisi asumuskeskukseen vapaaehtoisesti, hän sanoi tekevänsä huostaanotto selvityksen lapsestamme.
Hän ei mitenkään perustellut huostaanottoa, sanoi vaan että se on seuraava, välttämätön askel, jos emme tottele.
Kokous päättyi ja jäin yksin miettimään kaikkea tätä. Minulle tuli todella ahdistunut ja epävarma olo. Olin hoitanut arkeamme hyvin ja lapsemme kertoi joka päivä mitä kaikkea kivaa olo tehnyt ja kuinka rakastaa minua. Selvästi lapsellamme on nytkin hyvä olla.
Siksi olin ja olen vieläkin järkyttynyt. Onko tosiaan niin että perheitten on aina pakko ottaa kaikenlaista apua vastaan vaikka ei tuntisi tarvetta? Ja jos ei ota vastaan apua, se on sitten yksi huolenaihe lisää ja oikeuttaa sosiaalitoimen tekemään huostaanotto päätöksen?
Siksi halusin jakaa näitä kokemuksiani, sillä tuntuu että olen todella yksin. Minulla oli aiemmin positiivinen mielikuva lastensuojelusta, luulin että he auttavat nimenomaan perheitä jotka ovat heikoilla ja itse kaipaavat apua. Ei ole koskaan aiemmin ollut kokemusta tällaisesta uhkailusta, ja nimenomaan huostaanotolla uhkailusta, joka minusta on äärimmäinen tukitoimi.
- ap
Voimia ap! Kiitos kun kerroit. Kuulostaa kauhealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sostt ja teen päätöksiä perhetyön aloittamisesta. Kertomus ei tosiaan täsmää, mitä sellaisia asioita/huolia perheessänne on, joista et aloituksessa mainitse? Perhetyö on kiven alla.
Mikä sinun antisi tähän keskusteluun on? Haluat vain leimata ap:ta valehtelijaksi ja antaa ymmärtää että hän salailisi vikoja? Todella ikävältä ihmiseltä ja ikävältä sostyöntekijältä kuulostat.
Kerrotko mitkä on ne koko Suomessa käytössä olevat yhtenäiset kriiteerit mitkä pitää täyttyä että tulee perhetyötä? Käsittääkseni mitään sellaisia ei ole. Joten aika heikolla pohjalla kiertelet leimaamassa ilman että tuot keskusteluun mitään muuta sisältöä.
Tuota ei varmaan kukaan tiennyt että jos vapaaehtoisesti otat lasun perhetyötä et enää pääsekään siitä itse eroon! Järkyttävää. Kiitos ap että toit tuon esiin.
Vähän nyt kuulostaa tän keskustelun perusteella siltä että perhetyöntekijät keksimällä keksii ongelmia teille, että saa lopulta sossun tekemään huostaanoton... Joillakin on tälläinen tapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua. Sanot, että sinullan mielestä ei tälle ole enää tarvetta, etkä halua nyt enää jatkaa.
Ei ne voi pakottaa. Lapsia ei todellakaan oteta huostaan toisen vanhemman uniongelman vuoksi.
Ja sille suklaapuurosta valittajalle, mikset sanonut napakasti perhetyöntekijälle, että meillä syödään nyt tänään näin. Olisit voinut lisätä, että pidät kommentointia asiattomana.
Itse joutunut pari kertaa asioimaan ls-sossujen kanssa, kummallakin kerralla kieltäydyin kaikesta tuesta kun ei ole tarve. Mitään lastensuojeluasiakkuutta ei aloitettu, ja pääsin sossuista eroon heti.
Olen tosi iloinen että sulla kävi noin helposti! Hyvä kuulla :) Meillä oli tosiaan tämä asiakkuuden aloituspalaveri viime vuonna toukokuussa.
Minulle pitkään selitettiin että suostuminen on vapaaehtoista mutta erittäin suositeltavaa.
Noin 5 kertaa perustelin kantaani ja sanoin että ei kiitos, minulla on tunne että arki menee hyvin ja on kyllä voimavaroja.
No, palaverissa työntekijät jankkasivat ja jankkasivat palvelun eduista ja lopulta suostuin. En edes tiennyt että kyseessä on sitova asiakkuus, jota ei voi lopettaa, jos tuntuu siltä että kaikki on hyvin.
Siksi varoituksena muillekkin: lastensuojelun asiakkuus on tosiaan sitovaa ja voi kestää kauan. Itse en tätä tiennyt. Meillä oli neuvolan kautta käynyt pari kertaa kotona työntekijä kun lapsemme oli pieni, juttelemassa lapsen hoidosta yms. arkisista asioista. Se oli mukavaa ja loppui tosiaan piakkoin kun sanoin että kiitos, nyt olen saanut tarpeeksi apua.
Ja kun kommentoit että lasta ei oteta huostaan, mitä mieltä olet tästä:
Aluksi meidät velvoitettiin tähän perhetyöhön. Alussa se menetteli, mutta välillä minua väsytti se että pakko olla paikalla, ja syksyllä n. 1-2 krt lähdin asioille kauppoihin ja pyysin miestäni sen sijaan puhumaan perhetyöntekijän kanssa.
Sitten n. 3-4 käyntiä syksyn aikana ei toteutunut sillä minulle tarjottiin juuri niille päiville töitä ( teen keikkatöitä), ja en luonnollisesti päässyt paikalle = vanhempien yhteiset tapaamiset eivät toteutuneet sovitusti.
No, sitten perhetyöntekijä informoi näistä peruuntuneista tapaamisista sosiaalityöntekijälle ja sanoi että perhetyö ei ole edennyt tavoitteiden mukaan.
Pidettiin kokous meidän kotona ( tämä oli ihan vasta) ja kokouksessa todettiin että koska perhetyön tavoitteet eivät ole toteutuneet riittävän nopeasti, on aika ottaa isompi tukitoimi:
Perheemme on nyt lähdettävä asumaan joksikin aikaa perhekuntoutuskeskukseen. Sitten voimme tulla takaisin kotiin.
Olin aluksi ihan ymmälläni ja sanoin että en ymmärrä miksi meidän pitäisi mennä sellaiseen, arki sujuu hyvin kotona. Sanoin että mielelläni en menisi kun pitäisi pakata laukkuja jne. eli aika paljon työtä.
Tästähän sosiaalityön esimies, joka oli kokouksessa, suivaantui. Hän sanoi että meidän on toimittava tämän mallin mukaan, halusimme tai emme. Jos emme menisi asumuskeskukseen vapaaehtoisesti, hän sanoi tekevänsä huostaanotto selvityksen lapsestamme.
Hän ei mitenkään perustellut huostaanottoa, sanoi vaan että se on seuraava, välttämätön askel, jos emme tottele.
Kokous päättyi ja jäin yksin miettimään kaikkea tätä. Minulle tuli todella ahdistunut ja epävarma olo. Olin hoitanut arkeamme hyvin ja lapsemme kertoi joka päivä mitä kaikkea kivaa olo tehnyt ja kuinka rakastaa minua. Selvästi lapsellamme on nytkin hyvä olla.
Siksi olin ja olen vieläkin järkyttynyt. Onko tosiaan niin että perheitten on aina pakko ottaa kaikenlaista apua vastaan vaikka ei tuntisi tarvetta? Ja jos ei ota vastaan apua, se on sitten yksi huolenaihe lisää ja oikeuttaa sosiaalitoimen tekemään huostaanotto päätöksen?
Siksi halusin jakaa näitä kokemuksiani, sillä tuntuu että olen todella yksin. Minulla oli aiemmin positiivinen mielikuva lastensuojelusta, luulin että he auttavat nimenomaan perheitä jotka ovat heikoilla ja itse kaipaavat apua. Ei ole koskaan aiemmin ollut kokemusta tällaisesta uhkailusta, ja nimenomaan huostaanotolla uhkailusta, joka minusta on äärimmäinen tukitoimi.
- ap
Missä sä asut, että kunnalla olis varaa laittaa teidät perhekuntoutukseen? Siitä pitää tehdä myös päätös ja siinä pitäis olla perustelut? Må olen aikoinani ollut ls. Sosiaalityöntekijä ja ikinä ei tuommoisesta olis tarjottu perhekuntoutusta, eikä olisi päässyt ikinä tuommoisen takia. Myöskään 2 vuotta ei ikinä määrätty suoraan, vaan ihan maksimissaan puoli vuotta. Toki monilla kävi pitkään, mutta päätöksiä en ikinä tehnyt noin pitkäksi ajaksi. Jos kaikki tuo sun kertomasi on totta, niin äkkiä juristiin yhteys ja kaikki päätökset nähtäville, mutta anteeksi että kuulostaa aika uskomattomalta.
Asun Oulussa. Täällä on kuulemma 2 kuntoutuspaikkaa, Oulun alueella 1 ja Kempeleessä 1.
Mielelläni kysyisin joltain juristilta neuvoa.
Kysyin jo aiemmin ketjussa että mitä kautta voi saada yhteyden juristiin ja nimenomaan niin että se ei maksaisi paljoa. Itse olen osa-aikatöissä ja mies kuntouksessa niin tulot ei ole kovin suuret.
Jos voitte antaa vinkkejä miltä taholta / toimistosta voin saada yhteyden juristiin, olisin kiitollinen.
Nyt tuntuu että olen ihan masentunut ja kyllästynyt tähän perhetyöhön ja lisäksi pelkään heitä, sitä tunnetta ei aiemmin ollut kun perhetyö alkoi.
Tuntuu ettei ole energiaa etsiä itse mitään juristia, suunnitelmani oli vain alistua ja kiltisti tehdä kaikki mitä lastensuojelu minulta pyytäisi, jotta heidän ei tarvitsisi turvautua lapseni huostaanottamiseen.
Mutta on ollut hyvä purkaa tuntemuksia tässä ketjussa, ja on ollut hyvä tietää että muissakin perheissä on ollut samoja kokemuksia. Toivon että meillä perhetyö loppuis joku päivä. Tuntuu vaan oudolta että mikään muu elämässä ei ole tuntunut minusta ahdistavalta, vaan nimenomaan tämä perhetyö jota tarjottiin meille voimavarana.
- ap
Oulun lastensuojelun on koko maan kaoottisimpia, mielivaltaisimpia ja järjettömimpiä. Ei päätä ei häntää. Tästä on ollut sekä mediassa että täällä palstalla monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua. Sanot, että sinun mielestä ei tälle ole enää tarvetta, etkä halua nyt enää jatkaa.
Ei ne voi pakottaa. Lapsia ei todellakaan oteta huostaan toisen vanhemman uniongelman vuoksi.
Ja sille suklaapuurosta valittajalle, mikset sanonut napakasti perhetyöntekijälle, että meillä syödään nyt tänään näin. Olisit voinut lisätä, että pidät kommentointia asiattomana.
Itse joutunut pari kertaa asioimaan ls-sossujen kanssa, kummallakin kerralla kieltäydyin kaikesta tuesta kun ei ole tarve. Mitään lastensuojeluasiakkuutta ei aloitettu, ja pääsin sossuista eroon heti.
Suklaapuurontuoksuinen äiti täällä: niin sanoinkin hyvin napakasti, ja tämä kirjattiin myös raporttiin. "Äiti pitää suklaapuuroa sopivana välipalana". Soittelin myös ensimmäisen 2 kuukauden istuntojen jälkeen läpi kaikki mahdolliset asteet, kerran jopa kieltäydyin päästämästä tätejä meille ja sanoin että menemme nyt harrastuksiin. Tällainen on kuulemma epäilyttävää käytöstä, eikä perheellämme ole kaikki kunnossa, vaan piilottelen asioita sossutädeiltä. Lopulta en enää jaksanut tapella, vaan tein valituksen, muttei siitä seurannut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua. Sanot, että sinullan mielestä ei tälle ole enää tarvetta, etkä halua nyt enää jatkaa.
Ei ne voi pakottaa. Lapsia ei todellakaan oteta huostaan toisen vanhemman uniongelman vuoksi.
Ja sille suklaapuurosta valittajalle, mikset sanonut napakasti perhetyöntekijälle, että meillä syödään nyt tänään näin. Olisit voinut lisätä, että pidät kommentointia asiattomana.
Itse joutunut pari kertaa asioimaan ls-sossujen kanssa, kummallakin kerralla kieltäydyin kaikesta tuesta kun ei ole tarve. Mitään lastensuojeluasiakkuutta ei aloitettu, ja pääsin sossuista eroon heti.
Olen tosi iloinen että sulla kävi noin helposti! Hyvä kuulla :) Meillä oli tosiaan tämä asiakkuuden aloituspalaveri viime vuonna toukokuussa.
Minulle pitkään selitettiin että suostuminen on vapaaehtoista mutta erittäin suositeltavaa.
Noin 5 kertaa perustelin kantaani ja sanoin että ei kiitos, minulla on tunne että arki menee hyvin ja on kyllä voimavaroja.
No, palaverissa työntekijät jankkasivat ja jankkasivat palvelun eduista ja lopulta suostuin. En edes tiennyt että kyseessä on sitova asiakkuus, jota ei voi lopettaa, jos tuntuu siltä että kaikki on hyvin.
Siksi varoituksena muillekkin: lastensuojelun asiakkuus on tosiaan sitovaa ja voi kestää kauan. Itse en tätä tiennyt. Meillä oli neuvolan kautta käynyt pari kertaa kotona työntekijä kun lapsemme oli pieni, juttelemassa lapsen hoidosta yms. arkisista asioista. Se oli mukavaa ja loppui tosiaan piakkoin kun sanoin että kiitos, nyt olen saanut tarpeeksi apua.
Ja kun kommentoit että lasta ei oteta huostaan, mitä mieltä olet tästä:
Aluksi meidät velvoitettiin tähän perhetyöhön. Alussa se menetteli, mutta välillä minua väsytti se että pakko olla paikalla, ja syksyllä n. 1-2 krt lähdin asioille kauppoihin ja pyysin miestäni sen sijaan puhumaan perhetyöntekijän kanssa.
Sitten n. 3-4 käyntiä syksyn aikana ei toteutunut sillä minulle tarjottiin juuri niille päiville töitä ( teen keikkatöitä), ja en luonnollisesti päässyt paikalle = vanhempien yhteiset tapaamiset eivät toteutuneet sovitusti.
No, sitten perhetyöntekijä informoi näistä peruuntuneista tapaamisista sosiaalityöntekijälle ja sanoi että perhetyö ei ole edennyt tavoitteiden mukaan.
Pidettiin kokous meidän kotona ( tämä oli ihan vasta) ja kokouksessa todettiin että koska perhetyön tavoitteet eivät ole toteutuneet riittävän nopeasti, on aika ottaa isompi tukitoimi:
Perheemme on nyt lähdettävä asumaan joksikin aikaa perhekuntoutuskeskukseen. Sitten voimme tulla takaisin kotiin.
Olin aluksi ihan ymmälläni ja sanoin että en ymmärrä miksi meidän pitäisi mennä sellaiseen, arki sujuu hyvin kotona. Sanoin että mielelläni en menisi kun pitäisi pakata laukkuja jne. eli aika paljon työtä.
Tästähän sosiaalityön esimies, joka oli kokouksessa, suivaantui. Hän sanoi että meidän on toimittava tämän mallin mukaan, halusimme tai emme. Jos emme menisi asumuskeskukseen vapaaehtoisesti, hän sanoi tekevänsä huostaanotto selvityksen lapsestamme.
Hän ei mitenkään perustellut huostaanottoa, sanoi vaan että se on seuraava, välttämätön askel, jos emme tottele.
Kokous päättyi ja jäin yksin miettimään kaikkea tätä. Minulle tuli todella ahdistunut ja epävarma olo. Olin hoitanut arkeamme hyvin ja lapsemme kertoi joka päivä mitä kaikkea kivaa olo tehnyt ja kuinka rakastaa minua. Selvästi lapsellamme on nytkin hyvä olla.
Siksi olin ja olen vieläkin järkyttynyt. Onko tosiaan niin että perheitten on aina pakko ottaa kaikenlaista apua vastaan vaikka ei tuntisi tarvetta? Ja jos ei ota vastaan apua, se on sitten yksi huolenaihe lisää ja oikeuttaa sosiaalitoimen tekemään huostaanotto päätöksen?
Siksi halusin jakaa näitä kokemuksiani, sillä tuntuu että olen todella yksin. Minulla oli aiemmin positiivinen mielikuva lastensuojelusta, luulin että he auttavat nimenomaan perheitä jotka ovat heikoilla ja itse kaipaavat apua. Ei ole koskaan aiemmin ollut kokemusta tällaisesta uhkailusta, ja nimenomaan huostaanotolla uhkailusta, joka minusta on äärimmäinen tukitoimi.
- ap
Missä sä asut, että kunnalla olis varaa laittaa teidät perhekuntoutukseen? Siitä pitää tehdä myös päätös ja siinä pitäis olla perustelut? Må olen aikoinani ollut ls. Sosiaalityöntekijä ja ikinä ei tuommoisesta olis tarjottu perhekuntoutusta, eikä olisi päässyt ikinä tuommoisen takia. Myöskään 2 vuotta ei ikinä määrätty suoraan, vaan ihan maksimissaan puoli vuotta. Toki monilla kävi pitkään, mutta päätöksiä en ikinä tehnyt noin pitkäksi ajaksi. Jos kaikki tuo sun kertomasi on totta, niin äkkiä juristiin yhteys ja kaikki päätökset nähtäville, mutta anteeksi että kuulostaa aika uskomattomalta.
Asun Oulussa. Täällä on kuulemma 2 kuntoutuspaikkaa, Oulun alueella 1 ja Kempeleessä 1.
Mielelläni kysyisin joltain juristilta neuvoa.
Kysyin jo aiemmin ketjussa että mitä kautta voi saada yhteyden juristiin ja nimenomaan niin että se ei maksaisi paljoa. Itse olen osa-aikatöissä ja mies kuntouksessa niin tulot ei ole kovin suuret.Jos voitte antaa vinkkejä miltä taholta / toimistosta voin saada yhteyden juristiin, olisin kiitollinen.
Nyt tuntuu että olen ihan masentunut ja kyllästynyt tähän perhetyöhön ja lisäksi pelkään heitä, sitä tunnetta ei aiemmin ollut kun perhetyö alkoi.
Tuntuu ettei ole energiaa etsiä itse mitään juristia, suunnitelmani oli vain alistua ja kiltisti tehdä kaikki mitä lastensuojelu minulta pyytäisi, jotta heidän ei tarvitsisi turvautua lapseni huostaanottamiseen.Mutta on ollut hyvä purkaa tuntemuksia tässä ketjussa, ja on ollut hyvä tietää että muissakin perheissä on ollut samoja kokemuksia. Toivon että meillä perhetyö loppuis joku päivä. Tuntuu vaan oudolta että mikään muu elämässä ei ole tuntunut minusta ahdistavalta, vaan nimenomaan tämä perhetyö jota tarjottiin meille voimavarana.
- ap
Jos on tarpeeks pienet tulot(en tiedä tarkkaa rajaa), niin saa yksityisenkin asianajajan, jonka sitten maksaa valtio.
Suosittelen liittymään lastensuojelu-ryhmään esim facessa, siellä osaavat neuvoa lastensuojeluun perehtyneen asianajajan siltä seudulta, missä asut.
https://yle.fi/uutiset/3-10809785
Oulun lastensuojelussa paljastui vakavia ongelmia – antoi äidin salassapidettäviä tietoja ulkopuolisille
Avi antoi tapauksesta Oululle huomautuksen, eli vakavimman seurauksen, joka kantelusta voi koitua.
Oulu
31.5.2019 klo 07.01
Yle
Mari Jäntti
@marijantti
Jaa artikkeli:
Jaa artikkeli Facebookissa31
Jaa artikkeli Twitterissä
Oulun kaupungin lastensuojelussa on paljastunut vakavia ongelmia. Lastensuojelu on luovuttanut lain mukaan salassapidettäviä tietoja eteenpäin valmistellessaan huostaanottoa.
Asia selviää Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksestä, jonka virasto antoi lastensuojelun toiminnasta tehtyyn kanteluun.
Päätöksen mukaan Oulun sosiaalityöntekijä oli antanut lapsen sijaisperheen vanhemmille lapsen äidin henkilökohtaiset terveystiedot tämän menneisyydestä ilman äidin lupaa.
Avin päätös on salassapidettävä, mutta äiti toimitti sen Ylelle ja antoi luvan tietojen julkaisuun.
Kantelu tehtiin jo kaksi vuotta sitten, mutta aluehallintovirasto sai tehtyä pahojen ruuhkiensa takia ratkaisun vasta viime viikolla.
Avi antoi tapauksesta Oululle huomautuksen, eli vakavimman seurauksen, joka kantelusta voi koitua.
Tämän lisäksi kaupunki joutuu toimittamaan elokuun loppuun mennessä virastolle selvityksen siitä, miten lastensuojelussa yleisesti ottaen toimitaan salassapidettävien tietojen kanssa.
Oulun kaupungin sosiaalijohtajan Arja Heikkisen mukaan kantelussa kerrotussa tapauksessa on ollut kyse yksittäisen sosiaalityöntekijän osaamattomuudesta.
Heikkinen vakuuttaa, että Oulussa tiedetään varsin hyvin terveystietojen olevan salassapidettäviä.
Näitä juttuja Oulusta on pilvin pimein.
Ei se suklaapuuro ole sen kummoisempi kuin päivähoidon kiisselit tai iltisten jugurtit.
Paitsi että on itse tehtyä ja lasten suosikki.
Vierailija kirjoitti:
Asun Oulussa. Täällä on kuulemma 2 kuntoutuspaikkaa, Oulun alueella 1 ja Kempeleessä 1.
Mielelläni kysyisin joltain juristilta neuvoa.
Kysyin jo aiemmin ketjussa että mitä kautta voi saada yhteyden juristiin ja nimenomaan niin että se ei maksaisi paljoa. Itse olen osa-aikatöissä ja mies kuntouksessa niin tulot ei ole kovin suuret.Jos voitte antaa vinkkejä miltä taholta / toimistosta voin saada yhteyden juristiin, olisin kiitollinen.
Nyt tuntuu että olen ihan masentunut ja kyllästynyt tähän perhetyöhön ja lisäksi pelkään heitä, sitä tunnetta ei aiemmin ollut kun perhetyö alkoi.
Tuntuu ettei ole energiaa etsiä itse mitään juristia, suunnitelmani oli vain alistua ja kiltisti tehdä kaikki mitä lastensuojelu minulta pyytäisi, jotta heidän ei tarvitsisi turvautua lapseni huostaanottamiseen.Mutta on ollut hyvä purkaa tuntemuksia tässä ketjussa, ja on ollut hyvä tietää että muissakin perheissä on ollut samoja kokemuksia. Toivon että meillä perhetyö loppuis joku päivä. Tuntuu vaan oudolta että mikään muu elämässä ei ole tuntunut minusta ahdistavalta, vaan nimenomaan tämä perhetyö jota tarjottiin meille voimavarana.
- ap
Olen pahoillani. Meillä on myös Oulussa ja 4 asteen perhetyö. Tuo ei ole totta, että perhetyötä on minimimäärä ja että siinä olisi pakko käydä kaikkien tietyt vaiheet. Oulussa on paljon hyvää, mutta valitettavasti myös paljon huonoa. Riippuu ihan täysin henkilöstä, että miten asiat etenevät.
Kyllähän asia on niin että nää haukat yrittävät saada ja jatkaa asiakkuutta vaikka väkisin. Älkää hyvät ihmiset puhuko läpiä päähänne niiden kytätessä teitä. Jos niille jotain höpisette ohi suun saatte pitkän riesan.
Alue: Aihe vapaa
Siis tää on niin käsittämätöntä! Eikö niillä ole oikeita töitä sielläpäin. Mulla on PTSD ja käyn traumapsykoterapiassa ja olen totaali-yh, 1 teini, eikä yhtään ilmoitusta ees tehty.