Lohdutuksen sanoja gradun tekijälle

Päätinjo tokana vuotena mistä teen gradun.

Kun sain lopulta ohjaajan, oli ihmeissään, tämähän on jo puoliksi tehty.

Päälle kysely, arviointi, edestakas viestettely.

Ensimmäinen arvosana oli 2, puristin kolmoseen.

Ekan näkemisen jälkeen palautus ja arvosana 3.

Ikinä en ole tarvinnut mihinkään, riitti oli valmis.

Nyt sylkäset sen ulos.

tässä on lohdutusta, tekstit saa päälle tekstiosioista you tuben alaosa

oma graduni

Opinnäytteiden ohjaajana ja arvioijana: älä tee gradusta vuorta, se on mäki jonka voi taittaa pieninä pätkinä ilman totaaliuupumusta tai etukäteispelkoja. Vilkuile oman alasi graduja, jokaisella oppiaineella erilaiset tyylit ja vaateet gradulle, täältä saadut neuvot eivät välttämättä päteviä sinun oppiaineeseen.  hahmottele sopivankokoinen ongelma (tuossa auttaa ne aiemmat gradut): ei liian suuri johon hukut, ei liian pieni josta et löydä tarpeeksi siteerattavaa. Empiirinen osuus tarpeeksi pieni, luonnontieteissä ym. kannattaa hyödyntää henkilökunnan projekteja, saat silloin hyvän ohjauksen kun graduaineistosi osa jotain tutkimusta joka halutaan julkaista. Kysy ajoissa tarpeeksi neuvoa ongelmaan, analyyseihin ja kirjoitukseen. Jaa työ paloihin. Kirjoittamisen voi aloittaa helposta päästä (materiaali ja menetelmät). Kirjoittamista suunnitellessa mieti työn kokonaispituus ja jaa osioihin sivurajat silloin et lähde kirjoittamaan jostain sivupolusta kymmeniä sivuja. Selkeys on hyvästä, ennen kirjoittamista kannattaa miettiä rakenne hyvin tarkasti.

Ja varmaan yksi tärkeä: gradu on vain gradu, se näyttää, että olet oppinut jotain oman alasi asioista, osaat koota tietoa ja hyödyntää sitä oman ongelmasi pohtimiseen. Jos sinulla on enemmän kunnianhimoa tutkielman suhteen suunnittele sen hyödyntämistä jatko-opinnoissa, kenestäkään ei tule tutkijaa hyvän gradun perusteella mutta hyvä väikkäri jo ennustaa tutkijan uraa niin halutessasi.

Mikä osio gradun tekemisessä useimmiten on vaikeaa opiskelijoille?

Aloittaminen ja lopettaminen.

Mikä lopettamisessa on vaikeaa?

Entä mikä osio erityisesti teettää työtä ja stressaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vasta suunnittelen ja aloittelen gradua, mutta ahdistaa jo. Miten ihmeessä lähteitä käytetään?

Lainaan kirjastosta aiheeseen liittyvän teoksen ja alan ammentamaan siitä viisautta. No ei onnistu, kun siellä vaan viitataa toisiin lähteisiin. Sama juttu kaikkien kirjojen ja artikkeleiden kanssa.

Entä miten omaa näkemystä pitäisi jossain kirjallisuusosiossa tai metodiosiossa väläytellä? Asiat kuitenkin opiskelijana tuntee melko pinnallisesti, asia ei ole yleistietoa, ja ei saa vahingossa sanoa jotain minkä joku muu on aikaisemmin sanonut. Mahdotonta!

Ensinnäkin saat aivan hyvin sanoa asioita, jotka muut ovat jo sanoneet aikaisemmin. Gradu ei ole väikkäri ja väikkärissäkin on täysin hyväksyttävää käsitellä jo olemassa olevaa tietoa, joskin väikkärin pitäisi luoda uutta tietoa. Älä siis huolestu tästä gradun kanssa.

Lähteiden osalta, itselleni opetettu hyvä käytäntö oli se, että lähdeteosten lukemisen yhteydessä laitoin post-it indexin (siis sellaisen sentin tai kaksi senttiä korkean muovisen suikaleen, joka on eri asia kuin post-note paperilaput) jokaiseen lähdeteoksen kohtaan, jossa oli joku keskeiseltä tuntunut ajatus. Noita saattoi kertyä kymmeniä per lähdeteos.

Sen jälkeen, aina yhden lähdeteoksen luettuani kirjoitin joko yleisluontoisiksi lainauksiksi tai sitaateiksi nuo kyseiset kohdat. Tein jokaisesta lähdeteoksesta vielä oman tiedoston. Kuitenkin, kun laitoin noihin valmiit lähdeviitteet, aineistoa oli helppo leikata ja liimata varsinaiseen graduun (kannattaa muuten ottaa käyttöön Wordin pikakomento Ctrl+Alt+F=footnote, jolla saat alaviitteen tehtyä paljon nopeammin kuin hiirellä).

Tämä näin käytännön vinkkinä.

Itse gradun osalta, no. Nyttemmin näin osaltaan rekrytoinneista vastaavana yksityisessä yrityksessä, katson graduista lähinnä aiheen ja tiivistelmän. Vuosien aikana olen lukenut kokonaan ehkä pari gradua, nekin enemmän siksi, että aiheet olivat henkilökohtaisesti mielenkiintoisia.

Tietenkin, jos akateemista uraa havittelee, tilanne voi olla toinen.

Noin omakohtaisesti, graduani ei kuitenkaan varmaan lukenut juuri kukaan, lisurini luettiin tietyissä piireissä laajemmin ja sain siitä varsin merkittäviä stipendejäkin, väikkärini oli puolestaan vain juuri ja juuri rimaa hipoen töiden ohessa kirjoitettu väikkäri, jonka tein enemmänkin neljänkympin kriisin yhteydessä ja saadakseni tohtorin paperit. Jos kauniisti sanotaan, väikkärini on oikeastaan aika karmea kyhäelmä. Puhtaan tieteellisesti ajatellen, graduni oli naivi, lisuri tieteellisesti merkittävin ja väikkäri. No. Onhan se kuitenkin väikkäri.

Kiitos!!!

Tsemppiä! Ota pieniä osatavoitteita joita lähdet yksitellen taklaamaan. Ainakin itselläni toimi se, että otin tavoitteeksi vaikka yhden pienen alaluvun kirjoittamisen päivässä, tai seuraavan kappaleen aineiston etsimisen ja alustavan lukemisen tms. Jonain päivinä riitti, että luin joko edellisen kappaleen tai gradun alusta asti, korjasin kielioppia, viilasin lähteitä tai jotain vastaavaa. Otin myös viikkotavoitteita, pyrin esim. siihen että saisin viikossa kirjoitettua 7 sivua valmista ja viimeisteltyä tekstiä. Siitä se gradu pikkuhiljaa eteni ja lopulta valmistui.

Välillä voi pitää vapaapäivän, mutta täytyy huolehtia ettei vapaat pääse venymään viikoiksi tai kuukausiksi.

Minä tapasin ohjaajaani säännöllisesti, välillä jopa viikottain, sekin laittoi asioihin vauhtia kun halusin että oli jotain uutta näytettävää.

Surkeaa hommaahan se monesti on, vaatii lähinnä jääräpäistä sitkeyttä ja tahtoa vastustaa muita houkutuksia. Jopa kaappien siivoaminen ja pyykkien viikkaaminen kuulosti hohdokkaalta ajanvietteeltä, kun vaihtoehtona oli illan käyttäminen gradun kirjoittamiseen. Sain prosessista kuitenkin paljon onnistumisen elämyksiä, ja koen hyötyneeni gradun teosta monilla tavoilla. Ja onhan se mukava tunne vihdoin palauttaa valmis gradu ja suunnata ajatukset valmistumiseen.

Mutta tosiaan, yksi lause, kappale ja luku kerrallaan eteenpäin, älä edes ajattele kaikkea tekemätöntä työtä siinä vaiheessa.

Jälkeenpäin ajateltuna gradu on selvästi pienempi urakka kuin miltä se vaikutti siinä vaiheessa kun haparoin alustavaa sisällysluetteloa kasaan ja mietin ettei minulla ole aavistustakaan mitä jotkin kappaleet tulee sisältämään.

Gradun rajaus on tärkeää, jotta homma ei lähde sivuraiteille etkä tuhlaa aikaasi epäolennaisuuksiin. Tässä on ohjaajista paljon apua, he osaavat pitää fokuksen oikeissa asioissa.

Pahinta mitä voi tehä mun mielestä on pitkittää aloittamista! Eli alkaa kirjoittamaan vaikka ihan hölynpölyä. Ihan vaikka, että mielestäni tämä aihe on tärkeä koska blaablaa, aihe kiinnostaa, koska blaablaa, tämä aihe on tullut vastaan toimiessani blaablaa. Eli vaikka teksti ei säilyisi koko gradussakaan niin on tärkeä saada kirjotettua jotain. Sitten valitsee jonku teoriaan tulevan kirjallisuuden vaikka silmät kiinni kun on tehnyt jotain hakuja ja alkaa vaan kirjoittamaan. Valitsee sitten tästä kirjasta lähdeluettelosta jonkun ja jatkaa. Tärkeintä on saada kirjotettua jotain. JOS siis ei ole tavoitteet hyvässä arvosanassa vaan siitä että tulee valmiiksi :D

Monilla gradusta tulee turha mörkö ja tyhjä sivu ammottaa viikko ja kuukausi tolkulla. 

Tuo on totta, että tärkeintä on kirjoittaa. Ei heti tarvitse tulla täydellistä tekstiä. Sitä voi sitten hioa. Toki lähteet pitää heti merkitä alusta lähtien.

Sekin voi auttaa, että kirjoittaa tekstiä/kappaleita eri tiedostoihin. Silloin ei kammoksuta se tyhjänä ammottava tiedosto nimeltä "gradu". Sitten vain copy pastaa tekstin gradu-tiedostoon. Tekee pienissä paloissa vain!

Minua ahdistaa gradu. Tämä on toinen graduni ja ajattelin että prosessista tulee helppo. Ei ole helppoa nähnytkään. Keväällä oli hankala ohjaaja, en saanut palautetta ajoissa ja työ ei edennyt. Nyt on hyvä ohjaaja joten voin syyttää vain itseäni. Töissäkin on sotkua enkä nyt voi pitää opintovapaata mikä aiemmin luvattiin. Kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Miten helvetissä saisin tuon valmiiksi? Aineisto on kasassa. Minun täytyisi pieraista teoria jostain. En vaan saa aikaiseksi! Miten voi olla aikuisen ihmisen elämä näin vaikeaa. Minkään kannustimen ajattelu ei auta oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

ensinnäkin: gradun arvosanalla ei ole väliä, mutta sillä on, että se on tehty.

Toisenakin: GRADUN TEKEMINEN EI OLE VAIKEAA

Oikeasti se on ihan helppoa. Gradussa on tietyt palat ja ne pitää vaan kirjoittaa. Sitten ne pitää laittaa peräkkäin. Sitten se tarkastetaan plagiaatintunnistuskoneella ja submitataan yliopiston järjestelmään. Siinä se.

Ne palat on teille lueteltu seminaarissa mutta voin kertoa tässä nytkin:

-Johdanto

mitä aiot tehdä, eli tutkimuskysymys

miksi sen tekeminen aikaisemman tutkimuksen perusteella näyttää viisaalta

miten sen teet eli lähdemateriaali ja menetelmät sekä tärkeimmät käsitteet

-2-4 käsittelylukua, jossa teet sen mitä äsken lupasit. Joissain aineissa tämän voi jakaa insinöörimäisesti myös aikaisempi tutkimus- lukuun ja oma aineisto-lukuun.

-Loppuluku, jossa kerrot, mitä tutkimuskysymykseesi vastasit ja mitä väliä sillä on

Tämä juuri. Suuri tuska on tehdä tuon tyyppinen jäsentely (itse kutsuin sitä sisällysluetteloksi isolla tasolla) mieten siis sen ensin, sitten vielä tarkensin pienempiin osa-alueisiin, sitten vaan lihaa luiden päälle. Tee sisi tuo jäsentely ihan kirjallisesti, koska jos sitä vain pyörittelee mielessään, niin kynnys oikeasti aloittaa on tosi iso.

Voiko gradua/opinnäytetyötä saada kirjoitettua viikossa?

Hei kaikki!! En jaksa selata koko ketjua, mutta olin täällä varmaan kymmenen sivua sitten kirjoittelemassa ja kanssa-ahdistumassa. Tämä ihana ketju antoi uskoa ja vertaistukea ja siksi palaan kommentoimaan.

Koko graduprosessi meni minun osaltani ylipitkäksi ja oli muutenkin täyttä kärsimystä, mutta voin kertoa että LÄPI MENI ja arvosanakin yllätti positiivisesti. Minä en ole mikään akateeminen tyyppi, eli jos minä pääsin läpi niin tekin pääsette! Miljoonasti tsemppiä ja jaksamista kaikille graduaan vääntäville <3

Minäkin kirjoittelin tähän ketjuun. Olin tilanteessa, jossa oli pakko saada gradu tehtyä, koska tutkintouudistus oli tulossa. Yli 20 vuotta opintojen aloituksen jälkeen vihdoin valmistuin. Vieläkin välillä se tuntuu uskomattomalta 😁

Täällä kanssa yksi ketjua lukenut epätoivoinen, jonka gradu roikkui vuosia. Valmistuin viime viikolla ja gradun arvosanaksi tuli nelonen, vaikka itselleni olisi ykkönenkin riittänyt. Tsemppiä kaikille graduntekijöille, vaikka olisi mennyt vuosia ja tuntuu että ei tästä mitään tule, niin kyllä se vielä sieltä. Näin kävi itselleni. Sain puristettua gradun sit lopulta päivätöiden ohessa. 

Tsemppiä kaikille graduntekijöille. Homma etenee kun muistaa, että vain 10 prosenttia on inspiraatiota ja 90 prosenttia on perspiraatiota! Raakaa vääntämistä se on, tehkää minimipanostuksella niin että menee rajaa hipoen läpi. Ketään ei kiinnosta gradusta saatu arvosana, ainoastaan se, että sen on saanut hyväksytyksi kasaan.

Vierailija kirjoitti:

Minua ahdistaa gradu. Tämä on toinen graduni ja ajattelin että prosessista tulee helppo. Ei ole helppoa nähnytkään. Keväällä oli hankala ohjaaja, en saanut palautetta ajoissa ja työ ei edennyt. Nyt on hyvä ohjaaja joten voin syyttää vain itseäni. Töissäkin on sotkua enkä nyt voi pitää opintovapaata mikä aiemmin luvattiin. Kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Miten helvetissä saisin tuon valmiiksi? Aineisto on kasassa. Minun täytyisi pieraista teoria jostain. En vaan saa aikaiseksi! Miten voi olla aikuisen ihmisen elämä näin vaikeaa. Minkään kannustimen ajattelu ei auta oikeasti.

Kun sinulla on nyt hyvä ohjaaja, pyydä häneltä apua teoriaosuuteen. Oman kokemuksen mukaan tämä on se haastavin vaihe, kun ei ymmärrä asiasta eikä tutkimuksen teosta yhtään mitään. 

Mutta jos se sinua vähänkään lohduttaa, eräät lisensiaatit ovat tunnustaneet, että eivät he ymmärtäneet vielä lisurivaiheessa, mitä olivat tekemässä.

Millaista ohjausta olette saaneet? Oma ohjaajani luki koko vedoksen ensimmäinen kerran vasta kolme viikkoa ennen palautusta. Muuten ei mitään ohjausta.

Työttömänä akateemisena pärjää ilman graduakin. Onnea loppuelämään!