Lohdutuksen sanoja gradun tekijälle

Jätin gradun eilen tarkistukseen! Ja nyt heräilen pienessä krapulassa 😂

Todella helpottunut olo, kun valtava taakka lähti harteilta yhtäkkiä. Olen ollut opiskelija jo lähes vuosikymmenen, ja siitä on jo tullut niin osa identiteettiä, etten oikeasti uskonut saavani gradua koskaan tehtyä. Piti vain sulkea sälekaihtimet, beethovenia kuulokkeista ja evästä viereen ja pakottaa sanoja ulos ja itseni takaisin penkkiin kun teki mieli häipyä. Ei se mahdotonta ollut, mutta rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Jätin gradun eilen tarkistukseen! Ja nyt heräilen pienessä krapulassa 😂

Todella helpottunut olo, kun valtava taakka lähti harteilta yhtäkkiä. Olen ollut opiskelija jo lähes vuosikymmenen, ja siitä on jo tullut niin osa identiteettiä, etten oikeasti uskonut saavani gradua koskaan tehtyä. Piti vain sulkea sälekaihtimet, beethovenia kuulokkeista ja evästä viereen ja pakottaa sanoja ulos ja itseni takaisin penkkiin kun teki mieli häipyä. Ei se mahdotonta ollut, mutta rankkaa.

Onnea! Minulla aikaa meni tuplasti tuo... Oli (ja on yhä) mahtava tunne, kun gradu on tehty.

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla oli oikiksessa aikoinaan gradu pelkkä kirjallisuusreferaatti. Vähän niin kuin isompi seminaarityö tai vastaava. Siihenkin heillä oli paljon jotain tutorointia. Ei kovin vaativa rasti tuntunut olevan. Varmaan voi jossain muualla olla paljon vaikeampi.

Ennen meni läpi oikiksessa gradu kuin gradu. Poikani gradu vaati yli puolet sisällöstä poistamista ja lukuisia korjauksia. Oikiksen opinnot olivat helpohkot, mutta gradun vaatimustaso on järkyttävä oikiksessa. Poikani gradu käsitteli uutta lakiehdotusta, hän oli mukana kansainvälisessä projektissa ja eräs suomalainen yritysjohtaja käytti poikani gradua puheessaan. Poikani keskeytti oikiksen gradun vuoksi, sillä hänen tutkimustyötä ja kokemusta ei arvostettu, kun taas muutama vuosi sitten hyväksyttiin varsin epätieteellisetkin gradut, joita hän selasi huvittuneena. Itse sain sairaanhoitajan gradusta 5/5, se on julkaistu, mutta en suorittanut kaikkia työharjoitteluita, enkä valmistunut. On tyhmää, että olet töissä sairaanhoitajana ja erikoissairaanhoitajana, kolmekin vuotta, mutta työkokemusta ei lasketa työharjoitteluksi Älytöntä, että valmistuminen tyssää graduun tai työharjoitteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla oli oikiksessa aikoinaan gradu pelkkä kirjallisuusreferaatti. Vähän niin kuin isompi seminaarityö tai vastaava. Siihenkin heillä oli paljon jotain tutorointia. Ei kovin vaativa rasti tuntunut olevan. Varmaan voi jossain muualla olla paljon vaikeampi.

Ennen meni läpi oikiksessa gradu kuin gradu. Poikani gradu vaati yli puolet sisällöstä poistamista ja lukuisia korjauksia. Oikiksen opinnot olivat helpohkot, mutta gradun vaatimustaso on järkyttävä oikiksessa. Poikani gradu käsitteli uutta lakiehdotusta, hän oli mukana kansainvälisessä projektissa ja eräs suomalainen yritysjohtaja käytti poikani gradua puheessaan. Poikani keskeytti oikiksen gradun vuoksi, sillä hänen tutkimustyötä ja kokemusta ei arvostettu, kun taas muutama vuosi sitten hyväksyttiin varsin epätieteellisetkin gradut, joita hän selasi huvittuneena. Itse sain sairaanhoitajan gradusta 5/5, se on julkaistu, mutta en suorittanut kaikkia työharjoitteluita, enkä valmistunut. On tyhmää, että olet töissä sairaanhoitajana ja erikoissairaanhoitajana, kolmekin vuotta, mutta työkokemusta ei lasketa työharjoitteluksi Älytöntä, että valmistuminen tyssää graduun tai työharjoitteluun.

WTF, mikä on sairaanhoitajan pro gradu -tutkielma?

Yleensä työnantajaa kiinnostaa vaan se, että onko gradu ja opinnot tehty. Ja tämäkin yleensä vaan sen takia, että jaksaako kaveri nyt keskittyä 100% työhönsä vai onko ajatukset opinnoissa. Faktahan on, että joitakin harvoja aloja lukuunottamatta opiskelusta on työelämässä hyödynnettävissä joitakin prosentteja ja nekin prosentit usealla alla happanee hyvin nopeasti maailman muuttuessa. Työnantajia tänäpäivänä kiinnostaa eniten, että kaveri on aidosti hommasta kiinnostunut ja halukas sekä tekemään sitä, että oppimaan jatkuvasti uutta. Eli sikäli kunhan se gradu on hyväksytty ja opinnot loppu, niin sillä arvosanalla tai aiheella ei ole yleensä yhtään väliä.

Tsempit täältä! Olen saanut lisäaikaa monta kertaa. Nyt jätin työn tarkistukseen mutta en saanut kommentteja ennen kuin työ oli jo myöhäistä jättää. Eli taas joudun hakemaan lisäaikaa syksyyn. Mutta olen saanut työn valmiiksi kun kevään rutistin! Kukaan ei tule kyselemään arvosanoja myöhemmin.

Minä vasta suunnittelen ja aloittelen gradua, mutta ahdistaa jo. Miten ihmeessä lähteitä käytetään?

Lainaan kirjastosta aiheeseen liittyvän teoksen ja alan ammentamaan siitä viisautta. No ei onnistu, kun siellä vaan viitataa toisiin lähteisiin. Sama juttu kaikkien kirjojen ja artikkeleiden kanssa.

Entä miten omaa näkemystä pitäisi jossain kirjallisuusosiossa tai metodiosiossa väläytellä? Asiat kuitenkin opiskelijana tuntee melko pinnallisesti, asia ei ole yleistietoa, ja ei saa vahingossa sanoa jotain minkä joku muu on aikaisemmin sanonut. Mahdotonta!

Vierailija kirjoitti:

Minä vasta suunnittelen ja aloittelen gradua, mutta ahdistaa jo. Miten ihmeessä lähteitä käytetään?

Lainaan kirjastosta aiheeseen liittyvän teoksen ja alan ammentamaan siitä viisautta. No ei onnistu, kun siellä vaan viitataa toisiin lähteisiin. Sama juttu kaikkien kirjojen ja artikkeleiden kanssa.

Entä miten omaa näkemystä pitäisi jossain kirjallisuusosiossa tai metodiosiossa väläytellä? Asiat kuitenkin opiskelijana tuntee melko pinnallisesti, asia ei ole yleistietoa, ja ei saa vahingossa sanoa jotain minkä joku muu on aikaisemmin sanonut. Mahdotonta!

:( Kuulostaa kamalalta. Minkä alan opiskelija olet? Kuulostaa siltä, että opintosi eivät ole lainkaan valmentaneet sinua tieteellisen tiedon käsittelyyn ja tuottamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla oli oikiksessa aikoinaan gradu pelkkä kirjallisuusreferaatti. Vähän niin kuin isompi seminaarityö tai vastaava. Siihenkin heillä oli paljon jotain tutorointia. Ei kovin vaativa rasti tuntunut olevan. Varmaan voi jossain muualla olla paljon vaikeampi.

Ennen meni läpi oikiksessa gradu kuin gradu. Poikani gradu vaati yli puolet sisällöstä poistamista ja lukuisia korjauksia. Oikiksen opinnot olivat helpohkot, mutta gradun vaatimustaso on järkyttävä oikiksessa. Poikani gradu käsitteli uutta lakiehdotusta, hän oli mukana kansainvälisessä projektissa ja eräs suomalainen yritysjohtaja käytti poikani gradua puheessaan. Poikani keskeytti oikiksen gradun vuoksi, sillä hänen tutkimustyötä ja kokemusta ei arvostettu, kun taas muutama vuosi sitten hyväksyttiin varsin epätieteellisetkin gradut, joita hän selasi huvittuneena. Itse sain sairaanhoitajan gradusta 5/5, se on julkaistu, mutta en suorittanut kaikkia työharjoitteluita, enkä valmistunut. On tyhmää, että olet töissä sairaanhoitajana ja erikoissairaanhoitajana, kolmekin vuotta, mutta työkokemusta ei lasketa työharjoitteluksi Älytöntä, että valmistuminen tyssää graduun tai työharjoitteluun.

WTF, mikä on sairaanhoitajan pro gradu -tutkielma?

Ehkä äidin tarina oli joku provo. Molemmissa tapauksissa toistui, ettei opiskelija noudattanut vaatimuksia. Miksi tuntemukset olisivat syy kieltäytyä tekemästä asioita, jotka vaaditaan läpimenoon?

Itselläni aiemmassa gradussa kauhu ja ahdistus heräsi, kun en meinannut saada työtä hyväksytysti läpi töiden ohella. Sitten tutkinnonuudistusmääräaikaa ennen ryttäsin kasaan ja valmistuin. Toisenkin tein määräajassa. Mielestäni pointtina on tehdä jotain hyväksytysti aikataulussa. Muu on turhaa jossittelua. Tietysti joku voi sympata ikuisesti kesken jäänyttä projektia, mutta miksi jättää kesken, kun turhia vaatimuksia voi kritisoida valmistuneenakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätin gradun eilen tarkistukseen! Ja nyt heräilen pienessä krapulassa 😂

Todella helpottunut olo, kun valtava taakka lähti harteilta yhtäkkiä. Olen ollut opiskelija jo lähes vuosikymmenen, ja siitä on jo tullut niin osa identiteettiä, etten oikeasti uskonut saavani gradua koskaan tehtyä. Piti vain sulkea sälekaihtimet, beethovenia kuulokkeista ja evästä viereen ja pakottaa sanoja ulos ja itseni takaisin penkkiin kun teki mieli häipyä. Ei se mahdotonta ollut, mutta rankkaa.

Onnea! Minulla aikaa meni tuplasti tuo... Oli (ja on yhä) mahtava tunne, kun gradu on tehty.

Ja minulla triplasti! Voitte uskoa että helpotti kun valmista tuli. Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä gradu!

Vierailija kirjoitti:

Lääkiksessä ei tehdä gradua ollenkaan. :D

Ei tehdä juu, syventävät tehdään ja noppa- ja sivumäärä on paljon gradua pienempi. Eikä valmistuta maistereiksi vaan lisensiaateiksi.

Toisaalta lääkäreistä ihan järkyttävä määrä etenee tekemään väikkäriä ja jotkut tekee vielä post doc -tutkimusta, osa koska kiinnostaa ja osa siksi, että erikoistumispaikka tietyille erikoisaloille irtoaa vain, jos on väikkäri tehtynä tai tekeillä. Samoin moniin virkoihin vaaditaan tohtorintutkinto tai dosentuuri. Väikkärivaatimukset ovat tiukemmat kuin monessa muussa tiedekunnassa ja mullakin on monta tuttua, jotka ovat jo opiskeluaikana julkaisseet ison IF:n lehdissä

Mutta voin kertoa, että kyllä niiden syvärienkin pariin voi jäädä jumimaan, terv nimim kokemusta on. Että tsemppiä vaan ihan kaikenlaisten opinnäytetöiden parissa painiville!

Totuus on että gradulla ei ole mitään merkitystä ellet aio hakea tohtorikoulutettavaksi. Tähän on vaatimuksena että gradusta saa vähintään eximian (eli toisiksi korkein arvosana). Huonommalla gradulla ei tohtorikoulutuspaikkaa tyypillisesti saa ellei sulla ole tieteellisiä julkaisuja jotka osoittavat että olet kypsä tohtorikoulutukseen.

Kannattaa muistaa että gradu on teos jonka lukee ainoastaan sinä, seminaariopponenttisi ja ohjaajasi, jonka jälkeen sitä ei todennäköisesti ikinä lue kukaan muu. Eli ihan turhaa stressaat.

Väitöskirja on sitten asia erikseen, koska se käytännössä määrittää työllistytkö akateemisessa maailmassa ollenkaan. Jopa väärä aihevalinta voi tuhota uran ennen kuin se edes alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Totuus on että gradulla ei ole mitään merkitystä ellet aio hakea tohtorikoulutettavaksi. Tähän on vaatimuksena että gradusta saa vähintään eximian (eli toisiksi korkein arvosana). Huonommalla gradulla ei tohtorikoulutuspaikkaa tyypillisesti saa ellei sulla ole tieteellisiä julkaisuja jotka osoittavat että olet kypsä tohtorikoulutukseen.

Kannattaa muistaa että gradu on teos jonka lukee ainoastaan sinä, seminaariopponenttisi ja ohjaajasi, jonka jälkeen sitä ei todennäköisesti ikinä lue kukaan muu. Eli ihan turhaa stressaat.

Väitöskirja on sitten asia erikseen, koska se käytännössä määrittää työllistytkö akateemisessa maailmassa ollenkaan. Jopa väärä aihevalinta voi tuhota uran ennen kuin se edes alkaa.

Nykyään gradut laitetaan nettiin, ja kyllä niitä aika paljon luetaan, tai ainakin ladataan. Omaa parin vuoden takaista graduanikin on katsottu yli 300 kertaa. Ei sitä kukaan ole varmaan kokonaan lukenut, mutta ainakin silmäilty on paljonkin.

Vierailija kirjoitti:

Minä vasta suunnittelen ja aloittelen gradua, mutta ahdistaa jo. Miten ihmeessä lähteitä käytetään?

Lainaan kirjastosta aiheeseen liittyvän teoksen ja alan ammentamaan siitä viisautta. No ei onnistu, kun siellä vaan viitataa toisiin lähteisiin. Sama juttu kaikkien kirjojen ja artikkeleiden kanssa.

Entä miten omaa näkemystä pitäisi jossain kirjallisuusosiossa tai metodiosiossa väläytellä? Asiat kuitenkin opiskelijana tuntee melko pinnallisesti, asia ei ole yleistietoa, ja ei saa vahingossa sanoa jotain minkä joku muu on aikaisemmin sanonut. Mahdotonta!

Jos kirjassa sanotaan jotain ja viitataan lähteeseen X, voit gradussa viitata myös lähteeseen X. Jos kuitenkin tuo lähde X on helposti saatavilla, voit vaikka kaivaa sen ja varmistaa että kyseessä on alkuperäinen julkaisu ja että sitä on siteerattu oikein, eikä siinä taas viitata johonkin muualle. Yleensä gradussa tämä ei kuitenkaan ole tarpeen. Mitä korkeatasoisempaa ja tieteellisempää lähdekirjallisuutta käytät, sitä paremmin voit luottaa että siinä viittaukset on tehty oikein ja säästyt paljolta vaivalta.

Gradun ei myöskään tarvitse sisältää uutta tieteellistä tietoa toisin kuin väitöskirjan. Eli sun ei ole pakko keksiä mitään uutta, vaan voit tarkastella yksinkertaisesti asioita vähän eri näkökulmasta ja koota tietoa yhteen. Jos lähde X sanoo/huomioi jotain jostakin asiasta mitä Y ei sano, voit gradussasi pohtia vaikka miten nämä havintoa suhtautuvat toisiinsa, tai jos näissä on ristiriitoja, voit tuoda niitä esiin.

Et voi mitenkään selvittää sitä onko joku sanonut asian jonka sinä aiot sanoa, joten älä stressaa siitä. Graduohjaajasi pitäisi tuntea aihe niin hyvin, että se kyllä huomauttaa jos teet näin ja kertoo sulle asianmukaiset lähteet.

Toistan siis vielä: gradu on opinnäyte, ei tieteellinen julkaisu. Sit kun kirjoitat ensimmäistä tieteellistä artikkeliasi tai väitöskirjaa, joudut olemaan varovaisempi.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään gradut laitetaan nettiin, ja kyllä niitä aika paljon luetaan, tai ainakin ladataan. Omaa parin vuoden takaista graduanikin on katsottu yli 300 kertaa. Ei sitä kukaan ole varmaan kokonaan lukenut, mutta ainakin silmäilty on paljonkin.

Ethesikseen tulee latauksia usein muilta graduntekijöiltä. Aika moni omaa kirjoittaessaan kurkkii läpi mitä ja miten muut ovat kirjoittaneet. Tein tätä itsekin.

Mutta joo voi olla että aliarvioin vähän gradujen näkyvyyttä. Itse kirjoitin omani 2014 eikä sillon ainakaan tarvinnut vielä laittaa sitä e-thesikseen. Nyt jälkeenpäin olisi ihan hauska kyllä nähdä latauskerrat.

Meillä professori siis sanoi nimen omaan noin, että gradu on kirjallinen työ jonka lukee läpi kolme ihmistä, ja jäänyt se siitä mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Minä vasta suunnittelen ja aloittelen gradua, mutta ahdistaa jo. Miten ihmeessä lähteitä käytetään?

Lainaan kirjastosta aiheeseen liittyvän teoksen ja alan ammentamaan siitä viisautta. No ei onnistu, kun siellä vaan viitataa toisiin lähteisiin. Sama juttu kaikkien kirjojen ja artikkeleiden kanssa.

Entä miten omaa näkemystä pitäisi jossain kirjallisuusosiossa tai metodiosiossa väläytellä? Asiat kuitenkin opiskelijana tuntee melko pinnallisesti, asia ei ole yleistietoa, ja ei saa vahingossa sanoa jotain minkä joku muu on aikaisemmin sanonut. Mahdotonta!

Anteeksi, mutta oletko tosissasi? etkö ole tehnyt kandia? Miten et voi tietää miten lähteitä käytetään? Mitä opiskelet?

Vierailija kirjoitti:

Totuus on että gradulla ei ole mitään merkitystä ellet aio hakea tohtorikoulutettavaksi. Tähän on vaatimuksena että gradusta saa vähintään eximian (eli toisiksi korkein arvosana). Huonommalla gradulla ei tohtorikoulutuspaikkaa tyypillisesti saa ellei sulla ole tieteellisiä julkaisuja jotka osoittavat että olet kypsä tohtorikoulutukseen.

Kannattaa muistaa että gradu on teos jonka lukee ainoastaan sinä, seminaariopponenttisi ja ohjaajasi, jonka jälkeen sitä ei todennäköisesti ikinä lue kukaan muu. Eli ihan turhaa stressaat.

Väitöskirja on sitten asia erikseen, koska se käytännössä määrittää työllistytkö akateemisessa maailmassa ollenkaan. Jopa väärä aihevalinta voi tuhota uran ennen kuin se edes alkaa.

Monet gradut oon netistä lukenut ja niistä on ollut apua jossakin koulutehtävissä. Eli kyllä niitä lukee muutkin, varsinkin nuoremmat opiskelijat. Meidän kandiryhmän ohjaaja neuvoi nimenomaan lukemaan muiden tekemiä kandeja, graduja ja tohtorintutkielmia, mitä vaan löytää, niistä voi saada hyvin suuntaviivoja omalle työlle ja voi jopa löytää aiheen niiden avulla, niistä on apua sitten myös tulevassa gradutyöskentelyssä. Tohtorintutkielmia saa käyttää kandityössä lähteenä (ehkä saa gradussakin, en ole varma).

Lohdutuksen sana: ymmärrän. Minulle kävi niin, että innostuin valtavasti aiheesta. Aluksi sain aikaiseksi vaikka mitä: tutkin teoriataustaa ja tein tutkimuskysymyksen jne.

Sitten sainkin kylmää kyytiä. Ei kelvannut kysymyksen asettelu. Siis minun tarkoitukseni oli tutkia, miten tekijä a vaikuttaa b:hen. Ei käynyt se asettelu, koska en voi ennakoida, että näillä on yhteys juuri niin päin, että tekijä a vaikuttaa tekijä b:hen. Sitten vaihdoin, että miten a vaikuttaa b:hen tai b a:han, millaisia vaikutuksia niillä on toisiinsa. Ei kelvannut sekään, kun ei saa kuulemma olettaa, että vaikutuksia olisi. Vaikuttavuustutkimus olisi ollut ihan eri juttu.

Junnasin sen tutkimuskysymyksen asettelussa puoli vuotta, kun mikään ei kelvannut. Lopulta se kysymys muotoutui niin, että tutkin millaisia yhteyksiä a:lla ja b:llä on, kun toimintaympäristö on tällainen. Tutkimuskysymyksen asettelu myös muutti tutkittuja asioita ja lopulta oikeastaan tutkin hiukan aiheen sivusta. Alun perin piti tutkia nimenomaan, miten a vaikuttaa b:hen. Työelämän edustajakin ihmetteli, miksei sitä voi suoraan tutkia, kun se halutaan tietää.

Välttelin joskus gradun tekoa, koska pelkäsin sen paljastavan tyhmyyteni. Sitten kun gradu-ohjaaja oli jäämässä eläkkeelle, otin opintovapaata töistä ja tein sen pois alta tinkimättömällä asenteella. Panostin tutkimukseen ja kirjoittamiseen suhteellisen paljon. 16h päivät eivät olleet aivan tavattomia, kun piti opetella uudestaan matematiikkaa ja tilastotiedettä. Vuoden kuluttua opintovapaa oli päättymässä, tuli palautuksen aika ja tuntui, että gradussa olisi vielä paljon korjattavaa. Gradu-ohjaaja kuitenkin vastasi aika nopeasti, että tämä on hyvä ja hyvän arvosanan siitä sainkin (meidän aineessa yleensä kukaan ei saa ainakaan erinomaista arvosanaa). No sen jälkeen kukaan muu ei ole graduani lukenutkaan. Tutkimusprosessi oli sitä vastoin hyvin opettavainen, vaikka työ oli helvetinmoinen. Sen jälkeen on hallinut paremmin hankalia asioita ja vaikeiden asioiden oppiminen on ollut vaivattomampaa. Joskus naureskelen kun uutisissa esitellään graduja joistain Mikki-Hiiri aiheista ja minun tärkeältä vaikuttava työ ei kiinnostanut ketään. En edes työllistynyt lopulta omalle alalle, mutta sitä vastoin vielä haastavempiin ja kompleksisempien aiheiden pariin. Voin todeta, että teet gradusi itseäsi varten ja se voi hyvin nostaa ajattelusi korkeammalle tasolle. Itse tuotteesta tuskin kukaan tulee kiinnostumaan sen enempää kuin, että se ei enää rasita elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vasta suunnittelen ja aloittelen gradua, mutta ahdistaa jo. Miten ihmeessä lähteitä käytetään?

Lainaan kirjastosta aiheeseen liittyvän teoksen ja alan ammentamaan siitä viisautta. No ei onnistu, kun siellä vaan viitataa toisiin lähteisiin. Sama juttu kaikkien kirjojen ja artikkeleiden kanssa.

Entä miten omaa näkemystä pitäisi jossain kirjallisuusosiossa tai metodiosiossa väläytellä? Asiat kuitenkin opiskelijana tuntee melko pinnallisesti, asia ei ole yleistietoa, ja ei saa vahingossa sanoa jotain minkä joku muu on aikaisemmin sanonut. Mahdotonta!

Anteeksi, mutta oletko tosissasi? etkö ole tehnyt kandia? Miten et voi tietää miten lähteitä käytetään? Mitä opiskelet?

Olen tehnyt ja vaikeaa oli silloinkin.