Lue keskustelun säännöt.
Lohdutuksen sanoja gradun tekijälle
Hyväksiluetut ensimmäiset opinnot vanhenevat tämän lukukauden lopussa ja gradu on pakko saada nyt tehtyä. On ihan valtava ahdistus. Sanokaa nyt, että stressaanko ihan turhaan? Onko gradulla mitään väliä?
Kommentit (613)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vasta suunnittelen ja aloittelen gradua, mutta ahdistaa jo. Miten ihmeessä lähteitä käytetään?
Lainaan kirjastosta aiheeseen liittyvän teoksen ja alan ammentamaan siitä viisautta. No ei onnistu, kun siellä vaan viitataa toisiin lähteisiin. Sama juttu kaikkien kirjojen ja artikkeleiden kanssa.
Entä miten omaa näkemystä pitäisi jossain kirjallisuusosiossa tai metodiosiossa väläytellä? Asiat kuitenkin opiskelijana tuntee melko pinnallisesti, asia ei ole yleistietoa, ja ei saa vahingossa sanoa jotain minkä joku muu on aikaisemmin sanonut. Mahdotonta!
Anteeksi, mutta oletko tosissasi? etkö ole tehnyt kandia? Miten et voi tietää miten lähteitä käytetään? Mitä opiskelet?
Olen tehnyt ja vaikeaa oli silloinkin.
No mutta kai sä olet tehny esseitä kans? Ei ole tarkoitus olla töykeä, mutta tuntuu uskomattomalta, ettei tiedä miten lähteitä käytetään, koska nehän on koko yliopiston perusta. Kerro ihmeessä mitä opiskelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla oli oikiksessa aikoinaan gradu pelkkä kirjallisuusreferaatti. Vähän niin kuin isompi seminaarityö tai vastaava. Siihenkin heillä oli paljon jotain tutorointia. Ei kovin vaativa rasti tuntunut olevan. Varmaan voi jossain muualla olla paljon vaikeampi.
Ennen meni läpi oikiksessa gradu kuin gradu. Poikani gradu vaati yli puolet sisällöstä poistamista ja lukuisia korjauksia. Oikiksen opinnot olivat helpohkot, mutta gradun vaatimustaso on järkyttävä oikiksessa. Poikani gradu käsitteli uutta lakiehdotusta, hän oli mukana kansainvälisessä projektissa ja eräs suomalainen yritysjohtaja käytti poikani gradua puheessaan. Poikani keskeytti oikiksen gradun vuoksi, sillä hänen tutkimustyötä ja kokemusta ei arvostettu, kun taas muutama vuosi sitten hyväksyttiin varsin epätieteellisetkin gradut, joita hän selasi huvittuneena. Itse sain sairaanhoitajan gradusta 5/5, se on julkaistu, mutta en suorittanut kaikkia työharjoitteluita, enkä valmistunut. On tyhmää, että olet töissä sairaanhoitajana ja erikoissairaanhoitajana, kolmekin vuotta, mutta työkokemusta ei lasketa työharjoitteluksi Älytöntä, että valmistuminen tyssää graduun tai työharjoitteluun.
Joo, älyttömältä kuulostaa. Etenkin kun sairaanhoitajat eivät tee gradua. Sori.
tyhmyri kirjoitti:
Välttelin joskus gradun tekoa, koska pelkäsin sen paljastavan tyhmyyteni. Sitten kun gradu-ohjaaja oli jäämässä eläkkeelle, otin opintovapaata töistä ja tein sen pois alta tinkimättömällä asenteella. Panostin tutkimukseen ja kirjoittamiseen suhteellisen paljon. 16h päivät eivät olleet aivan tavattomia, kun piti opetella uudestaan matematiikkaa ja tilastotiedettä. Vuoden kuluttua opintovapaa oli päättymässä, tuli palautuksen aika ja tuntui, että gradussa olisi vielä paljon korjattavaa. Gradu-ohjaaja kuitenkin vastasi aika nopeasti, että tämä on hyvä ja hyvän arvosanan siitä sainkin (meidän aineessa yleensä kukaan ei saa ainakaan erinomaista arvosanaa). No sen jälkeen kukaan muu ei ole graduani lukenutkaan. Tutkimusprosessi oli sitä vastoin hyvin opettavainen, vaikka työ oli helvetinmoinen. Sen jälkeen on hallinut paremmin hankalia asioita ja vaikeiden asioiden oppiminen on ollut vaivattomampaa. Joskus naureskelen kun uutisissa esitellään graduja joistain Mikki-Hiiri aiheista ja minun tärkeältä vaikuttava työ ei kiinnostanut ketään. En edes työllistynyt lopulta omalle alalle, mutta sitä vastoin vielä haastavempiin ja kompleksisempien aiheiden pariin. Voin todeta, että teet gradusi itseäsi varten ja se voi hyvin nostaa ajattelusi korkeammalle tasolle. Itse tuotteesta tuskin kukaan tulee kiinnostumaan sen enempää kuin, että se ei enää rasita elämääsi.
Jälkeenpäin ajateltuna juuri se prosessi on ollut tärkein ja opettavaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin saat aivan hyvin sanoa asioita, jotka muut ovat jo sanoneet aikaisemmin.
Tietenkin saa. Tässä nyt varmasti tarkoitettiin sitä, kuinka tarkkana pitää olla ettei esitä muiden työtä tietämättään omanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vasta suunnittelen ja aloittelen gradua, mutta ahdistaa jo. Miten ihmeessä lähteitä käytetään?
Lainaan kirjastosta aiheeseen liittyvän teoksen ja alan ammentamaan siitä viisautta. No ei onnistu, kun siellä vaan viitataa toisiin lähteisiin. Sama juttu kaikkien kirjojen ja artikkeleiden kanssa.
Entä miten omaa näkemystä pitäisi jossain kirjallisuusosiossa tai metodiosiossa väläytellä? Asiat kuitenkin opiskelijana tuntee melko pinnallisesti, asia ei ole yleistietoa, ja ei saa vahingossa sanoa jotain minkä joku muu on aikaisemmin sanonut. Mahdotonta!
Anteeksi, mutta oletko tosissasi? etkö ole tehnyt kandia? Miten et voi tietää miten lähteitä käytetään? Mitä opiskelet?
Olen tehnyt ja vaikeaa oli silloinkin.
No mutta kai sä olet tehny esseitä kans? Ei ole tarkoitus olla töykeä, mutta tuntuu uskomattomalta, ettei tiedä miten lähteitä käytetään, koska nehän on koko yliopiston perusta. Kerro ihmeessä mitä opiskelet?
Ja ehdottomasti alat heti hakemaan apua tähän, koska et saa gradua ikinä valmiiksi jos perusjutuissa on näin paljon puutteita. Tämän asian kun saat kuntoon, on miljoon kertaa helpompi lähteä tekemään. Ei ihme, että ahdistaa. Ahdistaisi minuakin. Ihanku ois ekana vuonna joutunut tekemään kandin tai gradun.!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lohdutuksen sana: ymmärrän. Minulle kävi niin, että innostuin valtavasti aiheesta. Aluksi sain aikaiseksi vaikka mitä: tutkin teoriataustaa ja tein tutkimuskysymyksen jne.
Sitten sainkin kylmää kyytiä. Ei kelvannut kysymyksen asettelu. [...]
Tiedoksi muuten kaikille että graduohjaajan voi kyllä vaihtaa jos mikään idea ei mene läpi. Gradun ohjaajan ei tarvitse olla professori vaan voi ihan hyvin olla kuka vaan jolla on tohtorin tutkinto. Monesti ohjaajalla on hyvä syy hylätä aihe, mutta on tapauksia joissa ohjaajat haluavat vaan kaikkien tekevän juuri sitä mikä ohjaajaa itseä kiinnostaa. Tuolloin kannattaa vaan jutella jonkun muun laitoksen henkilön kanssa ja jos sekin on sitä mieltä että aihe on hyvä, sopikaa sen kanssa ohjauksesta.
Meillä ainakin pari tyyppiä vaihtoi ohjaajaa koska professori oli niin juurtunut omaan tutkimukseensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin saat aivan hyvin sanoa asioita, jotka muut ovat jo sanoneet aikaisemmin.
Tietenkin saa. Tässä nyt varmasti tarkoitettiin sitä, kuinka tarkkana pitää olla ettei esitä muiden työtä tietämättään omanaan.
Lähtökohta on, että gradussa alan keskeisin aineisto pitäisi tuntea.
Toisten esittämien ajatuksien osalta gradussa olisi hyvä osoittaa lukeneisuutensa esimerkiksi seuraavalla tavalla:
”Virtasen kuvaamalla tavalla, A on suurempi kuin B” [lähdeviite siihen teokseen sivunumeroineen, jossa Virtanen sanoo A:n olevan suurempi kuin B.]”
Tai vaihtoehtoisesti, suoran sitaatin käsittely:
”[tähän omaa tekstiä] Kuten Virtanen on teoksessaan ”A:n ja B:n suuruudesta” lausunut [oma teksti päättyy]:
[sitaatti alkaa]
”Suorittamieni kokeiden perusteella on ilmennyt, että olosuhteiden ollessa vakiot, A on aina suurempi kuin B.” [tämän perään tähän kohtaan lähdeviite kuten edellä]
[sitaatti päättyy]
[oma teksti alkaa] Virtasen kuvaamalla tavalla, voidaan päätellä, että A on suurempi kuin B. [oma teksti päättyy]”
Noiden sääntöjen puitteissa, ei pitäisi syntyä epäselvyyksiä oman ja löhdeteoksien tekstien suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vasta suunnittelen ja aloittelen gradua, mutta ahdistaa jo. Miten ihmeessä lähteitä käytetään?
Lainaan kirjastosta aiheeseen liittyvän teoksen ja alan ammentamaan siitä viisautta. No ei onnistu, kun siellä vaan viitataa toisiin lähteisiin. Sama juttu kaikkien kirjojen ja artikkeleiden kanssa.
Entä miten omaa näkemystä pitäisi jossain kirjallisuusosiossa tai metodiosiossa väläytellä? Asiat kuitenkin opiskelijana tuntee melko pinnallisesti, asia ei ole yleistietoa, ja ei saa vahingossa sanoa jotain minkä joku muu on aikaisemmin sanonut. Mahdotonta!
Anteeksi, mutta oletko tosissasi? etkö ole tehnyt kandia? Miten et voi tietää miten lähteitä käytetään? Mitä opiskelet?
Olen tehnyt ja vaikeaa oli silloinkin.
Kysymyksen esittäjälle:
Kerää huomiot, jotka kiinnostavat ja etsi käsiisi se lähde, johon viitataan. Jos huomaat seikkailevasi koko ajan sellaisten lähteiden parissa, jotka viittaavat teoksiin, joita en pysty hankkimaan netistä etkä kirjastosta, niin sitten katse muualle. Englanninkielisiä lähteitä paremmin saatavana kuin vaikkapa saksa/ranska/venäjä.
No mutta kai sä olet tehny esseitä kans? Ei ole tarkoitus olla töykeä, mutta tuntuu uskomattomalta, ettei tiedä miten lähteitä käytetään, koska nehän on koko yliopiston perusta. Kerro ihmeessä mitä opiskelet?
Vierailija kirjoitti:
Lue tämä:
Gradulla ei ole mitään väliä!
Olen valmistunut 2012 ja minulta ei kukaan ole koskaan missään kysynyt sanallakaan gradusta. Se on ihan sama mistä olet tehnyt tai minkä arvosanan olet saanut.
Korkeintaan äitisi saattaa vilkaista sitä jos tilaat hänelle painosta kopion (tuskin hänkään) :)
Onhan sillä paljonkin väliä, jos niin haluaa. Sen tehtyään tietää paljon itsestään ja kompastuskivistään ja jos on valinnut kiinnostavan aiheen, on toivottavasti oppinut siitäkin yhtä ja toista. Minusta olisi tympeää tehdä surkea gradu itseäni kiinnostavasta aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin saat aivan hyvin sanoa asioita, jotka muut ovat jo sanoneet aikaisemmin.
Tietenkin saa. Tässä nyt varmasti tarkoitettiin sitä, kuinka tarkkana pitää olla ettei esitä muiden työtä tietämättään omanaan.
Lähtökohta on, että gradussa alan keskeisin aineisto pitäisi tuntea.
Toisten esittämien ajatuksien osalta gradussa olisi hyvä osoittaa lukeneisuutensa esimerkiksi seuraavalla tavalla:
”Virtasen kuvaamalla tavalla, A on suurempi kuin B” [lähdeviite siihen teokseen sivunumeroineen, jossa Virtanen sanoo A:n olevan suurempi kuin B.]”
Tai vaihtoehtoisesti, suoran sitaatin käsittely:
”[tähän omaa tekstiä] Kuten Virtanen on teoksessaan ”A:n ja B:n suuruudesta” lausunut [oma teksti päättyy]:
[sitaatti alkaa]
”Suorittamieni kokeiden perusteella on ilmennyt, että olosuhteiden ollessa vakiot, A on aina suurempi kuin B.” [tämän perään tähän kohtaan lähdeviite kuten edellä]
[sitaatti päättyy][oma teksti alkaa] Virtasen kuvaamalla tavalla, voidaan päätellä, että A on suurempi kuin B. [oma teksti päättyy]”
Noiden sääntöjen puitteissa, ei pitäisi syntyä epäselvyyksiä oman ja löhdeteoksien tekstien suhteen.
Tärkeä vinkki vielä oikeakielisyydestä: lauseenvastiketta ei eroteta suomessa pilkulla. Eli esim.
"Olosuhteiden ollessa vakiot A on aina suurempi kuin B."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vasta suunnittelen ja aloittelen gradua, mutta ahdistaa jo. Miten ihmeessä lähteitä käytetään?
Lainaan kirjastosta aiheeseen liittyvän teoksen ja alan ammentamaan siitä viisautta. No ei onnistu, kun siellä vaan viitataa toisiin lähteisiin. Sama juttu kaikkien kirjojen ja artikkeleiden kanssa.
Entä miten omaa näkemystä pitäisi jossain kirjallisuusosiossa tai metodiosiossa väläytellä? Asiat kuitenkin opiskelijana tuntee melko pinnallisesti, asia ei ole yleistietoa, ja ei saa vahingossa sanoa jotain minkä joku muu on aikaisemmin sanonut. Mahdotonta!
Anteeksi, mutta oletko tosissasi? etkö ole tehnyt kandia? Miten et voi tietää miten lähteitä käytetään? Mitä opiskelet?
Olen tehnyt ja vaikeaa oli silloinkin.
No mutta kai sä olet tehny esseitä kans? Ei ole tarkoitus olla töykeä, mutta tuntuu uskomattomalta, ettei tiedä miten lähteitä käytetään, koska nehän on koko yliopiston perusta. Kerro ihmeessä mitä opiskelet?
Ja ehdottomasti alat heti hakemaan apua tähän, koska et saa gradua ikinä valmiiksi jos perusjutuissa on näin paljon puutteita. Tämän asian kun saat kuntoon, on miljoon kertaa helpompi lähteä tekemään. Ei ihme, että ahdistaa. Ahdistaisi minuakin. Ihanku ois ekana vuonna joutunut tekemään kandin tai gradun.!
Niinpä. Lähdekirjallisuutta hyväksikäyttäviä esseitä en tosiaan ole juurikaan joutunut tekemään. Joitain kirjoittamisen kursseja ja kandi sentään. Periaatteessa tiedän minkä raamien sisällä toimitaan. Esim. meillä täytyy pyrkiä välttämään toisen käden lähteitä, mutta sellaisia niksejä miten työn ja tekstin saisi soljumaan, ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se aika menee nopeasti. Pakottaa vaan itsensä keskittymään. Minulla on .hyvin muistissa tuo aika, vaikka siitä on jo 20 vuotta.
Näin sen viimeisen vuoden yliopistossa nälkää. Monia huonoja sattumuksia peräkkäin. Olin ollut töissä pikaruokapaikassa 2-3 vuoroa viikossa jo pari vuotta. Sitten sinne tuli uusi päällikkö, joka päätti palkata monta uutta työntekijää nollatuntisopimuksilla. Käytännössä minua ei enää kutsuttu töihin, kun nämä nollatuntisopimuslaiset kutsuttiin aina kiireavuksi ja sijaisiksi. Syy, miksi minä en päässyt siihen joukkoon, oli se, etten halunnut ottaa enempää kuin 2-3 vuoroa viikossa ja olisin halunnut vuorotkin ennakkoon, eikä vartin varoajalla.
Samaan aikaan sattumalta vuokra-asunnon omistaja halusi muuttaa takaisin kämppäänsä. Jouduin etsimään liian kalliin vuokra-asunnon, kun en muutakaan löytänyt. Lähinnä näiden kahden syyn takia käyttörahaa ei paljon jäänyt.
Siihen aikaan ei sähköistä kirjastoa ollut. Muistanpa senkin, kun kävin käsikirjastossa lukemassa kirjaa, jota halusin lainata gradussa. Minulla ei ollut niin paljon rahaa, että olisin saanut kaukolainana sen tilattua, ja omassa kirjastossa se oli vain paikan päällä luettavissa käsikirjastossa. Koska ei ollut rahaa ottaa edes kopioita, kirjoitin kokonaisen ruutuvihkon täyteen siitä kirjasta vai olisiko ollut väitöstutkimuksesta lainauksia, joista kotona naputin koneelle todennäköisesti lopulta pari kappaletta. Sekin oli luksusta, että kotona oli kone, koska monet opiskelukaverit istuivat yliopistolla ja tuskailivat konevarausten kanssa.
Nälkä oli niin kova, että kävin diakoniatoimistolla hakemassa ruoka-apua, muutaman kerran siis. Kamalaa sekin oli. Lapsiperheet saivat tuorettakin ja me yksin asuvat aikuiset saatiin näkkileipäpaketti, kaurahiutaleita, teetä, kuivahiivaa ja maitojauhetta. Aina kun opintotuki tuli, kävin ostamassa kahvia, jukurttia, riisiä, jauhelihaa ja broilerisuikaleita (jotka oli siihen aikaan uusi hitti) sekä kasviksia ja hedelmiä. Olen myöhemmin ajatellut, että ehkä suurimman osan kuukaudesta söin kuitenkin melko hyvin, mutta mieleen on jäänyt vain se nälkä. Yritä siinä sitten keskittyä gradun tekoon, kun mielessä pyörii vain ruoka. Sitkeydellä selvisin siitäkin ajasta.
Ehkä se gradun tein aika on koetinkivi ja tarkoituksella työlästä. Tsemppiä!
On jo puoli voittoa, että älysit lähteä hakemaan gradun tekoon ohjeet vauva.fi:n AV-keskustelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On jo puoli voittoa, että älysit lähteä hakemaan gradun tekoon ohjeet vauva.fi:n AV-keskustelusta.
Miksi täällä ei saisi keskustella gradun tekemisestä? Tuskin tämä kenenkään pääasiallinen tietopankki on, epävirallista jutustelua lähinnä.
Vierailija kirjoitti:
On jo puoli voittoa, että älysit lähteä hakemaan gradun tekoon ohjeet vauva.fi:n AV-keskustelusta.
Aika vähän on niitä kanavia jonne oikeasti uskaltaa avautua opintovaikeuksista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se aika menee nopeasti. Pakottaa vaan itsensä keskittymään. Minulla on .hyvin muistissa tuo aika, vaikka siitä on jo 20 vuotta.
Näin sen viimeisen vuoden yliopistossa nälkää. Monia huonoja sattumuksia peräkkäin. Olin ollut töissä pikaruokapaikassa 2-3 vuoroa viikossa jo pari vuotta. Sitten sinne tuli uusi päällikkö, joka päätti palkata monta uutta työntekijää nollatuntisopimuksilla. Käytännössä minua ei enää kutsuttu töihin, kun nämä nollatuntisopimuslaiset kutsuttiin aina kiireavuksi ja sijaisiksi. Syy, miksi minä en päässyt siihen joukkoon, oli se, etten halunnut ottaa enempää kuin 2-3 vuoroa viikossa ja olisin halunnut vuorotkin ennakkoon, eikä vartin varoajalla.
Samaan aikaan sattumalta vuokra-asunnon omistaja halusi muuttaa takaisin kämppäänsä. Jouduin etsimään liian kalliin vuokra-asunnon, kun en muutakaan löytänyt. Lähinnä näiden kahden syyn takia käyttörahaa ei paljon jäänyt.
Siihen aikaan ei sähköistä kirjastoa ollut. Muistanpa senkin, kun kävin käsikirjastossa lukemassa kirjaa, jota halusin lainata gradussa. Minulla ei ollut niin paljon rahaa, että olisin saanut kaukolainana sen tilattua, ja omassa kirjastossa se oli vain paikan päällä luettavissa käsikirjastossa. Koska ei ollut rahaa ottaa edes kopioita, kirjoitin kokonaisen ruutuvihkon täyteen siitä kirjasta vai olisiko ollut väitöstutkimuksesta lainauksia, joista kotona naputin koneelle todennäköisesti lopulta pari kappaletta. Sekin oli luksusta, että kotona oli kone, koska monet opiskelukaverit istuivat yliopistolla ja tuskailivat konevarausten kanssa.
Nälkä oli niin kova, että kävin diakoniatoimistolla hakemassa ruoka-apua, muutaman kerran siis. Kamalaa sekin oli. Lapsiperheet saivat tuorettakin ja me yksin asuvat aikuiset saatiin näkkileipäpaketti, kaurahiutaleita, teetä, kuivahiivaa ja maitojauhetta. Aina kun opintotuki tuli, kävin ostamassa kahvia, jukurttia, riisiä, jauhelihaa ja broilerisuikaleita (jotka oli siihen aikaan uusi hitti) sekä kasviksia ja hedelmiä. Olen myöhemmin ajatellut, että ehkä suurimman osan kuukaudesta söin kuitenkin melko hyvin, mutta mieleen on jäänyt vain se nälkä. Yritä siinä sitten keskittyä gradun tekoon, kun mielessä pyörii vain ruoka. Sitkeydellä selvisin siitäkin ajasta.
Ehkä se gradun tein aika on koetinkivi ja tarkoituksella työlästä. Tsemppiä!
Ai että, vanha kunnon nollasopimusten vyöry. Muistan kuin eilisen päivän noiden tulon mäkkiin ja heseen ja paikkakunnan grilleille. Kaikki lähtivät siihen samaan työtekijöiden vedättäminen mukaan ja jotenkin se liittyi työehtosopimusten ehtojen murenemiseen ravintola-alalla. Minulla säilyi työt, mutta työehdot muuttui just niin, ettei annettu vuorolistaa ennakkoon ja sopparissa luki 0-20 tuntia viikossa, kutsutaan töihin tarvittaessa. Grillit sai palkkakulusäästöä, kun soittivat vain ruuhkahuipuiksi töihin, eikä kokonaiseen työvuoroon. Minäkin poljin vanhalla mummomankelilla vaikka räntäsateessa parin tunnin palkan perässä. Meitä oli yhdellä grillillä varmaan 20, jotka oli samanlaisella sopparilla, ja suurin osa oli opiskelijoita. Yliopistokaupunki oli kyseessä. Kerran istuttiin luennolla työkaverin kanssa vierekkäin ja molemmille tuli peräkkäin samanlaiset tekstarit, että moi, meillä on asiakasruuhka, pääsisitkö töihin nyt heti, vastaa tähän viestiin välittömästi, jos otat vuoron vastaan, vuoro alkaa heti. Vieläköhän sellaisia soppareita muuten saa tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se aika menee nopeasti. Pakottaa vaan itsensä keskittymään. Minulla on .hyvin muistissa tuo aika, vaikka siitä on jo 20 vuotta.
Näin sen viimeisen vuoden yliopistossa nälkää. Monia huonoja sattumuksia peräkkäin. Olin ollut töissä pikaruokapaikassa 2-3 vuoroa viikossa jo pari vuotta. Sitten sinne tuli uusi päällikkö, joka päätti palkata monta uutta työntekijää nollatuntisopimuksilla. Käytännössä minua ei enää kutsuttu töihin, kun nämä nollatuntisopimuslaiset kutsuttiin aina kiireavuksi ja sijaisiksi. Syy, miksi minä en päässyt siihen joukkoon, oli se, etten halunnut ottaa enempää kuin 2-3 vuoroa viikossa ja olisin halunnut vuorotkin ennakkoon, eikä vartin varoajalla.
Samaan aikaan sattumalta vuokra-asunnon omistaja halusi muuttaa takaisin kämppäänsä. Jouduin etsimään liian kalliin vuokra-asunnon, kun en muutakaan löytänyt. Lähinnä näiden kahden syyn takia käyttörahaa ei paljon jäänyt.
Siihen aikaan ei sähköistä kirjastoa ollut. Muistanpa senkin, kun kävin käsikirjastossa lukemassa kirjaa, jota halusin lainata gradussa. Minulla ei ollut niin paljon rahaa, että olisin saanut kaukolainana sen tilattua, ja omassa kirjastossa se oli vain paikan päällä luettavissa käsikirjastossa. Koska ei ollut rahaa ottaa edes kopioita, kirjoitin kokonaisen ruutuvihkon täyteen siitä kirjasta vai olisiko ollut väitöstutkimuksesta lainauksia, joista kotona naputin koneelle todennäköisesti lopulta pari kappaletta. Sekin oli luksusta, että kotona oli kone, koska monet opiskelukaverit istuivat yliopistolla ja tuskailivat konevarausten kanssa.
Nälkä oli niin kova, että kävin diakoniatoimistolla hakemassa ruoka-apua, muutaman kerran siis. Kamalaa sekin oli. Lapsiperheet saivat tuorettakin ja me yksin asuvat aikuiset saatiin näkkileipäpaketti, kaurahiutaleita, teetä, kuivahiivaa ja maitojauhetta. Aina kun opintotuki tuli, kävin ostamassa kahvia, jukurttia, riisiä, jauhelihaa ja broilerisuikaleita (jotka oli siihen aikaan uusi hitti) sekä kasviksia ja hedelmiä. Olen myöhemmin ajatellut, että ehkä suurimman osan kuukaudesta söin kuitenkin melko hyvin, mutta mieleen on jäänyt vain se nälkä. Yritä siinä sitten keskittyä gradun tekoon, kun mielessä pyörii vain ruoka. Sitkeydellä selvisin siitäkin ajasta.
Ehkä se gradun tein aika on koetinkivi ja tarkoituksella työlästä. Tsemppiä!
Ai että, vanha kunnon nollasopimusten vyöry. Muistan kuin eilisen päivän noiden tulon mäkkiin ja heseen ja paikkakunnan grilleille. Kaikki lähtivät siihen samaan työtekijöiden vedättäminen mukaan ja jotenkin se liittyi työehtosopimusten ehtojen murenemiseen ravintola-alalla. Minulla säilyi työt, mutta työehdot muuttui just niin, ettei annettu vuorolistaa ennakkoon ja sopparissa luki 0-20 tuntia viikossa, kutsutaan töihin tarvittaessa. Grillit sai palkkakulusäästöä, kun soittivat vain ruuhkahuipuiksi töihin, eikä kokonaiseen työvuoroon. Minäkin poljin vanhalla mummomankelilla vaikka räntäsateessa parin tunnin palkan perässä. Meitä oli yhdellä grillillä varmaan 20, jotka oli samanlaisella sopparilla, ja suurin osa oli opiskelijoita. Yliopistokaupunki oli kyseessä. Kerran istuttiin luennolla työkaverin kanssa vierekkäin ja molemmille tuli peräkkäin samanlaiset tekstarit, että moi, meillä on asiakasruuhka, pääsisitkö töihin nyt heti, vastaa tähän viestiin välittömästi, jos otat vuoron vastaan, vuoro alkaa heti. Vieläköhän sellaisia soppareita muuten saa tehdä?
Kaipa niitä saa tehdä, kun ainakin mäkkäriin tulee hälytettyjä kiireapulaisia. Meidän naapurin tyttö käy tekemässä siellä keikkaa ja joskus ei ole yhtään vuoroa pitkään aikaan ja sitten taas saattaa olla monena päivänä putkeen. Ei se kyllä opiskelija enää ole, kun valmistui koulusta jo viime keväänä, mutta ei ole oman alan töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vasta suunnittelen ja aloittelen gradua, mutta ahdistaa jo. Miten ihmeessä lähteitä käytetään?
Lainaan kirjastosta aiheeseen liittyvän teoksen ja alan ammentamaan siitä viisautta. No ei onnistu, kun siellä vaan viitataa toisiin lähteisiin. Sama juttu kaikkien kirjojen ja artikkeleiden kanssa.
Entä miten omaa näkemystä pitäisi jossain kirjallisuusosiossa tai metodiosiossa väläytellä? Asiat kuitenkin opiskelijana tuntee melko pinnallisesti, asia ei ole yleistietoa, ja ei saa vahingossa sanoa jotain minkä joku muu on aikaisemmin sanonut. Mahdotonta!
Anteeksi, mutta oletko tosissasi? etkö ole tehnyt kandia? Miten et voi tietää miten lähteitä käytetään? Mitä opiskelet?
Olen tehnyt ja vaikeaa oli silloinkin.
No mutta kai sä olet tehny esseitä kans? Ei ole tarkoitus olla töykeä, mutta tuntuu uskomattomalta, ettei tiedä miten lähteitä käytetään, koska nehän on koko yliopiston perusta. Kerro ihmeessä mitä opiskelet?
Ja ehdottomasti alat heti hakemaan apua tähän, koska et saa gradua ikinä valmiiksi jos perusjutuissa on näin paljon puutteita. Tämän asian kun saat kuntoon, on miljoon kertaa helpompi lähteä tekemään. Ei ihme, että ahdistaa. Ahdistaisi minuakin. Ihanku ois ekana vuonna joutunut tekemään kandin tai gradun.!
Niinpä. Lähdekirjallisuutta hyväksikäyttäviä esseitä en tosiaan ole juurikaan joutunut tekemään. Joitain kirjoittamisen kursseja ja kandi sentään. Periaatteessa tiedän minkä raamien sisällä toimitaan. Esim. meillä täytyy pyrkiä välttämään toisen käden lähteitä, mutta sellaisia niksejä miten työn ja tekstin saisi soljumaan, ei ole.
Järkyttävää! Tommonen opiskelu pitäisi kieltää, missä ei joudu kirjottamaan esseitä :D Nyt vaan heti lukemaan muita graduja niin saat sieltäkin vinkkejä.
Ensinnäkin saat aivan hyvin sanoa asioita, jotka muut ovat jo sanoneet aikaisemmin. Gradu ei ole väikkäri ja väikkärissäkin on täysin hyväksyttävää käsitellä jo olemassa olevaa tietoa, joskin väikkärin pitäisi luoda uutta tietoa. Älä siis huolestu tästä gradun kanssa.
Lähteiden osalta, itselleni opetettu hyvä käytäntö oli se, että lähdeteosten lukemisen yhteydessä laitoin post-it indexin (siis sellaisen sentin tai kaksi senttiä korkean muovisen suikaleen, joka on eri asia kuin post-note paperilaput) jokaiseen lähdeteoksen kohtaan, jossa oli joku keskeiseltä tuntunut ajatus. Noita saattoi kertyä kymmeniä per lähdeteos.
Sen jälkeen, aina yhden lähdeteoksen luettuani kirjoitin joko yleisluontoisiksi lainauksiksi tai sitaateiksi nuo kyseiset kohdat. Tein jokaisesta lähdeteoksesta vielä oman tiedoston. Kuitenkin, kun laitoin noihin valmiit lähdeviitteet, aineistoa oli helppo leikata ja liimata varsinaiseen graduun (kannattaa muuten ottaa käyttöön Wordin pikakomento Ctrl+Alt+F=footnote, jolla saat alaviitteen tehtyä paljon nopeammin kuin hiirellä).
Tämä näin käytännön vinkkinä.
Itse gradun osalta, no. Nyttemmin näin osaltaan rekrytoinneista vastaavana yksityisessä yrityksessä, katson graduista lähinnä aiheen ja tiivistelmän. Vuosien aikana olen lukenut kokonaan ehkä pari gradua, nekin enemmän siksi, että aiheet olivat henkilökohtaisesti mielenkiintoisia.
Tietenkin, jos akateemista uraa havittelee, tilanne voi olla toinen.
Noin omakohtaisesti, graduani ei kuitenkaan varmaan lukenut juuri kukaan, lisurini luettiin tietyissä piireissä laajemmin ja sain siitä varsin merkittäviä stipendejäkin, väikkärini oli puolestaan vain juuri ja juuri rimaa hipoen töiden ohessa kirjoitettu väikkäri, jonka tein enemmänkin neljänkympin kriisin yhteydessä ja saadakseni tohtorin paperit. Jos kauniisti sanotaan, väikkärini on oikeastaan aika karmea kyhäelmä. Puhtaan tieteellisesti ajatellen, graduni oli naivi, lisuri tieteellisesti merkittävin ja väikkäri. No. Onhan se kuitenkin väikkäri.