Lue keskustelun säännöt.
Lohdutuksen sanoja gradun tekijälle
Hyväksiluetut ensimmäiset opinnot vanhenevat tämän lukukauden lopussa ja gradu on pakko saada nyt tehtyä. On ihan valtava ahdistus. Sanokaa nyt, että stressaanko ihan turhaan? Onko gradulla mitään väliä?
Kommentit (613)
Ei tätä palstaa kukaan gradun tekijä lue. On heilläkin joku taso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seiskan suoritus riittää. Ei siitä gradusta tarvitse saada korkeinta mahdollista arvosanaa, ei sitä kukaan valmistumisen jälkeen katso, ellei aio lähteä tohtoriputkeen. Suurimmassa osassa työpaikkoja katsotaan vain, oletko valmistunut vai et.
En muista olenko kirjoittanut tähän ketjuun aiemmin.
Aloitin pari vuotta sitten gradun ja tuli mentyä uuden ohjaajan ryhmään. Virhe! Pitäis kuulemma voida todistaa jotain mitä sanoo. Kerroin että proffa sanoi näin (ja todisti tutkimuksellaan). Se ei kelvannut tälle uusi luuta lakaisee -ohjaajalle. Kandin ohjannut oli hyväksynyt jotain ja ajattelin että se kelpaisi gradun ohjaajalle! Olisi voinut sanoa että kandin ohjaaja oli hyväksynyt useampi graduja kuin tämä eukko.
Tuli tilaisuus mennä töihin ja niin meni opiskelut graduineen hyllylle.
Tänä syksynä yritin taas. Piti muuttaa jotain kandista kyllä, mutta tällä ohjaajalla oli miellyttävämpi tapa ilmaista asia. Alustuksessa en maininnut asiaa, josta eukko-ohjaaja sanoi jotain, mistä hermostuin. Ei se ollut mitenkään keskeinen asia gradussa ja taisi olla virhe sanoa se alustuksessa 2v sitten. Nyt gradu on kasassa ja odotan arvosanaa.
Olisi vieläkin tekemättä, jos olisi pitänyt sitä tuolle eukolle tehdä, mutta hän ei enää ole yliopistolla.
Jaksakaa te muut tekaista gradu! Voi olla etten valmistu koskaan, muttei sillä ole mulle itselle merkitystä.
Gradulla ei ole mitään merkitystä ellet aio tutkijaksi. Gradun kanssa ei kannata tapella tai kipuilla hankalan aiheen kanssa, mutkat suoriksi ja sanoja paperiin. Toki gradusta kannattaa tehdä sellainen että oman nimen kannattaa laittaa alle, mutta ei mitään perfektionismiä gradun kanssa. Mua ärsytti seminaarissa ne "kympin ihmiset" tai tärkeilijät jotka höpötti, et "kun mä en tiedä miten mä tutkisin tätä aihetta ja mä tein ihan kauhean työn kun yhdistin sitä, tätä ja tota teoriaa..." Whatever, ketään ei kiinnosta eikä graduja lue kun toiset opiskelijat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo mitään väliä. Kopsaat vaan joltain ja oot vuoden päästä perssujen puoluejohtaja järisyttävällä liksalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei oo mitään väliä. Kopsaat vaan joltain ja oot vuoden päästä perssujen puoluejohtaja järisyttävällä liksalla.
Ehkä nolointa mitä voi tehdä. Se kun selviää että kopioit gradusi, niin kukaan ei luota enää, vaan miettii että minkä kaiken muun kanssa teet koko ajan vilppiä. Loppuelämän saat hävetä. Parempi tehdä vaikka sysipaska gradu, kunhan sen on tehnyt ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo mitään väliä. Kopsaat vaan joltain ja oot vuoden päästä perssujen puoluejohtaja järisyttävällä liksalla.
Ehkä nolointa mitä voi tehdä. Se kun selviää että kopioit gradusi, niin kukaan ei luota enää, vaan miettii että minkä kaiken muun kanssa teet koko ajan vilppiä. Loppuelämän saat hävetä. Parempi tehdä vaikka sysipaska gradu, kunhan sen on tehnyt ihan itse.
Tuossa mainitussa piirissä sillä ei kuitenkaan ole väliä. Saahan siellä rikoksistakin vain sulan hattuun.
Vierailija kirjoitti:
Ei tätä palstaa kukaan gradun tekijä lue. On heilläkin joku taso.
Heh. Pakko vastata tähän, että en oo ikinä lukenut tätä palstaa niin paljon kuin nyt kun yritän tehdä gradua. Sitä jotenkin vaan pakenee gradun kanssa iskevää ahdistusta tänne, kun tämä löytyy tässä koneella ollessa parin klikkauksen päästä. Jos en tekis gradua, niin en varmasti kävis täällä ollenkaan, ei kiinnostais. Puolet jutuista on kyllä aivan aivottomia ja usein totean itselleni että mitä hittoa mä täällä teen näitä lukemassa. Mutta silti palaan tänne aina uudelleen gradua vältellessä. Jos en tänne, niin sitten Facebookiin tai Instaan. Facebookkiakaan en ole käyttänyt varmaan viiteen vuoteen yhtä paljon kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gradulla on kaikki väli siinä mielessä, että se pitää kyllä tehdä valmiiksi. Eri asia on, että pitääkö sen olla hyvä. Kunhan teet ja jätät. Unohda tasovaatimukset ja tee tietty tuntimäärä päivässä. Kyllä se vääjäämättä valmistuu. Itse jaksoin varsinaista kirjoittamista vain 3h päivässä. Muu aika meni sitten tekstien selailuun tai oikeinkirjoitukseen tms. löysempään.
Gradulla ei ole mitään väliä, jos et aio tutkijaksi. Käytännössä ihan sama saatko ykkösen tai vitosen. Käytännössä kysymys on lähinnä omasta itsetunnostasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein omani 31 vuotta sitten, eikä sitä ole kukaan vieläkään lukenut. Kun sain sen tehtyä mietin, kuinka tosissaan se proffakaan sitä viitsi tavata. Valitti jostain pilkkuvirheistä mutta asia meni virheineen täysillä läpi.
Gradu on vain vähön pitempi essee, ei muuta.
Ei minun gradustani ole koskaan arvosanaa kyselty. Sitä on kyllä ladattu netistä 4 vuodessa n. tuhat kertaa (näkyy yliopiston tietojärjestelmässä) eli oli ilmeisesti mielenkiintoinen aihe joillekin. Ei ole kuitenkaan urallani vaikuttanut kovinkan paljoa se aihe ja mitä tuloksia tai minkälaatuista tekstiä kirjoitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi graduja tehdään, jos se on noin ahdistavaa. Eikö lopputyön pitäisi olla jotenkin selkeä ja kiinnostava.
Vähän viiniä lasiin, rimaa alas ja kirjoittamaan.
Älä heitä hukkaan aiempia opintojasi.
As Nike says, just go for it!!!
Se on vaan gradu. Itselleni graduohjausta useita kertoja antanut proffa kehui vielä viimeiselläkin kerralla graduani "hyvin kirjoitetuksi" jne. (en voinut mistään aavistaa hänen kehuneen sitä jonain kaunokirjallisena teoksena) ja sain tietää vasta graduarvostelusta, ettei hän ollut siihen yhtään tyytyväinen. Minulla olisi ollut monta viikkoa kirjoittaa koko gradu vaikka kiireellä täysin uusiksi, jos olisin saanut edes viimeisellä käynnillä tietää, mitä vikaa siinä oli proffan mielestä. Mutta hän ainoastaan valehteli päin naamaa sen olevan oikein hyvä ja olin käsitellyt asiat hyvin ja saanut ne kirjoitettua hyvin. Olisin keskeyttänyt gradun arvioinnin ja valmistunut vaikka kuukautta myöhemmin, mikäli se olisi ollut minulle yhtään taloudellisesti mahdollista, mutta jonkun tutkintouudistuksen takia käytin vihoviimeisen opintotukikuukauden siihen tutkintoon.
Huvittavinta oli että ymmärsin vasta graduarvostelusta, että olisi tullut käyttää jotakin aiemmin tehtyä tutkimusta ikäänkuin referenssinä omalle gradulle. Olin ollut joka ainoalla oppitunnilla paikalla alusta loppuun ja tehnyt tarkasti muistiinpanoja, mutta yhdelläkään oppitunnilla kukaan ei kertonut, että näin tulisi toimia. Minulle ei oikeasti opetettu Helsingin yliopistossa viiden vuoden opintojen aikana, että gradussa täytyy koko ajan verrata omaa tutkimustaan yhteen aiempaan tutkimukseen. Olin saanut seminaarissakin "sattumalta" proffalta luettavakseni malliksi gradun, jossa näin ei ollut toimittu. Kuten huomaatte, olen hieman katkera mutta päässyt jo pahimman yli. Eniten lohduttaa se, että jos olisin saanut gradusta edes tavoitearvosanan (se siis meni kuitenkin läpi mutta huonommalla arvosanalla) olisin saattanut hakea jatko-opiskelijaksi, mutta nyt näin kuinka homma toimii ja piiri pieni pyörii.
Kenelle kaikki vastaavat? Eiköhän Ap ole vajaan kahden vuoden aikana saanut tehtyä gradunsa valmiiksi.
Tuleville gradun vääntäjille; älä masennu, vtuiksi me menee kuitenkin <3
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan gradu. Itselleni graduohjausta useita kertoja antanut proffa kehui vielä viimeiselläkin kerralla graduani "hyvin kirjoitetuksi" jne. (en voinut mistään aavistaa hänen kehuneen sitä jonain kaunokirjallisena teoksena) ja sain tietää vasta graduarvostelusta, ettei hän ollut siihen yhtään tyytyväinen. Minulla olisi ollut monta viikkoa kirjoittaa koko gradu vaikka kiireellä täysin uusiksi, jos olisin saanut edes viimeisellä käynnillä tietää, mitä vikaa siinä oli proffan mielestä. Mutta hän ainoastaan valehteli päin naamaa sen olevan oikein hyvä ja olin käsitellyt asiat hyvin ja saanut ne kirjoitettua hyvin. Olisin keskeyttänyt gradun arvioinnin ja valmistunut vaikka kuukautta myöhemmin, mikäli se olisi ollut minulle yhtään taloudellisesti mahdollista, mutta jonkun tutkintouudistuksen takia käytin vihoviimeisen opintotukikuukauden siihen tutkintoon.
Huvittavinta oli että ymmärsin vasta graduarvostelusta, että olisi tullut käyttää jotakin aiemmin tehtyä tutkimusta ikäänkuin referenssinä omalle gradulle. Olin ollut joka ainoalla oppitunnilla paikalla alusta loppuun ja tehnyt tarkasti muistiinpanoja, mutta yhdelläkään oppitunnilla kukaan ei kertonut, että näin tulisi toimia. Minulle ei oikeasti opetettu Helsingin yliopistossa viiden vuoden opintojen aikana, että gradussa täytyy koko ajan verrata omaa tutkimustaan yhteen aiempaan tutkimukseen. Olin saanut seminaarissakin "sattumalta" proffalta luettavakseni malliksi gradun, jossa näin ei ollut toimittu. Kuten huomaatte, olen hieman katkera mutta päässyt jo pahimman yli. Eniten lohduttaa se, että jos olisin saanut gradusta edes tavoitearvosanan (se siis meni kuitenkin läpi mutta huonommalla arvosanalla) olisin saattanut hakea jatko-opiskelijaksi, mutta nyt näin kuinka homma toimii ja piiri pieni pyörii.
Miten on mahdollista, että tiedeyliopistossa et viiden vuoden aikana oppinut, että tutkimusta tehdään aina jossakin viitekehyksessä, suhteessa aiempaan tutkimukseen? Jos olet gradussa tuottanut uutta tietoa, totta kai peilaat sitä alan aiempaan tutkimukseen.
No mutta älä silti huoli noita vanhoja, pääasia että sait valmistuttua ja pääsit toivottavasti työelämään!
Kuulostaa huolestuttavalta siinä mielessä että kun junnaa pitkään, on iso riski alkaa viilaamaan kokonaisuuden kannalta täysin merkityksettömiä juttuja ja työ junnaa turhaan paikallaan. Minulla kesti pari vuotta, mutta olin suuren osan ajasta kokopäivätyössä ja lapset ovat pieniä niin ei vaan ollut paukkuja. Sain työn valmiiksi kun jäin pariksi kuukaudeksi pois töistä ja nyt ajattelen että oli negatiivinen juttu työn kannalta että tein sitä puolittain niin pitkään. Ehti pinttyä moni turha ajatus.