Miten suhtautuisit, jos tuore miesystäväsi sanoisi, ettet ole kaunein nainen, jonka kanssa hän on seurustellut?

Laittaisin poikki. Olen oppinut kokemuksesta, ettei kannata seurustella miehen kanssa, joka kokee että hänellä oikeus arvostella kumppaninsa ulkonäköä. Kaikkien ulkonäkö myös muuttuu ajan kuluessa, sekä miesten että naisten. Sille ei voi mitään, eikä arvostelu auta asiaa. 

Kiinnostuisin hänestä kovasti,koska on rehellinen ja järkevä,varmaan myös luotettava.Ei puhu p....a.

Suhtautuisin hyvin neutraalisti, en kuvittele olevani kaunein nainen, olisihan se mies kuitenkin valinnut minut eikä pysynyt se kauneimman kanssa.

Nykyiselleni olen se kaikesta kaunein, tai noh, ainakin riittävän kaunis ja ehdottomasti kaunein edellisiin verrattuna.

Minulle on mies sanonut noin. Kyseessä ei ole nykyinen kumppanini, mutta kyseinen suhde päättyi lopulta ihan muista syistä.

En ottanut siitä mitenkään itseeni. Tiedän, etten ole ulkonäöltäni kovinkaan kaunis, sopivasti puettuna ja laitettuna ihan OK. Tapasin yhden miehen eksistä kerran, ja hän oli perinteisessä mielessä minua paljon kauniimpi.

Mutta mies sanoi minulle - ja asian itsekin tiedostan - ettei ulkonäkö ole kaikki kaikessa. Minussa on sitten muunlaista viehättävyyttä ja särmää. Tässä asiassa on se hyvä puoli, että vain paranee vanhetessaan, kun itseluottamusta ja näkemystä tulee lisää.

Riippuu hieman millaisessa tilanteessa hän olisi näin sanonut. Jos itse asiaa olisin tiedustellut arvostaisin rehellisyyttä. Jos taas en olisi kysynyt ihmettelisin miksi hänellä olisi tarve kertoa tämä minulle.

Olisin yllättynyt, jos mies sanoisi että olen kaunein nainen jonka kanssa hän on seurustellut. Minä kun en ole mikään kaunotar. Toki voisin uskoa, jos olisin miehen ensimmäinen tyttöystävä tai jos olisin nähnyt eksät ja he todella olisivat minua rumempia.

No koska mies on kertonut että minä olen hänen ensimmäinen (ja toistaiseksi viimeinen) seurustelukumppaninsa ja yhdessä ollaan oltu kuitenkin jo 17 vuotta, saattaisin suuttua. Mutta jos siis hänellä olisi muutakin seurusteluhistoriaa takana, ajattelisin varmaan että tottahan tuo puhuu, en minä ole mikään kedon kaunein kukkanen. Tietysti tuollaista on kohtuullisen typerää sanoa ääneen.

Jo on osalla mammoista itsetunto heikoissa kantimissa ja pipo kireällä =)

Outoa jos tarvitsee tuolla tavalla vertailla. Outoa olisi myös ajatella, että jos seurustelee elämänsä aikana useamman kuin yhden kanssa, niin aina pitäisi vaihtaa kauniimpaan. Jos se ensimmäinen kumppani sattuu olemaan tosi kaunis, niin aika vähiin jää vaihtoehdot. Näin ajattelevien pitäisikin varmaan varmuuden vuoksi aloittaa rumiluksesta.

Kysyisin, että koska on käynyt viimeksi silmälääkärissä.

Saattaa kuulostaa turhamaiselta ja pikkumaiselta, mutta en enää haluaisi jatkaa sen miehen kanssa. Jos sanoo tuollaista, kyseessä on todennäköisesti ajatusmaailmaltaan sen tyyppinen ihminen, etten haluaisi jakaa elämääni hänen kanssaan. Siis sellainen kylmäkiskoisen analyyttinen ajatusmaailma.

Uskon siihen, että rakkaus saa näkemään toisen kauniina. Sitä paitsi muutenkin uskon, että todellinen kauneus on sisäistä, ja sieltä sydämestä se sitten ulottuu ulkoiseenkin olemukseen, esim. hymyyn, eleisiin ja käyttäytymiseen.

Jos olisin itse asiaa tiedustellut ja vastaisi totuudenmukaisesti niin ajattelisin että oma moka kun kyselin jotain mitä en ehkä todella halunnutkaan tietää.

Jos taas kyselemättä vaan ilmoittaisi tuollaista, niin taitaisi tapailu jäädä siihen.

Ei minun mieheni myöskään ole mikään komistus, mutta en minä menisi hänelle sanomaan, että et sinä mikään mister finland kyllä ole/olen minä paremman näköisiäkin saanut. Miksi hitossa minä niin tekisin, ellen satuttaakseni toista? Vaikka se olisikin totta, niin miksi se pitää sanoa. Molemmat on minulle muuten nuoruudessani eksän osalta sanottu ja senpä takia ex onkin ex.