Ammattilaisten asiattomat kommentit työtilanteissa -peukutusketju
Mitä älytöntä tai asiatonta ammattilainen on työtilanteessa sinulle sanonut? Kommenttia, joka ei millään lailla liity asiaan, jonka takia olette tekemisissä. Onko kampaaja arvostellut kuluneita kenkiäsi, terveydenhoitaja ihmetellyt perhesuhteitasi tai kaupan kassa kommentoinut ikävään sävyyn ostoksiasi? Yksi asia per viesti. Peukku ylös = asiatonta kommentoida noin, peukku alas = ihan okei sanoa noin.
Kaupan kassa kommentoi "Taitaa olla se aika kuusta... ", kun ostin siteitä ja pari levyä suklaata.
Ap
Kommentit (587)
Se on aika paha kun pötköttää liina naaman päällä luomenpoistossa (kaulasta) ja ensin kandi laskee kaikki likaiset instrumentit siihen kasvojen päälle ja sitten, aikansa kaiveltuaan, sanoo "Oho, hupsista!"
Lopulta pienen mutta ruman kaulaluomen tilalla on peukalonpään kokoinen kuoppa ja neljä tikkiä. Arpi näyttää kuin olisi kaulaan ammuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luen tätä ketjua niin masentuneena, enkä jaksa siis kaikkia lukea. Mutta ystävät hyvät, kära medborgare, tämä tylyttäminen, törkeät kommentit ja nolaamiset esim asiakkaiden edessä, on sitä VAIN SUOMESSA osastoa. Pariin otteeseen Suomeen palanneena, tämä tylyys ja karkeus on se kaikkein vaikein asia tottua.
Näitä tapahtuu lääkärissä, terveydenhoitajalla, kampaajalla, ammattikoulussa, työpaikalla, korkeakoulussa, kirjastoissa, TE-toimistoissa, kaupoissa ja etenkin kampaajilla.
Googlatkaa vaikka only in America or US, jos vähän helpottaa. Siellä nimittäin ihmiset ovat keskimäärin pinnallisia, tyhmiä ja materialistisia, mutta Suomessa on joku kirjoittamaton sääntö, että TÄÄLLÄ SAA OLLA törkeän epäystävällinen.
Kakatkaa housuihinne ruman käytöksen maailmanmestarit.
No oletko käynyt koskaan Venäjällä, Virossa, Romaniassa tai Bulgariassa? Sielä vasta saakin hymytöntä palvelua ja perään mutistuja kirosanoja. Jopa pankkineiti yritti k_settaa, kun rahaa vaihdoin.
On se vähän eri asia jos Itä-Euroopassa laitetaan lappu luukulle tai huijataan turistia ja nämä henkilöön käyvät solvaukset ja asiattomat arvostelut, jotka Suomessa tuntuvat kuuluvan arkipäivään.
Täh. Mielummin kyllä kuulen jonkun töksäytyksen, joista voi muuten sanoa takaisinkin, kuin tulen kusetetuksi.
Joskus nuorempana sairastin vaikeaa masennusta ynnä muuta, ja ajauduin huonoon parisuhteeseen jossa minua hakattiin ym. Kerran sitten päädyin sairaalan päivystykseen yöaikaan, kasvot mustelmilla sekä olin varmasti jonkinlaisessa shokissa ym. Juttelin lääkärin kanssa ja minut ohjattiin loppuyöksi tarkkailuun jonnekin avovuodeosastolle tms. miksi niitä nyt sanotaankaan. Olin sitten jossain vaiheessa täysin uupuneena nukahtanut, ja heräsin siihen kun kärttyisä naishoitaja tuli viereeni ja rääkäisi: "ylös siitä! Ei tänne tulla nukkumaan! Mene vaikka kotiisi tai jonnekin!"
Vetää vieläkin hieman sanattomaksi tuo tapahtuma.
Minulla on erikoinen etunimi.
Annoin kassalle korttini ja myyjä katseli pitkään minua ja korttiani. Kysyi sitten että mikäs ihmeen nimi tämä tämmöinen on.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalista työntekijä totesi minulle, että olet hullu, olet aina hullu ollutkin ja tulet olemaan. Ei mieltä ylentävä kommentti, muutenkin vaikeassa tilanteessa. Enkä varmaan koskaan unohda tuota kommenttia.
Tästä tuli mieleeni:
Olen kuvataiteilija. Jouduin valmistumisen jälkeisessä kuopassa hakemaan toimeentulotukea.
Sossu kuunteli tilanteeni ja sanoi: ”Niin, teillä taiteilijoilla se taitaa mennä niin, että teosten arvo nousee, kun tekijä on jo kuollut”.
Vastasin spontaanisti: ”En taida olla ihan siinä pisteessä vielä”.
Sosiaalityöntekijä oli lämmin ja sivistynyt tyyppi. Muutaman kuukauden tuen jälkeen pääsin jaloilleni ja olen elättänyt itseni tässä ammatissa. Vieläkin huvittaa tuo sananvaihto. Terveisiä sinulle, jos luet tätä!
Kun lapset oli ihan pieniä, ja mun piti mennä pari kertaa omien vaivojeni takia lääkäriin, eikä ollut lapsenvahtia: molemmilla kerroilla (eri) lääkäri ihmetteli, mitä varten olen ottanut lapset mukaan. Jaa. Kai se nelivuotias olis huolehtinut vauvasta yksikseen sen aikaa, kun mä jonottelin t-keskuksessa...
Vierailija kirjoitti:
"Sinun ominaistuoksusi on aivan ihana!" Miespuolinen lääkäri kommentoi minulle kerran kesken hoitotoimenpiteen (käyn säännöllisesti samalla lääkärillä). On myös aina yhtä kuumottavaa, kun lääkäri haluaa käynnin lopuksi halata. Hän on kuitenkin hyvä työssään, joten käyn yhä hänen luonaan.
Ihana lääkäri. Sattuisipa omalle kohdallenikin tuollainen.
N20
Ensimmäinen raskauteni ei onnistunut ja menin sen jälkeen sairaalaan kohduntyhjennykseen. Kuulin, kuinka ohi mennessään nuori sairaala-apulainen tms. naureskeli, että jotkut hoidattavat itseään tuolla tavalla, vaikka tyhjeneehän se kohtu itsestäänkin.
Oli keljua kuulla se, koska juttu ei tosiaan ollut mikään naurun aihe minulle silloin.
Gynekologi kysyi, miksi en ajele säärikarvojani. Oli talvi. En kyllä kesäisinkään ajele. Olin niin häkeltynyt etten oikein tiennyt mitä vastata.
Tapahtui jo vuonna 2004, mutta ikinä en unohda! Rakas kissamme oli 12-vuotiaana tullut matkansa päähän ja vietiin sitten viimeiselle piikille Kaarinaan eläinhoitolaan. Nuori eläinlääkärinainen pisti ja me oltiin siinä tippa silmässä ihan hiljaa. Nainen hönkäisi: "no onpa sitkeä kaveri, laitetaan lisää!"
Ja laittoi. Kissa lähti sateenkaarisillalle ja me poistuttiin tyhjään kotiin ikävä muisto mielessä.
Kässänopettaja yläasteella (kauan sitten) totesi minulle kaikkien kuullen, että "ei meillä ole noin isoa kaavaa paidan tekemiseen". Enkä ollut edes kovin iso, ehkä L kokoinen. Itse hän oli reilusti ylipainoinen.
Imetystukihenkilö totesi minulle: "Vauvasi vihaa rintaasi", kun hain apua siihen, että vauva itki usein, kun yritin imettää.
Olin hakemassa päivystyksessä apua äkilliseen, todella kivuliaaseen virtsatietulehdukseen. Hoitaja oli iso, rempseä mies joka lääkkeen määrättyään sanoi, että "pari päivää voi vielä tuntua siltä että toosa tipahtaa, mutta sitten helpottaa!" :)
Joskus nuorempana ekaa kertaa ikinä mies gynekologilla. Olin kyllä kuullut juttua, että on aika omaperäinen tapaus. Aloitti tapaamisen kysymyksellä: "No, mitenkäs on lelu toiminut? Onko ollut enemmän iloa vai harmia?"
Olin 19-vuotias ja odotin esikoistani. Menin ensimmäiselle neuvolakäynnilleni, kun olin 9. viikolla. Neuvolatäti käytti lähes koko aikani abortista jankuttamiseen. Ensin oletti, ettei raskaus ollut toivottu, ja muistutteli ettei ole häpeä tehdä aborttia. Sitten sanoi, etten tiedä mitä teen, ja etten tule pärjäämään lapsen kanssa, että kannattaisi miettiä myös lapsen etua. Luetteli, mihin kaikkiin vaikeuksiin joudun (mm. sossun luukulle, ulosottoon jne), teiniäitien lapset eivät menesty, tulemme eroamaan jne. Lopulta menetin hermoni ja sanoin 19-vuotiaan napakkuudella että nyt riittää. Päädyin lopulta myös tekemään valituksen kyseisestä työntekijästä.
Saimme esikoisen jälkeen vielä kaksi lasta lisää, emmekä käyneet kertaakaan sossun luukulla tai ulosotossa, olemme edelleen yhdessä ja esikoinenkin on pärjännyt koulussa hyvin. Mieheni oli tuolloin jo työelämässä ja aloitti omaa firmaa, itse opiskelin. Omalta kannaltani oli fiksuinta saada lapset tuossa kohtaa, kun opiskeluja pystyi sovittelemaan joustavammin, eikä minulla mitään muuta ollutkaan kuin aikaa ja jaksamista opintojen lomassa, kun työelämä ei vielä kuormittanut. Olin varautunut venyttämään opintoaikaani, mutta valmistuin lopulta tavoiteajassa.
Kaupan kassa ostaessani 3 askia tupakaa, totesi että ostan hirveesti tupakkaa, en sanonut mitään mutta aika outoa toimintaa kassan arvostella ihmisten ostoksia, toinen mukavampi, menin kukkakauppaan ostamaan leikkokukkia ja kauppias totesi että tuoksun tosi hyvälle, mitä hajuvettä käytän, kerroin toki.
Yliopistolla keski-ikäinen miesopettaja (koulutustaan tai titteliään en jaksa muistaa) totesi kerran minulle että kun näytän niin vähä-älyiseltä naiselta, että ehkä minulle paras työ olisi mennä pornolehteen poseeraamaan. Tämä siis 90-luvun puolessa välissä.
Vierailija kirjoitti:
Olin hakemassa päivystyksessä apua äkilliseen, todella kivuliaaseen virtsatietulehdukseen. Hoitaja oli iso, rempseä mies joka lääkkeen määrättyään sanoi, että "pari päivää voi vielä tuntua siltä että toosa tipahtaa, mutta sitten helpottaa!" :)
No tässä ei kyllä ole mitään paheksuttavaa. Tosin aina löytyy tosikoita jotka voivat tuollaisestakin möksähtää. Mutta ei heidän vuokseen kannata kaikilta viedä mukavaa kokemusta pois yliasiallisella käytöksellä. Enemmän tuollaista kivaa kielenkäyttöä kaipaisin asiakaspalvelijoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin hakemassa päivystyksessä apua äkilliseen, todella kivuliaaseen virtsatietulehdukseen. Hoitaja oli iso, rempseä mies joka lääkkeen määrättyään sanoi, että "pari päivää voi vielä tuntua siltä että toosa tipahtaa, mutta sitten helpottaa!" :)
No tässä ei kyllä ole mitään paheksuttavaa. Tosin aina löytyy tosikoita jotka voivat tuollaisestakin möksähtää. Mutta ei heidän vuokseen kannata kaikilta viedä mukavaa kokemusta pois yliasiallisella käytöksellä. Enemmän tuollaista kivaa kielenkäyttöä kaipaisin asiakaspalvelijoilta.
Tarvitaanko mukavaan kokemukseen puhetta "toosan tipahtamisesta"? Onko se tosiaan kivaa kielenkäyttöä mielestäsi? Minulle mukava kokemus olisi, jos hoitaja/lääkäri toivottaisi vain parempaa vointia vaikka hymyn kanssa.
Näitä on tavallaan kivakin lukea, että välillä tietää, ettei ole ainoaa törppö. Ei tahallaan tietenkään, mutta jotenkin tulee suusta täysin väärä asia ja sen sitten muistaa seuraavat 10 vuotta häpeän kourissa.