Lue keskustelun säännöt.
Ammattitaidotonta hoitoa YLIOPISTOLLISESSA SAIRAALASSA. Olen pyöristynyt!
Marja
10.03.2020 |
Oma muistisairas äitini on ollut lonkkaleikkauksen takia vuodeosastolla ja itse olen viettänyt siellä myös paljon aikaa osallistumalla mm. lääkärin kiertoihin, koska äidille ei tuon muistisairauden vuoksi jää kaikki kerrottu mieleen.
Kaikkia juttuja ja epäkohtia en edes ala kertoilla, mutta pahimmista haluan kertoa ja herättää keskustelua. Nyt kun vanhushoidon epäkohdat ovat olleet pinnalla paljonkin. Tämä tapahtunut siis yliopistollisen sairaalan vuodeosastolla, ei missään hoitolaitoksessa.
Kahdesti kun olen mennyt paikalle, niin äidillä on ollut ulosteet vaipassa. Lisäksi kerran oli vaippa puettu väärin päin päälle niin, että vaipan "vyön" kiinnityskohta oli selän takana. Vaippa on ollut siis ihan hyödytön väärin päin. Monta kertaa on ollut niin, että potilas sänkyjen välinen verho on jäänyt vetämättä eteen, kun äidille on mm. vaihdettu vaippaa.
Kipulääkkeitä annetaan liian harvakseltaan ja miten sattuu, vaikka äiti on tosi kipeä ison leikkauksen takia. Olen aina tiedustellut, että milloin on seuraava lääkkeiden anto kun äiti on valitellut minulle kipuaan ja vastaus on ollut luokkaa: "Noin tunnin/kahden tunnin päästä". Vasta silloin! Kipeälle vanhukselle!
Yhden hoitajan kanuloinnin jälkeen oli koko vasen käsi mustelmilla ja oikeaan käteen tuli tipasta suuri patti. Sen mitä ymmärsin hoitajan puheesta, niin ilmeisesti se kanuuli oli VÄÄRIN laitettu!!! Tästä aion ollakin yhteydessä ylempään tahoon. Ymmärtääkseni voi olla hyvin vaarallista, jos tippa menee kudokseen. Nyt onneksi selvittiin vain säikähdyksellä.
Lisäksi kerran oli kanuuli ihan vaan paljaana. En tiedä osaanko maallikkona selittää tätä, mutta kanuulin päässä ei ollut mandriinia eikä letkua, jolloin ymmärtääkseni vaarana on että suonistoon menee ilmaa!! Tästä sanoin heti hoitajalle ja myös lääkärin kierrolla, mutta eipä lääkäri juuri ottanut kantaa. Hoitajakin puolusteli kollegaansa, joka oli sen kanuulin paljaaksi jättänyt. Tästäkin onneksi selvittiin säikähdyksellä. Äidistä kyllä otettiin keuhko-kuvat sen jälkeen, koska alkoi rohista ja kuumeilla pian tämän jälkeen, mutta keuhkoissa ei ainakaan todettu ilmaa. Liekkö kuumeilu ja rohina ollut kuitenkin tuon kanuulin paljaaksi jättämisen takia? Jos suonistoon on joku bakteeri kuitenkin päässyt.
Yksi pöyristyttävä tapaus oli juurikin tänään lääkärin kierrolla, kun oli puhetta Klexanesta joka äidillä jatkuu ja hoitaja heitti kysymyksen: "Kuinkas kauan SE sitä syö?" Menin aika hämilleni tuosta niin en heti osannut sanoa mitään, mutta tein kyllä selväksi sen jälkeen, etten halua tuon hoitajan hoitavan äitiäni joka ei edes lääkkeiden annostelua osaa ja minä maallikkona voisin jopa väittää osaavani paremmin. Muutenkin tuo hoitaja on puhunut ylimieliseen sävyyn minulle.
Muitakin juttuja on, mutta tässä räikeimmät epäkohdat. Ai niin, ja kerran oli äidin aamupala jätetty vaan IKKUNALAUDALLE, josta hän ei vuodepotilaana tietenkään sitä saanut. Joku oli vasta huomannut sen siirtää lähemmäs pöydälle sitten, kun puuro oli jo jääkylmää. Itse en ollut tuolloin valitettavasti paikalla, mutta näin äiti jälkeen päin kertoi. Äidillä on ruokahalu muutenkin huono ja jos puuro on jääkylmää, niin kuka sitä muka haluaa syödä! En minä ainakaan söisi!
Hoitajista taas voisin sanoa sen verran, että kiire ei kyllä näy painavan, eli aikaa olisi kyllä huolehtia potilaiden syöminen ja tarkastaa kanuulit, jotka paljaana ollessaan voivat olla tavaton bakteeri-reitti.
Keskustelua haluan herättää. Millaisiin epäkohtiin olette itse törmänneet potilaana tai kun läheisenne on ollut potilaana ja veittekö asian eteenpäin ylemmälle taholle?
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea aloitusta loppuun, mutta eikö tuo kannattaisi laittaa palautteena kyseiseen sairaalaan eikä tänne?
Ilman muuta laitankin ja potilasasiamieheen olen piakkoin yhteydessä.
Samaa mieltä kuin toinen kommentoija. Mustelma kanyloinnin jälkeen, kaksu vaipassa jossa se pitääkin olla, täysin oikein laitettu vaippa ja kerran kylmettynyt puuro ja väärä persoonapronomini eivät ole potilasasiamiesmatskua vaan sinut nauretaan ulos. Kipulääkeasiat voivat olla mutta jäi epäselväksi sekin asia.
Kipulääkkeet määrää lääkäri. Hoitaja antaa niiden määrien mukaisesti huolehtien että turvallinen antoväli toteutuu. Siitä varmaan johtuu vastaus ”yhden tai kahden tunnin päästä” panadolia, oxycodonia tms kun ei voi syödä kuin leipää. Kipulääkeasioista kannattaa siis välittä viestiä lääkärille. Yksi toistuva ongelma josta joudun hoitajana soittamaan päivystävälle lääkärille on kipulääkityksen puute. Muistisairas ei myöskään aina muista että on juuri saanut lääkkeen. Joskus käy niin että potilas on minulle juuri kertonut että ei ole kipuja mutta omaiselle hetken päästä sanoo että on kovat kivut eikä ole saanut mitään lääkettä koko päivässä.
Näinpä. Tarkoitinkin sitä että jäi epäselväksi mikä aloittajan omaisen ongelma oli, eli eikö annettu tarvittavissa olevaa kipulääkettä kiertojen välillä vai oliko aloittaja vain kysynyt milloin seuraava jako on ja saanut tähän vastauksen. Toki hoitohenkilökunnan täytyisi havainnoida kipua ilman omaisiakin ja lääkitä tarvittaessa. Jatkuvana menevän kipulääkkeen annosta tulee tosiaan nostaa (lääkäri tekee) jos kipu tuntuu vaativan jatkuvaa tarvittavista täydennystä. t.itsekin hoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä tapauksia valitettavasti on jotka hoitajan käydessä kysymässä kivuista/ wc- tarpeesta tms. sanovat että ei ole kipuja, kaikki hyvin, ei tarvitse mennä vessaan. Omaiselle kerrotaan hetki myöhemmin että kivuissa on saanut koko päivän olla eikä vessaankaan pääse.
Aina ei ole kyse edes muistisairaista. Jotkut tuntuu vaan haluavan valittaa ihan valittamisen ilosta. Turhauttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Älä AP välitä huonoista kommenteista. Hoitoala on hirveän hierarkkinen ja perinteinen. Jokaisen pitäisi tietää paikkansa eikä saa kysellä jos ei tiedä. Työnohjaus on surkeaa. Toisaalta, luonteesta riippuen, jotkut ärähtäisi, että kyllä mä tämän osaan..
Voitko yksilöidä mitä ovat nämä mainitsemasi huonot kommentit? Aloittajalle on selvennetty asioita pääosin asiapohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä mistään mitään, joten jätä hoitaminen niille, jotka sen osaavat.
No nimen omaan on alkanut tuntua, ettei siellä "ammattilaisetkaan" osaa. Siksi minulla nyt onkin kova huoli. Äiti ollaan siirtämässä piakkoin terveyskeskukseen, josta olen myös kuullut paljon huonoa ja siitä olen myös huolissani, kun yliopistollisessa sairaalassakin ollaan niin retuperällä.
Ymmärrä nyt jo, ettei mikään ole ollut retuperällä. Paitsi ehkä kuvitelmissasi.
Vierailija kirjoitti:
Näitä tapauksia valitettavasti on jotka hoitajan käydessä kysymässä kivuista/ wc- tarpeesta tms. sanovat että ei ole kipuja, kaikki hyvin, ei tarvitse mennä vessaan. Omaiselle kerrotaan hetki myöhemmin että kivuissa on saanut koko päivän olla eikä vessaankaan pääse.
Aina ei ole kyse edes muistisairaista. Jotkut tuntuu vaan haluavan valittaa ihan valittamisen ilosta. Turhauttavaa.
Miehille pitää myös monesti teroittaa että kivuista pitää ja saa kertoa, he kun eivät mielellään valita. Siksi kyselen oma-aloitteisesti kupuasioista. Muistisairaan kohdalla ei päde vaan asia on pääteltävä muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtalaisella onnistumisella rakennettu provo. Ei sillä, jotkin asiat pitänevät varmasti paikkansa irl.
Ps. Kun osaat käyttää termiä "mandriini" oikein, tietänet varmaan, ettei niitä muovitikkuja, perifeeriseen kanyyliin, suoniyhteyteen, ole laiettu vuosikausiin.
Tiedättekö millä saa asiansa osaavaa motivoitunutta hlökuntaa? Nostetaan palkat niin korkealle, että alalle tulee kilpailua, jyvät erottuu akanoista, huonot tippuu pois.
Loppupeleissä kyse on siitä miten lafkaa johdetaan, ketä palkataan, mistä on tulijoita. Nyt on otettava kaikki mitä saa, tai yleensä kynnelle kykenee, koska tulijoita ei ole.
Kenen sä haluat itseäsi tai omaistasi hoitavan?
Mä olin lähihoitajaopiskelija (työskentelin vanhainkodilla jonkin verran) ennen kuin päädyin keskeyttämään, mutta muutama juttu nousi tuosta esille:
"Kahdesti kun olen mennyt paikalle, niin äidillä on ollut ulosteet vaipassa."
Valitettavasti normaalia, ei ehditä käyttämään ja kyttäämään vessahätiä. Puhdistetaan kun huomataan tai käytetään kun sanotaan hädästä ja aina tiettyihin aikoihin tarkistetaan tilanne (meillä oli aamu, päivällä pariin otteeseen, ilta).
"Lisäksi kerran oli vaippa puettu väärin päin päälle niin, että vaipan "vyön" kiinnityskohta oli selän takana."
Näitä menee joo väärinpäin välillä, kun kyse on päälle vedettävistä vaipoista. Tuollaisissa missä on vyö, yleensä on ollut ihan yksi ja sama miten päin puetaan. Toimiva kummallakin tavalla. Sängyssä tulee yleensä kiinnitettyä etupuolelle ja vessassa käytön yhteydessä takapuolelle.
"Monta kertaa on ollut niin, että potilas sänkyjen välinen verho on jäänyt vetämättä eteen, kun äidille on mm. vaihdettu vaippaa."
Virhe. Valitettavasti välillä käy näin, vaikka ei saisi.
"Kipulääkkeitä annetaan liian harvakseltaan ja miten sattuu, vaikka äiti on tosi kipeä ison leikkauksen takia."
Yleensä lääkkeet annetaan tiettyihin aikoihin esim. kiireen ja säännöllisyyden takia. Toisaalta valitettava tilanne, mutta toisaalta välttämättä niitä lääkkeitä ei voi oikeasti antaa enempää, mutta itse en lääkityksiä niin hyvin tunne/muista. Joka tapauksessa tuttu tilanne.
"Yhden hoitajan kanuloinnin jälkeen oli koko vasen käsi mustelmilla ja oikeaan käteen tuli tipasta suuri patti. Sen mitä ymmärsin hoitajan puheesta, niin ilmeisesti se kanuuli oli VÄÄRIN laitettu!!!"
Kanyylistä en osaa kamalan tarkasti sanoa mitään, mutta vanhemmille ihmisille tulee todella helposti mustelmia, se yksinään ei viesti vielä mistään.
"Yksi pöyristyttävä tapaus oli juurikin tänään lääkärin kierrolla, kun oli puhetta Klexanesta joka äidillä jatkuu ja hoitaja heitti kysymyksen: "Kuinkas kauan SE sitä syö?" Menin aika hämilleni tuosta niin en heti osannut sanoa mitään, mutta tein kyllä selväksi sen jälkeen, etten halua tuon hoitajan hoitavan äitiäni joka ei edes lääkkeiden annostelua osaa ja minä maallikkona voisin jopa väittää osaavani paremmin. Muutenkin tuo hoitaja on puhunut ylimieliseen sävyyn minulle."
Se-sana menee ihan puhekielisyyden takia, ei varmasti ole tahallaan loukattu. :D Ja ei, lääkkeitä ei todellakaan muisteta ulkoa ja varmasti vielä vähemmän paikassa, jossa hoidettavat vaihtuu tiuhaan - ylipäätään ainakaan meillä hoitajat hyvin harvoin mitään lääkityksiä sai päättää (pl. "tarvittaessa" määrätyt lääkkeet). Turhaan siis tästä huolit.
"Ai niin, ja kerran oli äidin aamupala jätetty vaan IKKUNALAUDALLE, josta hän ei vuodepotilaana tietenkään sitä saanut. Joku oli vasta huomannut sen siirtää lähemmäs pöydälle sitten, kun puuro oli jo jääkylmää. Itse en ollut tuolloin valitettavasti paikalla, mutta näin äiti jälkeen päin kertoi."
Jos tilanne todella näin meni, niin on ollut virhe. Mutta tästä on mahdoton sanoa. Sanoit äitisi olevan muistisairas ja muistisairaat voi kehitellä omia juttujaan tai sekoittaa asioita. Tai ehkä tässä oli joku syy taustalla (lähdetty hakemaan jotain ja jätetty siksi aikaa lautanen kauemmas) ja tullut väärinkäsitys tai jotain vastaavaa.
"Hoitajista taas voisin sanoa sen verran, että kiire ei kyllä näy painavan"
En edes kommentoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keuhkoissa ei ollut keuhkokuvissa ilmaa? No huhhuh, nyt on kyllä syytä huoleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aloitin untuvikkona hoitotyön, ensimmäinen saamani työ oli yliopistollisessa sairaalassa. Ja ihan sen työn opettelin vasta siellä. Vastuu oli painajaismainen, mokia tein kiireessä ja tietämättömänä mutta tietääkseni useimmat säilyivät hengissä minun jäljiltäni. Nyt mietin palatako takaisin pitkän tauon jälkeen. Kynnys palata hoitotyöhön on todella suuri, se alkutilanne, kun paiskataan uimataidoton uimaan kylmiltään syvään päähän pelastamaan muita.. Se on hirveää. Missään muussa työssä en ole sellaiseen yhtäkkiseen vastuuseen koulutuksen jälkeenkin yhä osaamattomana, törmännyt.
Täällä sama. Mielenkiintoinen ammatti mutta vastuu on kohtuuton ja liikaa uutta asiaa josta ei ehdi ottaa työpäivän aikana selvää höystettynä törkeällä kiireellä - toki rutiiniakin joukossa. Koulutus pilipalia, työelämässä pitäisi olla rautainen pro. Vaativinta hommaa ikinä ja olen ollut muissa töissä jotka nimikkeeltään hienompia, pah.
Samanlainen kokemus itsellänikin. Lukion jälkeen nuorena ja lapsellisena maailmanparantajana kouluttauduin haaveammattiini, sairaanhoitajaksi. Vaikka koulutukseen kuului melkein kahden vuoden käytännön harjoittelu, ei se silti oikein valmistanut riittävästi tuleviin töihin. Ensimmäinen työ leikkaussalissa instrumentoivana oli kuin jäiseen veteen hyppääminen, eivätkä elämäänsä kohtuuttoman tylyt operatöörit yhtään sopeutumista helpottaneet... Kaksi vuotta silti tein niitä töitä kuitenkin.
Sittemmin uudelleen kouluttauduin ja vaikka näennäisesti työskentelen kai vastuullisemmissa ja vaativemmissa töissä (ktm, eläkevakuutusasiat), on tämä silti huomattavan paljon rennompaa kuin sairaalatyöt. Cheers niille, jotka jaksavat, minusta ei siihen ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tapauksia valitettavasti on jotka hoitajan käydessä kysymässä kivuista/ wc- tarpeesta tms. sanovat että ei ole kipuja, kaikki hyvin, ei tarvitse mennä vessaan. Omaiselle kerrotaan hetki myöhemmin että kivuissa on saanut koko päivän olla eikä vessaankaan pääse.
Aina ei ole kyse edes muistisairaista. Jotkut tuntuu vaan haluavan valittaa ihan valittamisen ilosta. Turhauttavaa.
Miehille pitää myös monesti teroittaa että kivuista pitää ja saa kertoa, he kun eivät mielellään valita. Siksi kyselen oma-aloitteisesti kupuasioista. Muistisairaan kohdalla ei päde vaan asia on pääteltävä muuten.
Kupu= kipu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea aloitusta loppuun, mutta eikö tuo kannattaisi laittaa palautteena kyseiseen sairaalaan eikä tänne?
Ilman muuta laitankin ja potilasasiamieheen olen piakkoin yhteydessä.
Samaa mieltä kuin toinen kommentoija. Mustelma kanyloinnin jälkeen, kaksu vaipassa jossa se pitääkin olla, täysin oikein laitettu vaippa ja kerran kylmettynyt puuro ja väärä persoonapronomini eivät ole potilasasiamiesmatskua vaan sinut nauretaan ulos. Kipulääkeasiat voivat olla mutta jäi epäselväksi sekin asia.
Kipulääkkeet määrää lääkäri. Hoitaja antaa niiden määrien mukaisesti huolehtien että turvallinen antoväli toteutuu. Siitä varmaan johtuu vastaus ”yhden tai kahden tunnin päästä” panadolia, oxycodonia tms kun ei voi syödä kuin leipää. Kipulääkeasioista kannattaa siis välittä viestiä lääkärille. Yksi toistuva ongelma josta joudun hoitajana soittamaan päivystävälle lääkärille on kipulääkityksen puute. Muistisairas ei myöskään aina muista että on juuri saanut lääkkeen. Joskus käy niin että potilas on minulle juuri kertonut että ei ole kipuja mutta omaiselle hetken päästä sanoo että on kovat kivut eikä ole saanut mitään lääkettä koko päivässä.
Näinpä. Tarkoitinkin sitä että jäi epäselväksi mikä aloittajan omaisen ongelma oli, eli eikö annettu tarvittavissa olevaa kipulääkettä kiertojen välillä vai oliko aloittaja vain kysynyt milloin seuraava jako on ja saanut tähän vastauksen. Toki hoitohenkilökunnan täytyisi havainnoida kipua ilman omaisiakin ja lääkitä tarvittaessa. Jatkuvana menevän kipulääkkeen annosta tulee tosiaan nostaa (lääkäri tekee) jos kipu tuntuu vaativan jatkuvaa tarvittavista täydennystä. t.itsekin hoitaja
Anteeksi olin siis kommenttisi kanssa samaa mieltä :) Jäin vain tosiaan jatkamaan kipulääkeasiasta joka siis minunkin mielestä jäi epäselväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP on juuri sellainen superraskas omainen, joka käydessään "pyöristyy" kaikesta tajuamatta hoitotyön toteutuksesta yhtään mitään. Kuten siitä, että iäkkäälle, verenohennuslääkitylle vanhukselle tulee mustelmia kanyloinnista ja verikokeista. Tai siitä, että hoitaja ei ole yliaistillisesti toisesta päästä osastoa havainnut, että potilaalla on ulosteet vaipassa.
Infuusion päätyminen kudokseen esim. hauraiden suonien takia ei ole hengenvaarallista, ellei kyseessä ole joku todella voimakkaasti kudoksia ärsyttävä tai tuhoava lääke, kuten solunsalpaaja tms. Ikävä, kipeä patti siitä tulee, mutta valitettavasti niin vain käy joskus, vaikka kanyloimassa olisi maailman paras ja asiantuntevin hoitaja.
Vierailija kirjoitti:
- Yksityisen puute vaipan vaihdoissa yms: valitettavasti arkipäivää, varsinkin vanhuksille.
- Kivun, jopa leikkauskivun (puhumattakaan tutkimusten aiheuttamasta kivusta) alihoito, myös tavallista tässä maassa. Tajusin tämän oltuani hoitajana töissä toisessa EU-maassa. En tiedä oikein mitä tälle voisi tehdä, kun lääkärit jotenkin tuntuu olevan sitä mieltä ettei sitä kovaa kipua voi olla kuin hetki isonkaan leikkauksen jälkeen ja sitten pitäisi pärjätä käsikauppatasoisilla lääkkeillä. Riippuvuutta erityisesti pelätään ihan kohtuuttomasti.
- Kanyyli "paljaana", tuskinpa, se oli vaan uudenmallinen kanyyli joka näyttää ehkä paljaalta niihin vanhoihin tottuneen silmissä
- Ja mustelmia ja patteja joskus kanyloinnita tulee, varsinkin vanhoille ihmisille joilla on hauraat suonet
- Hoitajan ylimielinen sävy: toki olisi hyvä olla aina kohtelias, mutta jos olet liikkeellä yhtä syyttävällä sävyllä kuin kirjoituksessani, niin en varsinaisesti ihmettele miksei jaksa olla äärimmäisen kohtelias
Onhan tuossa toki joitain epäkohtia, osa tosiaan sellaisia jotka on maan tapa eli kivun alihoito. En kuitenkaan lähtisi näistä vielä "eteenpäin" mitään isompaa juttua tekemään.
En ole ap mutta minusta tuo on ihan hävytöntä. Se verhojen eteen veto ei vie sen enempää aikaa kuin muutaman sekunnin. Kyse on välinpitämättömyydestä ja siitä, ettei potilaita pidetä/kohdella ihmisinä. Potilaat ovat vain paketteja, joita liukuhihnalla pyöritettään. Ja olen todistanut tuota vaipanvaihtoa ilman verhoja monissa paikoissa, tk:n vuodeosastolla, yliopistollisessa sairaalassa eri osastoilla jne. Pahin tapaus oli erään pohjoisen kunnan tk:n vuodeosastolla, jossa yhdessä huoneessa oli kahdeksan potilasta ja osalla omaiset käymässä, kun sellaista vanhusta, jolla ei ollut omaisia paikalla, alettiin "pyöritellä" ilman näkösuojaa. Olin niin järkyttynyt hoitajien toiminnasta, etten saanut sanotuksi mitään. Nyt jos tapahtuu vastaavaa, niin puutun kyllä asiaan. Minusta tuollainen epäkunnioitus potilasta kohtaan johtaa myös suoraan siihen, että esim. kivunhoito on puutteellista. Koska turhaanhan ne valittaa, huomiota vaan vaativat mokomat potilaat. Tuo yksityisyyden puute vaippojen vaihdossa on vain tuollaisen asenteen yksi kiteytymä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Yksityisen puute vaipan vaihdoissa yms: valitettavasti arkipäivää, varsinkin vanhuksille.
- Kivun, jopa leikkauskivun (puhumattakaan tutkimusten aiheuttamasta kivusta) alihoito, myös tavallista tässä maassa. Tajusin tämän oltuani hoitajana töissä toisessa EU-maassa. En tiedä oikein mitä tälle voisi tehdä, kun lääkärit jotenkin tuntuu olevan sitä mieltä ettei sitä kovaa kipua voi olla kuin hetki isonkaan leikkauksen jälkeen ja sitten pitäisi pärjätä käsikauppatasoisilla lääkkeillä. Riippuvuutta erityisesti pelätään ihan kohtuuttomasti.
- Kanyyli "paljaana", tuskinpa, se oli vaan uudenmallinen kanyyli joka näyttää ehkä paljaalta niihin vanhoihin tottuneen silmissä
- Ja mustelmia ja patteja joskus kanyloinnita tulee, varsinkin vanhoille ihmisille joilla on hauraat suonet
- Hoitajan ylimielinen sävy: toki olisi hyvä olla aina kohtelias, mutta jos olet liikkeellä yhtä syyttävällä sävyllä kuin kirjoituksessani, niin en varsinaisesti ihmettele miksei jaksa olla äärimmäisen kohtelias
Onhan tuossa toki joitain epäkohtia, osa tosiaan sellaisia jotka on maan tapa eli kivun alihoito. En kuitenkaan lähtisi näistä vielä "eteenpäin" mitään isompaa juttua tekemään.
Olen samaa mieltä, hoitajan asenne voi johtua myös ap:n asenteesta. Tuosta olisin loukkaantunut, jos puhuttelu on tyyliin "kuinka kauan SE syö ko lääkettä"? Kyllä jokaisen ammattilaisen pitää osata puhutella toisia ihmisiä HÄN sanalla, on aivan perusasia missä tahansa asiakaspalvelussa!
Samaa mieltä kyllä tuosta väliverhojen käyttämisestä. Periaatteessa ne pitäis vetää silloinkin ku potilas on ainoa huoneessa ja mennään vaihtamaan vaippaa sillä ovesta voi pelmahtaa omainen, laitoshuoltaja, eksynyt potilas.
Itse kyllä niitä käytän, kaikki kollegat ei. Paitsi isoissa huoneissa käyttä on itsestäänselvyys.
Ymmärrän ahdistuksesi ja ymmärrän hoitajien liian vähästä määrääkin. On myös ärsyttävän vaativaisia potilaita myös olemassa, jotka odottavat jatkuvaa hotellipalvelua, mikä on tietysti mahdotonta, koska kyse verovaroin annettavasta (=paskasta) palvelusta.
Itsekin olen tähän tutustunut, koska oma läheinen päätyi vuodehoitoon yliopistosairaalaan. Ei ole aiemmin ollut koskaan mitään asiaa sairaalaan, joten tuli yllätyksenä tämä kaikki.
Ensinnäkin joidenkin hoitajien asenne, joka oli tiuskiva ja vihainen. Ei sellaiselta uskalla edes asiasta kysyä. Ymmärrän, että kiire vtuttaa, mutta kyse on ihmistyöstä kuitenkin. Ja sairaiden kanssa tarvitaan ehkä enemmänkin myötätuntoa ja kiltteyttä, koska pelko, kivut ja säryt tekee ihmisestä heikon. Usein syy tulla sairaalaan on tullut järkytyksenä ja äkillisesti.
Toinen oli se, ettei lääkäriä meinannut nähdä koskaan. Kiire silläkin, mutta olisi ollut näin omaisena hyvä saada joku kokonaisarvio tilanteesta.
Kolmantena juuri kaikki perushoito: ilman paikallaoloani olisi liikuntakyvytön läheiseni jäänyt ilman ruokaa (ei pystynyt syömään itse, minä syötin) ja juomaa (sama juttu). Kiire tässäkin ongelmana.
Vessakäynnitkin olivat mahdottomia. Siispä piti paskoa vaippaan, ja se onkin tällaiselle normimaailmassa eläneelle iso juttu. Miten niinkuin omasta mielestäsi sujuisi kakkosen vääntäminen makuuasennossa samalla, kun vieras huonekaveri makaa metrin päässä verhon takana haistelemassa ja kuuntelemassa? Ihanaa. Not. Mieluummin kuolisin.
Yksi tärkeä kehityskohde sairaalassa olisi viestintä. Kun potilas tulee osastolle, olisi hyvä olla joku paperinen perusohjeistus seinällä /yöpöydän laatikossa, kuinka täällä toimitaan ja kuka on vastuussa mistäkin asiasta. Ei noiden hoitajien ja laitoshoitajien ym. asujen perusteella voi kukaan sairaalakokemukseton tietää, mistä se tyyppi vastaa. Ja mitkä aikataulut meillä täällä on, kuinka toimitaan eri tilanteissa (ruoka, WC, suihkut, vierasajat, kännykät, arvoesineet, ruokatuliaiset jne.)
Tästä kokemuksesta viisastuneena toivonkin, etten koskaan, ikinä joudu sairaalaan.
Nostan hattua kaikille kiireessä juokseville hoitajille, rankkaa on.
Tuosta verhojen eteen vetämisestä. Itse olen ollut töissä sairaalassa laboratoriohoitajana ja työnkuvaan kuului EKG:n otto osastoilla ja ensiavussa. Itse en ainakaan pidä asiallisena antaa naispuolisen potilaan maata siinä rinnat paljaana ilman, että vetää verhoja eteen.
Usein vain oli niin että joillain osastoilla ei ollut kunnollisia verhoja ja ensiavussa ei aina ollenkaan. Jotain irtosermiä sitten yritettiin jostain saada eteen. Joskus kävi niinkin, että joku lääkäri tuli viereiselle potilaalle ja nykäisi kaikki verhot sinne puolelle. Yksi hoitaja jopa sanoi minulle kerran hyvin tympeästi, että mitä noilla vanhoilla mummoilla on väliä, anna niitten verhojen olla auki vaan.
AP toki myös järkyttyi siitä, että hoitaja ei a) muistanut koko osaston potilaiden lääkityksiä ulkoa, ja b) kehtasi KYSYÄ asiaa kun ei tiennyt.
Parempihan olisi ollut vaan jotain sitten räpeltää epätietoisena, ei olisi tullut AP:lle paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea aloitusta loppuun, mutta eikö tuo kannattaisi laittaa palautteena kyseiseen sairaalaan eikä tänne?
Ilman muuta laitankin ja potilasasiamieheen olen piakkoin yhteydessä.
Melkosen provon kehittelit :D!
Kipulääkkeet määrää lääkäri. Hoitaja antaa niiden määrien mukaisesti huolehtien että turvallinen antoväli toteutuu. Siitä varmaan johtuu vastaus ”yhden tai kahden tunnin päästä” panadolia, oxycodonia tms kun ei voi syödä kuin leipää. Kipulääkeasioista kannattaa siis välittä viestiä lääkärille. Yksi toistuva ongelma josta joudun hoitajana soittamaan päivystävälle lääkärille on kipulääkityksen puute. Muistisairas ei myöskään aina muista että on juuri saanut lääkkeen. Joskus käy niin että potilas on minulle juuri kertonut että ei ole kipuja mutta omaiselle hetken päästä sanoo että on kovat kivut eikä ole saanut mitään lääkettä koko päivässä.