Lue keskustelun säännöt.
Ammattitaidotonta hoitoa YLIOPISTOLLISESSA SAIRAALASSA. Olen pyöristynyt!
Marja
10.03.2020 |
Oma muistisairas äitini on ollut lonkkaleikkauksen takia vuodeosastolla ja itse olen viettänyt siellä myös paljon aikaa osallistumalla mm. lääkärin kiertoihin, koska äidille ei tuon muistisairauden vuoksi jää kaikki kerrottu mieleen.
Kaikkia juttuja ja epäkohtia en edes ala kertoilla, mutta pahimmista haluan kertoa ja herättää keskustelua. Nyt kun vanhushoidon epäkohdat ovat olleet pinnalla paljonkin. Tämä tapahtunut siis yliopistollisen sairaalan vuodeosastolla, ei missään hoitolaitoksessa.
Kahdesti kun olen mennyt paikalle, niin äidillä on ollut ulosteet vaipassa. Lisäksi kerran oli vaippa puettu väärin päin päälle niin, että vaipan "vyön" kiinnityskohta oli selän takana. Vaippa on ollut siis ihan hyödytön väärin päin. Monta kertaa on ollut niin, että potilas sänkyjen välinen verho on jäänyt vetämättä eteen, kun äidille on mm. vaihdettu vaippaa.
Kipulääkkeitä annetaan liian harvakseltaan ja miten sattuu, vaikka äiti on tosi kipeä ison leikkauksen takia. Olen aina tiedustellut, että milloin on seuraava lääkkeiden anto kun äiti on valitellut minulle kipuaan ja vastaus on ollut luokkaa: "Noin tunnin/kahden tunnin päästä". Vasta silloin! Kipeälle vanhukselle!
Yhden hoitajan kanuloinnin jälkeen oli koko vasen käsi mustelmilla ja oikeaan käteen tuli tipasta suuri patti. Sen mitä ymmärsin hoitajan puheesta, niin ilmeisesti se kanuuli oli VÄÄRIN laitettu!!! Tästä aion ollakin yhteydessä ylempään tahoon. Ymmärtääkseni voi olla hyvin vaarallista, jos tippa menee kudokseen. Nyt onneksi selvittiin vain säikähdyksellä.
Lisäksi kerran oli kanuuli ihan vaan paljaana. En tiedä osaanko maallikkona selittää tätä, mutta kanuulin päässä ei ollut mandriinia eikä letkua, jolloin ymmärtääkseni vaarana on että suonistoon menee ilmaa!! Tästä sanoin heti hoitajalle ja myös lääkärin kierrolla, mutta eipä lääkäri juuri ottanut kantaa. Hoitajakin puolusteli kollegaansa, joka oli sen kanuulin paljaaksi jättänyt. Tästäkin onneksi selvittiin säikähdyksellä. Äidistä kyllä otettiin keuhko-kuvat sen jälkeen, koska alkoi rohista ja kuumeilla pian tämän jälkeen, mutta keuhkoissa ei ainakaan todettu ilmaa. Liekkö kuumeilu ja rohina ollut kuitenkin tuon kanuulin paljaaksi jättämisen takia? Jos suonistoon on joku bakteeri kuitenkin päässyt.
Yksi pöyristyttävä tapaus oli juurikin tänään lääkärin kierrolla, kun oli puhetta Klexanesta joka äidillä jatkuu ja hoitaja heitti kysymyksen: "Kuinkas kauan SE sitä syö?" Menin aika hämilleni tuosta niin en heti osannut sanoa mitään, mutta tein kyllä selväksi sen jälkeen, etten halua tuon hoitajan hoitavan äitiäni joka ei edes lääkkeiden annostelua osaa ja minä maallikkona voisin jopa väittää osaavani paremmin. Muutenkin tuo hoitaja on puhunut ylimieliseen sävyyn minulle.
Muitakin juttuja on, mutta tässä räikeimmät epäkohdat. Ai niin, ja kerran oli äidin aamupala jätetty vaan IKKUNALAUDALLE, josta hän ei vuodepotilaana tietenkään sitä saanut. Joku oli vasta huomannut sen siirtää lähemmäs pöydälle sitten, kun puuro oli jo jääkylmää. Itse en ollut tuolloin valitettavasti paikalla, mutta näin äiti jälkeen päin kertoi. Äidillä on ruokahalu muutenkin huono ja jos puuro on jääkylmää, niin kuka sitä muka haluaa syödä! En minä ainakaan söisi!
Hoitajista taas voisin sanoa sen verran, että kiire ei kyllä näy painavan, eli aikaa olisi kyllä huolehtia potilaiden syöminen ja tarkastaa kanuulit, jotka paljaana ollessaan voivat olla tavaton bakteeri-reitti.
Keskustelua haluan herättää. Millaisiin epäkohtiin olette itse törmänneet potilaana tai kun läheisenne on ollut potilaana ja veittekö asian eteenpäin ylemmälle taholle?
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Vastaus sulle: HOIDA ITSE jos ei kelpaa. No niin, taisi alkaa kelpaamaan!
Aina on vaihtoehto tehdä itse paremmin.
Häh?
Kyllä Mä odottaisin, että potilas saa asiallisen hoidon sairaalassa.
Luetko juttua?
Vaippa väärinpäin, ruoka saavuttamattomissa, asiaton kielenkäyttö.
Siellä on ammattitaidotonta porukkaa töissä.
Resurssit liian pienet ja ääliöitäkin palkataan TÖIHIN.
Se on työtä mitä sairaalassa pitäisi tehdä. Alkavat osaamattomat hoitajat pokkuroimaan, koska eivät osaa työtään.... ja kettuilevat (joku voi oikeastikin olla tampio... on päässyt koulut läpi, että oppilaitos on saanut sen rahan, minkä valmistuneista saavat).
Siinä voi olla myös monta lisäsyytä, miksi eivät osaa.
Enemmistö takuulla osaa tehdä työnsä ja tekisivät enemmän, jos olisi resursseja ja oikeuta osaavia hoitajia enemmän.
Ne osaamattomat pilaa paljon hyvöstä.
Harmi aapeen äitiä, kun on sattunut tuollaiseen kohtaan.
Kyllä pitää olla olettamus, että hoito on hyvää. Kyllä sitä saa vaatia ja sitä myös pitää vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei ole niinkään pöyristyttävää, että hoitaja ei aina saa suustaan täydellistä äidinkieltä. Hän kuitenkin osasi kysyä oleellisen kysymyksen lääkäriltä Klexanesta, joka on mielestäni tärkeämpää, kuin korjata huolimattomuusvirhe äidinkielessä.
Joskus työkuorma potilaiden kanssa on niin valtava, että huonosti syöviä ei ehdi rauhassa syötellä ja aamupalapuurot jää tarjottimelle. Silloin olen kuitenkin ollut tekemässä jotain tärkeämpää, työn priorisointi ei aina ole helppoa ja syöttäminen erikoissairaanhoidossa vie joskus kohtuuttomasti aikaa, kun sitä ei voi oikein väkisin nopeuttaakaan. Ei se silti itselle ainakaan tarkoita että jätän potilaat kuolemaan nälkään tai odottamaan seuraavaa ruokaa.
Jos kysytään koska seuraavat lääkkeet annetaan tms, vastaan sen kellonajan kun seuraaviin lääkkeisiin on antoajaksi asetettu. Jos kuitenkin kysytään, että olisiko äitini mahdollista saada kipulääkettä, keskustelen, ja katson lääkelistan ja mahdolliset tarvittavat lääkkeet lisäksi ja yritän siten löytää keinon kipuun. Toki myös mietin lääkkeettämiä keinoja.
On niitä onneksi hyviäkin lääkäreitä:) Sellainenkin ohje on usein lääkäriltä, että potilaan riittävästä kivunlivityksestä huokehdittava tarkkaan, varsinkin niiden kohdalla, jotka eivät itse välttämättä kykene kipua ilmi tuomaan, se pyritään erikseen painottamaan usein.
Ihan koko juttua en kyllä tosissani voinut ottaa, kuulostat melko naivilta.
Usein tälläisille potilaille annetaan myös liikkumattomuuden yms vuoksi jokin vatsantoimintaa edistävä lääke, joka lisää näitä "aina ulosteet vaipassa"-kokemuksia, vaikka asia olisikin hoidossa, vaikkei joka minuutti sentään.
Ehkä sun kannattaisi jutella ammattilaiselle ihan muista lähtökohdista kuin potilasvahinkoa ajatellen. Tunnut käyttävän tätä huonoa hoitoa oman tuskan lievittämiskeinona, joka on kuluttavaa pidemmän päälle ja ymmärrän avuttomuuden tunteesi, mutta koita miettiä johtuuko se oikeasti mistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'en toivoisi että tekoniveliä tällaisille kustannetaan.'
Niin että kivulias liikkuminen kaupan päälle, jos ei muistikaan ole täydessä terässä?
Minulla sukulainen sai kaihileikkauksen, vaikka sairasta alzheimeria.
Virkistää ja nostaa elämänlaatua, kun näkee lukea lehteä.
Tämä rahassa arvottamisen asenne teki kylmää kyllä. Onko nykyisessä sairaanhoidossamme sellainen salainen suunnitelma, että jos potilas on tietyn ikäinen tai sairastaa tiettyä asiaa, niin antaa kuolla vaan, säästyy rahaa ja vaivaa, elämästä viis!
Oma hyväkuntoinen, touhukas ja omatoiminen 70-vuotias läheiseni päätyi äkillisen kohtauksen (aivoinfarkti, syy rytmihäiriöperäinen) vuoksi sairaalaan. Seuraavana päivänä oli kuumetta ja keuhkokuumeen riski. Suhtautuminen ylihoitajalla oli rivien välissä sitä, että jos keuhkokuume kunnolla tulisi, niin anti mennä, kun kyseessä ”kuitenkin on huonokuntoinen vanhus”. Anteeksi vaan, tuo ihminen oli reipas, älykäs ja kyvykäs eläkeläinen ennen kyseistä kohtausta. Tuskin kukaan nuorempikaan twerkkailisi seuraavana päivänä ko. tilanteessa?
Onneksi kaikki meni hyvin ja tuo potilas voi tänä päivänä hyvin ja elää itsenäistä, reipasta ja hyvää elämää. Hoito oli siis onnistunutta, mutta tietty tappo- ja hyötyasenne kylmäsi näin lähiomaisena. Ollaanko tosiaan siinä pisteessä, että ihmiset arvotetaan hyödyn mukaan? Yksityisesti ja omalla rahalla siis saisi parempaa hoitoa, oikeasti?
Ylihoitaja ei missään sairaalassa tee yhtäkään hoitopäätöstä tai osallistu hoitotyöhön millään tavalla! Ylihoitaja tekee ainoastaan hallinnollisia töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'en toivoisi että tekoniveliä tällaisille kustannetaan.'
Niin että kivulias liikkuminen kaupan päälle, jos ei muistikaan ole täydessä terässä?
Minulla sukulainen sai kaihileikkauksen, vaikka sairasta alzheimeria.
Virkistää ja nostaa elämänlaatua, kun näkee lukea lehteä.
Tämä rahassa arvottamisen asenne teki kylmää kyllä. Onko nykyisessä sairaanhoidossamme sellainen salainen suunnitelma, että jos potilas on tietyn ikäinen tai sairastaa tiettyä asiaa, niin antaa kuolla vaan, säästyy rahaa ja vaivaa, elämästä viis!
Oma hyväkuntoinen, touhukas ja omatoiminen 70-vuotias läheiseni päätyi äkillisen kohtauksen (aivoinfarkti, syy rytmihäiriöperäinen) vuoksi sairaalaan. Seuraavana päivänä oli kuumetta ja keuhkokuumeen riski. Suhtautuminen ylihoitajalla oli rivien välissä sitä, että jos keuhkokuume kunnolla tulisi, niin anti mennä, kun kyseessä ”kuitenkin on huonokuntoinen vanhus”. Anteeksi vaan, tuo ihminen oli reipas, älykäs ja kyvykäs eläkeläinen ennen kyseistä kohtausta. Tuskin kukaan nuorempikaan twerkkailisi seuraavana päivänä ko. tilanteessa?
Onneksi kaikki meni hyvin ja tuo potilas voi tänä päivänä hyvin ja elää itsenäistä, reipasta ja hyvää elämää. Hoito oli siis onnistunutta, mutta tietty tappo- ja hyötyasenne kylmäsi näin lähiomaisena. Ollaanko tosiaan siinä pisteessä, että ihmiset arvotetaan hyödyn mukaan? Yksityisesti ja omalla rahalla siis saisi parempaa hoitoa, oikeasti?
Tuskin se hoitaja rahaa ajatteli. Tuossa iässä on oikeasti aika harvinaista että aivotapahtuman jälkeen toipuu enää edes suurin piirtein ennalleen. Useimmiten olisi armeliainta jos se ensimmäinen aivoinfrakti olisi myös viimeinen.
Tiedän mistä puhun. Meidän suvussa kuollaan järkiään sv-tauteihin ja kun on tarpeeksi monen läheisen nähnyt "toipuvan" aivoinfarktista -no, jokaiselle niistä olisi ollut armeliainta kuolla siihen ja olivat itse koko lailla samoilla linjoilla. Ja heillä sentään oli sen verran onnea että persoonallisuus ei muuttunut, sellaiset tapaukset vasta lystejä ovat.
Olen itse töissä (siivoojana) tehostetun palveluasumisen yksikössä, jossa kaikki asiakkaat ovat pahasti muistisairaita. Ihan jokaiselle niistä olisi paras kun tulisi se keuhkokuume.
Omaisten halu pitää vanhukset mahdollisimman pitkään hengissä on pelkkää itsekyyttä, ei suinkaan sen vanhuksen edun ajattelemista. Itseään ne ajattelevat, ei ole oltu läheisiä aikanaan tai selvitetty asioita joten syyllisyyden ja itsekkyyden takia sen vanhus pitäisi saada elämään loputtomiin. Eihän sitä silti tietenkään katsomassa kovin usein käydä, kuka nyt muistisairasta jaksaisi... Mutta hengissä se on pidettävä ja hotellitasoisessa palvelussa!
Itse olen laittanut omaan hoitotahtooni että jos joku aivotapahtuma tulee, ei saa elvyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahimpia ovat oman kokemukseni mukaan kunnallisten terveyskeskusten ja sairaaloiden osastojen vanhat hoitajat, jotka nauttivat alaistensa nöyryyttämisestä. Ilkeitä ihmisiä, jotka ovat muille ikäviä, koska heillä on omia ongelmia elämässään. Eivät ole valmiita muuttumaan eivätkä oppimaan uutta, elävät siinä harhassa, että tietävät parhaiten. Sehän on järjetöntä, että ei ole lainkaan valmis oppimaan uutta. No kai tuo ikäluokka joskus eläköityy.
Vierailija kirjoitti:
"Yksi pöyristyttävä tapaus oli juurikin tänään lääkärin kierrolla, kun oli puhetta Klexanesta joka äidillä jatkuu ja hoitaja heitti kysymyksen: "Kuinkas kauan SE sitä syö?" Menin aika hämilleni tuosta niin en heti osannut sanoa mitään, mutta tein kyllä selväksi sen jälkeen, etten halua tuon hoitajan hoitavan äitiäni joka ei edes lääkkeiden annostelua osaa ja minä maallikkona voisin jopa väittää osaavani paremmin. Muutenkin tuo hoitaja on puhunut ylimieliseen sävyyn minulle."
En ole hoitaja tai mikään mukaan, mutta oletatko, että hoitajat ulkoa muistavat kaikkien potilaiden lääkityksen ja miten kauan HE sitä syövät?
ja ei kait se miten KAUAN sitä lääkettä syödään ole sama asia kuin se, etät miten PALJON sitä tällä hetkellä menee? Tämän luulisin hoitajan näkevän lääkelistasta. Ja tuo syömättömyys, ap:ko tietää, miten kauan se ruoka oli siinä vanhuksella syötävänä? Muistisairas ei nimittäin tunne nälkää, ja voi olla syömättä vaikka sapuska olisi ihan nenän edessä tuntikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia muistisairas vanhus oli lonkkaleikkauksessa?
Kaatuminen tms. loukkaantuminen varmaan, en toivoisi että tekoniveliä tällaisille kustannetaan.
Tekoniveliä laitetaan vaikka satavuotiaalle. Se on parasta kivunhoitoa. Toki tuon ikäiselle yleensä murtuman vuoksi. Suunnitellusti niitä laitetaan kyllä hyväkuntoisille yli ysikymppisillekin.
Kalliimmaksi tulee heidän pyöritteleminen terkkarin vuodeosaston sängyssä loppuikänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'en toivoisi että tekoniveliä tällaisille kustannetaan.'
Niin että kivulias liikkuminen kaupan päälle, jos ei muistikaan ole täydessä terässä?
Minulla sukulainen sai kaihileikkauksen, vaikka sairasta alzheimeria.
Virkistää ja nostaa elämänlaatua, kun näkee lukea lehteä.
Tämä rahassa arvottamisen asenne teki kylmää kyllä. Onko nykyisessä sairaanhoidossamme sellainen salainen suunnitelma, että jos potilas on tietyn ikäinen tai sairastaa tiettyä asiaa, niin antaa kuolla vaan, säästyy rahaa ja vaivaa, elämästä viis!
Oma hyväkuntoinen, touhukas ja omatoiminen 70-vuotias läheiseni päätyi äkillisen kohtauksen (aivoinfarkti, syy rytmihäiriöperäinen) vuoksi sairaalaan. Seuraavana päivänä oli kuumetta ja keuhkokuumeen riski. Suhtautuminen ylihoitajalla oli rivien välissä sitä, että jos keuhkokuume kunnolla tulisi, niin anti mennä, kun kyseessä ”kuitenkin on huonokuntoinen vanhus”. Anteeksi vaan, tuo ihminen oli reipas, älykäs ja kyvykäs eläkeläinen ennen kyseistä kohtausta. Tuskin kukaan nuorempikaan twerkkailisi seuraavana päivänä ko. tilanteessa?
Onneksi kaikki meni hyvin ja tuo potilas voi tänä päivänä hyvin ja elää itsenäistä, reipasta ja hyvää elämää. Hoito oli siis onnistunutta, mutta tietty tappo- ja hyötyasenne kylmäsi näin lähiomaisena. Ollaanko tosiaan siinä pisteessä, että ihmiset arvotetaan hyödyn mukaan? Yksityisesti ja omalla rahalla siis saisi parempaa hoitoa, oikeasti?
Ylihoitaja ei missään sairaalassa tee yhtäkään hoitopäätöstä tai osallistu hoitotyöhön millään tavalla! Ylihoitaja tekee ainoastaan hallinnollisia töitä.
OK, no en hänen titteliään tiennyt, mutta joku hoitaja se oli, joka siinä eniten hääräsi.
Mutta ihmeparantumisiakin tapahtuu ja elämä jatkuu, toivottavasti ei aina ajatella sitä epätoivoisinta vaihtoehtoa. Sama kuin pikku haavasta alettaisiin eutanasiaa ajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Yksityisen puute vaipan vaihdoissa yms: valitettavasti arkipäivää, varsinkin vanhuksille.
- Kivun, jopa leikkauskivun (puhumattakaan tutkimusten aiheuttamasta kivusta) alihoito, myös tavallista tässä maassa. Tajusin tämän oltuani hoitajana töissä toisessa EU-maassa. En tiedä oikein mitä tälle voisi tehdä, kun lääkärit jotenkin tuntuu olevan sitä mieltä ettei sitä kovaa kipua voi olla kuin hetki isonkaan leikkauksen jälkeen ja sitten pitäisi pärjätä käsikauppatasoisilla lääkkeillä. Riippuvuutta erityisesti pelätään ihan kohtuuttomasti.
- Kanyyli "paljaana", tuskinpa, se oli vaan uudenmallinen kanyyli joka näyttää ehkä paljaalta niihin vanhoihin tottuneen silmissä
- Ja mustelmia ja patteja joskus kanyloinnita tulee, varsinkin vanhoille ihmisille joilla on hauraat suonet
- Hoitajan ylimielinen sävy: toki olisi hyvä olla aina kohtelias, mutta jos olet liikkeellä yhtä syyttävällä sävyllä kuin kirjoituksessani, niin en varsinaisesti ihmettele miksei jaksa olla äärimmäisen kohtelias
Onhan tuossa toki joitain epäkohtia, osa tosiaan sellaisia jotka on maan tapa eli kivun alihoito. En kuitenkaan lähtisi näistä vielä "eteenpäin" mitään isompaa juttua tekemään.
En ole ap mutta minusta tuo on ihan hävytöntä. Se verhojen eteen veto ei vie sen enempää aikaa kuin muutaman sekunnin. Kyse on välinpitämättömyydestä ja siitä, ettei potilaita pidetä/kohdella ihmisinä. Potilaat ovat vain paketteja, joita liukuhihnalla pyöritettään. Ja olen todistanut tuota vaipanvaihtoa ilman verhoja monissa paikoissa, tk:n vuodeosastolla, yliopistollisessa sairaalassa eri osastoilla jne. Pahin tapaus oli erään pohjoisen kunnan tk:n vuodeosastolla, jossa yhdessä huoneessa oli kahdeksan potilasta ja osalla omaiset käymässä, kun sellaista vanhusta, jolla ei ollut omaisia paikalla, alettiin "pyöritellä" ilman näkösuojaa. Olin niin järkyttynyt hoitajien toiminnasta, etten saanut sanotuksi mitään. Nyt jos tapahtuu vastaavaa, niin puutun kyllä asiaan. Minusta tuollainen epäkunnioitus potilasta kohtaan johtaa myös suoraan siihen, että esim. kivunhoito on puutteellista. Koska turhaanhan ne valittaa, huomiota vaan vaativat mokomat potilaat. Tuo yksityisyyden puute vaippojen vaihdossa on vain tuollaisen asenteen yksi kiteytymä.
Synnärillä osastolla synnytyksen jälkeen minut jouduttiin katetroimaan. Olin kahden hengen huoneessa oven puoleisella paikalla, ovi käytävään oli auki eikä mitään verhoa edessä. Jouduin itse sanomaan, että laittakaa nyt se ovi kiinni. Vanhukset eivät välttämättä tällaista huomaa sanoa.
Terveisiä Seinäjoen keskussairaalaan.
Kyllähän se vaikuttaa siltä, että hoitoala on niin rankkaa, että siellä leipäännytään ja kyynistytään helposti.
Tavalliselle asiakkaalle eli potilaalle käynnit kuitenkin ovat aina uutta. Ainakaan minä en osaa nähdä tilanteita samalla tavoin kuin hoitohenkilökunta. Ainahan ammattilaisilla on oma tatsi työhönsä.
Mutta kun tavallinen ihminen työntää sinne lähiomaisensa hoidettavaksi avun toivossa, hän jostain kumman syystä usein toivoo, että omaiseen suhtauduttaisiin arvostavasti ja empaattisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet pyöristynyt?
Tällaisia palautteita missä edes oikeinkirjoitus ei suju, ei oikein voi ottaa tosissaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'en toivoisi että tekoniveliä tällaisille kustannetaan.'
Niin että kivulias liikkuminen kaupan päälle, jos ei muistikaan ole täydessä terässä?
Minulla sukulainen sai kaihileikkauksen, vaikka sairasta alzheimeria.
Virkistää ja nostaa elämänlaatua, kun näkee lukea lehteä.
Tämä rahassa arvottamisen asenne teki kylmää kyllä. Onko nykyisessä sairaanhoidossamme sellainen salainen suunnitelma, että jos potilas on tietyn ikäinen tai sairastaa tiettyä asiaa, niin antaa kuolla vaan, säästyy rahaa ja vaivaa, elämästä viis!
Oma hyväkuntoinen, touhukas ja omatoiminen 70-vuotias läheiseni päätyi äkillisen kohtauksen (aivoinfarkti, syy rytmihäiriöperäinen) vuoksi sairaalaan. Seuraavana päivänä oli kuumetta ja keuhkokuumeen riski. Suhtautuminen ylihoitajalla oli rivien välissä sitä, että jos keuhkokuume kunnolla tulisi, niin anti mennä, kun kyseessä ”kuitenkin on huonokuntoinen vanhus”. Anteeksi vaan, tuo ihminen oli reipas, älykäs ja kyvykäs eläkeläinen ennen kyseistä kohtausta. Tuskin kukaan nuorempikaan twerkkailisi seuraavana päivänä ko. tilanteessa?
Onneksi kaikki meni hyvin ja tuo potilas voi tänä päivänä hyvin ja elää itsenäistä, reipasta ja hyvää elämää. Hoito oli siis onnistunutta, mutta tietty tappo- ja hyötyasenne kylmäsi näin lähiomaisena. Ollaanko tosiaan siinä pisteessä, että ihmiset arvotetaan hyödyn mukaan? Yksityisesti ja omalla rahalla siis saisi parempaa hoitoa, oikeasti?
Ylihoitaja ei missään sairaalassa tee yhtäkään hoitopäätöstä tai osallistu hoitotyöhön millään tavalla! Ylihoitaja tekee ainoastaan hallinnollisia töitä.
Ja vaikka olisi osastonhoitaja tai tavallinen sairaanhoitaja - lääkäri tekee aina nämä hoidonrajaus päätökset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta hoitajien asenteesta haluan sanoa sen verran, että ihan niin kuin kaikilla aloilla, on myös hoitoalalla tökeröitä ja töksäytteliviä ihmisiä. Niin ei tietenkään saisi olla, mutta valitettavasti näin on.
Itse yritän olla mahdollisimman ystävällinen ja empaattinen ja omaan rautaiset hermot, mutta omallekin kohdalleni on osunut liian usein tilanteita, joissa olen valitettavasti ollut töykeä tai lyhytsanainen. Olen juuri saattanut olla hoitamassa todella vaativaa potilasta ja seuraavan potilaan kipulääke olisi pitänyt antaa jo puoli tuntia aiemmin, toisen dreenipussi tyhjentää ja yksi odottaa vessaan pääsyä ja lääkärille pitäisi soittaa usemmankin potilaan asioissa pikaisesti.
Kukaan meistä ei ole kone. Resurssit valitettavasti ovat mitä ovat ja vaikka resurssit olisivatkin kohdallaan, voi jo yhdestä poikkeavasta tilanteesta syntyä ketjureaktio ja asiat ovat yhtä juoksemista ja kaaosta. Siinä yrittää parhaansa mukaan sammutella tulipaloja ja valitettavasti hoitajan hermot, henkilökohtaiset resurssit ja voimavarat joutuvat todella koetukselle.
Mikään ei oikeuta olemaan asiaton, laiminlyömään potilaan hoitoa tai toimimaan epäeettisesti. Uskon, että suurin osa kuitenkin yrittää parhaansa.
Kaikista pahinta on syyttävä omainen. Tarkoitan, että syytetään jo ennen kuin asiaa on yritetty selvittää asiallisesti. Monesti asioille löytyy järkevä selitys ja omaisen kritiikki saattaa olla oikeasti täysin aiheeton, joka on tuotu vain omaa ymmärtämättömyyttään esille ensin kysymättä asian laitaa. Yksilöllisille hoivalle ja huomiolle harvoin sairaalamaailmassa on kauheasti resursseja ja tämä voi omaisen kannalta osoittautua piittamattomuutena. Hoitaja ei myöskään voi muistaa jokaisen potilaan yksilöllisiä tarpeita (mieltymyksiä tai tapoja toimia) , kun potilaat vaihtuvat päivittäin.
Nykyisin henkilöstöstä on pula, tehdään vajaalla väellä, sijaisia ei saada ja väki vaihtuu. Kyllä se näkyy osin hoidon laadussa.
Itse en ala valittamaan pienistä asioista minnekään. Tai virheistä joista selvittiin säikähdyksellä. Tosiasia on niin, että ne eivät johda yhtään mihinkään. Uskokaa se. Valittakaa sitten jos sattuu oikeasti jotain vakavaa ja tuntuvia haittoja. Sittenkään asiat eivät mene välttämättä helposti.
Tätä on nähty!
Kovin kunnoisen hiljaa hyvin häkelllyttävän isoista virheistä ollaan ja potilaita makuutetaan magneettituubeissa kun einosata neuvoa aluksi oilein toimenpidettä jne! Leikkausvirheistä puhumattakaan.
Toden totta
Potvahvakuutuksia tekemään
En jaksa selata kokoa ketjua läpi onko tähän vastattu, mutta sen vyövaipan voi kiinnittää edestä tai takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta kiloa pyöristyit tämän takia?
Ja mitähän se tåhön liittyy?
Otsikossa maininta; olen pyöristynyt. Minua kiinnostaa se, että miksi ja kuinka paljon?
Ohis
Onpas täällä ilkeitä kommentoijia ja peukuttajia. Onko asiallisuus ihan mahdoton ajatus?
Aivan, ja tämä on juuri sitä kontaktin luomista potilaaseen. Se, millä tavalla sitä potilasta noissa tilanteissa huomioidaan, riippuu tietysti potilaan toimintakyvystä ja hoitotyön tavoitteesta juuri tämän kyseisen potilaan kohdalla (kuntoutus esim.). Mutta kaikkia potilaita voidaan vaipanvaihtotilanteessakin kohdata kunnioittavasti, ihan riippumatta sen potilaan toimintakyvystä tai iästä.