Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Vierailija kirjoitti:

Eikö teistä ole tullu yksinäisiä kun olette pistäneet korkin kiinni? 

Mitä te esimerkiksi teette juhannuksena,uutenavuotena tai vaikka vappuna? 

Miten teidän viikonloput menee kun ette juo? 

Voihan sitä selvinpäin olla myös porukassa missä muut juo mutta onko se hauskaa? 

Ai miten viikonloput menee? Nukun hyvin, käyn salilla, ulkoilen ja saunon. En tarvii alkoholia mihinkään näistä.

Minähän en koskaan aloittanutkaan. Lukekaa sellaisesta ilmiöstä kuin straight edge, niin sellainen minä olen.

En jaksanut enää huonosti nukuttuja öitä ja krapuloita. Lopulta halusin kokeilla miltä tuntuu viettää selväpäinen viikonloppu ilman päänsärkyä. Pidin siitä niin paljon, että jatkoin selväpäisyyttäni pitempääkin. Nykyään en enää kaipaa ravintola elämää. Ihana herätä selväpäisenä ilman krapulaa.

Tulin uskoon, nyt aikaa on kulunut n. 10 vuotta. Alkoa meni ennen liikaa ja muutenkin elintavat oli huonot. Pidin uskovaisia outoina aina ennen.. mutta kun sain antaa elämäni Jeesukselle kaikki muuttui. Sitä ei voi ymmärtää ennen kuin sen itse kokee. Joo.. mustakin nämä jutut kuulosti silloin ennen idiootilta. Mutta olin väärässä, Raamattu on oikeasti totta ja sen voi todella tuntea oikeaksi totuudeksi. Jos Herra kutsuu, vastatkaa hyvät ihmiset..

Tämän ketjun lukeminen aiheuttaa takuuvarmasti vähintäänkin alkoholismia.

Järkyttävää hyvesignalointia ja kaikkien mahdollisten ongelmien laittamista alkoholin syyksi.

Jos ei janota, älkää juoko. Jos janottaa, niin juokaa.

Olin naimisissa merirosvon kanssa ja tein kakkostarpeeni tahallani sänkyyn. Sitten kuvittelin, että mieheni oli hakannut minua. Lopetin juomisen.

En edes aloittanut :D

Minulla on migreeni ja psoriasis. Molempia alkoholi pahentaa. En juo enää yhtään alkoholia.

Loppui seurustelusuhde pirttihirmun kanssa. Tämä tunteeton omien sanojensa mukaan työkyvytön siirtyi onnekseni jahtaamaan muita miehiä. Enää ei tarvitse olla sylkykuppina ja syyllisestettävänä mielenterveysongelmaisen kanssa samassa kämpässä. Nykyinen tyttöystävä on 10v nuorempi, todella kuuma ja hyvännäköinen, seksi, keskustelu, hassuttelut, tekemiset luistaa tavalla josta en osannut uneksiakkaan. Eipä alkoholia tarvitse yhtään mihinkään enää.

En oo tietoisesti lopettanut mut ei vaan tule juotua. Lapsiarki, kiire, harrastukset ja raha menee kaiken dokaamisen edelle helposti. Sit se järkyttävä olo krapulassa ja kauhee morkkis joka kerta vaikka mitään syytä ei olis siihen.

Sama kuin monella muullakin aiemmin vastanneella: en koskaan lopettanut, on vaan jäänyt.

Ensin ei vaan ehkä ollut aikaa (ei juopotteluun, mutta ei varsinkaan seuraavan päivän nuutuneisuuteen) ja mitä pidempään näin meni, lakkasi huvittamastakin - alkoholi tavallaan unohtui. Nykyään elämä ja työ on sellaista, että voisin halutessani harrastaa sitä ihan koska vaan ja jollain tavalla ajattelenkin olevani paitsi punaviinin myös tiettyjen viinojen ystävä, mutta totta puhuen en muista, koska olen niitä viimeksi juonut. Tänä vuonna en ainakaan, mutta olikohan viime vuonna vai peräti jo aiemmin?

Minut sai lopettamaan alkoholin käytön vahva oma päätös lopettaa alkoholin käyttö. On lopettamista ja "lopettamista". Noin  40 vuotta "lopettelin", "vähentelin" jne. Vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja onnistuin. Kaikki keinot, antabukset, katkot, parantolat, vertaiskerhot, terapiat, myllyhoidot, papit, psykiatrit jne. tuli kokeiltua. Ilokaasu taisi olla ainut, jota en kokeillut. Sairaaloissakin olin alkoholin takia kymmeniä kertoja. Sitten vain päätin, että nyt saa kerta kaikkiaan riittää. Olen ns. Vanhan liiton juoppo ja ongelmani oli ainoastaan alkoholi. Se oli onni. Lääkkeiden ja alkoholin kanssa pelaavilla on varmasti vaikeampaa. Heitä on nykyisin tosi paljon..

Voin allekirjoittaa omalla kohdallani että alkoholi pahentaa stressiä ja ahdistusta sekä huonontaa unen laatua. Viimeksi kun join yhden siiderin, heräilin seuraavana yönä monta kertaa, uudestaan nukahtaminen oli vaikeaa ja koin niin painostavaa ahdistusta, että luulin kuolevani. Jos joskus join itseni humalaan asti, ahdistus ja painostava epätoivon tunne kesti sen jälkeen lähes viikon. Minulle alkoholi on kuin joisi masennusta pullosta.

Paranoidinen skitsofrenia

raitistuin.

lopetin.

juomisen.

Vierailija kirjoitti:

En oo tietoisesti lopettanut mut ei vaan tule juotua. Lapsiarki, kiire, harrastukset ja raha menee kaiken dokaamisen edelle helposti. Sit se järkyttävä olo krapulassa ja kauhee morkkis joka kerta vaikka mitään syytä ei olis siihen.

joo.. 'piilo'-juoppo?

joka.

sit joskus..

tulee.

vielä ulos:

..kaapista?

joo. tuttujuttu.. ollu. niin samatunne: paskaolo.

aina päällä.

Olen alle 40 v. mies, enkä koskaan edes aloittanut alkoholin juomista. En ole maistanut pisaraakaan. En tiedä, onko siitä ollut mitään hyötyä. Sosiaalinen elämä on kärsinyt pahasti ja nyt olen yksinäinen. Ehkä siitä on joskus jotain terveydellistä hyötyä tulevaisuudessa, mutta itse olen sitä mieltä, että olisi pitänyt muiden teinien kanssa aikanaan alkaa juoda.

Ei vaan enää tehnyt mieli. En oikein edes tiedä miksi.

Se tunne kun herää osastolla lukkojen takana ja tajuaa että

viimeiset 12 vuotta on ollut pelkkää dokaamista. En

lopettanut, se vain loppui.

Tapahtunut: opinnot, oma asunto, ajokortti, auto, hyvä työ, vieläkin

parempi kunto kuin silloin vaikka paljon vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teistä ole tullu yksinäisiä kun olette pistäneet korkin kiinni? 

Mitä te esimerkiksi teette juhannuksena,uutenavuotena tai vaikka vappuna? 

Miten teidän viikonloput menee kun ette juo? 

Voihan sitä selvinpäin olla myös porukassa missä muut juo mutta onko se hauskaa? 

Viikonloput olen yleensä perheen kanssa. Harrastan myös liikuntaa.

Voin ola porukoissakin, koska yleensä jotkut muutkin ovat selvinpäin ja harvempi nyt kovin kännissä ainakaan. Kyllä minä ihan hyvin voin jutella kohtuullisesti nauttineen ihmisen kanssa, miksi en voisi?

Ei tässä ole mitään ihmeellistä, ihan normaalia elämää minusta. Iällä on osuutta asiaan. Nuorempana elin paljon villimmin. Sekin oli hauskaa, mutta krapuloita en todellakaan enää jaksaisi.