Lue keskustelun säännöt.
Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?
Jos siis olet lopettanut kokonaan alkoholin käytön niin mikä sai sinut lopettamaan lopullisesti ja mitä kaikkea hyvää siitä on seurannut?
Kommentit (1745)
Ei tule enää iloista känniä. Unet menee ihan perseelleen. Seuraava päivä pilalla pienestäkin määrästä.
Ei mitään järkeä enää - aikansa kutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun kaverit perk.. lopetti.
Tuli kuulemma masennusta. On siitä jo monta vuotta. Siihen loppu joo. Muka kasvoivat... Juupa joo
Höh. Kyllä sitä jäi kaipaan. Mutta en mä yksin.
Vierailija kirjoitti:
No kun kaverit perk.. lopetti.
Tuli kuulemma masennusta. On siitä jo monta vuotta. Siihen loppu joo. Muka kasvoivat... Juupa jooHöh. Kyllä sitä jäi kaipaan. Mutta en mä yksin.
Muistelen kyl kaiholla sitä juomista. Voi niitä hetkiä. Se ihana tunne. Voih
Ei mikään. Olin 2 vuotta raittiina kun en koskaan muistanut käydä Alkossa. Nyt on Rieslingiä kulunut 2-3 lasia päivässä perjantaista asti ja kun se loppuu, raittius varmaan jatkuu taas.
Askartelen kahdesta ämpäristä, kannesta ja viinitonkan hanasta bokashin. Tää oli pääasiallinen syy ostaa 2 l valkkaria. Tarvitsin tuon hanan enkä tunne ketään jolta olisin pyytänyt :D
Olin kyl paremmassa fyysisessä kunnossa kun join. Yökerhon takia kävin salilla ja lenkkeilin jne...
Nyt en juo - ja oon läski
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin naimisissa merirosvon kanssa ja tein kakkostarpeeni tahallani sänkyyn. Sitten kuvittelin, että mieheni oli hakannut minua. Lopetin juomisen.
Vain oliko se sittenkin totta.
Juomiseenkin sopii urheilusta tuttu termi:
"Kun aiot lopettaa - muista miksi aloitit"
En ole vielä lopettanut kokonaan, mutta nykyään pitkiä(muutama kuukausi) tipattomia jaksoja. Pienikin määrä tuntuu sotkevan yöunet pahasti.
Onneksi kohta kesäloma ja voi nauttia hyvistä viileistä oluista, siidereistä ja lonkeroista. Kippis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen alle 40 v. mies, enkä koskaan edes aloittanut alkoholin juomista. En ole maistanut pisaraakaan. En tiedä, onko siitä ollut mitään hyötyä. Sosiaalinen elämä on kärsinyt pahasti ja nyt olen yksinäinen. Ehkä siitä on joskus jotain terveydellistä hyötyä tulevaisuudessa, mutta itse olen sitä mieltä, että olisi pitänyt muiden teinien kanssa aikanaan alkaa juoda.
Ah....Elää pitkä, tylsä ja merkitsetön elämä niin lähestyvää kuolema tuntuu armeliaalta. No kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan juonut alkoholia.
17 vuotiaana sairastuin vakavasti harvinaiseen tautiin ja minulle piti tehdä maksansiirto. En ole halunnut tehdä mitään mikä vaarantaisi uuden maksan/lahjan jonka vuoksi olen elossa tänään seitsemän vuotta myöhemmin.
Elämä on ollut ihanaa, iloista, välillä raskasta ja surullista. En kaipaa alkoholia turruttamaan tai peittämään näitä tunteita. Elän elämääni täysillä selvin päin, kokien kaikki hetket omana itsenäni :)
Heräsin pekka haaviston ja emma karin välistä, suussa pil..un karvoja perse kipeänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Amatöörejä tuntuu olevan paljon liikkeellä. Krapulat ja pahaolo häipyvät kun jaksaa harjoitella pitkäjänteisesti. Ei mulla tuu enää mitään oloa vaikka juon 12-packin olutta tai pullon punkkua illassa.
No mikä on tilanne tällä hetkellä? Onko koko ajan hyvä ja iloinen olo jatkuvasti?
Huomasin, että melkein aina kun lähden "yhdelle", niin siitä seuraa helposti kuukausien päivittäinen tissuttelu joka ajan saatossa muuttuu väkeviin eli vodkaan, jalluun jne. Työpäivät meni aamusta iltaan juodessa hidasta tahtia. Maksan tulehdusarvot pahimmillaan 1800. Olen pitänyt useita 1-4 kuukauden breikkejä joka vuosi viimeiset 8 vuotta ja ollut katkolla ja sairaalassa tehohoidossa, mutta sen jälkeen taas lähtenyt käsistä. Nyt olen taas avokatkolla.
Pahinta oli kuitenkin se, että vaikka (etä)työt sai hoidettua ok, niin se alkoi aiheuttaa masennusta, hermovaurioita ja ei oikein sovi epätasapainossa olevan diabeteshoidon kanssa. Vaimo on onneksi pysynyt rinnalla ja tukenut. En ole humalassa aggressiivinen tai muutenkaan ikävä ihminen vaan erittäinkin sosiaalinen, mutta nyt ei oikein innosta aloittaa sitä rumbaa uudestaan.
Olisihan se kiva käydä kavereiden kanssa parilla oluella joskus, mutta kuten yllä todettu, se on kuin heittäisi bensaa liekkeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin kyl paremmassa fyysisessä kunnossa kun join. Yökerhon takia kävin salilla ja lenkkeilin jne...
Nyt en juo - ja oon läski
Mulla vähän sama, että kun olen pidemmällä breikillä, niin ei oikein kiinnosta mikään harrastus kuten urheilu tai soittaminen. Teen työt ja sitten vaan lepäilen tylsistyneenä. Ei kiinnosta nähdä edes kavereita tai sukulaisia, syödä, kävellä tai mitään.
Jeesus. Ja syy ei ole siis se, etten saisi juoda alkoholia. Raamattu ei sitä kiellä. Olen vain menettänyt kaiken kiinnostukseni alkoholinkäyttöön, joten miksi tehdä sellaista, johon ei ole minkäänlaista mielenkiintoa. Sain myös tilalle jotain paljon parempaa, joten en edes menettänyt nettona mitään, vaan päinvastoin.
En ole koskaan edes aloittanut ja en meinaa enää edes aloittaa. Ikää itsellä 29. Miksi pitäisi edes juoda. Ei mitään plussaa siinä. Ei toisi itselleni mitään hyvää. Eri juttu joku lasillinen ruoan kanssa, mutta se vähä mitä olen alkoloholia maistanut niin kaikki juomat olleet todella kamalia. Ihmettelen miten ihmiset voivat juoda sellaista kauheaa litkua. Viinit, kaljat, siiderit yms hyi olkoon.
Kun tajusin, että en ikipäivänä selvin päin pyörisi piireissä joihin olin ryyppäämisen takia ajautunut. Tajusin myös, että n. 95% ongelmistani johtui väärästä seurasta. Ja olin oikeassa, nyt mulla on ehkä max. kerran kymmenessä vuodessa saman luokan ongelma jollaisia päihdeaikoina oli viikoittain.
Huono seura voi pilata ihmisen elämän ihan oikeasti.
En voi lopettaa. Olen niin fiksu että en ole ikinä aloittanut.
18 vuotiaana ryyppäsin pari kuukautta ja sitten huomasin miten pahan olon sw aiheuttaa (henkisesti) ja vähensin kunnolla, nyt 20v opiskelija enkä vedä kunnon kännejä enää koskaan, saatan välillä juoda vähän, yleensä vain maun vuoksi