Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Itsellä ei koskaan ole ollut tarvetta vetää päätään täyteen, ei edes nuorena. En pidä olotilasta, muisti hävisi jos join enemmän kuin kolme lonkeroa. En pidä siitä etten ole ajokunnossa, kun tulee halu päästä paikasta pois sen pitää tapahtua heti eikä hetken päästä kunhan saa kyydin järjestettyä. Lapsuudessa joutunut katsomaan alkoholin liikakäyttöä, ei onneksi alkoholisti määriä mutta liikaa lapsen silmissä. Viimeinen niitti oli hetken seurustelu jokunen vuosi sitten alkoholistiksi paljastuneen ihmisen kanssa, joka lopulta pahoinpiteli humalapäissään.  Siinä kohtaan mani viemäriin ne viimeisetkin kuukausi tolkulla kaapissa seisseet lonkerot. Tämä on johtanut myös siihen että en edes harkitse seurustelua henkilön kanssa joka juo, vaikka vain sen yhden. En tunne oloani turvalliseksi. Ennemmin yksin kuin peloissani.

Vierailija kirjoitti:

En enää saanut siitä mitään kiksejä. Ja alkoi mennä liian lujaa, juominen oli liian isossa roolissa mun elämässä. Oon sanonut ystäville, et ei mua tarvi jättää kutsumatta illanviettoon tms. sen takia että olisin jokin moraalijeesus. Voin pitää hauskaa ilman juopottelua, vaikka se on jollekkin kauhea vaiva, siis se etten kännää. Mulla ei kiinnosta kenenkään juopottelu, jos se ei suoraan vaikuta minuun eli kumppanin juominen/työkaverin maanantain "ripuli" jne.

Juuri näin. Vaikea ymmärtää, miksi juomattomuus on joillekin kavereille (ja mä en ole enää nuori) niin vaikea asia. Kutsut on vähentyneet ja jos kutsutaan, niin joka kerta: "voithan sä vähän ottaa" tai "no ota nyt tänään sentään". Siis huoh.... Ei mua kyllä enää kiinnostakaan sellaiset bileet, joissa vedetään kännit, miehen puolesta vähän harmittaa. Kaveripiiri on aika lailla humalahakuista juomista harrastavia, niin se on vaan vuosien mittaan mennyt.

Ja siksi siis lopetin, että alkoi mennä helposti kaksi päivää juodessa ja sen jälkeen 5 päivää toipuessa, hirveässä masiksessa.

Kun tajusin ettei kyse ollut enää mistään hilpeästä biletyksestä vaan   todellisuuden pakenemisesta.  Säälittävää, kun lauma nelikymppisiä  akkoja sössötti tuopit edessä ja röökit suussa  sen pubin, josta sai halvinta olutta, terassilla. Ja mitä enemmän promilleja veressä, sitä vähemmän suodattimia jutuissa

"Kimmolta höylättii muuten nyt eturauhanen niin sen..  oho, mitehs tuo nhyt syliin kaatui? sen on helpompi kustha"..

Ja aamulla kauhean voimaton ja heikko olo sekä tili tyhjä, tuli mieleen että kyllä sen  50 euroa olisi voinut käyttää muutenkin!

Sama kuin lasten hakkaamisen. Ei ole koskaan tehnyt mielialoittaakaan.

Millä sinä hakkaat?

Vierailija kirjoitti:

40v mittarissa ja rupsahtaminen alkoi. Krapulat, punakka naama, krapulapitsat alkoi yököttää. Baarissa ei ollut enää kivaa. En vaan kuulunut enää sinne nuorten joukkoon.

Voin paremmin ja rahaa säästyy. Pikkuhiljaa parin vuoden aikana minusta tuli täys absolutisti.

Joo ei nyt auta enää mikään, susta on tulla plötsähtänyt official av-mamma. Tervetuloa! Täällä ei enää juoda, vaan raivataan tavaraa! Välipalaksi et voi enää vetäistä kokonaista pizzaa, vaan tekaiset raikkaita voileipiä, tai korkeintaa 200g makaroonilaatikkoa.

En ole vielä täysin lopettanut alkon käyttöä, mutta sitä kohti olen kovasti menossa. Syitä mm...

- Kirkkaat ja viinakset ylipäätään olen jättänyt kokonaan pois, koska olin väkivaltainen puolisoani kohtaan.

- Morkkis vaikken olisi mitään tehnyt ja muistaisin koko illan täysin.

- Turhaa rahanmenoa

- Krapulat hirveitä, menee monta päivää että toivun

- Jaksan paremmin harrastaa, olen paljon positiivisempi mielialaltani

- Näen tulevaisuudessa asioita ja tavoitteita, johon ei todellakaan alkoholi sovi

- Ei kiinnosta enää se örveltäminen ja bilettäminen kuten 10 vuotta sitten

Otan nykyisin miedompia siidereitä yms noin kerran - pari puolessa vuodessa. Niistä pelkästään tulee jo päänsärky ja kauhea väsymys, jota sitten paikkaillaan monta päivää. Radikaalisesti olen onnistunut vähentämään alkoholin käyttöä, mutta tavoite on lopettaa kokonaan. Juhlia voin ilmankin.

ex-doku kirjoitti:

Vaimo lähti, asunto meni, kaikki tulot viinaan ja kapakoihin. Onneksi järkiinnyin ja lopetin, kun olin tarpeeksi kauan lyönyt päätä seinään.

Unohditko tarkoituksella maksulliset naiset ja stripparit?

Vedin överit eräissä uudenvuoden juhlissa ja sammuin kotiin kävellessä lumihankeen. Olisin varmaan jäätynyt kuoliaaksi jollei kotona olisi alettu kaipaamaan ja etsimään kun en tullut kotiin sovittuna aikana ja bilepaikasta olin jo lähtenyt kun sinne soitettiin ja perääni kyseltiin. Tapahtui kun olin 20v. Sen jälkeen en ole juonut tippaakaan, ikää nyt 32.

Ei vaikuttanut muuhun kuin lompakkoon.

Tukevassa jurrissa tulee oltua viikottain,

kevyemmässä päivittäin.

30 tulossa pian mittariin ja päätin että nyt loppuu juominen. Ei minulla ole ollut mitään varsinaista ongelmaa alkoholin kanssa, mutta en vain näe siinä enää mitään pointtia. 

Lauantaina jos juhlii niin hyvä että keskiviikkona on olotila normalisoitunut. En syö mitään herkkuja ja elän muutenkin kohtuu terveellisesti mutta kyllä nuo viikonlopun nestemäiset kalorit ja jatkuva turvotus alkavat näkyä aika pahasti. Oikeastaan korona-aika oli se milloin juomisesta tuli joka viikonloppuista. Nyt tuli vain mitta täyteen ja enää en jaksa. En edes uskalla laskea paljonko rahaa tähän pelleilyyn palaa. 

Erityisemmin mitään yksittäistä syytä ei ollut, alkon käyttö vain jäi vuosien varrella. Ehkä se lakkasi kiinnostamasta, kun elämään tuli muutakin. Parikymppisenä olin bilettäjä.

Koko ikäni join joka vkl. Kun lapsi oli 0-6 v, en juonut. Sitten se taas alkoi. Ei  nyt örvellystä, mutta humalahakuista juomista silti. Koko ystäväpiiri on samanlaista. Äidin puoleinen suku on täynnä alkoholisteja, lopulta äitikin alkoi juoda päivittäin, kun jäi eläkkeelle. Kuoli sitten yhden putken päätteeksi. Veli on alkoholisti myös. 

No joka tapauksessa en sitten halunnut äitini kohtaloa. Se lienee suurin syy lopettamiseen. Että jos tahti olisi kiihtynyt vuosien mittaan... Ja humalainen vanha nainen on noin miljoona kertaa karseamman näköinen kuin humalainen vanha mies. Sellainenkaan en halunnut olla. Enkä ole :) 

Vierailija kirjoitti:

Usko

Ei uskon takia tarvitse lopettaa alkoholinkäyttöä. Mutta jos se on ongelma ollut niin hyvä on lopettaa.

oOn ollut melkein 40 vuotta absolutisti. Mieheni kanssa yhtäaikaa lopetettiin. Varsinaista syytä ei ollut, ei oltu alkoholisteja eikä muutenkaan juotu joka viikonloppu , mutta ei vaan enää huvittanut , juhliin kutsut harveni , kun aina sanottiin että kai nyt vähän voit ottaa. Miksi otettaisiin kun ei kiinnosta örveltävät ja muka fiksut ihmiset jotka omasta mielestään laukovat hauskoja asioita ja nolaavat itsensä. Rahaa ei ole yhtään enempää mutta ei ole krapulaakaan.

heräsin krapulassa tavja halosen vierestä.

En ole lopettanut kokonaan, mutta suunta roimasti vähenemään päin, koska:

- Iän myötä pahentuneet krapulat. Ei edes paljoo tarvitse juoda, kerran join 3 puolen litran erikoisolutta ja seuraavana aamuna huono olo. 

- Turhat kalorit. Jossakin viinissäkin voi olla hitosti sokeria. Oli itsellä yksi vakkaripunkku. Sitten tajusin kiinnittää huomiota siihen sokerin määrään, kuvittelin vastaavan määrän sokeripaloja, ja rupesi yököttämään. 

- Rahanmeno. Yhdistää nuo kaksi ekaa asiaa tähän, niin pakko se on kysyä, että mitä järkeä? Edelleen joo joskus hyvässä seurassa otetaan ja voi olla todella hauskaa, mutta olen luopunut täysin sellaisesta arkisemmasta ns. nautiskelujuomisesta ja juon vain "erityistilaisuuksissa". 

Olen aina ottanut kohtuullisesti ja hyvin harvoin.Minun isäni oli alkoholisti ja väkivaltainen,samoin eka poikaystävä sekä väkivaltainen + henkisesti ilkeä.Minulle tuli maksasairaus josta toipuminen kesti 7 v ei johtunut alkoholista sekä sydän oireita,lääkäri kielsi alkoholin ei sovi lääkkeiden kanssa.Myös isän alkoholismi vaikutti pelkäsin,että minusta tulee alkoholisti.Muutenkin tosi typerää touhua.

Olen lopettanut alkon käytön 5 vuotta sitten..elämäni paras päätös.

Aloin miettimään mistä suurimmat ongelmat ja vasttoinkäymiset johtui...oli sen jälkeen helppo päätös.

Vierailija kirjoitti:

Kun tajusin ettei kyse ollut enää mistään hilpeästä biletyksestä vaan   todellisuuden pakenemisesta.  Säälittävää, kun lauma nelikymppisiä  akkoja sössötti tuopit edessä ja röökit suussa  sen pubin, josta sai halvinta olutta, terassilla. Ja mitä enemmän promilleja veressä, sitä vähemmän suodattimia jutuissa

"Kimmolta höylättii muuten nyt eturauhanen niin sen..  oho, mitehs tuo nhyt syliin kaatui? sen on helpompi kustha"..

Ja aamulla kauhean voimaton ja heikko olo sekä tili tyhjä, tuli mieleen että kyllä sen  50 euroa olisi voinut käyttää muutenkin!

Nämä nelikymmpiset akat ja pahimmillaan viisikymmpisethän hakevat vain mennyttä nuoruuttaan, joka meni pettäjämiehen ja kersojen kanssan.

Heitä pitää ymmärtää. :D