Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Nuorena otin kännit ja totesin, että tyhmää touhua ja rahanmenoa. Sitten tapasin absolutistimiehen ja toteamus vahvistui tavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Muutaman kerran nuoruudessa kokeilin alkoholia (ei silloinkaan mitään örvellyskännejä) ja huomasin, että en yhtään tykännyt pienestäkään hiprakasta. Lupasin myös jo ennen omien lasteni saamista itselleni, että jos joskus lapsia saan, niin eivät tule ikinä näkemään minua kännissä. Tämä on toteutunut nyt yli 30 vuotta. Kyllä lapsemme ovat nähneet viinilasin tai saunakaljan aikuisten kädessä kotonamme, mutta eivät koskaan kännissä örveltäjiä. Minulle riitti isä, jonka ryyppäämisen seurauksena perheemme menetti pakkohuutokaupassa maatilan, saaren, rannat ja kodin, eli käytännössä lähes kaiken, mitä perheemme omisti. Siinä on ollut tarpeeksi mallia pysyä erossa alkoholista ja pistää rahansa terveelliseen elämään ja koko perheelle hyödyllisiin asioihin. Juu, ja isäkin sitten liikuntakyvyttömänä raitistui viimeisinä elinvuosinaan hoitokodissa. Liian myöhään monessa mielessä.

Noinkohan oli edes oma päätös raitistua. Hoitokodissa tuskin ryypätään tipan tippaa vaikka kuinka haluaisi.

En ole kokonaan lopettanut, mutta liki päivittäinen käyttö on vähentynyt lähinnä harvakseltaan vain sosiaalisiin tilaisuuksiin.

Raivasin elämästä stressin aiheet pois.  Aloin työelämässä sanomaan ei ja pahimmillaan yli tuplatyömäärä on nykyään normaali ja ala helpohko opetustyö. 

Erosin. Niin minulla on enää vain puolet käytännössä lapsiin liittyvistä vastuista. Ja minua ei kuormittanut enää aviovaimo henkisesti eikä taloudellisesti.  No eron jälkeen oli muutama pidempi suhde, mutta niissäkin käytännössä nainen taantui kanssani huollettavaksi murrosikäiseksi hankalaksi tytöksi. 

Eli stressi liiat työt ja parisuhde pois, niin elämä on helppoa ja mukavaa

Rahaa jää paljon säästöön, on paljon energisempi, tulee tehtyä paljon enemmän kaikkea.  Olen paljon virkeämpi, terveempi, hyväntuulisempi, nukun paremmin. Koko ajan on hyvä olo. Ennen pääsin tätä oloa lähelle vain nousuhumalassa.

Naisen nälkä. Kännissä saa huonommin.

Niin hirveät krapulat että seuraavat kaksi päivää meni ihan pieleen, en jaksanut tehdä muuta kuin maata sängyssä. Ei kai siitä mitään hyvää ole seurannut.

En nyt ihan kokonaan ole lopettanut; juon oikeastaan vain juhlissa (esim. häät) yhden kaksi. Mutta miksikö? No ei se enää edes pärähdä kuin teininä ja seuraava päivä on ihan karmea. Joko pitäisi juoda paljon, että oikeasti pärähtää tai sitten tissutella, ja silti on krapula aamulla.

Kun join yhden minulle tarjotun oluen ja minut huumattiin. Havahduin seuraavan kerran, kun sätkin ja potkin soraisen ojan vieressä ja oksentelin. Ei mitään muistikuvia mistään, jälkeenpäin kylläkin kuulin ryyppykaverin katsoneen vierestä kaikkea mitä kys. mies teki ja antoi minun poistua yksin baarista.

Tuli huomattua, että olen aivan liian huolimaton ja hyväuskoinen. Mies oli paikallisesti tunnettu ravintolanpitäjä, jossa itsekin kävin syömässä usein.

Suvussa liikaa alkoholisteja, koin että en halua ottaa riskiä omakohtaisesta alkoholismista.

En käyttänyt alkoholia aiemminkaan paljoakaan, yhden oluen silloin tällöin ruuan kanssa. Raskauden yritysaikana lopetin kokonaan.

Näin henkilökohtaisena mielipiteenä humalahakuinen juominen ei kuulu sivistyneiden aikuisten (yli 30-v., nuorempana voi vähän hölmöilläkin) käytökseen, mutta taidan olla aika yksin tämän mielipiteeni kanssa tässä maassa...

Alkoholistin kanssa hetken seurusteleminen.

Olen vähentänyt huomattavasti jo aiemminkin vähäistä alkoholin käyttöäni.

Nyt vain vähän ja erittäin laadukkaita juomia vain hyvin harvoin. 

Olo paljon parempi kaikin puolin. Yöt nukun paremmin ja unen tarve on pienempi. Kroppa pysyy timminä.

40v mittarissa ja rupsahtaminen alkoi. Krapulat, punakka naama, krapulapitsat alkoi yököttää. Baarissa ei ollut enää kivaa. En vaan kuulunut enää sinne nuorten joukkoon.

Voin paremmin ja rahaa säästyy. Pikkuhiljaa parin vuoden aikana minusta tuli täys absolutisti.

Olen huomannut, että kultivoitumistasoni laskee kunnon kännissä, mutta en tietääkseni ole lopettanut viinaksien juontia, juon vain entistä harvemmin ja vähemmän.

Äänestin kännipäissääni vihreitä.

Kun mittarissa lähentelee 40 niin alkaa naama olla niin kulunut ettei viitsi missään bilepaikoissa pyöriä nuorten seassa. Enemmän on asioita joita voi tehdä selvinpäin vaikka lasten kanssa vapaa-ajalla. En ole käyttänyt Alkoa lainkaan viiteen vuoteen kuin kippis maljan. Ei vaan ole mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

40v mittarissa ja rupsahtaminen alkoi. Krapulat, punakka naama, krapulapitsat alkoi yököttää. Baarissa ei ollut enää kivaa. En vaan kuulunut enää sinne nuorten joukkoon.

Voin paremmin ja rahaa säästyy. Pikkuhiljaa parin vuoden aikana minusta tuli täys absolutisti.

Loppuiko rupsahtaminen?

Olen yli 50 vuotias kaunis hoikka nainen.

käyn baarissa/keikoilla kerran viikossa.

Nuoria miehiä ja naisia änkeää seuraan..koska tanssin ja nauran paljon.

Krapula kestää päivän.

Vierailija kirjoitti:

Kun mittarissa lähentelee 40 niin alkaa naama olla niin kulunut ettei viitsi missään bilepaikoissa pyöriä nuorten seassa. Enemmän on asioita joita voi tehdä selvinpäin vaikka lasten kanssa vapaa-ajalla. En ole käyttänyt Alkoa lainkaan viiteen vuoteen kuin kippis maljan. Ei vaan ole mitään järkeä.

Tässä se teidän suosikki taas!

Kaunis 50 vuotias bile hile:)

Käy kasvojen kohotuksessa Stephen Diez Mehiläinen

Hinta 20 000

Oli mielestäni halpa hinta kauniista poskipäistä:)

Ruma nainenkin saa baarista aina kaunista seuraa jos tarjoo

Absolutisti moraalinvartija täti topakka  naama norsunvit.ulla istuu illan yksin.

Elämä on valintoja

Naisen syyt lopettaa juominen top 10

1. lapset

2. uskonto

3 tiukka pipo

4 rupsahtaminen

5 perseen leviäminen

6 piheys

7 kukaan ei tarjoa enää

8 kukaan ei tarjoa ja itellä ei oo rahaa

9 diskossa soi p aska musa

10 ennen kaikki oli paremmin

Alkoholi ei enää tehnyt minua iloiseksi tai saanut aikaan muuta positiivista, kuin helpotti sosiaalista ahdistusta.

Krapulat eivät olleet koskaan fyysisiä, vaan psyykkisiä. Mieliala oli juomista seuraavana päivänä usein niin synkkä, että halusin vain kuolla.