Lue keskustelun säännöt.
Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?
Jos siis olet lopettanut kokonaan alkoholin käytön niin mikä sai sinut lopettamaan lopullisesti ja mitä kaikkea hyvää siitä on seurannut?
Kommentit (1745)
Vierailija kirjoitti:
Täytin 50 ja sen jälkeen yhdestäkin lasillisesta punaviiniä tuli darra. Oli hyvin helppo vaihtaa zero cokikseen.
Vaihdoit sit aspartaamin... Eli ojasta allikkoon.
Oisko vesi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eino Leinon sanoin lohtua ei tuonut enää rattoisa seura, ei viini. Alkoholi ei siis enää antanut sitä iloa ja hilpeyttä, mitä sen olettaisi antavan. Kiintiö kai tuli täyteen. Ja sitten kun sen lopetti, ei sitä halua edes maistaa.
Näin näyn et vaimonani olisi Tavja putlerin kissoineen
ikä tekee krapulasta mahdottomia ,rahan meno ,samat kaverit samat jutut alkoi kyllästyttää
Järkyttävät useita päiviä kestäneet krapulat. Kroppaa ei ollut luotu juomiseen, mutta nuorempana oli niin tärkeää kuulua joukkoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hedelmöityshoidot alkoivat. Onnekseni myös lopputulos oli toivottu, ja sain lapsen. Olen yh, joten alkoholi ei sovi kuvioon. Olen kaikesta vastuussa yksin, pitää olla skarppi ja toimintakykyinen. Ehkä otan seuraavan kerran lasillisen lapsen valmistujaisissa :)
Alkoholin käyttö jäänyt vuosien varrella asteittain vähemmälle, johtuen lähinnä siitä että negatiiviset vaikutukset tuntuu nykyisin isommilta kuin positiiviset. Nuorempana oli ehkä toisin, mutta nykyisin ei krapulat ja vatsavaivat kovin paljon houkuta. 20-30 vuotiaana vielä jaksoi, mutta nyt lähemmäs 50-vuotiaana on helppo nähdä kuinka on alkoholin käyttö koko ajan vähentynyt 30-35 ikävuoden jälkeen. Tupakkakin jäi pois jo kauan sitten, syy siihenkin lähinnä terveys, nikotiinipurkka oli melko toimiva apu.
En ole mikään terveysintoilija, enkä aio absolutistiksi, mutta aikansa kutakin. Jäljellä oleva päivät ne kuitenkin tästä vain vähenee koko ajan, eikä viitsisi liian montaa niistä päivistä viettää alkoholi/tupakkaongelmissa, vuodet menee vähän liiankin nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seuraavana päivänä oli henkisesti aina paha olla. Iski jonkilainen masennus ja ahdistus mitä en normaalisti koe ollenkaan. Masistelin ja synkistelin kotona ja mietin että oon paska ihminen. Nämä oireet tuli mulle 25-vuotiaana. Sitä ennen en koskaan kärsinyt minkäänlaisista krapuloista.
Alkoholi sai jäädä. En halua krapulaa enkä henkistä pahoinvointia enää.
Minä pystyn olemaan masentunut ja paska ihminen ihan ilman viinaakin.
Ei mikään. Ei edes oma. lapsi. Suspekti kirroosi. Liian riski.koepalojen ottam.isen maksasta. Elinajan määre annettu.lähtölaskenta annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan juonut alkoholia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole juonut pariin vuoteen, ei tee mieli.
Tuskin jää pysyväksi olotilaksi. Inhoan näitä
”Raitistuneita” jotka messuaa olostaan ilman alkoholia.
Yksin juominen on tylsää. Samaa juomista yksin monta vuotta. Istua kököttää yksin kaljan kera ja samat YouTube musiikit ym.. Tuntuu jotenkin turhamaiselta. Pitäisi löytää sille juomiselle joku arvokkuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä otan alkoholia kerran pari kuussa. Mutta ongelma on se, että aloitettuani en osaa lopettaa, koska tulee tyhjyyden tunne. Haluan ikään kuin pitkittää kivaa iltaa jatkamalla juomista yksin kotona. Yleensä menen nukkumaan vasta seuraavana aamuna tai aamupäivänä. Eli valvomista tulee heittämällä 24 tuntia. Joskus enemmänkin.
Olen yksinäinen ihminen ja tuo kerran pari kuussa baarissa käyminen on se kaipaamani sosiaalistaminen, kun näen tuttuja ja kavereita. Ei ole oikein kavereita muuhun kuin baarissa istumiseen. :( Istuisin siellä varmaan joka kuukausi, jos olisi varaa.
Joko täytyy vaihtaa limsaan, tai jatkaa entistä yksinäisempää elämää, jos tuon baareilun hylkäisin.
Kaikki alkoholijuomat alkoivat vain maistumaan kamalilta. Kylmä kalja maistui kuralta, siiderit ja lonkerot saivat kakomaan, viinit ja muut sörsselit toivat mukanaan vain hirveitä päänsärkyjä. Olo on ollut paljon parempi ilman alkoholia. 3 vuotta kulunut viimeisestä juonnista eikä ole kaduttanut tippaakaan (no pun intended). Sen sijaan on tullut löydettyä uutta intoa liikkumiseen ja terveellisimpiin elämäntapoihin.
se että juominen tuntui jotenkin turhalta.
Turhaahan se on. Siitä on tullut liian hyväksyttyä. Kuitenkin sama jos kysyttäisiin mikä sai lopettamaan hermomyrkyn ottamisen. Meitä on monia joilla ei kotona koskaan ollut alkoholia ja ei koskaan ole edes maistanut.
En ole absolutisti, mutta juon todella harvoin. Välillä menee monta vuotta väliä. Ei tee mieli alkoholia, koska on paha refluksi tauti ja suolistosairaus. Alkoholista seuraa röyhtäilyä, huono olo, vatsakipu ja ripuli. Ei oikein houkuttele.
Mies sanoi että mulla on alkoholiongelma.
Ei mulla oikeasti ole. Ei ole ongelmaa olla juomatta tai lopettaa, jos on tarve. Voin ottaa lasillisen viiniä ruoan kanssa eikä ole pakko saada lisää. En kuitenkaan jaksanut kitinää enkä sitten enää juonut, ja kun olin ollut tarpeeksi pitkään juomatta tajusin, ettei vähäkään enää maistu.
Yritän lasta joten on helpompi pitää alkanut raskaus salassa sitten kun sen aika on, koska olen nyt jo kertonut kaikille, etten juo enää alkoholia. Keskenmenoja kokeneena en halua kertoa ihmisille heti kun testi näyttää positiivista mutta tekosyiden keksiminen "omituiselle käytökselle" on raskasta. Sanomattakin alkaa olla selvää, ettei lähipiirini suhtautuminen alkoholiin ole terveimmästä päästä...
Mitä seurauksia? Välttelen ihmisiä joiden kanssa pitäisi juoda. On saanut minut arvostamaan terveitä ihmissuhteita niiden sijaan, jotka ovat perustuneet pelkälle bilettämiselle. En kaipaa krapulapäiviä enkä edes humalaista oloa. Ahdistus on vähentynyt. Ahdistus oli se syy, miksi mies sanoi että mulla on ongelma. Aina juodessa tulin tosi kiukkuiseksi.
Rupesin pelkäämään hysteerisesti maksan prakaamista, kyttäsin kellertääkö iho ja silmät jo… Eikä juomiseni edes ollut mittenkään hälyyttävällä tasolla, mutta jostain tällaienn hysteria pamahti päälle. En aio juoda alkoa enää koskaan.