Lue keskustelun säännöt.
Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?
Jos siis olet lopettanut kokonaan alkoholin käytön niin mikä sai sinut lopettamaan lopullisesti ja mitä kaikkea hyvää siitä on seurannut?
Kommentit (1745)
Migreeni. Mieluummin olen kokonaan juomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytin 50 ja sen jälkeen yhdestäkin lasillisesta punaviiniä tuli darra. Oli hyvin helppo vaihtaa zero cokikseen.
En ole koskaan edes aloittanut. Syy känniset aikuiset joiden sekoilu ei millään muotoa näyttänyt lapsen silmiin coolilta vaan päinvastoin tosi nololta.
En nyt ehkä ihan kokonaan ole lopettanut, mutta äärimmäisen marginaalista minun alkoholinkäyttöni nykyään on. Siitä tulee vaan niin paha olo. Kai se on tämä keski-ikäistyminen syynä.
Pakko oli lopettaa kokonaan, kun huomasi pikkuhiljaa lipsuneensa päivittäiseen tissutteluun, jonka seuraus oli se, ettei parikaan annosta tuntunut enää missään. Täysin turha ja vaarallinenkin tapa, joten parempi oli lopettaa kokonaan. Eikä ole kaduttanut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun huomasin, etten tarvitse sitä mihinkään. En iloon enkä suruun ja humalainen olokin tuntui tyhmälle.
En edes ollut käyttänyt paljon muutenkaan. Satunnaisesti lasin viiniä tai siiderä.
Kun kännissä ei ollut enää kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli kahdenkymmenen vuoden juopottelun jälkeen lopulta myönsin itselleni olevani alkoholisti. Alkoholisti, joka ei pysty omalla päätöksellään raitistumaan vaikka miten lujasti päättää jokaisena krapula-aamuna. Erinäisten vaiheiden jälkeen pääsin avokatkolle, antabus-kuurille ja AA-kerhoon. Nyt on raittiutta takana yli kymmenen vuotta päivä kerrallaan.
Lopullisesti nyt viime vuosina kun holittomat juomat alkoi olla parempia kuin holit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes muista milloin olisin juonut viinaa. Olisiko kuohuviiniä miehen 50- vuotis juhlissa, ja mies täyttää pian 60. Eli viina ei taida tällaisen metsäläisen elämään mahtua. Tiedän kyllä, että meidänkin lähikauppakeskuksessa on Alko, mutta ei ole tarvetta astua ovesta sisään. Ruokakaupasta ostan tarvittavat juomat kuten kahvin ja maidon. Vesi tulee kraanasta.
TipatonElämä kirjoitti:
Kumma juttu kun meitä, jotka emme ole koskaan juoneet alkoholia, pidetään outoina friikkeinä ja niitä jotka ovat törpötelleet puoli elämää ja lopettavat juomisen niin hepä ovatkin suuria sankareita. Toki arvostan suuresti päätöstä lopettaa juominen.
Minä olen kyllä tosiaan ollut puoli elämääni enemmän tai vähemmän kännissä, tai jos en kännissä niin ainakin krapulassa, ihmisiä pelkäävä tutiseva paska. Nyt olen ollut vuosia selvin päin mutta en siitä mitään numeroa tee, kerron kyllä kysyttäessä mutta en usko, että kukaan minua sankarina pitää eikä siihen olisi aihettakaan, pelko minut raittiuteen ajoi, tuskallisen kuoleman pelko.
Nykyinen vaimoni sitä vastoin ei ole koskaan edes maistanut alkoholia ja häntä minä pidän sankarina, ei hänkään raittiudestaan rumpua lyö ja on muutenkin vaatimaton vaikka on ainakin minusta maailman upein nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maistuu pahalta ja tulee ikävä olo. En keksinyt yhtään syytä, miksi käyttäisin alkoholia.
Juuri se oli hankalaa kun viski maistui liian hyvältä. Pitkään raitistumiseni jälkeen tuli mieleeni se maku ja jos olisi ollut olemassa alkoholitonta viskiä, oli. sin saattanut sitä joskus juodakin. Sitten opettelin ajattelemaan, että hyvän makuisia alkoholittomia juomia on muitakin. Vähitellen viskin maku sitten unohtui.
En tykännyt enää siitä fiiliksestä kun nousi kunnolla päähän, tuntui epämukavalta kun puhe muuttui sössöksi ja ympäristö epätarkaksi. Oli ihan kamalaa jossain baarissa nousta ja koettaa päästä vessaan!
Toinen vaikuttava syy oli krapuloiden koveneminen. Nuorena otti buranan, nukkui pari tuntia ja taas mentiin. Nykyään ei koske päähän mutta olo voimaton ja uupunut eikä pysty muuta kuin makaamaan, ja tuo olotila kestää neljä päivää! Siinä voi vaan maata, mussuttaa sipsejä ja toivoa että pian tuntisi taas itsensä ihmiseksi eikä zombieksi.
Juon kyllä alkoholia jossain määrin, mutta jo parin oluen jälkeen siirryn tilaamaan kokista tai kahvia.
Nainen 42v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoon tulo katkaisi lupaavasti alkaneen alkoholistin urani.
Vierailija kirjoitti:
Lopetin alkoholin käytön kokonaan vuonna 2010, kun satunnainenkin bilettäminen pilasi seuraavan päivän treenit, jotka oli mulle tärkeempiä kuin se bilettäminen. Niin paljon kerkesin bileitä koluta, ettei se edes ollut hauskaa enää. Lisäksi kun ryhdyin yrittäjäksi, töitä oli 7pv viikossa ja alkoholi ei oikein sopinut kuvaan, kun piti aina liikkua autolla. Sen lisäksi jokaisesra ryyppyreissusta tarttui 1kg lisää kannettavaa kehoon, joka ei todellakaan lähteny millään ”palaa normaaliin syömiseen heti” tekniikalla, vaan kesti 2kk dieetata pois. Siinä kohtaa totesin että nyt riitti, en tarvitse alkoholia yhtään mihinkään, baarit on jo niin nähty ja lapsia en myöskään halunnu altistaa millään tavalla aikuisten alkoholinkäytölle. Tippaakaan en oo sen jälkeen juonu enkä koe jääneeni mistään paitsi. Hauskaa on silti ollut niissä juhlissa, mihin olen oikeasti halunnut mennä.
Sama juttu etenkin tuo treenikuvio. Sunnuntai on itselläni vapaa ja tykkään treenata aamuisin.
En ole koskaan juonut paljon mutta se vähäinenkin kännääminen loppui kun tajusin, että yö menee persiilleen ja herään sitten vielä liian aikaisin. Humalaisen uni ei ole laadukasta. Toinen syy oli se kun alkoi psykoosilääkitys ja kalja ei noussut kunnolla päähän ja sitten yhtäkkiä livahti niin että piti ruveta nukkumaan kun silmät ei pysynyt auki.
Krapulat oli aina pahoja, vaikka ei edes juonut paljon. Taipumus saada migreeni juomisen seurauksena vaikutti myös asiaan.
Lopulta tulin vaan siihen lopputulokseen, ettei juominen ole sen arvoista, että saan mahdollisesti migreenin ja kärsin vähintäänkin voimakkaasta ahdistuksesta seuraavat 2 päivää. Nyt kun olen ollut useamman vuoden juomatta, se kiinnostaa vielä vähemmän.
-Nainen 31
Suunnilleen kolmekymppisenä aloin saada migreenikohtauksia, vaikka olin juonut ottanut edellisenä iltana vain 2 mietoa juomaa. Siihen loppui humalahakuinen juominen ja kaikki lipittely.
Nykyään jos istutaan iltaa, niin juon max 1 annoksen mietoa juomaa tai 1 lasillisen kuohuviiniä ja AINA ruuan kanssa.
Baareissa en ole käynyt vuosiin.
täytys lopetella kans,vähentäminen ei onnistu kuin hetkellisesti ja taas palataan vanhoihin uomiin. olomuotokin on muuttunut laihaläskiksi,reilu 15kg tullut ylimääräistä vyötärölle.olisi uusi työpaikkakin tiedossa ja haluis kyllä olla edustavampi ja virkeempi.kovin vaan vaikealta tuntuu tuo lopettaminen :/
En ole lopettanut, mutta nyt kolmekymppisenä on ensimmäistä kertaa kunnolla "kasvokkain" niiden alkoholin negatiivisten vaikutusten kanssa. Tähän ikään mennessä mikään ei ole tuntunut hirveästi miltään, krapulat on olleet siedettäviä ja samoilla silmillä on tullut useasti vuosien saatossa mentyä töihin tai luennolle yliopistolle. On jäänyt tosi paljon hyviä muistoja ja sosiaalinen elämä oli vilkasta, ja alkoholi oli toki siinä aika paljon läsnä aina. Nyt kuitenkin krapulat alkaneet kestää kaksi päivää ja darra tulee paljon pienemmistä määristä alkoholia, henkisesti ja fyysisesti olen ihan "hajalla" ja unenlaatu kärsii. Ennen sitä vaan jaksoi ja eli energisesti, mut nykyään turhauttaa se, että päivä tai pari menee lähes sänkypotilaana vaikka sille ajalle keksisi muutakin käyttöä. Muistan silloin nuorempana kun vanhemmat ihmiset (esim. töissä ja opiskelupiireissä) naureskeli hyväntahtoisesti kun menojalka vipatti ja aina jaksoi kaikkea, että jossain vaiheessa ihan luonnollisesti tuo elämäntyyli väistyy. Ei tietenkään kaikilla, mutta yleistäen. Hassua, että itsellä se tapahtui juuri kun täytin 30, vaikka toki tämä korona-aika on paljon vaikuttanut siihen ja ns. katkaisi kierteen. Yksin en juo, se on aina liittynyt sosiaaliseen elämään. Nyt on saanut hyvin perspektiiviä ja etäisyyttä alkoholiin, eikä ne myrkytystilat kiinnosta enää yhtään. Lasi tai kaksi viiniä on kivaa juoda edelleen silloin tällöin, joskus saunakalja.