Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Raskaus ja lapsen saaminen. Alkoholi ja lapsiarki ei oikein sovi yhteen.

En koskaan aloittanutkaan. En ole absolutisti ja mitenkään paheksu muiden juomista, mutta itse en vaan juo alkoholia. Säästän nekin rahat johonkin muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Amatöörejä tuntuu olevan paljon liikkeellä. Krapulat ja pahaolo häipyvät kun jaksaa harjoitella pitkäjänteisesti. Ei mulla tuu enää mitään oloa vaikka juon 12-packin olutta tai pullon punkkua illassa.

https://juhakemppinen.fi/alkoholismin_keskivaiheet

En enää saanut siitä mitään kiksejä. Ja alkoi mennä liian lujaa, juominen oli liian isossa roolissa mun elämässä. Oon sanonut ystäville, et ei mua tarvi jättää kutsumatta illanviettoon tms. sen takia että olisin jokin moraalijeesus. Voin pitää hauskaa ilman juopottelua, vaikka se on jollekkin kauhea vaiva, siis se etten kännää. Mulla ei kiinnosta kenenkään juopottelu, jos se ei suoraan vaikuta minuun eli kumppanin juominen/työkaverin maanantain "ripuli" jne.

En ole vielä ihan täysin lopettanut, mutta käytännössä niin, että juon vain, jos lähdetään kaveriporukalla lomailemaan jonnekin. Krapulan takia täällä kotimaassa ei haluta juoda. Jotenkin se juominen lähtee ihan eri tavalla käsistä täällä ja krapula on aivan hirveä. Oksennan aamusta iltaan ja henkinen paha olo kestää päiväkausia. Etelänlomilla tätä ei tule, ehkä vähän päänsärkyä aamulla vain.

Vaihdoin pilveen enkä kadu.

Mullakin raskaus ja pikkulapsiarki. En siis ole päättänyt, että nyt en ikinä juo alkoholia, mutta raskaana ei tietenkään voi juoda ja nyt ei edes riittäisi voimat juhlimiseen, valvomiseen ja krapulaan :)

Vierailija kirjoitti:

Se,kun sunnuntaina illalla hampaiden pesun jälkeen nielaisin suuveden ykkösellä alas vanhasta tottumuksesta niinkuin shotin. Silloin meni korkki kiinni.

Haha...kiitos aamun nauruista :DDD Tää oli oikeesti hyvä :)

Katsoisin, että olen lopullisesti lopettanut alkoholin käytön, koska rajana on, etten osta sitä kotiin, ja tilaisuuksia, joissa sitä juon, koska tarjotaan on 1-3 vuodessa.

Kaksi raskautta ja imetykset. Kun en voinut käyttää alkoholia useampaan vuoteen, koska olin joko raskaana tai imetin, niin pystyin jättämään sen elämästäni kokonaan. Tätä myös tuki mies, jolle ei maistunut. Osaamme toki ottaa, jos saunaolut tarjotaan, mutta siihen se jää osaltamme.

Elimistöni koitti noin vuoden ajan ehdotella minulle, että olisi kiva ottaa vähän. Se havahdutti. Tajusin, miten vaikeaa minun on jättää alkoholia myöhemmin uudestaan, koska elimistöni (lähinnä aivot) EI AIKONUT unohtaa alkoholia, vaikka mieleni askartelikin jo aivan muiden asioiden (vauvojen) parissa.

Siksi ymmärsin, että kun ehdotukset ottaa taas ihan vaan pikkuisen loppuivat sen reilun vuoden jälkeen, se kannattaa hyödyntää, eikä enää koskaan palata alkoholin käyttäjäksi, vaikka se hetkittäin (muka) rentouttaakin, sillä itselläni tuppasivat määrät olemaan kasvusuunnassa.

Ei siis mitään huolestuttavia määriä, en ole ikinä juonut humalahakuisesti, mutta minulla on ns. huono viinapää. Eli tulin pienestäkin määrästä (2 annosta) huppeliin.

Se mitä hyviä puolia alkoholin jättäminen toi elämääni oli eräänlainen vapaus. Minun ei enää tarvitse ottaa alkoholia, vaan voin vain olla ihan hyvin ilman, eikä synny mitään tarvetta saada sitä. Alkoholi ei ollut ehtinyt aiheuttaa elämääni mitään haittoja, mutta ne olisivatkin olleet vasta tulossa ikääntyessä. Nyt on ainakin siitä hyvä mieli, että niitä ei aiheudu.

Kiitos kaikille ihanan rehellisistä vastauksista :) Lisääkin saa mielellään kertoa.

Päätin myös jättää alkoholin kokonaan pois ja kaikkien teidän tarinat vahvistivat sen, että päätös pysyy.

Juomista seurasi monen päivän häpeä, vaikken olisi tehnyt mitään muuta kuin litkutellut itsekseni. Olin varma, että kaupassa kuulemani nauru liittyi juomiseeni ja luikin häpeän puna poskillani ulos. Päätin, että nämä morkkikset haittaavat elämääni niin paljon, että on parempi lopettaa kokonaan. Nyt juomatonta aikaa takana jo parikymmentä vuotta.

Huomasin että ikääntyessä kroppa ilmoitti ettei tykkää. Ei siinä oikein muutenkaan ollut enää itua. Lisäksi alkoi pelottaa mitä se tekee pitemmässä juoksussa aivoille.

Tutustuin tyyppiin joka vielä viisikymppisenä veti kaljaa ja k annab ista melkein päivittäin. Hän oli käyttänyt nuoruudesta asti eikä hänellä ei päässä aina oikein piuhat yhdistäneet mutta riippuvuus oli hurja. En tiedä miten menee nykyään. Ajattelin että tuollaiseksi en halua.

Lopetin, sillä piti valita elämä tai hengen menetys. Se olisi ollut seuraavan a edessä, olinhan jo menettänyt lapseni, kotini ja työni.

Tästä on jo kolme vuotta. Mitä hyötyä? Olen saanut lapset takaisin, olen saanut pienen kodin, opiskelen, olen lähes perusterve keski-ikäinen nainen. Se mikä vielä on kohentumatta on taloudellinen tilanne, ja siihen ei ole helpotusta näkyvissä vielä vuosiin. Se risoo kyllä. Mutta muuten elämä on paremmin. Mt-ongelmatkin ovat lähes kunnossa, ahdistus ei ole poistunut, mutta muut kyllä, eli en tarvitse edes masennus lääkkeitä enää, ainakaan toistaiseksi :)

Näin ikääntyessä krapulasta selviäminen kestää pari sen pari päivää, ennenku pelikunnossa,joten ei mitään järkee koko hommassa. Joskus saatan ottaa pari lasillista viiniä tai sauna sidun. Ihanaa herätä aamulla, kun ei, sitä kauheaa oloa ja lisäksi aiheutti kauheaa ahdistusta. Smoothie on nykyään parempi vaihtoehto viinalle:))

Samojen asioiden takia kun täällä moni onkin kertonut, krapula, masennus, unettomuus  ja ahdistus juomisen jälkeen. Ja kun ikää tulee alkon käyttö alkaa näkyä päältä päinkin, kasvojen pöhötys esim.

Tajusin yksinkertaisesti, ettei alkoholi ole minun juttuni. En kokenut sen tuovan mitään positiivista lisää elämääni. Pärjään loistavasti ilman.

Häpesin alkoholismiani, riippuvuutta niin paljon, että ei ollut kuin kaksi vaihtoehtoa itsemurha tai raittius.

Pohja tuli vastaan. Päätin, että tää ei ole mun juttu ja laitoin korkin kiinni.

Masennus, uniongelmat ja ylipaino on lähteneet raittiuden myötä. Nykyään pystyn katsoo ihmisiä silmiin, ennen pelotti kun ei ollut ihan varma ketä kaikkia oli loukannut kännissä.

Pääsen koska vain lenkille, uimaan ja auton rattiin.

Ajattelumalli on kääntynyt toisinpäin, mihin muka aiemmin tarvitsin alkoholia?

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin aikuiseksi. Ei kiinnosta enää jokaviikonloppuinen kännääminen ja ympäripäissään örveltäminen, puhumattakaan krapulapäivistä. Enää ei mene viikonloput hukkaan, vaan voin tehdä kaikkea kivaa. Harrastan liikuntaa, vietän aikaa perheen kanssa, kokkailen, yms.

Tämä. Ei alkoholi vaan tuo enää mitään lisäarvoa elämään, rahan ja terveyden haaskaamista.

Mä olen harkinnut lopettavani alkoholin käytön. Vielä kun se päätös pitäisi. Tammikuun olin juomatta, paino putosi hurjaa vauhtia, olo oli mahtava, kun ei ollut krapulaa ja sain aikaiseksi vaikka mitä. Sen jälkeen sitten onkin tullut ryypättyä urakalla :( Ei vaan ole enää mitään tolkkua vaan aina vedetään pää täyteen ja aamulla ei ole mitään muistikuvaa illasta.

Tiedän, etten tarvitse alkoholia mihinkään ja oloni on parempi selvinpäin, mut silti sitä pitää kiskoa :(