Lue keskustelun säännöt.
Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?
Jos siis olet lopettanut kokonaan alkoholin käytön niin mikä sai sinut lopettamaan lopullisesti ja mitä kaikkea hyvää siitä on seurannut?
Kommentit (1745)
Se on hyvä päätös, viinat voi jättää pois, on aamulla paljon parempi olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän väliin käynee kevennykseksi muutaman vuoden takainen koomikko Jaakko Tepon haastattelu, jossa häneltä kyseltiin kuulumisia vuosien tauon jälkeen. Kun toimittaja kysyi hänen nykyisestä alkoholinkäytöstään, vastasi Jaakko tyylilleen uskollisena: " Juomistakkiin oon vähentännä yli puolella kun jätin landringit pois."
Alunperin uskon vuoksi en koskaan maistanutkaan alkoholia ja perheessäni ei kukaan juonut.
Myöhemmin, vaikka uskoa ei olisikaan, minulle jäi periaate, että en koskaan sitä maistakkaan.
Niin paljon se aiheuttaa hirveitä asioita maailmassa ja opiskeluaikoina kun kuuntelin ihmisten ryyppyreissujuttuja ja näin krapulaa niin ei kiitos. En koskaan ole tuntenut hinkua edes maistaa.
Kun kysytään miksi et juo alkoholia, niin aina tekisi mieli vastata, että miksi itse juot?
En ymmärrä miksi edes tarvitsee selittää sitä, ettei juo.
Mut jokainen tyylillään.
Meikämandoliini kirjoitti:
Halusin pudottaa painoa. Luin artikkelin alkoholin vaikutuksesta ylipainoisten maksaan ja kirroosin pelko vauhditti elämänmuutosta. Mietin myös, mitä hyötyä koen alkoholista ja miten voisin tuoda ne hyödyt elämääni ilman päihtymistä. Olen käyttänyt alkoholia tunteiden ja negatiivisten ajatusten turruttamiseen ja välillä en voinut rentoutua ilman alkoholia. Opettelen vieläkin käsittelemään tunteitani, jotten sorru syömään suruuni tai ratkea ryyppäämään ahdistuttuani. Koen, että elämäni on nyt paljon mielekkäämpää ja voin olla oma itseni niiden ihmisten kanssa, joita rakastan.
Mulla sama. Syksyllä myös taisin onnistua juomaan yhtenä viikonloppuna niin paljon, että haima ärtyi. Ylävatsa oli eri tavalla kipeä kuin koskaan ennen. Onneksi ei tulehtunut akuutisti. Se kuitenkin säikäytti ja alkoi mietityttää just maksan tilanne kun taipumusta keskivartalolihavuuteen. Vaikka en valtavan ylipainoinen olekaan. Rupesi vaan pelottamaan terveyden puolesta ja koska olen jo pitkään oikeastaan halunnut lopettaa, käytin sitä pelkoa hyväkseni. Nyt olen siitä asti vähentänyt ihan kunnolla ja tammikuussa juonut vähemmän kuin vuosiin eli synttärinä, ja jälkeenpäin sekin otti pannuun. Haluan saada itseni takaisin.
Ikä, se on vaan ihan sairaan noloa örveltää tuolla kaupungissa nelikymppisenä perheenäitinä 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Join noin kymmenen vuotta noin kymmenen annosta viikossa. Tyypillisesti 1 puolen litran tölkki olutta päivässä. Jätin alkoholin pois syksyllä, kun lääkäri katsoi, että maksa-arvot olivat hiukan koholla ja suositteli abstinenssia. Nyt kun olen muutaman kerran maistanut olutta, niin se on maistunut hyvin vahvalta ja pahalta, kun elimistössä on jokin tasapaino muuttunut. Vähäinenkin määrä riitti pitämään harmituksen loitolla ja nyt näyttää joka päivä synkemmältä. 15-20-vuotta sitten oli pientä masennusoiretta ja nyt sellainen on näköjään tulossa taas päälle. Voin sanoa, että elämänlaatu laski reilusti lopettamisen jälkeen. Jos maksa-arvoja päästään katsomaan uudestaan, ja ne ovat ok, niin aloitan kyllä myös juomisen taas.
Ja viestin 451 oli siis kirjoittanut M44.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Join noin kymmenen vuotta noin kymmenen annosta viikossa. Tyypillisesti 1 puolen litran tölkki olutta päivässä. Jätin alkoholin pois syksyllä, kun lääkäri katsoi, että maksa-arvot olivat hiukan koholla ja suositteli abstinenssia. Nyt kun olen muutaman kerran maistanut olutta, niin se on maistunut hyvin vahvalta ja pahalta, kun elimistössä on jokin tasapaino muuttunut. Vähäinenkin määrä riitti pitämään harmituksen loitolla ja nyt näyttää joka päivä synkemmältä. 15-20-vuotta sitten oli pientä masennusoiretta ja nyt sellainen on näköjään tulossa taas päälle. Voin sanoa, että elämänlaatu laski reilusti lopettamisen jälkeen. Jos maksa-arvoja päästään katsomaan uudestaan, ja ne ovat ok, niin aloitan kyllä myös juomisen taas.
Ja miksi turhaa hoitaa masennusta, miettiä mikä mättää ja miksi masentaa? Parempi vaan juoda -koska niin suomalaisten kuuluu tehdä.
Ei mitään väliä miten se vaikuttaa lähipiiriin, perhe ja lapset? Mitä väliä. Kunhan saa pistää pään pensaaseen ja voida hetken (nousuhumalan ajan) paremmin. Onnea vaan!
meikäläisen viisi vuotta kestänyt ryyppäminen loppui kun rahat loppuivat.
Otin 6000 euron edestä pikavippejä ja ne meni kurkusta alas. Sitten tietysti ihmettelin kun tilipäivänä kaikki rahat meni laskuihin ja velkoihin. Joku järki tuli päähän ja sanoi, että nyt on pakko lopettaa.
Sain vipit maksettua kun olin ollut kolme vuotta ilman viinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Join ennen vähän mutta säännöllisesti. Silloinen naisystävä joi paljon yhtä säännöllisesti. Riideltiin siitä että en juo tarpeeksi olutta ja hän joutuu juomaan yksin tai menemään kaveriensa kanssa bilettämään. Kyllästyin siihen kitinään ja lopetin sen vähäisenkin juomisen ja päädyttiin eroonkin sen naisen kanssa. En ole sitten kymmenkuntaan vuoteen juonut mitään (paitsi työmaan kekkereissä juon sen lasillisen viiniä ja jälkiruokakonjakin).
Siitä naisesta onkin tullut nyt 10v myöhemmin lähiöbaarin kaunein prinsessaruusunen joka hampaattomana 55-vuotiaana hurmaa jokaisen miehen siinä lähiöbaarissa. Naisen iskukyky siis pysynyt ennallaan mutta se mikä ennen tapahtui kallessa ja raffaellossa (mistä minäkin lähdin mukaan), tapahtuu nyt ostarin halpakaljakapakassa.
Kaikki muu on muuttunut mun elämässä paremmaksi (kunto, uni, mieskunto, tunteet, talous) mutta kun ei juo eikä tapaa baareissa humalaisia naisia, joutuu olemaan tuntosarvet pystyssä arkisissa asioissa esim kirjastossa ja ruokakaupassa ja yrittää olla aloitteellinen jos haluaa löytää seuraa. Baareissa on helpompi se juttu ja tulee vähemmän huteja. Kaupoissa ja selvinpäin ei naisesta erota onko se tositarkoituksella liikkeellä. Aika moni hyvä on päässyt yrittämättä karkuun kun olen jäänyt empimään ja miettimään että kun sillä on huulet töröllään ja paidannapit auki syöjättären katse niin johtuuko se minusta vai ottaako se selfietä. Joku merkki olis hyvä kehittää josta näkis että nainen on vaikea mutta ei mahdoton.
Mieheni runsas juominen sai minut lopettamaan juomisen, ei se enää hauskaa ollut kun toisen piti aina juoda siihen kuntoon että taju lähtee. Minulle riitti ja olen kiertänyt kaikki alkoholit kaukaa. Pisaraakaan en juonut enää kun huomasin miten eri persoonaksi sitä voikaan humalapäissään muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Join ennen vähän mutta säännöllisesti. Silloinen naisystävä joi paljon yhtä säännöllisesti. Riideltiin siitä että en juo tarpeeksi olutta ja hän joutuu juomaan yksin tai menemään kaveriensa kanssa bilettämään. Kyllästyin siihen kitinään ja lopetin sen vähäisenkin juomisen ja päädyttiin eroonkin sen naisen kanssa. En ole sitten kymmenkuntaan vuoteen juonut mitään (paitsi työmaan kekkereissä juon sen lasillisen viiniä ja jälkiruokakonjakin).
Siitä naisesta onkin tullut nyt 10v myöhemmin lähiöbaarin kaunein prinsessaruusunen joka hampaattomana 55-vuotiaana hurmaa jokaisen miehen siinä lähiöbaarissa. Naisen iskukyky siis pysynyt ennallaan mutta se mikä ennen tapahtui kallessa ja raffaellossa (mistä minäkin lähdin mukaan), tapahtuu nyt ostarin halpakaljakapakassa.
Kaikki muu on muuttunut mun elämässä paremmaksi (kunto, uni, mieskunto, tunteet, talous) mutta kun ei juo eikä tapaa baareissa humalaisia naisia, joutuu olemaan tuntosarvet pystyssä arkisissa asioissa esim kirjastossa ja ruokakaupassa ja yrittää olla aloitteellinen jos haluaa löytää seuraa. Baareissa on helpompi se juttu ja tulee vähemmän huteja. Kaupoissa ja selvinpäin ei naisesta erota onko se tositarkoituksella liikkeellä. Aika moni hyvä on päässyt yrittämättä karkuun kun olen jäänyt empimään ja miettimään että kun sillä on huulet töröllään ja paidannapit auki syöjättären katse niin johtuuko se minusta vai ottaako se selfietä. Joku merkki olis hyvä kehittää josta näkis että nainen on vaikea mutta ei mahdoton.
No ootko ihan oikeasti kuvitellut, että nainen, jonka olet tavannut 45 vuotiaana(jos nyt 10 vuoden päästä on 55v) ja joka silloin(kin) on juonut kuin sieni, niin vähentäisi juomistaan?
Nainen on ollut juoppo silloin ja on juoppo edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavana päivänä oli henkisesti aina paha olla. Iski jonkilainen masennus ja ahdistus mitä en normaalisti koe ollenkaan. Masistelin ja synkistelin kotona ja mietin että oon paska ihminen. Nämä oireet tuli mulle 25-vuotiaana. Sitä ennen en koskaan kärsinyt minkäänlaisista krapuloista.
Alkoholi sai jäädä. En halua krapulaa enkä henkistä pahoinvointia enää.
Jos sulle tulee tuommoiset oireet, niin se vain johtuu siitä, että alkoholi vahvistaa niitä tunteitasi.
Sinulla on ihan samat tunteet vieläkin pinnan alla, mutta eivät vain tule esiin.
Zinc
Jos pidät itseäsi krapulassa paskana tyyppinä, niin varmaan alitajuisesti ajatteletkin niin ..
Ehkä, mutta alkoholin käyttö pahentaa masennusoireita ja voi laukaista masennuksen uudelleen.
Itse olen miettinyt lopettamista kokonaan, koska aina tulee morkkis, vaikka mitään typerää ei olisi tehnytkään tai vetänyt mitään kunnon kännejä. Ihan turhaa rasitusta päälle ja kropalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle myytiin aina rähinäjuomaa. Turpaan tuli aina jollekin, joko itselle tai jollekin muulle.
30-vuotta meni ennenkuin ihan itse hoksasin tuon.
Nyt viitisen vuotta ilman alkoa eikä tee kyllä yhtään mieli.
Kiitos tarinoista! Jo jonkun aikaa on kytenyt ajatus lopettamisesta. Tai se tuntuu liian isolta päätökseltä suoraan, mutta ehkä vois pitää tipattoman tai 100 päivää.
Syitä kyllä riittää: alkoholia menee liikaa, viime viikolla laskin että 45 annosta/vko, välillä vähemmän, mutta ei ikinä alle 15/vko. Ja siis työssä käyvä ihminen olen. Näkyyhän se naamassa ja puntarissa. Varmaan maksakin on kovilla. Uni on katkonaista, sydän hakkaa aamuöisin, aina iltapäivisin väsyttää. Aikaa tärväytyy ihan hirveästi juomiseen ja krapulaan, vaikka ei minulle kovia krapuloita tulekaan. Ja kaikki lomat, vapaapäivät ja juhlapyhät menevät juomisesta toipuessa. Ja morkkikset on vuosi vuodelta pahempia, vaikka en varsinaisesti pahennusta olisi kännissä herättänytkään. Kai se on joku aivokemiajuttu.
Nyt en kyllä keksi yhtään syytä jatkaa tätä rallia.
Vierailija kirjoitti:
Mulle myytiin aina rähinäjuomaa. Turpaan tuli aina jollekin, joko itselle tai jollekin muulle.
30-vuotta meni ennenkuin ihan itse hoksasin tuon.
Nyt viitisen vuotta ilman alkoa eikä tee kyllä yhtään mieli.
Sattui myös vuoden vaihteessa samanlaista vaikka toinen se ärsytti ja veetuili.
Päätin pitää nyt tauon 6 kk tai 2 vuotta tai loppuelämä. Olen kyllä koko tammikuussa juonut 3 olutta parina viikonloppuna, mutta vain janoon. Muuten ei tee alkoa mieli.
Vierailija kirjoitti:
Ikä, se on vaan ihan sairaan noloa örveltää tuolla kaupungissa nelikymppisenä perheenäitinä 😀
Totta. Nelikymppinen on kuitenkin jo keski-ikäinen eikä mikään bailaava teini enää. Mutta joillekin se bailuvaihe vaan jää päälle. Sitten sahaavat jatkuvasti baarien väliä, vaikka ikää on jo +50v. Tai sitten huutavat kämpässä päät punaisena.
Sydänoireet (eteisvärinä, rytmihäiriöt), turhaa rahantuhlausta pienituloiselle. Baareissa ei tietenkään tulisi muutenkaan edes mieleen käydä nyt korona-aikaan.
Pitkälle edennyt alkoholismi.
Vaihtoehtoja oli kaksi: Minnesota-hoito tai itsari.
Päätin, että kokeilen Minnesota-hoitoa ja käyn sen kokonaan. Ja tapan itseni vasta sitten, jos mikään ei muutu.
Ei tarvinnut sen vuoden jälkeen tappaa itseä.
Silloisen poikaystävän sekoilun katseleminen (liian pitkään). Tyyppi oli ns. tuurijuoppo. Kun pääsin vihdoin suhteesta pois, päätin, ettei alkoholi kuulu mun elämään enää. Ei ole tullut ikävä, ei miestä eikä alkoa.