Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Paha maku ja se etten tykkää olla humalassa. Selvin päin on paljon hauskempaa, osaan ottaa rennosti ilman alkoholiakin.

Olin 30- vuotiaaksi saakka bilettäjä. Sitten menojalan vipatus hiipui. Innostuin joogasta ja hyvinvointiin liittyvistä asioista. En tehnyt mitään ihmeellistä elämänmuutosta tai "hurahtanut".  Harrastus ajoittui vain viikonloppuihin ja krapula ei enää sopinut siihen kokonaisuuten. Jossakin vaiheessa kävin viihteellä muutaman kerran vuodessa ja saatoin juoda lasin viiniä silloin tällöin. Kun olin olut epämääräisesti käytännössä absolutisti pari vuotta, aloin täysin absolutistiksi. Nyt kun vanheneminen vaikuttaa olemukseen jo ihan tarpeeksi ja vaihdevuodet on tuloillaan, on absolutismi aika hyvä tapa pitää itsestään huolta.

Parisuhteessa perheen perustaminen, alkoholismi suvussa

Itse lopetin juomisen, koska mies kännäsi niin kovasti ja se vei tehokkaasti omat halut juoda. 

Myöhemmin tulin raskaaksi ja se vielä lisäsi halua olla juomatta.

Lapsen ollessa pari vuotias tajusin, että lapseni tulisi elämään alkoholistiperheessä ,mikäli jatkan miehen kanssa ja sitä en halunnut.

Hain yksin eroa. Mies tästä säikähtäneenä meni AA:han ja raitistui. 

Oma raitistuminen oli helppoa. Miehen raitistumista on ihmetelleet monet, mutta mies on heille kuulema sanonut, että hän halusi pitää perheensä. 

Olen ylpeä siitä, että mies valitsi perheensä, eikä kuningas alkoholia, koska sehän se yleensä kuitenkin näissä keisseissä voittaa. Joskus näinkin  :)

Pahensi masennusoireitani. En ole koskenut alkoholiin kohta kahteen vuoteen enkä aio koskeakkaan enää.

Simple as that! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin pilveen enkä kadu.

Hankit siis itsellesi huumeongelman! Hienoa! *tap tap*

Hän vaihtoi vakavan ongelman mukaongelmaan, jos rehellisiä ollaan.

Jos huumeidenkäyttöä ei pidä, tai edes kykene tunnistamaan todelliseksi ongelmaksi, niin silloin on todellisia ongelmia!

Aina kun päihteitä käytetään siihen, että nuppia vedetään sekaisin, niin kyseessä on todellinen ongelma!

Jos rehellisiä todella halutaan olla, niin miksi ei voi vaan suoraan tunnustaa, että tarkoituksena on vain vetää se nuppi sekaisin valitsemillaan päihteillä?! Se pössyttelykin on huumeidenvetämistä, vaikka kuinka olsi hipstereiden parissa muodissa! 

Jos käyttää huumeita huumaantumiseen, on narkomaani. Jos käyttää alkoholia humaltumiseen, on alkoholisti!

Toisaalta ei se tee ihmisestä pahaa tai huonoa, vaikka niin tekeekin.

Ihminen on silti hyvä ja rakastettava.

Mikä sinun agendasi on?

Hyvin kielteistä ja ihmisvihaista tekstiä ihmisistä jotka pakenevat kenties lapsuuden aikaista seksuaalista hyväksikäyttöä, koulukiusaamista tai köyhyyttä päihtymiseen.

Ei ole koskaan ollut minun juttuni - aiemmin join joskus harvoin lasillisen viiniä tai yhden siiderin (ehkä yhteensä 4-8 annosta vuodessa). Sekin loppui läheisen alkoholiongelmaan, meni maku niistäkin vähistä annoksista.

Aloin kärsimään pahoista harhaluuloista usein juodessani, mm. luulin olevan erään leffan sivuhenkilö tai luulin olevani jonkun kanssa vaikka olin yksin. En ole lopettamisen jälkeen (2,5v) kärsinyt mistään oireista ja elämänlaatuni on parempi.

Työttömyys ja stressittömyys sai lopettamaan. Lopetin myös tupakoinnin.

Jotenkin stressi ja työnteosta johtuva rahattomuus aiheutti niin kovia paineita päähän että oli nollattava ja tupakoitava tauoilla. Kotona ei maistunut tai viikonloppuisin. Arkisin aina töiden jälkeen oli niin ahdistunut olo.

Työttömyys poisti itsestään stressin ja huonon olon.

Kun ei ole töitä, niin alkoholikaan ei maistu. Ei tee enää mieli satuttaa itseään.

Mieluummin herää pitkiltä yöunilta ja lähtee puolimaratoonille.

Työtä tekevänä ei urheilustakaan tullut mitään. Se oli aamulla aikaisin töihin ja kotiin nollaamaan ja nukkumaan.

Olen kuullut myös muilta että alkoholi on jäänyt, kun työttömyys pelasti.

Masennus sai lopettamaan kokonaan. Huomasin, ettei juominen ole enää hauskaa. Masennus on muokannut aivojani niin, että se kepeä pikku nousu jää pois kokonaan ja siirryn suoraan masentuneesta sössöttäväksi ja surulliseksi.

Kun päihteet on jääneet pois, on masennus pysynyt paremmin aisoissa.

Viimeisen annokseni join viime marraskuussa ja se oli yksi saunaolut. Tulin silloin siihen tulokseen, että vesi ajaa saman asian.

Se kun vuonna 2011 tuli baarissa keskusteltua Irwinistä ja yllätyin että on kuollut.

Olin ihan ällikältä lyöty, kun ihan äskettäin olin esittänyt karaokessa Irwinin kappaleen.

Se mikä johti kuolemaan sai minut siinä humalatilassa heräämään todellisuuteen.

Ajattelin että minä en niin mene. Päivittäinen annokseni oli niihin aikoihin kaksi pulloa väkeviä illassa töiden jälkeen ja illalla baarissa muutama huurteinen yömyssyksi.

Olisin päästänyt itseni päiviltä humalassa, jos vielä joisin. Show what.. oikeastaa..eikun juomasn.

Alkoholi on myrkky, joka pistää elimistön ja mielen sekaisin. En vaan enää halua rasittaa itseäni sillä, vaikken alkoholisti ole ollutkaan.

Periaatteessa voisin juoda vähän, kuten skumppalasin juhlissa, mutta miksi? Miksi myrkyttää itseään edes vähän? Voin saada skumppalasillisesta hieman sosiaalisemman olon tunniksi, mutta vatsa menee kuitenkin sekaisin. Ja onhan sitä tutkittukin, että jo pari juomaa vie helposti yöunet.

Voisin luetella niin monia syitä juomisen lopettamiseen... Todellakin on helpompi pohtia, miksi muka joisin? Olen pohtinut elämääni ja tilanteita, joissa minua on satutettu. Nää ihmiset on ollu lähes poikkeuksetta kännissä.

Lopetin, koska oon alkoholisti. Elämä on nykyään elämisen arvoista. Nykyään elän. En enää ikinä vaihtais tätä juomiseen. Se on pelkkää helvettiä. Haluan olla läsnä tässä elämässä. Kiitos AA ja NA.

Kuulin Irwinin kuolleen kirjoitti:

Se kun vuonna 2011 tuli baarissa keskusteltua Irwinistä ja yllätyin että on kuollut.

Olin ihan ällikältä lyöty, kun ihan äskettäin olin esittänyt karaokessa Irwinin kappaleen.

Se mikä johti kuolemaan sai minut siinä humalatilassa heräämään todellisuuteen.

Ajattelin että minä en niin mene. Päivittäinen annokseni oli niihin aikoihin kaksi pulloa väkeviä illassa töiden jälkeen ja illalla baarissa muutama huurteinen yömyssyksi.

Mulle kävi vähän samalla tavalla. Se oli 2004 kun kuulin Suomen voittaneen kultaa Globenissa. Tuli täytenä yllätyksen. Lopetin juomisen.

Alkoholin käytön lopettaminen oli prosessi. 18-25-vuotiaana olin suurkuluttaja, kävin paljon baareissa. Sitten aloin pitämään parempaa huolta itsestäni ja meditoimaan. Löysin vahvan yhteyden mielen ja kehon välillä. Juominen jäi ikään kuin huomaamatta pois viikonloppujen ohjelmasta ja harveni huomattavasti.

Keho-mieli-yhteyden vuoksi aloin tiedostamaan paremmin, miten alkoholi todella vaikuttaa minuun. Vatsa menee sekaisin jo yhdestä tuopista, humala aiheuttaa viikon alakulon. Puhumattakaan siitä, että ajatukset sumenee ja jutuista tulee huonommat.

Tajusin siis, että humaltuneena olen huonompi versio itsestäni. Tykkään käydä konserteissa, ja niistäkin saa selvinpäin paljon enemmän irti kuin edes yhden juoman jälkeen. Myös keskustelut ovat antoisampia ja ne myös muistaa jälkikäteen.

Olin useamman vuoden tilassa, jossa tiedostin nuo alkoholin haitat, mutta join silti aina silloin tällöin (tissuttelua ja kännejä, max pari kertaa kk). Siitä oli lopulta vain helpottavaa siirtyä täysrauttiuteen, eipähän tarvii miettiä rajoja.

Tässä oli kuitenkin olennaista, että ENSIN siirryin suurkulutuksesta elämäntyyliin, jossa viikonloppuna ei juoda kuin poikkeustapauksissa. Ei varmasti toimi kunnon alkoholistilla tämä tyyli...

Vierailija kirjoitti:

Alkoholin käytön lopettaminen oli prosessi. 18-25-vuotiaana olin suurkuluttaja, kävin paljon baareissa. Sitten aloin pitämään parempaa huolta itsestäni ja meditoimaan. Löysin vahvan yhteyden mielen ja kehon välillä. Juominen jäi ikään kuin huomaamatta pois viikonloppujen ohjelmasta ja harveni huomattavasti.

Keho-mieli-yhteyden vuoksi aloin tiedostamaan paremmin, miten alkoholi todella vaikuttaa minuun. Vatsa menee sekaisin jo yhdestä tuopista, humala aiheuttaa viikon alakulon. Puhumattakaan siitä, että ajatukset sumenee ja jutuista tulee huonommat.

Tajusin siis, että humaltuneena olen huonompi versio itsestäni. Tykkään käydä konserteissa, ja niistäkin saa selvinpäin paljon enemmän irti kuin edes yhden juoman jälkeen. Myös keskustelut ovat antoisampia ja ne myös muistaa jälkikäteen.

Olin useamman vuoden tilassa, jossa tiedostin nuo alkoholin haitat, mutta join silti aina silloin tällöin (tissuttelua ja kännejä, max pari kertaa kk). Siitä oli lopulta vain helpottavaa siirtyä täysrauttiuteen, eipähän tarvii miettiä rajoja.

Tässä oli kuitenkin olennaista, että ENSIN siirryin suurkulutuksesta elämäntyyliin, jossa viikonloppuna ei juoda kuin poikkeustapauksissa. Ei varmasti toimi kunnon alkoholistilla tämä tyyli...

Itse tajusin humalassa noita asioita syvällisemmin myös.

Ymmärsin että keho ja mieli ei ole erillisiä asioita vaan mieli on pelkkää lihaa.

Tajusin myös että mieli ja ajatukset ovat kuin hengittäminen tai ruuansulatus.

Automaatio. Illuusio omasta erinomaisuudesta ja itsesuojeluvaisto antaa ymmärtää että olisi olemassa oma tahto, koska olen niin erinomainen. Siksi kannattaa pysyä hengissä.

Oikeastaan en voi vaikuttaa ajatteluuni mitenkään kuten en voi vaikuttaa hengittämiseenkään. En voi lopettaa kuluttamista, koska nälkä ajaa minut syömään automaattisesti. Jos pidättelen hengitystä joudun hengittämään automaattisesti ilmaa sisääni.

En voi päättää mistään mitään elämässäni.

Periaatteessa en myöskään voi laittaa korkkiakaan kiinni. En koskaan pistänyt korkkia kiinni, mutta korkki on pysynyt jostain syystä kiinni. Ehkä samasta syystä kuin jotkut lihovat tai laihtuvat ilman syytä.

Meditaatio on hyvä keino vapautua ja ymmärtää ettei ihminen voi tehdä elämässään millekään asialle mitään itse. Kaikki on kirjoitettu perimäämme ja yhdessä ympäristön kanssa joudumme nielemään kaiken mitä elämä meille eteen tuo.

Ehkä jonain päivänä korkki vain aukeaa ja sitten se on menoa. Elämä on sellaista toisinaan.

Nuortena join niin ahkerasti, että annokseni tuli täyteen 50 vuotiaana. Se hyvä on siitä seurannut ettei viina ole sen jälkeen koskaan loppunut, ei ole ollut tarvetta miettiä mistä saisi lisää.  Krapulaa ei ole ollut yli 20 vuoteen ja mitään en ole menettänyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi on järjettömän pahaa. Miksi ihmeessä joisin todella kuvottavilta maistuvia juomia?

Toisilla on pikkulasten makutottumukset vielä aikuisenakin.

Toiset turruttaa aistinsa liuottimilla jo varhain.

Toisilla ei ole itsehillintää. Yksi olut tai viinilasillinen viikossa ei turruta mitään paitsi ilmeisesti joidenkin sivullisten järjen.

Mä vaan sain tarpeekseni siitä sekoilusta ja morkkiksista etenkin kun ei alkoholin käyttäminen edes ollut "minua" vaan typerä teininä opittu tapa että viikonloppuina ollaan naamat. En siis ollut mikään juoppo tai alkoholisti joka tissuttelee viiniä harva se ilta vaan alkoholia kului vain viikonloppuina sekä niinä perinteisinä juhlapyhinä joita harvempi suomalainen selvinpäin viettää.

Lopettaminen ei kyllä ole tuonut elämääni oikeastaan mitään hyvää ellei sellaiseksi sitten laske sitä, että elämäni tuntuu alkaneen vasta lopettamisen jälkeen enkä pysty ymmärtämään mihin hlvetttin se reilu 2 vuosikymmentä katosi vieden mennessään ikävuodet 14-36..