Voisiko joku selittää miksi naisille ei käy, että miehellä olisi joskus oma lomamatka, esim. kaverien kanssa Thaimaassa?
Miksi se on palstan naisille punainen vaate, aihe josta jopa raivostutaan, häpäistään miehiä ja ollaan sitä mieltä että lukot vaan vaihtoon ja äijän kamat kadulle.
Miksi ihmeessä aikuisella, perheelliselläkin miehellä, ei saisi olla omia hetkiä ja reissuja erillään perheestä?
Tässä ainakin yksi esimerkki tavallisesta perheellisestä miehestä joka menee kaverien kanssa Thaikkuun tai Kanarialle jos niin alkaa huvittamaan ja asiat saa hyvin soviteltua. Lapsia, talo ja työtä on sekä normaali vaimo joka ei estä elämistä.
Kommentit (108)
Kovasti herättää tunteita taas tämä aihe. Itse ajattelen, että kyseessä on aika ja raha, ei niinkään se, etteikö haluaisi päästää kumppania reissuun. (Tai itselle tuo ei olisi kynnyskysymys)
Perheellisellä voi toisinaan olla pulaa molemmista - jos esim. pienet lapset taloudessa, vaatii sovittelua molemmilta, että onnistuu. Ja toki sitten vastavuoroisesti. Ja lisäksi, halu varmaan voi olla matkailla myös perheenä? Eli käytännössä tuskin joka vuosi, mutta erityistilanteissa, esim. polttarit jne. Ja lyhyet reissut ovat sitten paremmin järjestettävissä molemmille sekä ajallisesti että muuten.
Mielestäni ei kannata olla suhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa ei luottamus pelaa (pettämisepäilyt) tai jonka arvomaailma poikkeaa liian paljon omasta (perhekeskeisyys) tasavertaisessa suhteessa on joustavuutta molemmin puolin ja perheessä huomioidaan myös yhteinen hyvä.
No niin jätkät. Oli hieno loma, ja kiitos kaikille osallistuneille! Otetaan kyllä uusiksi ens vuonna. Muistakaa, se mikä tapahtui Thaimaassa jää myös Thaimaahan! heh heh heh . Vai mitä Jape?
Aika yksinkertainen ajatusmaailma palstan naisilla. Mies ei voi pettää muutakuin Thaimassa ja toisaalta, yhdessä maailman suosituimmista lomamaista, Thaimaassa, ei voi tehdä muutakuin panna.
Kysymys kaikille naisille, miksi olette miehienne kanssa jos epäilette heidän panevan jos "pääsevät Thaimaahan"?
Kyllä mun puolesta mieheni saisi matkustella kavereidensa kanssa. Mutta sillä ei ole kuin pari kaveria, joita mies tapaa välillä kahvin ääressä tms. Eli ei ole matkustamassa kenenkään muun kanssa. Eikä mullakaan ole sellasia kavereita, joiden kanssa minnekään matkustaisin. Eli miehen kanssa matkustetaan se mikä matkustetaan.
En voi selittää, koska minulla ei ole mitään sitä vastaan, että mieheni tekee joskus ”poikien reissuja”. Yhtälailla minä teen tyttöjen reissuja tai matkustan yksikseni.
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinkertainen ajatusmaailma palstan naisilla. Mies ei voi pettää muutakuin Thaimassa ja toisaalta, yhdessä maailman suosituimmista lomamaista, Thaimaassa, ei voi tehdä muutakuin panna.
Kysymys kaikille naisille, miksi olette miehienne kanssa jos epäilette heidän panevan jos "pääsevät Thaimaahan"?
Minäkin aina ihmettelen, miksi miehet luulevat, että niinkin suositussa ja upean luonnon Gambiassa naisporukka ei voisi muuten nauttia elämästä kuin panemalla mustia miehiä.
Pettää voi miestään vaikka työpäivän aikana lounastauolla, sitä varten ei tarvitse Gambiaan lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinkään perheellinen mies ei tarvitse kavereita. Hänellä on vaimo ja lapset. Toisekseen millainen ihminen haluaa hukata vapaa-aikaansa vieraisiin ihmisiin sen sijaan, että viettää aikansa perheensä kanssa? Täysin epäkelpo kumppaniksi ja isäksi. Pysy sinkkuna ja vapaasti voit elää idioottimaista teinielämää kenenkään estämättä. Hanki perhe niin olet vastuussa perheestäsi. Yksinkertaista vai mitä?
Itse olen siinä onnellisessa asemassa että minulla on kunnollinen rakastava mies, joka haluaa viettää vapaa-aikansa perheemme kanssa. Matkustamme ja harrastamme yhdessä. Perheenä. Seurustelemme ystäviemme kanssa. Perheenä. Ystävämmekin ovat yhteisiä. Näin olemme viihtyneet jo 35 vuotta ja tämä on kummankin oma halu ja valinta. Ei ole ihme , että suuri osa suhteista hajoaa kun perheenjäsenet eivät aidosti rakasta toisiaan ja halua jakaa elämäänsä kumppanin kanssa aidosti.
Kuulepas, minä voisin kirjoittaa aivan samat sanat kuin sinä, mutta sillä erotuksella että olemme olleet yhdessä jo 45 vuotta. Ja myös sillä erotuksella, että kaiken kirjoittamasi lisäksi matkustamme ja harrastamme MYÖS erikseen ja meillä on ihan omiakin ystäviä. Ja myös niiden yhteisten ystävien kanssa teemme välillä reissuja siten, että vain naiset (tai osa naisista) lähtee keskenään ja samaa tekevät miehet. Eikä meidän suhteemme ole mihinkään hajonnut tai mitenkään kärsinyt siitä, että vietämme välillä muutaman viikonkin erossa toisistamme, eri maissakin välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinkään perheellinen mies ei tarvitse kavereita. Hänellä on vaimo ja lapset. Toisekseen millainen ihminen haluaa hukata vapaa-aikaansa vieraisiin ihmisiin sen sijaan, että viettää aikansa perheensä kanssa? Täysin epäkelpo kumppaniksi ja isäksi. Pysy sinkkuna ja vapaasti voit elää idioottimaista teinielämää kenenkään estämättä. Hanki perhe niin olet vastuussa perheestäsi. Yksinkertaista vai mitä?
Itse olen siinä onnellisessa asemassa että minulla on kunnollinen rakastava mies, joka haluaa viettää vapaa-aikansa perheemme kanssa. Matkustamme ja harrastamme yhdessä. Perheenä. Seurustelemme ystäviemme kanssa. Perheenä. Ystävämmekin ovat yhteisiä. Näin olemme viihtyneet jo 35 vuotta ja tämä on kummankin oma halu ja valinta. Ei ole ihme , että suuri osa suhteista hajoaa kun perheenjäsenet eivät aidosti rakasta toisiaan ja halua jakaa elämäänsä kumppanin kanssa aidosti.
Sopii tulla alapeukuttamaan ikäviä faktoja siinä vaiheessa kun on itse saanut parisuhteensa kestämään yhtä kauan.
Mieluummin eroaisin kuin eläisin tuollaisessa suhteessa. Ihan vakavasti. En haluaisi suhdetta, jossa ei voi matkustella ja tehdä asioita myös yksin.
No varmaan eroatkin. Sitten ollaan heti ulisemassa kun ei tinderistä ei löydy kunnollista kumppania. Ja tätä toistetaan kerta toisensa jälkeen. Ihan vapaasti. Ei mun prsettä kutita.
Kuulostat kyllä sen sortin itsekeskeiseltä torvelta, että en ihmettelisi vaikka miehelläsi olisi tuosta symbioosielämän ihanuudesta vähän erilainen näkemys.
Tämä aihe ilmestyy palstalle lähes säännöllisin väliajoin. "Aloittaja", joka esiintyy miehenä, häviää keskustelusta saman tien. Sen sijaan paikalle tulee nainen, joka alkaa mesota siitä, kuinka perheessä saa olla vain yhteiset ystävät, lomat ja rahat. Hän uhkailee sp-taudeilla ja kertoo, kuinka erilliset matkat ovat vain bilettämistä ja lapsetkin kärsivät. Hirveä ahdistus.
Olen itse tullut siihen tulokseen, että hän on myös näiden ketjujen avaaja. Ehkä näiden säännöllisyys liittyy hänen kk-kiertoonsa eli aina PMS-aikaan pitää päästä purkamaan ahdistusta.
Ystäväni mies oli siellä ja muualla Aasiassa kaverinsa kanssa. Sai sillä matkalla ainakin hepatiitin. Kauhea rieasa kun pitää hoitaa pitkään Auroorassa. Jotkut eri ruuatkin pitää olla. Hankalaa on.
Vastaan vain otsikkoon. Kyllä se monelle käy, jos sitten vastavuoroisuus pelaa. Yleensä se vastavuoroisuus ei sitten monelle miehelle käykään.
Suhde jossa kielletään toisen matkustaminen on sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinkään perheellinen mies ei tarvitse kavereita. Hänellä on vaimo ja lapset. Toisekseen millainen ihminen haluaa hukata vapaa-aikaansa vieraisiin ihmisiin sen sijaan, että viettää aikansa perheensä kanssa? Täysin epäkelpo kumppaniksi ja isäksi. Pysy sinkkuna ja vapaasti voit elää idioottimaista teinielämää kenenkään estämättä. Hanki perhe niin olet vastuussa perheestäsi. Yksinkertaista vai mitä?
Itse olen siinä onnellisessa asemassa että minulla on kunnollinen rakastava mies, joka haluaa viettää vapaa-aikansa perheemme kanssa. Matkustamme ja harrastamme yhdessä. Perheenä. Seurustelemme ystäviemme kanssa. Perheenä. Ystävämmekin ovat yhteisiä. Näin olemme viihtyneet jo 35 vuotta ja tämä on kummankin oma halu ja valinta. Ei ole ihme , että suuri osa suhteista hajoaa kun perheenjäsenet eivät aidosti rakasta toisiaan ja halua jakaa elämäänsä kumppanin kanssa aidosti.
Kuulepas, minä voisin kirjoittaa aivan samat sanat kuin sinä, mutta sillä erotuksella että olemme olleet yhdessä jo 45 vuotta. Ja myös sillä erotuksella, että kaiken kirjoittamasi lisäksi matkustamme ja harrastamme MYÖS erikseen ja meillä on ihan omiakin ystäviä. Ja myös niiden yhteisten ystävien kanssa teemme välillä reissuja siten, että vain naiset (tai osa naisista) lähtee keskenään ja samaa tekevät miehet. Eikä meidän suhteemme ole mihinkään hajonnut tai mitenkään kärsinyt siitä, että vietämme välillä muutaman viikonkin erossa toisistamme, eri maissakin välillä.
Niin mut eihän se voi olla mahdollista että toiset elää eri tavalla kuin mä ja mun ukko ja on vielä onnellisempia kuin me vaikka mä joka viikko vakuutan täällä meidän onnellisuutta vaikka pirttihirmu olenkin.
Vierailija kirjoitti:
Suhde jossa kielletään toisen matkustaminen on sairas.
Hyvässä suhteessa ei edes tarvitse kieltää. Ollaan yhtämieltä tästäkin asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tykkään tyttökaverien kanssa käydä Gambiassa. Puolisot vaan ei tunnu hyväksyvän, onko luottamuksen puutetta vai, mistä kiikastaa?
Miksi näin outo kommentti saanut yläpeukkuja? On selvää, että terveessä suhteessa kumpikin osapuoli saa matkustaa myös yksinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinkään perheellinen mies ei tarvitse kavereita. Hänellä on vaimo ja lapset. Toisekseen millainen ihminen haluaa hukata vapaa-aikaansa vieraisiin ihmisiin sen sijaan, että viettää aikansa perheensä kanssa? Täysin epäkelpo kumppaniksi ja isäksi. Pysy sinkkuna ja vapaasti voit elää idioottimaista teinielämää kenenkään estämättä. Hanki perhe niin olet vastuussa perheestäsi. Yksinkertaista vai mitä?
Mutta perheellinen nainen kyllä tarvitsee? :D
Kyllä aikuiset ihmiset tarvitsevat myös ystäviä ja jotain muitakin sosiaalisia kontakteja, kuin oma kumppani ja lapset.
Aikuinen ihminen ei tarvitse kavereita, ei mies eikä nainen. Jos olet kykenemätön sitoutuneeseen parisuhteeseen niin pysy sinkkuna.
Jos sinulla itselläsi ei ole jostain syystä ystäviä tai kavereita, niin älä pura katkeruuttasi muihin. Helppo se on selittää, ettei tarvitse, jos/kun niitä ei ole.
Tuo on kovin teinix asenne. Parisuhde, perhe ja suku menee aina kavereiden ja ystävien edelle aikuisilla ihmisillä. Tämä toki ei tarkoita sitä, etteikö niitä kavereita ja ystäviä olisi.
Vain sellainen parisuhde ja perhe menee kaverien edelleen joka ymmärtää, että kaverit ovat erittäin tärkeitä ja on normaalia tehdään niitten kanssa jopa matka. Sellainen kumppani joka tätä ei hyväksy, ei mene minkään edelle.
Näiden kaverijengiläisten kannattaakin pysyä sinkkuna. itsekkäät ovatkin kuyvyttömiä suhteeseen ja perhe-elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde jossa kielletään toisen matkustaminen on sairas.
Hyvässä suhteessa ei edes tarvitse kieltää. Ollaan yhtämieltä tästäkin asiasta.
Hyvässä suhteessa ei voi eikä kumpikaan halua kieltää. Puoliso ei ole lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinkään perheellinen mies ei tarvitse kavereita. Hänellä on vaimo ja lapset. Toisekseen millainen ihminen haluaa hukata vapaa-aikaansa vieraisiin ihmisiin sen sijaan, että viettää aikansa perheensä kanssa? Täysin epäkelpo kumppaniksi ja isäksi. Pysy sinkkuna ja vapaasti voit elää idioottimaista teinielämää kenenkään estämättä. Hanki perhe niin olet vastuussa perheestäsi. Yksinkertaista vai mitä?
Mutta perheellinen nainen kyllä tarvitsee? :D
Kyllä aikuiset ihmiset tarvitsevat myös ystäviä ja jotain muitakin sosiaalisia kontakteja, kuin oma kumppani ja lapset.
Aikuinen ihminen ei tarvitse kavereita, ei mies eikä nainen. Jos olet kykenemätön sitoutuneeseen parisuhteeseen niin pysy sinkkuna.
Jos sinulla itselläsi ei ole jostain syystä ystäviä tai kavereita, niin älä pura katkeruuttasi muihin. Helppo se on selittää, ettei tarvitse, jos/kun niitä ei ole.
Tuo on kovin teinix asenne. Parisuhde, perhe ja suku menee aina kavereiden ja ystävien edelle aikuisilla ihmisillä. Tämä toki ei tarkoita sitä, etteikö niitä kavereita ja ystäviä olisi.
Juu toki menee edelle, mutta kyllähän sitä aikuisella ihmisellä on hyvä olla myös ystäviä ja sosiaalista elämää perheen ulkopuolellakin.
Tarvitaanko siihen kaveeraamiseen aina kaukomatka kavereiden kesken? Olen jotenkin onnistunut pitämään ystäviä jo vuosikymmeniä vaikka yhtään pidempää yhteistä matkaa ei näihin vuosiin ole osunut.
Samoin.
Kun te ootte kaikki niin itsekkäitä ja itsekkäitä ja itsekkäitä, kun te ette elä samoin kuin minä pirttihirmuista kamalin.
Ei ole yhtään itsekästä rajoittaa kumppanin menoja ja harrastuksia ja kavereita. Täällä mä puolinarsisti poljen jalkaa ja tuherran itkua, kun mies ei huomioi minuaminuaminua kaiken aikaa.
Voin sanoa, että sitten seitsemänkymppisenä ei ole kauhean herkkua enää, kun ollaan jääty eläkkeelle, lapset on lähteneet pesästä ja ystävät kuulostavat ihan utopialta, kun sellaisia on viimeksi ollut alle parikymppisenä. Kyllä täällä on ihan tarpeeksi niitä vanhempia pariskuntia, jotka sinnittelevät avioliitossa lähinnä odottaen kumppanin kuolemaa (vaikkakin samalla peläten sitä totaalista yksinäisyyttä mikä leskeytymistä seuraa). Puheyhteys toiseen osapuoleen on täysi nolla, joten yksinäisyyttä puretaan puhua pulputtamalla puolitutuille, esim naapureille ja vihaa lievitetään kyttäämällä ja kiusaamalla näitä samoja puolituttuja.