Miksi jotkut äitipuolet ovat niin julmia ja ilkeitä.

Onhan se varmaan ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa, jos mies löytää uuden naisen.

Mutta niin käy usein.

Ja nainenkin voi -hallelujah- löytää uuden miehen.

Jostain syystä -mikä lieneekään- ex-vaimot ovat v-maisia.

En ole koskaan kuullut, vaikka lähipiirissä ja "tuttavan kaverin serkun ex-mummon" kautta olen tietoinen ero-ex-uusioperhe-äitipuoli -kuvioista, että ns. jätetty mies olisi alkanut olla ilkeä exälleen samassa määrin kuin ex-vaimo.

Kannustan eronneita unohtamaan yhteishuoltajuuden, jonka myötä se exä voi evätä mm. passin saannin ja pankkitilin avaamisen, ettei nainen missään tapauksessa voisi matkustaa ulkomaille lapsen kanssa tai -mikä hirveintä- alkaa pistää elareita säästöön!

Yksinhuoltajana voit päättä ihan itse lapsesi asioista, kun tilanne on tulehtunut.

upupupupup

Älkää perustako uusperhettä. Asukaa erillänne kunnes lapset ovat omillaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsipuoli vierailee kerran tai pari kertaa kuussa etävanhemmallaan, niin ei se mitenkään oikeasti kuulu perheeseen. Pysyy ikuisena vierailijana ja ulkopuolisena.

Sinä et ole se kuka määrittää muiden suhteet.

Mieheni lapsille olen isän naisystävä ja lapsille turvallinen aikuinen, jos niin haluavat. Lapset tulisivat luokseni useamminkin, mutta haluan pitää oman vapauteni, enkä sotkeutua enempää heidän elämäänsä. Minä en vie heiltä isäaikaa pois, joten mitään mustasukkaisuutta siltä osin ei pitäisi olla. Raportoivat kotonaan minun asioista ja aina saa kuulla kuinka moni asia on huonosti minulla. No, elämä opettaa lopulta näitäkin lapsia ja ymmärtävät minun olleen aika hyvä tyyppi, vaikka äidin suulla piti joskus nälviä.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla oikeasti useimmiten kyse siitä että kaiken takana on

a) miehen manipuloiva ex

b) manipuloiva bonus

c) miehen saamattomuus tai ymmärtämättömyys yllä mainittuja tilanteita kohtaan

...ja kun äitipuoli sitten väsyy/kyllästyy/huomauttaa/puuttuu tuohon, hän saakin ilkeän maineen.

Juuri näin. Siksi on tärkeää, kun ottaa lapsellisen miehen, että tekee heti alusta selväksi sen, että isä kantaa kaiken vastuun lapsestaan, hoitaa, viihdyttää ja kasvattaa. Ei siksi, että äitipuoli olisi tahallaan ilkeä, vaan siksi, että parisuhde toimisi. Se ei toimi, jos mies antaa muiden osapuolen pomputtaa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsipuoli vierailee kerran tai pari kertaa kuussa etävanhemmallaan, niin ei se mitenkään oikeasti kuulu perheeseen. Pysyy ikuisena vierailijana ja ulkopuolisena.

Sinä et ole se kuka määrittää muiden suhteet.

Mieheni lapsille olen isän naisystävä ja lapsille turvallinen aikuinen, jos niin haluavat. Lapset tulisivat luokseni useamminkin, mutta haluan pitää oman vapauteni, enkä sotkeutua enempää heidän elämäänsä. Minä en vie heiltä isäaikaa pois, joten mitään mustasukkaisuutta siltä osin ei pitäisi olla. Raportoivat kotonaan minun asioista ja aina saa kuulla kuinka moni asia on huonosti minulla. No, elämä opettaa lopulta näitäkin lapsia ja ymmärtävät minun olleen aika hyvä tyyppi, vaikka äidin suulla piti joskus nälviä.

Kyllä meidän lapset ilmaisevat tulevansa ”isän luo yökylään” tai ”TEILLÄ on tällanen” (ei meillä). ei nuo sanakäänteet ilmaise perheeseen kuulumista.

Eri

Minun lapsen lapsilla on hirveä äitipuoli,ruma noita akka:( 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annatko esimerkkejä? Miten julmia?

Äitipuoli

 

Olen eri, mutta vastaan kuitenkin. Olen jo 50v, mutta lapsuuteni asuin perheessä jossa oli äitipuoli. Hän oli lapseton kun tuli äitipuoleksi minulle ja nuoremmalle veljelleni. Jouduimme olemaan hyvin paljon äitipuolen kanssa koska isämme teki matkatyötä eikä omaa äitiä ollut. Ei äitipuoli oikein osannut tarjota mitään lämpöä tai emotionaalista tukea meille. Meillä oli katto pään päällä, ruokaa (aika säännöstellysti), vaatteita (pääasiassa kirpputoreilta jotka olivat 70 ja 80 luvuilla aika kauheita paikkoja). Siinä se. Pelkäsin häntä, enkä uskaltanut koskaan kapinoida tai sanoa mitään vastaan. Hän oli vieras ihminen, vieraat tavat, vieras murre ja tosi körttiläinen oleminen. Hän joskus suutuspäissään tokaisikin meille, että "hänen oli pakko ottaa meidät". Hän käytti myös fyysistä kuritusta jos

Hiukan sivusta nyt, mutta 70,-ja 80-luvut olivat täynnään tuollaisia vanhempia. Ikävää, että sait huonoa kohtelua äitipuolelta, mutta ihan biologisetkin äidit käyttäytyivät kuvaamallasi tavalla. Omani mukaanluettuna.

Vieläkin ehkä sivusta, usein äitipuoli saa vihat niskaansa, kun yrittää hoitaa uusperhettään rakkaudella ja rajoilla. Uusperheiden isät työntävät vastuun koko souvista puolisolleen, mutta vapautta ja autonomiaa siinä miten vastuun hoitaa uusperheen äidille ei kuitenkaan sallita. 

Ihmiset eroavat nykyään niin helposti. Selkäreppulapset ovat usein onnettomia tästä syystä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä se menee niin, että miehen ex manipuloi lastaan minua vastaan ja välittää tämän kautta erinäisiä omituisia viestejä.

Viestit jotka tulevat selvästi eksän suusta, ovat esimerkiksi että yhtenä viikonloppuna kaikki ruoka mitä teen, on pahaa eikö sitä voi syödä, toisena minua ei tarvitsi kuunnella eikä totella ollenkaan ja kolmantena minulle jankutetaan koko ajan että tämä nuorena tullut vahinkolapsi muodostaa äitinsä mielestä perheen minun aviomieheni kanssa ikuisesti ja minä ja yhteiset lapsemme eivät ole perhe.

Olemme olleet jo vuosia yhdessä, olemme naimisissa ja meillä on kaksi yhteistä pientä lasta ja mies oli eronnut nuoruuden erehdyksestään jo kaksi vuotta sitä ennen kuin tapasimme, silti tämä nainen, joka itse ilmeisesti hommautui tahallaan raskaaksi pitääkseen miehen jo silloin pahasti rakoilleessa suhteessaan, on sitä mieltä että miehen tulisi esimerkiksi viettää juhlapäivät oikean perheensä kanssa. Ym

Olen ollut samassa tilanteessa. Miehen lapsen teini-ikä oli yhtä h-vettiä, kun tavallisien teini-iän kotkotuksien lisäksi oli vielä se puoli, että venkoili vielä äitinsä puolesta ja mieliksi.

Mieheni ja minun yhteiset lapset olivat pieniä ja mieheni ei oikein osannut tai uskaltanut laittaa rajoja teinille, eikä ex-vaimolleen. Avioliittomme rakoili tuossa kohtaa todella pahasti ja olin täysin loppu. Osa teinin sekoiluista oli jopa vaarallisia.

Nyt teini on aikuinen ja omassa elämässään. On käynyt koulut ja on töissä, muuten en tiedä elämästään, emmekä tapaa. Isäänsä tapaa harvakseltaan ja joskus soittelevat. Joskus tunsin syyllisyyttä, nyt en enää. Mieheni on itse vastuussa omasta vanhemmuudestaan, eikä tuota vastuuta tuolloin kantanut. Jokin meidän avioliitossakin meni rikki, eikä ole korjaantunut.

Ilmoitus sossuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsipuoli vierailee kerran tai pari kertaa kuussa etävanhemmallaan, niin ei se mitenkään oikeasti kuulu perheeseen. Pysyy ikuisena vierailijana ja ulkopuolisena.

 

Sinä et ole se kuka määrittää muiden suhteet.

Mieheni lapsille olen isän naisystävä ja lapsille turvallinen aikuinen, jos niin haluavat. Lapset tulisivat luokseni useamminkin, mutta haluan pitää oman vapauteni, enkä sotkeutua enempää heidän elämäänsä. Minä en vie heiltä isäaikaa pois, joten mitään mustasukkaisuutta siltä osin ei pitäisi olla. Raportoivat kotonaan minun asioista ja aina saa kuulla kuinka moni asia on huonosti minulla. No, elämä opettaa lopulta näitäkin lapsia ja ymmärtävät minun olleen aika hyvä tyyppi, vaikka äidin suulla piti joskus nälviä.

Exän uusi nainen pettyi,kun ei saa minulta haluamiaan reaktioita. Meidän ero oli ilmassa jo pitkään ennenkuin tämä nainen tuli kuvioon,joten ei tässä ole mitään draamaa eikä vihaa. Itselläni on uusi puoliso ja mukava koti. Exän kanssa lapsien asiat vaan haluan hoitaa ja toivon hyvää kohtelua lapsille,kun ovat isällä ja uudella naisella. Lapset kyllä kertoo,jos heille ollaan ilkeitä. Minulla ei ole tarvetta mihinkään ylimääräiseen show.hun. Uusi nainen on monesti yrittänyt jotenkin ilmeillä,kun lapsia hakeneet. En tiedä kuvitteleeko hän, että olisin mustasukkainen tai jotenkin häntä vastaan. En todellakaan. En ikinä palaisi exän kanssa yhteen. 

Itse olin lähi-äitipuoli ja tänä päivänä mummopuoli. Siinä meni lapsi samassa kuin yhteisetkin ja pojan äidin kanssa on tultu aina loistavasti juttuun.