Miksi jotkut äitipuolet ovat niin julmia ja ilkeitä.

Ja miksi isien silmät eivät siinä kohtaa aukea. 

Annatko esimerkkejä? Miten julmia?

Äitipuoli

Luonto nyt vaan on sellainen. Ei-omat lapset on vähemmän tärkeitä. Äitipuolista voi tulla ilkeitä kun haluavat resurssit isältä vain omakseen, ja jos pystyvät manipuloimaan isää eikä isä pane vastaan niin äitipuoli tietenkin sortaa ei-omia lapsia jotta omilla lapsilla olisi paremmat oltavat.

Yrittäähän ne äiditkin joskus erottaa isän ja isän lapset toisistaan. Enemmän sitä sopii ihmetellä.

Kuukaudessa on noin 30 päivää ja yötä. Miehelläni on yhteishuoltajuus exänsä kanssa. Me nähdään miehen kanssa 8 kertaa kuukaudessa, joten en millään vie hänen lapsiaikaansa. Niinäkin päivinä, kun me näemme hän näkee lapsensa usein. 

En ole lapsille millään tavalla ikävä. En rajoita heidän karkkien ja roskaruuan syöntiä mitenkään, tai puutu asioihin. Kiusaamisen kohdalla sanon mielipiteeni ja koitan saada ymmärtämään ettei sellainen ole oikein.. En sano toiselle lapselle, vaikka hän on kovin voimakas mielipiteissään ja kertoo aina kuinka ei pidä esim. niistä ruuista mistä minä pidän. Tai kun hän haukkuu sisustustani, en sano mitään. Pidän huolen, ettei kohtaamisemme ole negatiivisia. Kun saan osakseni huonoa käytöstä lähden hetkeksi pois ja jatketaan siitä sitten hyvillä mielin. En aio muuttaa isänsä kanssa yhteen ennen kuin ovat muuttaneet kotoaan. Meillä aikuisilla on aikaa asua yhdessä sen jälkeen. Mies muuttaisi minun luo, koska minulla on oma asunto ja hän on vuokralla. Voi olla ettei koskaan muuteta yhteen. Näin on ollut hyvä.

 

Vierailija kirjoitti:

Annatko esimerkkejä? Miten julmia?

Äitipuoli

Olen eri, mutta vastaan kuitenkin. Olen jo 50v, mutta lapsuuteni asuin perheessä jossa oli äitipuoli. Hän oli lapseton kun tuli äitipuoleksi minulle ja nuoremmalle veljelleni. Jouduimme olemaan hyvin paljon äitipuolen kanssa koska isämme teki matkatyötä eikä omaa äitiä ollut. Ei äitipuoli oikein osannut tarjota mitään lämpöä tai emotionaalista tukea meille. Meillä oli katto pään päällä, ruokaa (aika säännöstellysti), vaatteita (pääasiassa kirpputoreilta jotka olivat 70 ja 80 luvuilla aika kauheita paikkoja). Siinä se. Pelkäsin häntä, enkä uskaltanut koskaan kapinoida tai sanoa mitään vastaan. Hän oli vieras ihminen, vieraat tavat, vieras murre ja tosi körttiläinen oleminen. Hän joskus suutuspäissään tokaisikin meille, että "hänen oli pakko ottaa meidät". Hän käytti myös fyysistä kuritusta jos raivostui jostakin asiasta.

Sitten tuli isäni ja äitipuolen yhteiset lapset, meitä n.10v nuoremmat. Kohtelu oli erilaista, tottakai. Heille oli omia herkkujakin jääkaapissa joihin meillä vanhemmilla lapsilla ei ollut lupa koskea. Luulin vielä neljäkymppisenäkin, että en pidä jukurtista ja vanukkaista, kunnes nykyisen mieheni kanssa maistoin niitä. Tajusin, että en ollut niitä aiemmin syönytkään, mieleni oli kääntänyt asian niin, että en syö niitä koska en pidä niistä. 

Kyllä lapsi huomaa erilaisen kohtelun. Sitä kokee olevansa niin ulkopuolinen ja ei-rakastettu. Siitä jää ikuiset traumat ja ikävät muistot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annatko esimerkkejä? Miten julmia?

Äitipuoli

Olen eri, mutta vastaan kuitenkin. Olen jo 50v, mutta lapsuuteni asuin perheessä jossa oli äitipuoli. Hän oli lapseton kun tuli äitipuoleksi minulle ja nuoremmalle veljelleni. Jouduimme olemaan hyvin paljon äitipuolen kanssa koska isämme teki matkatyötä eikä omaa äitiä ollut. Ei äitipuoli oikein osannut tarjota mitään lämpöä tai emotionaalista tukea meille. Meillä oli katto pään päällä, ruokaa (aika säännöstellysti), vaatteita (pääasiassa kirpputoreilta jotka olivat 70 ja 80 luvuilla aika kauheita paikkoja). Siinä se. Pelkäsin häntä, enkä uskaltanut koskaan kapinoida tai sanoa mitään vastaan. Hän oli vieras ihminen, vieraat tavat, vieras murre ja tosi körttiläinen oleminen. Hän joskus suutuspäissään tokaisikin meille, että "hänen oli pakko ottaa meidät". Hän käytti myös fyysistä kuritusta jos raivostui jostakin asiasta.

Sitten tuli isäni ja äitipuolen yhteiset lapset, meitä n.10v nuoremmat. Kohtelu oli erilaista, tottakai. Heille oli omia herkkujakin jääkaapissa joihin meillä vanhemmilla lapsilla ei ollut lupa koskea. Luulin vielä neljäkymppisenäkin, että en pidä jukurtista ja vanukkaista, kunnes nykyisen mieheni kanssa maistoin niitä. Tajusin, että en ollut niitä aiemmin syönytkään, mieleni oli kääntänyt asian niin, että en syö niitä koska en pidä niistä. 

Kyllä lapsi huomaa erilaisen kohtelun. Sitä kokee olevansa niin ulkopuolinen ja ei-rakastettu. Siitä jää ikuiset traumat ja ikävät muistot.

Myös omat vanhemmat voi kohdella kaltoin. Mieheni vanhin lapsi ei halua olla äitinsä kanssa juurikaan tekemisissä, koska on huomannut kuinka epäreilu nainen on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annatko esimerkkejä? Miten julmia?

Äitipuoli

Olen eri, mutta vastaan kuitenkin. Olen jo 50v, mutta lapsuuteni asuin perheessä jossa oli äitipuoli. Hän oli lapseton kun tuli äitipuoleksi minulle ja nuoremmalle veljelleni. Jouduimme olemaan hyvin paljon äitipuolen kanssa koska isämme teki matkatyötä eikä omaa äitiä ollut. Ei äitipuoli oikein osannut tarjota mitään lämpöä tai emotionaalista tukea meille. Meillä oli katto pään päällä, ruokaa (aika säännöstellysti), vaatteita (pääasiassa kirpputoreilta jotka olivat 70 ja 80 luvuilla aika kauheita paikkoja). Siinä se. Pelkäsin häntä, enkä uskaltanut koskaan kapinoida tai sanoa mitään vastaan. Hän oli vieras ihminen, vieraat tavat, vieras murre ja tosi körttiläinen oleminen. Hän joskus suutuspäissään tokaisikin meille, että "hänen oli pakko ottaa meidät". Hän käytti myös fyysistä kuritusta jos raivostui jostakin asiasta.

Sitten tuli isäni ja äitipuolen yhteiset lapset, meitä n.10v nuoremmat. Kohtelu oli erilaista, tottakai. Heille oli omia herkkujakin jääkaapissa joihin meillä vanhemmilla lapsilla ei ollut lupa koskea. Luulin vielä neljäkymppisenäkin, että en pidä jukurtista ja vanukkaista, kunnes nykyisen mieheni kanssa maistoin niitä. Tajusin, että en ollut niitä aiemmin syönytkään, mieleni oli kääntänyt asian niin, että en syö niitä koska en pidä niistä. 

Kyllä lapsi huomaa erilaisen kohtelun. Sitä kokee olevansa niin ulkopuolinen ja ei-rakastettu. Siitä jää ikuiset traumat ja ikävät muistot.

Tuli niin paha mieli puolestasi tätä lukiessa. Toivottavasti oli joku ihminen, joka tarjosi sinulle ja veljellesi lämpöä. Olisitte sen ansainneet. (Niin kuin jokainen lapsi.)

Miehet kuolee Suomessa naisia nuorempina. Äitipuolet saattavat vielä olla alunperinkin miestä nuorempia. Eli äitipuoli saa yleensä yhteisen asunnon ja miehen omaisuuden itselleen. Parasta häätää miehen lapset, joilla myös on dollarinkiilto silmissä kauas jo varhain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annatko esimerkkejä? Miten julmia?

Äitipuoli

Olen eri, mutta vastaan kuitenkin. Olen jo 50v, mutta lapsuuteni asuin perheessä jossa oli äitipuoli. Hän oli lapseton kun tuli äitipuoleksi minulle ja nuoremmalle veljelleni. Jouduimme olemaan hyvin paljon äitipuolen kanssa koska isämme teki matkatyötä eikä omaa äitiä ollut. Ei äitipuoli oikein osannut tarjota mitään lämpöä tai emotionaalista tukea meille. Meillä oli katto pään päällä, ruokaa (aika säännöstellysti), vaatteita (pääasiassa kirpputoreilta jotka olivat 70 ja 80 luvuilla aika kauheita paikkoja). Siinä se. Pelkäsin häntä, enkä uskaltanut koskaan kapinoida tai sanoa mitään vastaan. Hän oli vieras ihminen, vieraat tavat, vieras murre ja tosi körttiläinen oleminen. Hän joskus suutuspäissään tokaisikin meille, että "hänen oli pakko ottaa meidät". Hän käytti myös fyysistä kuritusta jos raivostui jostakin asiasta.

Sitten tuli isäni ja äitipuolen yhteiset lapset, meitä n.10v nuoremmat. Kohtelu oli erilaista, tottakai. Heille oli omia herkkujakin jääkaapissa joihin meillä vanhemmilla lapsilla ei ollut lupa koskea. Luulin vielä neljäkymppisenäkin, että en pidä jukurtista ja vanukkaista, kunnes nykyisen mieheni kanssa maistoin niitä. Tajusin, että en ollut niitä aiemmin syönytkään, mieleni oli kääntänyt asian niin, että en syö niitä koska en pidä niistä. 

Kyllä lapsi huomaa erilaisen kohtelun. Sitä kokee olevansa niin ulkopuolinen ja ei-rakastettu. Siitä jää ikuiset traumat ja ikävät muistot.

Tuli niin paha mieli puolestasi tätä lukiessa. Toivottavasti oli joku ihminen, joka tarjosi sinulle ja veljellesi lämpöä. Olisitte sen ansainneet. (Niin kuin jokainen lapsi.)

Kiitos myötätunnosta. Siihen aikaan ei kovinkaan lasten oloihin kiinnitetty huomiota. Lapsi oli hyvä lapsi jos kuului ja näkyi mahdollisimman vähän. Veljeni on periaatteessa selvinnyt muuten elämässä, mutta hänestä näkee selvästi että hän on jäänyt huomiota ja rakkautta vaille. Hän on hyvä ihminen, mutta ollut altis hyväksikäytölle, sekä aineelliselle että henkiselle.

Tuolla rakkaudettomalla lapsuudella on ollut vaikutusta siihen, että itse olen omien lapsieni kanssa suorastaan tuhlannut rakkautta ja huolenpitoa heihin. Se on vaikuttanut myös niin, että olen hyvin herkkä huomaamaan myös muut lapset; jos joku lapsi on syrjässä, niin yritän ottaa varovasti selville onko hänellä kaikki hyvin. Meille on aina kaikki lapset olleet tervetulleita, kaapista löytyy aina ruokaa ja petipaikka yökyläläiselle. 

Äitipuolen ei pitäisi olla pääsääntöisesti ilkeä, koska jokainen aikuinen ( mahdollisesti lapseton) nainen kykenee kyllä olemaan kiva ja asiallinen uuden miehensä lasten kanssa.

Lasten kanssa voi olla hyvinkin lämmin suhde.

Tilanne muuttuu kamalaksi, kun miehen exä alkaa hankaloittaa tilannetta niin, että vaikka kuinka yrittäisi olla aikuinen, ei yksinkertaisesti siihen pysty, kun lasten äiti "kouluttaa" lapsensa olemaan mahdollisimman hankalia, jos ei suorastaan v-maisia iästä riippuen, äitipuolelleen.

Been there, done that.

Olen kyllä saanut anteeksipyynnöt nyt jo aikuisilta tytärpuoliltani, joiden käytös meni niin hirvittäväksi heidän äitinsä sekoiluista puhumattakaan, että oman mielentervyteni vuoksi erosin.

Ei kannata yleistää, pääasiassa äitipuolet ovat ihan reiluja ja kivoja. Julmia ja kylmiä ihmisiä on biologisissakin vanhemmissa.

Itse olen äitipuoli ja meillä on aina ollut bonuksen kanssa erittäin hyvät ja lämpimät välit, enkä milloinkaan ole mennyt isänsä ja hänen "väliin", vaan saavat viettää yhdessä aikaa niin paljon kuin haluavat. Tehdään yhdessä ja erikseen asioita.

Bonus on kyllä laiska, eikä koskaan tee mitään kotitöitä, ei kertakaikkiaan mitään. Osaa myöskin vedellä vanhempiaan naruista ja manipuloida ja kertoa yhtä yhtäälle ja toista toisaalle. Minua tuo ei juksaa kun näen heti läpi, joten varmaan sitten kokee minut siinä suhteessa ei-niin-lämpimäksi kun en lähde noihin kotkotuksiin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annatko esimerkkejä? Miten julmia?

Äitipuoli

Olen eri, mutta vastaan kuitenkin. Olen jo 50v, mutta lapsuuteni asuin perheessä jossa oli äitipuoli. Hän oli lapseton kun tuli äitipuoleksi minulle ja nuoremmalle veljelleni. Jouduimme olemaan hyvin paljon äitipuolen kanssa koska isämme teki matkatyötä eikä omaa äitiä ollut. Ei äitipuoli oikein osannut tarjota mitään lämpöä tai emotionaalista tukea meille. Meillä oli katto pään päällä, ruokaa (aika säännöstellysti), vaatteita (pääasiassa kirpputoreilta jotka olivat 70 ja 80 luvuilla aika kauheita paikkoja). Siinä se. Pelkäsin häntä, enkä uskaltanut koskaan kapinoida tai sanoa mitään vastaan. Hän oli vieras ihminen, vieraat tavat, vieras murre ja tosi körttiläinen oleminen. Hän joskus suutuspäissään tokaisikin meille, että "hänen oli pakko ottaa meidät". Hän käytti myös fyysistä kuritusta jos raivostui jostakin asiasta.

Sitten tuli isäni ja äitipuolen yhteiset lapset, meitä n.10v nuoremmat. Kohtelu oli erilaista, tottakai. Heille oli omia herkkujakin jääkaapissa joihin meillä vanhemmilla lapsilla ei ollut lupa koskea. Luulin vielä neljäkymppisenäkin, että en pidä jukurtista ja vanukkaista, kunnes nykyisen mieheni kanssa maistoin niitä. Tajusin, että en ollut niitä aiemmin syönytkään, mieleni oli kääntänyt asian niin, että en syö niitä koska en pidä niistä. 

Kyllä lapsi huomaa erilaisen kohtelun. Sitä kokee olevansa niin ulkopuolinen ja ei-rakastettu. Siitä jää ikuiset traumat ja ikävät muistot.

Tuli niin paha mieli puolestasi tätä lukiessa. Toivottavasti oli joku ihminen, joka tarjosi sinulle ja veljellesi lämpöä. Olisitte sen ansainneet. (Niin kuin jokainen lapsi.)

Kiitos myötätunnosta. Siihen aikaan ei kovinkaan lasten oloihin kiinnitetty huomiota. Lapsi oli hyvä lapsi jos kuului ja näkyi mahdollisimman vähän. Veljeni on periaatteessa selvinnyt muuten elämässä, mutta hänestä näkee selvästi että hän on jäänyt huomiota ja rakkautta vaille. Hän on hyvä ihminen, mutta ollut altis hyväksikäytölle, sekä aineelliselle että henkiselle.

Tuolla rakkaudettomalla lapsuudella on ollut vaikutusta siihen, että itse olen omien lapsieni kanssa suorastaan tuhlannut rakkautta ja huolenpitoa heihin. Se on vaikuttanut myös niin, että olen hyvin herkkä huomaamaan myös muut lapset; jos joku lapsi on syrjässä, niin yritän ottaa varovasti selville onko hänellä kaikki hyvin. Meille on aina kaikki lapset olleet tervetulleita, kaapista löytyy aina ruokaa ja petipaikka yökyläläiselle. 

Kiitos tästä viestistä. Tuli niin hyvä mieli että joku on onnistunut katkaisemaan rakkaudettomuuden noidankehän. Itse en koskaan uskaltanut lapsia hankkia, sillä kunnollisen vanhemmuuden mallia ei ollut. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, olet ihana!

M48

Onhan se selvää, että KAIKKI vieraat lapset ovat v*ttumaisia. Toiset hylkymiesten n*ssijat vain osaavat peittää tämän v*tutuksen, jotkut eivät. Ja nämä vähemmän kontrolloidut juuri ovat niitä ilkeitä äitipuolia. 

Höpsistä. Pääasiassa ihmiset osaavat käyttäytyä, äitipuoletkin.

Meillä se menee niin, että miehen ex manipuloi lastaan minua vastaan ja välittää tämän kautta erinäisiä omituisia viestejä.

Viestit jotka tulevat selvästi eksän suusta, ovat esimerkiksi että yhtenä viikonloppuna kaikki ruoka mitä teen, on pahaa eikö sitä voi syödä, toisena minua ei tarvitsi kuunnella eikä totella ollenkaan ja kolmantena minulle jankutetaan koko ajan että tämä nuorena tullut vahinkolapsi muodostaa äitinsä mielestä perheen minun aviomieheni kanssa ikuisesti ja minä ja yhteiset lapsemme eivät ole perhe.

Olemme olleet jo vuosia yhdessä, olemme naimisissa ja meillä on kaksi yhteistä pientä lasta ja mies oli eronnut nuoruuden erehdyksestään jo kaksi vuotta sitä ennen kuin tapasimme, silti tämä nainen, joka itse ilmeisesti hommautui tahallaan raskaaksi pitääkseen miehen jo silloin pahasti rakoilleessa suhteessaan, on sitä mieltä että miehen tulisi esimerkiksi viettää juhlapäivät ”oikean perheensä” kanssa. Ymmärrätte varmaan että ei ole kovin helpoia suhtautua kivasti tähän äitinsä näköiseen ja äitinsä suulla puhuvaan lapseen.

Jos lapsipuoli vierailee kerran tai pari kertaa kuussa etävanhemmallaan, niin ei se mitenkään oikeasti kuulu perheeseen. Pysyy ikuisena vierailijana ja ulkopuolisena.

Taitaa olla oikeasti useimmiten kyse siitä että kaiken takana on

a) miehen manipuloiva ex

b) manipuloiva bonus

c) miehen saamattomuus tai ymmärtämättömyys yllä mainittuja tilanteita kohtaan

...ja kun äitipuoli sitten väsyy/kyllästyy/huomauttaa/puuttuu tuohon, hän saakin ilkeän maineen.

No enemmän minä olen törmännyt äiteihin jotka tekee kaikkensa erottaakseen lapset isästään. Se on asia, mitä en millään tasolla osaa ymmärtää. Että voikin kohdella niin julmasti ennen kaikkea omia lapsiaan (ja sen jälkeen miestä jota joskus on rakastanut riittävästi perustaakseen perheen), että sotkii oikeuden isään ja pahimmassa tapauksessa onnistuukin siinä.

Tästä päästäänkin aasinsiltaan, kun äiti alkaa sekoilla lasten isän löytäessä uuden kumppanin. Yllä onkin jo esimerkkejä, miten lapset puhuu eksän suulla isän (ja ehkä uuden kumppanin) kodissa. Voi olla, et ruoka onkin yhtäkkiä pahaa tai että mitään sääntöjä ei tarvitse noudattaa. Sitten kun äitipuoli joutuu olemaan aikuinen ja ehkä jopa kehtaa komentaa lapsia käyttäytymään, saa eksä lisää vettä myllyynsä. Joskus ja yleensä onkin niin, että kun lapset näistä kertoo kotona, niin äiti suuttuu tästä eikä silloin päällimmäisenä ole tosiaankaan se, että hän on itse syyllinen alunperinkin siihen kun Pirkko-Petteri paimennettiin huoneeseensa sen jälkeen kun tämä tahallaan haukkui äitipuolen sisustuksen ja sotki spagetilla tapetit.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se selvää, että KAIKKI vieraat lapset ovat v*ttumaisia. Toiset hylkymiesten n*ssijat vain osaavat peittää tämän v*tutuksen, jotkut eivät. Ja nämä vähemmän kontrolloidut juuri ovat niitä ilkeitä äitipuolia. 

Katkera äityli spotted :D olisit onnellinen että miehesi löysi uuden eikä esim. ole päättänyt vainota sinua takaisin.