Olen työtön köyhä puoliryysyläinen, mutta silti koen olevani rikkaampi kuin uusilla autoilla ajelevat ja "omissa" taloissaan asuvat, jotka ovat velalla hommattuja

Olen matalla palkka-alalla toimiva yhden lapsen yksinhuoltaja, nainen.

Palkkani riittää asumismenoihin, ruokaan ja lapseni pieniin harrastuksiin.

Saan lapsinlisät ja lapsen elatustuen joka kuukausi.  Emme saa muita tukia.

Ei minua vaivaa eikä häiritse yhtään, jos maahan otetaan lisää ihmisiä tekemään töitä. Alallani on työvoimapula,j a toivotan tervetulleeksi myös ulkomaiset työntekijät.

Saattaa olla niin, että vain ne jotka omistavat paljon, ainoastaan pelkäävät jotain, jota ei tarkkaan voi määritellä. Ehkä myös sitä, että intialaiset insinöörit ja aasialaiset sairaanhoitajat vievät heidän työpaikkansa.

Kun ns. ravintoketjussa on tarpeeksi alhaalla, ei tarvitse pelätä mitään. Minulla töitä riittää, kävipä miten tahansa.

Ja uskokaa tai älkää, olen tyytyväinen nykyiseen elämääni.  Ei minulla koskaan ole ollut tämän kummempaa elämää.

Kiitos paljon sinä numero 102, Kiitos kommentistasi-

Aivan sama itselläni.  Tullaan toimeen ja ruokaa on. Tukia ei saada mistään, mutta arki sujuu.

Sivumennen kysyisin: Saako köyhä olla onnellinen Suomessa?

Hassua, kun joku kirjoittaa olevansa onnellinen siinä tilanteessa, kuin on, hyökkää heti lauma hyvätuloisia vakuuttamaan, ettet voi olla onnellinen.

Ihan sama, kuin pyörätuolissa istuva kirjoittaisi, että kokee olevansa onnellinen, maratoonarit tulisi heti sivutolkulla vakuuttamaan, että et voi olla onnellinen, kun et voi maratonia juosta.

Onnellisuus on subjektiivinen olotila ja ap kokee olevansa onnellisempi olevassa olotilassaan. Se on hänen tunteensa. Joku toinen kokee olevansa onnellinen jossain toisenlaisessa tilanteessa.

Minulla on rahaa ja talo ja auto ja silti en koe olevani koko aikaa onnellinen. Välillä koen olevani hyvin onneton, vaikka maallista mammonaa on kylliksi.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos paljon sinä numero 102, Kiitos kommentistasi-

Aivan sama itselläni.  Tullaan toimeen ja ruokaa on. Tukia ei saada mistään, mutta arki sujuu.

Sivumennen kysyisin: Saako köyhä olla onnellinen Suomessa?

Miksei köyhä saisi olla onnellinen? Outo kysymys. Ihminen on juuri niin onnellinen kuin haluaa olla. Saa rikaskin olla onnelinen, ei se ole keltään muulta pois.

Köyhä saa olla onnellinen, mutta köyhä saisi olla myös kiitollinen. Miten nykyään kaikkea, minkä muut tuottavat yhteiskunnan jäsenet maksaa, pidetään itsestään selvyytenä? Jenkeissä nämä, jotka "arvostavat omaa vapaa-aikaansa" eikä työnteko oikein maistu, asuisivat sillan alla. Kovasti arvotellaan meitä "lampaita", byrokratiaa ja oravan pyörää, mutta kyllä sitten kuitenkin sossun tuet kelpaa.

Suomessa ainoa keino hankkkia omaisuutta on omistusasunto, joiden arvo tosin tulee laskemaan lähes kaikkialla Suomessa. Muualla Euroopassa asutaan vuokralla paljon enemmän, mutta silti ihmisten varallisuus on huomattavasti suomalaisten varallisuutta suurempi.

Vierailija kirjoitti:

Jos asut esim. omassa talossa 30 vuotta ja maksaisit samaan aikaan vuokraa 500e /kk (joka on vähäinen talosta)

Olisi se 

500€ x 12 = 6000€ / vuosi 

x 30 vuotta 

---------------

180 0000€

Sen verran olet jo säästänyt asumalla OMASSA talossa. Puhumattakaan mukavuudesta.

Zinc

Vuokralla eläessä ei ole paljoakaan niitä kuluja, jos asut 30 vuotta omassa kämpässä, niin ei sekään nyt missään määrin ilmaista ole.

Ihmiset voivat tehdä niinkuin sopii kullekin, itsekin asun omistuasunnossa eli ei ole mitään niitä vastaan, mutta paras on tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. AP:n pointtia en nyt ihan ymmärrä.

Mistäs se Ap:n raha tulis jos kukaan ei Ap:tä elättäisi? Elät toisten rahoilla ja leuhkit sillä? Outo kuvio. Onnellisen ei tarvitse kehuskella rikkauksilla tai edes köyhyydellä. Kehuskelijalla on aina kateus taustalla.