Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan teillä on mennyt loppuunpalamisesta toipumiseen?
29.05.2025 |
Itselläni kesti pitkästä huonosta työsuhteesta ja siitä seuranneesta totaalisesta loppuunpalamisesta toipumiseen kahdeksan vuotta. Olin siinä pisteessä, että mietin junan alle hyppäämistä. Kyllähän sitä vuodessa, ehkä kahdessa pääsi siihen pisteeseen, että kykeni hoitamaan asioita ja elämään jollain tasolla tässä yhteiskunnassa mukana, koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Mutta kahdeksan vuotta meni siihen, että alkoi olemaan jotain merkkejä vanhasta itsestä nähtävillä ja joku usko itseensä/tulevaan. En tiedä toipuuko 100% kuntoon koskaan. En suosittele ketään roikkumaan väkisin huonossa työpaikassa, itsensä siinä vaan tuhoaa.
Kommentit (10)
En tiedä kun en ole toipunut. 2 vuotta mennyt uupumuksen kanssa. Työterveys kirjoittaa parin päivän tai viikon saikkuja. Menen puolikuntoisena töihin, sinnittelen kunnes en enää jaksa ja itken taas työterveyden vastaanotolla. Tätä tää työura kai sitten on. En mä tästä jaloilleni pääse tällä tyylillä. Mutta kun uupumus ei ole sairaus. Pakko vaan jaksaa kun ei ole diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kun en ole toipunut. 2 vuotta mennyt uupumuksen kanssa. Työterveys kirjoittaa parin päivän tai viikon saikkuja. Menen puolikuntoisena töihin, sinnittelen kunnes en enää jaksa ja itken taas työterveyden vastaanotolla. Tätä tää työura kai sitten on. En mä tästä jaloilleni pääse tällä tyylillä. Mutta kun uupumus ei ole sairaus. Pakko vaan jaksaa kun ei ole diagnoosia.
Itse tein aikanani sen ratkaisun, että otin ne mitättömät sairaslomat mitä sain ja sitten lopputilin. Mahdoton yhtälö saada itseään mitenkään kuntoon, kun roikkuu samassa ympäristössä ja samassa hommassa. Jos olisin lähtenyt vuosia aikaisemmin, niin kuin minulla oli suunnitelmissa, niin olisin varmaan toipunut jollain puolen vuoden hermolomalla takaisin työkuntoon. Tein sen virheen, että roikuin väkisin hammasta purren kiinni jossain mahdottomissa unelmissa ja käytösmalleissa, jotka päähäni oli jo iskostettu lapsena. Ei saa valittaa, pitää puskea eteenpäin jne. Eihän sitä stressaantuneena, väsyneenä ja muutenkin ihan piipussa osaa edes ajatella järkevästi. Jonkinlainen putkinäköisyys hyvin vahva ja joku outo selviytymisvietti ottaa vallan. Sitä keskittää vain kaiken energian työssä selviytymiseen ja sen hoitamiseen, sitten kaikki vapaa-aika menee siihen, että hoitaa itsensä kuntoon seuraavaa työpäivää varten. Loputon noidankehä.
Toivottavasti asiasi järjestyvät parhain päin.
AP
Sellainen 2-3 vuotta työttömänä makaillen siinä meni. Olisi pitänyt lopettaa hommat aikaisemmin, että olisi päässyt toipumaan nopeammin.
En ole ehtinyt miettiä toipumista. Irtisanouduin ja sain heti uuden työn. Irtisanouduin jälleen ja sain taas uuden työn. Irtisanouduin taaskin ja tässä työssä ajattelin pysyä kunnes eläköidyn tai saan kenkää, mutta tämä on viimeinen työpaikkani. Väsymys painaa joskus päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uupumuksen alkamisen ja loppumisen ajankohdat on minulle epäselviä. Ei ole mitään sellaista testiä joka näyttää että joko on uupunut tai ei ole. On oireita mutta usein niitä alkaa epäillä itsekin kun ihan tervekin ihminen luontaisesti välttelee tehtäviä mitkä tuntuu ikäviltä ja vastenmielisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12 vuotta on kulunut, ja vasta viimeisen vuoden aikana on alkanut tuntua vähän siltä vanhalta itseltäni, joka olin ennen.
Facts!