Epäröikö muut asuntokauppoja just nyt, jos talous heittää 2020 häränpyllyn ja päätyy ostamaan juuri ennen kuin kupla puhkeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuletteko tosiaan että rikkaat antavat talouden romahtaa ja näin menettää omaa omaisuutta? Riikkaat on yhtä kuin maailman päättäjät. Että ihan vierestä katsovat kuinka valuutta romahtaa, kiinteistöjen arvot tippuu jne,

Ei se ole kiinni heidän haluistaan, kun rahajärjestelmä perustuu matemaattiseen mahdottomuuteen. Toisekseen talouden kriisit ja rahajärjestelmien muutokset eivät automaattisesti tarkoita, että KAIKKI köyhtyvät. Ne, jotka ovat osanneet ennakoida tilanteen ja sijoittaa sen mukaisesti (esim. kultaan) voittavat myös talousromahdustilanteissa.

Kullan hinta on kallis nyt. Miksi siihen pitäisi sijoittaa.

Aika moni velkainen omistusasuja unohtaa, että asunto on pysyvä kulurasite senkin jälkeen kun velat on täysin maksettu. Vastikkeet, taloyhtiön remontit, tonttivuokrat, kiinteistöverot, pintaremontit (jos haluaa pitää kämpän ajanmukaisena tai saada myytyä), jne. Kaikki kulut juoksevat tästä ikuisuuteen. Ja lukemattomien hieman vanhempien talojen (sekä oma/rivi- että kerrostalot) käyttöiäksi on aikanaan suunniteltu 30-40 vuotta ja sen jatkamiseksi tekohengitelty. 60-80-lukujen välillä kylvettiin koko maa täyteen sysipaskaa rakennuskantaa. Omistusasumisessa muhii todella iso pommi muutenkin kuin taloustilanteen vuoksi.

Suomalainen slaavilaisperua oleva omistusasunnon ihannointi on tänä päivänä naurettavan jälkeenjäänyt asennevamma.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on että asuntojen hinnat nousee samalla alueella samassa suhteessa. Tarkoittaen että jos jonkun 60 000 euron luuska on hinnaltaan nyt 300 000 niin 300 000 euron myynnillä ei saa yhtään sen ihmeellisempää kämppää itselleen. Ellei sitten muuta vuokralle tai jonnekin perähikiälle.

Näinhän se on. Itselläni on se kiva tilanne, että muutin 2008 ostamalleni kesämökille perähikiälle. Kyseinen talo on satavuotias hirsitalo, jollaisia ei tule enää lisää. Toki mökkien omistaminen on epäkiinnostavaa nyt monille, mutta minähän asun tässä, ja asuntona tämä on ja oli halpa. Arvo tuskin nousee, mutta ei sillä väliä, koska tosiaan asun tässä. Ja jos en asuisi, taloa voisi miettiä lyhytaikaiseen vuokraukseen. Ihmisiä vielä kiinnostaa maalla lomailu, vaikka mökin ylläpito ei kiinnostakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuletteko tosiaan että rikkaat antavat talouden romahtaa ja näin menettää omaa omaisuutta? Riikkaat on yhtä kuin maailman päättäjät. Että ihan vierestä katsovat kuinka valuutta romahtaa, kiinteistöjen arvot tippuu jne,

Ei se ole kiinni heidän haluistaan, kun rahajärjestelmä perustuu matemaattiseen mahdottomuuteen. Toisekseen talouden kriisit ja rahajärjestelmien muutokset eivät automaattisesti tarkoita, että KAIKKI köyhtyvät. Ne, jotka ovat osanneet ennakoida tilanteen ja sijoittaa sen mukaisesti (esim. kultaan) voittavat myös talousromahdustilanteissa.

Kullan hinta on kallis nyt. Miksi siihen pitäisi sijoittaa.

Ei ehkä juuri nyt, mutta itse ajattelen niin, että rahatalous on menossa kohti matemattisesti vääjämätöntä ja ennen näkemätöntä kriisiä. Edellisessä rahajärjestelmän muutoksessa 1971 kullan hinta nousi jonkin aikaa rahajärjestelmän vaihtumisen jälkeen 40 kk:ssa 800%. Luotan kullan olevan turvasatama nimenomaan sen tyyppisissä muutoksissa. Eli jos arvo on viimeaikoina noussut vaikkapa 20% en pidä sitä edes suurena tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni velkainen omistusasuja unohtaa, että asunto on pysyvä kulurasite senkin jälkeen kun velat on täysin maksettu. Vastikkeet, taloyhtiön remontit, tonttivuokrat, kiinteistöverot, pintaremontit (jos haluaa pitää kämpän ajanmukaisena tai saada myytyä), jne. Kaikki kulut juoksevat tästä ikuisuuteen. Ja lukemattomien hieman vanhempien talojen (sekä oma/rivi- että kerrostalot) käyttöiäksi on aikanaan suunniteltu 30-40 vuotta ja sen jatkamiseksi tekohengitelty. 60-80-lukujen välillä kylvettiin koko maa täyteen sysipaskaa rakennuskantaa. Omistusasumisessa muhii todella iso pommi muutenkin kuin taloustilanteen vuoksi.

Suomalainen slaavilaisperua oleva omistusasunnon ihannointi on tänä päivänä naurettavan jälkeenjäänyt asennevamma.

Niin. Asutaan yksityisellä vuokralla hienossa vanhassa talossa keskustan tuntumassa. Omistaja ei ole paljoa vuokria nostanut, kulut on ihan naurettavan pienet. Autolle paikka, mitään vesi- tai nettmaksujakaan ei ole. Laitetaan jatkuvasti paljon rahaa rahastoihin, säästöön jne. Tontti ostettiin vuosia sitten, arvo noussut 30%.

Jos haluttaisiin tätä vastaava asunto, niin hoitovastikkeet + pysäköinti jne muut kulut. on monessa paikassa jo enemmän, kuin mitä maksetaan vuokraa. Tietysti myös paljon kauempana keskustasta, tai ei edes samasta kunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä päin saa jo nyt putkiremontoituja siistejä kolmioita 2km päästä keskustasta alle 50 000 eurolla. Kuinka alas tästä voi enää vajota... :D

Paikkakunta?

Etelä-Pirkanmaa

Toivottavasti median vahtikoirat ovat valppaina, ja raportoivat, mikäli maailman keskuspankkien tms talouspäättäjät ja johtajat alkavat myydä sijoituksiaan. Silloin on erittäin todennäköistä, että he ostavat rahoilla kultaa. Sitähän ei nähdä mistään, mutta myyntien luulisi olevan nähtävissä. Enpä usko, että he myisivät laittaakseen rahansa sukan varteen.

Viime aikoina on myös nähty, että useat keskuspankit ovat ostaneet itselleen isoja määriä kultaa, siis tyyliin Kiina, Intia ja Venäjä.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni velkainen omistusasuja unohtaa, että asunto on pysyvä kulurasite senkin jälkeen kun velat on täysin maksettu. Vastikkeet, taloyhtiön remontit, tonttivuokrat, kiinteistöverot, pintaremontit (jos haluaa pitää kämpän ajanmukaisena tai saada myytyä), jne. Kaikki kulut juoksevat tästä ikuisuuteen. Ja lukemattomien hieman vanhempien talojen (sekä oma/rivi- että kerrostalot) käyttöiäksi on aikanaan suunniteltu 30-40 vuotta ja sen jatkamiseksi tekohengitelty. 60-80-lukujen välillä kylvettiin koko maa täyteen sysipaskaa rakennuskantaa. Omistusasumisessa muhii todella iso pommi muutenkin kuin taloustilanteen vuoksi.

Suomalainen slaavilaisperua oleva omistusasunnon ihannointi on tänä päivänä naurettavan jälkeenjäänyt asennevamma.

Hmmm...aina saa lukea että 70-luvun kerrostalot on p.ask.oja ja ei niitä tehty kestäväksi kuin 30-40 vuotta. Kukaan ei kerro mitä tapahtuu sen 30-40 vuoden jälkeen. Mureneeko betonilaatat ja jää vain betonimurskaa jäljelle? Onko niissä jokin aikakapseli asetettu että 40 vuoden jälkeen betoni alkaa haurastumaan ja hups sinne se romahti?

Asun itse 70-luvun betonikerroskuutiossa ja taloa on rempattu uuden veroiseksi vuosien varrella. On uusittu ikkunat, julkisivu, putket, sähköt, lämmitysjärjestelmä, katto jne. Yksi vierailija sanoikin ettei uskoisi vanhaksi taloksi, niin hyvin on pidetty huolta. Ja sisäilmwon parempi kuin tutun uudessa, joka on tiivis kuin pullo ja koneellisen ilmanvaihdon varassa. Mun asunnossa ikkunoista tulee raikasta korvausilmaa, ikkunaluukun saa auki (ei onnistu uudessa) ja on koneellinen poistoilma.

Mikä tekee vanhasta purkukuntoisen sun logiikan mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni velkainen omistusasuja unohtaa, että asunto on pysyvä kulurasite senkin jälkeen kun velat on täysin maksettu. Vastikkeet, taloyhtiön remontit, tonttivuokrat, kiinteistöverot, pintaremontit (jos haluaa pitää kämpän ajanmukaisena tai saada myytyä), jne. Kaikki kulut juoksevat tästä ikuisuuteen. Ja lukemattomien hieman vanhempien talojen (sekä oma/rivi- että kerrostalot) käyttöiäksi on aikanaan suunniteltu 30-40 vuotta ja sen jatkamiseksi tekohengitelty. 60-80-lukujen välillä kylvettiin koko maa täyteen sysipaskaa rakennuskantaa. Omistusasumisessa muhii todella iso pommi muutenkin kuin taloustilanteen vuoksi.

Suomalainen slaavilaisperua oleva omistusasunnon ihannointi on tänä päivänä naurettavan jälkeenjäänyt asennevamma.

Hmmm...aina saa lukea että 70-luvun kerrostalot on p.ask.oja ja ei niitä tehty kestäväksi kuin 30-40 vuotta. Kukaan ei kerro mitä tapahtuu sen 30-40 vuoden jälkeen. Mureneeko betonilaatat ja jää vain betonimurskaa jäljelle? Onko niissä jokin aikakapseli asetettu että 40 vuoden jälkeen betoni alkaa haurastumaan ja hups sinne se romahti?

Asun itse 70-luvun betonikerroskuutiossa ja taloa on rempattu uuden veroiseksi vuosien varrella. On uusittu ikkunat, julkisivu, putket, sähköt, lämmitysjärjestelmä, katto jne. Yksi vierailija sanoikin ettei uskoisi vanhaksi taloksi, niin hyvin on pidetty huolta. Ja sisäilmwon parempi kuin tutun uudessa, joka on tiivis kuin pullo ja koneellisen ilmanvaihdon varassa. Mun asunnossa ikkunoista tulee raikasta korvausilmaa, ikkunaluukun saa auki (ei onnistu uudessa) ja on koneellinen poistoilma.

Mikä tekee vanhasta purkukuntoisen sun logiikan mukaan?

Olisiko se ongelma lähinnä alueilla, joilla ei halua asua kukaan? Eli korjaaminen on kalliimpaa, kuin rakentaa uutta. Jos asunnon arvo tippuu, se ei kannata. Jos se ja saman alueen asunnot siis yleisestikin taas nousee, niin ei kai siinä olekaan ongelmaa.

nyt ei kannata tehdä muuta kun myydä jos vielä on ostajia. tuon tyttö hallituksen sooloilut ajavat suomen 90 luvun kaltaiseen lamaan. rahaa tilille ja vuoden parin päästä kaupoille tytteleillä ei ole mitään käsitystä talous politiikasta. taisi marin sen takia käydä amerikassakin suomea kehumassa jos vaikka trumppi ostas suomen siirtomaakseen antas 1.e mutta miljardi velkojahan hänkään ei lunastas. viher punikeille tuo velan otto on helppoa he kun ei tajuu että velka pitää myös maksaa takaisin

Vierailija kirjoitti:

Aika moni velkainen omistusasuja unohtaa, että asunto on pysyvä kulurasite senkin jälkeen kun velat on täysin maksettu. Vastikkeet, taloyhtiön remontit, tonttivuokrat, kiinteistöverot, pintaremontit (jos haluaa pitää kämpän ajanmukaisena tai saada myytyä), jne. Kaikki kulut juoksevat tästä ikuisuuteen. Ja lukemattomien hieman vanhempien talojen (sekä oma/rivi- että kerrostalot) käyttöiäksi on aikanaan suunniteltu 30-40 vuotta ja sen jatkamiseksi tekohengitelty. 60-80-lukujen välillä kylvettiin koko maa täyteen sysipaskaa rakennuskantaa. Omistusasumisessa muhii todella iso pommi muutenkin kuin taloustilanteen vuoksi.

Suomalainen slaavilaisperua oleva omistusasunnon ihannointi on tänä päivänä naurettavan jälkeenjäänyt asennevamma.

Ja vuokra asunnossako tätä rasitetta ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni velkainen omistusasuja unohtaa, että asunto on pysyvä kulurasite senkin jälkeen kun velat on täysin maksettu. Vastikkeet, taloyhtiön remontit, tonttivuokrat, kiinteistöverot, pintaremontit (jos haluaa pitää kämpän ajanmukaisena tai saada myytyä), jne. Kaikki kulut juoksevat tästä ikuisuuteen. Ja lukemattomien hieman vanhempien talojen (sekä oma/rivi- että kerrostalot) käyttöiäksi on aikanaan suunniteltu 30-40 vuotta ja sen jatkamiseksi tekohengitelty. 60-80-lukujen välillä kylvettiin koko maa täyteen sysipaskaa rakennuskantaa. Omistusasumisessa muhii todella iso pommi muutenkin kuin taloustilanteen vuoksi.

Suomalainen slaavilaisperua oleva omistusasunnon ihannointi on tänä päivänä naurettavan jälkeenjäänyt asennevamma.

Niin. Asutaan yksityisellä vuokralla hienossa vanhassa talossa keskustan tuntumassa. Omistaja ei ole paljoa vuokria nostanut, kulut on ihan naurettavan pienet. Autolle paikka, mitään vesi- tai nettmaksujakaan ei ole. Laitetaan jatkuvasti paljon rahaa rahastoihin, säästöön jne. Tontti ostettiin vuosia sitten, arvo noussut 30%.

Jos haluttaisiin tätä vastaava asunto, niin hoitovastikkeet + pysäköinti jne muut kulut. on monessa paikassa jo enemmän, kuin mitä maksetaan vuokraa. Tietysti myös paljon kauempana keskustasta, tai ei edes samasta kunnasta.

Se on kumma että näihin ketjuihin aina eksyy noita vuokra-asujia, joilla on altruistisia tappiolla kämppäänsä vuokraavia vuokraloordeja....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostin asunnon Helsingistä vuonna 2002. Lehdet olivat täynnä hintaromahdusennusteita ja kaavioita siitä, kuinka asuntojen hinnat olivat nousseet niin pitkään yhtäjaksoisesti. Useampi tuttava ja sukulainen varoitteli ostamasta ja kehotti odottamaan romahdusta.

Maksoin asunnostani 68 000 euroa, joka siis tuntui aivan kammottavan isolta rahalta silloin. Kämpän nykyinen arvo on lähes 300 000,- (remontoituna, ostaessa se oli huonokuntoinen).

Eikö 2002 ollut juuri it-romahdus takana? No, se ei ehkä vaikuttanut asuntojen hintoihin. Itse katsoisin omaisuuslajeja sykleinä. Asuntosijoittamisessakin on sykli, oliko sihen maailmanaikaan muita tekijöitä, jotka olisivat voineet tuoda asuntosijoittamisen syklin päätökseensä? Ihmisiä aivan ymmärrettävästi pelotti 1990-luvun talousromahdus, eihän sitäkään nähty ennalta.

Olen riittävän vanha muistamaan mikä oli asuntomarkkinoiden tunnelma 80-luvulla ja ennen romahdusta. Hinnat nousivat nousemistaan ja korkotaso oli nykyihmisille käsittämätön, jopa 10% korkoja maksettiin. Ihmiset sulkivat silmänsä ja hyppäsivät kyytiin koska huomenna hinnat olivat jo huomattavasti korkeammat. Jälkiviisaasti ajatellen merkit olivat vahvoja. Nyt ei ole mitään vastaavaa.

Vasta myöhemmin ymmärrämme että mitkä merkit nyt ovat selviä. Outoja aikoja elämme.

Helsinki-Turku-Tampere. Näiden voi katsoa edustavan jatkossakin normaaleja markkina-alueita.

Muualla täytyy olla todella tarkkana ostostensa kanssa. Etenkin sen, saako sitä myytyä aikanaan eteenpäin. Tämä on tärkein kysymys em. kolmion ulkopuolisilla alueilla.

"Nyt ei ole mitään vastaavaa."

Eikö?

Nyt on alhaisin korkotaso koko ihmiskunnan historian aikana...

Kun kupla puhkeaa, myös työpaikat menevät.

Vierailija kirjoitti:

Helsinki-Turku-Tampere. Näiden voi katsoa edustavan jatkossakin normaaleja markkina-alueita.

Muualla täytyy olla todella tarkkana ostostensa kanssa. Etenkin sen, saako sitä myytyä aikanaan eteenpäin. Tämä on tärkein kysymys em. kolmion ulkopuolisilla alueilla.

Helsingin markkina-alue ei todellakaan ole terve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni velkainen omistusasuja unohtaa, että asunto on pysyvä kulurasite senkin jälkeen kun velat on täysin maksettu. Vastikkeet, taloyhtiön remontit, tonttivuokrat, kiinteistöverot, pintaremontit (jos haluaa pitää kämpän ajanmukaisena tai saada myytyä), jne. Kaikki kulut juoksevat tästä ikuisuuteen. Ja lukemattomien hieman vanhempien talojen (sekä oma/rivi- että kerrostalot) käyttöiäksi on aikanaan suunniteltu 30-40 vuotta ja sen jatkamiseksi tekohengitelty. 60-80-lukujen välillä kylvettiin koko maa täyteen sysipaskaa rakennuskantaa. Omistusasumisessa muhii todella iso pommi muutenkin kuin taloustilanteen vuoksi.

Suomalainen slaavilaisperua oleva omistusasunnon ihannointi on tänä päivänä naurettavan jälkeenjäänyt asennevamma.

Niin. Asutaan yksityisellä vuokralla hienossa vanhassa talossa keskustan tuntumassa. Omistaja ei ole paljoa vuokria nostanut, kulut on ihan naurettavan pienet. Autolle paikka, mitään vesi- tai nettmaksujakaan ei ole. Laitetaan jatkuvasti paljon rahaa rahastoihin, säästöön jne. Tontti ostettiin vuosia sitten, arvo noussut 30%.

Jos haluttaisiin tätä vastaava asunto, niin hoitovastikkeet + pysäköinti jne muut kulut. on monessa paikassa jo enemmän, kuin mitä maksetaan vuokraa. Tietysti myös paljon kauempana keskustasta, tai ei edes samasta kunnasta.

Se on kumma että näihin ketjuihin aina eksyy noita vuokra-asujia, joilla on altruistisia tappiolla kämppäänsä vuokraavia vuokraloordeja....

Minun vuokraloordini on isovanhempani, vastikkeen verran maksan vuokraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostin asunnon Helsingistä vuonna 2002. Lehdet olivat täynnä hintaromahdusennusteita ja kaavioita siitä, kuinka asuntojen hinnat olivat nousseet niin pitkään yhtäjaksoisesti. Useampi tuttava ja sukulainen varoitteli ostamasta ja kehotti odottamaan romahdusta.

Maksoin asunnostani 68 000 euroa, joka siis tuntui aivan kammottavan isolta rahalta silloin. Kämpän nykyinen arvo on lähes 300 000,- (remontoituna, ostaessa se oli huonokuntoinen).

Eikö 2002 ollut juuri it-romahdus takana? No, se ei ehkä vaikuttanut asuntojen hintoihin. Itse katsoisin omaisuuslajeja sykleinä. Asuntosijoittamisessakin on sykli, oliko sihen maailmanaikaan muita tekijöitä, jotka olisivat voineet tuoda asuntosijoittamisen syklin päätökseensä? Ihmisiä aivan ymmärrettävästi pelotti 1990-luvun talousromahdus, eihän sitäkään nähty ennalta.

Olen riittävän vanha muistamaan mikä oli asuntomarkkinoiden tunnelma 80-luvulla ja ennen romahdusta. Hinnat nousivat nousemistaan ja korkotaso oli nykyihmisille käsittämätön, jopa 10% korkoja maksettiin. Ihmiset sulkivat silmänsä ja hyppäsivät kyytiin koska huomenna hinnat olivat jo huomattavasti korkeammat. Jälkiviisaasti ajatellen merkit olivat vahvoja. Nyt ei ole mitään vastaavaa.

Vasta myöhemmin ymmärrämme että mitkä merkit nyt ovat selviä. Outoja aikoja elämme.

Ei ole vastaavaa, mutta nyt vaikuttaa siltä, että ihmisten velanotto on oudolla tasolla. Siis että sitä otetaan vaurastumiseen. Voi käydä niin, että jos ei arvon noustua kotiuta varoja ne painuvat todella paljon. Jos omaisuus on siinä vaiheessa velatonta, niin ehkei se tietty haittaa, jos siis on vuokra-asunnoista kyse, joihin riittää asukkaita. Tai omasta asunnosta, kun pakko on jossain asua. Tosin talojen korjaustarve on tosiaan ärsyttävä menohaitta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni velkainen omistusasuja unohtaa, että asunto on pysyvä kulurasite senkin jälkeen kun velat on täysin maksettu. Vastikkeet, taloyhtiön remontit, tonttivuokrat, kiinteistöverot, pintaremontit (jos haluaa pitää kämpän ajanmukaisena tai saada myytyä), jne. Kaikki kulut juoksevat tästä ikuisuuteen. Ja lukemattomien hieman vanhempien talojen (sekä oma/rivi- että kerrostalot) käyttöiäksi on aikanaan suunniteltu 30-40 vuotta ja sen jatkamiseksi tekohengitelty. 60-80-lukujen välillä kylvettiin koko maa täyteen sysipaskaa rakennuskantaa. Omistusasumisessa muhii todella iso pommi muutenkin kuin taloustilanteen vuoksi.

Suomalainen slaavilaisperua oleva omistusasunnon ihannointi on tänä päivänä naurettavan jälkeenjäänyt asennevamma.

Ja vuokra asunnossako tätä rasitetta ei ole?

Älykkyys ei taida olla vahvimpia puoliasi? Miten voi pointti mennä ohi noin pahasti?