Epäröikö muut asuntokauppoja just nyt, jos talous heittää 2020 häränpyllyn ja päätyy ostamaan juuri ennen kuin kupla puhkeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostin asunnon Helsingistä vuonna 2002. Lehdet olivat täynnä hintaromahdusennusteita ja kaavioita siitä, kuinka asuntojen hinnat olivat nousseet niin pitkään yhtäjaksoisesti. Useampi tuttava ja sukulainen varoitteli ostamasta ja kehotti odottamaan romahdusta.

Maksoin asunnostani 68 000 euroa, joka siis tuntui aivan kammottavan isolta rahalta silloin. Kämpän nykyinen arvo on lähes 300 000,- (remontoituna, ostaessa se oli huonokuntoinen).

Eikö 2002 ollut juuri it-romahdus takana? No, se ei ehkä vaikuttanut asuntojen hintoihin. Itse katsoisin omaisuuslajeja sykleinä. Asuntosijoittamisessakin on sykli, oliko sihen maailmanaikaan muita tekijöitä, jotka olisivat voineet tuoda asuntosijoittamisen syklin päätökseensä? Ihmisiä aivan ymmärrettävästi pelotti 1990-luvun talousromahdus, eihän sitäkään nähty ennalta.

Olen riittävän vanha muistamaan mikä oli asuntomarkkinoiden tunnelma 80-luvulla ja ennen romahdusta. Hinnat nousivat nousemistaan ja korkotaso oli nykyihmisille käsittämätön, jopa 10% korkoja maksettiin. Ihmiset sulkivat silmänsä ja hyppäsivät kyytiin koska huomenna hinnat olivat jo huomattavasti korkeammat. Jälkiviisaasti ajatellen merkit olivat vahvoja. Nyt ei ole mitään vastaavaa.

Vasta myöhemmin ymmärrämme että mitkä merkit nyt ovat selviä. Outoja aikoja elämme.

Ei ole vastaavaa, mutta nyt vaikuttaa siltä, että ihmisten velanotto on oudolla tasolla. Siis että sitä otetaan vaurastumiseen. Voi käydä niin, että jos ei arvon noustua kotiuta varoja ne painuvat todella paljon. Jos omaisuus on siinä vaiheessa velatonta, niin ehkei se tietty haittaa, jos siis on vuokra-asunnoista kyse, joihin riittää asukkaita. Tai omasta asunnosta, kun pakko on jossain asua. Tosin talojen korjaustarve on tosiaan ärsyttävä menohaitta.

Meinaan 80-luvullahan rahaa annettiin nimenomaan vaurastumiseen. Keinottelijoille. Mielestäni asuntojen osto velkavivulla on keinottelua. Ja mitä isompi määrä ihmisiä sitä tekee, sitä varmemmin näen sen merkkinä epäterveestä taloustilanteesta. Ei terveillä markkinoilla pitäisi olla tilaa keinotteluun.

Suomea ja Eurooppaa ja kukaties maailmantaloutta odottaa luultavasti deflaatiokehitys. Monien mielestä se ei ainakaan maapallon kannalta välttämättä huono asia. Kuplat puhkeavat, mutta siitä syntyneiden menetysten korvaaminen täysimääräisesti veronmaksajien varoilla olisi liian ilmeistä ryöstöä eikä olisi niin helppoa kuin tähän asti toiminut tapa tehdä temppu inflaatiolla.

Kohta korona on ohi ja kaikki palaa ennalleen.

Vierailija kirjoitti:

Kohta korona on ohi ja kaikki palaa ennalleen.

Korona on ihan pieni sivujuonne tässä saagassa. Siitä ei edes puhuta nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni velkainen omistusasuja unohtaa, että asunto on pysyvä kulurasite senkin jälkeen kun velat on täysin maksettu. Vastikkeet, taloyhtiön remontit, tonttivuokrat, kiinteistöverot, pintaremontit (jos haluaa pitää kämpän ajanmukaisena tai saada myytyä), jne. Kaikki kulut juoksevat tästä ikuisuuteen. Ja lukemattomien hieman vanhempien talojen (sekä oma/rivi- että kerrostalot) käyttöiäksi on aikanaan suunniteltu 30-40 vuotta ja sen jatkamiseksi tekohengitelty. 60-80-lukujen välillä kylvettiin koko maa täyteen sysipaskaa rakennuskantaa. Omistusasumisessa muhii todella iso pommi muutenkin kuin taloustilanteen vuoksi.

Suomalainen slaavilaisperua oleva omistusasunnon ihannointi on tänä päivänä naurettavan jälkeenjäänyt asennevamma.

Niin. Asutaan yksityisellä vuokralla hienossa vanhassa talossa keskustan tuntumassa. Omistaja ei ole paljoa vuokria nostanut, kulut on ihan naurettavan pienet. Autolle paikka, mitään vesi- tai nettmaksujakaan ei ole. Laitetaan jatkuvasti paljon rahaa rahastoihin, säästöön jne. Tontti ostettiin vuosia sitten, arvo noussut 30%.

Jos haluttaisiin tätä vastaava asunto, niin hoitovastikkeet + pysäköinti jne muut kulut. on monessa paikassa jo enemmän, kuin mitä maksetaan vuokraa. Tietysti myös paljon kauempana keskustasta, tai ei edes samasta kunnasta.

Niin että vuokra-asunnossanne on naurettavan pienet kulut, vuokra mukaanluettuna, mutta jos omistaisitte sen niin yhtäkkiä siinä olisikin aivan järjettömän korkeat kulut? Niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni velkainen omistusasuja unohtaa, että asunto on pysyvä kulurasite senkin jälkeen kun velat on täysin maksettu. Vastikkeet, taloyhtiön remontit, tonttivuokrat, kiinteistöverot, pintaremontit (jos haluaa pitää kämpän ajanmukaisena tai saada myytyä), jne. Kaikki kulut juoksevat tästä ikuisuuteen. Ja lukemattomien hieman vanhempien talojen (sekä oma/rivi- että kerrostalot) käyttöiäksi on aikanaan suunniteltu 30-40 vuotta ja sen jatkamiseksi tekohengitelty. 60-80-lukujen välillä kylvettiin koko maa täyteen sysipaskaa rakennuskantaa. Omistusasumisessa muhii todella iso pommi muutenkin kuin taloustilanteen vuoksi.

Suomalainen slaavilaisperua oleva omistusasunnon ihannointi on tänä päivänä naurettavan jälkeenjäänyt asennevamma.

Ja vuokra asunnossako tätä rasitetta ei ole?

Älykkyys ei taida olla vahvimpia puoliasi? Miten voi pointti mennä ohi noin pahasti?

En ole tuo kysyjä, mutta huomauttaisin että joku sen vuokra-asunnonkin omistaa. Eikä vuokra-asunto ole sen enempää vapaa noista luetelluista kuluista kuin muutkaan asunnot. Niitä kuluja ei vain eritellä näkyville vuokranmaksulappuun. Vuokrarahoista se asunnon omistaja ne kulut sitten kuitenkin maksaa.

Ne vuokralla asuvat, joiden vuokra on syystä tai toisesta alle asuntoon kohdistuvien kulujen, ovat marginaalisia poikkeuksia.

No jaa. Jos asunto on vain asunto niin voihan sitä jäädä odottamaan vaikka harmaan tappiin.

Itselleni asunto on kuitenkin Koti. Jos olet löytänyt sen, joka on The ONE, ja aiot asua siinä pitkään ja elää onnellisena elämääsi, niin et silloin asuessa mieti muuta kuin "onneksi ostettiin tämä ihana talo". Raha on niin toissijaista kun kyseessä on onni :) näin se vaan on.

Mutta jos olet jossain isossa kaupungissa missä sopivia asuntoja on tarjolla paljon niin onhan se sellainen jossittelu tilanne toki. Eiku mut jos kuitenkin... Nyyh!

En ostaisi nyt, vaan nyt tekisin tarkkaa seurantaa! Niin hintojen, kuin asuntojenkin osalta.

Ihan ystävän neuvona. 

Zinc

Siinä voi ottaa asunnon kanssa nopeastikin kymppitonnien persnettoa.

Hyvähän se on että korot ei nouse nollasta yhtään mihinkään ainakaan 20 vuoteen! Jos joku on niin kahjo että on ottanut liian ison lyhennyksen lainaansa niin oma vika. Nollakorolla on hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni velkainen omistusasuja unohtaa, että asunto on pysyvä kulurasite senkin jälkeen kun velat on täysin maksettu. Vastikkeet, taloyhtiön remontit, tonttivuokrat, kiinteistöverot, pintaremontit (jos haluaa pitää kämpän ajanmukaisena tai saada myytyä), jne. Kaikki kulut juoksevat tästä ikuisuuteen. Ja lukemattomien hieman vanhempien talojen (sekä oma/rivi- että kerrostalot) käyttöiäksi on aikanaan suunniteltu 30-40 vuotta ja sen jatkamiseksi tekohengitelty. 60-80-lukujen välillä kylvettiin koko maa täyteen sysipaskaa rakennuskantaa. Omistusasumisessa muhii todella iso pommi muutenkin kuin taloustilanteen vuoksi.

Suomalainen slaavilaisperua oleva omistusasunnon ihannointi on tänä päivänä naurettavan jälkeenjäänyt asennevamma.

Hmmm...aina saa lukea että 70-luvun kerrostalot on p.ask.oja ja ei niitä tehty kestäväksi kuin 30-40 vuotta. Kukaan ei kerro mitä tapahtuu sen 30-40 vuoden jälkeen. Mureneeko betonilaatat ja jää vain betonimurskaa jäljelle? Onko niissä jokin aikakapseli asetettu että 40 vuoden jälkeen betoni alkaa haurastumaan ja hups sinne se romahti?

Asun itse 70-luvun betonikerroskuutiossa ja taloa on rempattu uuden veroiseksi vuosien varrella. On uusittu ikkunat, julkisivu, putket, sähköt, lämmitysjärjestelmä, katto jne. Yksi vierailija sanoikin ettei uskoisi vanhaksi taloksi, niin hyvin on pidetty huolta. Ja sisäilmwon parempi kuin tutun uudessa, joka on tiivis kuin pullo ja koneellisen ilmanvaihdon varassa. Mun asunnossa ikkunoista tulee raikasta korvausilmaa, ikkunaluukun saa auki (ei onnistu uudessa) ja on koneellinen poistoilma.

Mikä tekee vanhasta purkukuntoisen sun logiikan mukaan?

Jos taloyhtiön rakennusta on korjattu ajoissa, niin olet (tai joku edeltäjä) jo maksanut asunnon kahteen kertaan. Laajat remontit eivät ole halpoja, joten joko on iso rahoitusvastine tai sitten maksettu korjauksia erillisellä lainalla.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin ostanut viimeisen viiden vuoden sisällä rintamamiestalon tai 70-80-luvun omakoti- tai rivitalon ja ottanut sitä varten lainaa, niin tuskin saisin öitäni nukutuksi kaiken sen huolen takia.

Tein juuri tämän, ja hinta on laskenut lähes 25% Nukun silti yöni ihan hyvin, elämässä ei mene kaikki aina putkeen.

Tässä voi toisaalta käydä hyvin niinkin, että asunnot ja kiinteistöt aletaan kokea uudelleen turvallisemmiksi sijoituskohteiksi. Osakemarkkinat sakkaavat tällä hetkellä. Kiinteistöllä on aina kaikesta huolimatta käyttöarvo, varsinkin jos se tulee omaan käyttöön.

Ennusteet asuntomarkkinoista ovat olleet huonot, mutta eipä tämänkaltaista myrskyä pörssissäkään osattu arvata edes vielä 3kk sitten.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut näitä kuplajuttuja jo 10 vuotta sitten. Miten on Helsingin asuntojen hinnat kehittyneet viimeiset 10 vuotta? Odottajat asuvat yhä vuokraluukuissaan ja maksavat turkasen kallista vuokraa ja vuokranantaja senkun rikastuu asunnonarvon kohoamisena ja vuokratuloilla. Mut kukin tyylillään.

Näitä kuplajuttuja on ollut jo parikymmentä vuotta.

Olisi jo oma asunto maksettu siinä ajassa.