Lue keskustelun säännöt.
Päikyn tädit! Mitä te toivoisitte vanhemmilta yhteistyössä?
Kommentit (183)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muissa maissa on murrettu jo sitä höyrykoneen aikaista myyttiä, että ihmisen huoltaminen on vähemmän arvokasta kuin koneen huoltaminen. Näkyy myös palkoissa. Jos nuoren ihmisen kykyjä ja asenteita ralennetaan taidottomasti, niin tulos on vähintään yhtä katastrofaalinen kun jos siltaa rakennetaan taidottomasti.
Ehkäpä asialla on jotain tekemistä sen kanssa, että höyrykoneen huoltamiseen kykeneviä ihmisiä on tässä maassa lähinnä kourallinen. Kun taas lastenhoitoon kykeneviä on seitsennumeroinen määrä. Eli syystäkin sille höyrykoneen hoitajalle maksetaan enemmän.
Höyrykattilan räjähtämisellä on myös harvinaisen tuhoisat seuraukset. Kun taas kouluttamattoman hoitamasta lapsesta tulee lähinnä... normaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatuksen opettajan kutsuminen lastentarhanopettajaksi on kuin peruskoulunopettajan kutsuminen kiertokoulunopettajaksi. Molemmat nimitykset viittaavat historiallisiin instituutioihin joita ei ole ollut enää aikoihin ja joissa myös toiminnan luonne on ollut täysin toinen kuin nykyään.
Ts. ethän käytä lapsesi varhaiskasvatuksen opettajasta nimitystä lastentarhanopettaja.
Varhaiskasvatuksen opettaja/sosionomi/hoitaja -nimityksiin siirrytään vuoteen 2030 mennessä. Nyt on vuosi 2020, joten lastentarhanopettaja on ihan käypä termi.
Väärin. Niihin on siirrytty jo. Tarkista varhaiskasvatuslaki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatuksen opettajan kutsuminen lastentarhanopettajaksi on kuin peruskoulunopettajan kutsuminen kiertokoulunopettajaksi. Molemmat nimitykset viittaavat historiallisiin instituutioihin joita ei ole ollut enää aikoihin ja joissa myös toiminnan luonne on ollut täysin toinen kuin nykyään.
Ts. ethän käytä lapsesi varhaiskasvatuksen opettajasta nimitystä lastentarhanopettaja.
Varhaiskasvatuksen opettaja/sosionomi/hoitaja -nimityksiin siirrytään vuoteen 2030 mennessä. Nyt on vuosi 2020, joten lastentarhanopettaja on ihan käypä termi.
Osittain totta, mutta nykyinen nimike on tosiaan varhaiskasvatuksen opettaja, joita ovat aiemmat sosionomi- ja kanditaustaiset lastentarhanopettajat. V. 2030 osa sosionomeista on edelleen vakaopeja, mutta lisäksi tulee myös vakan sosionomi -nimike, jonka työnkuvaakaan ei ole vielä määritelty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muissa maissa on murrettu jo sitä höyrykoneen aikaista myyttiä, että ihmisen huoltaminen on vähemmän arvokasta kuin koneen huoltaminen. Näkyy myös palkoissa. Jos nuoren ihmisen kykyjä ja asenteita ralennetaan taidottomasti, niin tulos on vähintään yhtä katastrofaalinen kun jos siltaa rakennetaan taidottomasti.
Ehkäpä asialla on jotain tekemistä sen kanssa, että höyrykoneen huoltamiseen kykeneviä ihmisiä on tässä maassa lähinnä kourallinen. Kun taas lastenhoitoon kykeneviä on seitsennumeroinen määrä. Eli syystäkin sille höyrykoneen hoitajalle maksetaan enemmän.
Höyrykattilan räjähtämisellä on myös harvinaisen tuhoisat seuraukset. Kun taas kouluttamattoman hoitamasta lapsesta tulee lähinnä... normaali.[/quote
Mutta osaako se kouluttamattoman hoitama lapsi sanoittaa tunteita ja osallistautua moniaistillisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö muuten, että täysin epäpätevä henkilö (esim. siivooja) voidaan ottaa varhaiskasvatuksen opettajan paikalle ja hän saa samaa palkkaa kuin pätevä varhaiskasvatuksen opettaja?
Onko koskaan käynyt mielessä, että siihen voi olla joku syy, miksi lastentarhanopettajalle on mahdollista palkata täysin epäpätevä sijainen ja insinöörille taas ei? Ja se syy ei ole mikään naisvaltaisen alan syrjintä patriarkaatin toimesta tai vastaavaa, vaan hyvin kouriintuntuva.
Insinööreille ei edes tarvitse palkata sijaista vaikka olisi viikon-pari poissa, lastenhoitajalle täytyy päiväksikin. Tiedätkö miksi?
Oletko ihan varma tuosta? Jos insinöörille ei saada sijaista, niin moni projekti seisoo ja siitä voi tulla miljoonatappiot. Jos taas lastenhoitajalle ei saada sijaista, niin ehkä pitää jättää leikkipuistoretki ja iltapäiväulkoilu väliin.
Mmm tai se insinööri ei saa lastaan hoitoon, jolloin myös projekti seisoo. Yhdessä tätä yhteiskuntaa pyöritetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muissa maissa on murrettu jo sitä höyrykoneen aikaista myyttiä, että ihmisen huoltaminen on vähemmän arvokasta kuin koneen huoltaminen. Näkyy myös palkoissa. Jos nuoren ihmisen kykyjä ja asenteita ralennetaan taidottomasti, niin tulos on vähintään yhtä katastrofaalinen kun jos siltaa rakennetaan taidottomasti.
Ehkäpä asialla on jotain tekemistä sen kanssa, että höyrykoneen huoltamiseen kykeneviä ihmisiä on tässä maassa lähinnä kourallinen. Kun taas lastenhoitoon kykeneviä on seitsennumeroinen määrä. Eli syystäkin sille höyrykoneen hoitajalle maksetaan enemmän.
Höyrykattilan räjähtämisellä on myös harvinaisen tuhoisat seuraukset. Kun taas kouluttamattoman hoitamasta lapsesta tulee lähinnä... normaali.
Tekstissäsi näkyy yleinen väärinkäsitys. Nimittäin et ottanut huomioon sitä, että päiväkoti ympäristönä asettaa tietynlaisia vaatimuksia ja mahdollisuuksia lapselle. Jotta ne toteutuisivat parhain päin, siihen tarvitaan koulutettu henkilöstö. Vaikea varmaan uskoa, jos ei ole itse kokeillut. Jos taas lapsen kasvattaa kotona, niin ympäristö asettaa huomattavasti vähemmän vaatimuksia lapselle. Tarkoitan, että kotona lapsen ei tarvitse harjoitella erossa oloa vanhemmista, uutta ympäristöä, laajassa sosiaalisessa verkostossa toimimista. Mutta jos päiväkoti on täynnä epäpäteviä (kuten ikävä kyllä monessa paikassa on), niin lapset kärsii. Kaikkein eniten kärsii ne jotka eivät tajua/osaa pitää suutaan kiinni ja näppejään kurissa ja istua kiltisti seinäruusuna. Epäpätevä henkilökunta helposti sortuu ylilyönteihin varsinkin vilkkaiden, uteliaiden, idearikkaiden lasten kanssa. Ja itse asiassa myös ne kiltit seinäruusut kärsivät, kun joutuvat todistamaan aikuisten pöllöä toimintaa. Nämä asiat jättävät jälkensä. Eräs tuttuni (40v+ mies) muistaa vieläkin kuinka hänet suljettiin päiväkodin siivouskomeroon suu teipattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on ihmisen henkisen hyvinvoinnin arvo? Riittääkö se, että yhteikunta tuottaa "lähinnä normaaleja" ihmisiä jotka kykenevät suurin piirtein olemaan töissä (poisluettuna muutama pidempi työkyvyttömyyskausi) ja ehkä jokunen pystyy myös luomaan sosiaalisia suhteita siinä määrin että pienimuotoista lisääntymistäkin tapahtuu? Vai pitäisikö tavoite olla korkeammalla? Ihmisiä jotka voivat henkisesti todella hyvin, jotka kykenevät rakentamaan parempaa maailmaa ja täysillä satsaamaan yhteiskuntaan ja omaan elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö muuten, että täysin epäpätevä henkilö (esim. siivooja) voidaan ottaa varhaiskasvatuksen opettajan paikalle ja hän saa samaa palkkaa kuin pätevä varhaiskasvatuksen opettaja?
Onko koskaan käynyt mielessä, että siihen voi olla joku syy, miksi lastentarhanopettajalle on mahdollista palkata täysin epäpätevä sijainen ja insinöörille taas ei? Ja se syy ei ole mikään naisvaltaisen alan syrjintä patriarkaatin toimesta tai vastaavaa, vaan hyvin kouriintuntuva.
Insinööreille ei edes tarvitse palkata sijaista vaikka olisi viikon-pari poissa, lastenhoitajalle täytyy päiväksikin. Tiedätkö miksi?
Oletko ihan varma tuosta? Jos insinöörille ei saada sijaista, niin moni projekti seisoo ja siitä voi tulla miljoonatappiot. Jos taas lastenhoitajalle ei saada sijaista, niin ehkä pitää jättää leikkipuistoretki ja iltapäiväulkoilu väliin.
Mmm tai se insinööri ei saa lastaan hoitoon, jolloin myös projekti seisoo. Yhdessä tätä yhteiskuntaa pyöritetään.
Insinööri luultavasti kykenee löytämään perheelleen vaihtoehtoisen lastenhoitojärjestelyn. Vähän niin kuin siihen aikaan, kun tarhapaikkoja annettiin vain vähävaraisten lapsille.
Toisaalta insinöörin työnantajan on sangen vaikea löytää jokin vaihtoehto sille, että heillä on insinööri töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ihmisen henkisen hyvinvoinnin arvo? Riittääkö se, että yhteikunta tuottaa "lähinnä normaaleja" ihmisiä jotka kykenevät suurin piirtein olemaan töissä (poisluettuna muutama pidempi työkyvyttömyyskausi) ja ehkä jokunen pystyy myös luomaan sosiaalisia suhteita siinä määrin että pienimuotoista lisääntymistäkin tapahtuu? Vai pitäisikö tavoite olla korkeammalla? Ihmisiä jotka voivat henkisesti todella hyvin, jotka kykenevät rakentamaan parempaa maailmaa ja täysillä satsaamaan yhteiskuntaan ja omaan elämäänsä.
Siihen aikaan kun kukaan ei ollut kuullutkaan sanaa "varhaiskasvatus" syntyi perheille paljon enemmän lapsia ja myös nuorten aikuisten syrjäytyminen oli huomattavasti harvinaisempaa kuin nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos päiväkoti on täynnä epäpäteviä (kuten ikävä kyllä monessa paikassa on), niin lapset kärsii. Kaikkein eniten kärsii ne jotka eivät tajua/osaa pitää suutaan kiinni ja näppejään kurissa ja istua kiltisti seinäruusuna. Epäpätevä henkilökunta helposti sortuu ylilyönteihin varsinkin vilkkaiden, uteliaiden, idearikkaiden lasten kanssa. Ja itse asiassa myös ne kiltit seinäruusut kärsivät, kun joutuvat todistamaan aikuisten pöllöä toimintaa. Nämä asiat jättävät jälkensä. Eräs tuttuni (40v+ mies) muistaa vieläkin kuinka hänet suljettiin päiväkodin siivouskomeroon suu teipattuna.
No nykyisin ongelma on lähinnä päinvastainen. Maisterikoulutettu varhaiskasvatuksen asiantuntija ei joko vertaistensa laatimien sääntöjen vuoksi tai ammattieettisistä syistä kykene soveltamaan oikein mitään pakkokeinoa siihen lapseen, joka häiriköi, kiusaa ja on tottelematon eli ei ns. istu kiltisti seinäruusuna. Lasta ei edes saa pidellä väkisin kädestä kiinni ilman, että täyttää erillisen kiinnipitolomakkeen joka arkistoidaan virastoon 5 vuodeksi. Puhumattakaan, että sen vaikka kiikuttaisi lapsen erilleen rauhoittumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ihmisen henkisen hyvinvoinnin arvo? Riittääkö se, että yhteikunta tuottaa "lähinnä normaaleja" ihmisiä jotka kykenevät suurin piirtein olemaan töissä (poisluettuna muutama pidempi työkyvyttömyyskausi) ja ehkä jokunen pystyy myös luomaan sosiaalisia suhteita siinä määrin että pienimuotoista lisääntymistäkin tapahtuu? Vai pitäisikö tavoite olla korkeammalla? Ihmisiä jotka voivat henkisesti todella hyvin, jotka kykenevät rakentamaan parempaa maailmaa ja täysillä satsaamaan yhteiskuntaan ja omaan elämäänsä.
Siihen aikaan kun kukaan ei ollut kuullutkaan sanaa "varhaiskasvatus" syntyi perheille paljon enemmän lapsia ja myös nuorten aikuisten syrjäytyminen oli huomattavasti harvinaisempaa kuin nykyisin.
En usko, että enenn oli vähemmän henkisiä ongelmia kuin nykyään. Mietippä vaikka rintamalta tulleita nuoria ihmisiä vanhempina. Todella moni kärsi sodan aiheuttamista traumoista ja oli alkoholismia, kuritusta ym. Heidän lapsensa on sukupolvi joka kirpaisee sisintäni, koska olen saanut läheltä seurata monia surullisia kohtaloita. En oikein tiedä mitä ajanjaksoa tarkalleen haluaisit pohtia. Tuo oli ne suuret ikäpolvet. Sitä ennen lapsia kohdeltiin kuin pieniä aikuisia ja paiskivat töitä pelloilla, kuolivat kulkutauteihin. Sen jälkeen on tullut hippivuodet, peruskouly, naisten massatyöllistyminen. Nyt kuitenkin elämme maailmassa missä kaikkia aikuisia halutaan mukaan työelämään. Vain todella varakkailla on rahaa olla kotona hoitamassa omia lapsia. Jos siis tässä maailmassa mietitään mikä olisi parasta sille lapselle joka on joutunut/päässyt/laitettu/mennyt päiväkotiin, niin varmasti se, että siellä olisi osaava henkilökunta. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että siihen tarvitaan koulutus. Toivon, että mahdollisimman pian vaka open koulutus tulisi maisteritasoiseksi. Varhaiset vuodet ovat kaikkein tärkeimpiä monien kehitystehtävien kohdalla. Ryhmissä on kovin monenlaisia lapsia erilaisista kieli ja tuen tarpeen taustoista. Näitä asioita pitää ensin oppia ja harjoitella ennen kun osaa toimia opettajana tuollaisessa ryhmässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muissa maissa on murrettu jo sitä höyrykoneen aikaista myyttiä, että ihmisen huoltaminen on vähemmän arvokasta kuin koneen huoltaminen. Näkyy myös palkoissa. Jos nuoren ihmisen kykyjä ja asenteita ralennetaan taidottomasti, niin tulos on vähintään yhtä katastrofaalinen kun jos siltaa rakennetaan taidottomasti.
Ehkäpä asialla on jotain tekemistä sen kanssa, että höyrykoneen huoltamiseen kykeneviä ihmisiä on tässä maassa lähinnä kourallinen. Kun taas lastenhoitoon kykeneviä on seitsennumeroinen määrä. Eli syystäkin sille höyrykoneen hoitajalle maksetaan enemmän.
Höyrykattilan räjähtämisellä on myös harvinaisen tuhoisat seuraukset. Kun taas kouluttamattoman hoitamasta lapsesta tulee lähinnä... normaali.[/quote
Mutta osaako se kouluttamattoman hoitama lapsi sanoittaa tunteita ja osallistautua moniaistillisesti?
Moniaistisuus on eri asia kuin moniaistillisuus. Aistillisuus liittyy seksuaalisuuteen. Aistisuus taas viittaa neutraalimmin aisteihin, eli moniaistisuus on arkisesti kaikkien aistien hyödyntämistä.
Vaikka lapsikin on seksuaalinen olento, hänen moniaistillisuutensa on kuitenkin hänen yksityisasiansa eikä kuulu päikyn tädeille.
Moniaistisuutta täyteen ahdetuissa päiväkodeissa varmasti on, on hajuja ja ääniä ja fyysistä kontaktia. Hienoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ihmisen henkisen hyvinvoinnin arvo? Riittääkö se, että yhteikunta tuottaa "lähinnä normaaleja" ihmisiä jotka kykenevät suurin piirtein olemaan töissä (poisluettuna muutama pidempi työkyvyttömyyskausi) ja ehkä jokunen pystyy myös luomaan sosiaalisia suhteita siinä määrin että pienimuotoista lisääntymistäkin tapahtuu? Vai pitäisikö tavoite olla korkeammalla? Ihmisiä jotka voivat henkisesti todella hyvin, jotka kykenevät rakentamaan parempaa maailmaa ja täysillä satsaamaan yhteiskuntaan ja omaan elämäänsä.
Siihen aikaan kun kukaan ei ollut kuullutkaan sanaa "varhaiskasvatus" syntyi perheille paljon enemmän lapsia ja myös nuorten aikuisten syrjäytyminen oli huomattavasti harvinaisempaa kuin nykyisin.
Ehkä kasvatus, myös se varhainen, on siirtynyt nykyään käytännöstä enemmän paperille ja puheisiin.
Ennen ei puhuttu, vaan tehtiin. Nyt puhutaan lakkaamatta, ja puheella myös kasvatetaan silloin, kun tarvittaisiin muita tekoja kuin puheakteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos päiväkoti on täynnä epäpäteviä (kuten ikävä kyllä monessa paikassa on), niin lapset kärsii. Kaikkein eniten kärsii ne jotka eivät tajua/osaa pitää suutaan kiinni ja näppejään kurissa ja istua kiltisti seinäruusuna. Epäpätevä henkilökunta helposti sortuu ylilyönteihin varsinkin vilkkaiden, uteliaiden, idearikkaiden lasten kanssa. Ja itse asiassa myös ne kiltit seinäruusut kärsivät, kun joutuvat todistamaan aikuisten pöllöä toimintaa. Nämä asiat jättävät jälkensä. Eräs tuttuni (40v+ mies) muistaa vieläkin kuinka hänet suljettiin päiväkodin siivouskomeroon suu teipattuna.
No nykyisin ongelma on lähinnä päinvastainen. Maisterikoulutettu varhaiskasvatuksen asiantuntija ei joko vertaistensa laatimien sääntöjen vuoksi tai ammattieettisistä syistä kykene soveltamaan oikein mitään pakkokeinoa siihen lapseen, joka häiriköi, kiusaa ja on tottelematon eli ei ns. istu kiltisti seinäruusuna. Lasta ei edes saa pidellä väkisin kädestä kiinni ilman, että täyttää erillisen kiinnipitolomakkeen joka arkistoidaan virastoon 5 vuodeksi. Puhumattakaan, että sen vaikka kiikuttaisi lapsen erilleen rauhoittumaan.
En oikein saa kiinni mitä haet takaa. Opiskelen juuri varhaiskasvatuksen erityispedagogikkaa ja taustani on varhaiskasvatuksen kandidaatti (sekä maisteri toisesta aineesta). Mun mielestä jo kandin tutkinnosta saa todella paljon eväitä toimimiseen haastavasti käyttäytyvien lasten kanssa. Kiinnipitäminen, komentaminen ym. on kenties kaikkein tehottomin keino. En suosittele. Enkä kyllä ole kuullut, että kädestä kiinni pitämisestä pitäisi mitään lomaketta täyttää. Lapsikohtaisesti tulee edetä. Suurimmalle osalle lapsia on hyväksi, että ei lähdetä toiseen tilaan ikään kuin eristämään lasta muusta porukasta. Joillekin lapsille joissain tapauksissa se voi olla juuri se paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö muuten, että täysin epäpätevä henkilö (esim. siivooja) voidaan ottaa varhaiskasvatuksen opettajan paikalle ja hän saa samaa palkkaa kuin pätevä varhaiskasvatuksen opettaja?
Onko koskaan käynyt mielessä, että siihen voi olla joku syy, miksi lastentarhanopettajalle on mahdollista palkata täysin epäpätevä sijainen ja insinöörille taas ei? Ja se syy ei ole mikään naisvaltaisen alan syrjintä patriarkaatin toimesta tai vastaavaa, vaan hyvin kouriintuntuva.
Insinööreille ei edes tarvitse palkata sijaista vaikka olisi viikon-pari poissa, lastenhoitajalle täytyy päiväksikin. Tiedätkö miksi?
Oletko ihan varma tuosta? Jos insinöörille ei saada sijaista, niin moni projekti seisoo ja siitä voi tulla miljoonatappiot. Jos taas lastenhoitajalle ei saada sijaista, niin ehkä pitää jättää leikkipuistoretki ja iltapäiväulkoilu väliin.
Mmm tai se insinööri ei saa lastaan hoitoon, jolloin myös projekti seisoo. Yhdessä tätä yhteiskuntaa pyöritetään.
Insinööri luultavasti kykenee löytämään perheelleen vaihtoehtoisen lastenhoitojärjestelyn. Vähän niin kuin siihen aikaan, kun tarhapaikkoja annettiin vain vähävaraisten lapsille.
Toisaalta insinöörin työnantajan on sangen vaikea löytää jokin vaihtoehto sille, että heillä on insinööri töissä.
En usko, että löytäisi "lapsenlikkaa" yhtä helposti kun 70-luvulla. Tämä maa menisi ihan sekaisin, jos päiväkodit suljettaisiin. Kun kaikkea mitataan tuloksissa, niin miettikää kuinka paljon tulosta tekee se, että työntekijät pystyvät menemään töihin kun lapsi on päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos päiväkoti on täynnä epäpäteviä (kuten ikävä kyllä monessa paikassa on), niin lapset kärsii. Kaikkein eniten kärsii ne jotka eivät tajua/osaa pitää suutaan kiinni ja näppejään kurissa ja istua kiltisti seinäruusuna. Epäpätevä henkilökunta helposti sortuu ylilyönteihin varsinkin vilkkaiden, uteliaiden, idearikkaiden lasten kanssa. Ja itse asiassa myös ne kiltit seinäruusut kärsivät, kun joutuvat todistamaan aikuisten pöllöä toimintaa. Nämä asiat jättävät jälkensä. Eräs tuttuni (40v+ mies) muistaa vieläkin kuinka hänet suljettiin päiväkodin siivouskomeroon suu teipattuna.
No nykyisin ongelma on lähinnä päinvastainen. Maisterikoulutettu varhaiskasvatuksen asiantuntija ei joko vertaistensa laatimien sääntöjen vuoksi tai ammattieettisistä syistä kykene soveltamaan oikein mitään pakkokeinoa siihen lapseen, joka häiriköi, kiusaa ja on tottelematon eli ei ns. istu kiltisti seinäruusuna. Lasta ei edes saa pidellä väkisin kädestä kiinni ilman, että täyttää erillisen kiinnipitolomakkeen joka arkistoidaan virastoon 5 vuodeksi. Puhumattakaan, että sen vaikka kiikuttaisi lapsen erilleen rauhoittumaan.
En oikein saa kiinni mitä haet takaa. Opiskelen juuri varhaiskasvatuksen erityispedagogikkaa ja taustani on varhaiskasvatuksen kandidaatti (sekä maisteri toisesta aineesta). Mun mielestä jo kandin tutkinnosta saa todella paljon eväitä toimimiseen haastavasti käyttäytyvien lasten kanssa. Kiinnipitäminen, komentaminen ym. on kenties kaikkein tehottomin keino. En suosittele. Enkä kyllä ole kuullut, että kädestä kiinni pitämisestä pitäisi mitään lomaketta täyttää. Lapsikohtaisesti tulee edetä. Suurimmalle osalle lapsia on hyväksi, että ei lähdetä toiseen tilaan ikään kuin eristämään lasta muusta porukasta. Joillekin lapsille joissain tapauksissa se voi olla juuri se paras ratkaisu.
Ainakaan Helsingissä ei saa pitää kiinni ilman, että täytellään lomakkeita.
Niin ja kiinnipito ja komentaminenko sitten ovat tehottomia? Jo on aikoihin eletty. Edes komentaa ei saisi lasta, vaan pitäisi käyttää jotain ties mitä yliopiston norsunluutornissa kehiteltyä hienonnimistä "taikatemppua".
GALLUP: Kuinka monta kertaa viimeisen 10 vuoden aikana olet tarvinnut sairaanhoitajaa (tms.) entä varhaiskasvatuksen opettajaa (tms.)?
Vastaukseni: 1h versus 7200h
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ilmoittakaa lapsenne hoitoajat sekä loma-ajat ja muut poissaolot ajoissa
-Älkää tuoko lasta sairaana hoitoon ja jos lapsi sairastuu kesken hoitopäivän hakekaa lapsi viivytyksettä
-Hakekaa lapsenne ajoissa ja sovittuna aikana
-Tuokaa lapselle säänmukaiset vaatteet ja varavaatteet lokeroon
-Pelkkä kalvolla varustettu haalari ei ole säänmukainen vaate, koska se ei hylji kuraa ja vettäkin se on saattanut pitää viimeksi kunnolla kaupan rekissä ollessaan
-Vietkää lapsen vaatteet säännöllisesti kotiin pestäviksi
-Lukekaa vanhempaintiedotteet ajatuksen kanssa, ja samoin eteisen tiedotteet päiväohjelmasta. Niin ei tule yllätyksenä jos olemme vaikka leikkipuistossa, kirjastossa, luistinradalla, hiihtoladulla tms.
-Huolehtikaa, että lapsellanne on päiväohjelman mukaiset tarvikkeet mukana. Jumppaan jumppavaatteet, luistinradalle luistimet, retkelle valjaat, eväsreissulle eväät, kuutamokävelylle taskulamppu yms.
-Nimikoikaa *kaikki* lapsen vaatteet ja tarvikkeet mitä tuotte päiväkotiin, ja nimenomaan lapsen oma etunimi mukaan nimikointeihin. Ei sisarusten etunimiä, ei pelkkää sukunimeä, ei pelkkiä nimikirjaimia.
-Vaippoja tulee tuoda ajoissa lisää eikä vasta sitten kun ne ovat loppuneet. Ja nimenomaan teippivaippoja, housuvaippoja vaihtaessa menee ikä ja terveys
Tämähän on hyvin järkevä, käytännöllinen lista. Jotenkin odotin, että pedagogiset tavoitteet ja varhaiskasvatuksen laatuajattelu näkyisivät listassa, kun niistä aina niin höyrytään. Vaikkapa siten, että mitä ammattilainen toivoo, että lasten kanssa kotona keskusteltaisiin tai millaisiin tilanteisiin hänen kanssaan harjoiteltaisiin. Miten lapsen tunteita kotona sanoitetaan tai miten häntä osallistetaan moniaistisesti jne.
Taitaa olla jonkun (vanhemman ikäpolven?) lastenhoitajan laatima lista. Pedagoginen näkökulma puuttuu.
Mutta jos nuo asiat ovat kunnossa, se antaa mahdollisuuden päiväkotien ammattilaisille keskittyä siihen pedagogiseen puoleen paremmin, kun aika ei kulu sukkasirkuksia kesyttäessä. Täytyy muistaa että läheskään kaikilla vanhemmilla ei ole sen enempää osaamista kuin kiinnostustakaan hirveästi pohtia pedagogiikkaa. Suurin osa pystynee kuitenkin huolehtimaan siitä, että perusjutut ovat kunnossa jolloin arki on päiväkodissa sujuvampaa. Sen takia varmaan ketjussa, jossa pyydetään päivähoidon henkilöstöä kertomaan, mitä he vanhemmilta toivovat, toivotaan käytännönläheisiä asioita, jotka eivät ole liian korkealentoisia vanhempien toteuttaa mutta joista kuitenkin on oleellista apua ja hyötyä.
Lisäksi tässä ketjussa on kysytty toiveita yleisellä tasolla. Pedagogiset tarpeet ovat usein yksilöllisempiä, sidoksissa lapsiin ja lapsiryhmään, sen kokoon, rakenteeseen ikäjakaumaan, jne. Eri lapsiryhmissä on erilaisia pedagogisia tarpeita ja toivomuksia. Jos haluat tietää, kuinka voit tukea oman lapsesi ryhmän varhaiskasvattajien työtä pedagogiselta kannalta, sinun kannattaa kysyä sitä heiltä itseltään.
Varhaiskasvatuksen opettaja/sosionomi/hoitaja -nimityksiin siirrytään vuoteen 2030 mennessä. Nyt on vuosi 2020, joten lastentarhanopettaja on ihan käypä termi.