Lue keskustelun säännöt.
Päikyn tädit! Mitä te toivoisitte vanhemmilta yhteistyössä?
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
GALLUP: Kuinka monta kertaa viimeisen 10 vuoden aikana olet tarvinnut sairaanhoitajaa (tms.) entä varhaiskasvatuksen opettajaa (tms.)?
Vastaukseni: 1h versus 7200h
Ehkä 10h versus 0h. Lapseni on perhepäivähoitajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos päiväkoti on täynnä epäpäteviä (kuten ikävä kyllä monessa paikassa on), niin lapset kärsii. Kaikkein eniten kärsii ne jotka eivät tajua/osaa pitää suutaan kiinni ja näppejään kurissa ja istua kiltisti seinäruusuna. Epäpätevä henkilökunta helposti sortuu ylilyönteihin varsinkin vilkkaiden, uteliaiden, idearikkaiden lasten kanssa. Ja itse asiassa myös ne kiltit seinäruusut kärsivät, kun joutuvat todistamaan aikuisten pöllöä toimintaa. Nämä asiat jättävät jälkensä. Eräs tuttuni (40v+ mies) muistaa vieläkin kuinka hänet suljettiin päiväkodin siivouskomeroon suu teipattuna.
No nykyisin ongelma on lähinnä päinvastainen. Maisterikoulutettu varhaiskasvatuksen asiantuntija ei joko vertaistensa laatimien sääntöjen vuoksi tai ammattieettisistä syistä kykene soveltamaan oikein mitään pakkokeinoa siihen lapseen, joka häiriköi, kiusaa ja on tottelematon eli ei ns. istu kiltisti seinäruusuna. Lasta ei edes saa pidellä väkisin kädestä kiinni ilman, että täyttää erillisen kiinnipitolomakkeen joka arkistoidaan virastoon 5 vuodeksi. Puhumattakaan, että sen vaikka kiikuttaisi lapsen erilleen rauhoittumaan.
En oikein saa kiinni mitä haet takaa. Opiskelen juuri varhaiskasvatuksen erityispedagogikkaa ja taustani on varhaiskasvatuksen kandidaatti (sekä maisteri toisesta aineesta). Mun mielestä jo kandin tutkinnosta saa todella paljon eväitä toimimiseen haastavasti käyttäytyvien lasten kanssa. Kiinnipitäminen, komentaminen ym. on kenties kaikkein tehottomin keino. En suosittele. Enkä kyllä ole kuullut, että kädestä kiinni pitämisestä pitäisi mitään lomaketta täyttää. Lapsikohtaisesti tulee edetä. Suurimmalle osalle lapsia on hyväksi, että ei lähdetä toiseen tilaan ikään kuin eristämään lasta muusta porukasta. Joillekin lapsille joissain tapauksissa se voi olla juuri se paras ratkaisu.
Ainakaan Helsingissä ei saa pitää kiinni ilman, että täytellään lomakkeita.
Niin ja kiinnipito ja komentaminenko sitten ovat tehottomia? Jo on aikoihin eletty. Edes komentaa ei saisi lasta, vaan pitäisi käyttää jotain ties mitä yliopiston norsunluutornissa kehiteltyä hienonnimistä "taikatemppua".
En sanonut, että komentaminen olisi kiellettyä. Se on tehotonta. Lapsi alkaa vastustamaan yhä enemmän. Ehkä sillä hetkellä pystyt taltuttamaan tilanteen, mutta vuorovaikutustyylisi jää kytemään ja taas kipinöi myöhemmin. Parempi olisi havainnoida ja saada selville mitä tilanteessa todella tapahtuu. Sitten voi pienillä sanoilla tai teoilla saada saman hyvän lopputuloksen ilman että mitään jää kytemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
GALLUP: Kuinka monta kertaa viimeisen 10 vuoden aikana olet tarvinnut sairaanhoitajaa (tms.) entä varhaiskasvatuksen opettajaa (tms.)?
Vastaukseni: 1h versus 7200h
Ehkä 10h versus 0h. Lapseni on perhepäivähoitajalla.
Perhepäivähoitajat ovat varhaiskasvatuksen ammattilaisia ja toteuttavat aivan samaa vasua. Miksi et laske häntä lukuihin mukaan? Onko täysi nolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö muuten, että täysin epäpätevä henkilö (esim. siivooja) voidaan ottaa varhaiskasvatuksen opettajan paikalle ja hän saa samaa palkkaa kuin pätevä varhaiskasvatuksen opettaja?
Onko koskaan käynyt mielessä, että siihen voi olla joku syy, miksi lastentarhanopettajalle on mahdollista palkata täysin epäpätevä sijainen ja insinöörille taas ei? Ja se syy ei ole mikään naisvaltaisen alan syrjintä patriarkaatin toimesta tai vastaavaa, vaan hyvin kouriintuntuva.
Insinööreille ei edes tarvitse palkata sijaista vaikka olisi viikon-pari poissa, lastenhoitajalle täytyy päiväksikin. Tiedätkö miksi?
Oletko ihan varma tuosta? Jos insinöörille ei saada sijaista, niin moni projekti seisoo ja siitä voi tulla miljoonatappiot. Jos taas lastenhoitajalle ei saada sijaista, niin ehkä pitää jättää leikkipuistoretki ja iltapäiväulkoilu väliin.
Mmm tai se insinööri ei saa lastaan hoitoon, jolloin myös projekti seisoo. Yhdessä tätä yhteiskuntaa pyöritetään.
Insinööri luultavasti kykenee löytämään perheelleen vaihtoehtoisen lastenhoitojärjestelyn. Vähän niin kuin siihen aikaan, kun tarhapaikkoja annettiin vain vähävaraisten lapsille.
Toisaalta insinöörin työnantajan on sangen vaikea löytää jokin vaihtoehto sille, että heillä on insinööri töissä.
En usko, että löytäisi "lapsenlikkaa" yhtä helposti kun 70-luvulla. Tämä maa menisi ihan sekaisin, jos päiväkodit suljettaisiin. Kun kaikkea mitataan tuloksissa, niin miettikää kuinka paljon tulosta tekee se, että työntekijät pystyvät menemään töihin kun lapsi on päiväkodissa.
Miksi ei löytäisi? Lapsi on nykyisin vähemmän ja toimettomia aikuisia enemmän kuin 70-luvulla.
70-luvulla naisten työllisyys oli huomattavasti matalampaa kuin nyt joten saattoivat otta lapsia hoitoon. Nykyään saa metsästää kovasti, että nappaa edes jonkun lukiolaisen. Kokemusta on. Eikä mikään 10€ tuntipalkka kelpaa eli kalliiksi myös tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö muuten, että täysin epäpätevä henkilö (esim. siivooja) voidaan ottaa varhaiskasvatuksen opettajan paikalle ja hän saa samaa palkkaa kuin pätevä varhaiskasvatuksen opettaja?
Onko koskaan käynyt mielessä, että siihen voi olla joku syy, miksi lastentarhanopettajalle on mahdollista palkata täysin epäpätevä sijainen ja insinöörille taas ei? Ja se syy ei ole mikään naisvaltaisen alan syrjintä patriarkaatin toimesta tai vastaavaa, vaan hyvin kouriintuntuva.
Insinööreille ei edes tarvitse palkata sijaista vaikka olisi viikon-pari poissa, lastenhoitajalle täytyy päiväksikin. Tiedätkö miksi?
Oletko ihan varma tuosta? Jos insinöörille ei saada sijaista, niin moni projekti seisoo ja siitä voi tulla miljoonatappiot. Jos taas lastenhoitajalle ei saada sijaista, niin ehkä pitää jättää leikkipuistoretki ja iltapäiväulkoilu väliin.
Mmm tai se insinööri ei saa lastaan hoitoon, jolloin myös projekti seisoo. Yhdessä tätä yhteiskuntaa pyöritetään.
Insinööri luultavasti kykenee löytämään perheelleen vaihtoehtoisen lastenhoitojärjestelyn. Vähän niin kuin siihen aikaan, kun tarhapaikkoja annettiin vain vähävaraisten lapsille.
Toisaalta insinöörin työnantajan on sangen vaikea löytää jokin vaihtoehto sille, että heillä on insinööri töissä.
Saattaisi toisaalta mennä äkkiä sormi suuhun insinöörilläkin, jos itse pitäisi hommata lapselleen vaihtoehtoinen hoitojärjestely joka kerta kun päiväkodissa on henkilökuntaa sairaana, lomalla, koulutuksessa tms. Montako kertaa sinulta onnistuisi vaikka kahden kuukauden aikana taikoa lapsellesi varahoito vartin varoitusajalla, kun klo 7.30 päiväkodin ovella kuulet, että tänään on henkilökuntaa sairaana eikä näin ollen lapsesi voikaan jäädä hoitoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ihmisen henkisen hyvinvoinnin arvo? Riittääkö se, että yhteikunta tuottaa "lähinnä normaaleja" ihmisiä jotka kykenevät suurin piirtein olemaan töissä (poisluettuna muutama pidempi työkyvyttömyyskausi) ja ehkä jokunen pystyy myös luomaan sosiaalisia suhteita siinä määrin että pienimuotoista lisääntymistäkin tapahtuu? Vai pitäisikö tavoite olla korkeammalla? Ihmisiä jotka voivat henkisesti todella hyvin, jotka kykenevät rakentamaan parempaa maailmaa ja täysillä satsaamaan yhteiskuntaan ja omaan elämäänsä.
Siihen aikaan kun kukaan ei ollut kuullutkaan sanaa "varhaiskasvatus" syntyi perheille paljon enemmän lapsia ja myös nuorten aikuisten syrjäytyminen oli huomattavasti harvinaisempaa kuin nykyisin.
En usko, että enenn oli vähemmän henkisiä ongelmia kuin nykyään. Mietippä vaikka rintamalta tulleita nuoria ihmisiä vanhempina. Todella moni kärsi sodan aiheuttamista traumoista ja oli alkoholismia, kuritusta ym. Heidän lapsensa on sukupolvi joka kirpaisee sisintäni, koska olen saanut läheltä seurata monia surullisia kohtaloita. En oikein tiedä mitä ajanjaksoa tarkalleen haluaisit pohtia. Tuo oli ne suuret ikäpolvet. Sitä ennen lapsia kohdeltiin kuin pieniä aikuisia ja paiskivat töitä pelloilla, kuolivat kulkutauteihin. Sen jälkeen on tullut hippivuodet, peruskouly, naisten massatyöllistyminen. Nyt kuitenkin elämme maailmassa missä kaikkia aikuisia halutaan mukaan työelämään. Vain todella varakkailla on rahaa olla kotona hoitamassa omia lapsia. Jos siis tässä maailmassa mietitään mikä olisi parasta sille lapselle joka on joutunut/päässyt/laitettu/mennyt päiväkotiin, niin varmasti se, että siellä olisi osaava henkilökunta. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että siihen tarvitaan koulutus. Toivon, että mahdollisimman pian vaka open koulutus tulisi maisteritasoiseksi. Varhaiset vuodet ovat kaikkein tärkeimpiä monien kehitystehtävien kohdalla. Ryhmissä on kovin monenlaisia lapsia erilaisista kieli ja tuen tarpeen taustoista. Näitä asioita pitää ensin oppia ja harjoitella ennen kun osaa toimia opettajana tuollaisessa ryhmässä.
Kovin yksinkertaistettu kuva historiasta. Ei se ihan niin mennyt, että ensin oli kulkutaudit ja lapsityövoima, sitten sota ja sitten nykyaika.
Kielen ja tuen tarpeen taustoja ei ennen käytännössä ollut olemassa. Nykyisin on, mutta ei olisi pakko olla, jos olisi mm. tehty toisenlaisia poliittisia valintoja. Tosin ne tehdyt poliittiset valinnat tulevat meidät jatkossa suistamaan sellaiseen yhteiskuntaan, missä todellakaan ei pystytä kouluttamaan lastenhoitohenkilökuntaa maistereiksi edes vaikka haluttaisiin (mutta ei enempää siitä asiasta).
PS. Nykyisinkin onneksi kuritetaan myös useimmissa päiväkodeissa. Tosin ei-ruumiillisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ihmisen henkisen hyvinvoinnin arvo? Riittääkö se, että yhteikunta tuottaa "lähinnä normaaleja" ihmisiä jotka kykenevät suurin piirtein olemaan töissä (poisluettuna muutama pidempi työkyvyttömyyskausi) ja ehkä jokunen pystyy myös luomaan sosiaalisia suhteita siinä määrin että pienimuotoista lisääntymistäkin tapahtuu? Vai pitäisikö tavoite olla korkeammalla? Ihmisiä jotka voivat henkisesti todella hyvin, jotka kykenevät rakentamaan parempaa maailmaa ja täysillä satsaamaan yhteiskuntaan ja omaan elämäänsä.
Siihen aikaan kun kukaan ei ollut kuullutkaan sanaa "varhaiskasvatus" syntyi perheille paljon enemmän lapsia ja myös nuorten aikuisten syrjäytyminen oli huomattavasti harvinaisempaa kuin nykyisin.
En usko, että enenn oli vähemmän henkisiä ongelmia kuin nykyään. Mietippä vaikka rintamalta tulleita nuoria ihmisiä vanhempina. Todella moni kärsi sodan aiheuttamista traumoista ja oli alkoholismia, kuritusta ym. Heidän lapsensa on sukupolvi joka kirpaisee sisintäni, koska olen saanut läheltä seurata monia surullisia kohtaloita. En oikein tiedä mitä ajanjaksoa tarkalleen haluaisit pohtia. Tuo oli ne suuret ikäpolvet. Sitä ennen lapsia kohdeltiin kuin pieniä aikuisia ja paiskivat töitä pelloilla, kuolivat kulkutauteihin. Sen jälkeen on tullut hippivuodet, peruskouly, naisten massatyöllistyminen. Nyt kuitenkin elämme maailmassa missä kaikkia aikuisia halutaan mukaan työelämään. Vain todella varakkailla on rahaa olla kotona hoitamassa omia lapsia. Jos siis tässä maailmassa mietitään mikä olisi parasta sille lapselle joka on joutunut/päässyt/laitettu/mennyt päiväkotiin, niin varmasti se, että siellä olisi osaava henkilökunta. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että siihen tarvitaan koulutus. Toivon, että mahdollisimman pian vaka open koulutus tulisi maisteritasoiseksi. Varhaiset vuodet ovat kaikkein tärkeimpiä monien kehitystehtävien kohdalla. Ryhmissä on kovin monenlaisia lapsia erilaisista kieli ja tuen tarpeen taustoista. Näitä asioita pitää ensin oppia ja harjoitella ennen kun osaa toimia opettajana tuollaisessa ryhmässä.
Sori, tämä on täysin aiheen vierestä, mutta ihmettelen, miksi valitsit tuohon partitiivimuodon? Eikö pitäisi sanoa, että kaikki aikuiset halutaan mukaan työelämään, eikä että kaikkia aikuisia halutaan? Tämä partitiivin käyttö on nykyään aivan posketonta. Ostin päivän lehteä R-kioskista. Tein päätöstä, että maksan lainaani kokonaan ennen eläkeikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ihmisen henkisen hyvinvoinnin arvo? Riittääkö se, että yhteikunta tuottaa "lähinnä normaaleja" ihmisiä jotka kykenevät suurin piirtein olemaan töissä (poisluettuna muutama pidempi työkyvyttömyyskausi) ja ehkä jokunen pystyy myös luomaan sosiaalisia suhteita siinä määrin että pienimuotoista lisääntymistäkin tapahtuu? Vai pitäisikö tavoite olla korkeammalla? Ihmisiä jotka voivat henkisesti todella hyvin, jotka kykenevät rakentamaan parempaa maailmaa ja täysillä satsaamaan yhteiskuntaan ja omaan elämäänsä.
Siihen aikaan kun kukaan ei ollut kuullutkaan sanaa "varhaiskasvatus" syntyi perheille paljon enemmän lapsia ja myös nuorten aikuisten syrjäytyminen oli huomattavasti harvinaisempaa kuin nykyisin.
En usko, että enenn oli vähemmän henkisiä ongelmia kuin nykyään. Mietippä vaikka rintamalta tulleita nuoria ihmisiä vanhempina. Todella moni kärsi sodan aiheuttamista traumoista ja oli alkoholismia, kuritusta ym. Heidän lapsensa on sukupolvi joka kirpaisee sisintäni, koska olen saanut läheltä seurata monia surullisia kohtaloita. En oikein tiedä mitä ajanjaksoa tarkalleen haluaisit pohtia. Tuo oli ne suuret ikäpolvet. Sitä ennen lapsia kohdeltiin kuin pieniä aikuisia ja paiskivat töitä pelloilla, kuolivat kulkutauteihin. Sen jälkeen on tullut hippivuodet, peruskouly, naisten massatyöllistyminen. Nyt kuitenkin elämme maailmassa missä kaikkia aikuisia halutaan mukaan työelämään. Vain todella varakkailla on rahaa olla kotona hoitamassa omia lapsia. Jos siis tässä maailmassa mietitään mikä olisi parasta sille lapselle joka on joutunut/päässyt/laitettu/mennyt päiväkotiin, niin varmasti se, että siellä olisi osaava henkilökunta. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että siihen tarvitaan koulutus. Toivon, että mahdollisimman pian vaka open koulutus tulisi maisteritasoiseksi. Varhaiset vuodet ovat kaikkein tärkeimpiä monien kehitystehtävien kohdalla. Ryhmissä on kovin monenlaisia lapsia erilaisista kieli ja tuen tarpeen taustoista. Näitä asioita pitää ensin oppia ja harjoitella ennen kun osaa toimia opettajana tuollaisessa ryhmässä.
Kovin yksinkertaistettu kuva historiasta. Ei se ihan niin mennyt, että ensin oli kulkutaudit ja lapsityövoima, sitten sota ja sitten nykyaika.
Kielen ja tuen tarpeen taustoja ei ennen käytännössä ollut olemassa. Nykyisin on, mutta ei olisi pakko olla, jos olisi mm. tehty toisenlaisia poliittisia valintoja. Tosin ne tehdyt poliittiset valinnat tulevat meidät jatkossa suistamaan sellaiseen yhteiskuntaan, missä todellakaan ei pystytä kouluttamaan lastenhoitohenkilökuntaa maistereiksi edes vaikka haluttaisiin (mutta ei enempää siitä asiasta).
PS. Nykyisinkin onneksi kuritetaan myös useimmissa päiväkodeissa. Tosin ei-ruumiillisesti.
Tarkoitatko jotain kaasukammiomeininkiä? Onhan toki tuen tarvetta ollut aikojen alusta asti. Tämä siis ihan kantiksissakin.
P.S. Kuritetaanko aikuisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos päiväkoti on täynnä epäpäteviä (kuten ikävä kyllä monessa paikassa on), niin lapset kärsii. Kaikkein eniten kärsii ne jotka eivät tajua/osaa pitää suutaan kiinni ja näppejään kurissa ja istua kiltisti seinäruusuna. Epäpätevä henkilökunta helposti sortuu ylilyönteihin varsinkin vilkkaiden, uteliaiden, idearikkaiden lasten kanssa. Ja itse asiassa myös ne kiltit seinäruusut kärsivät, kun joutuvat todistamaan aikuisten pöllöä toimintaa. Nämä asiat jättävät jälkensä. Eräs tuttuni (40v+ mies) muistaa vieläkin kuinka hänet suljettiin päiväkodin siivouskomeroon suu teipattuna.
No nykyisin ongelma on lähinnä päinvastainen. Maisterikoulutettu varhaiskasvatuksen asiantuntija ei joko vertaistensa laatimien sääntöjen vuoksi tai ammattieettisistä syistä kykene soveltamaan oikein mitään pakkokeinoa siihen lapseen, joka häiriköi, kiusaa ja on tottelematon eli ei ns. istu kiltisti seinäruusuna. Lasta ei edes saa pidellä väkisin kädestä kiinni ilman, että täyttää erillisen kiinnipitolomakkeen joka arkistoidaan virastoon 5 vuodeksi. Puhumattakaan, että sen vaikka kiikuttaisi lapsen erilleen rauhoittumaan.
En oikein saa kiinni mitä haet takaa. Opiskelen juuri varhaiskasvatuksen erityispedagogikkaa ja taustani on varhaiskasvatuksen kandidaatti (sekä maisteri toisesta aineesta). Mun mielestä jo kandin tutkinnosta saa todella paljon eväitä toimimiseen haastavasti käyttäytyvien lasten kanssa. Kiinnipitäminen, komentaminen ym. on kenties kaikkein tehottomin keino. En suosittele. Enkä kyllä ole kuullut, että kädestä kiinni pitämisestä pitäisi mitään lomaketta täyttää. Lapsikohtaisesti tulee edetä. Suurimmalle osalle lapsia on hyväksi, että ei lähdetä toiseen tilaan ikään kuin eristämään lasta muusta porukasta. Joillekin lapsille joissain tapauksissa se voi olla juuri se paras ratkaisu.
Ainakaan Helsingissä ei saa pitää kiinni ilman, että täytellään lomakkeita.
Niin ja kiinnipito ja komentaminenko sitten ovat tehottomia? Jo on aikoihin eletty. Edes komentaa ei saisi lasta, vaan pitäisi käyttää jotain ties mitä yliopiston norsunluutornissa kehiteltyä hienonnimistä "taikatemppua".
En sanonut, että komentaminen olisi kiellettyä. Se on tehotonta. Lapsi alkaa vastustamaan yhä enemmän. Ehkä sillä hetkellä pystyt taltuttamaan tilanteen, mutta vuorovaikutustyylisi jää kytemään ja taas kipinöi myöhemmin. Parempi olisi havainnoida ja saada selville mitä tilanteessa todella tapahtuu. Sitten voi pienillä sanoilla tai teoilla saada saman hyvän lopputuloksen ilman että mitään jää kytemään.
Itse olen sen verran vanha, että muistan sekä sen millaista todellisuutta päivähoidossa elettiin 80-luvulla että millaista siellä eletään nykyään. Ja voin sanoa, että aika järkytys olisi sen ajan ihmisille, jos heidät aikakoneelle suoraan siirrettäisiin nykyaikaan, ja näkisivät sen vastustamisen ja kipinöinnin määrän mitä tänä päivänä päiväkodeissa on.
Lienee turha edes mainita, että en sattuneesta syystä jaksa uskoa näihin nykyään pinnalla oleviin kasvatusoppeihin. Todellisuus todistaa aivan päinvastaista kuin teoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ilmoittakaa lapsenne hoitoajat sekä loma-ajat ja muut poissaolot ajoissa
-Älkää tuoko lasta sairaana hoitoon ja jos lapsi sairastuu kesken hoitopäivän hakekaa lapsi viivytyksettä
-Hakekaa lapsenne ajoissa ja sovittuna aikana
-Tuokaa lapselle säänmukaiset vaatteet ja varavaatteet lokeroon
-Pelkkä kalvolla varustettu haalari ei ole säänmukainen vaate, koska se ei hylji kuraa ja vettäkin se on saattanut pitää viimeksi kunnolla kaupan rekissä ollessaan
-Vietkää lapsen vaatteet säännöllisesti kotiin pestäviksi
-Lukekaa vanhempaintiedotteet ajatuksen kanssa, ja samoin eteisen tiedotteet päiväohjelmasta. Niin ei tule yllätyksenä jos olemme vaikka leikkipuistossa, kirjastossa, luistinradalla, hiihtoladulla tms.
-Huolehtikaa, että lapsellanne on päiväohjelman mukaiset tarvikkeet mukana. Jumppaan jumppavaatteet, luistinradalle luistimet, retkelle valjaat, eväsreissulle eväät, kuutamokävelylle taskulamppu yms.
-Nimikoikaa *kaikki* lapsen vaatteet ja tarvikkeet mitä tuotte päiväkotiin, ja nimenomaan lapsen oma etunimi mukaan nimikointeihin. Ei sisarusten etunimiä, ei pelkkää sukunimeä, ei pelkkiä nimikirjaimia.
-Vaippoja tulee tuoda ajoissa lisää eikä vasta sitten kun ne ovat loppuneet. Ja nimenomaan teippivaippoja, housuvaippoja vaihtaessa menee ikä ja terveys
Tämähän on hyvin järkevä, käytännöllinen lista. Jotenkin odotin, että pedagogiset tavoitteet ja varhaiskasvatuksen laatuajattelu näkyisivät listassa, kun niistä aina niin höyrytään. Vaikkapa siten, että mitä ammattilainen toivoo, että lasten kanssa kotona keskusteltaisiin tai millaisiin tilanteisiin hänen kanssaan harjoiteltaisiin. Miten lapsen tunteita kotona sanoitetaan tai miten häntä osallistetaan moniaistisesti jne.
Taitaa olla jonkun (vanhemman ikäpolven?) lastenhoitajan laatima lista. Pedagoginen näkökulma puuttuu.
Mutta jos nuo asiat ovat kunnossa, se antaa mahdollisuuden päiväkotien ammattilaisille keskittyä siihen pedagogiseen puoleen paremmin, kun aika ei kulu sukkasirkuksia kesyttäessä. Täytyy muistaa että läheskään kaikilla vanhemmilla ei ole sen enempää osaamista kuin kiinnostustakaan hirveästi pohtia pedagogiikkaa. Suurin osa pystynee kuitenkin huolehtimaan siitä, että perusjutut ovat kunnossa jolloin arki on päiväkodissa sujuvampaa. Sen takia varmaan ketjussa, jossa pyydetään päivähoidon henkilöstöä kertomaan, mitä he vanhemmilta toivovat, toivotaan käytännönläheisiä asioita, jotka eivät ole liian korkealentoisia vanhempien toteuttaa mutta joista kuitenkin on oleellista apua ja hyötyä.
Lisäksi tässä ketjussa on kysytty toiveita yleisellä tasolla. Pedagogiset tarpeet ovat usein yksilöllisempiä, sidoksissa lapsiin ja lapsiryhmään, sen kokoon, rakenteeseen ikäjakaumaan, jne. Eri lapsiryhmissä on erilaisia pedagogisia tarpeita ja toivomuksia. Jos haluat tietää, kuinka voit tukea oman lapsesi ryhmän varhaiskasvattajien työtä pedagogiselta kannalta, sinun kannattaa kysyä sitä heiltä itseltään.
Ohhoh! Nyt on kyllä menneet arvot sekaisin. Kyllähän päiväkotien tehtävä on tukea kotien kasvatustyötä, ei vanhempien tehtävä tukea päiväkotien työtä. Toki käytännössä myös vanhemmat tukevat päiväkodin ammattilaisia, mutta päiväkodeissa ei ole se todellinen kasvatusvastuu ja -valta.
Pääasialliset lapsen kasvattajat ovat hänen vanhempansa. Vastuu ja valta on heillä.
Vierailija kirjoitti:
P.S. Kuritetaanko aikuisia?
Kyllä. Monestakin asiasta napsahtaa rankkua myös aikuisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos päiväkoti on täynnä epäpäteviä (kuten ikävä kyllä monessa paikassa on), niin lapset kärsii. Kaikkein eniten kärsii ne jotka eivät tajua/osaa pitää suutaan kiinni ja näppejään kurissa ja istua kiltisti seinäruusuna. Epäpätevä henkilökunta helposti sortuu ylilyönteihin varsinkin vilkkaiden, uteliaiden, idearikkaiden lasten kanssa. Ja itse asiassa myös ne kiltit seinäruusut kärsivät, kun joutuvat todistamaan aikuisten pöllöä toimintaa. Nämä asiat jättävät jälkensä. Eräs tuttuni (40v+ mies) muistaa vieläkin kuinka hänet suljettiin päiväkodin siivouskomeroon suu teipattuna.
No nykyisin ongelma on lähinnä päinvastainen. Maisterikoulutettu varhaiskasvatuksen asiantuntija ei joko vertaistensa laatimien sääntöjen vuoksi tai ammattieettisistä syistä kykene soveltamaan oikein mitään pakkokeinoa siihen lapseen, joka häiriköi, kiusaa ja on tottelematon eli ei ns. istu kiltisti seinäruusuna. Lasta ei edes saa pidellä väkisin kädestä kiinni ilman, että täyttää erillisen kiinnipitolomakkeen joka arkistoidaan virastoon 5 vuodeksi. Puhumattakaan, että sen vaikka kiikuttaisi lapsen erilleen rauhoittumaan.
En oikein saa kiinni mitä haet takaa. Opiskelen juuri varhaiskasvatuksen erityispedagogikkaa ja taustani on varhaiskasvatuksen kandidaatti (sekä maisteri toisesta aineesta). Mun mielestä jo kandin tutkinnosta saa todella paljon eväitä toimimiseen haastavasti käyttäytyvien lasten kanssa. Kiinnipitäminen, komentaminen ym. on kenties kaikkein tehottomin keino. En suosittele. Enkä kyllä ole kuullut, että kädestä kiinni pitämisestä pitäisi mitään lomaketta täyttää. Lapsikohtaisesti tulee edetä. Suurimmalle osalle lapsia on hyväksi, että ei lähdetä toiseen tilaan ikään kuin eristämään lasta muusta porukasta. Joillekin lapsille joissain tapauksissa se voi olla juuri se paras ratkaisu.
Ainakaan Helsingissä ei saa pitää kiinni ilman, että täytellään lomakkeita.
Niin ja kiinnipito ja komentaminenko sitten ovat tehottomia? Jo on aikoihin eletty. Edes komentaa ei saisi lasta, vaan pitäisi käyttää jotain ties mitä yliopiston norsunluutornissa kehiteltyä hienonnimistä "taikatemppua".
En sanonut, että komentaminen olisi kiellettyä. Se on tehotonta. Lapsi alkaa vastustamaan yhä enemmän. Ehkä sillä hetkellä pystyt taltuttamaan tilanteen, mutta vuorovaikutustyylisi jää kytemään ja taas kipinöi myöhemmin. Parempi olisi havainnoida ja saada selville mitä tilanteessa todella tapahtuu. Sitten voi pienillä sanoilla tai teoilla saada saman hyvän lopputuloksen ilman että mitään jää kytemään.
Itse olen sen verran vanha, että muistan sekä sen millaista todellisuutta päivähoidossa elettiin 80-luvulla että millaista siellä eletään nykyään. Ja voin sanoa, että aika järkytys olisi sen ajan ihmisille, jos heidät aikakoneelle suoraan siirrettäisiin nykyaikaan, ja näkisivät sen vastustamisen ja kipinöinnin määrän mitä tänä päivänä päiväkodeissa on.
Lienee turha edes mainita, että en sattuneesta syystä jaksa uskoa näihin nykyään pinnalla oleviin kasvatusoppeihin. Todellisuus todistaa aivan päinvastaista kuin teoria.
Ja tämä varmasti pätee sekä kotikasvatukseen että päiväkodin kasvatukseen, eikö? Päiväkodin ovesta lampsii sisään ensimmäisenä päivänä hyvin omanarvon tuntevia muksuja jotka ilmaisevat itseään monenkirjavin keinoin ja volyymi kympissä. Ei olis 80-l tullut kuuloonkaan. No ei kaikki tietenkin luonnostaankaan ole räväköitä. Mielenkiintoinen näkökulma sinulla. Toisaalta en itse näe, että mentäisiin taaksepäinkään. Monelta osin en myöskään toivoisi. Minusta on hyvä, että tunteet ja ajatukset saa näkyä ja kuulua. On kuitenkin myös niitä ylilyöntejä, että päiväkodissa ei aseteta minkäänlaisia rajoja ja lapsilla on viidakon lait. Kotikasvatuksessa tätä on tietenkin vielä paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö muuten, että täysin epäpätevä henkilö (esim. siivooja) voidaan ottaa varhaiskasvatuksen opettajan paikalle ja hän saa samaa palkkaa kuin pätevä varhaiskasvatuksen opettaja?
Onko koskaan käynyt mielessä, että siihen voi olla joku syy, miksi lastentarhanopettajalle on mahdollista palkata täysin epäpätevä sijainen ja insinöörille taas ei? Ja se syy ei ole mikään naisvaltaisen alan syrjintä patriarkaatin toimesta tai vastaavaa, vaan hyvin kouriintuntuva.
Insinööreille ei edes tarvitse palkata sijaista vaikka olisi viikon-pari poissa, lastenhoitajalle täytyy päiväksikin. Tiedätkö miksi?
Oletko ihan varma tuosta? Jos insinöörille ei saada sijaista, niin moni projekti seisoo ja siitä voi tulla miljoonatappiot. Jos taas lastenhoitajalle ei saada sijaista, niin ehkä pitää jättää leikkipuistoretki ja iltapäiväulkoilu väliin.
Mmm tai se insinööri ei saa lastaan hoitoon, jolloin myös projekti seisoo. Yhdessä tätä yhteiskuntaa pyöritetään.
Insinööri luultavasti kykenee löytämään perheelleen vaihtoehtoisen lastenhoitojärjestelyn. Vähän niin kuin siihen aikaan, kun tarhapaikkoja annettiin vain vähävaraisten lapsille.
Toisaalta insinöörin työnantajan on sangen vaikea löytää jokin vaihtoehto sille, että heillä on insinööri töissä.
En usko, että löytäisi "lapsenlikkaa" yhtä helposti kun 70-luvulla. Tämä maa menisi ihan sekaisin, jos päiväkodit suljettaisiin. Kun kaikkea mitataan tuloksissa, niin miettikää kuinka paljon tulosta tekee se, että työntekijät pystyvät menemään töihin kun lapsi on päiväkodissa.
Miksi ei löytäisi? Lapsi on nykyisin vähemmän ja toimettomia aikuisia enemmän kuin 70-luvulla.
70-luvulla naisten työllisyys oli huomattavasti matalampaa kuin nyt joten saattoivat otta lapsia hoitoon. Nykyään saa metsästää kovasti, että nappaa edes jonkun lukiolaisen. Kokemusta on. Eikä mikään 10€ tuntipalkka kelpaa eli kalliiksi myös tulee.
Suomessa on ainakin 100.000+ naista työttömänä vuonna 2020. Ei muuta kuin ilmoitusta mol.fi:hin, ja kohta on halukkaita hoitajia pitkä jono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos päiväkoti on täynnä epäpäteviä (kuten ikävä kyllä monessa paikassa on), niin lapset kärsii. Kaikkein eniten kärsii ne jotka eivät tajua/osaa pitää suutaan kiinni ja näppejään kurissa ja istua kiltisti seinäruusuna. Epäpätevä henkilökunta helposti sortuu ylilyönteihin varsinkin vilkkaiden, uteliaiden, idearikkaiden lasten kanssa. Ja itse asiassa myös ne kiltit seinäruusut kärsivät, kun joutuvat todistamaan aikuisten pöllöä toimintaa. Nämä asiat jättävät jälkensä. Eräs tuttuni (40v+ mies) muistaa vieläkin kuinka hänet suljettiin päiväkodin siivouskomeroon suu teipattuna.
No nykyisin ongelma on lähinnä päinvastainen. Maisterikoulutettu varhaiskasvatuksen asiantuntija ei joko vertaistensa laatimien sääntöjen vuoksi tai ammattieettisistä syistä kykene soveltamaan oikein mitään pakkokeinoa siihen lapseen, joka häiriköi, kiusaa ja on tottelematon eli ei ns. istu kiltisti seinäruusuna. Lasta ei edes saa pidellä väkisin kädestä kiinni ilman, että täyttää erillisen kiinnipitolomakkeen joka arkistoidaan virastoon 5 vuodeksi. Puhumattakaan, että sen vaikka kiikuttaisi lapsen erilleen rauhoittumaan.
En oikein saa kiinni mitä haet takaa. Opiskelen juuri varhaiskasvatuksen erityispedagogikkaa ja taustani on varhaiskasvatuksen kandidaatti (sekä maisteri toisesta aineesta). Mun mielestä jo kandin tutkinnosta saa todella paljon eväitä toimimiseen haastavasti käyttäytyvien lasten kanssa. Kiinnipitäminen, komentaminen ym. on kenties kaikkein tehottomin keino. En suosittele. Enkä kyllä ole kuullut, että kädestä kiinni pitämisestä pitäisi mitään lomaketta täyttää. Lapsikohtaisesti tulee edetä. Suurimmalle osalle lapsia on hyväksi, että ei lähdetä toiseen tilaan ikään kuin eristämään lasta muusta porukasta. Joillekin lapsille joissain tapauksissa se voi olla juuri se paras ratkaisu.
Ainakaan Helsingissä ei saa pitää kiinni ilman, että täytellään lomakkeita.
Niin ja kiinnipito ja komentaminenko sitten ovat tehottomia? Jo on aikoihin eletty. Edes komentaa ei saisi lasta, vaan pitäisi käyttää jotain ties mitä yliopiston norsunluutornissa kehiteltyä hienonnimistä "taikatemppua".
En sanonut, että komentaminen olisi kiellettyä. Se on tehotonta. Lapsi alkaa vastustamaan yhä enemmän. Ehkä sillä hetkellä pystyt taltuttamaan tilanteen, mutta vuorovaikutustyylisi jää kytemään ja taas kipinöi myöhemmin. Parempi olisi havainnoida ja saada selville mitä tilanteessa todella tapahtuu. Sitten voi pienillä sanoilla tai teoilla saada saman hyvän lopputuloksen ilman että mitään jää kytemään.
Itse olen sen verran vanha, että muistan sekä sen millaista todellisuutta päivähoidossa elettiin 80-luvulla että millaista siellä eletään nykyään. Ja voin sanoa, että aika järkytys olisi sen ajan ihmisille, jos heidät aikakoneelle suoraan siirrettäisiin nykyaikaan, ja näkisivät sen vastustamisen ja kipinöinnin määrän mitä tänä päivänä päiväkodeissa on.
Lienee turha edes mainita, että en sattuneesta syystä jaksa uskoa näihin nykyään pinnalla oleviin kasvatusoppeihin. Todellisuus todistaa aivan päinvastaista kuin teoria.
Ja tämä varmasti pätee sekä kotikasvatukseen että päiväkodin kasvatukseen, eikö? Päiväkodin ovesta lampsii sisään ensimmäisenä päivänä hyvin omanarvon tuntevia muksuja jotka ilmaisevat itseään monenkirjavin keinoin ja volyymi kympissä. Ei olis 80-l tullut kuuloonkaan. No ei kaikki tietenkin luonnostaankaan ole räväköitä. Mielenkiintoinen näkökulma sinulla. Toisaalta en itse näe, että mentäisiin taaksepäinkään. Monelta osin en myöskään toivoisi. Minusta on hyvä, että tunteet ja ajatukset saa näkyä ja kuulua. On kuitenkin myös niitä ylilyöntejä, että päiväkodissa ei aseteta minkäänlaisia rajoja ja lapsilla on viidakon lait. Kotikasvatuksessa tätä on tietenkin vielä paljon enemmän.
Miksei se kasvatus joka toimi hyvin 80-luvulla sekä kodeissa että päiväkodeissa toimisi hyvin myös nykyään? Miksi arkijärki pitää korvata jollain tavattoman korkealentoisilla teorioilla?
Miksei asioita voida kutsua niiden oikeilla nimillä? Röyhkeä ja kuriton muksu on röyhkeä ja kuriton.
Miksei se ole ylilyönti, että päiväkodissa on puutteellinen kuri? Miksi vain täydellinen kurittomuus on ylilyönti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ilmoittakaa lapsenne hoitoajat sekä loma-ajat ja muut poissaolot ajoissa
-Älkää tuoko lasta sairaana hoitoon ja jos lapsi sairastuu kesken hoitopäivän hakekaa lapsi viivytyksettä
-Hakekaa lapsenne ajoissa ja sovittuna aikana
-Tuokaa lapselle säänmukaiset vaatteet ja varavaatteet lokeroon
-Pelkkä kalvolla varustettu haalari ei ole säänmukainen vaate, koska se ei hylji kuraa ja vettäkin se on saattanut pitää viimeksi kunnolla kaupan rekissä ollessaan
-Vietkää lapsen vaatteet säännöllisesti kotiin pestäviksi
-Lukekaa vanhempaintiedotteet ajatuksen kanssa, ja samoin eteisen tiedotteet päiväohjelmasta. Niin ei tule yllätyksenä jos olemme vaikka leikkipuistossa, kirjastossa, luistinradalla, hiihtoladulla tms.
-Huolehtikaa, että lapsellanne on päiväohjelman mukaiset tarvikkeet mukana. Jumppaan jumppavaatteet, luistinradalle luistimet, retkelle valjaat, eväsreissulle eväät, kuutamokävelylle taskulamppu yms.
-Nimikoikaa *kaikki* lapsen vaatteet ja tarvikkeet mitä tuotte päiväkotiin, ja nimenomaan lapsen oma etunimi mukaan nimikointeihin. Ei sisarusten etunimiä, ei pelkkää sukunimeä, ei pelkkiä nimikirjaimia.
-Vaippoja tulee tuoda ajoissa lisää eikä vasta sitten kun ne ovat loppuneet. Ja nimenomaan teippivaippoja, housuvaippoja vaihtaessa menee ikä ja terveys
Tämähän on hyvin järkevä, käytännöllinen lista. Jotenkin odotin, että pedagogiset tavoitteet ja varhaiskasvatuksen laatuajattelu näkyisivät listassa, kun niistä aina niin höyrytään. Vaikkapa siten, että mitä ammattilainen toivoo, että lasten kanssa kotona keskusteltaisiin tai millaisiin tilanteisiin hänen kanssaan harjoiteltaisiin. Miten lapsen tunteita kotona sanoitetaan tai miten häntä osallistetaan moniaistisesti jne.
Taitaa olla jonkun (vanhemman ikäpolven?) lastenhoitajan laatima lista. Pedagoginen näkökulma puuttuu.
Mutta jos nuo asiat ovat kunnossa, se antaa mahdollisuuden päiväkotien ammattilaisille keskittyä siihen pedagogiseen puoleen paremmin, kun aika ei kulu sukkasirkuksia kesyttäessä. Täytyy muistaa että läheskään kaikilla vanhemmilla ei ole sen enempää osaamista kuin kiinnostustakaan hirveästi pohtia pedagogiikkaa. Suurin osa pystynee kuitenkin huolehtimaan siitä, että perusjutut ovat kunnossa jolloin arki on päiväkodissa sujuvampaa. Sen takia varmaan ketjussa, jossa pyydetään päivähoidon henkilöstöä kertomaan, mitä he vanhemmilta toivovat, toivotaan käytännönläheisiä asioita, jotka eivät ole liian korkealentoisia vanhempien toteuttaa mutta joista kuitenkin on oleellista apua ja hyötyä.
Lisäksi tässä ketjussa on kysytty toiveita yleisellä tasolla. Pedagogiset tarpeet ovat usein yksilöllisempiä, sidoksissa lapsiin ja lapsiryhmään, sen kokoon, rakenteeseen ikäjakaumaan, jne. Eri lapsiryhmissä on erilaisia pedagogisia tarpeita ja toivomuksia. Jos haluat tietää, kuinka voit tukea oman lapsesi ryhmän varhaiskasvattajien työtä pedagogiselta kannalta, sinun kannattaa kysyä sitä heiltä itseltään.
Ohhoh! Nyt on kyllä menneet arvot sekaisin. Kyllähän päiväkotien tehtävä on tukea kotien kasvatustyötä, ei vanhempien tehtävä tukea päiväkotien työtä. Toki käytännössä myös vanhemmat tukevat päiväkodin ammattilaisia, mutta päiväkodeissa ei ole se todellinen kasvatusvastuu ja -valta.
Pääasialliset lapsen kasvattajat ovat hänen vanhempansa. Vastuu ja valta on heillä.
En ole tuo alkuperäinen kirjoittaja, mutta yllätyin miten tulkitsit hänen tekstiään.
No, mä näen sen niin että tarkoitus on tukea lasta. Koti tukee lasta kasvamaan ja päiväkoti tukee lasta kasvamaan. Päiväkodissa kasvatus liittyy ryhmässä toimimiseen ja lapsen toimimiseen erossa perheestä. Jollekin lapselle voi olla todella jännittävää ilmaista omia ajatuksiaan kun ollaan ilman perhettä. Päiväkodin ammattilaisten tulee huomata tämä ja tukea lasta sopivalla tavalla. Ryhmässä toimimisessa taas on aivan valtavasti opittavaa josta ammattilaisilla on osaamista. Lisäkis päiväkoti kasvattaa kohti koulua ja tekee tiivistä yhteistyötä koulun kanssa, tietää mitkä ovat sen hetkiset odotukset koulun puolella ym. Näissä asioissa voisi sanoa, että päiväkoti kasvattaa lasta enemmän. Sitten taas monissa muissa asioissa koti kasvattaa enemmän. Eikä näitä tulekaan laittaa vastakkain. Minulle on itsestäänselvää, että koti on kuitenkin se tärkein ja rakkain paikka lapselle. Joskus tietenkin kasvu voi tapahtua kiivaammin kodin ulkopuolella. Riippuu myös lapsen omista aloitteista ja toiveista. En ollenkaan näe asiaa niin, että päiväkoti ylhäältä sanelee kodille jotain. Toisaalta en madalla myöskään päiväkodin merkitystä. Totta kai kodilla on vastuu auttaa päiväkotia kasvatustyössä siinä mielessä, että hoitaa asiat niin, että lapsen päivä sujuu päiväkodissa (vaatteet, vaipat, peruskasvatus).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö muuten, että täysin epäpätevä henkilö (esim. siivooja) voidaan ottaa varhaiskasvatuksen opettajan paikalle ja hän saa samaa palkkaa kuin pätevä varhaiskasvatuksen opettaja?
Onko koskaan käynyt mielessä, että siihen voi olla joku syy, miksi lastentarhanopettajalle on mahdollista palkata täysin epäpätevä sijainen ja insinöörille taas ei? Ja se syy ei ole mikään naisvaltaisen alan syrjintä patriarkaatin toimesta tai vastaavaa, vaan hyvin kouriintuntuva.
Insinööreille ei edes tarvitse palkata sijaista vaikka olisi viikon-pari poissa, lastenhoitajalle täytyy päiväksikin. Tiedätkö miksi?
Oletko ihan varma tuosta? Jos insinöörille ei saada sijaista, niin moni projekti seisoo ja siitä voi tulla miljoonatappiot. Jos taas lastenhoitajalle ei saada sijaista, niin ehkä pitää jättää leikkipuistoretki ja iltapäiväulkoilu väliin.
Mmm tai se insinööri ei saa lastaan hoitoon, jolloin myös projekti seisoo. Yhdessä tätä yhteiskuntaa pyöritetään.
Insinööri luultavasti kykenee löytämään perheelleen vaihtoehtoisen lastenhoitojärjestelyn. Vähän niin kuin siihen aikaan, kun tarhapaikkoja annettiin vain vähävaraisten lapsille.
Toisaalta insinöörin työnantajan on sangen vaikea löytää jokin vaihtoehto sille, että heillä on insinööri töissä.
Saattaisi toisaalta mennä äkkiä sormi suuhun insinöörilläkin, jos itse pitäisi hommata lapselleen vaihtoehtoinen hoitojärjestely joka kerta kun päiväkodissa on henkilökuntaa sairaana, lomalla, koulutuksessa tms. Montako kertaa sinulta onnistuisi vaikka kahden kuukauden aikana taikoa lapsellesi varahoito vartin varoitusajalla, kun klo 7.30 päiväkodin ovella kuulet, että tänään on henkilökuntaa sairaana eikä näin ollen lapsesi voikaan jäädä hoitoon?
Jos päiväkoti olisi noin epäluotettava, niin äkkiä sillä olisi asiakkaat vähissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos päiväkoti on täynnä epäpäteviä (kuten ikävä kyllä monessa paikassa on), niin lapset kärsii. Kaikkein eniten kärsii ne jotka eivät tajua/osaa pitää suutaan kiinni ja näppejään kurissa ja istua kiltisti seinäruusuna. Epäpätevä henkilökunta helposti sortuu ylilyönteihin varsinkin vilkkaiden, uteliaiden, idearikkaiden lasten kanssa. Ja itse asiassa myös ne kiltit seinäruusut kärsivät, kun joutuvat todistamaan aikuisten pöllöä toimintaa. Nämä asiat jättävät jälkensä. Eräs tuttuni (40v+ mies) muistaa vieläkin kuinka hänet suljettiin päiväkodin siivouskomeroon suu teipattuna.
No nykyisin ongelma on lähinnä päinvastainen. Maisterikoulutettu varhaiskasvatuksen asiantuntija ei joko vertaistensa laatimien sääntöjen vuoksi tai ammattieettisistä syistä kykene soveltamaan oikein mitään pakkokeinoa siihen lapseen, joka häiriköi, kiusaa ja on tottelematon eli ei ns. istu kiltisti seinäruusuna. Lasta ei edes saa pidellä väkisin kädestä kiinni ilman, että täyttää erillisen kiinnipitolomakkeen joka arkistoidaan virastoon 5 vuodeksi. Puhumattakaan, että sen vaikka kiikuttaisi lapsen erilleen rauhoittumaan.
En oikein saa kiinni mitä haet takaa. Opiskelen juuri varhaiskasvatuksen erityispedagogikkaa ja taustani on varhaiskasvatuksen kandidaatti (sekä maisteri toisesta aineesta). Mun mielestä jo kandin tutkinnosta saa todella paljon eväitä toimimiseen haastavasti käyttäytyvien lasten kanssa. Kiinnipitäminen, komentaminen ym. on kenties kaikkein tehottomin keino. En suosittele. Enkä kyllä ole kuullut, että kädestä kiinni pitämisestä pitäisi mitään lomaketta täyttää. Lapsikohtaisesti tulee edetä. Suurimmalle osalle lapsia on hyväksi, että ei lähdetä toiseen tilaan ikään kuin eristämään lasta muusta porukasta. Joillekin lapsille joissain tapauksissa se voi olla juuri se paras ratkaisu.
Ainakaan Helsingissä ei saa pitää kiinni ilman, että täytellään lomakkeita.
Niin ja kiinnipito ja komentaminenko sitten ovat tehottomia? Jo on aikoihin eletty. Edes komentaa ei saisi lasta, vaan pitäisi käyttää jotain ties mitä yliopiston norsunluutornissa kehiteltyä hienonnimistä "taikatemppua".
En sanonut, että komentaminen olisi kiellettyä. Se on tehotonta. Lapsi alkaa vastustamaan yhä enemmän. Ehkä sillä hetkellä pystyt taltuttamaan tilanteen, mutta vuorovaikutustyylisi jää kytemään ja taas kipinöi myöhemmin. Parempi olisi havainnoida ja saada selville mitä tilanteessa todella tapahtuu. Sitten voi pienillä sanoilla tai teoilla saada saman hyvän lopputuloksen ilman että mitään jää kytemään.
Itse olen sen verran vanha, että muistan sekä sen millaista todellisuutta päivähoidossa elettiin 80-luvulla että millaista siellä eletään nykyään. Ja voin sanoa, että aika järkytys olisi sen ajan ihmisille, jos heidät aikakoneelle suoraan siirrettäisiin nykyaikaan, ja näkisivät sen vastustamisen ja kipinöinnin määrän mitä tänä päivänä päiväkodeissa on.
Lienee turha edes mainita, että en sattuneesta syystä jaksa uskoa näihin nykyään pinnalla oleviin kasvatusoppeihin. Todellisuus todistaa aivan päinvastaista kuin teoria.
Ja tämä varmasti pätee sekä kotikasvatukseen että päiväkodin kasvatukseen, eikö? Päiväkodin ovesta lampsii sisään ensimmäisenä päivänä hyvin omanarvon tuntevia muksuja jotka ilmaisevat itseään monenkirjavin keinoin ja volyymi kympissä. Ei olis 80-l tullut kuuloonkaan. No ei kaikki tietenkin luonnostaankaan ole räväköitä. Mielenkiintoinen näkökulma sinulla. Toisaalta en itse näe, että mentäisiin taaksepäinkään. Monelta osin en myöskään toivoisi. Minusta on hyvä, että tunteet ja ajatukset saa näkyä ja kuulua. On kuitenkin myös niitä ylilyöntejä, että päiväkodissa ei aseteta minkäänlaisia rajoja ja lapsilla on viidakon lait. Kotikasvatuksessa tätä on tietenkin vielä paljon enemmän.
Miksei se kasvatus joka toimi hyvin 80-luvulla sekä kodeissa että päiväkodeissa toimisi hyvin myös nykyään? Miksi arkijärki pitää korvata jollain tavattoman korkealentoisilla teorioilla?
Miksei asioita voida kutsua niiden oikeilla nimillä? Röyhkeä ja kuriton muksu on röyhkeä ja kuriton.
Miksei se ole ylilyönti, että päiväkodissa on puutteellinen kuri? Miksi vain täydellinen kurittomuus on ylilyönti?
Koska se ei toiminut 80-l eikä se toimisi nytkään. 80-l erittäin paljon pojista syrjäytyi. Ei esimerkiksi pahemmin tunnettu käsitettä lukihäiriö. Ei ymmärretty poikia jotka riehuivat luokassa. Heitä vaan moitittiin, istutettiin jälki-istunnossa, jätettiin luokalla... Ei ne siitä parantuneet. Moni meidän ala-asteella alkoi imppaamaan liimaa ja yläasteella jotain muuta. Moni on kuollut.
Mitä hyvää luulet siitä seuraavan, jos sanot lasta röyhkeäksi ja kurittomaksi? Sanotko sen lapselle vai jollekin aikuiselle (kenelle) vai päiväkotiryhmälle? Yleensä nämä lapset itse tarvitsevat aivan toisenlaista tukea kuin itsetunnon polkemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö muuten, että täysin epäpätevä henkilö (esim. siivooja) voidaan ottaa varhaiskasvatuksen opettajan paikalle ja hän saa samaa palkkaa kuin pätevä varhaiskasvatuksen opettaja?
Onko koskaan käynyt mielessä, että siihen voi olla joku syy, miksi lastentarhanopettajalle on mahdollista palkata täysin epäpätevä sijainen ja insinöörille taas ei? Ja se syy ei ole mikään naisvaltaisen alan syrjintä patriarkaatin toimesta tai vastaavaa, vaan hyvin kouriintuntuva.
Insinööreille ei edes tarvitse palkata sijaista vaikka olisi viikon-pari poissa, lastenhoitajalle täytyy päiväksikin. Tiedätkö miksi?
Oletko ihan varma tuosta? Jos insinöörille ei saada sijaista, niin moni projekti seisoo ja siitä voi tulla miljoonatappiot. Jos taas lastenhoitajalle ei saada sijaista, niin ehkä pitää jättää leikkipuistoretki ja iltapäiväulkoilu väliin.
Mmm tai se insinööri ei saa lastaan hoitoon, jolloin myös projekti seisoo. Yhdessä tätä yhteiskuntaa pyöritetään.
Insinööri luultavasti kykenee löytämään perheelleen vaihtoehtoisen lastenhoitojärjestelyn. Vähän niin kuin siihen aikaan, kun tarhapaikkoja annettiin vain vähävaraisten lapsille.
Toisaalta insinöörin työnantajan on sangen vaikea löytää jokin vaihtoehto sille, että heillä on insinööri töissä.
Saattaisi toisaalta mennä äkkiä sormi suuhun insinöörilläkin, jos itse pitäisi hommata lapselleen vaihtoehtoinen hoitojärjestely joka kerta kun päiväkodissa on henkilökuntaa sairaana, lomalla, koulutuksessa tms. Montako kertaa sinulta onnistuisi vaikka kahden kuukauden aikana taikoa lapsellesi varahoito vartin varoitusajalla, kun klo 7.30 päiväkodin ovella kuulet, että tänään on henkilökuntaa sairaana eikä näin ollen lapsesi voikaan jäädä hoitoon?
Jos päiväkoti olisi noin epäluotettava, niin äkkiä sillä olisi asiakkaat vähissä.
Hah hah, ei ainakaan pääkaupunkiseudulla. Täällä on niin tiukassa hoitopaikat.
Jos ope tai hoitaja sairastuu työajan jälkeen mitä luulette että tapahtuu? Hän lähettelee kipeänä whatsapp viestejä muille työntekijöille ja aletaan venkslaamaan työvuoroja. Siinä menee viestitellessä mukavasti kaikkien ilta ja sen paljon kaivattu lepohetki. Eikä siitä saa senttiäkään palkkaa. Mitä tekee johtaja? Hän syö kampaviineriä ja kännykkä on poissa päältä (hän on visusti kieltänyt työntekijöitä häiritsemästä työajan ulkopuoella). Tämä yleinen tapa on ilmeisesti jopa laiton ja siihen ollaan puuttumassa. Koska kunta ei suostu maksamaan rahaa siitä, että joku on passissa puhelimen päässä, ollaan ehdotettu että sairaat työntekijät vaan jäävät tulematta aamuvuoroon jolloin härdelli hoidetaan työaikana. Muistaakseni ammattiliitto näin ohjeisti. Tarkoitus on kai perheiden kautta luoda painetta työnantajaan että passissa olosta pitää maksaa korvaus.
Vierailija kirjoitti:
Päikyn täti? Olen kasvatustieteiden kandi, joka työskentelee varhaiskasvatuksessa. Kuulisinpa kerran kutsuttavan minua päikyn tädiksi? Kyllä tietäisin mitä siitä juntista ajattelisin, sääli ainakin lasta.
Otat varmasti töissäsi huomioon, etteivät lasten vanhemmat ole Jessen ja Jannican äitejä ja iskä, vaan palvelua teiltä hankkivia ihmisiä, joilla on tutkinnot. Että puhuttele heitä rahvaan omaisesti vain äideiksi ja isiksi, vaan otat huomioon heidän tutkintonsa. Olen diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri eikä aikuiset puhuttele minua kenenkään äidiksi vaan maisteriksi ja diplomi-insinööriksi.
Miksi ei löytäisi? Lapsi on nykyisin vähemmän ja toimettomia aikuisia enemmän kuin 70-luvulla.