Päikyn tädit! Mitä te toivoisitte vanhemmilta yhteistyössä?
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päikyn täti? Olen kasvatustieteiden kandi, joka työskentelee varhaiskasvatuksessa. Kuulisinpa kerran kutsuttavan minua päikyn tädiksi? Kyllä tietäisin mitä siitä juntista ajattelisin, sääli ainakin lasta.
Olisipa vielä olemassa vanhat kunnon lastentarhat. Maalaisjärkistä lastenhoitoa ja läsnäoloa lapsille.
Ei byrokratiaa, titteleillä pätemistä ja kaiken maailman pintaliitoteorioiden perässä juoksemista niin kuin näissä "varhaiskasvatuksissa" on.
1-5'vuotiaillehan kannattaisi järjestää tällaisia hoitajien voimin pyöriviä paikkoja. Tulisi halvemmaksikin, jos vanhemmat eivät halua päiväkodista muuta kuin mukavan leikkipaikan, jossa lapsi säilytetään päivän.
Ajatus voi toimia teoriassa, mutta oikeasti jos haluat lapsesi viettävän isossa porukassa suuren osan elämästään, alat varmasti toivoa, että siellä myös opetettaisiin jotain.
Toivot varmasti, että lapsille opetetaan sosiaalisia taitoja, eikä anneta raadella toisiaan samasta lelusta tapellessa (kyllä, vaikka sinun lapsesi osaisi ottaa muut huomioon, ne muut hänen kanssaan säilössä olijat välttämättä eivät). Toivot, että puheen kehitystä tuetaan, jotta he oppivat ilmaisemaan itseään ja kommunikoimaan muille. Toivot omatoimisuuden tukemista, jotta lapsesi ei tarvitsisi huutaa pää punaisena kun ei osaa riisua pissavahingon tullen housujaan, vaan hän oppisi luottamaan itseensä & harjoittelemaan uusia taitoja. Toivot kulttuurikasvatusta, kun vuoden kierto etenee, motoriikan tukemista kun hänellä on haasteita hallita kehoaan jne. jne.
Vaikea kuvitella, että kenellekään oikeasti riittäisi vain oman lapsen säilössä pitäminen ilman minkäänlaista ajatusta siitä, kuinka juuri hänen kasvuaan, kehitystään ja hyvinvointiaan voitaisiin parhaiten edistää. Jokaisella kun on jotain opittavaa ja monella aika paljonkin. Peace & love.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päikyn täti? Olen kasvatustieteiden kandi, joka työskentelee varhaiskasvatuksessa. Kuulisinpa kerran kutsuttavan minua päikyn tädiksi? Kyllä tietäisin mitä siitä juntista ajattelisin, sääli ainakin lasta.
Olisipa vielä olemassa vanhat kunnon lastentarhat. Maalaisjärkistä lastenhoitoa ja läsnäoloa lapsille.
Ei byrokratiaa, titteleillä pätemistä ja kaiken maailman pintaliitoteorioiden perässä juoksemista niin kuin näissä "varhaiskasvatuksissa" on.
1-5'vuotiaillehan kannattaisi järjestää tällaisia hoitajien voimin pyöriviä paikkoja. Tulisi halvemmaksikin, jos vanhemmat eivät halua päiväkodista muuta kuin mukavan leikkipaikan, jossa lapsi säilytetään päivän.
Ajatus voi toimia teoriassa, mutta oikeasti jos haluat lapsesi viettävän isossa porukassa suuren osan elämästään, alat varmasti toivoa, että siellä myös opetettaisiin jotain.
Toivot varmasti, että lapsille opetetaan sosiaalisia taitoja, eikä anneta raadella toisiaan samasta lelusta tapellessa (kyllä, vaikka sinun lapsesi osaisi ottaa muut huomioon, ne muut hänen kanssaan säilössä olijat välttämättä eivät). Toivot, että puheen kehitystä tuetaan, jotta he oppivat ilmaisemaan itseään ja kommunikoimaan muille. Toivot omatoimisuuden tukemista, jotta lapsesi ei tarvitsisi huutaa pää punaisena kun ei osaa riisua pissavahingon tullen housujaan, vaan hän oppisi luottamaan itseensä & harjoittelemaan uusia taitoja. Toivot kulttuurikasvatusta, kun vuoden kierto etenee, motoriikan tukemista kun hänellä on haasteita hallita kehoaan jne. jne.
Vaikea kuvitella, että kenellekään oikeasti riittäisi vain oman lapsen säilössä pitäminen ilman minkäänlaista ajatusta siitä, kuinka juuri hänen kasvuaan, kehitystään ja hyvinvointiaan voitaisiin parhaiten edistää. Jokaisella kun on jotain opittavaa ja monella aika paljonkin. Peace & love.
Mitä ihmeen säilössä pitämistä? Ei tuollaista ollut ennen.
Nykyään sen sijaan voi ollakin, kun työntekijöiden aika menee puheen kehityksen tukemissuunnitelman laatimiseen sekä motoriikan tukemispalaveriin sen sijaan, että oltaisiin lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
1. Ette kutsu lapsenne varhaiskasvatuslaitosta päikyksi, tarhaksi tms. aliarvioivilla nimityksillä.
2. Ette väheksy lapsenne varhaiskasvattamisesta vastaavia varhaiskasvatuksen asiantuntijoita kutsumalla heitä tädeiksi, hoitajiksi, lastentarhanhoitajiksi, lastentarhanopettajiksi yms. aataminaikuisilla nimillä.
No joku laitos kyllä on sulle ihan oikea paikka kieltämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päikyn täti? Olen kasvatustieteiden kandi, joka työskentelee varhaiskasvatuksessa. Kuulisinpa kerran kutsuttavan minua päikyn tädiksi? Kyllä tietäisin mitä siitä juntista ajattelisin, sääli ainakin lasta.
Olisipa vielä olemassa vanhat kunnon lastentarhat. Maalaisjärkistä lastenhoitoa ja läsnäoloa lapsille.
Ei byrokratiaa, titteleillä pätemistä ja kaiken maailman pintaliitoteorioiden perässä juoksemista niin kuin näissä "varhaiskasvatuksissa" on.
1-5'vuotiaillehan kannattaisi järjestää tällaisia hoitajien voimin pyöriviä paikkoja. Tulisi halvemmaksikin, jos vanhemmat eivät halua päiväkodista muuta kuin mukavan leikkipaikan, jossa lapsi säilytetään päivän.
Ajatus voi toimia teoriassa, mutta oikeasti jos haluat lapsesi viettävän isossa porukassa suuren osan elämästään, alat varmasti toivoa, että siellä myös opetettaisiin jotain.
Toivot varmasti, että lapsille opetetaan sosiaalisia taitoja, eikä anneta raadella toisiaan samasta lelusta tapellessa (kyllä, vaikka sinun lapsesi osaisi ottaa muut huomioon, ne muut hänen kanssaan säilössä olijat välttämättä eivät). Toivot, että puheen kehitystä tuetaan, jotta he oppivat ilmaisemaan itseään ja kommunikoimaan muille. Toivot omatoimisuuden tukemista, jotta lapsesi ei tarvitsisi huutaa pää punaisena kun ei osaa riisua pissavahingon tullen housujaan, vaan hän oppisi luottamaan itseensä & harjoittelemaan uusia taitoja. Toivot kulttuurikasvatusta, kun vuoden kierto etenee, motoriikan tukemista kun hänellä on haasteita hallita kehoaan jne. jne.
Vaikea kuvitella, että kenellekään oikeasti riittäisi vain oman lapsen säilössä pitäminen ilman minkäänlaista ajatusta siitä, kuinka juuri hänen kasvuaan, kehitystään ja hyvinvointiaan voitaisiin parhaiten edistää. Jokaisella kun on jotain opittavaa ja monella aika paljonkin. Peace & love.
Tämä. Ei tarvitse miettiä kun lasten kaverisynttäreitä, joissa ei ole kuin se 7 vierasta... Päiväkodissa kuitenkin kolminkertainen määrä joka ikinen päivä. Seinillehän ne alkavat kiivetä, jos mitään suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta ei ole vaan joka päivä mennään vaan hengaamaan.
Jos lapsi vähänkin sairas niin pitäkää kaksi viikkoa kotona. Kukaan ei halua että mahdollinen korona leviää päiväkodeissa. Jos mahdollista pitäkää lapset kotona kokonaan.
Päikky-nimitystä en ole kuullut itse käytettävän, mutta se taitaa olla alueellinen juttu. Minua ei haittaisi tädiksi sanominen. Minulle se tarkoittaa sitä, että tämä työntekijä koetaan läheiseksi. Yhtä hyvin voi myös sanoa hoitaja tai opettaja ilman sen pidempiä muotoja.
Itse toivon, että lasten vaatteet nimikoidaan ja että vaatteet ovat puhtaita ja sopivan kokoisia. Olen nähnyt tapauksia, joissa pienellä lapsella on niilkat lähes paljaina talvella, kun housut ovat niin lyhyet, ettei sukka yllä lahkeen päälle ja kengän varsi on niin lyhyt, ettei auta tilanteessa yhtään. Muutenkin kaikenlaisia ohkaisia nahkakenkiä keskellä pakkasia on tullut vastaan. Näistä on toki asiallista sitten puhua huoltajille.
Varhaiskasvatuksen opettajan kutsuminen lastentarhanopettajaksi on kuin peruskoulunopettajan kutsuminen kiertokoulunopettajaksi. Molemmat nimitykset viittaavat historiallisiin instituutioihin joita ei ole ollut enää aikoihin ja joissa myös toiminnan luonne on ollut täysin toinen kuin nykyään.
Ts. ethän käytä lapsesi varhaiskasvatuksen opettajasta nimitystä lastentarhanopettaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päikyn täti? Olen kasvatustieteiden kandi, joka työskentelee varhaiskasvatuksessa. Kuulisinpa kerran kutsuttavan minua päikyn tädiksi? Kyllä tietäisin mitä siitä juntista ajattelisin, sääli ainakin lasta.
Olisipa vielä olemassa vanhat kunnon lastentarhat. Maalaisjärkistä lastenhoitoa ja läsnäoloa lapsille.
Ei byrokratiaa, titteleillä pätemistä ja kaiken maailman pintaliitoteorioiden perässä juoksemista niin kuin näissä "varhaiskasvatuksissa" on.
1-5'vuotiaillehan kannattaisi järjestää tällaisia hoitajien voimin pyöriviä paikkoja. Tulisi halvemmaksikin, jos vanhemmat eivät halua päiväkodista muuta kuin mukavan leikkipaikan, jossa lapsi säilytetään päivän.
Ajatus voi toimia teoriassa, mutta oikeasti jos haluat lapsesi viettävän isossa porukassa suuren osan elämästään, alat varmasti toivoa, että siellä myös opetettaisiin jotain.
Toivot varmasti, että lapsille opetetaan sosiaalisia taitoja, eikä anneta raadella toisiaan samasta lelusta tapellessa (kyllä, vaikka sinun lapsesi osaisi ottaa muut huomioon, ne muut hänen kanssaan säilössä olijat välttämättä eivät). Toivot, että puheen kehitystä tuetaan, jotta he oppivat ilmaisemaan itseään ja kommunikoimaan muille. Toivot omatoimisuuden tukemista, jotta lapsesi ei tarvitsisi huutaa pää punaisena kun ei osaa riisua pissavahingon tullen housujaan, vaan hän oppisi luottamaan itseensä & harjoittelemaan uusia taitoja. Toivot kulttuurikasvatusta, kun vuoden kierto etenee, motoriikan tukemista kun hänellä on haasteita hallita kehoaan jne. jne.
Vaikea kuvitella, että kenellekään oikeasti riittäisi vain oman lapsen säilössä pitäminen ilman minkäänlaista ajatusta siitä, kuinka juuri hänen kasvuaan, kehitystään ja hyvinvointiaan voitaisiin parhaiten edistää. Jokaisella kun on jotain opittavaa ja monella aika paljonkin. Peace & love.
Tämä. Ei tarvitse miettiä kun lasten kaverisynttäreitä, joissa ei ole kuin se 7 vierasta... Päiväkodissa kuitenkin kolminkertainen määrä joka ikinen päivä. Seinillehän ne alkavat kiivetä, jos mitään suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta ei ole vaan joka päivä mennään vaan hengaamaan.
Haha, niin ja synttärit kestävät vaan sen 1,5h! Kuka aikuinen, muu kuin koulutetut ammattilaiset, kestäisi sitä menoa 8h päivässä joka arkipäivä... Todellakin nostan hattua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päikyn täti? Olen kasvatustieteiden kandi, joka työskentelee varhaiskasvatuksessa. Kuulisinpa kerran kutsuttavan minua päikyn tädiksi? Kyllä tietäisin mitä siitä juntista ajattelisin, sääli ainakin lasta.
Olisipa vielä olemassa vanhat kunnon lastentarhat. Maalaisjärkistä lastenhoitoa ja läsnäoloa lapsille.
Ei byrokratiaa, titteleillä pätemistä ja kaiken maailman pintaliitoteorioiden perässä juoksemista niin kuin näissä "varhaiskasvatuksissa" on.
1-5'vuotiaillehan kannattaisi järjestää tällaisia hoitajien voimin pyöriviä paikkoja. Tulisi halvemmaksikin, jos vanhemmat eivät halua päiväkodista muuta kuin mukavan leikkipaikan, jossa lapsi säilytetään päivän.
Ajatus voi toimia teoriassa, mutta oikeasti jos haluat lapsesi viettävän isossa porukassa suuren osan elämästään, alat varmasti toivoa, että siellä myös opetettaisiin jotain.
Toivot varmasti, että lapsille opetetaan sosiaalisia taitoja, eikä anneta raadella toisiaan samasta lelusta tapellessa (kyllä, vaikka sinun lapsesi osaisi ottaa muut huomioon, ne muut hänen kanssaan säilössä olijat välttämättä eivät). Toivot, että puheen kehitystä tuetaan, jotta he oppivat ilmaisemaan itseään ja kommunikoimaan muille. Toivot omatoimisuuden tukemista, jotta lapsesi ei tarvitsisi huutaa pää punaisena kun ei osaa riisua pissavahingon tullen housujaan, vaan hän oppisi luottamaan itseensä & harjoittelemaan uusia taitoja. Toivot kulttuurikasvatusta, kun vuoden kierto etenee, motoriikan tukemista kun hänellä on haasteita hallita kehoaan jne. jne.
Vaikea kuvitella, että kenellekään oikeasti riittäisi vain oman lapsen säilössä pitäminen ilman minkäänlaista ajatusta siitä, kuinka juuri hänen kasvuaan, kehitystään ja hyvinvointiaan voitaisiin parhaiten edistää. Jokaisella kun on jotain opittavaa ja monella aika paljonkin. Peace & love.
Tämä. Ei tarvitse miettiä kun lasten kaverisynttäreitä, joissa ei ole kuin se 7 vierasta... Päiväkodissa kuitenkin kolminkertainen määrä joka ikinen päivä. Seinillehän ne alkavat kiivetä, jos mitään suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta ei ole vaan joka päivä mennään vaan hengaamaan.
Haha, niin ja synttärit kestävät vaan sen 1,5h! Kuka aikuinen, muu kuin koulutetut ammattilaiset, kestäisi sitä menoa 8h päivässä joka arkipäivä... Todellakin nostan hattua!
Oppiiko yliopiston kirjoja lukemalla jaksamaan paremmin lasten metelöintiä ja häsellystä?
Vai olisiko kyse sittenkin kokemuksesta ja sopivasta persoonasta, eikä koulutuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päikyn täti? Olen kasvatustieteiden kandi, joka työskentelee varhaiskasvatuksessa. Kuulisinpa kerran kutsuttavan minua päikyn tädiksi? Kyllä tietäisin mitä siitä juntista ajattelisin, sääli ainakin lasta.
Olisipa vielä olemassa vanhat kunnon lastentarhat. Maalaisjärkistä lastenhoitoa ja läsnäoloa lapsille.
Ei byrokratiaa, titteleillä pätemistä ja kaiken maailman pintaliitoteorioiden perässä juoksemista niin kuin näissä "varhaiskasvatuksissa" on.
1-5'vuotiaillehan kannattaisi järjestää tällaisia hoitajien voimin pyöriviä paikkoja. Tulisi halvemmaksikin, jos vanhemmat eivät halua päiväkodista muuta kuin mukavan leikkipaikan, jossa lapsi säilytetään päivän.
Ajatus voi toimia teoriassa, mutta oikeasti jos haluat lapsesi viettävän isossa porukassa suuren osan elämästään, alat varmasti toivoa, että siellä myös opetettaisiin jotain.
Toivot varmasti, että lapsille opetetaan sosiaalisia taitoja, eikä anneta raadella toisiaan samasta lelusta tapellessa (kyllä, vaikka sinun lapsesi osaisi ottaa muut huomioon, ne muut hänen kanssaan säilössä olijat välttämättä eivät). Toivot, että puheen kehitystä tuetaan, jotta he oppivat ilmaisemaan itseään ja kommunikoimaan muille. Toivot omatoimisuuden tukemista, jotta lapsesi ei tarvitsisi huutaa pää punaisena kun ei osaa riisua pissavahingon tullen housujaan, vaan hän oppisi luottamaan itseensä & harjoittelemaan uusia taitoja. Toivot kulttuurikasvatusta, kun vuoden kierto etenee, motoriikan tukemista kun hänellä on haasteita hallita kehoaan jne. jne.
Vaikea kuvitella, että kenellekään oikeasti riittäisi vain oman lapsen säilössä pitäminen ilman minkäänlaista ajatusta siitä, kuinka juuri hänen kasvuaan, kehitystään ja hyvinvointiaan voitaisiin parhaiten edistää. Jokaisella kun on jotain opittavaa ja monella aika paljonkin. Peace & love.
Tämä. Ei tarvitse miettiä kun lasten kaverisynttäreitä, joissa ei ole kuin se 7 vierasta... Päiväkodissa kuitenkin kolminkertainen määrä joka ikinen päivä. Seinillehän ne alkavat kiivetä, jos mitään suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta ei ole vaan joka päivä mennään vaan hengaamaan.
Haha, niin ja synttärit kestävät vaan sen 1,5h! Kuka aikuinen, muu kuin koulutetut ammattilaiset, kestäisi sitä menoa 8h päivässä joka arkipäivä... Todellakin nostan hattua!
Oppiiko yliopiston kirjoja lukemalla jaksamaan paremmin lasten metelöintiä ja häsellystä?
Vai olisiko kyse sittenkin kokemuksesta ja sopivasta persoonasta, eikä koulutuksesta?
Koulutus antaa valmiudet opettaa lapsille keinoja olla häseltämättä. Pointti on siinä. Joku toinen sietää ja kestää, koulutettu ammattilainen pureutuu juurisyihin ja tekee asialle jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päikyn täti? Olen kasvatustieteiden kandi, joka työskentelee varhaiskasvatuksessa. Kuulisinpa kerran kutsuttavan minua päikyn tädiksi? Kyllä tietäisin mitä siitä juntista ajattelisin, sääli ainakin lasta.
Olisipa vielä olemassa vanhat kunnon lastentarhat. Maalaisjärkistä lastenhoitoa ja läsnäoloa lapsille.
Ei byrokratiaa, titteleillä pätemistä ja kaiken maailman pintaliitoteorioiden perässä juoksemista niin kuin näissä "varhaiskasvatuksissa" on.
1-5'vuotiaillehan kannattaisi järjestää tällaisia hoitajien voimin pyöriviä paikkoja. Tulisi halvemmaksikin, jos vanhemmat eivät halua päiväkodista muuta kuin mukavan leikkipaikan, jossa lapsi säilytetään päivän.
Ajatus voi toimia teoriassa, mutta oikeasti jos haluat lapsesi viettävän isossa porukassa suuren osan elämästään, alat varmasti toivoa, että siellä myös opetettaisiin jotain.
Toivot varmasti, että lapsille opetetaan sosiaalisia taitoja, eikä anneta raadella toisiaan samasta lelusta tapellessa (kyllä, vaikka sinun lapsesi osaisi ottaa muut huomioon, ne muut hänen kanssaan säilössä olijat välttämättä eivät). Toivot, että puheen kehitystä tuetaan, jotta he oppivat ilmaisemaan itseään ja kommunikoimaan muille. Toivot omatoimisuuden tukemista, jotta lapsesi ei tarvitsisi huutaa pää punaisena kun ei osaa riisua pissavahingon tullen housujaan, vaan hän oppisi luottamaan itseensä & harjoittelemaan uusia taitoja. Toivot kulttuurikasvatusta, kun vuoden kierto etenee, motoriikan tukemista kun hänellä on haasteita hallita kehoaan jne. jne.
Vaikea kuvitella, että kenellekään oikeasti riittäisi vain oman lapsen säilössä pitäminen ilman minkäänlaista ajatusta siitä, kuinka juuri hänen kasvuaan, kehitystään ja hyvinvointiaan voitaisiin parhaiten edistää. Jokaisella kun on jotain opittavaa ja monella aika paljonkin. Peace & love.
Tämä. Ei tarvitse miettiä kun lasten kaverisynttäreitä, joissa ei ole kuin se 7 vierasta... Päiväkodissa kuitenkin kolminkertainen määrä joka ikinen päivä. Seinillehän ne alkavat kiivetä, jos mitään suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta ei ole vaan joka päivä mennään vaan hengaamaan.
Haha, niin ja synttärit kestävät vaan sen 1,5h! Kuka aikuinen, muu kuin koulutetut ammattilaiset, kestäisi sitä menoa 8h päivässä joka arkipäivä... Todellakin nostan hattua!
Oppiiko yliopiston kirjoja lukemalla jaksamaan paremmin lasten metelöintiä ja häsellystä?
Vai olisiko kyse sittenkin kokemuksesta ja sopivasta persoonasta, eikä koulutuksesta?
Koulutus antaa valmiudet opettaa lapsille keinoja olla häseltämättä. Pointti on siinä. Joku toinen sietää ja kestää, koulutettu ammattilainen pureutuu juurisyihin ja tekee asialle jotakin.
Niinkö? Miksi sitten monissa koulutettujen ammattilaisten päikkyryhmissä on täysi kaaos?
Kovin kummoisia päättelytaitoja ei tarvita huomaamaan, että kaaoksen määrä liittyy paljon enemmän lasten persoonallisuuksiin kuin heitä hoitavan tädin koulutukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päikyn täti? Olen kasvatustieteiden kandi, joka työskentelee varhaiskasvatuksessa. Kuulisinpa kerran kutsuttavan minua päikyn tädiksi? Kyllä tietäisin mitä siitä juntista ajattelisin, sääli ainakin lasta.
Olisipa vielä olemassa vanhat kunnon lastentarhat. Maalaisjärkistä lastenhoitoa ja läsnäoloa lapsille.
Ei byrokratiaa, titteleillä pätemistä ja kaiken maailman pintaliitoteorioiden perässä juoksemista niin kuin näissä "varhaiskasvatuksissa" on.
1-5'vuotiaillehan kannattaisi järjestää tällaisia hoitajien voimin pyöriviä paikkoja. Tulisi halvemmaksikin, jos vanhemmat eivät halua päiväkodista muuta kuin mukavan leikkipaikan, jossa lapsi säilytetään päivän.
Ajatus voi toimia teoriassa, mutta oikeasti jos haluat lapsesi viettävän isossa porukassa suuren osan elämästään, alat varmasti toivoa, että siellä myös opetettaisiin jotain.
Toivot varmasti, että lapsille opetetaan sosiaalisia taitoja, eikä anneta raadella toisiaan samasta lelusta tapellessa (kyllä, vaikka sinun lapsesi osaisi ottaa muut huomioon, ne muut hänen kanssaan säilössä olijat välttämättä eivät). Toivot, että puheen kehitystä tuetaan, jotta he oppivat ilmaisemaan itseään ja kommunikoimaan muille. Toivot omatoimisuuden tukemista, jotta lapsesi ei tarvitsisi huutaa pää punaisena kun ei osaa riisua pissavahingon tullen housujaan, vaan hän oppisi luottamaan itseensä & harjoittelemaan uusia taitoja. Toivot kulttuurikasvatusta, kun vuoden kierto etenee, motoriikan tukemista kun hänellä on haasteita hallita kehoaan jne. jne.
Vaikea kuvitella, että kenellekään oikeasti riittäisi vain oman lapsen säilössä pitäminen ilman minkäänlaista ajatusta siitä, kuinka juuri hänen kasvuaan, kehitystään ja hyvinvointiaan voitaisiin parhaiten edistää. Jokaisella kun on jotain opittavaa ja monella aika paljonkin. Peace & love.
Tämä. Ei tarvitse miettiä kun lasten kaverisynttäreitä, joissa ei ole kuin se 7 vierasta... Päiväkodissa kuitenkin kolminkertainen määrä joka ikinen päivä. Seinillehän ne alkavat kiivetä, jos mitään suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta ei ole vaan joka päivä mennään vaan hengaamaan.
Haha, niin ja synttärit kestävät vaan sen 1,5h! Kuka aikuinen, muu kuin koulutetut ammattilaiset, kestäisi sitä menoa 8h päivässä joka arkipäivä... Todellakin nostan hattua!
Oppiiko yliopiston kirjoja lukemalla jaksamaan paremmin lasten metelöintiä ja häsellystä?
Vai olisiko kyse sittenkin kokemuksesta ja sopivasta persoonasta, eikä koulutuksesta?
Koulutus antaa valmiudet opettaa lapsille keinoja olla häseltämättä. Pointti on siinä. Joku toinen sietää ja kestää, koulutettu ammattilainen pureutuu juurisyihin ja tekee asialle jotakin.
Niinkö? Miksi sitten monissa koulutettujen ammattilaisten päikkyryhmissä on täysi kaaos?
Kovin kummoisia päättelytaitoja ei tarvita huomaamaan, että kaaoksen määrä liittyy paljon enemmän lasten persoonallisuuksiin kuin heitä hoitavan tädin koulutukseen.
Koska työn järjestelyt ovat nykyään pyllyllään. Ammattilaisilla ei ole mahdollisuuksia hyödyntää osaamistaan, kun on laukattava paikkaamassa muissa ryhmissä, tarkisteltava vanhempien virheellisiä hoitoaikakirjauksia ja ratkottava kadonneiden sukkien arvoituksia. Arki on muuttunut 10000 palan palapeliksi eikä omaan perustehtävään pysty keskittymään.
Olen tällä hetkellä ekaluokan ope. Arvostan varhaiskasvatusta ja vaka-ammattilaisia silmittömästi. Näiden ihmisten työ tekee meidän työstämme helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päikyn täti? Olen kasvatustieteiden kandi, joka työskentelee varhaiskasvatuksessa. Kuulisinpa kerran kutsuttavan minua päikyn tädiksi? Kyllä tietäisin mitä siitä juntista ajattelisin, sääli ainakin lasta.
Olisipa vielä olemassa vanhat kunnon lastentarhat. Maalaisjärkistä lastenhoitoa ja läsnäoloa lapsille.
Ei byrokratiaa, titteleillä pätemistä ja kaiken maailman pintaliitoteorioiden perässä juoksemista niin kuin näissä "varhaiskasvatuksissa" on.
1-5'vuotiaillehan kannattaisi järjestää tällaisia hoitajien voimin pyöriviä paikkoja. Tulisi halvemmaksikin, jos vanhemmat eivät halua päiväkodista muuta kuin mukavan leikkipaikan, jossa lapsi säilytetään päivän.
Ajatus voi toimia teoriassa, mutta oikeasti jos haluat lapsesi viettävän isossa porukassa suuren osan elämästään, alat varmasti toivoa, että siellä myös opetettaisiin jotain.
Toivot varmasti, että lapsille opetetaan sosiaalisia taitoja, eikä anneta raadella toisiaan samasta lelusta tapellessa (kyllä, vaikka sinun lapsesi osaisi ottaa muut huomioon, ne muut hänen kanssaan säilössä olijat välttämättä eivät). Toivot, että puheen kehitystä tuetaan, jotta he oppivat ilmaisemaan itseään ja kommunikoimaan muille. Toivot omatoimisuuden tukemista, jotta lapsesi ei tarvitsisi huutaa pää punaisena kun ei osaa riisua pissavahingon tullen housujaan, vaan hän oppisi luottamaan itseensä & harjoittelemaan uusia taitoja. Toivot kulttuurikasvatusta, kun vuoden kierto etenee, motoriikan tukemista kun hänellä on haasteita hallita kehoaan jne. jne.
Vaikea kuvitella, että kenellekään oikeasti riittäisi vain oman lapsen säilössä pitäminen ilman minkäänlaista ajatusta siitä, kuinka juuri hänen kasvuaan, kehitystään ja hyvinvointiaan voitaisiin parhaiten edistää. Jokaisella kun on jotain opittavaa ja monella aika paljonkin. Peace & love.
Tämä. Ei tarvitse miettiä kun lasten kaverisynttäreitä, joissa ei ole kuin se 7 vierasta... Päiväkodissa kuitenkin kolminkertainen määrä joka ikinen päivä. Seinillehän ne alkavat kiivetä, jos mitään suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta ei ole vaan joka päivä mennään vaan hengaamaan.
Haha, niin ja synttärit kestävät vaan sen 1,5h! Kuka aikuinen, muu kuin koulutetut ammattilaiset, kestäisi sitä menoa 8h päivässä joka arkipäivä... Todellakin nostan hattua!
Oppiiko yliopiston kirjoja lukemalla jaksamaan paremmin lasten metelöintiä ja häsellystä?
Vai olisiko kyse sittenkin kokemuksesta ja sopivasta persoonasta, eikä koulutuksesta?
Koulutus antaa valmiudet opettaa lapsille keinoja olla häseltämättä. Pointti on siinä. Joku toinen sietää ja kestää, koulutettu ammattilainen pureutuu juurisyihin ja tekee asialle jotakin.
Niinkö? Miksi sitten monissa koulutettujen ammattilaisten päikkyryhmissä on täysi kaaos?
Kovin kummoisia päättelytaitoja ei tarvita huomaamaan, että kaaoksen määrä liittyy paljon enemmän lasten persoonallisuuksiin kuin heitä hoitavan tädin koulutukseen.
Koska työn järjestelyt ovat nykyään pyllyllään. Ammattilaisilla ei ole mahdollisuuksia hyödyntää osaamistaan, kun on laukattava paikkaamassa muissa ryhmissä, tarkisteltava vanhempien virheellisiä hoitoaikakirjauksia ja ratkottava kadonneiden sukkien arvoituksia. Arki on muuttunut 10000 palan palapeliksi eikä omaan perustehtävään pysty keskittymään.
Eivät laukkaa toisissa ryhmissä ainakaan täällä, "virheellisiin hoitoaikakirjauksiin" tuskin kauaa menee ja kadonneita sukkia taas on ollut aina. Silti on täysi kaaos, lapset kirjaimellisesti hyppivät seinille vaikka välillä on pk-apulainen ja siivoojakin apuna vahtimassa, eli yhteensä vahtivia tätejä on 5 kpl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ilmoittakaa lapsenne hoitoajat sekä loma-ajat ja muut poissaolot ajoissa
-Älkää tuoko lasta sairaana hoitoon ja jos lapsi sairastuu kesken hoitopäivän hakekaa lapsi viivytyksettä
-Hakekaa lapsenne ajoissa ja sovittuna aikana
-Tuokaa lapselle säänmukaiset vaatteet ja varavaatteet lokeroon
-Pelkkä kalvolla varustettu haalari ei ole säänmukainen vaate, koska se ei hylji kuraa ja vettäkin se on saattanut pitää viimeksi kunnolla kaupan rekissä ollessaan
-Vietkää lapsen vaatteet säännöllisesti kotiin pestäviksi
-Lukekaa vanhempaintiedotteet ajatuksen kanssa, ja samoin eteisen tiedotteet päiväohjelmasta. Niin ei tule yllätyksenä jos olemme vaikka leikkipuistossa, kirjastossa, luistinradalla, hiihtoladulla tms.
-Huolehtikaa, että lapsellanne on päiväohjelman mukaiset tarvikkeet mukana. Jumppaan jumppavaatteet, luistinradalle luistimet, retkelle valjaat, eväsreissulle eväät, kuutamokävelylle taskulamppu yms.
-Nimikoikaa *kaikki* lapsen vaatteet ja tarvikkeet mitä tuotte päiväkotiin, ja nimenomaan lapsen oma etunimi mukaan nimikointeihin. Ei sisarusten etunimiä, ei pelkkää sukunimeä, ei pelkkiä nimikirjaimia.
-Vaippoja tulee tuoda ajoissa lisää eikä vasta sitten kun ne ovat loppuneet. Ja nimenomaan teippivaippoja, housuvaippoja vaihtaessa menee ikä ja terveys
Tässä todella hyvä ja kattava toivelista. Itse työskentelen 3-5-vuotiaiden ryhmässä, ja me olemme taas toivoneet nimen omaan housuvaippoja sillä ajatuksella että lapsi vetää ne itse jalkaansa ja pois kuten alushousutkin.
Meillä opetetaan lapset kuiviksi, yleensä oppivat 2,5-3,5 vuotiaana, todella harvoin on 3-5-vuotiaiden ryhmässä kellään vaippoja.
Noh, niin meilläkin yritetään, mutta koska kotienkin tulisi tähän osallistua, jotta oppiminen sujuisi paremmin ja kaikki eivät osallistu niin yhä enenevässä määrin meillä on 3-4-vuotiaita vaipoissa. :( Tällä hetkellä 23 lapsesta kolmella vaipat.
Jos 23:sta kolmella on vaipat tuossa ikäluokassa, niin se ei ole mitenkään epätavanomaista, vaan normaalia vaihtelua lapsen yksilöllisessä kehityskulussa. Etenkin vielä jos puhutaan päiväunivaipoista niin ihan normaalia, yökuivuus ei yleensä ole opettamiskysymys vaan hormonaalinen kysymys ja se voi jatkua ihan kouluikään. Kastelu on myös vahvasti perinnöllistä eli usein sisarukset kärsii “samasta vaivasta”, jolloin helposti syyttävä sormi osuu vanhempiin ellei henkilökunnalla ole riittävästi tietoa asiasta.
Suuri osa lapsista on täysin päiväkuivia 3-4-vuotiaana, osa on lähes päiväkuivia (eli vahinkoja voi vielä sattua) ja sitten pieni osa joka ei ole vielä oppinut päiväkuivaksi mutta oppiminen on todennäköisesti jo lähellä. Ja kesä on helpoin aika opetella, joskus harjoittelu hieman lykkääntyy esim. talven takia (pakkaseen ei kannata lähteä ilman vaippaa, jos on vielä todennäköistä että pissat tulee sille ainoalle haalarille) mutta se ei ole vaarallista vaan lapsi oppii kyllä kuivaksi kun on valmis. Harvempi vanhempi ihan oikeasti haluaa pitää lasta vaipoissa pitempään kuin on tarve, koska vaipattomuus on heille helpompaa siinä missä meillekkin. Joitain kulttuurieroja on, tietyissä kulttuureissa vaipat ja tutit ja pullot on tapana pitää pitempään kuin meillä täällä Suomessa, sen olen huomannut. Suomessa taas on välillä vähän liiankin maanista se kuivaksiopettelu, moni vanhempi hoitaja pitää sitä jonkinlaisena “kunnia-asiana” että on opettanut omat ja hoitolapset kuivaksi aikaisin ja siitä käydään vähän kilpailuakin. Sitten jos joku lapsi ei opi niin kauhistelusoppa on valmis.
T. Hoitaja
Vierailija kirjoitti:
-Ilmoittakaa lapsenne hoitoajat sekä loma-ajat ja muut poissaolot ajoissa
-Älkää tuoko lasta sairaana hoitoon ja jos lapsi sairastuu kesken hoitopäivän hakekaa lapsi viivytyksettä
-Hakekaa lapsenne ajoissa ja sovittuna aikana
-Tuokaa lapselle säänmukaiset vaatteet ja varavaatteet lokeroon
-Pelkkä kalvolla varustettu haalari ei ole säänmukainen vaate, koska se ei hylji kuraa ja vettäkin se on saattanut pitää viimeksi kunnolla kaupan rekissä ollessaan
-Vietkää lapsen vaatteet säännöllisesti kotiin pestäviksi
-Lukekaa vanhempaintiedotteet ajatuksen kanssa, ja samoin eteisen tiedotteet päiväohjelmasta. Niin ei tule yllätyksenä jos olemme vaikka leikkipuistossa, kirjastossa, luistinradalla, hiihtoladulla tms.
-Huolehtikaa, että lapsellanne on päiväohjelman mukaiset tarvikkeet mukana. Jumppaan jumppavaatteet, luistinradalle luistimet, retkelle valjaat, eväsreissulle eväät, kuutamokävelylle taskulamppu yms.
-Nimikoikaa *kaikki* lapsen vaatteet ja tarvikkeet mitä tuotte päiväkotiin, ja nimenomaan lapsen oma etunimi mukaan nimikointeihin. Ei sisarusten etunimiä, ei pelkkää sukunimeä, ei pelkkiä nimikirjaimia.
-Vaippoja tulee tuoda ajoissa lisää eikä vasta sitten kun ne ovat loppuneet. Ja nimenomaan teippivaippoja, housuvaippoja vaihtaessa menee ikä ja terveys
Tämähän on hyvin järkevä, käytännöllinen lista. Jotenkin odotin, että pedagogiset tavoitteet ja varhaiskasvatuksen laatuajattelu näkyisivät listassa, kun niistä aina niin höyrytään. Vaikkapa siten, että mitä ammattilainen toivoo, että lasten kanssa kotona keskusteltaisiin tai millaisiin tilanteisiin hänen kanssaan harjoiteltaisiin. Miten lapsen tunteita kotona sanoitetaan tai miten häntä osallistetaan moniaistisesti jne.
Päikyn täti joo, jos puhuttaisiin myös saitsun sedästä (lääkäri), rosiksen tädistä (juristi), piirtäjä poitsusta (arkkitehti). Itseäni ei ollenkaan haittaa, jos lapsi sanoo minua tädiksi tai jos hänen vanhempansa lapselle sanoo minua tädiksi. Mutta hieman outoa, että aikuiset ihmiset keskenään puhuvat päikyn tädeistä ja närkästyvät jos se ei asianosaisten mielestä ole osuva termi. Eikö niillä joita sillä nimellä kutsutaan ole mitään oikeuksia? Itse olisin ainakin avoin ja kiinnostunut, jos rakennusukko kertoisi minulle, että ei millään haluaisi tätä termiä käytettävän. Mielestäni hänellä on oikeus mielipiteeseen ja jopa niin että sillä on merkitystä.
Mitä tulee toiveisiin vanhemmilta. Minulla on ollut todella hyviä vanhempia ja olen itsekin joustava ja avarakatseinen. Tietenkin lastensuojeperheiden vanhemmissa löytyy surullisia tarinoita jotka vaikuttavat myös lapseen. Toivoisin vanhemmilta, että viettäisivät aikaa lasten kanssa, iloitsisivat lapsistaan, kehuisivat ja kannustaisivat heitä, keskustelisivat ihan kaikista aiheista, hassuttelisivat ja leikkisivät. Uskon, että suurin osa vanhemmista tekeekin tätä. Toivon siis lapselle mahdollisimman paljon hyvää sekä kotona, päiväkodissa että lapsen muissa ympyröissä. Rakastetaan lapset vahvoiksi. Älä odota lapselta liikoja mutta toisaalta älä liian vähänkään (usko lapsesi potentiaaliin). Katso maailmaa lapsen silmin tai anna ainakin tilaa lapselle katsea maailmaa lapsen silmin. Mutta tätä kaikkea vanhemmat yleisesti tekevätkin. Ehkä huolenani kuitenkin on vanhempien oma ruutuaika johon itsekin äitinä syyllistyn. Se pitäisi ainakin tiedostaa. Joskus näkee ruuturiippuvaisia vanhempia jotka eivät taida edes tiedostaa sitä. Silloin lapsi jää vaille läsnäoloa ihan jo ilmeiden ja katseiden tasolla. Sitten toiveeni olisi myös, että vanhemmat olisivat aktiivisemmin mukana päiväkodin toiminnassa. Vasu siihen meitä velvoittaa, mutta minkäs teet jos vanhempia ei edes tule vanhempainiltoihin. Joissain päiväkodeissa on näinkin (alueellisia eroja).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ilmoittakaa lapsenne hoitoajat sekä loma-ajat ja muut poissaolot ajoissa
-Älkää tuoko lasta sairaana hoitoon ja jos lapsi sairastuu kesken hoitopäivän hakekaa lapsi viivytyksettä
-Hakekaa lapsenne ajoissa ja sovittuna aikana
-Tuokaa lapselle säänmukaiset vaatteet ja varavaatteet lokeroon
-Pelkkä kalvolla varustettu haalari ei ole säänmukainen vaate, koska se ei hylji kuraa ja vettäkin se on saattanut pitää viimeksi kunnolla kaupan rekissä ollessaan
-Vietkää lapsen vaatteet säännöllisesti kotiin pestäviksi
-Lukekaa vanhempaintiedotteet ajatuksen kanssa, ja samoin eteisen tiedotteet päiväohjelmasta. Niin ei tule yllätyksenä jos olemme vaikka leikkipuistossa, kirjastossa, luistinradalla, hiihtoladulla tms.
-Huolehtikaa, että lapsellanne on päiväohjelman mukaiset tarvikkeet mukana. Jumppaan jumppavaatteet, luistinradalle luistimet, retkelle valjaat, eväsreissulle eväät, kuutamokävelylle taskulamppu yms.
-Nimikoikaa *kaikki* lapsen vaatteet ja tarvikkeet mitä tuotte päiväkotiin, ja nimenomaan lapsen oma etunimi mukaan nimikointeihin. Ei sisarusten etunimiä, ei pelkkää sukunimeä, ei pelkkiä nimikirjaimia.
-Vaippoja tulee tuoda ajoissa lisää eikä vasta sitten kun ne ovat loppuneet. Ja nimenomaan teippivaippoja, housuvaippoja vaihtaessa menee ikä ja terveys
Tämähän on hyvin järkevä, käytännöllinen lista. Jotenkin odotin, että pedagogiset tavoitteet ja varhaiskasvatuksen laatuajattelu näkyisivät listassa, kun niistä aina niin höyrytään. Vaikkapa siten, että mitä ammattilainen toivoo, että lasten kanssa kotona keskusteltaisiin tai millaisiin tilanteisiin hänen kanssaan harjoiteltaisiin. Miten lapsen tunteita kotona sanoitetaan tai miten häntä osallistetaan moniaistisesti jne.
Taitaa olla jonkun (vanhemman ikäpolven?) lastenhoitajan laatima lista. Pedagoginen näkökulma puuttuu.
Suvaitsevaisuutta. Jotkut perheet opettavat lapselleen, että toiset eivät ole yhtä arvokkaita tai että vika on toisissa. Ei kannata opettaa lapselle, että pitää aina etsiä syyllinen, koska silloin lapsi alkaa itsekin ajattelemaan näin ja se rajoittaa hänen ajatteluaan. Esimerkiksi oli perhe jotka jatkuvasti tenttasivat lasta, että mitä päiväkodissa on tehty ja kuka on tehnyt mitäkin ja onko tuo reikä vaatteessa nyt Pirkko-Petterin tekosia ja aiaiaia... Lapsesta tuli hyvin epävarma, pelokas ja toisaalta erikoisella tavalla ylpeä ylitse muiden. Alkoi myös valhetelemaan tosi paljon, koska vanhemmat janosivat meheviä tarinoita. Oli hyvin vaikeaa edes ammattilaisten yrittää auttaa tätä lasta, kun kotona oli usean tunnin "aivopesu" päivittäin. Tämä on ääritapaus, mutta vanhemmat voisivat miettiä onko omassa käytöksessä näitä piirteitä. Vai opetetaanko lapselle ihmisten hyvyyttä ja sitä että vahinkoja sattuu.
Ai millaisia vaatearsenaaleja.... huoh. No sinä voit ihan itse laskea jos lapsia on 23, ja kaikilla varavaatteet + sadevaatteet jne niin millainen arsenaali se on. Ja täysin utopistinen ajatus että kaikki 23 1-6-vuotiasta lasta osaisi huolehtia omista tavaroistaan, tai ettäkö he edes erottaisi onko ne lattialla olevat siniset reimatecin hanskat nyt ne omat vai Kallen reimatecit. Säilytystilatkin harvoin on henkilökunnan suunnittelemia, ne on mitä ne on, ja monessa vanhassa päiväkodissa ne nyt vaan on epäselvät ja riittämättömät, koska niitä ei ole suunniteltu nykypäivän tarpeisiin.
Päiväkodissa käytetään sijaisia usein tosi paljon, tai vähintäänkin naapuriryhmän hoitajat käy vähän väliä auttamassa ja paikkaamassa esim. juuri pukemistilanteissa. Pitäisikö isossa talossa muistaa jokaisen 100 lapsen sukunimetkin sitten vielä? Kun tässä tulee taas esille se fakta että kyse ei ole vain sinun lapsesta ja hänen sukunimestä, vaan kokonaisuudesta. Jos kaikki toimii omalla tavalla, yksi haluaa kirjoittaa sukunimen, yksi etukirjaimen, yksi ei halua kirjoittaa mitään jne. niin se kaikki hankaloittaa työntekijöiden työtä- ihan turhaan. Yhteiset ohjeet on kuitenkin asioihin isoissa ryhmissä oltava, ne pyritään pitämään kohtuullisina, ja olisi toivottavaa että jokainen niitä silloin noudattaa.