Lue keskustelun säännöt.
Miksi irtoseksin saaminen oli 38v miehelle kaikista tärkeintä?
M38
06.03.2020 |
Nyt kun olen flunssakuumeen takia saikulla, on sopiva hetki kommentoida tätä asiaa jota naiset ihmettelevät.
Naisillehan siis irtoseksiä on aina saatavilla, kun taas parisuhdetta ei olekaan helppoa löytää. On siis ymmärrettävää että naisen näkökulmasta parisuhde kertoo todellisesta kiinnostuksesta, irtoseksi välttämättä ei.
Miehenä ajattelen toisin.
Olin naisille pelkkää ilmaa lähes kolmekymppiseksi asti (enkä ollut ainoa). Sen jälkeen olen saanut osakseni kiinnostusta. Kuitenkin jokaista kiinnostunutta yhdisti samat asiat. Ikä vajaa 30v ja perhehaaveet olivat käsillä, tai myöhemmin vastikään koettu avioero ja halu perustaa uusioperhe nopeasti. Kaikki ovat olleet vähän pyöreitä ja pullantuoksuisia kotinaisia joiden mielestä tie miehen dysämeen käy vatsan kautta. Ja mieshän on Äijä tai Ukko. Luotettava, osaava, jämpi, mitä nyt vähän suoraviivainen ja sellaista.
Yhtään mikään tästä ei täsmää siihen millainen olen, millaisen kumppanin haluan ja mitkä tulevaisuuden haaveeni ovat. Olen VELA, en todellakaan halua olla korjailija-rakentelija-ukko/äijä, eikä minuun iske tämä naistyyppi vaikka he olivatkin ihmisinä oikein mukavia.
Voimme väitellä siitä miksi näin on. Ehken ole miesystävämateriaalia tai perheenisämateriaalia, mutta vaikutan jälkimmäiseltä (koska olen luotettava ja hoidan asiani kunnialla). Tai sitten on niin että kun miestä ei tarvita perhettä perustamaan tai pyörittämään, pariutumishalut ovat matalammalla ja rima korkeamalla. Yhtä kaikki, lukuisia tapaamiani VELA-naisia en ole kiinnostanut. Heille olen samalla tavalla epäkiinnostava kuin kaikille naisille ennen kuin he alkoivat haaveilemaan perheestä.
Väistämättä päädyn lopputulokseen että olen kiinnostava vain palapelin palana, osana haavetta perheestä ja tietynlaisesta elämästä. Pelkkä minä ei ole riittävän kiinnostava, sytyttävä tai haluttava.
Ja sitten on se yksi poikkeus. Eli ainoa nainen joka on halunnut minulta pelkkää seksiä. Nainen halusi minut. Ei lapsia, haaveilemaansa omakotitaloa ja ukkoa/äijää.
Emme harrastaneet seksiä koska en itse ollut kiinnostunut irtoseksistä, varsinkin kun naisen parisuhdetilanne oli vähäsen epäselvä. Mutta yhtä kaikki olen naiselle sanoinkuvaamattoman kiitollinen, koska sain vihdoin uskoa siihen että joku voisi kiinnostua minusta vain omana itsenäni, ja haluta parisuhteen vaikkei tarvitsisi miestä (perhe)haaveidensa toteuttamiseen.
Siinähän se.
Jos haluat, voit kertoa pystytkö ymmärtämään näkökulmaani. Myös alapeukut piristäisivät kovasti miesflunssaisen palstailijan päivää!
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naiset jaettaisiin vaikka seuraaviin luokkiin:
a) ei mieti vielä perhettä
b) vela
c) eronnut, lapset jo isoja/vakaa taloudellinen asema
d) haluaa perheen lähitulevaisuudessa
e) eronnut, lapset vielä pieniä/huono taloudellinen asema...väittäisin että pariutumishalut ovat melkoisesti kovemmat luokissa d) ja e). Ja kun pariutumishalut ovat kovemmat, niin kummasti ne kriteerit höllenevät sellaisissa asioissa kuin ulkonäkö, sosiaalinen taitavuus, viettelytaidot, ym. Luotettavuutta, ahkeruutta ja sen sellaista toki vaaditaan enemmän kun on lapset mukana kuvioissa.
Miehen kannalta on kuitenkin helpompaa olla luotettava ja ahkera, kuin muuttua komeaksi ja sosiaalisesti taitavaksi naistenmieheksi.
Enemmistö miehistä on sitä perusperttiporukkaa joka kykenee venymään aviomiehiksi (80% oli se luku?). Harvempi on niin kiinnostava että lapseton sinkkunainen kokisi miehen parantavan elämänlaatuaan
Ja kohtalon ivaa on, että ne kiinnostavatkaan miehet eivät oikeasti yleensä paranna naisten elämänlaatua, päinvastoin!
Uskon tämän.
Totta kai elämänlaadun parantamisessa ei riitä että on kiinnostava, siis esimerkiksi komea/itsevarma/karismaattinen/mielenkiintoinen työ/mitä näitä nyt onkaan, vaan pitää olla muutakin kuten kykyä ja halua tukea toista myös hetkinä kun ei ole huippufiilikset.
Tämähän on mitä ko. miehet pitkälti tekevät. He haluavat naisen kun tämä on himokas, seksikkäästi laitettu ja halukas pitämään hauskaa ilman vaatimuksia. Tavallaan siis poimivat kirsikat kakun päältä.
Siihen toiseen kategoriaan kuuluvana miehenä mietin voisivatko naiset jossain vaiheessa oppia tämän ennen kuin ikää on se 28-32v? Jokainen sukupolvi kuitenkin toistaa saman historiallisen kaavan jossa ensin kokeillaan seikkailijat, shamaanit ja muut karismaattiset valloittajat - sitten todetaan että oma turvallinen nallekalhu on kuitenkin paras ja huomataan että kappas, se Matti jota en olisi parikymppisenä huomannut, onkin oikeastaan aika kiinnostava.
Pointtini on että ymmärrän naisten näkökulman. Koska viihdyttäjiä on helposti saatavilla, totta kai se mies jonka kanssa perustetaan perhe on tärkein. Mutta miehen näkökulmasta asia ei ole niinkään yksinkertainen. Silläkin on merkitystä mitä tapahtuu 10-15 vuotta ennen aikaa kun mennään naimisiin ja eletään kireistä elämää jossa yhteinen aika saattaa olla kortilla. Ja kun otetaan huomioon että yli puolet aviopareista eroaa, myös sen jälkeisellä ajalla on merkitystä.
ts. miehelle se paikka luotettavana työjuhtana (ja toki rakkaana) ei välttämättä ole kaikkien unelmien täyttymys. Se Mattikin haluaisi osansa huolettomasta seurustelusta ilman välittömiä tavoitteita, ennen kuin on aika vakuuttaa nainen siitä että toisin kuin niihin exiin, häneen voi luottaa.
M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luojan kiitos ap on vela. Eihän tuossa aloituksessa ole mitåän järkeä.
Eli olet tavallinen betauros jota imartelee että edes kerran elämässä joku nainen on kokenut sinut seksuaalisesti haluttavaksi.
Hyi, en ainakaan haluaisi vaan olla joku reikä mihin pussit tyhjennetään. Sen takia irtoseksistä minulle tulee naisena likainen olo. parisuhde on sitten asia erikseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naiset jaettaisiin vaikka seuraaviin luokkiin:
a) ei mieti vielä perhettä
b) vela
c) eronnut, lapset jo isoja/vakaa taloudellinen asema
d) haluaa perheen lähitulevaisuudessa
e) eronnut, lapset vielä pieniä/huono taloudellinen asema...väittäisin että pariutumishalut ovat melkoisesti kovemmat luokissa d) ja e). Ja kun pariutumishalut ovat kovemmat, niin kummasti ne kriteerit höllenevät sellaisissa asioissa kuin ulkonäkö, sosiaalinen taitavuus, viettelytaidot, ym. Luotettavuutta, ahkeruutta ja sen sellaista toki vaaditaan enemmän kun on lapset mukana kuvioissa.
Miehen kannalta on kuitenkin helpompaa olla luotettava ja ahkera, kuin muuttua komeaksi ja sosiaalisesti taitavaksi naistenmieheksi.
Enemmistö miehistä on sitä perusperttiporukkaa joka kykenee venymään aviomiehiksi (80% oli se luku?). Harvempi on niin kiinnostava että lapseton sinkkunainen kokisi miehen parantavan elämänlaatuaan
Ja kohtalon ivaa on, että ne kiinnostavatkaan miehet eivät oikeasti yleensä paranna naisten elämänlaatua, päinvastoin!
Uskon tämän.
Totta kai elämänlaadun parantamisessa ei riitä että on kiinnostava, siis esimerkiksi komea/itsevarma/karismaattinen/mielenkiintoinen työ/mitä näitä nyt onkaan, vaan pitää olla muutakin kuten kykyä ja halua tukea toista myös hetkinä kun ei ole huippufiilikset.
Tämähän on mitä ko. miehet pitkälti tekevät. He haluavat naisen kun tämä on himokas, seksikkäästi laitettu ja halukas pitämään hauskaa ilman vaatimuksia. Tavallaan siis poimivat kirsikat kakun päältä.
Siihen toiseen kategoriaan kuuluvana miehenä mietin voisivatko naiset jossain vaiheessa oppia tämän ennen kuin ikää on se 28-32v? Jokainen sukupolvi kuitenkin toistaa saman historiallisen kaavan jossa ensin kokeillaan seikkailijat, shamaanit ja muut karismaattiset valloittajat - sitten todetaan että oma turvallinen nallekalhu on kuitenkin paras ja huomataan että kappas, se Matti jota en olisi parikymppisenä huomannut, onkin oikeastaan aika kiinnostava.
Pointtini on että ymmärrän naisten näkökulman. Koska viihdyttäjiä on helposti saatavilla, totta kai se mies jonka kanssa perustetaan perhe on tärkein. Mutta miehen näkökulmasta asia ei ole niinkään yksinkertainen. Silläkin on merkitystä mitä tapahtuu 10-15 vuotta ennen aikaa kun mennään naimisiin ja eletään kireistä elämää jossa yhteinen aika saattaa olla kortilla. Ja kun otetaan huomioon että yli puolet aviopareista eroaa, myös sen jälkeisellä ajalla on merkitystä.
ts. miehelle se paikka luotettavana työjuhtana (ja toki rakkaana) ei välttämättä ole kaikkien unelmien täyttymys. Se Mattikin haluaisi osansa huolettomasta seurustelusta ilman välittömiä tavoitteita, ennen kuin on aika vakuuttaa nainen siitä että toisin kuin niihin exiin, häneen voi luottaa.
M38
Kuule, ei ne komeimmatkaan miehet sitoudu vasta kuin päälle 35-vuotiaina. Miksi ne kauniit naiset sitoutuisi nuorina koska tietävät että he on silloin kauneimmillaan ja haluttuja ja voivat juosta miehestä toiseen? Miehet tekee muuten tuota samaa jos vain ovat komeita ja haluttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naiset jaettaisiin vaikka seuraaviin luokkiin:
a) ei mieti vielä perhettä
b) vela
c) eronnut, lapset jo isoja/vakaa taloudellinen asema
d) haluaa perheen lähitulevaisuudessa
e) eronnut, lapset vielä pieniä/huono taloudellinen asema...väittäisin että pariutumishalut ovat melkoisesti kovemmat luokissa d) ja e). Ja kun pariutumishalut ovat kovemmat, niin kummasti ne kriteerit höllenevät sellaisissa asioissa kuin ulkonäkö, sosiaalinen taitavuus, viettelytaidot, ym. Luotettavuutta, ahkeruutta ja sen sellaista toki vaaditaan enemmän kun on lapset mukana kuvioissa.
Miehen kannalta on kuitenkin helpompaa olla luotettava ja ahkera, kuin muuttua komeaksi ja sosiaalisesti taitavaksi naistenmieheksi.
Enemmistö miehistä on sitä perusperttiporukkaa joka kykenee venymään aviomiehiksi (80% oli se luku?). Harvempi on niin kiinnostava että lapseton sinkkunainen kokisi miehen parantavan elämänlaatuaan
Ja kohtalon ivaa on, että ne kiinnostavatkaan miehet eivät oikeasti yleensä paranna naisten elämänlaatua, päinvastoin!
Uskon tämän.
Totta kai elämänlaadun parantamisessa ei riitä että on kiinnostava, siis esimerkiksi komea/itsevarma/karismaattinen/mielenkiintoinen työ/mitä näitä nyt onkaan, vaan pitää olla muutakin kuten kykyä ja halua tukea toista myös hetkinä kun ei ole huippufiilikset.
Tämähän on mitä ko. miehet pitkälti tekevät. He haluavat naisen kun tämä on himokas, seksikkäästi laitettu ja halukas pitämään hauskaa ilman vaatimuksia. Tavallaan siis poimivat kirsikat kakun päältä.
Siihen toiseen kategoriaan kuuluvana miehenä mietin voisivatko naiset jossain vaiheessa oppia tämän ennen kuin ikää on se 28-32v? Jokainen sukupolvi kuitenkin toistaa saman historiallisen kaavan jossa ensin kokeillaan seikkailijat, shamaanit ja muut karismaattiset valloittajat - sitten todetaan että oma turvallinen nallekalhu on kuitenkin paras ja huomataan että kappas, se Matti jota en olisi parikymppisenä huomannut, onkin oikeastaan aika kiinnostava.
Pointtini on että ymmärrän naisten näkökulman. Koska viihdyttäjiä on helposti saatavilla, totta kai se mies jonka kanssa perustetaan perhe on tärkein. Mutta miehen näkökulmasta asia ei ole niinkään yksinkertainen. Silläkin on merkitystä mitä tapahtuu 10-15 vuotta ennen aikaa kun mennään naimisiin ja eletään kireistä elämää jossa yhteinen aika saattaa olla kortilla. Ja kun otetaan huomioon että yli puolet aviopareista eroaa, myös sen jälkeisellä ajalla on merkitystä.
ts. miehelle se paikka luotettavana työjuhtana (ja toki rakkaana) ei välttämättä ole kaikkien unelmien täyttymys. Se Mattikin haluaisi osansa huolettomasta seurustelusta ilman välittömiä tavoitteita, ennen kuin on aika vakuuttaa nainen siitä että toisin kuin niihin exiin, häneen voi luottaa.
M38
Kuule, ei ne komeimmatkaan miehet sitoudu vasta kuin päälle 35-vuotiaina. Miksi ne kauniit naiset sitoutuisi nuorina koska tietävät että he on silloin kauneimmillaan ja haluttuja ja voivat juosta miehestä toiseen? Miehet tekee muuten tuota samaa jos vain ovat komeita ja haluttuja.
Kiitos rehellisestä vastauksesta.
Noin se tuntuu nykyään olevan, ainakin monelle (ei toki kaikille).
Seurustelu Matin kanssa olisi nuoruuden "uhraamista" yhdelle tavalliselle miehelle. Miksi tehdä niin, kun sittenhän jäisi seikkailut tekemättä ja huippukokemukset hankkimatta? Kannattaa mieluummin kokeilla niitä kiinnostavia miehiä, kun mahdollisuudet on.
Oliko nyt riittävän lähellä palstateorioita jotta saan niitä alapeukkuja?
M38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naiset jaettaisiin vaikka seuraaviin luokkiin:
a) ei mieti vielä perhettä
b) vela
c) eronnut, lapset jo isoja/vakaa taloudellinen asema
d) haluaa perheen lähitulevaisuudessa
e) eronnut, lapset vielä pieniä/huono taloudellinen asema...väittäisin että pariutumishalut ovat melkoisesti kovemmat luokissa d) ja e). Ja kun pariutumishalut ovat kovemmat, niin kummasti ne kriteerit höllenevät sellaisissa asioissa kuin ulkonäkö, sosiaalinen taitavuus, viettelytaidot, ym. Luotettavuutta, ahkeruutta ja sen sellaista toki vaaditaan enemmän kun on lapset mukana kuvioissa.
Miehen kannalta on kuitenkin helpompaa olla luotettava ja ahkera, kuin muuttua komeaksi ja sosiaalisesti taitavaksi naistenmieheksi.
Enemmistö miehistä on sitä perusperttiporukkaa joka kykenee venymään aviomiehiksi (80% oli se luku?). Harvempi on niin kiinnostava että lapseton sinkkunainen kokisi miehen parantavan elämänlaatuaan
Ja kohtalon ivaa on, että ne kiinnostavatkaan miehet eivät oikeasti yleensä paranna naisten elämänlaatua, päinvastoin!
Uskon tämän.
Totta kai elämänlaadun parantamisessa ei riitä että on kiinnostava, siis esimerkiksi komea/itsevarma/karismaattinen/mielenkiintoinen työ/mitä näitä nyt onkaan, vaan pitää olla muutakin kuten kykyä ja halua tukea toista myös hetkinä kun ei ole huippufiilikset.
Tämähän on mitä ko. miehet pitkälti tekevät. He haluavat naisen kun tämä on himokas, seksikkäästi laitettu ja halukas pitämään hauskaa ilman vaatimuksia. Tavallaan siis poimivat kirsikat kakun päältä.
Siihen toiseen kategoriaan kuuluvana miehenä mietin voisivatko naiset jossain vaiheessa oppia tämän ennen kuin ikää on se 28-32v? Jokainen sukupolvi kuitenkin toistaa saman historiallisen kaavan jossa ensin kokeillaan seikkailijat, shamaanit ja muut karismaattiset valloittajat - sitten todetaan että oma turvallinen nallekalhu on kuitenkin paras ja huomataan että kappas, se Matti jota en olisi parikymppisenä huomannut, onkin oikeastaan aika kiinnostava.
Pointtini on että ymmärrän naisten näkökulman. Koska viihdyttäjiä on helposti saatavilla, totta kai se mies jonka kanssa perustetaan perhe on tärkein. Mutta miehen näkökulmasta asia ei ole niinkään yksinkertainen. Silläkin on merkitystä mitä tapahtuu 10-15 vuotta ennen aikaa kun mennään naimisiin ja eletään kireistä elämää jossa yhteinen aika saattaa olla kortilla. Ja kun otetaan huomioon että yli puolet aviopareista eroaa, myös sen jälkeisellä ajalla on merkitystä.
ts. miehelle se paikka luotettavana työjuhtana (ja toki rakkaana) ei välttämättä ole kaikkien unelmien täyttymys. Se Mattikin haluaisi osansa huolettomasta seurustelusta ilman välittömiä tavoitteita, ennen kuin on aika vakuuttaa nainen siitä että toisin kuin niihin exiin, häneen voi luottaa.
M38
Kuule, ei ne komeimmatkaan miehet sitoudu vasta kuin päälle 35-vuotiaina. Miksi ne kauniit naiset sitoutuisi nuorina koska tietävät että he on silloin kauneimmillaan ja haluttuja ja voivat juosta miehestä toiseen? Miehet tekee muuten tuota samaa jos vain ovat komeita ja haluttuja.
Kiitos rehellisestä vastauksesta.
Noin se tuntuu nykyään olevan, ainakin monelle (ei toki kaikille).
Seurustelu Matin kanssa olisi nuoruuden "uhraamista" yhdelle tavalliselle miehelle. Miksi tehdä niin, kun sittenhän jäisi seikkailut tekemättä ja huippukokemukset hankkimatta? Kannattaa mieluummin kokeilla niitä kiinnostavia miehiä, kun mahdollisuudet on.
Oliko nyt riittävän lähellä palstateorioita jotta saan niitä alapeukkuja?
M38
Eipä naisia kiinnosta juuri tavalliset miehet, samoinkuin ei miehiäkään kiinnosta rumat naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siis haetaan unelmien täyttymystä. Ja unelmien sisällöt koostuvat häntäilijäkavereiden kalajutuista ja oman mielikuvituksen tuotteista. Tokihan tämä ei minua koske, kun oli lapsiluku täynnä karvanallematin kanssa jo ennen 28v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naiset jaettaisiin vaikka seuraaviin luokkiin:
a) ei mieti vielä perhettä
b) vela
c) eronnut, lapset jo isoja/vakaa taloudellinen asema
d) haluaa perheen lähitulevaisuudessa
e) eronnut, lapset vielä pieniä/huono taloudellinen asema...väittäisin että pariutumishalut ovat melkoisesti kovemmat luokissa d) ja e). Ja kun pariutumishalut ovat kovemmat, niin kummasti ne kriteerit höllenevät sellaisissa asioissa kuin ulkonäkö, sosiaalinen taitavuus, viettelytaidot, ym. Luotettavuutta, ahkeruutta ja sen sellaista toki vaaditaan enemmän kun on lapset mukana kuvioissa.
Miehen kannalta on kuitenkin helpompaa olla luotettava ja ahkera, kuin muuttua komeaksi ja sosiaalisesti taitavaksi naistenmieheksi.
Enemmistö miehistä on sitä perusperttiporukkaa joka kykenee venymään aviomiehiksi (80% oli se luku?). Harvempi on niin kiinnostava että lapseton sinkkunainen kokisi miehen parantavan elämänlaatuaan
Ja kohtalon ivaa on, että ne kiinnostavatkaan miehet eivät oikeasti yleensä paranna naisten elämänlaatua, päinvastoin!
Uskon tämän.
Totta kai elämänlaadun parantamisessa ei riitä että on kiinnostava, siis esimerkiksi komea/itsevarma/karismaattinen/mielenkiintoinen työ/mitä näitä nyt onkaan, vaan pitää olla muutakin kuten kykyä ja halua tukea toista myös hetkinä kun ei ole huippufiilikset.
Tämähän on mitä ko. miehet pitkälti tekevät. He haluavat naisen kun tämä on himokas, seksikkäästi laitettu ja halukas pitämään hauskaa ilman vaatimuksia. Tavallaan siis poimivat kirsikat kakun päältä.
Siihen toiseen kategoriaan kuuluvana miehenä mietin voisivatko naiset jossain vaiheessa oppia tämän ennen kuin ikää on se 28-32v? Jokainen sukupolvi kuitenkin toistaa saman historiallisen kaavan jossa ensin kokeillaan seikkailijat, shamaanit ja muut karismaattiset valloittajat - sitten todetaan että oma turvallinen nallekalhu on kuitenkin paras ja huomataan että kappas, se Matti jota en olisi parikymppisenä huomannut, onkin oikeastaan aika kiinnostava.
Pointtini on että ymmärrän naisten näkökulman. Koska viihdyttäjiä on helposti saatavilla, totta kai se mies jonka kanssa perustetaan perhe on tärkein. Mutta miehen näkökulmasta asia ei ole niinkään yksinkertainen. Silläkin on merkitystä mitä tapahtuu 10-15 vuotta ennen aikaa kun mennään naimisiin ja eletään kireistä elämää jossa yhteinen aika saattaa olla kortilla. Ja kun otetaan huomioon että yli puolet aviopareista eroaa, myös sen jälkeisellä ajalla on merkitystä.
ts. miehelle se paikka luotettavana työjuhtana (ja toki rakkaana) ei välttämättä ole kaikkien unelmien täyttymys. Se Mattikin haluaisi osansa huolettomasta seurustelusta ilman välittömiä tavoitteita, ennen kuin on aika vakuuttaa nainen siitä että toisin kuin niihin exiin, häneen voi luottaa.
M38
Naisethan eivät pidä yhtään siitä mitä tässä sanot.
Naisten edun mukaista kun on että te betaurokset odottelette kärsivällisesti vuoroanne ja kiitätte onneanne kun saitte lopulta naisen.
Ne nuoruuden jutut nyt olivat sellaisia miehiä joita naiset paremman puutteessa kokeilivat, mitä nyt valkkasivat juuri niitä paremman puutteessa-miehiä samalla kun jakelivat tuleville aviomiehille pakkeja.
Ei kukaan vakavissaan niele naisten juttuja. Jos asetelma olisi toisin päin, naiset valittaisivat tuplasti enemmän kuin miehet siitä kuinka vasta kun mies haluaa perheen, tavisnainen tarvitaan kodinkoneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naiset jaettaisiin vaikka seuraaviin luokkiin:
a) ei mieti vielä perhettä
b) vela
c) eronnut, lapset jo isoja/vakaa taloudellinen asema
d) haluaa perheen lähitulevaisuudessa
e) eronnut, lapset vielä pieniä/huono taloudellinen asema...väittäisin että pariutumishalut ovat melkoisesti kovemmat luokissa d) ja e). Ja kun pariutumishalut ovat kovemmat, niin kummasti ne kriteerit höllenevät sellaisissa asioissa kuin ulkonäkö, sosiaalinen taitavuus, viettelytaidot, ym. Luotettavuutta, ahkeruutta ja sen sellaista toki vaaditaan enemmän kun on lapset mukana kuvioissa.
Miehen kannalta on kuitenkin helpompaa olla luotettava ja ahkera, kuin muuttua komeaksi ja sosiaalisesti taitavaksi naistenmieheksi.
Enemmistö miehistä on sitä perusperttiporukkaa joka kykenee venymään aviomiehiksi (80% oli se luku?). Harvempi on niin kiinnostava että lapseton sinkkunainen kokisi miehen parantavan elämänlaatuaan
Ja kohtalon ivaa on, että ne kiinnostavatkaan miehet eivät oikeasti yleensä paranna naisten elämänlaatua, päinvastoin!
Uskon tämän.
Totta kai elämänlaadun parantamisessa ei riitä että on kiinnostava, siis esimerkiksi komea/itsevarma/karismaattinen/mielenkiintoinen työ/mitä näitä nyt onkaan, vaan pitää olla muutakin kuten kykyä ja halua tukea toista myös hetkinä kun ei ole huippufiilikset.
Tämähän on mitä ko. miehet pitkälti tekevät. He haluavat naisen kun tämä on himokas, seksikkäästi laitettu ja halukas pitämään hauskaa ilman vaatimuksia. Tavallaan siis poimivat kirsikat kakun päältä.
Siihen toiseen kategoriaan kuuluvana miehenä mietin voisivatko naiset jossain vaiheessa oppia tämän ennen kuin ikää on se 28-32v? Jokainen sukupolvi kuitenkin toistaa saman historiallisen kaavan jossa ensin kokeillaan seikkailijat, shamaanit ja muut karismaattiset valloittajat - sitten todetaan että oma turvallinen nallekalhu on kuitenkin paras ja huomataan että kappas, se Matti jota en olisi parikymppisenä huomannut, onkin oikeastaan aika kiinnostava.
Pointtini on että ymmärrän naisten näkökulman. Koska viihdyttäjiä on helposti saatavilla, totta kai se mies jonka kanssa perustetaan perhe on tärkein. Mutta miehen näkökulmasta asia ei ole niinkään yksinkertainen. Silläkin on merkitystä mitä tapahtuu 10-15 vuotta ennen aikaa kun mennään naimisiin ja eletään kireistä elämää jossa yhteinen aika saattaa olla kortilla. Ja kun otetaan huomioon että yli puolet aviopareista eroaa, myös sen jälkeisellä ajalla on merkitystä.
ts. miehelle se paikka luotettavana työjuhtana (ja toki rakkaana) ei välttämättä ole kaikkien unelmien täyttymys. Se Mattikin haluaisi osansa huolettomasta seurustelusta ilman välittömiä tavoitteita, ennen kuin on aika vakuuttaa nainen siitä että toisin kuin niihin exiin, häneen voi luottaa.
M38
Kuule, ei ne komeimmatkaan miehet sitoudu vasta kuin päälle 35-vuotiaina. Miksi ne kauniit naiset sitoutuisi nuorina koska tietävät että he on silloin kauneimmillaan ja haluttuja ja voivat juosta miehestä toiseen? Miehet tekee muuten tuota samaa jos vain ovat komeita ja haluttuja.
Kiitos rehellisestä vastauksesta.
Noin se tuntuu nykyään olevan, ainakin monelle (ei toki kaikille).
Seurustelu Matin kanssa olisi nuoruuden "uhraamista" yhdelle tavalliselle miehelle. Miksi tehdä niin, kun sittenhän jäisi seikkailut tekemättä ja huippukokemukset hankkimatta? Kannattaa mieluummin kokeilla niitä kiinnostavia miehiä, kun mahdollisuudet on.
Oliko nyt riittävän lähellä palstateorioita jotta saan niitä alapeukkuja?
M38
Eipä naisia kiinnosta juuri tavalliset miehet, samoinkuin ei miehiäkään kiinnosta rumat naiset.
Tavalliset miehet ja rumat naiset ovat siis naisten mielestä samassa kategoriassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naiset jaettaisiin vaikka seuraaviin luokkiin:
a) ei mieti vielä perhettä
b) vela
c) eronnut, lapset jo isoja/vakaa taloudellinen asema
d) haluaa perheen lähitulevaisuudessa
e) eronnut, lapset vielä pieniä/huono taloudellinen asema...väittäisin että pariutumishalut ovat melkoisesti kovemmat luokissa d) ja e). Ja kun pariutumishalut ovat kovemmat, niin kummasti ne kriteerit höllenevät sellaisissa asioissa kuin ulkonäkö, sosiaalinen taitavuus, viettelytaidot, ym. Luotettavuutta, ahkeruutta ja sen sellaista toki vaaditaan enemmän kun on lapset mukana kuvioissa.
Miehen kannalta on kuitenkin helpompaa olla luotettava ja ahkera, kuin muuttua komeaksi ja sosiaalisesti taitavaksi naistenmieheksi.
Enemmistö miehistä on sitä perusperttiporukkaa joka kykenee venymään aviomiehiksi (80% oli se luku?). Harvempi on niin kiinnostava että lapseton sinkkunainen kokisi miehen parantavan elämänlaatuaan
Ja kohtalon ivaa on, että ne kiinnostavatkaan miehet eivät oikeasti yleensä paranna naisten elämänlaatua, päinvastoin!
Uskon tämän.
Totta kai elämänlaadun parantamisessa ei riitä että on kiinnostava, siis esimerkiksi komea/itsevarma/karismaattinen/mielenkiintoinen työ/mitä näitä nyt onkaan, vaan pitää olla muutakin kuten kykyä ja halua tukea toista myös hetkinä kun ei ole huippufiilikset.
Tämähän on mitä ko. miehet pitkälti tekevät. He haluavat naisen kun tämä on himokas, seksikkäästi laitettu ja halukas pitämään hauskaa ilman vaatimuksia. Tavallaan siis poimivat kirsikat kakun päältä.
Siihen toiseen kategoriaan kuuluvana miehenä mietin voisivatko naiset jossain vaiheessa oppia tämän ennen kuin ikää on se 28-32v? Jokainen sukupolvi kuitenkin toistaa saman historiallisen kaavan jossa ensin kokeillaan seikkailijat, shamaanit ja muut karismaattiset valloittajat - sitten todetaan että oma turvallinen nallekalhu on kuitenkin paras ja huomataan että kappas, se Matti jota en olisi parikymppisenä huomannut, onkin oikeastaan aika kiinnostava.
Pointtini on että ymmärrän naisten näkökulman. Koska viihdyttäjiä on helposti saatavilla, totta kai se mies jonka kanssa perustetaan perhe on tärkein. Mutta miehen näkökulmasta asia ei ole niinkään yksinkertainen. Silläkin on merkitystä mitä tapahtuu 10-15 vuotta ennen aikaa kun mennään naimisiin ja eletään kireistä elämää jossa yhteinen aika saattaa olla kortilla. Ja kun otetaan huomioon että yli puolet aviopareista eroaa, myös sen jälkeisellä ajalla on merkitystä.
ts. miehelle se paikka luotettavana työjuhtana (ja toki rakkaana) ei välttämättä ole kaikkien unelmien täyttymys. Se Mattikin haluaisi osansa huolettomasta seurustelusta ilman välittömiä tavoitteita, ennen kuin on aika vakuuttaa nainen siitä että toisin kuin niihin exiin, häneen voi luottaa.
M38
Naisethan eivät pidä yhtään siitä mitä tässä sanot.
Naisten edun mukaista kun on että te betaurokset odottelette kärsivällisesti vuoroanne ja kiitätte onneanne kun saitte lopulta naisen.
Ne nuoruuden jutut nyt olivat sellaisia miehiä joita naiset paremman puutteessa kokeilivat, mitä nyt valkkasivat juuri niitä paremman puutteessa-miehiä samalla kun jakelivat tuleville aviomiehille pakkeja.
Ei kukaan vakavissaan niele naisten juttuja. Jos asetelma olisi toisin päin, naiset valittaisivat tuplasti enemmän kuin miehet siitä kuinka vasta kun mies haluaa perheen, tavisnainen tarvitaan kodinkoneeksi.
LUE SINÄKIN NAISTEN BIOLOGIAA NIIN TIEDÄT PAREMMIN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tasoteoreetikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naiset jaettaisiin vaikka seuraaviin luokkiin:
a) ei mieti vielä perhettä
b) vela
c) eronnut, lapset jo isoja/vakaa taloudellinen asema
d) haluaa perheen lähitulevaisuudessa
e) eronnut, lapset vielä pieniä/huono taloudellinen asema...väittäisin että pariutumishalut ovat melkoisesti kovemmat luokissa d) ja e). Ja kun pariutumishalut ovat kovemmat, niin kummasti ne kriteerit höllenevät sellaisissa asioissa kuin ulkonäkö, sosiaalinen taitavuus, viettelytaidot, ym. Luotettavuutta, ahkeruutta ja sen sellaista toki vaaditaan enemmän kun on lapset mukana kuvioissa.
Miehen kannalta on kuitenkin helpompaa olla luotettava ja ahkera, kuin muuttua komeaksi ja sosiaalisesti taitavaksi naistenmieheksi.
Enemmistö miehistä on sitä perusperttiporukkaa joka kykenee venymään aviomiehiksi (80% oli se luku?). Harvempi on niin kiinnostava että lapseton sinkkunainen kokisi miehen parantavan elämänlaatuaan
Ja kohtalon ivaa on, että ne kiinnostavatkaan miehet eivät oikeasti yleensä paranna naisten elämänlaatua, päinvastoin!
Uskon tämän.
Totta kai elämänlaadun parantamisessa ei riitä että on kiinnostava, siis esimerkiksi komea/itsevarma/karismaattinen/mielenkiintoinen työ/mitä näitä nyt onkaan, vaan pitää olla muutakin kuten kykyä ja halua tukea toista myös hetkinä kun ei ole huippufiilikset.
Tämähän on mitä ko. miehet pitkälti tekevät. He haluavat naisen kun tämä on himokas, seksikkäästi laitettu ja halukas pitämään hauskaa ilman vaatimuksia. Tavallaan siis poimivat kirsikat kakun päältä.
Siihen toiseen kategoriaan kuuluvana miehenä mietin voisivatko naiset jossain vaiheessa oppia tämän ennen kuin ikää on se 28-32v? Jokainen sukupolvi kuitenkin toistaa saman historiallisen kaavan jossa ensin kokeillaan seikkailijat, shamaanit ja muut karismaattiset valloittajat - sitten todetaan että oma turvallinen nallekalhu on kuitenkin paras ja huomataan että kappas, se Matti jota en olisi parikymppisenä huomannut, onkin oikeastaan aika kiinnostava.
Pointtini on että ymmärrän naisten näkökulman. Koska viihdyttäjiä on helposti saatavilla, totta kai se mies jonka kanssa perustetaan perhe on tärkein. Mutta miehen näkökulmasta asia ei ole niinkään yksinkertainen. Silläkin on merkitystä mitä tapahtuu 10-15 vuotta ennen aikaa kun mennään naimisiin ja eletään kireistä elämää jossa yhteinen aika saattaa olla kortilla. Ja kun otetaan huomioon että yli puolet aviopareista eroaa, myös sen jälkeisellä ajalla on merkitystä.
ts. miehelle se paikka luotettavana työjuhtana (ja toki rakkaana) ei välttämättä ole kaikkien unelmien täyttymys. Se Mattikin haluaisi osansa huolettomasta seurustelusta ilman välittömiä tavoitteita, ennen kuin on aika vakuuttaa nainen siitä että toisin kuin niihin exiin, häneen voi luottaa.
M38
Kuule, ei ne komeimmatkaan miehet sitoudu vasta kuin päälle 35-vuotiaina. Miksi ne kauniit naiset sitoutuisi nuorina koska tietävät että he on silloin kauneimmillaan ja haluttuja ja voivat juosta miehestä toiseen? Miehet tekee muuten tuota samaa jos vain ovat komeita ja haluttuja.
Kiitos rehellisestä vastauksesta.
Noin se tuntuu nykyään olevan, ainakin monelle (ei toki kaikille).
Seurustelu Matin kanssa olisi nuoruuden "uhraamista" yhdelle tavalliselle miehelle. Miksi tehdä niin, kun sittenhän jäisi seikkailut tekemättä ja huippukokemukset hankkimatta? Kannattaa mieluummin kokeilla niitä kiinnostavia miehiä, kun mahdollisuudet on.
Oliko nyt riittävän lähellä palstateorioita jotta saan niitä alapeukkuja?
M38
Eipä naisia kiinnosta juuri tavalliset miehet, samoinkuin ei miehiäkään kiinnosta rumat naiset.
Tavalliset miehet ja rumat naiset ovat siis naisten mielestä samassa kategoriassa?
Kyllä
tasoteoreetikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naiset jaettaisiin vaikka seuraaviin luokkiin:
a) ei mieti vielä perhettä
b) vela
c) eronnut, lapset jo isoja/vakaa taloudellinen asema
d) haluaa perheen lähitulevaisuudessa
e) eronnut, lapset vielä pieniä/huono taloudellinen asema...väittäisin että pariutumishalut ovat melkoisesti kovemmat luokissa d) ja e). Ja kun pariutumishalut ovat kovemmat, niin kummasti ne kriteerit höllenevät sellaisissa asioissa kuin ulkonäkö, sosiaalinen taitavuus, viettelytaidot, ym. Luotettavuutta, ahkeruutta ja sen sellaista toki vaaditaan enemmän kun on lapset mukana kuvioissa.
Miehen kannalta on kuitenkin helpompaa olla luotettava ja ahkera, kuin muuttua komeaksi ja sosiaalisesti taitavaksi naistenmieheksi.
Enemmistö miehistä on sitä perusperttiporukkaa joka kykenee venymään aviomiehiksi (80% oli se luku?). Harvempi on niin kiinnostava että lapseton sinkkunainen kokisi miehen parantavan elämänlaatuaan
Ja kohtalon ivaa on, että ne kiinnostavatkaan miehet eivät oikeasti yleensä paranna naisten elämänlaatua, päinvastoin!
Uskon tämän.
Totta kai elämänlaadun parantamisessa ei riitä että on kiinnostava, siis esimerkiksi komea/itsevarma/karismaattinen/mielenkiintoinen työ/mitä näitä nyt onkaan, vaan pitää olla muutakin kuten kykyä ja halua tukea toista myös hetkinä kun ei ole huippufiilikset.
Tämähän on mitä ko. miehet pitkälti tekevät. He haluavat naisen kun tämä on himokas, seksikkäästi laitettu ja halukas pitämään hauskaa ilman vaatimuksia. Tavallaan siis poimivat kirsikat kakun päältä.
Siihen toiseen kategoriaan kuuluvana miehenä mietin voisivatko naiset jossain vaiheessa oppia tämän ennen kuin ikää on se 28-32v? Jokainen sukupolvi kuitenkin toistaa saman historiallisen kaavan jossa ensin kokeillaan seikkailijat, shamaanit ja muut karismaattiset valloittajat - sitten todetaan että oma turvallinen nallekalhu on kuitenkin paras ja huomataan että kappas, se Matti jota en olisi parikymppisenä huomannut, onkin oikeastaan aika kiinnostava.
Pointtini on että ymmärrän naisten näkökulman. Koska viihdyttäjiä on helposti saatavilla, totta kai se mies jonka kanssa perustetaan perhe on tärkein. Mutta miehen näkökulmasta asia ei ole niinkään yksinkertainen. Silläkin on merkitystä mitä tapahtuu 10-15 vuotta ennen aikaa kun mennään naimisiin ja eletään kireistä elämää jossa yhteinen aika saattaa olla kortilla. Ja kun otetaan huomioon että yli puolet aviopareista eroaa, myös sen jälkeisellä ajalla on merkitystä.
ts. miehelle se paikka luotettavana työjuhtana (ja toki rakkaana) ei välttämättä ole kaikkien unelmien täyttymys. Se Mattikin haluaisi osansa huolettomasta seurustelusta ilman välittömiä tavoitteita, ennen kuin on aika vakuuttaa nainen siitä että toisin kuin niihin exiin, häneen voi luottaa.
M38
Kuule, ei ne komeimmatkaan miehet sitoudu vasta kuin päälle 35-vuotiaina. Miksi ne kauniit naiset sitoutuisi nuorina koska tietävät että he on silloin kauneimmillaan ja haluttuja ja voivat juosta miehestä toiseen? Miehet tekee muuten tuota samaa jos vain ovat komeita ja haluttuja.
Kiitos rehellisestä vastauksesta.
Noin se tuntuu nykyään olevan, ainakin monelle (ei toki kaikille).
Seurustelu Matin kanssa olisi nuoruuden "uhraamista" yhdelle tavalliselle miehelle. Miksi tehdä niin, kun sittenhän jäisi seikkailut tekemättä ja huippukokemukset hankkimatta? Kannattaa mieluummin kokeilla niitä kiinnostavia miehiä, kun mahdollisuudet on.
Oliko nyt riittävän lähellä palstateorioita jotta saan niitä alapeukkuja?
M38
Eipä naisia kiinnosta juuri tavalliset miehet, samoinkuin ei miehiäkään kiinnosta rumat naiset.
Tavalliset miehet ja rumat naiset ovat siis naisten mielestä samassa kategoriassa?
Ihmettelin samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naiset jaettaisiin vaikka seuraaviin luokkiin:
a) ei mieti vielä perhettä
b) vela
c) eronnut, lapset jo isoja/vakaa taloudellinen asema
d) haluaa perheen lähitulevaisuudessa
e) eronnut, lapset vielä pieniä/huono taloudellinen asema...väittäisin että pariutumishalut ovat melkoisesti kovemmat luokissa d) ja e). Ja kun pariutumishalut ovat kovemmat, niin kummasti ne kriteerit höllenevät sellaisissa asioissa kuin ulkonäkö, sosiaalinen taitavuus, viettelytaidot, ym. Luotettavuutta, ahkeruutta ja sen sellaista toki vaaditaan enemmän kun on lapset mukana kuvioissa.
Miehen kannalta on kuitenkin helpompaa olla luotettava ja ahkera, kuin muuttua komeaksi ja sosiaalisesti taitavaksi naistenmieheksi.
Enemmistö miehistä on sitä perusperttiporukkaa joka kykenee venymään aviomiehiksi (80% oli se luku?). Harvempi on niin kiinnostava että lapseton sinkkunainen kokisi miehen parantavan elämänlaatuaan
Ja kohtalon ivaa on, että ne kiinnostavatkaan miehet eivät oikeasti yleensä paranna naisten elämänlaatua, päinvastoin!
Uskon tämän.
Totta kai elämänlaadun parantamisessa ei riitä että on kiinnostava, siis esimerkiksi komea/itsevarma/karismaattinen/mielenkiintoinen työ/mitä näitä nyt onkaan, vaan pitää olla muutakin kuten kykyä ja halua tukea toista myös hetkinä kun ei ole huippufiilikset.
Tämähän on mitä ko. miehet pitkälti tekevät. He haluavat naisen kun tämä on himokas, seksikkäästi laitettu ja halukas pitämään hauskaa ilman vaatimuksia. Tavallaan siis poimivat kirsikat kakun päältä.
Siihen toiseen kategoriaan kuuluvana miehenä mietin voisivatko naiset jossain vaiheessa oppia tämän ennen kuin ikää on se 28-32v? Jokainen sukupolvi kuitenkin toistaa saman historiallisen kaavan jossa ensin kokeillaan seikkailijat, shamaanit ja muut karismaattiset valloittajat - sitten todetaan että oma turvallinen nallekalhu on kuitenkin paras ja huomataan että kappas, se Matti jota en olisi parikymppisenä huomannut, onkin oikeastaan aika kiinnostava.
Pointtini on että ymmärrän naisten näkökulman. Koska viihdyttäjiä on helposti saatavilla, totta kai se mies jonka kanssa perustetaan perhe on tärkein. Mutta miehen näkökulmasta asia ei ole niinkään yksinkertainen. Silläkin on merkitystä mitä tapahtuu 10-15 vuotta ennen aikaa kun mennään naimisiin ja eletään kireistä elämää jossa yhteinen aika saattaa olla kortilla. Ja kun otetaan huomioon että yli puolet aviopareista eroaa, myös sen jälkeisellä ajalla on merkitystä.
ts. miehelle se paikka luotettavana työjuhtana (ja toki rakkaana) ei välttämättä ole kaikkien unelmien täyttymys. Se Mattikin haluaisi osansa huolettomasta seurustelusta ilman välittömiä tavoitteita, ennen kuin on aika vakuuttaa nainen siitä että toisin kuin niihin exiin, häneen voi luottaa.
M38
Kuule, ei ne komeimmatkaan miehet sitoudu vasta kuin päälle 35-vuotiaina. Miksi ne kauniit naiset sitoutuisi nuorina koska tietävät että he on silloin kauneimmillaan ja haluttuja ja voivat juosta miehestä toiseen? Miehet tekee muuten tuota samaa jos vain ovat komeita ja haluttuja.
Taitaa ne kauneimmat nuoret naiset kutenkin olla parisuhteessa...
Lopetin lukemisen toisen kappaleen ensimmäiseen lauseeseen koska oletan että loppu teksti ja apn asenne on samaa sarjaa eli ei liity mitenkään siihen todellisuuteen mitä irtoseksi usein naisille on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naiset jaettaisiin vaikka seuraaviin luokkiin:
a) ei mieti vielä perhettä
b) vela
c) eronnut, lapset jo isoja/vakaa taloudellinen asema
d) haluaa perheen lähitulevaisuudessa
e) eronnut, lapset vielä pieniä/huono taloudellinen asema...väittäisin että pariutumishalut ovat melkoisesti kovemmat luokissa d) ja e). Ja kun pariutumishalut ovat kovemmat, niin kummasti ne kriteerit höllenevät sellaisissa asioissa kuin ulkonäkö, sosiaalinen taitavuus, viettelytaidot, ym. Luotettavuutta, ahkeruutta ja sen sellaista toki vaaditaan enemmän kun on lapset mukana kuvioissa.
Miehen kannalta on kuitenkin helpompaa olla luotettava ja ahkera, kuin muuttua komeaksi ja sosiaalisesti taitavaksi naistenmieheksi.
Enemmistö miehistä on sitä perusperttiporukkaa joka kykenee venymään aviomiehiksi (80% oli se luku?). Harvempi on niin kiinnostava että lapseton sinkkunainen kokisi miehen parantavan elämänlaatuaan
Ja kohtalon ivaa on, että ne kiinnostavatkaan miehet eivät oikeasti yleensä paranna naisten elämänlaatua, päinvastoin!
Uskon tämän.
Totta kai elämänlaadun parantamisessa ei riitä että on kiinnostava, siis esimerkiksi komea/itsevarma/karismaattinen/mielenkiintoinen työ/mitä näitä nyt onkaan, vaan pitää olla muutakin kuten kykyä ja halua tukea toista myös hetkinä kun ei ole huippufiilikset.
Tämähän on mitä ko. miehet pitkälti tekevät. He haluavat naisen kun tämä on himokas, seksikkäästi laitettu ja halukas pitämään hauskaa ilman vaatimuksia. Tavallaan siis poimivat kirsikat kakun päältä.
Siihen toiseen kategoriaan kuuluvana miehenä mietin voisivatko naiset jossain vaiheessa oppia tämän ennen kuin ikää on se 28-32v? Jokainen sukupolvi kuitenkin toistaa saman historiallisen kaavan jossa ensin kokeillaan seikkailijat, shamaanit ja muut karismaattiset valloittajat - sitten todetaan että oma turvallinen nallekalhu on kuitenkin paras ja huomataan että kappas, se Matti jota en olisi parikymppisenä huomannut, onkin oikeastaan aika kiinnostava.
Pointtini on että ymmärrän naisten näkökulman. Koska viihdyttäjiä on helposti saatavilla, totta kai se mies jonka kanssa perustetaan perhe on tärkein. Mutta miehen näkökulmasta asia ei ole niinkään yksinkertainen. Silläkin on merkitystä mitä tapahtuu 10-15 vuotta ennen aikaa kun mennään naimisiin ja eletään kireistä elämää jossa yhteinen aika saattaa olla kortilla. Ja kun otetaan huomioon että yli puolet aviopareista eroaa, myös sen jälkeisellä ajalla on merkitystä.
ts. miehelle se paikka luotettavana työjuhtana (ja toki rakkaana) ei välttämättä ole kaikkien unelmien täyttymys. Se Mattikin haluaisi osansa huolettomasta seurustelusta ilman välittömiä tavoitteita, ennen kuin on aika vakuuttaa nainen siitä että toisin kuin niihin exiin, häneen voi luottaa.
M38
Kuule, ei ne komeimmatkaan miehet sitoudu vasta kuin päälle 35-vuotiaina. Miksi ne kauniit naiset sitoutuisi nuorina koska tietävät että he on silloin kauneimmillaan ja haluttuja ja voivat juosta miehestä toiseen? Miehet tekee muuten tuota samaa jos vain ovat komeita ja haluttuja.
Taitaa ne kauneimmat nuoret naiset kutenkin olla parisuhteessa...
Ei ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku haluaa perustaa kanssasi perheen, niin sekö mielestäsi tarkoittaa, ettei hän halua sinua seksuaalisesti?
Minusta tuo on aikamoisen outo ajatus, koska käsittääkseni perhe perustetaan juuri sen kanssa, jota eniten haluaa myös seksuaalisesti.
Tai sitten en vain ymmärtänyt mitä aloituksessa yritettiin sanoa.
Aloittaja taitaa ajatella että nuo perhettä haluavat naiset haluavat hänet vain siksi että olisi joku jonka kanssa tehdä perhe tms. koska nuorempana hänestä ei oltu kiinnostuneita.
Miksi? Tuon ikäiset ovat perheenperustamisiässä, nuoremmat eivät. En vain ymmärrä tuota ajatuskuviota.
Siis jos nuorena ei oltu kiinnostuneita, niin mitä sillä on tekemistä tämän nykyisen tilanteen kanssa, jossa ollaan kiinnostuneita? Eikö ole hyvä asia, että naiset ovat nyt kiinnostuneita ja vieläpä perheenperustamismielessä? Jos nainen haluaa perustaa perheen, niin sehän tarkoittaa, että mies on nuoruudestaan tullut joka suhteessa kiinnostavammaksi kumppaniksi naisten näkökulmasta, sekä seksuaalisesti että isänä, mikä sentään on arvokkain asia, mitä miehelle voi antaa. Siis että halutaan isäksi omille lapsille.
Ap taitaa ajatella etteivät naiset voi nytkään olla hänestä aidosti kiinnostuneita koska eivät olleet ennenkään, joten päättelee että nämä perheen perustamisesta kiinnostuneet haluavat häntä vain siksi että hyötyisivät hänestä perheen saannilla ei siksi että ap olisi oikeasti haluttava/kiinnostava.
Niinhän mä olin aloituksesta lukevinani ja se on mulle kyllä ihan sumeaa logiikkaa. En ymmärrä yhtään, miten voikin niin väärin tulkita naisen ajatusta perheenperustamisesta? Onko tämä joku käänteinen madonnamies ja mieshuora -juttu, jossa seksi ei kuulu avioliittoon, vaan ainoastaan irtoseksi on sitä himoseksiä. Madonnamiehen kanssa mennään naimisiin tms.? :D
Kerrankin palstalta lukee jotain tosi hämärää, mihin ei ole ennen törmännyt.
Kai tuo perustuu siihen teoriaan, että naiset juoksevat ensin juoksunsa jännisten kanssa. Heidän kanssaan ei voi ajatella vakavaa suhdetta, mutta seksi on mahtavaa. Perheenperustamisiässä sitten etsitään joku vakaa ja maksukykyinen mies, jonka kanssa hankitaan lapset. Lapset hankittuaankin naiset kuitenkin haaveilevat salaa niistä jänniksistä ja ehkä käyvätkin salaa panemassa heitä elättäjämiehensä selän takana.
Olen ihan vilpittömästi ja v*ttuilematta sitä mieltä, että mies, jolla on näin sairas ajatusmaailma, ansaitseekin olla yksin. Tänäkin viikonloppuna.
Vierailija kirjoitti:
Naisia ei juuri miesnäkökulma asioihin taida kiinnostaa.
En ymmärrä miksi tuon pitää olla miesnäkökulma. Minulla nimittäin hyvin vastaava sillä erolla että minulla se alkaa parikymppisenä ja miesten haaveet kohdistui kuvitelmiin millainen luonteeni on ja siitä mitä parisuhde kanssani on.
Tajusi kyllä etten ollut mitä ne sinnikkäästi kuvitteli että olen, eivät vain pystyneet näkemään oikeaa luonnostani vaikka koitin sillä hakata naamaan.
Toinen oli ne miehet jotka haluaa vain seksiä eikä luonne kiinnosta. Tämän ryhmän kaikki tietää.
En sitten minäkään mitään suhdetta halunnut koska en selvästi ollut sitä mitä siihen haluttiin ja ihan hyvin pystyin itsekin sitten menemään seksi edellä jos sitä teki mieli sen enempää siitä toisesta osapuolista ja tämän henkisistä ominaisuuksista välittämättä.
Erona minussa ja apssa se ettei se itse irtoseksi ole koskaan ollut tärkeää, tärkeää on ollut itseni tyydyttäminen, siihen nyt vain sattui olemaan välineenä eri miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naiset jaettaisiin vaikka seuraaviin luokkiin:
a) ei mieti vielä perhettä
b) vela
c) eronnut, lapset jo isoja/vakaa taloudellinen asema
d) haluaa perheen lähitulevaisuudessa
e) eronnut, lapset vielä pieniä/huono taloudellinen asema...väittäisin että pariutumishalut ovat melkoisesti kovemmat luokissa d) ja e). Ja kun pariutumishalut ovat kovemmat, niin kummasti ne kriteerit höllenevät sellaisissa asioissa kuin ulkonäkö, sosiaalinen taitavuus, viettelytaidot, ym. Luotettavuutta, ahkeruutta ja sen sellaista toki vaaditaan enemmän kun on lapset mukana kuvioissa.
Miehen kannalta on kuitenkin helpompaa olla luotettava ja ahkera, kuin muuttua komeaksi ja sosiaalisesti taitavaksi naistenmieheksi.
Enemmistö miehistä on sitä perusperttiporukkaa joka kykenee venymään aviomiehiksi (80% oli se luku?). Harvempi on niin kiinnostava että lapseton sinkkunainen kokisi miehen parantavan elämänlaatuaan
Ja kohtalon ivaa on, että ne kiinnostavatkaan miehet eivät oikeasti yleensä paranna naisten elämänlaatua, päinvastoin!
Uskon tämän.
Totta kai elämänlaadun parantamisessa ei riitä että on kiinnostava, siis esimerkiksi komea/itsevarma/karismaattinen/mielenkiintoinen työ/mitä näitä nyt onkaan, vaan pitää olla muutakin kuten kykyä ja halua tukea toista myös hetkinä kun ei ole huippufiilikset.
Tämähän on mitä ko. miehet pitkälti tekevät. He haluavat naisen kun tämä on himokas, seksikkäästi laitettu ja halukas pitämään hauskaa ilman vaatimuksia. Tavallaan siis poimivat kirsikat kakun päältä.
Siihen toiseen kategoriaan kuuluvana miehenä mietin voisivatko naiset jossain vaiheessa oppia tämän ennen kuin ikää on se 28-32v? Jokainen sukupolvi kuitenkin toistaa saman historiallisen kaavan jossa ensin kokeillaan seikkailijat, shamaanit ja muut karismaattiset valloittajat - sitten todetaan että oma turvallinen nallekalhu on kuitenkin paras ja huomataan että kappas, se Matti jota en olisi parikymppisenä huomannut, onkin oikeastaan aika kiinnostava.
Pointtini on että ymmärrän naisten näkökulman. Koska viihdyttäjiä on helposti saatavilla, totta kai se mies jonka kanssa perustetaan perhe on tärkein. Mutta miehen näkökulmasta asia ei ole niinkään yksinkertainen. Silläkin on merkitystä mitä tapahtuu 10-15 vuotta ennen aikaa kun mennään naimisiin ja eletään kireistä elämää jossa yhteinen aika saattaa olla kortilla. Ja kun otetaan huomioon että yli puolet aviopareista eroaa, myös sen jälkeisellä ajalla on merkitystä.
ts. miehelle se paikka luotettavana työjuhtana (ja toki rakkaana) ei välttämättä ole kaikkien unelmien täyttymys. Se Mattikin haluaisi osansa huolettomasta seurustelusta ilman välittömiä tavoitteita, ennen kuin on aika vakuuttaa nainen siitä että toisin kuin niihin exiin, häneen voi luottaa.
M38
Kuule, ei ne komeimmatkaan miehet sitoudu vasta kuin päälle 35-vuotiaina. Miksi ne kauniit naiset sitoutuisi nuorina koska tietävät että he on silloin kauneimmillaan ja haluttuja ja voivat juosta miehestä toiseen? Miehet tekee muuten tuota samaa jos vain ovat komeita ja haluttuja.
Taitaa ne kauneimmat nuoret naiset kutenkin olla parisuhteessa...
Ei ole
Harvemmin tapaan todella kauniita naisia, jotka eivät olisi. Sitäkin enemmän taviksia, jotka luulevat olevansa missejä.
Tässä tietysti on ongelmana se että itse katson asiaa näin naisena eri näkökulmasta koska olen jo nuoresta asti tiennyt että haluaisin lapsia. Mutta en silti ymmärrä ajatusta että olisin ottanut mieheni vain siksi että hän antaa minulle ne lapset? Halusin hänet juuri siksi että mielestäni hän oli täydellinen juuri minulle ja rakastan häntä, ja siksi halusin myös ne lapset juuri hänen kanssaan.
Olen ajatellut että on täysin normaali ajatustapa että etsitään itselleen sopivaa ihmistä suhteeseen, tarkoittaa se sitten lapsia tai ei, matkustelua tai harrastamista, kodin remontoinista, lemmikkejä tai ihan mitä tahansa. Minusta nämä ovat tavallisia asioita jotka tottakai otetaan huomioon kumppanin valinnassa, ei suinkaan yritystä hyötyä toisesta päästääkseen johonkin tiettyyn päämäärään.